Muiden lapsiperheiden lomat tälläisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vali Vali Vali Vali!! !!

No mitä sitten? Jospa lapset aistii teidän negatiivisen mielen? Jospa vaikka vaan lähdette ja so what jos joku kitisee tai ei nuku 10 h yössä? Jospa lähdette päiväreissulle siihen luonnonsuojelualueelle tai kotieläintimalle ja ootte vähän vähemmän vaativia?

Näen sieluni silmin tämän kirjoittajan karjuvan ja kirkuvan lapsikatraan, tunnetaan myös nimellä ostoskeskuksen/naapuruston kauhu.

Me viemme lapset kesäksi sukulaisille/isovanhemmille ja näin saamme viettää lomaa kahdestaan. Toimiva yhtälö, lisäksi rahatkin riittää paremmin kun ei tarvitse koko pesuetta maksaa reissuun. Toimiva homma, saa käyttää

Kaikki eivät osaa nukkua vieraassa paikassa. Kun meidän perhe reissaa, se olen minä (äiti) joka valvoo, koska unen saaminen vieraassa paikassa on todella hankalaa. Ja sitten kun sen unen saa, niin sitä heräilee jatkuvasti ja taas kestää ennenkuin nukahtaa uudelleen.

Me lähdettiin ekan kerran reissuun, kun esikoinen oli kuukauden vanha. Silloin tehtiin parin tuhannen kilometrin automatka. Kun esikoinen oli 2,5 ja seuraava vuoden vanha, ajettiin autolla Portugaliin. Myöhemmin tehtiin reissuja neljän lapsen kanssa pikkubussilla, aluksi osa oli kouluikäisiä, myöhemmin kaikki. Lapset oppivat pienestä pitäen matkustamaan autolla ja kaava oli aina sama. Alkumatkasta vähän käninää ja pitkästymistä, sitten tottuivat ja oppivat aina sellaisen rytmin, että ottivat matkan aikana tunnin-parin torkut ja isompana pelasivat käsikonsolipelejä, piirtelivät ja katselivat maisemia. Päivisin ajettiin 4-5 tuntia, parhaimmillaan 7-8. Nauttivat suunnattomasti telttailusta ja leirintäaluelämästä, kun paikat vaihtuivat ja tietysti käytiin eläintarhoissa ja huvipuistoissakin. 

Myös lentokonematkoja tehtiin. Hyvin lapset pärjäsivät, kun heille kerrottiin etukäteen uusista jutuista ja miten siellä toimitaan. Toki lennot on joskus vähän pitkästyttäviä, sen vuoksi yölennot ovat hyviä. Ja lentomatkoilla perillä olohan oli yhtä juhlaa, lapset nauttivat suunnattomasti kiireettömästä rantalomasta, yhdessä kokkailusta, pelaamisesta ja tekemisestä, sekä ihan vain lokoilusta ja joutenolosta, altaillakin jaksoivat pulata tuntitolkulla. 

Tottakai kiukun puuskia reissussa tulee siinä missä kotonakin. So what. Ja lapset kyllä yleensä nukkuu sen minkä tarvii, kun ei tee isoa numeroa asiasta. Meidän lapsista tuli kokeneita reissaajia, eivät enää 3-4 vuotiaana edes herättäneet vanhempia, jos tuli yöllä pissahätä, vaan kävivät itsekseen pihalla pissalla. 

Yhtään reissua ei hennottu tehdä ilman lapsia ja olihan se mukava viettää loma-aikaa kiirettä lasten kanssa, kun välissä oli työssä puurtamista ja lapsilla koulua. Kerran pari vuodessa otettiin joku sukulainen, mummu tai pappa, eno tai täti illalla vahtimaan lapsia, kun olivat menneet ensin nukkumaan niin, että päästiin kahdestaan käymään vaikka ravintolassa syömässä. Tultiin sitten takaisin puolen yön jälkeen ja päästettiin lapsenvahti kotiin. Oi niitä aikoja, lapset muistelee lämmöllä vieläkin niin ulkomaan reissuja  kuin kotimaan mökkimatkoja ja lapin reissuja ja toteuttavat samanlaisia omien lastensa kanssa. 

