Saankohan koskaan tietää miksi välit ystäväperheen kanssa katkesivat käytännössä kokonaan. Tuleeko teille mitään ajatuksia, mistä tässä voisi olla kyse?

Mutu-ajattelua: se ystäväperheen mies onkin kertonut asiasta vaimolleen. Tästä tämä saa idean lounastapaamiseen, haluaa kuulla ”kaiken”. Kun sinä kerrotkin asian heti noin, hämmentyy eikä pääse siitä yli. Olisi ehkä toivonut kuulevansa asiasta suoraan sinulta/ ennen miestään.

Olisiko sinulla muuten ollut mahdollisuus kertoa tästä joku viikko aiemmin henkilökohtaisesti? Olisiko loukkaantunut, kun huomasi, että sinulla olisi ollut tilaisuuksia kertoa.

Minua kyllä hämmentää, kun esim. ristiäisiin kutsuminenkaan ei häntä lepyttänyt. Olisiko toivonut sinusta sydänystävää?

Selvisikö täältä että minkä ikäisiä lapsenne ovat?

Mietin vaan, että jos ne olemassa olevat lapset ovat suunnilleen samaa ikä luokkaa, ja ystäväperhe on sitten ajatellut teistä vaikka kaveriperhettä lomareissuille jne. tai että mahtuisitte vaikka yhteen tila-autoon..

Eli on ajatellut teistä olevan "iloa" heille, kun lapset eivät ole ihan pieniä? Ja nyt heitä harmittaa (tai naista) kun menettää vauva-aikaan hyvät kaverit.

Mä tunnistan itsessani sen, että kun oma lapsi kasvoi ja läheiset kaverit sai vauvoja, harmitti hyvästellä se kaveri joka puhuisi kohta jostain muustakin kuin vauvastaan..

Ei siinä kuplassa välttämättä huomioi ystäviä enää, nyt tekisin miekin toisin.

Niinhän se itellekin kävi, että osa kavereista lakkasi kyläilemästä kun eivät kestäneet sitä vauva-ajan härdelliä kotona.

Mutta olin kyllä helpottunut kun paras ystäväni totesi, että nyt saa lapsiluku riittää ja kuopus menee eskariin. Ehkä hänellä on kohta aikaa taas mulle. :D

Oma lapsi on jo 15v niin minulla sitä aikaa on nähdä ja harrastaa.

Enkä väitä että on täysin ok ajatella näin, mutta tämä on inhimillistä. Ystäviä kaipaa jos he eivät ole läsnä, vaikka poissaololle olisin niin ihana syy kuin vauva.

Minkä ikäisiä teidän ja heidän vanhemmat lapset ovat? Jos ikäeroa on paljon tähän uuteen vauvaanne, niin ehkä ajatteli, että alatte nyt elää vauvaperhearkea ja se on niin erilaista kuin heidän elämä jo isojen lasten kanssa? Lisänä vielä kateus teidän vauvasta.

Minusta kuvio on selkeä ja helppo huomata mistä hän on loukkaantunut. Kyllä se on tuo raskausasia. Siis en todellakaan sano että sinun olisi pitänyt kertoa aiemmin, sillä todellakin olen sitä mieltä että odottava pariskunta kertoo silloin kun itsestä tuntuu sopivalta, mutta eihän se tarkoita kuitenkaan sitä etteivätkö ympärillä olevat ihmiset siitä loukkaantuisi.

Minulla on tästä ihan omakohtaista kokemusta. Esikoista odottaessa emme halunneet kertoa kellekään, ennenkuin se selvästi näkyi eikä voinut piilottaakaan eli lopulta asiasta tuli ns julkista vasta n 21-23 viikosta eteenpäin. Melkein menetin hyvän ystäväni hänen ison loukkaantumusen vuoksi ja monet työkaverit (tietysti naispuoleiset) suuttuivat ja päivittelivät/haukkuivat selän takana. Yhden työkaverin kanssa keskustelimme asiasta jälkikäteen (kun lapsi oli jo syntynyt) ja hän sanoi olleensa todella loukkaantunut kun en kertonut. Selitin hänelle että olen pahoillani mutta en halunnut kertoa kun pidin sitä sen verran henkilökohtaisena asiana. Hän sanoi antavansa anteeksi (joo kuulostaa ihmeelliseltä) ja sovimme mielestäni asian, mutta on silti siitä saakka vältellyt minua. Vieläkin töissä on muutama naispuoleinen, jotka suhtautuu minuun aivan toisin kuin ennen eivätkä selvästi edes uskalla enää kysyä multa yhtään mitään, etenkään lapsiin liittyvää.

