Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"Älä yritä liikaa kumppanin haussa, se oikea kyllä löytyy aikanaan". Typerin neuvo ikinä.
14.07.2018 |
Mistä se muka tiedetään että löytyy? Kuinkahan paljon Suomessa on ikisinkkuja, jotka uskoivat tuon ja jäivät johonkin takahikiälle odottelemaan ainoana nuorena ihmisenä.
Kommentit (91)
V-tun voima kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noudatin tätä neuvoa ja nyt olen 39-vuotias mies, jolla poikuus tallella. Kauanko vielä pitää olla yrittämättä?
No nyt kun olet ollut noin pitkään ilman seksiä niin pärjäät ilman toisen mokoman ja miehet eivät pidä naisista ilman seksiä, joten tilanteesi on win win. Jos pitäisit naisista muutoin kuin seksin takia niin olisit varmaan jo törmännyt muutamaan.
Korjaus: Miehet pitävät seksistä, ei naisista.
Johtuu geeneistä. Evoluutio on saanut miehet pitämään seksistä. Harmi vaan, että evoluutio ei ole luonut miehille kykyä nauttia nalkutuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Media ja lähipiiri tuottaa koko ajan tarinaa, kuinka kumppani tavattiin kassajonossa tai töissä, joten kyllä monet jäävät vain odottamaan tällaista satumaista ja kohtalokasta kohtaamista arjessaan - jota ei kuitenkaan sitten ikinä tule.
- mutta nykyaikana monen pitäisi etsiä ahkerasti esim. netistäkin ja ihan tosissaan, eikä mitään seksiseuraa, vaan ihan jo elämänkumppania ja lastensa tulevaa vanhempaa silmällä pitäen.
Höpö höpö. Se on TOTTA, että kumppani voi löytyä mistä vaan. Media ei luo sellaista mielikuvaa, että se "oikea" tulee sinut kaappaamaan kassajonosta vain siksi, että seisot siinä. Tämä on ihmisten tuudittautumista siihen, että onpahan joku jota syyttää, eikä itse tarvitse tehdä mitään. Katso ympärillesi, ymmärrä se että olemme laumaeläimiä, puhu vieraille, niin naisille kuin miehille, tutustu uusiin ihmisiin. Ilman sitä epätoivon sävyttämää "etsin sitä oikeaa" vibaa.
Itse elänyt tällä mentaliteetilla 27 vuotta, ja ystävistä ei puutetta, eikä myöskään miehestä, jonka muuten niin ironista kuin se on, tapasin keilahallissa, etsimättä ketään mutta avoimena kaikelle.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sellainen kaamea harpyija, joka katseli opiskeluporukasta mieleisen miehen ja meni juttelemaan. Loppu on historiaa.
Ihan samalla tavalla olen myös katsellut työpaikkoja, asuntoja, vaatteita ja kaikkea muuta. En ole esimerkiksi ajatellut, että kyllä se unelmien duuni mulle tarjotaan, kun oikea kohdalle sattuu, vaan ihan itse olen itseäni töihin tarjonnut.
Puoliso vain on noista valinnoista se kaikkein tärkein.
Toiset vain valitsevat kumppaninsa, kaikille ei tällainen ole mitenkään mahdollista. Minua ei ole kukaan halunnut koskaan. Jos ilmaisen kiinnostukseni miestä kohtaan, en saa tunteilleni vastakaikua. Olen tahtomattani sinkku, ja se masentaa ihan helvetisti.
Olisiko kuitenkin helpointa lähteä yökerhoon, juoda pari drinkkiä, tanssia ja....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Media ja lähipiiri tuottaa koko ajan tarinaa, kuinka kumppani tavattiin kassajonossa tai töissä, joten kyllä monet jäävät vain odottamaan tällaista satumaista ja kohtalokasta kohtaamista arjessaan - jota ei kuitenkaan sitten ikinä tule.
