Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"Älä yritä liikaa kumppanin haussa, se oikea kyllä löytyy aikanaan". Typerin neuvo ikinä.
14.07.2018 |
Mistä se muka tiedetään että löytyy? Kuinkahan paljon Suomessa on ikisinkkuja, jotka uskoivat tuon ja jäivät johonkin takahikiälle odottelemaan ainoana nuorena ihmisenä.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliyrittäminen on kamalaa, ihan pätevä ohje se on.
Ne jotka hyppäävät suoraan suhteesta toiseen nimenomaan tuon yliyrittämisen mestarillisesti.
No kun löytyy ihan yrittämättä, niin miksi pitää keinotekoista taukoa suhteiden välillä? Nuorena vielä kokeilee, vanhana sitten on vakiintunut, on löytynyt se sopiva ihminen. Et tajua koko sanan merkitystä näemmä. Kuten et paljoa muutakaan, kun ketään et löydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Typerin neuvo (jota mm. 90-00-lukujen teinilehdet ja keskustelupalstat ahkerasti toitottivat) on se, että seksielämän on riittävän kypsä aloittamaan sitten, kun kehtaa olla alastomana selvin päin valot päällä kumppanin edessä häpeämättä vartaloaan. Juu, täydellisen mallikropan ja kovan itseluottamuksen omaavalle ehkä sopiva ohje mutta jollain tavalla "vialliselle" tällainen uskomus saattaa lopettaa seurustelun....ikuisesti. Pikemminkin olisi pitänyt kertoa, että on normaalia hävetä omaa rumuutta ja epätäydellisyyttä.
Tästäpä tuli mieleen toinen ysäritotuus: Seksin harrastamisen voi aloittaa sitten, kun on "valmis kantamaan toisesta vastuun".
Koskaan ei avattu, että mitä tämä ihmeellinen toisesta vastuun kantaminen on. Tarkoitettiinko sitä, että käyttää ehkäisyä eikä tahalteen tartuta seksitauteja? Vai että on valmis huolehtimaan lapsesta, jos seksistä seuraa raskaus? Tai huolehtimaan toisesta ihmisestä jotenkin?
Olin siis jotain 15-16-vuotias, kun tätä sanottiin. Tuntui aika isolta jutulta toisesta vastuun kantaminen, kun ei itsekään ollut vielä aikuinen. Ja sanojana poikkeuksetta naimisissa oleva sukulainen.
Vierailija kirjoitti:
Joo, parikymppisenä on parhaat valikoimat, mutta kaikki on vielä täysiä kakaroita. Näiden "äkkiää, äkkiääää"-suhteiden takia sitten tinderikin on täynnä yhäreitä.
Lisäksi tuo "lopeta etsiminen" toimii vain silloin jos harrastaa baareilua joka viikko monta kertaa. Missään muualla ei kyllä varmasti tapaa ketään.
Mutta nuo kakarana pariutuneet vaan ovat usein niitä, jotka viettivät jotain timanttihäitäänkin onnellisina yhdessä suuren sukunsa kanssa :)
- ja monet myös naureskelevat yhdessä onnellisina nuoruuden typeryydelleenkin...
Se, että pariutuu nuorena - ei tarkoita sitä, etteikö olisi mitään kriteereitä kumppanille. Nuoria pitäisi kannustaakin miettimään näitä omia parisuhdekriteereitään ja -tavoittaan jo ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Typerin neuvo (jota mm. 90-00-lukujen teinilehdet ja keskustelupalstat ahkerasti toitottivat) on se, että seksielämän on riittävän kypsä aloittamaan sitten, kun kehtaa olla alastomana selvin päin valot päällä kumppanin edessä häpeämättä vartaloaan. Juu, täydellisen mallikropan ja kovan itseluottamuksen omaavalle ehkä sopiva ohje mutta jollain tavalla "vialliselle" tällainen uskomus saattaa lopettaa seurustelun....ikuisesti. Pikemminkin olisi pitänyt kertoa, että on normaalia hävetä omaa rumuutta ja epätäydellisyyttä.
Tästäpä tuli mieleen toinen ysäritotuus: Seksin harrastamisen voi aloittaa sitten, kun on "valmis kantamaan toisesta vastuun".
Koskaan ei avattu, että mitä tämä ihmeellinen toisesta vastuun kantaminen on. Tarkoitettiinko sitä, että käyttää ehkäisyä eikä tahalteen tartuta seksitauteja? Vai että on valmis huolehtimaan lapsesta, jos seksistä seuraa raskaus? Tai huolehtimaan toisesta ihmisestä jotenkin?
