Saankohan koskaan tietää miksi välit ystäväperheen kanssa katkesivat käytännössä kokonaan. Tuleeko teille mitään ajatuksia, mistä tässä voisi olla kyse?

Ehkä on kyse vastavuoroisuudesta. Kutsukaa te ja kustantakaa. Tai sitten se, että koki olevansa oikeutettu tietämään aiemmin? Se on kyllä sinun oma asiasi milloin kerrot, jos kerrot.

Kysy suoraan tai anna olla. Ehkä oli yli-innokas ja itsekin laantui. Joku nolottaa?

Sinua nolottaa myös?

Jos muodostuu ystävyydeksi, niin ok, jos ei niin ei.

Tutustu muihin. Ole sinä aloitteellinen vuorostasi.

Tuolle joka sanoi olevansa kuin ap:n ystävä: jos sulla on 2 lasta ja kaverillasi 1, miten leikkipuistossa olitkin yhtäkkiä 4 lapsesta vastuussa? Ihmettelin vaan. Tarina aito?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa asia minkä keksin, on että tuo nainen loukkaantui siitä, että kerroit vasta vähän ennen rakenneultraa raskaudestasi. Eli tavallaan pimitit tietoa kauan.

Tai sitten hän oli kateellinen, mene ja tiedä.

No, tällä periaatteella kaikkien muidenkin olisi pitänyt loukaantua :) kerroimme ihan kaikille vasta rakenneultran aikoihin/jälkeen. 

Minä kerroin ystävilleni jo pian plussan jälkeen, isovanhemmille rv 12 ultran jälkeen, ja lopuille kavereille ja tutuille asia selvisi joko nähdessä tai Facebookista kun laitettiin vauvasta kuva.

Minä kyllä lasken raskauden samaan kategoriaan kuin muut elämän isot jutut. Ja ajattelen että ne jaetaan tärkeiden ystävien kanssa. Kihlaus, uuden kodin etsintä, uusi työ tai koulutupaikka, uusi kumppani, häät... No, ehkä olen outo.

Minä kyllä kysyisin suoraan, että mikä on. Ei siinä enää voi mitään menettääkään.

Sisko kertoi yleisellä fb päivityksellä ultrasta ja kehui kaiken olevan kunnossa.

Loukkaannuin. Olin kuvitellut meidät läheisimmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti se tuttavaperheen nainen vaipui johonkin psykoosiin. Ihan perus juttuja naisille

'Ihanperusjuttujanaisille' kirjoitetaan yhteen X(

[quot

Sisko kertoi yleisellä fb päivityksellä ultrasta ja kehui kaiken olevan kunnossa.

Loukkaannuin. Olin kuvitellut meidät läheisimmiksi.[/quote]

Me kerromme vasta hieman ennen raskauden puolta väliä, sitten kun vatsaa ei enää pystynyt peittelemään. Kaikille yhteisesti. Eikä kukaan loukkaantunut.

En ymmärrä tätä mielensäpahoittamisen kulttuuria. Ei siinä raskaushuuruissa välttämättä tule ajatelleeksi, kenelle, miten, missä vaiheessa olisi pitänyt kertoa. Onko niin vaikeaa olla onnellinen toisen puolesta?

Mullakin tuli mieleen että hänellä ja miehelläsi on ollut suhde tai vähintäänkin ihastusta ilmassa naisen puolelta. Harmistui, kun tajusi että mies haluaa edelleen olla kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Muistan myös miten paljon minua loukkasi, kun sairastin syöpää. Kävin kaverini kanssa kaiken aikaa sairauttani ja hoitoja lävitse. Jälkeenpäin sain kuulla, että hänen oma miehensä kävi syöpähoitoja samaan aikaan, mutta minulle ei ollut kerrottu, koska mies ei halunnut kenenkään tietävän. Edes omat lapset eivät tiedä vielä tänäkään päivänä. Minua kuitenkin loukkasi ja loukkaa edelleen se, miten paljon intiimejä, surullisia ja ahdistuneita tuntoja jaoin ystäväni kanssa samalla kun hän pimitti omiaan. 

Ymmärräthän, että on ollut miehen pyyntö, ettei kerrota kenellekään. Se on varmasti ollut hyvin vaikeaa ystävällesikin, mutta eihän hän voi miehensä asioita laverella ilman lupaa.

