Elatusmaksuasiaa

Ulosantisi on nyt kyllä hieman vaikeasti ymmärrettävää. Mutta jos ymmärrän kysymyksesi (?) oikein niin, kyllä, mikäli avioliiton aikana resurssit olisivat jakautuneet reilummin, niin olisin mielelläni tarjonnut näitä korkeampia arvoja ja epäilemättä pystynytkin siihen. Ja seuraavaa kysymystäsi ennakoiden, kyllä, asiasta puhuttiin useammankin kerran, mutta ihmisten käsitykset reiluudesta ja oikeudenmukaisuudesta ovat niin kovin erilaisia. En sitten jaksanut loputtomiin elää toisen luokan kansalaisena, toisen luokan elintasolla, samassa perheessä mieheni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ei kuitenkaan taida olla vertauksellista kokemuspohjaa olisitko pystynyt / tarjonnut näitä korkeampia arvoja? 

Vierailija kirjoitti:

Ei, vaan jos hän olisi osallistunut myös leivän ja veden tarjoamiseen, niin minäkin äitinä olisin voinut osaltani tarjota näitä "korkeampia arvoja" - ja päästä myös niistä osalliseksi - kun kaikki omat resurssini eivät olisi menneet ihan vaan siihen veteen ja leipään. Katsos kun kyse on tasa-arvosta ja kustannusten reilusta jakamisesta. Mutta joo, itseäni saan tietysti syyttää, että siihen suostuin. En suosittele kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Huoh...isä tarjosi lapselle pelkän leivän ja veden sijaan korkeimpia arvoja = väärin maksettu

Vierailija kirjoitti:

Mua kyllä jotenkin ärsyttää tämä. Että isä ei maksa peruselämiseen liittyviä elatusmaksuja, mutta on sitten se suuri sankari, joka sen  sijaan ostaa lapsille kaikki niiden mielestä kivat ja ylimääräiset isot jutut. Näin se meni meilläkin, jo avioliiton aikana. Mä maksoin ruuat, hygieniatuotteet, harrastusmaksut, lääkärikäynnit, lääkkeet, liikkavarusteet, bussiliput, kännykkämaksut, jalkineet, vaatteet, kaiken pienen sälän - ja isä kustansi kaiken ylimääräisen kivan, joka oli kivaa hänestä itsestäänkin. Se korpesi silloin ja se korpeaa edelleen.  

Vierailija kirjoitti:

Minä en hakenut elatuksia meidän lapsista. Syy on ihan se, että kun exälle tulee summa eteen niin se on sitten se summma. Sen sano heti silloin kun erottiin. Jos olisin hakenut niitä elatuksia, niin ei vanhemmalla lapsella ajokorttia olisi ja uutta autoa tai päässy mihinkään ulkomaille pelireissuille nuorempana. Nuorempi pelaa jääkiekkoa edelleen ja ne maksut ei ihan halpoja ole.  Ei niillä olisi tietokoneita ja tabletteja ja uusimpia puhelimia. Ei minulla olisi ollut sellaseen varaa mitenkään. Exä on maksanut ihan kaikki isot jutut meidän lapsille. Niiltä ei ole ikinä puuttunut mitään, mutta se elatus oli exälle periaate. Vaikka olisi päässyt halvemmalla, mutta ei halunnut niihin tilastoihin että maksaa joka kk tietyn summan.

Et sitten jaksanut käydä koulujakaan ja tehdä töitä hyvän aikaa ennen perheen perustamista vaan tavoittelit parempaa elintasoa miehen kautta? Kaikki ei mennyt niin kuin sinä suunnittelin ja olet siitä edelleen katkera vaikka lapsesi sai harrastaa, jne mutta sinä jouduit tinkimään omasta elintasostasi?