Olin siis jotain 15-16-vuotias, kun tätä sanottiin. Tuntui aika isolta jutulta toisesta vastuun kantaminen, kun ei itsekään ollut vielä aikuinen. Ja sanojana poikkeuksetta naimisissa oleva sukulainen.
Tuo on kyllä hyvä neuvo, sillä nuorena seksisekoilun aloittaneet ovat monesti ongelmallista wt-väkeä - ellei kyse ole ollut oikeasta ensirakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Joo tämä sama "totuus" on myös minulle kerrottu, kun yläasteella ja lukiossa olin yksinäinen. Parempi kun olisi kerrottu, että millä tavoin miehiin tutustuu ja miten niiden kanssa pitää olla ja mitä ei kannata tehdä.
Kolmesti olen seurustellu ja kaikki omasta aloitteesta. Monet pettymykset kantapään kautta opittu "ei koskaan enää".
Kuitenkin, kuten joku jo hyvin sanoi, nimenomaan 20-30-vuotiaana ne mahdollisuudet olivat parhaimmillaan, mutta sitä ei itse tajua. Silloin on hehkeä, vaikka ei kummoisen näköinen olisikaan, koska on nuori. Nuoruus ei kestä ikuisesti. Ja siksi tässä lähestytään neljääkymppiä ja ollaan yksin.
Milloinhan se oikea aika sitten on?
Silti nuorena verrataan muihin 20-30-vuotiaisiin eli ei se nuoruus pariutumisessa auta. Ehkä jos on epätoivoinen ja alkaa hakea +35-vuotiaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan - 2-kymppisenä on paras ja laajin tarjonta molemmissa sukupuolissa ja ihmiset ovat myös kauneimmillaan ja persoona vielä joustaa eli silloin pitäisi etsiä tosissaan hyvää elämänkumppania ja rakentaa pariskunnan näköistä elämää alusta pitäen.
Lähipiirikin tottuu ja sitoutuu parin tukemiseen - ja kun hankkii lapsia nuorempana, niin isovanhemmatkin nuorempia ja heidän on helpompi auttaa lastenhoidossakin.
3-kymppisenä on jo huomattavasti vaikeampaa, kun on kiirettä ja ihmisen persoona on jo muuttunut hieman joustamattomammaksi yhteiselämään sopeutumista ajatellen...
- ja 4-kymppisenä naisen hedelmällisyys onkin jo mennyt eli lapset voi unohtaa.
Tietysti jotain hyviäkin puolia on vanhenemisessa - mutta ei välttämättä yhteiselämän kannalta niinkään, vaan paras aika on juurikin nuorena - kun on toisaalta niin ihanan vilpittömän naiivikin ja jaksaa uskoa vaikka mihin.
AIKA KULUU ,MYÖS IHAN ÄÄRETTÖMN NOPEASTI - SITÄ EI MONI 2-KYMPPINEN VAAN TAJUA - ja valinta on joskus tehtävä, sitoutumisvalinta siis, jos esim. perheenkin haluaa tai ainakin pitkäkestoisen suhteen.
Liberaali ja feministinen kukasta kukkaan lentely tuottaa ikisinkkuja - kuin myös liian konservatiivinen kotiin eristäytyminen ja sen oikean odottaminen sattumalta löytyväksi.Todella paljon lisääntynyt sinkkuus ja lapsettomuus nykyaikana - vastentahtoinenkin, vaikka osa on omasta tahdostaankin.
Ihmisen perusbiologia ei ole muuttunut - vaikka kevyempi elämä tuottaakin vähemmän ryppyjä eli rautaa olisi ainakin yritettävä takoa nuorena, vaikka osa löytääkin onnensa vanhempana.
Muuten samaa mieltä, mutta "feministinen kukasta kukkaan lentely", whaaaat?! - femakko ja saman miehen kans 19-vuotiaasta, nyt kolmekymmentä paremmalla puoliskolla... Eiköhän ne yleensä äijät oo jotka lentelee, tai vähintään samoissa määrin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, parikymppisenä on parhaat valikoimat, mutta kaikki on vielä täysiä kakaroita. Näiden "äkkiää, äkkiääää"-suhteiden takia sitten tinderikin on täynnä yhäreitä.
Lisäksi tuo "lopeta etsiminen" toimii vain silloin jos harrastaa baareilua joka viikko monta kertaa. Missään muualla ei kyllä varmasti tapaa ketään.
