Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elatusmaksuasiaa
13.07.2018 |
Miten nyt toimitaan, jotta elatusmaksuasua käynnistyy. Kaksi alaikäistä lasta. Ilmeisesti exän tulot on niin pienet, että minimimaksun saan. Mitä, jos ex ei aio maksaa? En luota häneen yhtään.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapsen etu tärkein" ja pashanmarjat. Yleensä se äidin tavoite on saada sen katalan ex-miehen elämä tuhottua tavalla tai toisella, en muuten millään voi käsittää miten voi olla lapsen etu että toinen vanhempi ajetaan konkurssiin, ulosottoon ja luottotiedottomaksi? Siinä sitten ku alkoholisoituu ja saa töistä kenkää ja kämppä menee alta niin voi viedä vielä tapaamisoikeudenkin, se vasta lapsen etu onkin se mutta äippä on vihdoin tyytyväinen.
Siis eron jälkeen isällä ei mielestäsi ole velvollisuutta osallistua omien lastensa elatukseen? Jos ex-vaimo "pakottaa" isän tähän, isä ajautuu konkurssiin ja työttömäksi kodittomaksi alkoholistiksi?
Onko miehellä mielestäsi mitään vastuuta omasta elämästään, vai onko aina joku nainen syyllinen miehen ongelmiin?
Niin, jos pienituloiselle lyödään tommonen 200€ lisäkulu jokaiselle kuukaudelle niin kyllä siinä saattaa talous vähän keikahtaa. Ihan kellä tahansa. En käsitä miksei näissä tapauksissa nainen tyydy siihen 150€ mitä kelasta saa. Meilläkin oikeus laski miehen elatuskyvyksi 0€ ja exä vaati 300€, lopputulemana maksetaan se 200€ ja mä olen äitiyslomalla, aika veitsenterällä mennään. Meidän yhteiselle lapselle ei oo ollu varaa ostaa juuri mitään, vaatteita myöten on kaiken maksanut mummit ja vaarit. Että lopputulemana tästäkin tulevaisuudessa kärsii eniten meidän lapsi mutta sehän ei exää liikuta koska oma napa ja kohtuuttahan nämä naiset ei tunne.
Jos oikeus on vahvistanut miehen elatuskyvyksi nolla, se ei ole mitenkään voinut määrätä miehen maksamaan 200 € elareita. Osallistuuko mies teidän yhteisen lapsen elatukseen, jos oman lapsen elatus on miehelle lisäkulu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mulla olisi tuollainen tilanne, antaisin lasten isän huseereta päätöksensä yksin. Tapaako ja maksaako lapsista. Tekisi yksin päätöksensä ja kärsisi niistä.
Onko ne elarit aina pakko ottaa?
Lapsen etu on tärkein.Ja elarit ovat lapsen etu.
Meillä lapset viikko-viikko -järjestelmällä. Ex merkitty lähivanhemmaksi. Ex myös parempituloinen kuin minä. Elarit pitää kuitenkin maksaa vaikka kulut menevät suunnilleen tasan. Lapsilisät luonnollisesti exälle. Vaikea nähdä miksi moinen olisi edes lapsen etu.
Öö... Miksi?
Lähtökohtaisesti jos olisi molemmilla vanhemmilla yhtä suuret tulot ja lapset vuoroviikoin niin miten elatusmaksut kumpaankaan suuntaan parantaisi lasten elintasoa? Toki jos lähivanhempi hoitaa suuremman osan lasten menoista kuten vaikka vaatteiden ostamisen niin sitten elatusmaksu on paikallaan.
Koska on juridisesti säädetty, että muualla asuvan vanhemman velvollisuus on maksaa elatusmaksuja.
Ei se ole mikään itsestäänselvyys, että lähivanhempi huolehtii suuremman osan lasten hankinnoista. Jos molemmat vanhemmat huolehtii saman verran lasten hoidosta ja kustannuksista niin silloinhan lähivanhempi on jo lähtökohtaisesti lapsilisien verran "voitolla".
Tietysti jos lapset on etävanhemman luona vain kyläilemässä ja lähivanhempi hoitaa kaikki hankinnat niin silloin tietysti elatusmaksut on paikallaan. Samaten jos etävanhempi on selvästi suurituloisempi, että lasten elintaso lähivanhemman hoidossan jäisi alhaisemmaksi.
Lainsäädäntö on yksiselitteinen. Muualla asuvan on maksettava elatusmaksut vaikka maksaisi kaikki kulut, jos vanhemmat on sopimuksen laatinut tai se on käräjäoikeudessa määrätty. Siinä on ihan turha lähteä ulosottomiehelle selventemään kuinka lähi jää "voitolle" ja kuinka epäreilu maailma on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapsen etu tärkein" ja pashanmarjat. Yleensä se äidin tavoite on saada sen katalan ex-miehen elämä tuhottua tavalla tai toisella, en muuten millään voi käsittää miten voi olla lapsen etu että toinen vanhempi ajetaan konkurssiin, ulosottoon ja luottotiedottomaksi? Siinä sitten ku alkoholisoituu ja saa töistä kenkää ja kämppä menee alta niin voi viedä vielä tapaamisoikeudenkin, se vasta lapsen etu onkin se mutta äippä on vihdoin tyytyväinen.
Siis eron jälkeen isällä ei mielestäsi ole velvollisuutta osallistua omien lastensa elatukseen? Jos ex-vaimo "pakottaa" isän tähän, isä ajautuu konkurssiin ja työttömäksi kodittomaksi alkoholistiksi?
Onko miehellä mielestäsi mitään vastuuta omasta elämästään, vai onko aina joku nainen syyllinen miehen ongelmiin?
Miksi se isän elämä kiinnostaa? Ajautukoon vaikka erakoksi.