Vierailija kirjoitti:

Ulosantisi on nyt kyllä hieman vaikeasti ymmärrettävää. Mutta jos ymmärrän kysymyksesi (?) oikein niin, kyllä, mikäli avioliiton aikana resurssit olisivat jakautuneet reilummin, niin olisin mielelläni tarjonnut näitä korkeampia arvoja ja epäilemättä pystynytkin siihen. Ja seuraavaa kysymystäsi ennakoiden, kyllä, asiasta puhuttiin useammankin kerran, mutta ihmisten käsitykset reiluudesta ja oikeudenmukaisuudesta ovat niin kovin erilaisia. En sitten jaksanut loputtomiin elää toisen luokan kansalaisena, toisen luokan elintasolla, samassa perheessä mieheni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ei kuitenkaan taida olla vertauksellista kokemuspohjaa olisitko pystynyt / tarjonnut näitä korkeampia arvoja? 

Vierailija kirjoitti:

Ei, vaan jos hän olisi osallistunut myös leivän ja veden tarjoamiseen, niin minäkin äitinä olisin voinut osaltani tarjota näitä "korkeampia arvoja" - ja päästä myös niistä osalliseksi - kun kaikki omat resurssini eivät olisi menneet ihan vaan siihen veteen ja leipään. Katsos kun kyse on tasa-arvosta ja kustannusten reilusta jakamisesta. Mutta joo, itseäni saan tietysti syyttää, että siihen suostuin. En suosittele kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Huoh...isä tarjosi lapselle pelkän leivän ja veden sijaan korkeimpia arvoja = väärin maksettu

Vierailija kirjoitti:

Mua kyllä jotenkin ärsyttää tämä. Että isä ei maksa peruselämiseen liittyviä elatusmaksuja, mutta on sitten se suuri sankari, joka sen  sijaan ostaa lapsille kaikki niiden mielestä kivat ja ylimääräiset isot jutut. Näin se meni meilläkin, jo avioliiton aikana. Mä maksoin ruuat, hygieniatuotteet, harrastusmaksut, lääkärikäynnit, lääkkeet, liikkavarusteet, bussiliput, kännykkämaksut, jalkineet, vaatteet, kaiken pienen sälän - ja isä kustansi kaiken ylimääräisen kivan, joka oli kivaa hänestä itsestäänkin. Se korpesi silloin ja se korpeaa edelleen.  

Vierailija kirjoitti:

Minä en hakenut elatuksia meidän lapsista. Syy on ihan se, että kun exälle tulee summa eteen niin se on sitten se summma. Sen sano heti silloin kun erottiin. Jos olisin hakenut niitä elatuksia, niin ei vanhemmalla lapsella ajokorttia olisi ja uutta autoa tai päässy mihinkään ulkomaille pelireissuille nuorempana. Nuorempi pelaa jääkiekkoa edelleen ja ne maksut ei ihan halpoja ole.  Ei niillä olisi tietokoneita ja tabletteja ja uusimpia puhelimia. Ei minulla olisi ollut sellaseen varaa mitenkään. Exä on maksanut ihan kaikki isot jutut meidän lapsille. Niiltä ei ole ikinä puuttunut mitään, mutta se elatus oli exälle periaate. Vaikka olisi päässyt halvemmalla, mutta ei halunnut niihin tilastoihin että maksaa joka kk tietyn summan.

Mistä lapsesi jäi paitsi?

Vierailija kirjoitti:

Ei, vaan jos hän olisi osallistunut myös leivän ja veden tarjoamiseen, niin minäkin äitinä olisin voinut osaltani tarjota näitä "korkeampia arvoja" - ja päästä myös niistä osalliseksi - kun kaikki omat resurssini eivät olisi menneet ihan vaan siihen veteen ja leipään. Katsos kun kyse on tasa-arvosta ja kustannusten reilusta jakamisesta. Mutta joo, itseäni saan tietysti syyttää, että siihen suostuin. En suosittele kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Huoh...isä tarjosi lapselle pelkän leivän ja veden sijaan korkeimpia arvoja = väärin maksettu

Vierailija kirjoitti:

Mua kyllä jotenkin ärsyttää tämä. Että isä ei maksa peruselämiseen liittyviä elatusmaksuja, mutta on sitten se suuri sankari, joka sen  sijaan ostaa lapsille kaikki niiden mielestä kivat ja ylimääräiset isot jutut. Näin se meni meilläkin, jo avioliiton aikana. Mä maksoin ruuat, hygieniatuotteet, harrastusmaksut, lääkärikäynnit, lääkkeet, liikkavarusteet, bussiliput, kännykkämaksut, jalkineet, vaatteet, kaiken pienen sälän - ja isä kustansi kaiken ylimääräisen kivan, joka oli kivaa hänestä itsestäänkin. Se korpesi silloin ja se korpeaa edelleen.  