Mutta nuo kakarana pariutuneet vaan ovat usein niitä, jotka viettivät jotain timanttihäitäänkin onnellisina yhdessä suuren sukunsa kanssa :)
- ja monet myös naureskelevat yhdessä onnellisina nuoruuden typeryydelleenkin...
Se, että pariutuu nuorena - ei tarkoita sitä, etteikö olisi mitään kriteereitä kumppanille. Nuoria pitäisi kannustaakin miettimään näitä omia parisuhdekriteereitään ja -tavoittaan jo ajoissa.
Eipä ollu. Joskus, kyllä, mutta että oikein usein. Ei todellakaan. En tunne yhtään ihmistä joka olisi pysynyt sen parikymppisenä tapaamansa ihmisen kanssa edes kolmekymppiseksi asti yhdessä. Ja otantaa on sen verran riittävästi että voi yleistääkin jossain määrin. Parikymppiset on lapsia, ja niillä on prioriteetit aivan vinksallaan. Mut niin sen kuuluukin olla eikä siinä ole mitään vikaa. Vika on siinä jos yritetään painostaa tällaisia ihmisiä pariutumaan liian aikaisin kun eivät vielä tunne edes itseäänkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan - 2-kymppisenä on paras ja laajin tarjonta molemmissa sukupuolissa ja ihmiset ovat myös kauneimmillaan ja persoona vielä joustaa eli silloin pitäisi etsiä tosissaan hyvää elämänkumppania ja rakentaa pariskunnan näköistä elämää alusta pitäen.
Lähipiirikin tottuu ja sitoutuu parin tukemiseen - ja kun hankkii lapsia nuorempana, niin isovanhemmatkin nuorempia ja heidän on helpompi auttaa lastenhoidossakin.
3-kymppisenä on jo huomattavasti vaikeampaa, kun on kiirettä ja ihmisen persoona on jo muuttunut hieman joustamattomammaksi yhteiselämään sopeutumista ajatellen...
- ja 4-kymppisenä naisen hedelmällisyys onkin jo mennyt eli lapset voi unohtaa.
Tietysti jotain hyviäkin puolia on vanhenemisessa - mutta ei välttämättä yhteiselämän kannalta niinkään, vaan paras aika on juurikin nuorena - kun on toisaalta niin ihanan vilpittömän naiivikin ja jaksaa uskoa vaikka mihin.
AIKA KULUU ,MYÖS IHAN ÄÄRETTÖMN NOPEASTI - SITÄ EI MONI 2-KYMPPINEN VAAN TAJUA - ja valinta on joskus tehtävä, sitoutumisvalinta siis, jos esim. perheenkin haluaa tai ainakin pitkäkestoisen suhteen.
Liberaali ja feministinen kukasta kukkaan lentely tuottaa ikisinkkuja - kuin myös liian konservatiivinen kotiin eristäytyminen ja sen oikean odottaminen sattumalta löytyväksi.Todella paljon lisääntynyt sinkkuus ja lapsettomuus nykyaikana - vastentahtoinenkin, vaikka osa on omasta tahdostaankin.
Ihmisen perusbiologia ei ole muuttunut - vaikka kevyempi elämä tuottaakin vähemmän ryppyjä eli rautaa olisi ainakin yritettävä takoa nuorena, vaikka osa löytääkin onnensa vanhempana.
Muuten samaa mieltä, mutta "feministinen kukasta kukkaan lentely", whaaaat?! - femakko ja saman miehen kans 19-vuotiaasta, nyt kolmekymmentä paremmalla puoliskolla... Eiköhän ne yleensä äijät oo jotka lentelee, tai vähintään samoissa määrin.
Melko harvalla äijällä on mahdollisuuksia semmoseen " lentelyyn" kuin perusnätillä ja avoimen seksuaalisesti käyttäytyvällä nuorella naisella...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Media ja lähipiiri tuottaa koko ajan tarinaa, kuinka kumppani tavattiin kassajonossa tai töissä, joten kyllä monet jäävät vain odottamaan tällaista satumaista ja kohtalokasta kohtaamista arjessaan - jota ei kuitenkaan sitten ikinä tule.
- mutta nykyaikana monen pitäisi etsiä ahkerasti esim. netistäkin ja ihan tosissaan, eikä mitään seksiseuraa, vaan ihan jo elämänkumppania ja lastensa tulevaa vanhempaa silmällä pitäen.