Ihana itsesäälinen ujellus, joltain katkeralta ex-mieheltä. Ota itseäsi niskasta kiinni ja kanna vastuusi lapsistasi ja toimeentulostasi ihan itse. Niin toimii se sun vihaama ex-vaimo, jolle salaa toivot vastoinkäymisiä (ja, jonka elämää pyrit temppuilullasi vaikeuttamaan samalla satuttaen lapsiasi).
No sinä voit keskittyä exän elämisen tarkkailuun. Kuinka kalliita lomamatkoja, kuinka kallis auto... Et kerkeä elämään omaa ja lasten elämää. Roikut ja roikut exän kadehdittavassa elämässä. Kierit kateudessa ja katkeruudessa, kun ex elää elämäänsä onnellisena uuden kauniin tyttöystävän kanssa. Ei lohduta pullatkaan.
Hyvä, jos se "ex-vaimon takia" työtön, juoppo ja asunnoton mies on löytänyt nuoren kauniin naisystävän, joka tarjoaa miehelle korkean elintason. Ehkä se katkeruus sitä ex-vaimoa kohtaan sillä hiipuu.
Minä en hakenut elatuksia meidän lapsista. Syy on ihan se, että kun exälle tulee summa eteen niin se on sitten se summma. Sen sano heti silloin kun erottiin. Jos olisin hakenut niitä elatuksia, niin ei vanhemmalla lapsella ajokorttia olisi ja uutta autoa tai päässy mihinkään ulkomaille pelireissuille nuorempana. Nuorempi pelaa jääkiekkoa edelleen ja ne maksut ei ihan halpoja ole. Ei niillä olisi tietokoneita ja tabletteja ja uusimpia puhelimia. Ei minulla olisi ollut sellaseen varaa mitenkään. Exä on maksanut ihan kaikki isot jutut meidän lapsille. Niiltä ei ole ikinä puuttunut mitään, mutta se elatus oli exälle periaate. Vaikka olisi päässyt halvemmalla, mutta ei halunnut niihin tilastoihin että maksaa joka kk tietyn summan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapsen etu tärkein" ja pashanmarjat. Yleensä se äidin tavoite on saada sen katalan ex-miehen elämä tuhottua tavalla tai toisella, en muuten millään voi käsittää miten voi olla lapsen etu että toinen vanhempi ajetaan konkurssiin, ulosottoon ja luottotiedottomaksi? Siinä sitten ku alkoholisoituu ja saa töistä kenkää ja kämppä menee alta niin voi viedä vielä tapaamisoikeudenkin, se vasta lapsen etu onkin se mutta äippä on vihdoin tyytyväinen.
Siis eron jälkeen isällä ei mielestäsi ole velvollisuutta osallistua omien lastensa elatukseen? Jos ex-vaimo "pakottaa" isän tähän, isä ajautuu konkurssiin ja työttömäksi kodittomaksi alkoholistiksi?
Onko miehellä mielestäsi mitään vastuuta omasta elämästään, vai onko aina joku nainen syyllinen miehen ongelmiin?
Miksi se isän elämä kiinnostaa? Ajautukoon vaikka erakoksi.
Ihana itsesäälinen ujellus, joltain katkeralta ex-mieheltä. Ota itseäsi niskasta kiinni ja kanna vastuusi lapsistasi ja toimeentulostasi ihan itse. Niin toimii se sun vihaama ex-vaimo, jolle salaa toivot vastoinkäymisiä (ja, jonka elämää pyrit temppuilullasi vaikeuttamaan samalla satuttaen lapsiasi).
No sinä voit keskittyä exän elämisen tarkkailuun. Kuinka kalliita lomamatkoja, kuinka kallis auto... Et kerkeä elämään omaa ja lasten elämää. Roikut ja roikut exän kadehdittavassa elämässä. Kierit kateudessa ja katkeruudessa, kun ex elää elämäänsä onnellisena uuden kauniin tyttöystävän kanssa. Ei lohduta pullatkaan.
Hyvä, jos se "ex-vaimon takia" työtön, juoppo ja asunnoton mies on löytänyt nuoren kauniin naisystävän, joka tarjoaa miehelle korkean elintason. Ehkä se katkeruus sitä ex-vaimoa kohtaan sillä hiipuu.
Ja sen varattoman, juopon ja asunnottaman pitäisi elättää lapsia ja tavata sillan alla? :-D
Ehkä se morsian voisi niitä elareita maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapsen etu tärkein" ja pashanmarjat. Yleensä se äidin tavoite on saada sen katalan ex-miehen elämä tuhottua tavalla tai toisella, en muuten millään voi käsittää miten voi olla lapsen etu että toinen vanhempi ajetaan konkurssiin, ulosottoon ja luottotiedottomaksi? Siinä sitten ku alkoholisoituu ja saa töistä kenkää ja kämppä menee alta niin voi viedä vielä tapaamisoikeudenkin, se vasta lapsen etu onkin se mutta äippä on vihdoin tyytyväinen.
Siis eron jälkeen isällä ei mielestäsi ole velvollisuutta osallistua omien lastensa elatukseen? Jos ex-vaimo "pakottaa" isän tähän, isä ajautuu konkurssiin ja työttömäksi kodittomaksi alkoholistiksi?
Onko miehellä mielestäsi mitään vastuuta omasta elämästään, vai onko aina joku nainen syyllinen miehen ongelmiin?
Niin, jos pienituloiselle lyödään tommonen 200€ lisäkulu jokaiselle kuukaudelle niin kyllä siinä saattaa talous vähän keikahtaa. Ihan kellä tahansa. En käsitä miksei näissä tapauksissa nainen tyydy siihen 150€ mitä kelasta saa. Meilläkin oikeus laski miehen elatuskyvyksi 0€ ja exä vaati 300€, lopputulemana maksetaan se 200€ ja mä olen äitiyslomalla, aika veitsenterällä mennään. Meidän yhteiselle lapselle ei oo ollu varaa ostaa juuri mitään, vaatteita myöten on kaiken maksanut mummit ja vaarit. Että lopputulemana tästäkin tulevaisuudessa kärsii eniten meidän lapsi mutta sehän ei exää liikuta koska oma napa ja kohtuuttahan nämä naiset ei tunne.
