Saankohan koskaan tietää miksi välit ystäväperheen kanssa katkesivat käytännössä kokonaan. Tuleeko teille mitään ajatuksia, mistä tässä voisi olla kyse?

Ap ja tämä nainen ovat vaan liian erilaisia. Olen itsekin huomannut, etten viihdy ihmisten kanssa joille arkipäiväisetkin asiat ovat kuin jotain valtionsalaisuuksia. Voin olla kaveri, mutten pidä sellaisia ihmisiä ystävinä. Minulle on myös tosi ok, että minun kaltainen avoimesti asioistaan puhuva ei kelpaa kaikille. En vuodata tai tilittele, mutta en myöskään ole salamyhkäinen.

Keittiötieteen psykologi kirjoitti:

Mutu-ajattelua: se ystäväperheen mies onkin kertonut asiasta vaimolleen. Tästä tämä saa idean lounastapaamiseen, haluaa kuulla ”kaiken”. Kun sinä kerrotkin asian heti noin, hämmentyy eikä pääse siitä yli. Olisi ehkä toivonut kuulevansa asiasta suoraan sinulta/ ennen miestään.

Olisiko sinulla muuten ollut mahdollisuus kertoa tästä joku viikko aiemmin henkilökohtaisesti? Olisiko loukkaantunut, kun huomasi, että sinulla olisi ollut tilaisuuksia kertoa.

Minua kyllä hämmentää, kun esim. ristiäisiin kutsuminenkaan ei häntä lepyttänyt. Olisiko toivonut sinusta sydänystävää?

Jotain tämmöstä vois ajatella.

Kummallista on se että perheet ovat tavanneet tuon puhelun jälkeenkin, mutta tapaamisilla asia ei ole selvinnyt.

Minä voisin loukkaantua tuollaisesta kuin tuo feidaaja nainen, mutta yrittäisin kyllä selvittää tilannetta kysymällä miksi pari ja nainen eivät kertoneet aiemmin. Kyllä minua lämmittäisi kuulla syitä asialle, esim. tuosta keskenmenosta kertominen. Siten voisin ymmärtää paremmin. Toki se vaatii sitä, että toinen haluaa myös itse kertoa! Mutta kyllähän ystävälle voi!

Miten ne puhelun jälkeiset tapaamiset menivät? Kysyttiinkö teiltä miksi ette kertoneet aiemmin? Kerroitko, että muutkin saivat vasta tietää ja luulit hänen miehensä kettoneen?

Jos vain jätit asiat sikseen ja roikkumaan, nainen saattoi ehkä odottaa, että kerrot jotain taustoja. Itse olit kuin mitään ei olisi tapahtunut ja hän suuttui lisää?

Toisaalta epäilen myös tuota että hänen mielenterveytensä ei ole ihan kohdallaan. Kummalliset jutut ja nauru viittaavat siihen. Jos hän on tosi äkkipikainen kaikessa mitä tekee? Ystävystymisessä ja suuttumisessa. Vuodessa ei tutustu ihmiseen vielä niin hyvin, että tuntisi kokonaan. Nainen on saattanut esittää mukavampaa, kuten joku sanoi. Ties vaikka osaisi hiukan manipuloida ihmisiä. Suomalaiset eivät keskimäärin tutustu ja ainakaan ystävysty nopeasti. Tuo kohta jo sai minut epäilemään.

Kuten jo mainittiin, ehkä et menetä mitään erikoista, jos tuollainen kohtaus odotti tuloaan jossain kohtaa. Nainen saattaa palata yhtä arvaamatta takaisin kuvioihin kuin lähtikin. Silloin sun pitää yrittää kysellä kaikki, ja miettiä, haluatko tuhlata elämääsi tuollaisen epävakaan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quot

Sisko kertoi yleisellä fb päivityksellä ultrasta ja kehui kaiken olevan kunnossa.

Loukkaannuin. Olin kuvitellut meidät läheisimmiksi.