Höpö höpö. Se on TOTTA, että kumppani voi löytyä mistä vaan. Media ei luo sellaista mielikuvaa, että se "oikea" tulee sinut kaappaamaan kassajonosta vain siksi, että seisot siinä. Tämä on ihmisten tuudittautumista siihen, että onpahan joku jota syyttää, eikä itse tarvitse tehdä mitään. Katso ympärillesi, ymmärrä se että olemme laumaeläimiä, puhu vieraille, niin naisille kuin miehille, tutustu uusiin ihmisiin. Ilman sitä epätoivon sävyttämää "etsin sitä oikeaa" vibaa.
Itse elänyt tällä mentaliteetilla 27 vuotta, ja ystävistä ei puutetta, eikä myöskään miehestä, jonka muuten niin ironista kuin se on, tapasin keilahallissa, etsimättä ketään mutta avoimena kaikelle.
Sinähän oletkin 2-kymppinen ja varattu eli et tiedä, mitä on olla ns. ikisinkku.
Suomessa ei kyllä ole oikein luontevaa kulttuuria puhua vieraille - ja esim. jos toinen onkin varattu, niin saatetaan luulla, että on yrittänyt iskeä varattua...
Netti on nykyään liki ainoa paikka, jossa haetaan selkeästi vakavaakin seuraa - mutta kun se fyysinen kosketus toiseen puuttuu, niin homma on kovin työlästä.
Mieheni iski mut. Mut sitä ennen kävin itsekin yrittämässä montaa, mm. varattua, mut ei hän eikä edes palaava tyttis hermostuneet, kehuhan se vaan on molemmille jos ei jää jankkaamaan. Mikä vaara tässä on? Muitakin pakkeja sain, osa sattui enemmän, toiset vähemmän. Oon antanut pakkeja itsekin, ystävällisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinähän oletkin 2-kymppinen ja varattu eli et tiedä, mitä on olla ns. ikisinkku.
Suomessa ei kyllä ole oikein luontevaa kulttuuria puhua vieraille - ja esim. jos toinen onkin varattu, niin saatetaan luulla, että on yrittänyt iskeä varattua...
Netti on nykyään liki ainoa paikka, jossa haetaan selkeästi vakavaakin seuraa - mutta kun se fyysinen kosketus toiseen puuttuu, niin homma on kovin työlästä.
Mutta minä olenkin elänyt avoimena kaikelle, etsimättä mitään, ottamalla kontaktia kanssa eläjiin, niin miehiin kuin naisiin. Sanot nyt että koska olen parikymppisenä varattu en voi ymmärtää. Ymmärrän sen verran, että miksi iso osa "ikisinkuista" on ikisinkkuja. En tarkoita mitään pahaa, toivon vaan että edes joku avaisi silmänsä. Mua ei ole ikinä kiinnostanut kuuleeko joku että yritän iskeä, ikinä en ole ketään mennyt iskemään. Jos luulee, niin mitä väliä??? Mitä väliä vaikka joku tuntematon pitää sinua outona kun käyt juttusille? Sillä ei oikeasti ole yhtään mitään väliä. Mutta hei, käpertykää vaan kuoreenne ja syyttäkää muita kun kumppania ei löydy.
Ei ne haluakaan ketään löytää, ne haluaa rypeä itsesäälissä. Mä olen kohta 50 v, ja sama tilanne, aina on seuraa löytynyt, ystäviä sekä parisuhteita aikalailla toiveiden mukaan. Ja avain on juuri sama minkä sanoit, että juttelee paljon ja kaikenlaisille ihmisille, eikä ota henkilökohtaisesti jos kaikki eivät kiinnostu. Ethän itsekään pidä kaikista ihmisistä, miksi siis olisi vaikea kestää pakkeja. Eikä yritä liikaa, mikään ei karkota ihmisiä niin tehokkaasti kun sellainen näkyvä epätoivoinen etsiminen ja takertuminen (ja uskokaa pois, se epätoivoja yliyrittäminen näkyy kyllä).
Mutta ei ne ota tätäkään vinkkiä, ne valittaa mieluummin.
Sanotkin parisuhteita monikossa - moni ikisinkku taitaa olla romantikko, joka pohjimmiltaan etsii vain yksiavioista tosirakkautta ja se juuri on vaikeaa. Liika herkkyys ja tunteellisuuskin on siis ongelmana.
