"Älä yritä liikaa kumppanin haussa, se oikea kyllä löytyy aikanaan". Typerin neuvo ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Jos yrittämällä yrittää löytää jonkun johon rakastua, niin siinä on vaaransa. Sitten kun tapaa jonkun ihmisen, josta jollain tavoin pitää, voi helposti alkaa kuvittelemaan että tämä nyt on sitä rakkautta, vaikka oikeasti se olisikin jotain muuta. Pahimmassa tapauksessa menee vuosia elämästä hukkaan väärän ihmisen kanssa.

Saa kuitenkin seurustelekokemusta, vaikka juttu ei toimisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen puhunut kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kevyt deittailu on tullut jäädäkseen kirjoitti:

Tuo on varmasti kyllä osittain totta mitä ap kirjoitti, mutta ei kokonaan.

Vaikka kaikki sinkut muuttaisivat muuttaisivat asumaan jonnekin pääkaupunkiseudun lähelle se silti automaattisesti tarkoita sitä että he sieltä löytäisivät itselleen sopivan kumppanin, ihmisten niin erilaiset halut, toiveet ja odotukset/vaatimukset eivät kuitenkaan mihinkään muuttuisi vaikka vaihtoehtoja olisikin enemmän tarjolla.

Ehkä kaksi suurinta syytä sinkkuuten on että kahden elämää nähneen ja kokeneen ihmisen voi olla erittäin vaikeaa sovittaa elämäntilanteitaan yhteen, toinen asia että siihen yksin elämiseen ollaan jo totuttu niin ettei enää edes aidosti kaipaa mihinkään parisuhteeseen, ja tinder + muut deittisovellukset tekevät kiinnostuksen vain johonkin yhteen ihmisen lähes mahdottomaksi, aina etsitään sitä vähän parempaan eikä edes haluta keskittyä vain yhteen ihmiseen kerrallaan.

Ihmisillä todennäköisesti on joku biologinen alttiusikä yksiavioisiin suhteisiin - ja se ikä on nuorena.

Kyllä se taitaa olla ihan päinvastoin, nuorena petetään enemmän koska, siihen tulee enemmän mahdollisuuksia, ei osata arvostaa/kunnoittaa toista ja parisuhdetta, uteliaisuus ja kokeilunhalu, ei osata arvostaa pysyvyyttä ja eletään hetkessä miettimättä tekojensa seuraamuksia.

Kännin piikkiin yleensä kaikki pistetään, se toimii näppäränä tekosyynä aina.

Eivät kaikki ole samanlaisia - on niitä, joilla on 200 kumppania ja useita parisuhteita jopa samaan aikaan - ja sitten niitä, joilla on elämässään vain yksi kumppani tai korkeintaan muutama.

Ja pettämistä on kyllä kaiken ikäisillä ja eri syistä.

Rakastuneimmat parit vaan tuppaavat olemaan nuoria, kun kyseessä on sellainen kunnon ensirakkaus - vanhemmilla ihmisillä pettymykset sekä niiden luoma inhorealismi vaikuttavat väistämättä taustalla.

Jo vanhempana ikisinkkuna en itse voi esimerkiksi koskaan kokea tunteita, joita nuoret ja rakastuneet kokevat - koska karttunut ikä ja elämänkokemus.

Millaiseksi sinä kuvittelet ihmisen jolla on monta parisuhdetta yht'aikaa + muutama rakastaja vielä siinä kirsikkana kakun päällä ?

Joku super itseriittoinen international luonteinen nuori nainen tai lentäjälääkärilakimies ja vielä Jänskä sellainen ?

Rakkaus, luottamus, totuus, uskollisuus, ovat jo vanhentuneita ns hyveitä, nykyään ne ovat jo heikkouksia tai paheita joilla ei ole mitään arvoa tai todellista merkitystä, vain tyhjiä sanoja.