Me kerromme vasta hieman ennen raskauden puolta väliä, sitten kun vatsaa ei enää pystynyt peittelemään. Kaikille yhteisesti. Eikä kukaan loukkaantunut.

En ymmärrä tätä mielensäpahoittamisen kulttuuria. Ei siinä raskaushuuruissa välttämättä tule ajatelleeksi, kenelle, miten, missä vaiheessa olisi pitänyt kertoa. Onko niin vaikeaa olla onnellinen toisen puolesta?

Ap:n mukaan kaikille oli jo kerrottu, paitsi tälle ystävälle. Ap oletti naisen miehen, joka myös oli jo kuullut asiasta aiemmin, kertovan tiedon eteenpäin puolisolleen.

Nainen sai tietää asiasta ap:n kieltäytyessä naisen tapaamiskutsusta. Tuolloin ap siis oletti naisen olevan tietoinen ja puhui naiselle yllättäen raskaudestaan kuin kaikki sen tietäisivät.

Kyllähän tuo voi pistää mietityttämään ystävyyssuhteen laatua.

Nainen on voinut pohtia raskausuutisen pimittämissyytä samoin kuin ap nyt tätä asiaa. Käynyt läpi asioita, mistä se voi johtua, ja millainen heidän suhteensa on ollut.

Ap:n mukaan miehet tunsivat aluksi toisensa, josta syystä naisetkin tutustuivat eli ulkopuolelle jätetylle on hyvin voinut tulla tulkinta, että ap on vain kohteliaisuuttaan viettänyt aikaa hänen kanssaan, eikä pitänyt naista samanlaisena ystävänä kuin tämä oli luullut heidän olevan. Mitäpä sitä kenenkään seuraan väkisin tuppautumaan, jos tulkitsee, ettei oma seura aidosti kiinnosta.

" Raskausuutisen pimittämissyitä". Herramunjee.

Onneksi omilla ystävilläni palaa lamppu päässä, ilmeisesti aika kirkkaastikin.

Mikäli olet tuo, joka kommentoi, miten itse kertoi raskaudestaan kaikile yhteisesti, niin tässä ei ole kyse siitä, miten sinä tai kukaan muukaan kertoisi raskaudestaan muille, vaan siitä, että "kaikille yhteisesti" on kerrottu, mutta yhdelle tietoa ei ole vaivauduttu antamaan.

Asiaa ei katsota raskaana olevan, vaan hänet aiemmin läheiseksi kokeneen ystävän näkökulmasta. Miten itse kokisit asian, jos joku "lamppu päässä" olevista ystävistäsi kertoisi kaikille muille, mutta ei sinulle?

Keittiötieteen psykologi kirjoitti:

Mutu-ajattelua: se ystäväperheen mies onkin kertonut asiasta vaimolleen. Tästä tämä saa idean lounastapaamiseen, haluaa kuulla ”kaiken”. Kun sinä kerrotkin asian heti noin, hämmentyy eikä pääse siitä yli. Olisi ehkä toivonut kuulevansa asiasta suoraan sinulta/ ennen miestään.

Olisiko sinulla muuten ollut mahdollisuus kertoa tästä joku viikko aiemmin henkilökohtaisesti? Olisiko loukkaantunut, kun huomasi, että sinulla olisi ollut tilaisuuksia kertoa.

Minua kyllä hämmentää, kun esim. ristiäisiin kutsuminenkaan ei häntä lepyttänyt. Olisiko toivonut sinusta sydänystävää?

Minua taas hämmentää, että miksi heidät kutsuttiin ristiäisiin, jos ovat "vain perhetuttuja", kuten ap asian ilmaisi.

En vilpittömästi ymmärrä tyyppejä, jotka kokee ton loukkaantujan käyttäytyvän ihan normaalisti. Tarkoitan tota veemäisyyttä. Sen tajuan, jos syystä tai toisesta tulee etäisyyttä. Voi olla monia juttuja.