Taas tämä hyvä ystäväni, joka suuttui verisesti kun en ekasta heti kertonut (meillä oli tosiaan ns välit poikki asian tiimoilta yli vuoden) kysyi toista lasta odottaessani että onko sun pää tässä raskaudessa normaali ja ootko henkisesti kunnossa? Siis vaikka oltiin puhuttu asia läpi ja se miksi en ollut halunnut heti kertoa ekan odotuksesta, hän piti mun heti tokaa lasta odottaessa taas hulluna. Nyt ekan muksu on jo lähes 5v, mutta työpaikan naiset on siitä saakka pitä eet asiasta vihaa, voisin kertoq tähän vaikka mitä tarinoita käytöksestään ja puheistaan mutta siitä tulisi romaani.

Hän loukkaantui tuosta tavasta miten raskaudestasi kerroit, varsinkin kun sanoit heidän myös vauvaa yrittävän. Eli ystäväsi on kertonut tästä toiveestaan, avannut sydäntään ja sinä et kerro omasta raskaudestasi, kuin vasta puolivälissä raskautta ja ohimennen!

Toinen asia mikä tuli mieleeni, et ole sanonut heidän lasten sukupuolta, mutta jos heillä esim. kolme poikaa ja te saitte toisen tytön ja ystäväsi kovasti tyttöä toivoo, niin se voi olla syynä etääntymiseen. Surullista, mutta tiedän yhden, joka on katkeroitunut ja kateellinen muille joilla on tyttö ja hänellä vain poikia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin tuli mieleen että hänellä ja miehelläsi on ollut suhde tai vähintäänkin ihastusta ilmassa naisen puolelta. Harmistui, kun tajusi että mies haluaa edelleen olla kanssasi.

Todennäköisemmin mies on lähennellyt naista ja ehdotellut sopimattomia.

Jos Ap miettii ystävyyssuhteiden loppumista..

Mistä keksitte nuo suhdejutut, kun aloituksen mukaan:

"Ajallisesti ystävyyden ja tapaamisten katkeaminen osuus siihen, kun ystäväperheen äiti sai tietää raskaudestani. Tieto tuli hänelle tilanteessa, jossa hän oli juuri kutsumassa meitä heille kylään. (Kerroin, ettemme voi tuona päivänä tulla, kun samaan aikaan on rakenneultra.) Jälkeenpäin ajatellen hän meni jotenkin erikoisesti hämilleen tiedosta, mutta en antanut asialle sen enempää painoarvoa."

Kukapa ei hämmentyisi, jos joku merkittävä asia tulee itselle täytenä yllätyksenä ja siitä puhutaan kuin se olisi yleisesti tiedossa.

Erikoista, ettei ap ole ilmeisesti edes ajatellut tätä vaan pohtinut, että syynä on kateus hänen raskautumisestaan.

Jostain kumman syystä raskaana olevien naisten miehet käyttäytyvät huonosti.

Syyksi on usein paljastunut uskottomuus.

Mitäs jos naisella ja Ap:n miehellä on ollut suhde? Mies on sanonut että kotoa ei saa seksiä ja on ollut jättämässä Ap:ta. Nainen sai tietää raskaudesta ja huomasi miehen huijanneen pahasti.

En ole lukenut koko ketjua, mutta kerron oman kokemukseni. Sairastuin työuupumukseen ja sitä kautta masennukseen pikku hiljaa ja sen myötä kaikki yhteydenpito ystäviin jäi. Vaikka kuinka olisin halunnut tavata, mennä illanviettoihin tai vaikka ihan vaan soitella kuulumisia niin se tuntui ihan ylivoimaisen vaikealta. En vaan pystynyt enkä jaksanut.

Ulospäin näytön kuitenkin normaalilta, iloiselta ja reippaalta toisten silmissä. Kukaan perheeni ulkopuolelta ei varmaan tajunnut kuinka syvissä vesissä uin tuolloin. Voisiko ystäväperheessänne olla kysymyksessä vastaava tilanne?