Me reissataan aina ilman lapsia. Lapset voivat tulla mukaan kunhan ikää on senverran ettei tarvitse kuunnella kiukuttelua ja osaavat olla vahtimatta yön jos vanhemmat haluavat käydä yöelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän se on kiinni vanhemmista. Meillä on kaveriperhe, jossa vanhemmat ottavat rennosti vaikka joku lapsista kiukuttelussa väsymystään, toinen kaatuisi polvet verille ja kolmas vääntäisi niskakakat. Tilanteet hoidetaan rakkaudella, mutta kuitenkin voivottelematta ja korostamatta tilanteen ”kamaluutta”.

Sitten on kaveriperhe, jossa äiti jäkättää lapsille pienimmästäkin asiasta ja puhuu koko ajan lähinnä kieltävään sävyyn. Puhuu myös lasten kuullen miten he taas käyttäytyvät taas huonosti ja kuinka rasittavaa heidän kanssa on mennä mihinkään. Perhelomat ovat heillä kuulemma aina yhtä helvettiä.

Ensimmäisen perheen lapset ovat ihania kilttejä ja helppoja. Toisen perheen lapset vittumaisia kitisijöitä, joiden kanssa ei jaksa olla samassa tilassa, vaikka ne ei ole omia. Uskallan väittää, että kasvatustyylillä on tähän vaikutusta.

Oman lapsen kanssa on ollut aina helppo matkustaa. Ollaan road tripattu ja tehty pitkiäkin reissuja. Me vanhemmat olemme ottaneet rennosti ja niin on lapsikin.

Vai olisiko niin että ensimmäisen perheen vanhemmat jaksavat hoitaa tilanteet rauhallisesti, koska lapset ovat kilttejä ja helppoja. Jälkimmäisessä perheessä lapset ovat haastavampia, ja vanhemmatkin väsyneempiä heidän kanssaan.

Lapset ovat kuitenkin omia yksilöitään omine luonteineen.

Sinun mielestäsi lapset olisivat kilttejä ja helppoja jos vanhemmat vaan käyttäytyisivät tietyllä tavalla?

Voi helkutti että ottaa päähän lentokoneessa/hotelleissa huutavat pennut. Lapsivapaita lentoja odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän se on kiinni vanhemmista. Meillä on kaveriperhe, jossa vanhemmat ottavat rennosti vaikka joku lapsista kiukuttelussa väsymystään, toinen kaatuisi polvet verille ja kolmas vääntäisi niskakakat. Tilanteet hoidetaan rakkaudella, mutta kuitenkin voivottelematta ja korostamatta tilanteen ”kamaluutta”.

Sitten on kaveriperhe, jossa äiti jäkättää lapsille pienimmästäkin asiasta ja puhuu koko ajan lähinnä kieltävään sävyyn. Puhuu myös lasten kuullen miten he taas käyttäytyvät taas huonosti ja kuinka rasittavaa heidän kanssa on mennä mihinkään. Perhelomat ovat heillä kuulemma aina yhtä helvettiä.

Ensimmäisen perheen lapset ovat ihania kilttejä ja helppoja. Toisen perheen lapset vittumaisia kitisijöitä, joiden kanssa ei jaksa olla samassa tilassa, vaikka ne ei ole omia. Uskallan väittää, että kasvatustyylillä on tähän vaikutusta.

Oman lapsen kanssa on ollut aina helppo matkustaa. Ollaan road tripattu ja tehty pitkiäkin reissuja. Me vanhemmat olemme ottaneet rennosti ja niin on lapsikin.

Aina näitä joilla on helppo lapsi, ja ajattelevat sen olevan omaa hyvyyttään.