Onko TEIDÄN lapsenne kokenut eron järkyttävimmän seurauksen menettämällä yhteisasumisen ja arjen jakamisen toisen vanhenpansa kanssa?
Kohtuuttahan nämä naiset ei tunne...et tunnista itsestäsi käytöstä, josta syytät muita? Eikö ole vähän kohtuutonta vaatia armollisuutta oman lapsen elatukseen teidän lapsen nimissä? Entisellähän ei ole mitään tekemistä TEIDÄN henkilökohtaisten arvovalintojen kanssa ja jo olemassa olevat lapset pitää ottaa ensi huomiooon ja tehdä sitten vasta lisää. Isän lapsen elatusvelvollisuus ei varmaan sinullekaan tullut mitenkään yllätyksenä?
Ja ennen kun syytetään katkeraksi exä sanon vielä sen, että olen itsekin äitipuoli ja meni tunteisiin. Teidän kaltaiset uhriutujat pilaa meidän muidenkin maineen.
Jatkakaa te eronneet ja karanneet. Minä lähden rannalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kyllä jotenkin ärsyttää tämä. Että isä ei maksa peruselämiseen liittyviä elatusmaksuja, mutta on sitten se suuri sankari, joka sen sijaan ostaa lapsille kaikki niiden mielestä kivat ja ylimääräiset isot jutut. Näin se meni meilläkin, jo avioliiton aikana. Mä maksoin ruuat, hygieniatuotteet, harrastusmaksut, lääkärikäynnit, lääkkeet, liikkavarusteet, bussiliput, kännykkämaksut, jalkineet, vaatteet, kaiken pienen sälän - ja isä kustansi kaiken ylimääräisen kivan, joka oli kivaa hänestä itsestäänkin. Se korpesi silloin ja se korpeaa edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Minä en hakenut elatuksia meidän lapsista. Syy on ihan se, että kun exälle tulee summa eteen niin se on sitten se summma. Sen sano heti silloin kun erottiin. Jos olisin hakenut niitä elatuksia, niin ei vanhemmalla lapsella ajokorttia olisi ja uutta autoa tai päässy mihinkään ulkomaille pelireissuille nuorempana. Nuorempi pelaa jääkiekkoa edelleen ja ne maksut ei ihan halpoja ole. Ei niillä olisi tietokoneita ja tabletteja ja uusimpia puhelimia. Ei minulla olisi ollut sellaseen varaa mitenkään. Exä on maksanut ihan kaikki isot jutut meidän lapsille. Niiltä ei ole ikinä puuttunut mitään, mutta se elatus oli exälle periaate. Vaikka olisi päässyt halvemmalla, mutta ei halunnut niihin tilastoihin että maksaa joka kk tietyn summan.
Huoh...isä tarjosi lapselle pelkän leivän ja veden sijaan korkeimpia arvoja = väärin maksettu
Vierailija kirjoitti:
Mua kyllä jotenkin ärsyttää tämä. Että isä ei maksa peruselämiseen liittyviä elatusmaksuja, mutta on sitten se suuri sankari, joka sen sijaan ostaa lapsille kaikki niiden mielestä kivat ja ylimääräiset isot jutut. Näin se meni meilläkin, jo avioliiton aikana. Mä maksoin ruuat, hygieniatuotteet, harrastusmaksut, lääkärikäynnit, lääkkeet, liikkavarusteet, bussiliput, kännykkämaksut, jalkineet, vaatteet, kaiken pienen sälän - ja isä kustansi kaiken ylimääräisen kivan, joka oli kivaa hänestä itsestäänkin. Se korpesi silloin ja se korpeaa edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Minä en hakenut elatuksia meidän lapsista. Syy on ihan se, että kun exälle tulee summa eteen niin se on sitten se summma. Sen sano heti silloin kun erottiin. Jos olisin hakenut niitä elatuksia, niin ei vanhemmalla lapsella ajokorttia olisi ja uutta autoa tai päässy mihinkään ulkomaille pelireissuille nuorempana. Nuorempi pelaa jääkiekkoa edelleen ja ne maksut ei ihan halpoja ole. Ei niillä olisi tietokoneita ja tabletteja ja uusimpia puhelimia. Ei minulla olisi ollut sellaseen varaa mitenkään. Exä on maksanut ihan kaikki isot jutut meidän lapsille. Niiltä ei ole ikinä puuttunut mitään, mutta se elatus oli exälle periaate. Vaikka olisi päässyt halvemmalla, mutta ei halunnut niihin tilastoihin että maksaa joka kk tietyn summan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapsen etu tärkein" ja pashanmarjat. Yleensä se äidin tavoite on saada sen katalan ex-miehen elämä tuhottua tavalla tai toisella, en muuten millään voi käsittää miten voi olla lapsen etu että toinen vanhempi ajetaan konkurssiin, ulosottoon ja luottotiedottomaksi? Siinä sitten ku alkoholisoituu ja saa töistä kenkää ja kämppä menee alta niin voi viedä vielä tapaamisoikeudenkin, se vasta lapsen etu onkin se mutta äippä on vihdoin tyytyväinen.
Siis eron jälkeen isällä ei mielestäsi ole velvollisuutta osallistua omien lastensa elatukseen? Jos ex-vaimo "pakottaa" isän tähän, isä ajautuu konkurssiin ja työttömäksi kodittomaksi alkoholistiksi?
Onko miehellä mielestäsi mitään vastuuta omasta elämästään, vai onko aina joku nainen syyllinen miehen ongelmiin?