Tästä on tullut ihmeellinen jankkausketju nyt siitä, että missä vaiheessa raskaudesta pitää kertoa läheisille. Mä myös olen kertonut vasta rakenneultran jälkeen viimeisestä raskaudestani. Sitä edelsi keskenmenoja ja tuo onnistunut raskaus olikin henkisesti tosi vaikea minulle, kun alkuraskauden oletin että kesken menee taas. Sitten, kun ei mennytkään, niin en osannutkaan suhtautua mitenkään siihen. Yritin vain olla ajattelematta asiaa. Rakenneultran jälkeen uskalsin vasta hieman iloitakin. Varmaan melkeinpä kaikilla myöhään kertovilla on jotain kipeää muistoa asiaan liittyen, inhottavaa jos jotkut sivulliset syyllistää liian myöhään kertomisesta.

Vierailija kirjoitti:

Tuolle joka sanoi olevansa kuin ap:n ystävä: jos sulla on 2 lasta ja kaverillasi 1, miten leikkipuistossa olitkin yhtäkkiä 4 lapsesta vastuussa? Ihmettelin vaan. Tarina aito?

2 lasta + 1 lapsi + kakaramainen aikuinen, joka ei katso lapsensa perään = 4 lasta

Vierailija kirjoitti:

Muistan myös miten paljon minua loukkasi, kun sairastin syöpää. Kävin kaverini kanssa kaiken aikaa sairauttani ja hoitoja lävitse. Jälkeenpäin sain kuulla, että hänen oma miehensä kävi syöpähoitoja samaan aikaan, mutta minulle ei ollut kerrottu, koska mies ei halunnut kenenkään tietävän. Edes omat lapset eivät tiedä vielä tänäkään päivänä. Minua kuitenkin loukkasi ja loukkaa edelleen se, miten paljon intiimejä, surullisia ja ahdistuneita tuntoja jaoin ystäväni kanssa samalla kun hän pimitti omiaan. 

Suotta olet loukkaantunut ystävällesi. Eihän hän mitenkään ole voinut kertoa miehensä asioista luvatta. 

Ja varmasti olet vapaaehtoisesti kertonut omista asioistasi. Olisit kiitollinen, että hän on jaksanut olla myös sinun tukena. Varmaan on ollut äärimmäisen raskasta aikaa, kun oma mies on myös ollut samaan aikaan sairas. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo ystäväperheen nainen on tasapainoton, jonkinasteinen luonnehäiriö tai mt-ongelma.

Hänen käytöksensä ei ole normaalia.

Kenellekään, KENELLEKÄÄN, ei kuulu toisten raskaudet, keskenmenot, niisät ilmoittamiset vaan pari/nainen kertoo silloinm kun itselle sopii. Kukaan ei tiedä, mitä toinen on kärsinyt ja esim mitä on ekassa ultrassa näkynyt ja miten paljon pelkää rakenneultraa yms. Nää on suuria asioita ja ihminen, joka kehtaa jotenkin mielensä pahoittaa tällaisista elämän ja kuoleman asioista, on pikkumainen munapää.

Ymmärrän, että mieli voi pahoittua, mutta se on syytä käsitellä itsekseen. Juurikin miettien, että en voi tietää, mitä kertomatta jättämisessä on taustalla. Tai voi sen vaikka sanoakin, että sori, musta tuntui aluksi kurjalta, sori kun vähän reagoin.

Ja kolmen lapsen äiti, joka kokee jotain lapsettomuuskriisiä, on oikeasti häiriintynyt. Hän nyt vaan ei millään mittarilla on lapseton. Pystyn ymmärtämään, että tuntuu kurjakta, jos on ollut keskenmenoja tai raskaus ei ole alkanut, kyllä, kyllä sitä voi surra hyvinkin paljon, en tarkoita sitä. Se suru on todellinen. Mutta lapseton hän ei ole. Ja vaikka olisi lapsetonkin, eikä lainkaan suo toisille lapsia, on haettava apua itselle. Toisten lapset eivät ole itseltä pois. Ei kukaan vie sinun lastasi tulemalla raskaaksi.