- mutta nykyaikana monen pitäisi etsiä ahkerasti esim. netistäkin ja ihan tosissaan, eikä mitään seksiseuraa, vaan ihan jo elämänkumppania ja lastensa tulevaa vanhempaa silmällä pitäen.
Höpö höpö. Se on TOTTA, että kumppani voi löytyä mistä vaan. Media ei luo sellaista mielikuvaa, että se "oikea" tulee sinut kaappaamaan kassajonosta vain siksi, että seisot siinä. Tämä on ihmisten tuudittautumista siihen, että onpahan joku jota syyttää, eikä itse tarvitse tehdä mitään. Katso ympärillesi, ymmärrä se että olemme laumaeläimiä, puhu vieraille, niin naisille kuin miehille, tutustu uusiin ihmisiin. Ilman sitä epätoivon sävyttämää "etsin sitä oikeaa" vibaa.
Itse elänyt tällä mentaliteetilla 27 vuotta, ja ystävistä ei puutetta, eikä myöskään miehestä, jonka muuten niin ironista kuin se on, tapasin keilahallissa, etsimättä ketään mutta avoimena kaikelle.
Onneksi olkoon. Et ole ruma tai kasvanut epäsopivassa ympäristössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Media ja lähipiiri tuottaa koko ajan tarinaa, kuinka kumppani tavattiin kassajonossa tai töissä, joten kyllä monet jäävät vain odottamaan tällaista satumaista ja kohtalokasta kohtaamista arjessaan - jota ei kuitenkaan sitten ikinä tule.
- mutta nykyaikana monen pitäisi etsiä ahkerasti esim. netistäkin ja ihan tosissaan, eikä mitään seksiseuraa, vaan ihan jo elämänkumppania ja lastensa tulevaa vanhempaa silmällä pitäen.
Höpö höpö. Se on TOTTA, että kumppani voi löytyä mistä vaan. Media ei luo sellaista mielikuvaa, että se "oikea" tulee sinut kaappaamaan kassajonosta vain siksi, että seisot siinä. Tämä on ihmisten tuudittautumista siihen, että onpahan joku jota syyttää, eikä itse tarvitse tehdä mitään. Katso ympärillesi, ymmärrä se että olemme laumaeläimiä, puhu vieraille, niin naisille kuin miehille, tutustu uusiin ihmisiin. Ilman sitä epätoivon sävyttämää "etsin sitä oikeaa" vibaa.
Itse elänyt tällä mentaliteetilla 27 vuotta, ja ystävistä ei puutetta, eikä myöskään miehestä, jonka muuten niin ironista kuin se on, tapasin keilahallissa, etsimättä ketään mutta avoimena kaikelle.
Sinähän oletkin 2-kymppinen ja varattu eli et tiedä, mitä on olla ns. ikisinkku.
Suomessa ei kyllä ole oikein luontevaa kulttuuria puhua vieraille - ja esim. jos toinen onkin varattu, niin saatetaan luulla, että on yrittänyt iskeä varattua...
Netti on nykyään liki ainoa paikka, jossa haetaan selkeästi vakavaakin seuraa - mutta kun se fyysinen kosketus toiseen puuttuu, niin homma on kovin työlästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sellainen kaamea harpyija, joka katseli opiskeluporukasta mieleisen miehen ja meni juttelemaan. Loppu on historiaa.
Ihan samalla tavalla olen myös katsellut työpaikkoja, asuntoja, vaatteita ja kaikkea muuta. En ole esimerkiksi ajatellut, että kyllä se unelmien duuni mulle tarjotaan, kun oikea kohdalle sattuu, vaan ihan itse olen itseäni töihin tarjonnut.
Puoliso vain on noista valinnoista se kaikkein tärkein.
Toiset vain valitsevat kumppaninsa, kaikille ei tällainen ole mitenkään mahdollista. Minua ei ole kukaan halunnut koskaan. Jos ilmaisen kiinnostukseni miestä kohtaan, en saa tunteilleni vastakaikua. Olen tahtomattani sinkku, ja se masentaa ihan helvetisti.