Ei lapset haittaa ollenkaan matkailua. Jos huutavat niin antaa vaan huutaa ilman huomiota, kyllä se siitä loppuu. Kyllä muilla ihmisillä pitää myös olla senverran pelisilmää että ymmärtävät että lapset kiukuttelee julkisilla paikoilla/ liikenteessä.

Vierailija kirjoitti:

Tulipa mieleen tuosta kuinka usein vanhemmat lomalla ilman lapsia ketjusta, että onko joidenkin muidenkin "loma" tälläistä lasten kanssa, vai onko meillä vaan ihan toivottoman hankalat tyypit matkassa mukana?

Yleensä isompi kiukuttelee aina, koska kaikki uusi on niin jännää (tai tuttukin, jos on kovin mieleistä) ettei voi olla äksyilemättä aamusta iltaan. Päälle univelka, jonka pikkusisarus aiheuttaa niin lomatunnelma on taattu.

Nuorempi ei osaa nukkua muualla kuin kotona. Ikää jo yli 2v, mutta taaperoiässä tullut enemmän uniongelmia kun ei malta nukkua. Lopputulos on nukahtaa lähempänä puoltayötä ja herätä arkirytmin mukaisesti (huutamaan) klo 6. Ei saa kirveelläkään takaisin unille, paitsi ehkä klo 9 kun kaikki muut on herätetty ja voisi yrittää silmät ristissä tehdä jotain. Ei nuku päiväunia rattaissa tai autossa sen lisäksi ettei nuku yöllä.

Vielä olis kuukausi kesälomaa edessä, onneks ei enää liikuta kotoa mihinkään kun todettu se täysin toimimattomaksi.

Suosittelen jonkinlaista perheterapiaa, sillä eihän tuollainen ole normaalia. Vika ei varmastikaan ole lapsissa, mutta erilaisia rentouttavia nukahtamislääkkeitä löytyy heillekin ja vanhemmat saavat keskenään aikaa miettiä asiaa. Tärkeintä lapsille on saavuttaa normaali vuorokausirytmi ja ylivilkkaille sankareille sen voi tehdä hyvinkin lääkityksellä. Lääkityksessä ei ole mitään vikaa, koska se parantaa lapsen unen laatua ja elämää. On aivan typerää koittaa itse "kasvatuksellisesti" hoitaa asioita, kun ongelma on muualla.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapset haittaa ollenkaan matkailua. Jos huutavat niin antaa vaan huutaa ilman huomiota, kyllä se siitä loppuu. Kyllä muilla ihmisillä pitää myös olla senverran pelisilmää että ymmärtävät että lapset kiukuttelee julkisilla paikoilla/ liikenteessä.

Mikään ei ole niin typerää, kuin vanhempi joka antaa lapsensa huutaa julkisilla paikoilla siihen puuttumatta. Lastenhoidollinen pelisilmä puuttuu TÄYSIN näiltä vanhemmilta. Maailma ei ole sitä varten tehty, että juuri teidän mussukkanne saa rääkyä yleisillä paikoilla keuhkonsa pihalle. Sen verran pelisilmää tulisi olla, että viedään kiukuttelevat lapset pois häiritsemästä muita. Näin toimitaan myös häiritseville aikuisille, näitä kutsutaan "kännissä sössöttäjiksi". Kenenkään ei tarvitse kuulla lasten rääkymistä, eikä kännisten aikuisten sössötystä. Sitä on tasa-arvo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vali Vali Vali Vali!! !!

No mitä sitten? Jospa lapset aistii teidän negatiivisen mielen? Jospa vaikka vaan lähdette ja so what jos joku kitisee tai ei nuku 10 h yössä? Jospa lähdette päiväreissulle siihen luonnonsuojelualueelle tai kotieläintimalle ja ootte vähän vähemmän vaativia?

Näen sieluni silmin tämän kirjoittajan karjuvan ja kirkuvan lapsikatraan, tunnetaan myös nimellä ostoskeskuksen/naapuruston kauhu.