Niin, jos pienituloiselle lyödään tommonen 200€ lisäkulu jokaiselle kuukaudelle niin kyllä siinä saattaa talous vähän keikahtaa. Ihan kellä tahansa. En käsitä miksei näissä tapauksissa nainen tyydy siihen 150€ mitä kelasta saa. Meilläkin oikeus laski miehen elatuskyvyksi 0€ ja exä vaati 300€, lopputulemana maksetaan se 200€ ja mä olen äitiyslomalla, aika veitsenterällä mennään. Meidän yhteiselle lapselle ei oo ollu varaa ostaa juuri mitään, vaatteita myöten on kaiken maksanut mummit ja vaarit. Että lopputulemana tästäkin tulevaisuudessa kärsii eniten meidän lapsi mutta sehän ei exää liikuta koska oma napa ja kohtuuttahan nämä naiset ei tunne.
Jos oikeus on vahvistanut miehen elatuskyvyksi nolla, se ei ole mitenkään voinut määrätä miehen maksamaan 200 € elareita. Osallistuuko mies teidän yhteisen lapsen elatukseen, jos oman lapsen elatus on miehelle lisäkulu?
Siis kyllä näin kävi, olin ite paikalla. Ja ei, ei maksa, kyllä meillä on ihan täysi työ saada pidettyä tämä talous kasassa, kuten jo edellä kirjotin niin pinnasängyt, sitterit sun muut vaatteita myöden on mummit ja vaarit ostaneet. Jotain 0,50€ vauvanvaatteita oon ite kirppikseltä ostanu. Lastenvaunutki on torista ostettu, 20€. Ei paljoo tarvinnu haaveilla mistään tonnin emmaljungista ku eletään kädestä suuhun.
Toki, jäishän sitä rahaa enemmän käteen ku lakattais harrastamasta, muutettais vuokralle ja molemmat jäis työttömäks mutta onko se sit enää kenenkään etu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapsen etu tärkein" ja pashanmarjat. Yleensä se äidin tavoite on saada sen katalan ex-miehen elämä tuhottua tavalla tai toisella, en muuten millään voi käsittää miten voi olla lapsen etu että toinen vanhempi ajetaan konkurssiin, ulosottoon ja luottotiedottomaksi? Siinä sitten ku alkoholisoituu ja saa töistä kenkää ja kämppä menee alta niin voi viedä vielä tapaamisoikeudenkin, se vasta lapsen etu onkin se mutta äippä on vihdoin tyytyväinen.
Siis eron jälkeen isällä ei mielestäsi ole velvollisuutta osallistua omien lastensa elatukseen? Jos ex-vaimo "pakottaa" isän tähän, isä ajautuu konkurssiin ja työttömäksi kodittomaksi alkoholistiksi?
Onko miehellä mielestäsi mitään vastuuta omasta elämästään, vai onko aina joku nainen syyllinen miehen ongelmiin?
Niin, jos pienituloiselle lyödään tommonen 200€ lisäkulu jokaiselle kuukaudelle niin kyllä siinä saattaa talous vähän keikahtaa. Ihan kellä tahansa. En käsitä miksei näissä tapauksissa nainen tyydy siihen 150€ mitä kelasta saa. Meilläkin oikeus laski miehen elatuskyvyksi 0€ ja exä vaati 300€, lopputulemana maksetaan se 200€ ja mä olen äitiyslomalla, aika veitsenterällä mennään. Meidän yhteiselle lapselle ei oo ollu varaa ostaa juuri mitään, vaatteita myöten on kaiken maksanut mummit ja vaarit. Että lopputulemana tästäkin tulevaisuudessa kärsii eniten meidän lapsi mutta sehän ei exää liikuta koska oma napa ja kohtuuttahan nämä naiset ei tunne.
Jos oikeus on vahvistanut miehen elatuskyvyksi nolla, se ei ole mitenkään voinut määrätä miehen maksamaan 200 € elareita. Osallistuuko mies teidän yhteisen lapsen elatukseen, jos oman lapsen elatus on miehelle lisäkulu?
Siis kyllä näin kävi, olin ite paikalla. Ja ei, ei maksa, kyllä meillä on ihan täysi työ saada pidettyä tämä talous kasassa, kuten jo edellä kirjotin niin pinnasängyt, sitterit sun muut vaatteita myöden on mummit ja vaarit ostaneet. Jotain 0,50€ vauvanvaatteita oon ite kirppikseltä ostanu. Lastenvaunutki on torista ostettu, 20€. Ei paljoo tarvinnu haaveilla mistään tonnin emmaljungista ku eletään kädestä suuhun.
Toki, jäishän sitä rahaa enemmän käteen ku lakattais harrastamasta, muutettais vuokralle ja molemmat jäis työttömäks mutta onko se sit enää kenenkään etu?
Mutta se ankkurilapsi piti tehdä? <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapsen etu tärkein" ja pashanmarjat. Yleensä se äidin tavoite on saada sen katalan ex-miehen elämä tuhottua tavalla tai toisella, en muuten millään voi käsittää miten voi olla lapsen etu että toinen vanhempi ajetaan konkurssiin, ulosottoon ja luottotiedottomaksi? Siinä sitten ku alkoholisoituu ja saa töistä kenkää ja kämppä menee alta niin voi viedä vielä tapaamisoikeudenkin, se vasta lapsen etu onkin se mutta äippä on vihdoin tyytyväinen.
Siis eron jälkeen isällä ei mielestäsi ole velvollisuutta osallistua omien lastensa elatukseen? Jos ex-vaimo "pakottaa" isän tähän, isä ajautuu konkurssiin ja työttömäksi kodittomaksi alkoholistiksi?
Onko miehellä mielestäsi mitään vastuuta omasta elämästään, vai onko aina joku nainen syyllinen miehen ongelmiin?
Niin, jos pienituloiselle lyödään tommonen 200€ lisäkulu jokaiselle kuukaudelle niin kyllä siinä saattaa talous vähän keikahtaa. Ihan kellä tahansa. En käsitä miksei näissä tapauksissa nainen tyydy siihen 150€ mitä kelasta saa. Meilläkin oikeus laski miehen elatuskyvyksi 0€ ja exä vaati 300€, lopputulemana maksetaan se 200€ ja mä olen äitiyslomalla, aika veitsenterällä mennään. Meidän yhteiselle lapselle ei oo ollu varaa ostaa juuri mitään, vaatteita myöten on kaiken maksanut mummit ja vaarit. Että lopputulemana tästäkin tulevaisuudessa kärsii eniten meidän lapsi mutta sehän ei exää liikuta koska oma napa ja kohtuuttahan nämä naiset ei tunne.