Vaikuttaa siltä, että kyse on nimenomaan raskaudesta. Ap:n mies kertoi tuttavaperheen miehelle raskaudesta, ja mies ei ollut kertonut puolisolle, koska tiesi miten arka aihe se heillä on, jos olisivat suurperhettä halunneet. Vaikka heillä ennestään on kolme lasta, niin ei se sitä tarkoita, etteivät kärsisi tilanteesta. Raskausasiat ovat yllättävän herkkä aihe. Tästä löytyy esimerkkejä ihan omasta tuttavapiiristä. Esim. juuri aika vastaavanlainen tilanne kuin aloittajalla, eikä kukaan olisi silloin uskonut sen johtuvan raskaudesta.

Outoa ajatella että joku loukkaantuisi jos ei saisi tietää jotain asiaa heti. Minulla kävi niin, että uusi tuttavuuteni uteli ikääni, kun en suoraan vastannut, tuntui loukkaantuvan. Olen tarkka yksityisyydestäni, en utele toisten henkilökohtaisia asioita, kyselen kyllä kuulumisia ja kuuntelen toisia, en ole suuna päänä omista asioistani koko ajan.

Minun on vaikea käsittää uteliaisuutta tai kateutta, ne geenit puuttuvat, muita huonoja geenejä sitten tilalla :). Jos ystävyys on kiinni siitä, missä aikataulussa saa tietää toisen henkilökohtaiset asiat, ei se ole kunnon ystävyyttä. Toiset laulavat kaikki asiansa somessa tunti tunnilta, toiset ovat pidättäytyväisempiä, tämähän on ihan luonne kysymys. En minäkään lopeta ystävyyttä sen vuoksi, että toinen jakaa tietonsa kaikille 24/7. Antaa kaikkien kukkien kukkia.

Kuinka paljon miehet ylipäätään miettivät ystäviensä raskausuutisia tai juoruilevat ja puhuvat kavereidensa asioita eteenpäin edes puolisolle?

Olettaisitteko ap:n tavoin, että kun miehelle on kerrottu, hänen vaimonsakin tietää, ettekä näkisi vaivaa itse kertoa raskausuutista ystävällenne?

Eiköhän tuo ystävän mies ole arvellut naisten puhuvan raskausasiat keskenään eikä miettinyt asiaa sen kummemmin.

Toisaalta ap on ilmeisesti pitänyt uutista niin merkityksellisenä jopa ystävänsä miehelle, että tämä ottaa asian välittömästi puheeksi vaimonsa kanssa, joten ihmetyttää, että hän kuitenkin vähättelee sen asian merkitystä, että oletetulle ystävälle tätä tietoa ei kerrottu.

Sen mies on joko ihastunut suhun tai se luulee että on, tai luulee että flirttaat sen miehelle. Mies on ehkä varomattomasti kommentoinut jotain susta, ja nainen on mustasukkainen ja kade.

Mä lakkasin yhdessä vaiheessa järhestämästä illanistujaisia yhden perheen kanssa. Koska mun mies veti aina kauheat kännit ja mä häpesin. Jos me oltiin niillä, mun mies veti niiden baarikaapista aamuun asti kunnes sammui. Niillä ei ollut itsellä mitään alkoholiongelmaa, ja niiden baarikaapissa oli aina kaikkea kalliita juomia, mitä se mies oli tuonut työmatkoilta.

Miettikää kun mun mies aamuyöstä sieltä vaan kaatoi itselleen lisää ja lisää.

Tosi kiva pariskunta, ja meillä oli kivaa. Surkeeta.

Vierailija kirjoitti:

Välillä niitä kaverisuhteita loppuu ilman mitään järkevää syytä, ei voi mitään. Itse lopetin yhden koska kaveri puhui p*skaa ja piilovittuili ihan kaikesta, mutta tämä luuli että lopetin sen koska tämä ei maksanut lainaamiaan rahoja heti takaisin. Kyse oli paristakympistä.

Kakskymppisellä pääsit pask*sta kaverista eroon? Hyvä! Melko edullista.