Kiljusen Herrasväkenä myös tunnetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän se on kiinni vanhemmista. Meillä on kaveriperhe, jossa vanhemmat ottavat rennosti vaikka joku lapsista kiukuttelussa väsymystään, toinen kaatuisi polvet verille ja kolmas vääntäisi niskakakat. Tilanteet hoidetaan rakkaudella, mutta kuitenkin voivottelematta ja korostamatta tilanteen ”kamaluutta”.

Sitten on kaveriperhe, jossa äiti jäkättää lapsille pienimmästäkin asiasta ja puhuu koko ajan lähinnä kieltävään sävyyn. Puhuu myös lasten kuullen miten he taas käyttäytyvät taas huonosti ja kuinka rasittavaa heidän kanssa on mennä mihinkään. Perhelomat ovat heillä kuulemma aina yhtä helvettiä.

Ensimmäisen perheen lapset ovat ihania kilttejä ja helppoja. Toisen perheen lapset vittumaisia kitisijöitä, joiden kanssa ei jaksa olla samassa tilassa, vaikka ne ei ole omia. Uskallan väittää, että kasvatustyylillä on tähän vaikutusta.

Oman lapsen kanssa on ollut aina helppo matkustaa. Ollaan road tripattu ja tehty pitkiäkin reissuja. Me vanhemmat olemme ottaneet rennosti ja niin on lapsikin.

Vai olisiko niin että ensimmäisen perheen vanhemmat jaksavat hoitaa tilanteet rauhallisesti, koska lapset ovat kilttejä ja helppoja. Jälkimmäisessä perheessä lapset ovat haastavampia, ja vanhemmatkin väsyneempiä heidän kanssaan.

Lapset ovat kuitenkin omia yksilöitään omine luonteineen.

Sinun mielestäsi lapset olisivat kilttejä ja helppoja jos vanhemmat vaan käyttäytyisivät tietyllä tavalla?

No, omani alkaa ainakin käyttäytyä kuin ääliö, jos minä olen väsynyt ja tiuskin ja kiukuttelen hänelle. Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Ja tuon toisen perheen äiti aloittaa sen jäkätyksen ja valituksen jo sellaisissa tilanteissa, joissa lapset ei tee yhtään mitään ihmeellistä. Esim. vaeltelevat leikkipaikalla miettien mitä tekevät tai tutkivat jotain asiaa. Jo on äiti rääkymässä, että "mitä ihmettä te taas sähläätte siellä". Se on ihan absurdia. Sen hetken, kun ne lapset ovat nätisti, äiti pilaa sen jäkätyksellä. Siinä tekee mieli alkaa itsekin kiukuttelemaan. Ensimmäisen perheen vanhemmat taas vastaavat kiukutteluunkin ihan pääsääntöisesti tavallisella lempeällä äänensävyllä. Joten kyllä, väitän, että toisen perheen lapset olisivat ainakin helpompia, jos heidän äiti ei olisi koko ajan iholla valittamassa ja stressaamassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän se on kiinni vanhemmista. Meillä on kaveriperhe, jossa vanhemmat ottavat rennosti vaikka joku lapsista kiukuttelussa väsymystään, toinen kaatuisi polvet verille ja kolmas vääntäisi niskakakat. Tilanteet hoidetaan rakkaudella, mutta kuitenkin voivottelematta ja korostamatta tilanteen ”kamaluutta”.

Sitten on kaveriperhe, jossa äiti jäkättää lapsille pienimmästäkin asiasta ja puhuu koko ajan lähinnä kieltävään sävyyn. Puhuu myös lasten kuullen miten he taas käyttäytyvät taas huonosti ja kuinka rasittavaa heidän kanssa on mennä mihinkään. Perhelomat ovat heillä kuulemma aina yhtä helvettiä.

Ensimmäisen perheen lapset ovat ihania kilttejä ja helppoja. Toisen perheen lapset vittumaisia kitisijöitä, joiden kanssa ei jaksa olla samassa tilassa, vaikka ne ei ole omia. Uskallan väittää, että kasvatustyylillä on tähän vaikutusta.