Jos oikeus on vahvistanut miehen elatuskyvyksi nolla, se ei ole mitenkään voinut määrätä miehen maksamaan 200 € elareita. Osallistuuko mies teidän yhteisen lapsen elatukseen, jos oman lapsen elatus on miehelle lisäkulu?
Siis kyllä näin kävi, olin ite paikalla. Ja ei, ei maksa, kyllä meillä on ihan täysi työ saada pidettyä tämä talous kasassa, kuten jo edellä kirjotin niin pinnasängyt, sitterit sun muut vaatteita myöden on mummit ja vaarit ostaneet. Jotain 0,50€ vauvanvaatteita oon ite kirppikseltä ostanu. Lastenvaunutki on torista ostettu, 20€. Ei paljoo tarvinnu haaveilla mistään tonnin emmaljungista ku eletään kädestä suuhun.
Toki, jäishän sitä rahaa enemmän käteen ku lakattais harrastamasta, muutettais vuokralle ja molemmat jäis työttömäks mutta onko se sit enää kenenkään etu?
Jaxuhali<3 Kyllä sen miehen lapsen olisi pitänyt maksaa teidän kotileikit.
Voimia vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapsen etu tärkein" ja pashanmarjat. Yleensä se äidin tavoite on saada sen katalan ex-miehen elämä tuhottua tavalla tai toisella, en muuten millään voi käsittää miten voi olla lapsen etu että toinen vanhempi ajetaan konkurssiin, ulosottoon ja luottotiedottomaksi? Siinä sitten ku alkoholisoituu ja saa töistä kenkää ja kämppä menee alta niin voi viedä vielä tapaamisoikeudenkin, se vasta lapsen etu onkin se mutta äippä on vihdoin tyytyväinen.
Siis eron jälkeen isällä ei mielestäsi ole velvollisuutta osallistua omien lastensa elatukseen? Jos ex-vaimo "pakottaa" isän tähän, isä ajautuu konkurssiin ja työttömäksi kodittomaksi alkoholistiksi?
Onko miehellä mielestäsi mitään vastuuta omasta elämästään, vai onko aina joku nainen syyllinen miehen ongelmiin?
Niin, jos pienituloiselle lyödään tommonen 200€ lisäkulu jokaiselle kuukaudelle niin kyllä siinä saattaa talous vähän keikahtaa. Ihan kellä tahansa. En käsitä miksei näissä tapauksissa nainen tyydy siihen 150€ mitä kelasta saa. Meilläkin oikeus laski miehen elatuskyvyksi 0€ ja exä vaati 300€, lopputulemana maksetaan se 200€ ja mä olen äitiyslomalla, aika veitsenterällä mennään. Meidän yhteiselle lapselle ei oo ollu varaa ostaa juuri mitään, vaatteita myöten on kaiken maksanut mummit ja vaarit. Että lopputulemana tästäkin tulevaisuudessa kärsii eniten meidän lapsi mutta sehän ei exää liikuta koska oma napa ja kohtuuttahan nämä naiset ei tunne.
Jos oikeus on vahvistanut miehen elatuskyvyksi nolla, se ei ole mitenkään voinut määrätä miehen maksamaan 200 € elareita. Osallistuuko mies teidän yhteisen lapsen elatukseen, jos oman lapsen elatus on miehelle lisäkulu?
Siis kyllä näin kävi, olin ite paikalla. Ja ei, ei maksa, kyllä meillä on ihan täysi työ saada pidettyä tämä talous kasassa, kuten jo edellä kirjotin niin pinnasängyt, sitterit sun muut vaatteita myöden on mummit ja vaarit ostaneet. Jotain 0,50€ vauvanvaatteita oon ite kirppikseltä ostanu. Lastenvaunutki on torista ostettu, 20€. Ei paljoo tarvinnu haaveilla mistään tonnin emmaljungista ku eletään kädestä suuhun.
Toki, jäishän sitä rahaa enemmän käteen ku lakattais harrastamasta, muutettais vuokralle ja molemmat jäis työttömäks mutta onko se sit enää kenenkään etu?
Mies jättää vaan ne elatusmaksut maksamatta ja ex voi sitten hakea kelalta ja mies hakea vapautusta kelalta. Helppo kaava jonka osaa tuhannet elatusvelvolliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, vaan jos hän olisi osallistunut myös leivän ja veden tarjoamiseen, niin minäkin äitinä olisin voinut osaltani tarjota näitä "korkeampia arvoja" - ja päästä myös niistä osalliseksi - kun kaikki omat resurssini eivät olisi menneet ihan vaan siihen veteen ja leipään. Katsos kun kyse on tasa-arvosta ja kustannusten reilusta jakamisesta. Mutta joo, itseäni saan tietysti syyttää, että siihen suostuin. En suosittele kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Huoh...isä tarjosi lapselle pelkän leivän ja veden sijaan korkeimpia arvoja = väärin maksettu
Vierailija kirjoitti:
Mua kyllä jotenkin ärsyttää tämä. Että isä ei maksa peruselämiseen liittyviä elatusmaksuja, mutta on sitten se suuri sankari, joka sen sijaan ostaa lapsille kaikki niiden mielestä kivat ja ylimääräiset isot jutut. Näin se meni meilläkin, jo avioliiton aikana. Mä maksoin ruuat, hygieniatuotteet, harrastusmaksut, lääkärikäynnit, lääkkeet, liikkavarusteet, bussiliput, kännykkämaksut, jalkineet, vaatteet, kaiken pienen sälän - ja isä kustansi kaiken ylimääräisen kivan, joka oli kivaa hänestä itsestäänkin. Se korpesi silloin ja se korpeaa edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Minä en hakenut elatuksia meidän lapsista. Syy on ihan se, että kun exälle tulee summa eteen niin se on sitten se summma. Sen sano heti silloin kun erottiin. Jos olisin hakenut niitä elatuksia, niin ei vanhemmalla lapsella ajokorttia olisi ja uutta autoa tai päässy mihinkään ulkomaille pelireissuille nuorempana. Nuorempi pelaa jääkiekkoa edelleen ja ne maksut ei ihan halpoja ole. Ei niillä olisi tietokoneita ja tabletteja ja uusimpia puhelimia. Ei minulla olisi ollut sellaseen varaa mitenkään. Exä on maksanut ihan kaikki isot jutut meidän lapsille. Niiltä ei ole ikinä puuttunut mitään, mutta se elatus oli exälle periaate. Vaikka olisi päässyt halvemmalla, mutta ei halunnut niihin tilastoihin että maksaa joka kk tietyn summan.