Mulle välitty kuva, ett ootte vielä nuoria, kokemattomia monista asioista. Ehkä tää on ikäluokkajuttu. Itse oln lähempänä 40. Monesi kokenut, että oman ikäiset ja vanhemmat ei loukkaantuile koko ajan ja miettinyt ihan sitäkin, että te parikymppiset ootte eläneet media

(Karkas...) eli median tykityksessä ja somen maailmassa suurimman osan elömäänne. Realtity-tv ja suoranainen juoniminen, ilkeys, karsiminen on olleet teidän kodeissa rralityjen ja kilpailujen muodossa lapsuudessanne, jos ja kun tv ollut siellä. Me elettiin lapsuus niin, ettei suurimman osan aikaa tullut tvstä mitään, siis päivisin, ja ei ollut mitään koko formaattia, että joku pudotetaan julmasti tai edes epäjulmasti pelistä pois. Kukaan ei veetuillut ja rehennellyt tvssä, kellekään ei olis tullut mieleen pommittaa kaveripiiriään omilla kuvillaan, saati oman takapuolensa kuvilla saati ruiskuttaa erilaisia aineita kehoonsa, että tulis eri muotoiseksi.

Kukaan ei kytännyt ja seurannut kenenkään tekemisiä hyvällä tai pahalla siinä laajuudessa, missä se nykyisin on arkea. Oon siis itsekin ihan somessa, en mitenkään vastusta, mutta mulle on ihan selvä kuva myös maailmasta ennen nostop tv:tä, nonstop tavoitettavuutta, koska mobiili, kaiken jakamista toisille ja sitä, että julkisuudessa vakavasti häiriintyneitä ihmisiä yleisenä kansanhuvina esittelemässä tissejään ja että kuka varattu mies on pannut heitä.

Tule emielene, että tollainen närkästymisen malli ja "sun yksitysiasiat kuuluu mulle tai oot paha" tulee pikkuhiljaa ihmisten mieliin nykyisyydestä.

Samaan rahaan sanottava, että oma kaveripiiri (iät 25-55) ei kyllä KUKAAN pahoittaisi mieltä.n, jos ei heti kuulis toisne raskaudesta, vaan todella ymmärtäis. Ja jos hetken tuntuis siltä, että oi ei, en olekaan tuon ihmisen läheisin, sen haavan nuolis keskenään ja pyrkis muuten pönkittään ystävyyttä.

Oon sitä mieltä, että loukkantujan ihme heitot ja piikit ja ignooraus kertoo mt-ongelmasta tai jostain luonneviasta. Ei ole normaalin aikuisen reagointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin tuli mieleen että hänellä ja miehelläsi on ollut suhde tai vähintäänkin ihastusta ilmassa naisen puolelta. Harmistui, kun tajusi että mies haluaa edelleen olla kanssasi.

Todennäköisemmin mies on lähennellyt naista ja ehdotellut sopimattomia.

Jos Ap miettii ystävyyssuhteiden loppumista..

Mistä keksitte nuo suhdejutut, kun aloituksen mukaan:

"Ajallisesti ystävyyden ja tapaamisten katkeaminen osuus siihen, kun ystäväperheen äiti sai tietää raskaudestani. Tieto tuli hänelle tilanteessa, jossa hän oli juuri kutsumassa meitä heille kylään. (Kerroin, ettemme voi tuona päivänä tulla, kun samaan aikaan on rakenneultra.) Jälkeenpäin ajatellen hän meni jotenkin erikoisesti hämilleen tiedosta, mutta en antanut asialle sen enempää painoarvoa."

Kukapa ei hämmentyisi, jos joku merkittävä asia tulee itselle täytenä yllätyksenä ja siitä puhutaan kuin se olisi yleisesti tiedossa.

Erikoista, ettei ap ole ilmeisesti edes ajatellut tätä vaan pohtinut, että syynä on kateus hänen raskautumisestaan.