Vierailija kirjoitti:

Minä en hakenut elatuksia meidän lapsista. Syy on ihan se, että kun exälle tulee summa eteen niin se on sitten se summma. Sen sano heti silloin kun erottiin. Jos olisin hakenut niitä elatuksia, niin ei vanhemmalla lapsella ajokorttia olisi ja uutta autoa tai päässy mihinkään ulkomaille pelireissuille nuorempana. Nuorempi pelaa jääkiekkoa edelleen ja ne maksut ei ihan halpoja ole.  Ei niillä olisi tietokoneita ja tabletteja ja uusimpia puhelimia. Ei minulla olisi ollut sellaseen varaa mitenkään. Exä on maksanut ihan kaikki isot jutut meidän lapsille. Niiltä ei ole ikinä puuttunut mitään, mutta se elatus oli exälle periaate. Vaikka olisi päässyt halvemmalla, mutta ei halunnut niihin tilastoihin että maksaa joka kk tietyn summan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mulla olisi tuollainen tilanne, antaisin lasten isän huseereta päätöksensä yksin. Tapaako ja maksaako lapsista. Tekisi yksin päätöksensä ja kärsisi niistä.

Onko ne elarit aina pakko ottaa?

Lapsen etu  on tärkein.Ja elarit ovat lapsen etu.

Meillä lapset viikko-viikko -järjestelmällä. Ex merkitty lähivanhemmaksi. Ex myös parempituloinen kuin minä. Elarit pitää kuitenkin maksaa vaikka kulut menevät suunnilleen tasan. Lapsilisät luonnollisesti exälle. Vaikea nähdä miksi moinen olisi edes lapsen etu.

Mitkä kulut?

Ruoka, vaatteet ja asuminen kummallakin erikseen. Harrastukset maksan minä ja puhelinkulut ex. Vakuutukset maksan kokonaan ja nuorimman päivähoitomaksusta sen puolet. Lääkkeitä jos on tarvittu niin on jaettu puoliksi. Lomailuun ei näiden jälkeen kauheasti jää, joten ex toivottavasti hoitaa ne kulut.

Itse asiassa jaksoin käydä koulut ja tehdä töitä ennen perheen perustamista ja perheen perustettuanikin, mikä olisi ehkä käynyt selville myös siitä, että mainitsinkin itse asiassa hoitaneeni suuren osa perheen taloudenpidosta nimenomaan välttämättömyyshyödykkeiden osalta. Kaikki ei toki mennyt niin kuin suunnittelin, mutta suurempaa katkeruutta siitä ei sinänsä ole jäänyt, jotain pientä toki hampaankoloon :-). Onneksi nyt pystyn tarjoamaan itsekin oikeinkin hyvin näitä korkeampia arvoja lapsille, kun avioeron yhteydessä omaisuus ositettiin. Vähempikin olisi aiemmin toki riittänyt, mutta näin nämä asioiden oikeudenmukaisuudet sitten lopulta ratkeavat.

Vierailija kirjoitti:

Et sitten jaksanut käydä koulujakaan ja tehdä töitä hyvän aikaa ennen perheen perustamista vaan tavoittelit parempaa elintasoa miehen kautta? Kaikki ei mennyt niin kuin sinä suunnittelin ja olet siitä edelleen katkera vaikka lapsesi sai harrastaa, jne mutta sinä jouduit tinkimään omasta elintasostasi?