Sinulla ei kuitenkaan taida olla vertauksellista kokemuspohjaa olisitko pystynyt / tarjonnut näitä korkeampia arvoja?
Vierailija kirjoitti:
Ei, vaan jos hän olisi osallistunut myös leivän ja veden tarjoamiseen, niin minäkin äitinä olisin voinut osaltani tarjota näitä "korkeampia arvoja" - ja päästä myös niistä osalliseksi - kun kaikki omat resurssini eivät olisi menneet ihan vaan siihen veteen ja leipään. Katsos kun kyse on tasa-arvosta ja kustannusten reilusta jakamisesta. Mutta joo, itseäni saan tietysti syyttää, että siihen suostuin. En suosittele kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Huoh...isä tarjosi lapselle pelkän leivän ja veden sijaan korkeimpia arvoja = väärin maksettu
Vierailija kirjoitti:
Mua kyllä jotenkin ärsyttää tämä. Että isä ei maksa peruselämiseen liittyviä elatusmaksuja, mutta on sitten se suuri sankari, joka sen sijaan ostaa lapsille kaikki niiden mielestä kivat ja ylimääräiset isot jutut. Näin se meni meilläkin, jo avioliiton aikana. Mä maksoin ruuat, hygieniatuotteet, harrastusmaksut, lääkärikäynnit, lääkkeet, liikkavarusteet, bussiliput, kännykkämaksut, jalkineet, vaatteet, kaiken pienen sälän - ja isä kustansi kaiken ylimääräisen kivan, joka oli kivaa hänestä itsestäänkin. Se korpesi silloin ja se korpeaa edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Minä en hakenut elatuksia meidän lapsista. Syy on ihan se, että kun exälle tulee summa eteen niin se on sitten se summma. Sen sano heti silloin kun erottiin. Jos olisin hakenut niitä elatuksia, niin ei vanhemmalla lapsella ajokorttia olisi ja uutta autoa tai päässy mihinkään ulkomaille pelireissuille nuorempana. Nuorempi pelaa jääkiekkoa edelleen ja ne maksut ei ihan halpoja ole. Ei niillä olisi tietokoneita ja tabletteja ja uusimpia puhelimia. Ei minulla olisi ollut sellaseen varaa mitenkään. Exä on maksanut ihan kaikki isot jutut meidän lapsille. Niiltä ei ole ikinä puuttunut mitään, mutta se elatus oli exälle periaate. Vaikka olisi päässyt halvemmalla, mutta ei halunnut niihin tilastoihin että maksaa joka kk tietyn summan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapsen etu tärkein" ja pashanmarjat. Yleensä se äidin tavoite on saada sen katalan ex-miehen elämä tuhottua tavalla tai toisella, en muuten millään voi käsittää miten voi olla lapsen etu että toinen vanhempi ajetaan konkurssiin, ulosottoon ja luottotiedottomaksi? Siinä sitten ku alkoholisoituu ja saa töistä kenkää ja kämppä menee alta niin voi viedä vielä tapaamisoikeudenkin, se vasta lapsen etu onkin se mutta äippä on vihdoin tyytyväinen.
Siis eron jälkeen isällä ei mielestäsi ole velvollisuutta osallistua omien lastensa elatukseen? Jos ex-vaimo "pakottaa" isän tähän, isä ajautuu konkurssiin ja työttömäksi kodittomaksi alkoholistiksi?
Onko miehellä mielestäsi mitään vastuuta omasta elämästään, vai onko aina joku nainen syyllinen miehen ongelmiin?
Niin, jos pienituloiselle lyödään tommonen 200€ lisäkulu jokaiselle kuukaudelle niin kyllä siinä saattaa talous vähän keikahtaa. Ihan kellä tahansa. En käsitä miksei näissä tapauksissa nainen tyydy siihen 150€ mitä kelasta saa. Meilläkin oikeus laski miehen elatuskyvyksi 0€ ja exä vaati 300€, lopputulemana maksetaan se 200€ ja mä olen äitiyslomalla, aika veitsenterällä mennään. Meidän yhteiselle lapselle ei oo ollu varaa ostaa juuri mitään, vaatteita myöten on kaiken maksanut mummit ja vaarit. Että lopputulemana tästäkin tulevaisuudessa kärsii eniten meidän lapsi mutta sehän ei exää liikuta koska oma napa ja kohtuuttahan nämä naiset ei tunne.
Onko TEIDÄN lapsenne kokenut eron järkyttävimmän seurauksen menettämällä yhteisasumisen ja arjen jakamisen toisen vanhenpansa kanssa?
Kohtuuttahan nämä naiset ei tunne...et tunnista itsestäsi käytöstä, josta syytät muita? Eikö ole vähän kohtuutonta vaatia armollisuutta oman lapsen elatukseen teidän lapsen nimissä? Entisellähän ei ole mitään tekemistä TEIDÄN henkilökohtaisten arvovalintojen kanssa ja jo olemassa olevat lapset pitää ottaa ensi huomiooon ja tehdä sitten vasta lisää. Isän lapsen elatusvelvollisuus ei varmaan sinullekaan tullut mitenkään yllätyksenä?