Aina seuraa löytävät ovat yleensä tosi aggressiivisia seuranhaussaan eli todellisia toiminnan naisia tai miehiä. Käyvät esim. ahkerasti baareissa ja viihtyvät treffipalstoilla - monet myös heittäytyvät suhteeseen ensimmäisen vähänkin sopivan kumppaniehdokkaan kanssa. Mutta moni tunteellinen ikisinkku kaiketi odottaa jotenkin tiedostamattaankin kuin jotain merkkiä taivaalta, että tämä se on - Se oikea.
Valinta-asia näyttääkin myös tuottavan vaikeuksia ikisinkuille - mutta ei parisuhteellisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Typerin neuvo (jota mm. 90-00-lukujen teinilehdet ja keskustelupalstat ahkerasti toitottivat) on se, että seksielämän on riittävän kypsä aloittamaan sitten, kun kehtaa olla alastomana selvin päin valot päällä kumppanin edessä häpeämättä vartaloaan. Juu, täydellisen mallikropan ja kovan itseluottamuksen omaavalle ehkä sopiva ohje mutta jollain tavalla "vialliselle" tällainen uskomus saattaa lopettaa seurustelun....ikuisesti. Pikemminkin olisi pitänyt kertoa, että on normaalia hävetä omaa rumuutta ja epätäydellisyyttä.
Tästäpä tuli mieleen toinen ysäritotuus: Seksin harrastamisen voi aloittaa sitten, kun on "valmis kantamaan toisesta vastuun".
Koskaan ei avattu, että mitä tämä ihmeellinen toisesta vastuun kantaminen on. Tarkoitettiinko sitä, että käyttää ehkäisyä eikä tahalteen tartuta seksitauteja? Vai että on valmis huolehtimaan lapsesta, jos seksistä seuraa raskaus? Tai huolehtimaan toisesta ihmisestä jotenkin?
Olin siis jotain 15-16-vuotias, kun tätä sanottiin. Tuntui aika isolta jutulta toisesta vastuun kantaminen, kun ei itsekään ollut vielä aikuinen. Ja sanojana poikkeuksetta naimisissa oleva sukulainen.
Tuo on kyllä hyvä neuvo, sillä nuorena seksisekoilun aloittaneet ovat monesti ongelmallista wt-väkeä - ellei kyse ole ollut oikeasta ensirakkaudesta.
Haluatko avata mitä ohje konkreettisesti tarkoittaa 15-16-vuotiaalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, parikymppisenä on parhaat valikoimat, mutta kaikki on vielä täysiä kakaroita. Näiden "äkkiää, äkkiääää"-suhteiden takia sitten tinderikin on täynnä yhäreitä.
Lisäksi tuo "lopeta etsiminen" toimii vain silloin jos harrastaa baareilua joka viikko monta kertaa. Missään muualla ei kyllä varmasti tapaa ketään.
Mutta nuo kakarana pariutuneet vaan ovat usein niitä, jotka viettivät jotain timanttihäitäänkin onnellisina yhdessä suuren sukunsa kanssa :)
- ja monet myös naureskelevat yhdessä onnellisina nuoruuden typeryydelleenkin...
Se, että pariutuu nuorena - ei tarkoita sitä, etteikö olisi mitään kriteereitä kumppanille. Nuoria pitäisi kannustaakin miettimään näitä omia parisuhdekriteereitään ja -tavoittaan jo ajoissa.
Eipä ollu. Joskus, kyllä, mutta että oikein usein. Ei todellakaan. En tunne yhtään ihmistä joka olisi pysynyt sen parikymppisenä tapaamansa ihmisen kanssa edes kolmekymppiseksi asti yhdessä. Ja otantaa on sen verran riittävästi että voi yleistääkin jossain määrin. Parikymppiset on lapsia, ja niillä on prioriteetit aivan vinksallaan. Mut niin sen kuuluukin olla eikä siinä ole mitään vikaa. Vika on siinä jos yritetään painostaa tällaisia ihmisiä pariutumaan liian aikaisin kun eivät vielä tunne edes itseäänkään.
Jännä, helposti itse voin luetella kymmenkunta tuollaista paria. Eronneita joitakin, saa miettiä pidempään. Ehkä sitä fiksuutta on sit ollut toisilla jo aiemmin? Yhdessä pysyneitä yhdistää hyvä koulutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, parikymppisenä on parhaat valikoimat, mutta kaikki on vielä täysiä kakaroita. Näiden "äkkiää, äkkiääää"-suhteiden takia sitten tinderikin on täynnä yhäreitä.