Vierailija kirjoitti:

Ulosantisi on nyt kyllä hieman vaikeasti ymmärrettävää. Mutta jos ymmärrän kysymyksesi (?) oikein niin, kyllä, mikäli avioliiton aikana resurssit olisivat jakautuneet reilummin, niin olisin mielelläni tarjonnut näitä korkeampia arvoja ja epäilemättä pystynytkin siihen. Ja seuraavaa kysymystäsi ennakoiden, kyllä, asiasta puhuttiin useammankin kerran, mutta ihmisten käsitykset reiluudesta ja oikeudenmukaisuudesta ovat niin kovin erilaisia. En sitten jaksanut loputtomiin elää toisen luokan kansalaisena, toisen luokan elintasolla, samassa perheessä mieheni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ei kuitenkaan taida olla vertauksellista kokemuspohjaa olisitko pystynyt / tarjonnut näitä korkeampia arvoja? 

Vierailija kirjoitti:

Ei, vaan jos hän olisi osallistunut myös leivän ja veden tarjoamiseen, niin minäkin äitinä olisin voinut osaltani tarjota näitä "korkeampia arvoja" - ja päästä myös niistä osalliseksi - kun kaikki omat resurssini eivät olisi menneet ihan vaan siihen veteen ja leipään. Katsos kun kyse on tasa-arvosta ja kustannusten reilusta jakamisesta. Mutta joo, itseäni saan tietysti syyttää, että siihen suostuin. En suosittele kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Huoh...isä tarjosi lapselle pelkän leivän ja veden sijaan korkeimpia arvoja = väärin maksettu

Vierailija kirjoitti:

Mua kyllä jotenkin ärsyttää tämä. Että isä ei maksa peruselämiseen liittyviä elatusmaksuja, mutta on sitten se suuri sankari, joka sen  sijaan ostaa lapsille kaikki niiden mielestä kivat ja ylimääräiset isot jutut. Näin se meni meilläkin, jo avioliiton aikana. Mä maksoin ruuat, hygieniatuotteet, harrastusmaksut, lääkärikäynnit, lääkkeet, liikkavarusteet, bussiliput, kännykkämaksut, jalkineet, vaatteet, kaiken pienen sälän - ja isä kustansi kaiken ylimääräisen kivan, joka oli kivaa hänestä itsestäänkin. Se korpesi silloin ja se korpeaa edelleen.  

Vierailija kirjoitti:

Minä en hakenut elatuksia meidän lapsista. Syy on ihan se, että kun exälle tulee summa eteen niin se on sitten se summma. Sen sano heti silloin kun erottiin. Jos olisin hakenut niitä elatuksia, niin ei vanhemmalla lapsella ajokorttia olisi ja uutta autoa tai päässy mihinkään ulkomaille pelireissuille nuorempana. Nuorempi pelaa jääkiekkoa edelleen ja ne maksut ei ihan halpoja ole.  Ei niillä olisi tietokoneita ja tabletteja ja uusimpia puhelimia. Ei minulla olisi ollut sellaseen varaa mitenkään. Exä on maksanut ihan kaikki isot jutut meidän lapsille. Niiltä ei ole ikinä puuttunut mitään, mutta se elatus oli exälle periaate. Vaikka olisi päässyt halvemmalla, mutta ei halunnut niihin tilastoihin että maksaa joka kk tietyn summan.

Vierailija kirjoitti:

"Lapsen etu tärkein" ja pashanmarjat. Yleensä se äidin tavoite on saada sen katalan ex-miehen elämä tuhottua tavalla tai toisella, en muuten millään voi käsittää miten voi olla lapsen etu että toinen vanhempi ajetaan konkurssiin, ulosottoon ja luottotiedottomaksi? Siinä sitten ku alkoholisoituu ja saa töistä kenkää ja kämppä menee alta niin voi viedä vielä tapaamisoikeudenkin, se vasta lapsen etu onkin se mutta äippä on vihdoin tyytyväinen.

Sä olet niin väärässä. Lienet niitä tapauksia jotka liitossa ollessaankin lähinnä laittoivat rahat itseensä  eli  laiminlöivät elatusvelvollisuuden lapsiaan kohtaan jo  silloin. Eivät ne lapset elä  vedestä  ja ilmasta.