Vierailija kirjoitti:

Naiset on joskus pikkumaisia näissä asioissa ja ottaa kertomattomuuden loukkauksena. Minulle kävin parhaan ja vanhimman ystävän kanssa tällä tavoin noin 10 vuotta sitten. Ei nähty usein, mutta kuulumiset vaihdettiin lähes viikottain. Yhtäkkiä kuulin, että isänsä on saanut terveen paperit syövästä ja tämäkin tieto tuli tämän ystävän siskolta, kun sattumalta törmättiin. Tunsin oloni nöyryytetyksi, koska "kaikki tiesi" tuosta isän sairaudesta paitsi minä, jonka piti olla se bestis. Se oli yleistä tietoa suunnilleen työpaikallakin, mutta 11kk:n aikana ei kertaakaan maininnut asiasta minulle. Mutta nielin kiukkuni ja sokeroin sen hampaita purren, että pääasia oli isän paraneminen niin kuin se onkin. Asia on unohtunut ja ystävyys jatkuu, mutta muistan vieläkin sen, että harkitsin oikeasti 20 vuoden ystävyyden katkaisemista tuosta syystä.

Ajatteleppa? Olet ollut ainoa, kenen kanssa ei tarvinnut jutella isän syövästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quot

Sisko kertoi yleisellä fb päivityksellä ultrasta ja kehui kaiken olevan kunnossa.

Loukkaannuin. Olin kuvitellut meidät läheisimmiksi.

Me kerromme vasta hieman ennen raskauden puolta väliä, sitten kun vatsaa ei enää pystynyt peittelemään. Kaikille yhteisesti. Eikä kukaan loukkaantunut.

En ymmärrä tätä mielensäpahoittamisen kulttuuria. Ei siinä raskaushuuruissa välttämättä tule ajatelleeksi, kenelle, miten, missä vaiheessa olisi pitänyt kertoa. Onko niin vaikeaa olla onnellinen toisen puolesta?

Ap:n mukaan kaikille oli jo kerrottu, paitsi tälle ystävälle. Ap oletti naisen miehen, joka myös oli jo kuullut asiasta aiemmin, kertovan tiedon eteenpäin puolisolleen.

Nainen sai tietää asiasta ap:n kieltäytyessä naisen tapaamiskutsusta. Tuolloin ap siis oletti naisen olevan tietoinen ja puhui naiselle yllättäen raskaudestaan kuin kaikki sen tietäisivät.

Kyllähän tuo voi pistää mietityttämään ystävyyssuhteen laatua.

Nainen on voinut pohtia raskausuutisen pimittämissyytä samoin kuin ap nyt tätä asiaa. Käynyt läpi asioita, mistä se voi johtua, ja millainen heidän suhteensa on ollut.

Ap:n mukaan miehet tunsivat aluksi toisensa, josta syystä naisetkin tutustuivat eli ulkopuolelle jätetylle on hyvin voinut tulla tulkinta, että ap on vain kohteliaisuuttaan viettänyt aikaa hänen kanssaan, eikä pitänyt naista samanlaisena ystävänä kuin tämä oli luullut heidän olevan. Mitäpä sitä kenenkään seuraan väkisin tuppautumaan, jos tulkitsee, ettei oma seura aidosti kiinnosta.

" Raskausuutisen pimittämissyitä". Herramunjee.

Onneksi omilla ystävilläni palaa lamppu päässä, ilmeisesti aika kirkkaastikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin tuli mieleen että hänellä ja miehelläsi on ollut suhde tai vähintäänkin ihastusta ilmassa naisen puolelta. Harmistui, kun tajusi että mies haluaa edelleen olla kanssasi.

Todennäköisemmin mies on lähennellyt naista ja ehdotellut sopimattomia.

Jos Ap miettii ystävyyssuhteiden loppumista..

Meillä oli ollut vuosikymmeniä yksi tuttavaperhe. Yksi kerta oltiin taas meidän mökillä, ja perheen mies oli pienessä hiprakassa ja alkoi hiplata muilta salaa minua reidestä.

Siihen loppui kyläily. Tietenkään en hiiskahtanut kenellekään mitään, mutta sen jälkeen on tapaamiset olleet vähän väkinäisiä ja niitä näitä puhumisia kaupan kassajonossa.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuossa juuri muuta voi ajatella että nainen loukkaantui tuosta tavasta, jolla kerroit raskaudestasi. Hänhän oli avannut sinulle ja perheellesi  sydämensä ja kotinsa. Tutustuttanut sinut omiin ystäviinsäkin. Loukkaantuminen johtunee siitä, että hän oli mielessään kuvitellut teidän ystävyytenne paljon syvemmäksi ja läheisemmäksi, kuin sinä. Kun sitten kerroit tuosta ultrasta noin vain ohimennen, kuin kelle tahansa naapurille, hän varmaan koki saaneensa vähän kuin märän rätin kasvoilleen. Pettyi, kun oli kuvitellut ystävyytenne syvemmäksi. Loukkaantui, kun palautit hänet "paikalleen" luulemasta liikoja. Hänellä on saattanut olla aikaisemmin jotain samankaltaista kokemusta, ei voi tietää, ellet ota asiaa puheeksi hänen kanssaan, Nyt pitää nostaa kissa pöydälle ja selvittää asia.