Lisäksi tuo "lopeta etsiminen" toimii vain silloin jos harrastaa baareilua joka viikko monta kertaa. Missään muualla ei kyllä varmasti tapaa ketään.
Mutta nuo kakarana pariutuneet vaan ovat usein niitä, jotka viettivät jotain timanttihäitäänkin onnellisina yhdessä suuren sukunsa kanssa :)
- ja monet myös naureskelevat yhdessä onnellisina nuoruuden typeryydelleenkin...
Se, että pariutuu nuorena - ei tarkoita sitä, etteikö olisi mitään kriteereitä kumppanille. Nuoria pitäisi kannustaakin miettimään näitä omia parisuhdekriteereitään ja -tavoittaan jo ajoissa.
Eipä ollu. Joskus, kyllä, mutta että oikein usein. Ei todellakaan. En tunne yhtään ihmistä joka olisi pysynyt sen parikymppisenä tapaamansa ihmisen kanssa edes kolmekymppiseksi asti yhdessä. Ja otantaa on sen verran riittävästi että voi yleistääkin jossain määrin. Parikymppiset on lapsia, ja niillä on prioriteetit aivan vinksallaan. Mut niin sen kuuluukin olla eikä siinä ole mitään vikaa. Vika on siinä jos yritetään painostaa tällaisia ihmisiä pariutumaan liian aikaisin kun eivät vielä tunne edes itseäänkään.
2-kymppinen sisältää vuodet 20-29. Eli ei tarkoita, että jokaisen pitäisi hankkia se puoliso tasan 20v.
Mutta kyllä vain 2-kymppisten suhteet ovat usein sitä parasta aikaa, ihan jo ihmisen fyysinen olemus takaa sen. Ja naisen paras ikä lisääntyäkin, noin biologisesti, on tuossa välissä myös.
Vanhempana tajuaa, että nuoruus jo sinänsä on osa markkina-arvoa sinkkumarkkinoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, parikymppisenä on parhaat valikoimat, mutta kaikki on vielä täysiä kakaroita. Näiden "äkkiää, äkkiääää"-suhteiden takia sitten tinderikin on täynnä yhäreitä.
Lisäksi tuo "lopeta etsiminen" toimii vain silloin jos harrastaa baareilua joka viikko monta kertaa. Missään muualla ei kyllä varmasti tapaa ketään.
Mutta nuo kakarana pariutuneet vaan ovat usein niitä, jotka viettivät jotain timanttihäitäänkin onnellisina yhdessä suuren sukunsa kanssa :)
- ja monet myös naureskelevat yhdessä onnellisina nuoruuden typeryydelleenkin...
Se, että pariutuu nuorena - ei tarkoita sitä, etteikö olisi mitään kriteereitä kumppanille. Nuoria pitäisi kannustaakin miettimään näitä omia parisuhdekriteereitään ja -tavoittaan jo ajoissa.
Eipä ollu. Joskus, kyllä, mutta että oikein usein. Ei todellakaan. En tunne yhtään ihmistä joka olisi pysynyt sen parikymppisenä tapaamansa ihmisen kanssa edes kolmekymppiseksi asti yhdessä. Ja otantaa on sen verran riittävästi että voi yleistääkin jossain määrin. Parikymppiset on lapsia, ja niillä on prioriteetit aivan vinksallaan. Mut niin sen kuuluukin olla eikä siinä ole mitään vikaa. Vika on siinä jos yritetään painostaa tällaisia ihmisiä pariutumaan liian aikaisin kun eivät vielä tunne edes itseäänkään.
Jännä, helposti itse voin luetella kymmenkunta tuollaista paria. Eronneita joitakin, saa miettiä pidempään. Ehkä sitä fiksuutta on sit ollut toisilla jo aiemmin? Yhdessä pysyneitä yhdistää hyvä koulutus.
Maaseudun parit pysyvät yhdessä sen ensimmäisen kumppanin kanssa. Pk-seudulta en tiedä yhtään teinistä asti yhdessä ollutta alle 50-vuotiasta.
Tuo on varmasti kyllä osittain totta mitä ap kirjoitti, mutta ei kokonaan.
Vaikka kaikki sinkut muuttaisivat muuttaisivat asumaan jonnekin pääkaupunkiseudun lähelle se silti automaattisesti tarkoita sitä että he sieltä löytäisivät itselleen sopivan kumppanin, ihmisten niin erilaiset halut, toiveet ja odotukset/vaatimukset eivät kuitenkaan mihinkään muuttuisi vaikka vaihtoehtoja olisikin enemmän tarjolla.