Tuon ihmisen käytös on huonoa ja pidemmän päälle on parempi, että yhteys katkesi nyt eikä sitten, kun esim lapset olisivat kunnolla kiintyneet. Saatte uusia tuttuj ja ystäviä.

Kai ymmärrät, että koko tuo "kerroin liian myöhään" on pelkästään ap:n omassa päässä kehitetty kuvitelma, ei mikään ystävänaisen ääneen sanoma asia! Ihan turha kuvitella psykoottiseksi ketään muuta kuin ap, joka ei ymmärrä, että ei voi omistaa ketään ja pakottaa olemaan kaverina, jos ei halua. Välien etääntyminen saattoi todella alkaa tuosta "emme pääse, koska on ultra" -päivästä, koska jos ap ei päässyt käymään, niin joku toinen pääsi ja saattoi olla mukavampi kuin ap, vauvalla tai ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo ystäväperheen nainen on tasapainoton, jonkinasteinen luonnehäiriö tai mt-ongelma.

Hänen käytöksensä ei ole normaalia.

Kenellekään, KENELLEKÄÄN, ei kuulu toisten raskaudet, keskenmenot, niisät ilmoittamiset vaan pari/nainen kertoo silloinm kun itselle sopii. Kukaan ei tiedä, mitä toinen on kärsinyt ja esim mitä on ekassa ultrassa näkynyt ja miten paljon pelkää rakenneultraa yms. Nää on suuria asioita ja ihminen, joka kehtaa jotenkin mielensä pahoittaa tällaisista elämän ja kuoleman asioista, on pikkumainen munapää.

Ymmärrän, että mieli voi pahoittua, mutta se on syytä käsitellä itsekseen. Juurikin miettien, että en voi tietää, mitä kertomatta jättämisessä on taustalla. Tai voi sen vaikka sanoakin, että sori, musta tuntui aluksi kurjalta, sori kun vähän reagoin.

Ja kolmen lapsen äiti, joka kokee jotain lapsettomuuskriisiä, on oikeasti häiriintynyt. Hän nyt vaan ei millään mittarilla on lapseton. Pystyn ymmärtämään, että tuntuu kurjakta, jos on ollut keskenmenoja tai raskaus ei ole alkanut, kyllä, kyllä sitä voi surra hyvinkin paljon, en tarkoita sitä. Se suru on todellinen. Mutta lapseton hän ei ole. Ja vaikka olisi lapsetonkin, eikä lainkaan suo toisille lapsia, on haettava apua itselle. Toisten lapset eivät ole itseltä pois. Ei kukaan vie sinun lastasi tulemalla raskaaksi.

Tuon ihmisen käytös on huonoa ja pidemmän päälle on parempi, että yhteys katkesi nyt eikä sitten, kun esim lapset olisivat kunnolla kiintyneet. Saatte uusia tuttuj ja ystäviä.

Kai ymmärrät, että koko tuo "kerroin liian myöhään" on pelkästään ap:n omassa päässä kehitetty kuvitelma, ei mikään ystävänaisen ääneen sanoma asia! Ihan turha kuvitella psykoottiseksi ketään muuta kuin ap, joka ei ymmärrä, että ei voi omistaa ketään ja pakottaa olemaan kaverina, jos ei halua. Välien etääntyminen saattoi todella alkaa tuosta "emme pääse, koska on ultra" -päivästä, koska jos ap ei päässyt käymään, niin joku toinen pääsi ja saattoi olla mukavampi kuin ap, vauvalla tai ilman.

No ap nimenomaan ei pitänyt tätä "liian myöhään" kertomista mahdollisena syynä välirikolle, vaan itse raskautta ja vauvaa. Muut täällä jankkaavat tuosta kertomisajankohdasta. Enpä ole ennen tiennyt, että suomalaisnaisissa on noin paljon tuollaisia käsittämättömiä loukkaantujia! Itselleni ei tulisi mieleenkään, että minulla olisi joku oikeus edes ajatuksissani tuomita muita ihmisiä siitä, miten ja milloin he haluavat kertoa jostakin noin henkilökohtaisesta asiasta kuin raskaus.

Vierailija kirjoitti:

[quot

Sisko kertoi yleisellä fb päivityksellä ultrasta ja kehui kaiken olevan kunnossa.