Ensimmäisen ei pidä paikkaansa viestin kirjoittanut 27-vuotias täällä hei. En edes jaksanut jokaista tulikivenkatkuista vastinetta lukea, mutta mitä helvettiä? En jaksa uskoa, et vaikka tästä sinkkumarkkinoille jäisin niin olisi kauhea vaiva mennä tutustumaan uusiin ihmisiin? En vaan ymmärrä teitä; mitä te olette tehneet jotta joku teidät "huolisi"? En itsekkään hypännyt ekaan tarjoutuvaan suhteeseen, koska en ollut epätoivoinen, mutta silti koen että valinnan varaa oli. Ja aivan itseäni kiitän asiasta. Onko se nyt niin helvetin vaikeata olla peruspositiivinen, reipas ja rehti muille ihmisille?

Ja edelleen, en tarkoita syyllistää ketään mutta Haloo, jos seuraa ei löydy, niin vika joko a)persoonassa b) etsimistyylissä =odottelen täällä vaan. Kultainen keskitie on keksitty, ja sillä navigoi ihminen kuin ihminen ihan hyvin, kuhan vähän potkii itseään perseelle, pois mukavuusalueelta.

En ymmärrä YRITTÄMISTÄ.

Jos oikein hosuu, ehkä joskus osuu.

Yrittäminen on kummallista!

Puoliso kai tutkitusti löytyy helpommin pienestä kylästä, jos ihmiset eivät paljon muuta paikasta toiseen eli ennenvanhaan. Valinnanvaraa ei juuri ollut ja sosiaalinen paine pakotti ottamaan kuitenkin edes jonkun.

Nykyaikana isoissa kaupungeissa ja tindereissä on niin paljon valinnanvaraa, että kynnys sitoutua on noussut merkittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa yrittää. Mitä enemmän yrittää sitä enemmän saa. Pätee kaikkeen elämässä.

Totta, p*skaa saa niskaansa sitä enemmän mitä enemmän yrittää. Ilmankin pärjää mainiosti.

Se on ihan totta, että väkisin etsimällä tulos on usein aika huono kuten vähän kaikessa tekemisessä. Tuo lupaus sille, että kyllä se oikea sieltä vielä vastaan tulee, ei tietenkään osu kaikkien kohdalle, mutta on ihan mahdollinen skenaario, jos vain pystyy keskittymään elämään omaa elämäänsä eikä koko ajan mieti sitä, mistä löytyisi se oma kulta.

Ei se helppoa tietenkään ole, varsinkaan jos on pitkään elellyt yksin ja kaipaisi jotakuta vierellensä. Ideaalitilanteessa pitäisi siis osata elää elämäänsä ajattelematta liikaa mahdollista tulevaa kumppania, mutta kuitenkin pitää silmät auki, jos omalle kohdalle sattuu joku kivan oloinen ihminen.

Lykkyä pyttyyn kaikille etsijöille :) 

Vierailija kirjoitti:

Joo, parikymppisenä on parhaat valikoimat, mutta kaikki on vielä täysiä kakaroita. Näiden "äkkiää, äkkiääää"-suhteiden takia sitten tinderikin on täynnä yhäreitä.

Lisäksi tuo "lopeta etsiminen" toimii vain silloin jos harrastaa baareilua joka viikko monta kertaa. Missään muualla ei kyllä varmasti tapaa ketään.

Muuten ihan samaa mieltä, mutta ei toimi tuo useasti baareilua viikossakaan. Itse harrastelin sitä baareilua vuosikausia miltei alkoholisoitumiseen asti, ja yksinhän tässä edelleen olen. Ulkonäöstä ei jää kiinni, jäisikö sitten siitä että olen stadilainen nelikymppinen mies? Vai sitten siitä etten ole perinteinen häntäheikki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yrittämällä yrittää löytää jonkun johon rakastua, niin siinä on vaaransa. Sitten kun tapaa jonkun ihmisen, josta jollain tavoin pitää, voi helposti alkaa kuvittelemaan että tämä nyt on sitä rakkautta, vaikka oikeasti se olisikin jotain muuta. Pahimmassa tapauksessa menee vuosia elämästä hukkaan väärän ihmisen kanssa.

Saa kuitenkin seurustelekokemusta, vaikka juttu ei toimisikaan.