Ehkä kaksi suurinta syytä sinkkuuten on että kahden elämää nähneen ja kokeneen ihmisen voi olla erittäin vaikeaa sovittaa elämäntilanteitaan yhteen, toinen asia että siihen yksin elämiseen ollaan jo totuttu niin ettei enää edes aidosti kaipaa mihinkään parisuhteeseen, ja tinder + muut deittisovellukset tekevät kiinnostuksen vain johonkin yhteen ihmisen lähes mahdottomaksi, aina etsitään sitä vähän parempaan eikä edes haluta keskittyä vain yhteen ihmiseen kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan - 2-kymppisenä on paras ja laajin tarjonta molemmissa sukupuolissa ja ihmiset ovat myös kauneimmillaan ja persoona vielä joustaa eli silloin pitäisi etsiä tosissaan hyvää elämänkumppania ja rakentaa pariskunnan näköistä elämää alusta pitäen.
Lähipiirikin tottuu ja sitoutuu parin tukemiseen - ja kun hankkii lapsia nuorempana, niin isovanhemmatkin nuorempia ja heidän on helpompi auttaa lastenhoidossakin.
3-kymppisenä on jo huomattavasti vaikeampaa, kun on kiirettä ja ihmisen persoona on jo muuttunut hieman joustamattomammaksi yhteiselämään sopeutumista ajatellen...
- ja 4-kymppisenä naisen hedelmällisyys onkin jo mennyt eli lapset voi unohtaa.
Tietysti jotain hyviäkin puolia on vanhenemisessa - mutta ei välttämättä yhteiselämän kannalta niinkään, vaan paras aika on juurikin nuorena - kun on toisaalta niin ihanan vilpittömän naiivikin ja jaksaa uskoa vaikka mihin.
AIKA KULUU ,MYÖS IHAN ÄÄRETTÖMN NOPEASTI - SITÄ EI MONI 2-KYMPPINEN VAAN TAJUA - ja valinta on joskus tehtävä, sitoutumisvalinta siis, jos esim. perheenkin haluaa tai ainakin pitkäkestoisen suhteen.
Liberaali ja feministinen kukasta kukkaan lentely tuottaa ikisinkkuja - kuin myös liian konservatiivinen kotiin eristäytyminen ja sen oikean odottaminen sattumalta löytyväksi.Todella paljon lisääntynyt sinkkuus ja lapsettomuus nykyaikana - vastentahtoinenkin, vaikka osa on omasta tahdostaankin.
Ihmisen perusbiologia ei ole muuttunut - vaikka kevyempi elämä tuottaakin vähemmän ryppyjä eli rautaa olisi ainakin yritettävä takoa nuorena, vaikka osa löytääkin onnensa vanhempana.
Muuten samaa mieltä, mutta "feministinen kukasta kukkaan lentely", whaaaat?! - femakko ja saman miehen kans 19-vuotiaasta, nyt kolmekymmentä paremmalla puoliskolla... Eiköhän ne yleensä äijät oo jotka lentelee, tai vähintään samoissa määrin.
Suomessa nuorilla naisilla on jo enemmän kumppaneita kuin nuorilla miehillä - ainakin suurissa kaupungeissa!
Ja feministit taistelevat myös perinteisiä parisuhteita ja biologiaa vastaan, siis nämä nykyajan intersektionaaliset feministit - sekä levittävät miesvihaa, mikä saa monen nuoren naisen hämilleen ja lykkäämäänkin parisuhde-elämää, kun ryhtyvät kuvittemaan, että liki kaikki miehet ovat jotain väkivaltaisia ja naisia alistavia hirviöitä.
Uraakin feministit korostavat, mutta se ei yksinään tee kaikkia naisia onnelliseksi ja kun biologia asettaa rajat naisen lisääntymiselle jo varsin varhain.
Ehkä tuo toimii jollain tosi suosituilla ihmisillä. Itse en heihin kuulu, joten olen ollut tyytyväinen, että olen pettymyksistä huolimatta jaksanut etsiä sopivaa ihmistä ajan kanssa. Löysinkin sitten nimittäin lopulta sellaisen. Niin ja olen nainen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, parikymppisenä on parhaat valikoimat, mutta kaikki on vielä täysiä kakaroita. Näiden "äkkiää, äkkiääää"-suhteiden takia sitten tinderikin on täynnä yhäreitä.