Ja ennen kun syytetään katkeraksi exä sanon vielä sen, että olen itsekin äitipuoli ja meni tunteisiin. Teidän kaltaiset uhriutujat pilaa meidän muidenkin maineen.
Me tarjottiin ihan hyvää diiliä exälle, parempaa ku tämä 200€, se ei kelvannut kun hän halusi vielä enemmän. Että en nyt sit tiä kuka tässä se ahne on... Mutta näin tämä nyt menee että meiltä loppuu rahat ja sit ku ne loppuu niin ne loppuu kyllä exältäkin. Toisella tavalla ku oltais sovittu niin kaikki olis voittanut. Vaan eipä käyny ku ainoo tahto oli saada mies polvilleen. Että se siitä lapsen edusta. Sen sijaan että exä olis varmistanut tasaisen elatuksen lapselle seuraaville vuosille se varmistikin vain sen että tulevaisuudessa rahat vähenee. Tosi fiksua jos multa kysytään. Näin saatiin taas kaks uutta perhettä sossun elätettäväksi.
Millaista elatusmaksua sinä oikein kuvittelet, että isälle olisi laskettu? Lastenvalvojat harvoin laskee elausapua suurempia maksuja ettei yhteiskunnalle syntyisi maksettavaa jos velvollisen ei maksa. Se n. 150e/kk olisi ollut kulutustietojen varassa ihan liian riittämätön, joten etköhän sinä tuossa "voitolle" jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
Ei, vaan jos hän olisi osallistunut myös leivän ja veden tarjoamiseen, niin minäkin äitinä olisin voinut osaltani tarjota näitä "korkeampia arvoja" - ja päästä myös niistä osalliseksi - kun kaikki omat resurssini eivät olisi menneet ihan vaan siihen veteen ja leipään. Katsos kun kyse on tasa-arvosta ja kustannusten reilusta jakamisesta. Mutta joo, itseäni saan tietysti syyttää, että siihen suostuin. En suosittele kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Huoh...isä tarjosi lapselle pelkän leivän ja veden sijaan korkeimpia arvoja = väärin maksettu
Vierailija kirjoitti:
Mua kyllä jotenkin ärsyttää tämä. Että isä ei maksa peruselämiseen liittyviä elatusmaksuja, mutta on sitten se suuri sankari, joka sen sijaan ostaa lapsille kaikki niiden mielestä kivat ja ylimääräiset isot jutut. Näin se meni meilläkin, jo avioliiton aikana. Mä maksoin ruuat, hygieniatuotteet, harrastusmaksut, lääkärikäynnit, lääkkeet, liikkavarusteet, bussiliput, kännykkämaksut, jalkineet, vaatteet, kaiken pienen sälän - ja isä kustansi kaiken ylimääräisen kivan, joka oli kivaa hänestä itsestäänkin. Se korpesi silloin ja se korpeaa edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Minä en hakenut elatuksia meidän lapsista. Syy on ihan se, että kun exälle tulee summa eteen niin se on sitten se summma. Sen sano heti silloin kun erottiin. Jos olisin hakenut niitä elatuksia, niin ei vanhemmalla lapsella ajokorttia olisi ja uutta autoa tai päässy mihinkään ulkomaille pelireissuille nuorempana. Nuorempi pelaa jääkiekkoa edelleen ja ne maksut ei ihan halpoja ole. Ei niillä olisi tietokoneita ja tabletteja ja uusimpia puhelimia. Ei minulla olisi ollut sellaseen varaa mitenkään. Exä on maksanut ihan kaikki isot jutut meidän lapsille. Niiltä ei ole ikinä puuttunut mitään, mutta se elatus oli exälle periaate. Vaikka olisi päässyt halvemmalla, mutta ei halunnut niihin tilastoihin että maksaa joka kk tietyn summan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapsen etu tärkein" ja pashanmarjat. Yleensä se äidin tavoite on saada sen katalan ex-miehen elämä tuhottua tavalla tai toisella, en muuten millään voi käsittää miten voi olla lapsen etu että toinen vanhempi ajetaan konkurssiin, ulosottoon ja luottotiedottomaksi? Siinä sitten ku alkoholisoituu ja saa töistä kenkää ja kämppä menee alta niin voi viedä vielä tapaamisoikeudenkin, se vasta lapsen etu onkin se mutta äippä on vihdoin tyytyväinen.
Siis eron jälkeen isällä ei mielestäsi ole velvollisuutta osallistua omien lastensa elatukseen? Jos ex-vaimo "pakottaa" isän tähän, isä ajautuu konkurssiin ja työttömäksi kodittomaksi alkoholistiksi?
Onko miehellä mielestäsi mitään vastuuta omasta elämästään, vai onko aina joku nainen syyllinen miehen ongelmiin?
Niin, jos pienituloiselle lyödään tommonen 200€ lisäkulu jokaiselle kuukaudelle niin kyllä siinä saattaa talous vähän keikahtaa. Ihan kellä tahansa. En käsitä miksei näissä tapauksissa nainen tyydy siihen 150€ mitä kelasta saa. Meilläkin oikeus laski miehen elatuskyvyksi 0€ ja exä vaati 300€, lopputulemana maksetaan se 200€ ja mä olen äitiyslomalla, aika veitsenterällä mennään. Meidän yhteiselle lapselle ei oo ollu varaa ostaa juuri mitään, vaatteita myöten on kaiken maksanut mummit ja vaarit. Että lopputulemana tästäkin tulevaisuudessa kärsii eniten meidän lapsi mutta sehän ei exää liikuta koska oma napa ja kohtuuttahan nämä naiset ei tunne.
Onko TEIDÄN lapsenne kokenut eron järkyttävimmän seurauksen menettämällä yhteisasumisen ja arjen jakamisen toisen vanhenpansa kanssa?