Mitä se huono seurustelukokemus toisi ihmiselle millään tasolla? Eikö huonot kokemukset vain katkeroita ja kyynistä ihmistä lisää? Miksi kerätä huonoja suhteita itselleen kuin sulkia hattuun, en näe tässä mitään järkeä. Ollaan huonoissa suhteissa että voi sitten päästä sanomaan olleensa suhteissa. Onko tässä taustalla se, että jos ei ole suhteissa laisinkaan, niin henkilö pelkää että hänelle tulee kenellekään kelpaamattoman maine? Itse otan mieluusti kyseisen viitan harteilleni sen sijaan, että tuhlaisin aikaani väärien tyyppien kanssa.

Overrated kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen puhunut kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kevyt deittailu on tullut jäädäkseen kirjoitti:

Tuo on varmasti kyllä osittain totta mitä ap kirjoitti, mutta ei kokonaan.

Vaikka kaikki sinkut muuttaisivat muuttaisivat asumaan jonnekin pääkaupunkiseudun lähelle se silti automaattisesti tarkoita sitä että he sieltä löytäisivät itselleen sopivan kumppanin, ihmisten niin erilaiset halut, toiveet ja odotukset/vaatimukset eivät kuitenkaan mihinkään muuttuisi vaikka vaihtoehtoja olisikin enemmän tarjolla.

Ehkä kaksi suurinta syytä sinkkuuten on että kahden elämää nähneen ja kokeneen ihmisen voi olla erittäin vaikeaa sovittaa elämäntilanteitaan yhteen, toinen asia että siihen yksin elämiseen ollaan jo totuttu niin ettei enää edes aidosti kaipaa mihinkään parisuhteeseen, ja tinder + muut deittisovellukset tekevät kiinnostuksen vain johonkin yhteen ihmisen lähes mahdottomaksi, aina etsitään sitä vähän parempaan eikä edes haluta keskittyä vain yhteen ihmiseen kerrallaan.

Ihmisillä todennäköisesti on joku biologinen alttiusikä yksiavioisiin suhteisiin - ja se ikä on nuorena.

Kyllä se taitaa olla ihan päinvastoin, nuorena petetään enemmän koska, siihen tulee enemmän mahdollisuuksia, ei osata arvostaa/kunnoittaa toista ja parisuhdetta, uteliaisuus ja kokeilunhalu, ei osata arvostaa pysyvyyttä ja eletään hetkessä miettimättä tekojensa seuraamuksia.

Kännin piikkiin yleensä kaikki pistetään, se toimii näppäränä tekosyynä aina.

Eivät kaikki ole samanlaisia - on niitä, joilla on 200 kumppania ja useita parisuhteita jopa samaan aikaan - ja sitten niitä, joilla on elämässään vain yksi kumppani tai korkeintaan muutama.

Ja pettämistä on kyllä kaiken ikäisillä ja eri syistä.

Rakastuneimmat parit vaan tuppaavat olemaan nuoria, kun kyseessä on sellainen kunnon ensirakkaus - vanhemmilla ihmisillä pettymykset sekä niiden luoma inhorealismi vaikuttavat väistämättä taustalla.

Jo vanhempana ikisinkkuna en itse voi esimerkiksi koskaan kokea tunteita, joita nuoret ja rakastuneet kokevat - koska karttunut ikä ja elämänkokemus.

Millaiseksi sinä kuvittelet ihmisen jolla on monta parisuhdetta yht'aikaa + muutama rakastaja vielä siinä kirsikkana kakun päällä ?

Joku super itseriittoinen international luonteinen nuori nainen tai lentäjälääkärilakimies ja vielä Jänskä sellainen ?

Rakkaus, luottamus, totuus, uskollisuus, ovat jo vanhentuneita ns hyveitä, nykyään ne ovat jo heikkouksia tai paheita joilla ei ole mitään arvoa tai todellista merkitystä, vain tyhjiä sanoja.

Erittäin hyvin sanottu! Itse arvostan suuresti näitä nimenomaisia ominaisuuksia ja vaalin niitä. Pettymyksekseni olen kuitenkin huomannut, että nämä ominaisuudet omaavia ihmisiä saa etsiä kiven alta. Heitä ei juurikaan ole. Harmi juttu, sillä tämä tekee suhteen löytämisestä erittäin vaikeaa. Mikään pinnallinen sarjadeittailukulttuuri ei nappaa yhtään, ajatuskin puistattaa. Ei kai tällaisille ihmisille kuten minä sitten taida olla minkäänlaista kysyntää nykyaikana. Meitä kai pidetään jonain kummajaisina tai frigideinä.