Lisäksi tuo "lopeta etsiminen" toimii vain silloin jos harrastaa baareilua joka viikko monta kertaa. Missään muualla ei kyllä varmasti tapaa ketään.
Mutta nuo kakarana pariutuneet vaan ovat usein niitä, jotka viettivät jotain timanttihäitäänkin onnellisina yhdessä suuren sukunsa kanssa :)
- ja monet myös naureskelevat yhdessä onnellisina nuoruuden typeryydelleenkin...
Se, että pariutuu nuorena - ei tarkoita sitä, etteikö olisi mitään kriteereitä kumppanille. Nuoria pitäisi kannustaakin miettimään näitä omia parisuhdekriteereitään ja -tavoittaan jo ajoissa.
Eipä ollu. Joskus, kyllä, mutta että oikein usein. Ei todellakaan. En tunne yhtään ihmistä joka olisi pysynyt sen parikymppisenä tapaamansa ihmisen kanssa edes kolmekymppiseksi asti yhdessä. Ja otantaa on sen verran riittävästi että voi yleistääkin jossain määrin. Parikymppiset on lapsia, ja niillä on prioriteetit aivan vinksallaan. Mut niin sen kuuluukin olla eikä siinä ole mitään vikaa. Vika on siinä jos yritetään painostaa tällaisia ihmisiä pariutumaan liian aikaisin kun eivät vielä tunne edes itseäänkään.
2-kymppinen sisältää vuodet 20-29. Eli ei tarkoita, että jokaisen pitäisi hankkia se puoliso tasan 20v.
Mutta kyllä vain 2-kymppisten suhteet ovat usein sitä parasta aikaa, ihan jo ihmisen fyysinen olemus takaa sen. Ja naisen paras ikä lisääntyäkin, noin biologisesti, on tuossa välissä myös.
Vanhempana tajuaa, että nuoruus jo sinänsä on osa markkina-arvoa sinkkumarkkinoilla.
Haha, 29-vuotias ei tosiaan ole "kaksikymppinen". Kaksikymppinen on n. 19-23-vuotias, sitten n. 24-26-vuotiaana "kaksivitonen" ja seuraavaksi kolmikymppinen tai lähes.
Kevyt deittailu on tullut jäädäkseen kirjoitti:
Tuo on varmasti kyllä osittain totta mitä ap kirjoitti, mutta ei kokonaan.
Vaikka kaikki sinkut muuttaisivat muuttaisivat asumaan jonnekin pääkaupunkiseudun lähelle se silti automaattisesti tarkoita sitä että he sieltä löytäisivät itselleen sopivan kumppanin, ihmisten niin erilaiset halut, toiveet ja odotukset/vaatimukset eivät kuitenkaan mihinkään muuttuisi vaikka vaihtoehtoja olisikin enemmän tarjolla.
Ehkä kaksi suurinta syytä sinkkuuten on että kahden elämää nähneen ja kokeneen ihmisen voi olla erittäin vaikeaa sovittaa elämäntilanteitaan yhteen, toinen asia että siihen yksin elämiseen ollaan jo totuttu niin ettei enää edes aidosti kaipaa mihinkään parisuhteeseen, ja tinder + muut deittisovellukset tekevät kiinnostuksen vain johonkin yhteen ihmisen lähes mahdottomaksi, aina etsitään sitä vähän parempaan eikä edes haluta keskittyä vain yhteen ihmiseen kerrallaan.
Ihmisillä todennäköisesti on joku biologinen alttiusikä yksiavioisiin suhteisiin - ja se ikä on nuorena.
Alue: Aihe vapaa
Ei ne haluakaan ketään löytää, ne haluaa rypeä itsesäälissä. Mä olen kohta 50 v, ja sama tilanne, aina on seuraa löytynyt, ystäviä sekä parisuhteita aikalailla toiveiden mukaan. Ja avain on juuri sama minkä sanoit, että juttelee paljon ja kaikenlaisille ihmisille, eikä ota henkilökohtaisesti jos kaikki eivät kiinnostu. Ethän itsekään pidä kaikista ihmisistä, miksi siis olisi vaikea kestää pakkeja. Eikä yritä liikaa, mikään ei karkota ihmisiä niin tehokkaasti kun sellainen näkyvä epätoivoinen etsiminen ja takertuminen (ja uskokaa pois, se epätoivoja yliyrittäminen näkyy kyllä).
Mutta ei ne ota tätäkään vinkkiä, ne valittaa mieluummin.