Täällä sama, ketuttaa yhtälailla lukea näitä "mua siis niinq isketään joka kauppareissulla en tajua miten joku ei voi löytää ketään?!" kuin ylläolevan kaltaisia "no senkus kävin valitsemassa miehen ja pokasin sen, daa!"-kokemuksia.
Ei tuollaiset ihmiset voi ymmärtää millaista on kun ei kelpaa. Itselläni ikää 30v eikä yhtäkään tapailukokemusta, ainoastaan läjä pakkeja. Nyt alkaa jo katkeruus nousta sen verran ettei elämä enää tunnu kivalta ja se vie tietysti loputkin mahdollisuudet parisuhderintamalla.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon. Et ole ruma tai kasvanut epäsopivassa ympäristössä.
No kaunottaret en ainakaan ole. Ja mitä tarkoittaa epäsopiva ympäristö? Kyllä varmaan jokaisessa kodissa lapsi opetetaan puhumaan? Ja nyt en tarkoita vammaisia tai kuulo/puherajoittuneita. Kasvaa ihminen millaisessa vaan ympäristössä, niin hänen omissa hyppysissään on kuitenkin se, miten hän aikuisena käyttäytyy. Ottaako kontaktia, onko ystävällinen jne. Ja jos on niin rikki että normaali kanssakäyminen ei onnistu, niin ei sieltä netistäkään kannata seuraa väkisin etsiä ennenkuin on saanut oman päänsä kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo tämä sama "totuus" on myös minulle kerrottu, kun yläasteella ja lukiossa olin yksinäinen. Parempi kun olisi kerrottu, että millä tavoin miehiin tutustuu ja miten niiden kanssa pitää olla ja mitä ei kannata tehdä.
Kolmesti olen seurustellu ja kaikki omasta aloitteesta. Monet pettymykset kantapään kautta opittu "ei koskaan enää".
Kuitenkin, kuten joku jo hyvin sanoi, nimenomaan 20-30-vuotiaana ne mahdollisuudet olivat parhaimmillaan, mutta sitä ei itse tajua. Silloin on hehkeä, vaikka ei kummoisen näköinen olisikaan, koska on nuori. Nuoruus ei kestä ikuisesti. Ja siksi tässä lähestytään neljääkymppiä ja ollaan yksin.
Milloinhan se oikea aika sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kuitenkin helpointa lähteä yökerhoon, juoda pari drinkkiä, tanssia ja....
Baarit eivät kaikkia kiinnosta lainkaan - ja niissä on lähinnä näitä kukasta kukkaan lentelijöitä. Eikä esim. humalaisista ihmisistä lopulta ota mitään selvää, siis persoonasta - selvin päin ei edes jaksa katsellakaan humalaisia. Ja toisaalta viina voi myös viedä aivan kammottavaankin suuntaan; "ei ole olemassa rumia naisia, on vain liian vähän viinaa" -tyylisesti.
Ihan Ressun biisi Kuka on se oikea tuli mieleen tästä ketjusta ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinähän oletkin 2-kymppinen ja varattu eli et tiedä, mitä on olla ns. ikisinkku.
Suomessa ei kyllä ole oikein luontevaa kulttuuria puhua vieraille - ja esim. jos toinen onkin varattu, niin saatetaan luulla, että on yrittänyt iskeä varattua...
Netti on nykyään liki ainoa paikka, jossa haetaan selkeästi vakavaakin seuraa - mutta kun se fyysinen kosketus toiseen puuttuu, niin homma on kovin työlästä.