Etä  sopeuttaa muut menot käytettävissä oleviin tuloihin ja kasvaa aikuiseksi.Tuo  luottotietojen menetyskälinä on vaan esimerkki huonosta taloudenhallinnasta.Se ei ole lasten tai  exän vika jos elatusvelvollinen ei osaa budjetoida.

Lasten etu  ensin, niin se menee.

Ex-etä-äiti, iloinen maksaja.

Pitipä ihan laittaa omalle eksälle kiitos viesti kun luin tän ketjun. Oltas tietty voitu tapella ja vetää köyttä eri suuntiin, mut jatkettiin samaan suuntaan vetämistä mitä vanhemmuuteen tulee vaikka ero tulikin.

Molemmat meistä laittaa "taloustilille" 600€ kk ja sieltä hommataan omilla viikoillamme lapsille ruoat, vaatteet, elämykset (näistä sovitaan yhdessä), sieltä maksetaan harrastukset, bussikortit, mopon bensat ja mopot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mulla olisi tuollainen tilanne, antaisin lasten isän huseereta päätöksensä yksin. Tapaako ja maksaako lapsista. Tekisi yksin päätöksensä ja kärsisi niistä.

Onko ne elarit aina pakko ottaa?

Lapsen etu  on tärkein.Ja elarit ovat lapsen etu.

Meillä lapset viikko-viikko -järjestelmällä. Ex merkitty lähivanhemmaksi. Ex myös parempituloinen kuin minä. Elarit pitää kuitenkin maksaa vaikka kulut menevät suunnilleen tasan. Lapsilisät luonnollisesti exälle. Vaikea nähdä miksi moinen olisi edes lapsen etu.

Tämä on tällainen idioottimainen jäänne Suomessa vielä, kun ei tunnisteta sitä tilannetta kun lapsi on molemmilla yhtä paljon. Itse aikanaan laitoimme eksän kanssa lapsilisän puoliksi eikä kukaan maksanut mitään elareita. Eihän niille olisi ollut mitään perustetta kun lapsi puoliksi kummallakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mulla olisi tuollainen tilanne, antaisin lasten isän huseereta päätöksensä yksin. Tapaako ja maksaako lapsista. Tekisi yksin päätöksensä ja kärsisi niistä.

Onko ne elarit aina pakko ottaa?

Lapsen etu  on tärkein.Ja elarit ovat lapsen etu.

Meillä lapset viikko-viikko -järjestelmällä. Ex merkitty lähivanhemmaksi. Ex myös parempituloinen kuin minä. Elarit pitää kuitenkin maksaa vaikka kulut menevät suunnilleen tasan. Lapsilisät luonnollisesti exälle. Vaikea nähdä miksi moinen olisi edes lapsen etu.

Jotenkin vaikea uskoa. Suomen elastusmaksujärjestelmä ei ole kuin USA:ssa.

Suomen systeemin mukaan vastasyntynyt tarvitsee 250€/kk. Summaa vähennetään toisen vanhemman luona viettyjen öiden mukaan. Sen jälkeen kummankin tulot ja menot katsotaan, näiden erotus on ylimääinen raha. Ylimääräisen rahan suhteiden perusteella sovitaan elatusmaksusta. Jos toisella jää kuukauden tuloista 1000€ ylimääräistä ja toisella jää 2000€ niin elatusmaksu on jotain 160€/kk luokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lapsen etu tärkein" ja pashanmarjat. Yleensä se äidin tavoite on saada sen katalan ex-miehen elämä tuhottua tavalla tai toisella, en muuten millään voi käsittää miten voi olla lapsen etu että toinen vanhempi ajetaan konkurssiin, ulosottoon ja luottotiedottomaksi? Siinä sitten ku alkoholisoituu ja saa töistä kenkää ja kämppä menee alta niin voi viedä vielä tapaamisoikeudenkin, se vasta lapsen etu onkin se mutta äippä on vihdoin tyytyväinen.