Loukkaannuin. Olin kuvitellut meidät läheisimmiksi.

Me kerromme vasta hieman ennen raskauden puolta väliä, sitten kun vatsaa ei enää pystynyt peittelemään. Kaikille yhteisesti. Eikä kukaan loukkaantunut.

En ymmärrä tätä mielensäpahoittamisen kulttuuria. Ei siinä raskaushuuruissa välttämättä tule ajatelleeksi, kenelle, miten, missä vaiheessa olisi pitänyt kertoa. Onko niin vaikeaa olla onnellinen toisen puolesta?

Ap:n mukaan kaikille oli jo kerrottu, paitsi tälle ystävälle. Ap oletti naisen miehen, joka myös oli jo kuullut asiasta aiemmin, kertovan tiedon eteenpäin puolisolleen.

Nainen sai tietää asiasta ap:n kieltäytyessä naisen tapaamiskutsusta. Tuolloin ap siis oletti naisen olevan tietoinen ja puhui naiselle yllättäen raskaudestaan kuin kaikki sen tietäisivät.

Kyllähän tuo voi pistää mietityttämään ystävyyssuhteen laatua.

Nainen on voinut pohtia raskausuutisen pimittämissyytä samoin kuin ap nyt tätä asiaa. Käynyt läpi asioita, mistä se voi johtua, ja millainen heidän suhteensa on ollut.

Ap:n mukaan miehet tunsivat aluksi toisensa, josta syystä naisetkin tutustuivat eli ulkopuolelle jätetylle on hyvin voinut tulla tulkinta, että ap on vain kohteliaisuuttaan viettänyt aikaa hänen kanssaan, eikä pitänyt naista samanlaisena ystävänä kuin tämä oli luullut heidän olevan. Mitäpä sitä kenenkään seuraan väkisin tuppautumaan, jos tulkitsee, ettei oma seura aidosti kiinnosta.

tässä on kaksi erilasita ihmistä olut kavereina, aivan kuten tähänkin ketjuun on ilmaantunut kahden eri ryhmän edustajia eriävine mielipiteineen. Toinen, epäempaattiset sanoo: mitä sitten? Minä kerrn millon haluan. Mitä se muille kuuluu.

Sitten toinen ryhmä on empatiaan kykeneviä, tunnetasolla aivan erilaisia tyyppejä, joille toisen tunteiden ylikäveleminen on väärin ja lopettaa ystävyyden. Jos tuo toinen kaveri oli tätä ryhmää ymmärrän että hänelläkin on oikeus tunteisiinsa. Meille ei ole kaikkea kuitenkaan kerrottu tästäkään ystävyydestä/ hyvänpäivän tuttavuudesta (kuten ap ilmaisi). toinen kaveri on ollut hyvä ystävä ap:lle tunnetasolla, ap nyt kertookin ettei ollut hänelle kuin "perheystävä" (selvästikin joku alemman kategorian ihminen hänen päässään) ja sanoo "aikuisiahan me ollaan" eli eitässä iässä pidä olla "bestiksiä":No sitä saa sitten mitä tilaa. 

Jälkeenpäinkin olisi empaatinen ihminen ottanut huomioon että loukkasikohan tämän asian kertomatta jättäminen tuota ystäää vai ei ja koittanut pyytää anteeksi ja selittää, se olisi voinut riittä. Ap ei ole tätä vieläkään tehnyt, koska ei välitä muiden tunteistä, kävelee niiden yli. ELäkää niin kuin haluatte, mutta nämä on elämän lait.

Miksi minä enä kertoisin omia salaisuksiani jollekin jonka naapurit, joku satunnainen kaduntallaajakin näkee (mahasta) että hän odottaa uutta perheenjäsentä mutta minä en. Eikä raskautta muutenkaan voi oikein salailla, jokainenhan esim. neuvolassa tajuaa odotushuoneessa että kato, naapurin Pirjokin odottaa.

Varmasti siinä on tullut joku asia erottamaan teidät. Ehkä raskausasiat ovat olleet tälle toiselle naiselle kipeä juttu. Tai sitten voi olla jokin muu asia. Sinä voit varovasti tunnustella yhteyksiä aina kun on tilaisuus ja siltä tuntuu. Pidä kuitenkin vähän aikaa taukoa. Voit yrittää käyttää jotain kolmatta ihmistä välittämään tunteita ja viestejä, jos luotat tarpeeksi paljon sellaiseen.