Niin, kukapa ei hämmentyisi. Sen ymmärtää, että voi hämmentyä. Mutta draama sitä, ilkeys, ignooraus, oudot kommentit, se ei ole normaalia. Hiekkalaatikkoikäiselle ehkä. Mutta emme toisaalta tiedä, mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

(Karkas...) eli median tykityksessä ja somen maailmassa suurimman osan elömäänne. Realtity-tv ja suoranainen juoniminen, ilkeys, karsiminen on olleet teidän kodeissa rralityjen ja kilpailujen muodossa lapsuudessanne, jos ja kun tv ollut siellä. Me elettiin lapsuus niin, ettei suurimman osan aikaa tullut tvstä mitään, siis päivisin, ja ei ollut mitään koko formaattia, että joku pudotetaan julmasti tai edes epäjulmasti pelistä pois. Kukaan ei veetuillut ja rehennellyt tvssä, kellekään ei olis tullut mieleen pommittaa kaveripiiriään omilla kuvillaan, saati oman takapuolensa kuvilla saati ruiskuttaa erilaisia aineita kehoonsa, että tulis eri muotoiseksi.

Kukaan ei kytännyt ja seurannut kenenkään tekemisiä hyvällä tai pahalla siinä laajuudessa, missä se nykyisin on arkea. Oon siis itsekin ihan somessa, en mitenkään vastusta, mutta mulle on ihan selvä kuva myös maailmasta ennen nostop tv:tä, nonstop tavoitettavuutta, koska mobiili, kaiken jakamista toisille ja sitä, että julkisuudessa vakavasti häiriintyneitä ihmisiä yleisenä kansanhuvina esittelemässä tissejään ja että kuka varattu mies on pannut heitä.

Tule emielene, että tollainen närkästymisen malli ja "sun yksitysiasiat kuuluu mulle tai oot paha" tulee pikkuhiljaa ihmisten mieliin nykyisyydestä.

Samaan rahaan sanottava, että oma kaveripiiri (iät 25-55) ei kyllä KUKAAN pahoittaisi mieltä.n, jos ei heti kuulis toisne raskaudesta, vaan todella ymmärtäis. Ja jos hetken tuntuis siltä, että oi ei, en olekaan tuon ihmisen läheisin, sen haavan nuolis keskenään ja pyrkis muuten pönkittään ystävyyttä.

Oon sitä mieltä, että loukkantujan ihme heitot ja piikit ja ignooraus kertoo mt-ongelmasta tai jostain luonneviasta. Ei ole normaalin aikuisen reagointia.

Lol, miten tätä voi alapeukuttaa? Siis että joku näki vaivaa pohtiakseen, kuinka erilaista, tasapainoisempaa ja rauhallisempaa elämä on ollut vielä 90-luvulla ja varsinkin ennen sitä. Ja että syynä olis sellainen. Musta hyvää pohdintaa. Ja jokaiselle hyvä aina miettiä ajan henkeä, sen vaikutusta itseensä ja yhteiskuntaan.

Mistä ylipäänsä tulee tää, että toisen raskaus kuuluisi muille. Että sitä pitäisi jakaa? Haluutteko te myös tietää, miten se on saatu alulle, mitä mies sanoi ja teki, mitne itse voihkin tai mitä hedelmöityshoitoa tehdessä sattui ja tapahtui. En tajua. Lol.

On myös rasittavaa, jos joku koko ajan paahtaa raskauttaan kaikille. Varsinkin kun ei voi tietää, mitä kuulijalla meneillään, ehkä itsellä riskiraskaus tai just vaikka surullinen kohtukuolema takana.