Ei kannata lämmitellä ystävyyttä sellaisen kanssa jonka mielikuvitus ei riitä keksimään syitä miksi ei ole kerrottu viikolla se ja se ( mikä lienee nyt se oikea viikko kertoa?).

Tällainen loukkaantuja on itsekeskeinen joka miettii vain itseään ja omia tunteitaan.

Ja onhan se nyt selvinnyt että ystävän miehelle on kerrottu. Jos jollekin kuuluu harmistua

( huom! ei katkaista välejä eikä ottaa

eroa) niin ystävän miehelle kun ei kertonut uutista joka kuuluu pariskunnan molemmille osapuolille.

Tässä ei ystävyyttä ollut vielä jatkunut niin kauaa ettei tunne kaikkia toisen ajatustapoja ja tyylejä, eli ei voi suoraan päätellä että aha ei ollakaan bestiksiä.

Ihme itsekeskeinen loukkaantujien sukupolvi!

En ymmärrä ap: n kaltaista ihmistä. Itkee ja suree vuosikausia ystävää, joka ei ollut oikeastaan edes tärkeä eikä mikään best friend. Ap haluaa muka tietää mistä kyse, mutta ei oikeasti kykene asettumaan toisen asemaan ollenkaan. Saan ap:sta kuvan ihmisenä, joka kykenee vain hyvin pinnallisiin ihmissuhteisiin, ihmiset on hänelle ajanvietettä. Toinen on luullut ap:tä hyväksi ystäväksi ja pettynyt pahoin. Kuvio on hyvin selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin tuli mieleen että hänellä ja miehelläsi on ollut suhde tai vähintäänkin ihastusta ilmassa naisen puolelta. Harmistui, kun tajusi että mies haluaa edelleen olla kanssasi.

Todennäköisemmin mies on lähennellyt naista ja ehdotellut sopimattomia.

Jos Ap miettii ystävyyssuhteiden loppumista..

Meillä oli ollut vuosikymmeniä yksi tuttavaperhe. Yksi kerta oltiin taas meidän mökillä, ja perheen mies oli pienessä hiprakassa ja alkoi hiplata muilta salaa minua reidestä.

Siihen loppui kyläily. Tietenkään en hiiskahtanut kenellekään mitään, mutta sen jälkeen on tapaamiset olleet vähän väkinäisiä ja niitä näitä puhumisia kaupan kassajonossa.

Onkohan Ap:lla kadonnut muitakin naispuolisia ystäviä?

Lopettaneet yhteyden pidon tai keksineet selityksiä miksi eivät pääse kylään.

ksjdlsfdöa kirjoitti:

Outoa ajatella että joku loukkaantuisi jos ei saisi tietää jotain asiaa heti. Minulla kävi niin, että uusi tuttavuuteni uteli ikääni, kun en suoraan vastannut, tuntui loukkaantuvan. Olen tarkka yksityisyydestäni, en utele toisten henkilökohtaisia asioita, kyselen kyllä kuulumisia ja kuuntelen toisia, en ole suuna päänä omista asioistani koko ajan.

Minun on vaikea käsittää uteliaisuutta tai kateutta, ne geenit puuttuvat, muita huonoja geenejä sitten tilalla :). Jos ystävyys on kiinni siitä, missä aikataulussa saa tietää toisen henkilökohtaiset asiat, ei se ole kunnon ystävyyttä. Toiset laulavat kaikki asiansa somessa tunti tunnilta, toiset ovat pidättäytyväisempiä, tämähän on ihan luonne kysymys. En minäkään lopeta ystävyyttä sen vuoksi, että toinen jakaa tietonsa kaikille 24/7. Antaa kaikkien kukkien kukkia.

Uteli ikää? Voi luoja..Eikö saa enää mitään kysyä, jos haluaa tutustua.