Kohtuuttahan nämä naiset ei tunne...et tunnista itsestäsi käytöstä, josta syytät muita? Eikö ole vähän kohtuutonta vaatia armollisuutta oman lapsen elatukseen teidän lapsen nimissä? Entisellähän ei ole mitään tekemistä TEIDÄN henkilökohtaisten arvovalintojen kanssa ja jo olemassa olevat lapset pitää ottaa ensi huomiooon ja tehdä sitten vasta lisää. Isän lapsen elatusvelvollisuus ei varmaan sinullekaan tullut mitenkään yllätyksenä?
Ja ennen kun syytetään katkeraksi exä sanon vielä sen, että olen itsekin äitipuoli ja meni tunteisiin. Teidän kaltaiset uhriutujat pilaa meidän muidenkin maineen.
Me tarjottiin ihan hyvää diiliä exälle, parempaa ku tämä 200€, se ei kelvannut kun hän halusi vielä enemmän. Että en nyt sit tiä kuka tässä se ahne on... Mutta näin tämä nyt menee että meiltä loppuu rahat ja sit ku ne loppuu niin ne loppuu kyllä exältäkin. Toisella tavalla ku oltais sovittu niin kaikki olis voittanut. Vaan eipä käyny ku ainoo tahto oli saada mies polvilleen. Että se siitä lapsen edusta. Sen sijaan että exä olis varmistanut tasaisen elatuksen lapselle seuraaville vuosille se varmistikin vain sen että tulevaisuudessa rahat vähenee. Tosi fiksua jos multa kysytään. Näin saatiin taas kaks uutta perhettä sossun elätettäväksi.
Ok. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapsen etu tärkein" ja pashanmarjat. Yleensä se äidin tavoite on saada sen katalan ex-miehen elämä tuhottua tavalla tai toisella, en muuten millään voi käsittää miten voi olla lapsen etu että toinen vanhempi ajetaan konkurssiin, ulosottoon ja luottotiedottomaksi? Siinä sitten ku alkoholisoituu ja saa töistä kenkää ja kämppä menee alta niin voi viedä vielä tapaamisoikeudenkin, se vasta lapsen etu onkin se mutta äippä on vihdoin tyytyväinen.
Siis eron jälkeen isällä ei mielestäsi ole velvollisuutta osallistua omien lastensa elatukseen? Jos ex-vaimo "pakottaa" isän tähän, isä ajautuu konkurssiin ja työttömäksi kodittomaksi alkoholistiksi?
Onko miehellä mielestäsi mitään vastuuta omasta elämästään, vai onko aina joku nainen syyllinen miehen ongelmiin?
Niin, jos pienituloiselle lyödään tommonen 200€ lisäkulu jokaiselle kuukaudelle niin kyllä siinä saattaa talous vähän keikahtaa. Ihan kellä tahansa. En käsitä miksei näissä tapauksissa nainen tyydy siihen 150€ mitä kelasta saa. Meilläkin oikeus laski miehen elatuskyvyksi 0€ ja exä vaati 300€, lopputulemana maksetaan se 200€ ja mä olen äitiyslomalla, aika veitsenterällä mennään. Meidän yhteiselle lapselle ei oo ollu varaa ostaa juuri mitään, vaatteita myöten on kaiken maksanut mummit ja vaarit. Että lopputulemana tästäkin tulevaisuudessa kärsii eniten meidän lapsi mutta sehän ei exää liikuta koska oma napa ja kohtuuttahan nämä naiset ei tunne.
Onko TEIDÄN lapsenne kokenut eron järkyttävimmän seurauksen menettämällä yhteisasumisen ja arjen jakamisen toisen vanhenpansa kanssa?
Kohtuuttahan nämä naiset ei tunne...et tunnista itsestäsi käytöstä, josta syytät muita? Eikö ole vähän kohtuutonta vaatia armollisuutta oman lapsen elatukseen teidän lapsen nimissä? Entisellähän ei ole mitään tekemistä TEIDÄN henkilökohtaisten arvovalintojen kanssa ja jo olemassa olevat lapset pitää ottaa ensi huomiooon ja tehdä sitten vasta lisää. Isän lapsen elatusvelvollisuus ei varmaan sinullekaan tullut mitenkään yllätyksenä?
Ja ennen kun syytetään katkeraksi exä sanon vielä sen, että olen itsekin äitipuoli ja meni tunteisiin. Teidän kaltaiset uhriutujat pilaa meidän muidenkin maineen.
Me tarjottiin ihan hyvää diiliä exälle, parempaa ku tämä 200€, se ei kelvannut kun hän halusi vielä enemmän. Että en nyt sit tiä kuka tässä se ahne on... Mutta näin tämä nyt menee että meiltä loppuu rahat ja sit ku ne loppuu niin ne loppuu kyllä exältäkin. Toisella tavalla ku oltais sovittu niin kaikki olis voittanut. Vaan eipä käyny ku ainoo tahto oli saada mies polvilleen. Että se siitä lapsen edusta. Sen sijaan että exä olis varmistanut tasaisen elatuksen lapselle seuraaville vuosille se varmistikin vain sen että tulevaisuudessa rahat vähenee. Tosi fiksua jos multa kysytään. Näin saatiin taas kaks uutta perhettä sossun elätettäväksi.
Eikö ankkurilapsi tuonutkaan pelkkää onnellisuutta teidän perheelle?
Alue: Aihe vapaa
Voisi kuvitella tilanteen jossa vanhemmat asuu kauempana toisistaan ja lapsella on vuoroviikoin vaihtuva päiväkoti myös. Tai jos vaikka etävanhempi pystyy hoitamaan lapset itse kotona, eikä lapset näin ollen tarvitse päivähoitoa niille viikoille. Silloin voisi ajatella päivähoidon järjestämisen olevan aina sen vanhemman vastuulla jonka luona lapset kullakin viikolla ovat. Reilu peli silloin minun mielestäni.