Raskausasiat puolin ja toisin vaatii hienotunteisuutta,

Itse alkuraskautta kövin läpi miehen ja sitten yhdne bestiksen kanssa, joka myös oli äiti, joten osasi rauhoitella, jos pelkäsin jotakin ja myös jakaa iloni ilman, että se höntä rasitti. Ystäväpiirissä löhellä parikin monta keskenmenoa saanutta lapsetonta, en todlelKaan halunnut vatvoa heille otanko äityspakkauksne rahana vai en. Kerroin heille ekan ultran jälkeen, molemmat onnittelivat, ovat jakaneet iloni. Toiselle kerroin meilitse ja hän jälikäteen erikseen monesti kiitteli siitä hienotunteisuudesta, koska kävi menetyksen surua läpi ja halusi iloita puolestani, mutta osasin itse lapsettomuuden kokeneena arvata, että tilanne olisi ollut yllättävä ja sillä lailla raskas. (Lapseton voi kokea lähipiirin muut lapsettomat myös kohtalotovereina ja käytännön seurana, kun vauva-aika nielee vauvan vanhemmat käytännössä tietysti ja siitä seuraa käytännön yksinäisyyttä ja vaikka se on sivuseikka, niin käytännössä voi olla harmin paikka, jos toinen vaikka oma työpari tai harrastus yhteinen tms.)

>a sitä, että julkisuudessa vakavasti häiriintyneitä ihmisiä yleisenä kansanhuvina esittelemässä tissejään ja että kuka varattu mies on pannut heitä.

Ohis, mutta joo, ikävä sitä, että julkisuudessa oli ainoastaan ihmisiä, jotka ansaitsi sen. Tyylikn hyvin lahjakkaat ja uutterat taiteen tai viihteen tai jopa urheilun tekijät tai vaikka missit (oman alan lahjakkuutta ja paneutumista sekin) ja asiantuntijat. Ei tarvinut olla siis korkeakulttuurin tekijötä, mutta kaikki tekivät jotain, poikkesivat massasta.

Kukaan ei ollut julkisuudessa siksi, että on jonkun salapano tai että on hankkinut itselleen liian isot tissit. Se ei voi olla vaikuttanatta ihmisiin, että nykyisin pidetään ihan normaalina, että joku "salarakas" on ihminen, jonka ajatuksisat pitää raportoida muille.

Vierailija kirjoitti:

Tule emielene, että tollainen närkästymisen malli ja "sun yksitysiasiat kuuluu mulle tai oot paha" tulee pikkuhiljaa ihmisten mieliin nykyisyydestä.3

Samaan rahaan sanottava, että oma kaveripiiri (iät 25-55) ei kyllä KUKAAN pahoittaisi mieltä.n, jos ei heti kuulis toisne raskaudesta, vaan todella ymmärtäis. Ja jos hetken tuntuis siltä, että oi ei, en olekaan tuon ihmisen läheisin, sen haavan nuolis keskenään ja pyrkis muuten pönkittään ystävyyttä.

Oon sitä mieltä, että loukkantujan ihme heitot ja piikit ja ignooraus kertoo mt-ongelmasta tai jostain luonneviasta. Ei ole normaalin aikuisen reagointia.

Kyse ei ole siitä, että pitäisi saada tietää kaikki tai heti, vaan raskausviikolla 20, kun raskaus on jo reilusti yli puolen välin, on tieto jo annettu avoimesti kaikille, muttei yhdelle ystävälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin tuli mieleen että hänellä ja miehelläsi on ollut suhde tai vähintäänkin ihastusta ilmassa naisen puolelta. Harmistui, kun tajusi että mies haluaa edelleen olla kanssasi.

Todennäköisemmin mies on lähennellyt naista ja ehdotellut sopimattomia.

Jos Ap miettii ystävyyssuhteiden loppumista..

Meillä oli ollut vuosikymmeniä yksi tuttavaperhe. Yksi kerta oltiin taas meidän mökillä, ja perheen mies oli pienessä hiprakassa ja alkoi hiplata muilta salaa minua reidestä.

Siihen loppui kyläily. Tietenkään en hiiskahtanut kenellekään mitään, mutta sen jälkeen on tapaamiset olleet vähän väkinäisiä ja niitä näitä puhumisia kaupan kassajonossa.