Siis eron jälkeen isällä ei mielestäsi ole velvollisuutta osallistua omien lastensa elatukseen? Jos ex-vaimo "pakottaa" isän tähän, isä ajautuu konkurssiin ja työttömäksi kodittomaksi alkoholistiksi?

Onko miehellä mielestäsi mitään vastuuta omasta elämästään, vai onko aina joku nainen syyllinen miehen ongelmiin?

Niin, jos pienituloiselle lyödään tommonen 200€ lisäkulu jokaiselle kuukaudelle niin kyllä siinä saattaa talous vähän keikahtaa. Ihan kellä tahansa. En käsitä miksei näissä tapauksissa nainen tyydy siihen 150€ mitä kelasta saa. Meilläkin oikeus laski miehen elatuskyvyksi 0€ ja exä vaati 300€, lopputulemana maksetaan se 200€ ja mä olen äitiyslomalla, aika veitsenterällä mennään. Meidän yhteiselle lapselle ei oo ollu varaa ostaa juuri mitään, vaatteita myöten on kaiken maksanut mummit ja vaarit. Että lopputulemana tästäkin tulevaisuudessa kärsii eniten meidän lapsi mutta sehän ei exää liikuta koska oma napa ja kohtuuttahan nämä naiset ei tunne.

Onko TEIDÄN lapsenne kokenut eron järkyttävimmän seurauksen menettämällä yhteisasumisen ja arjen jakamisen toisen vanhenpansa kanssa? 

Kohtuuttahan nämä naiset ei tunne...et tunnista itsestäsi käytöstä, josta syytät muita? Eikö ole vähän kohtuutonta vaatia armollisuutta oman lapsen elatukseen teidän lapsen nimissä? Entisellähän ei ole mitään tekemistä TEIDÄN henkilökohtaisten arvovalintojen kanssa ja jo olemassa olevat lapset pitää ottaa ensi huomiooon ja tehdä sitten vasta lisää. Isän lapsen elatusvelvollisuus ei varmaan sinullekaan tullut mitenkään yllätyksenä?

Ja ennen kun syytetään katkeraksi exä sanon vielä sen, että olen itsekin äitipuoli ja meni tunteisiin. Teidän kaltaiset uhriutujat pilaa meidän muidenkin maineen.

Me tarjottiin ihan hyvää diiliä exälle, parempaa ku tämä 200€, se ei kelvannut kun hän halusi vielä enemmän. Että en nyt sit tiä kuka tässä se ahne on... Mutta näin tämä nyt menee että meiltä loppuu rahat ja sit ku ne loppuu niin ne loppuu kyllä exältäkin. Toisella tavalla ku oltais sovittu niin kaikki olis voittanut. Vaan eipä käyny ku ainoo tahto oli saada mies polvilleen. Että se siitä lapsen edusta. Sen sijaan että exä olis varmistanut tasaisen elatuksen lapselle seuraaville vuosille se varmistikin vain sen että tulevaisuudessa rahat vähenee. Tosi fiksua jos multa kysytään. Näin saatiin taas kaks uutta perhettä sossun elätettäväksi.

Eikö ankkurilapsi tuonutkaan pelkkää onnellisuutta teidän perheelle? 

Niin mikä v*tun ankkurilapsi? Ja siis saako vain hyvätuloiset nykyään lisääntyä? Sillä perusteella exältä pitäis ottaa lapsi pois kokonaan ku ei sillä oo varaa laittaa lapsensa elatukseen senttiäkään. Sossu ja kela maksaa.

Meillä sentään on työpaikat vielä toistaseks molemmilla vaikka pienituloisia ollaankin. Ja kyllä, meillä on jotain mitä ei rahalla saa ja sekös teikäläisiä harmittaa kun ei pysty toisten onnee pilaan. Teidän mielestä miehen olis pitänyt elää loppuelämänsä yksin, onnettomana, köyhyydessä ja kaivaten sitä ainoaa lastaan jonka exä vei mukanaan toiselle puolelle suomea.