Toivon, että löydät ystäväperheitä. Oli se sitten tuo perhe tai jokin toinen. Ystävät ovat tärkeä asia elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin tuli mieleen että hänellä ja miehelläsi on ollut suhde tai vähintäänkin ihastusta ilmassa naisen puolelta. Harmistui, kun tajusi että mies haluaa edelleen olla kanssasi.

Todennäköisemmin mies on lähennellyt naista ja ehdotellut sopimattomia.

Jos Ap miettii ystävyyssuhteiden loppumista..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin tuli mieleen että hänellä ja miehelläsi on ollut suhde tai vähintäänkin ihastusta ilmassa naisen puolelta. Harmistui, kun tajusi että mies haluaa edelleen olla kanssasi.

Todennäköisemmin mies on lähennellyt naista ja ehdotellut sopimattomia.

Jos Ap miettii ystävyyssuhteiden loppumista..

Mistä keksitte nuo suhdejutut, kun aloituksen mukaan:

"Ajallisesti ystävyyden ja tapaamisten katkeaminen osuus siihen, kun ystäväperheen äiti sai tietää raskaudestani. Tieto tuli hänelle tilanteessa, jossa hän oli juuri kutsumassa meitä heille kylään. (Kerroin, ettemme voi tuona päivänä tulla, kun samaan aikaan on rakenneultra.) Jälkeenpäin ajatellen hän meni jotenkin erikoisesti hämilleen tiedosta, mutta en antanut asialle sen enempää painoarvoa."

Kukapa ei hämmentyisi, jos joku merkittävä asia tulee itselle täytenä yllätyksenä ja siitä puhutaan kuin se olisi yleisesti tiedossa.

Erikoista, ettei ap ole ilmeisesti edes ajatellut tätä vaan pohtinut, että syynä on kateus hänen raskautumisestaan.

Miehen ystävä, josta on tullut meille hyvin läheinen, alkoi seurustella yhden naisen kanssa vuosi sitten.

Olemme kutsuneet heitä illanviettoihin, mökeille jne tässä kuluvan vuoden aikana usein. Meillä on kaksi isompaa lasta ja ilman heitä lähdemme yleensä yhdessä (kun he menevät isovanhempien mökille jne).

Nyt saimme kuulla että he saavat vauvan, enkä sen jälkeen ole pitänyt yhteyttä. Heti ilmoituksen jälkeen alkoi kaikki valittaminen ”äh ei me sinne mökille voida lähteä sitten heinäkuussa, kun olen raskaana” ”siellä ihmiset juo viiniä”.

En jaksa raskaana olevia valittavia naisia, enkä todellakaan sitä vauva-arkea :) Ja vielä kun alkoi tulla kommenttia ”kai te nyt sitten vielä teette lisää” ja vääntö siitä kun sanoin että lapsi luku on täysi...

Ilmeisesti koko aloituksen tarkoitus oli pönkittää ap:n omanarvontuntoa ja kuinka kateellisia kaikki ovat kun hän on raskaana:)

Eipä tuossa juuri muuta voi ajatella että nainen loukkaantui tuosta tavasta, jolla kerroit raskaudestasi. Hänhän oli avannut sinulle ja perheellesi  sydämensä ja kotinsa. Tutustuttanut sinut omiin ystäviinsäkin. Loukkaantuminen johtunee siitä, että hän oli mielessään kuvitellut teidän ystävyytenne paljon syvemmäksi ja läheisemmäksi, kuin sinä. Kun sitten kerroit tuosta ultrasta noin vain ohimennen, kuin kelle tahansa naapurille, hän varmaan koki saaneensa vähän kuin märän rätin kasvoilleen. Pettyi, kun oli kuvitellut ystävyytenne syvemmäksi. Loukkaantui, kun palautit hänet "paikalleen" luulemasta liikoja. Hänellä on saattanut olla aikaisemmin jotain samankaltaista kokemusta, ei voi tietää, ellet ota asiaa puheeksi hänen kanssaan, Nyt pitää nostaa kissa pöydälle ja selvittää asia.