Mulla on myös vaikea tämän tyyppinen tilanne. Ystävän mies (joka sitten kuoli nuorena syöpään parin vuoden päästä) alkoi ihan melkein tunkeutua minuun, kun olin heidän lastaan hoitamassa ja nukutin tenavaa sängyllä. Pääsin pyristelemään irti. En koskaan kertonut tätä asiaa ystäväpariskunnalle enkä miehellenikään. Se olisi ollut väärin, kaikki olisi romuttunut. Vähän aikaa mulla oli aivan kummat tunteet näitä kaikkia kohtaan. Pidin suuni kiinni. Miehen kanssa erottiin. Ystävänpariskunnan naisesta tuli leski.

Tältä pohjalta ajattelen, että jotain tuon tyyppistä on voinut käydä. Syy ei siis ole sinun, mutta joudut silti kärsimään asiasta.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ap: n kaltaista ihmistä. Itkee ja suree vuosikausia ystävää, joka ei ollut oikeastaan edes tärkeä eikä mikään best friend. Ap haluaa muka tietää mistä kyse, mutta ei oikeasti kykene asettumaan toisen asemaan ollenkaan. Saan ap:sta kuvan ihmisenä, joka kykenee vain hyvin pinnallisiin ihmissuhteisiin, ihmiset on hänelle ajanvietettä. Toinen on luullut ap:tä hyväksi ystäväksi ja pettynyt pahoin. Kuvio on hyvin selvä.

Ei ole yhtään selvä.

Enemmän uskon siihen että tuo paikkakunnalla kauan asunut nainen , jolla on ennestään yhtäviä lähellä, vaan " keräilee" ihmisiä.

" Ystävystyy" nopeasti mutta kyllästyy myös ellei uusi ihminen ( tässä tapauksessa AP) ole todella valovoimainen tai sitten tottele kuuliaisesti ( ei kerro raskaudestaan tarpeeksi? ajoissa).

Eli niin kuin jo joku aiemmin kuvaili.

Kukaan , toistan kukaan täysipäinen ihminen ei katkaise välejä pienen loukkaantumisen takia minkä saattaa tuottaa se että raskaudesta on kerrottu liian myöhäisillä viikoilla.

JOTAIN muutakin tässä ihan taatusti on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ap: n kaltaista ihmistä. Itkee ja suree vuosikausia ystävää, joka ei ollut oikeastaan edes tärkeä eikä mikään best friend. Ap haluaa muka tietää mistä kyse, mutta ei oikeasti kykene asettumaan toisen asemaan ollenkaan. Saan ap:sta kuvan ihmisenä, joka kykenee vain hyvin pinnallisiin ihmissuhteisiin, ihmiset on hänelle ajanvietettä. Toinen on luullut ap:tä hyväksi ystäväksi ja pettynyt pahoin. Kuvio on hyvin selvä.

Ei ole yhtään selvä.

Enemmän uskon siihen että tuo paikkakunnalla kauan asunut nainen , jolla on ennestään yhtäviä lähellä, vaan " keräilee" ihmisiä.

" Ystävystyy" nopeasti mutta kyllästyy myös ellei uusi ihminen ( tässä tapauksessa AP) ole todella valovoimainen tai sitten tottele kuuliaisesti ( ei kerro raskaudestaan tarpeeksi? ajoissa).

Eli niin kuin jo joku aiemmin kuvaili.

Kukaan , toistan kukaan täysipäinen ihminen ei katkaise välejä pienen loukkaantumisen takia minkä saattaa tuottaa se että raskaudesta on kerrottu liian myöhäisillä viikoilla.

JOTAIN muutakin tässä ihan taatusti on.