Mutta minä olenkin elänyt avoimena kaikelle, etsimättä mitään, ottamalla kontaktia kanssa eläjiin, niin miehiin kuin naisiin. Sanot nyt että koska olen parikymppisenä varattu en voi ymmärtää. Ymmärrän sen verran, että miksi iso osa "ikisinkuista" on ikisinkkuja. En tarkoita mitään pahaa, toivon vaan että edes joku avaisi silmänsä. Mua ei ole ikinä kiinnostanut kuuleeko joku että yritän iskeä, ikinä en ole ketään mennyt iskemään. Jos luulee, niin mitä väliä??? Mitä väliä vaikka joku tuntematon pitää sinua outona kun käyt juttusille? Sillä ei oikeasti ole yhtään mitään väliä. Mutta hei, käpertykää vaan kuoreenne ja syyttäkää muita kun kumppania ei löydy.
Vierailija kirjoitti:
Noudatin tätä neuvoa ja nyt olen 39-vuotias mies, jolla poikuus tallella. Kauanko vielä pitää olla yrittämättä?
Ainakin yksitoista vuotta. Sama tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinähän oletkin 2-kymppinen ja varattu eli et tiedä, mitä on olla ns. ikisinkku.
Suomessa ei kyllä ole oikein luontevaa kulttuuria puhua vieraille - ja esim. jos toinen onkin varattu, niin saatetaan luulla, että on yrittänyt iskeä varattua...
Netti on nykyään liki ainoa paikka, jossa haetaan selkeästi vakavaakin seuraa - mutta kun se fyysinen kosketus toiseen puuttuu, niin homma on kovin työlästä.
Mutta minä olenkin elänyt avoimena kaikelle, etsimättä mitään, ottamalla kontaktia kanssa eläjiin, niin miehiin kuin naisiin. Sanot nyt että koska olen parikymppisenä varattu en voi ymmärtää. Ymmärrän sen verran, että miksi iso osa "ikisinkuista" on ikisinkkuja. En tarkoita mitään pahaa, toivon vaan että edes joku avaisi silmänsä. Mua ei ole ikinä kiinnostanut kuuleeko joku että yritän iskeä, ikinä en ole ketään mennyt iskemään. Jos luulee, niin mitä väliä??? Mitä väliä vaikka joku tuntematon pitää sinua outona kun käyt juttusille? Sillä ei oikeasti ole yhtään mitään väliä. Mutta hei, käpertykää vaan kuoreenne ja syyttäkää muita kun kumppania ei löydy.
Se hiukan ihmetytti, että tulit tänne kuitenkin väittämään, ettei ketään ole aloituksen mukaisesti neuvottu tai ettei kukaan ole niin uskonut? Kun moni ikisinkku nimenomaan tunnisti tuon kammottavan ohjeen, johon nuorena uskoi.
Eikä se pelkkä puhuminen vieraiden kanssa johda monien kohdalla yhtään mihinkään. Eli huomattavasti aktiivisemmin ja tavoiteorientoituneesti olisi monen pitänyt yrittää jo nuorena. Et tiedä, mitä on olla ikisinkku - et edes tiedä, mitä on olla 3- tai 4-kymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Media ja lähipiiri tuottaa koko ajan tarinaa, kuinka kumppani tavattiin kassajonossa tai töissä, joten kyllä monet jäävät vain odottamaan tällaista satumaista ja kohtalokasta kohtaamista arjessaan - jota ei kuitenkaan sitten ikinä tule.
- mutta nykyaikana monen pitäisi etsiä ahkerasti esim. netistäkin ja ihan tosissaan, eikä mitään seksiseuraa, vaan ihan jo elämänkumppania ja lastensa tulevaa vanhempaa silmällä pitäen.
Höpö höpö. Se on TOTTA, että kumppani voi löytyä mistä vaan. Media ei luo sellaista mielikuvaa, että se "oikea" tulee sinut kaappaamaan kassajonosta vain siksi, että seisot siinä. Tämä on ihmisten tuudittautumista siihen, että onpahan joku jota syyttää, eikä itse tarvitse tehdä mitään. Katso ympärillesi, ymmärrä se että olemme laumaeläimiä, puhu vieraille, niin naisille kuin miehille, tutustu uusiin ihmisiin. Ilman sitä epätoivon sävyttämää "etsin sitä oikeaa" vibaa.