N24 kirjoitti:

Overrated kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen puhunut kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kevyt deittailu on tullut jäädäkseen kirjoitti:

Tuo on varmasti kyllä osittain totta mitä ap kirjoitti, mutta ei kokonaan.

Vaikka kaikki sinkut muuttaisivat muuttaisivat asumaan jonnekin pääkaupunkiseudun lähelle se silti automaattisesti tarkoita sitä että he sieltä löytäisivät itselleen sopivan kumppanin, ihmisten niin erilaiset halut, toiveet ja odotukset/vaatimukset eivät kuitenkaan mihinkään muuttuisi vaikka vaihtoehtoja olisikin enemmän tarjolla.

Ehkä kaksi suurinta syytä sinkkuuten on että kahden elämää nähneen ja kokeneen ihmisen voi olla erittäin vaikeaa sovittaa elämäntilanteitaan yhteen, toinen asia että siihen yksin elämiseen ollaan jo totuttu niin ettei enää edes aidosti kaipaa mihinkään parisuhteeseen, ja tinder + muut deittisovellukset tekevät kiinnostuksen vain johonkin yhteen ihmisen lähes mahdottomaksi, aina etsitään sitä vähän parempaan eikä edes haluta keskittyä vain yhteen ihmiseen kerrallaan.

Ihmisillä todennäköisesti on joku biologinen alttiusikä yksiavioisiin suhteisiin - ja se ikä on nuorena.

Kyllä se taitaa olla ihan päinvastoin, nuorena petetään enemmän koska, siihen tulee enemmän mahdollisuuksia, ei osata arvostaa/kunnoittaa toista ja parisuhdetta, uteliaisuus ja kokeilunhalu, ei osata arvostaa pysyvyyttä ja eletään hetkessä miettimättä tekojensa seuraamuksia.

Kännin piikkiin yleensä kaikki pistetään, se toimii näppäränä tekosyynä aina.

Eivät kaikki ole samanlaisia - on niitä, joilla on 200 kumppania ja useita parisuhteita jopa samaan aikaan - ja sitten niitä, joilla on elämässään vain yksi kumppani tai korkeintaan muutama.

Ja pettämistä on kyllä kaiken ikäisillä ja eri syistä.

Rakastuneimmat parit vaan tuppaavat olemaan nuoria, kun kyseessä on sellainen kunnon ensirakkaus - vanhemmilla ihmisillä pettymykset sekä niiden luoma inhorealismi vaikuttavat väistämättä taustalla.

Jo vanhempana ikisinkkuna en itse voi esimerkiksi koskaan kokea tunteita, joita nuoret ja rakastuneet kokevat - koska karttunut ikä ja elämänkokemus.

Millaiseksi sinä kuvittelet ihmisen jolla on monta parisuhdetta yht'aikaa + muutama rakastaja vielä siinä kirsikkana kakun päällä ?

Joku super itseriittoinen international luonteinen nuori nainen tai lentäjälääkärilakimies ja vielä Jänskä sellainen ?

Rakkaus, luottamus, totuus, uskollisuus, ovat jo vanhentuneita ns hyveitä, nykyään ne ovat jo heikkouksia tai paheita joilla ei ole mitään arvoa tai todellista merkitystä, vain tyhjiä sanoja.

Erittäin hyvin sanottu! Itse arvostan suuresti näitä nimenomaisia ominaisuuksia ja vaalin niitä. Pettymyksekseni olen kuitenkin huomannut, että nämä ominaisuudet omaavia ihmisiä saa etsiä kiven alta. Heitä ei juurikaan ole. Harmi juttu, sillä tämä tekee suhteen löytämisestä erittäin vaikeaa. Mikään pinnallinen sarjadeittailukulttuuri ei nappaa yhtään, ajatuskin puistattaa. Ei kai tällaisille ihmisille kuten minä sitten taida olla minkäänlaista kysyntää nykyaikana. Meitä kai pidetään jonain kummajaisina tai frigideinä.

Olis kyllä kysyntää, mutta ei vaan kohdata missään. Nimenomaan kiven alla taidetaan olla molemmat, eikä tämän kiven alta löydy kuin minä.

m28