En ole sama, jolle vastasit, enkä usko, että kumpikaan osapuolista on juuri kuvailemasi kaltainen, mutta kerrotun perusteella ap itse vaikuttaisi enemmän tällaiselta "keräilijältä", joka nautti päästä uuden asuinpaikan "piireihin" miehen ystävän puolison kautta, kun taas tuo puoliso oli iloinen oletuksesta, että on saanut uuden läheisen ystävän.

Tuli mieleen, että mitä ap oikeasti kaipaa, eikä se tunnu olevan menetettyä "ystävyyttä", vaan perheiden yhteistä tekemistä, kuten näin lämpimänä kesänä ajanviettoa tuon tuttavaperheen kesämökillä.

Taisivat kyllästyä siihen, että he kutsuivat teitä koko ajan kylään. Kutsuitteko itse heitä koskaan?

Ehkä sen mies on ihastunu suhun.

No, jos nyt itse mietin, minkä takia olen ystävyyssuhteita lopettanut/päästänyt kuivumaan, niin kyllä se on yleensä vaatinut pidempiaikaista väsymistä tai ärtymistä kyseiseen henkilöön, eikä mitään yhtä outoa juttua.

Jokin raskauteen liittyvä asia voi tietysti olla se "viimeinen pisara", miksi nainen on päättänyt, ettei halua olla enää tekemisissä kanssasi. Muita mahdollisia syitä saattavat olla esimerkiksi a.) jatkuva lesoilu b.) "kilpaileminen" ystävän kanssa c.) ystävän käyttäminen ilmaisena psykoterapeuttina 24/7 d.) liika roikkuminen uudessa ystävässä

Hälytysmerkkejä on esimerkiksi se, jos ystävän näkemisen/puhelimessa puhumisen jälkeen tulee aina paha olo. Minulla esimerkiksi oli joskus ystävä, jolle koko elämä tuntui olevan kilpailua lähimpien ystävien kanssa. Oli niin helvetin tärkeää, että opinnoissa arvosanat olivat parempia kuin muilla, hänen piti päästä naimisiin ennen kuin muut jne jne jne. Huvittavinta koko tyypissä oli, ettei hän vaikuttanut tajuavan, etteivät muut välttämättä edes halunneet elämältä edes niitä samoja asioita kuin hän.

(Ja joskus toki voi olla niinkin, että pidemmän päälle vain tajuaa, että jonkun kanssa ei nyt natsaakaan.)

Tai sitten nainen ei enää jaksa pikkuvauva elämää ja AP:n nykyinen tilanne ei siihen sosiaaliseen piiriin enää sopinut. Selkeästi AP ei itse ole kyseistä naista kutsunut mihinkään, joten suhde luonnollisesti kuoli pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin miksi et ollut kertonut hänelle raskaudestasi? Oliko salailuun joku syy? Ja sitten sivulauseessa kerrot rakenneultrasta... jos ajatteli olevansa sinulle hyvä ystävä niin varmaan piti tuota menettelytapaa outona jopa loukkaavana.

a) en ole niitä naisia, jotka pitävät valtavaa meteliä raskauksistaan 

b) halusin kertoa todellisen syyn miksi emme päässeet kylään tuona päivänä

c) kerroin kaikille muillekin ystäville ja sukulaisille rakenneultran aikoihin (koska olen kärsinyt yhden keskenmenon, enkä pidä mitään asiaa itsestään selvänä)

Mutta oliko se siis ystävällesikin selvä homma, että et ollut kertonut kenellekään muullekaan raskaudesta ennen rakenneultraa, ja että aiemman keskenmenon takia et halunnut mainostaa raskautta? Onko lähtökohtaisesti oletettavissa, että hän tietää nämä syyt?

Ettekö te siis kerro ystävillenne/muille läheisillenne keskenmenoista, kohtukuolemista tai raskauskomplikaatioista? En ole koskaan ymmärtänyt, miksi raskautta pitäisi pitää salassa läheisiltä sen pelossa, että kaikki ei menekään hyvin. Minä olen tottunut siihen, että läheisten kanssa jaetaan niin ilot kuin surutkin.