Itse elänyt tällä mentaliteetilla 27 vuotta, ja ystävistä ei puutetta, eikä myöskään miehestä, jonka muuten niin ironista kuin se on, tapasin keilahallissa, etsimättä ketään mutta avoimena kaikelle.
Onneksi olkoon. Et ole ruma tai kasvanut epäsopivassa ympäristössä.
Jep... Helppohan se on niiden puhua, jotka ovat edes kivannäköisiä, ja joilla on muutenkin paremmat lähtökohdat elämässä. Kuka huolisi mt-ongelmaisen, työttömän, ruman ja yksinäisen naisen? Ei yhtään kukaan. Ei tämä sinkkuuteni ole edes ihmettelyn aihe muille, koska on selvää etten kelpaa kenellekään. Yksin olen suurimman osan ajasta, ainoat kontaktit ovat lapsuudenperheeseeni. Siinä kaikki. Ystäväpiiriä minulla ei ole ollut koskaan elämäni aikana eikä parisuhdettakaan.
34, jos olet nyt 27 ja mies on löytynyt jo aiemmin, niin olet ollut hyvässä iässä, etten sanoisi parhaassa, kun *olet kulkenut silmät avoimena*.
Ei silloin varmaan niin mietikään kunhan vain menee juttelemaan.
Mutta et voi tietää sitä miltä sinustakin tuntuisi, jos se miehesi ei olisi aikoinaan innostunut sinusta, eikä seuraavakaan mies jne.
Sitten olisikin hupsista nelikymppinen tai ylikin.
Kirjoittaisitkohanq silloin noin iloisesti ja itsevarmasti täällä.
Et siis ole kokenut kuin niinsanottua hyvää tuuria ja ollut silloinkin nuori ja nätti, oletan.
Ei kontaktinotossa mitään auta, jos se kohde ei ole kiinnostunut.
Ja on tullut ikävuosia ja itsetunto on laskenut, vaikka kuinka olisikin positiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Yliyrittäminen on kamalaa, ihan pätevä ohje se on.
Ne jotka hyppäävät suoraan suhteesta toiseen nimenomaan tuon yliyrittämisen mestarillisesti.
Joo, parikymppisenä on parhaat valikoimat, mutta kaikki on vielä täysiä kakaroita. Näiden "äkkiää, äkkiääää"-suhteiden takia sitten tinderikin on täynnä yhäreitä.
Lisäksi tuo "lopeta etsiminen" toimii vain silloin jos harrastaa baareilua joka viikko monta kertaa. Missään muualla ei kyllä varmasti tapaa ketään.
Ei ole. Typerin neuvo (jota mm. 90-00-lukujen teinilehdet ja keskustelupalstat ahkerasti toitottivat) on se, että seksielämän on riittävän kypsä aloittamaan sitten, kun kehtaa olla alastomana selvin päin valot päällä kumppanin edessä häpeämättä vartaloaan. Juu, täydellisen mallikropan ja kovan itseluottamuksen omaavalle ehkä sopiva ohje mutta jollain tavalla "vialliselle" tällainen uskomus saattaa lopettaa seurustelun....ikuisesti. Pikemminkin olisi pitänyt kertoa, että on normaalia hävetä omaa rumuutta ja epätäydellisyyttä.
Alue: Aihe vapaa
Media ja lähipiiri tuottaa koko ajan tarinaa, kuinka kumppani tavattiin kassajonossa tai töissä, joten kyllä monet jäävät vain odottamaan tällaista satumaista ja kohtalokasta kohtaamista arjessaan - jota ei kuitenkaan sitten ikinä tule.
- mutta nykyaikana monen pitäisi etsiä ahkerasti esim. netistäkin ja ihan tosissaan, eikä mitään seksiseuraa, vaan ihan jo elämänkumppania ja lastensa tulevaa vanhempaa silmällä pitäen.