Oman lapsen kanssa on ollut aina helppo matkustaa. Ollaan road tripattu ja tehty pitkiäkin reissuja. Me vanhemmat olemme ottaneet rennosti ja niin on lapsikin.

Aina näitä joilla on helppo lapsi, ja ajattelevat sen olevan omaa hyvyyttään.

Kasvattakaa niitä lapsianne, niin ei tarvitse kateellisena panetella niitä, jotka ovat sen työn jaksaneet tehdä. 

Huonot hermot.

Ootko kokeillut mindfulnessia? Melatoniinia voi myös testata. Mutta korvien välistä se on yleensä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät osaa nukkua vieraassa paikassa. Kun meidän perhe reissaa, se olen minä (äiti) joka valvoo, koska unen saaminen vieraassa paikassa on todella hankalaa. Ja sitten kun sen unen saa, niin sitä heräilee jatkuvasti ja taas kestää ennenkuin nukahtaa uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapset haittaa ollenkaan matkailua. Jos huutavat niin antaa vaan huutaa ilman huomiota, kyllä se siitä loppuu. Kyllä muilla ihmisillä pitää myös olla senverran pelisilmää että ymmärtävät että lapset kiukuttelee julkisilla paikoilla/ liikenteessä.

Mikään ei ole niin typerää, kuin vanhempi joka antaa lapsensa huutaa julkisilla paikoilla siihen puuttumatta. Lastenhoidollinen pelisilmä puuttuu TÄYSIN näiltä vanhemmilta. Maailma ei ole sitä varten tehty, että juuri teidän mussukkanne saa rääkyä yleisillä paikoilla keuhkonsa pihalle. Sen verran pelisilmää tulisi olla, että viedään kiukuttelevat lapset pois häiritsemästä muita. Näin toimitaan myös häiritseville aikuisille, näitä kutsutaan "kännissä sössöttäjiksi". Kenenkään ei tarvitse kuulla lasten rääkymistä, eikä kännisten aikuisten sössötystä. Sitä on tasa-arvo.

Meidän lapset kiukuttelevat aina uudessa paikassa, jos veisin lapseni syrjään kiukuttelemaan en ikinä pääsisi mihinkään. Kyllä huutoa maailmaan sopii enkä ymmärrä miksi se jotain kolmatta osapuolta niin häiritsee jos vähän jonkun muun lapsella on hermot kireänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän se on kiinni vanhemmista. Meillä on kaveriperhe, jossa vanhemmat ottavat rennosti vaikka joku lapsista kiukuttelussa väsymystään, toinen kaatuisi polvet verille ja kolmas vääntäisi niskakakat. Tilanteet hoidetaan rakkaudella, mutta kuitenkin voivottelematta ja korostamatta tilanteen ”kamaluutta”.

Sitten on kaveriperhe, jossa äiti jäkättää lapsille pienimmästäkin asiasta ja puhuu koko ajan lähinnä kieltävään sävyyn. Puhuu myös lasten kuullen miten he taas käyttäytyvät taas huonosti ja kuinka rasittavaa heidän kanssa on mennä mihinkään. Perhelomat ovat heillä kuulemma aina yhtä helvettiä.

Ensimmäisen perheen lapset ovat ihania kilttejä ja helppoja. Toisen perheen lapset vittumaisia kitisijöitä, joiden kanssa ei jaksa olla samassa tilassa, vaikka ne ei ole omia. Uskallan väittää, että kasvatustyylillä on tähän vaikutusta.

Oman lapsen kanssa on ollut aina helppo matkustaa. Ollaan road tripattu ja tehty pitkiäkin reissuja. Me vanhemmat olemme ottaneet rennosti ja niin on lapsikin.

Aina näitä joilla on helppo lapsi, ja ajattelevat sen olevan omaa hyvyyttään.

Kasvattakaa niitä lapsianne, niin ei tarvitse kateellisena panetella niitä, jotka ovat sen työn jaksaneet tehdä. 

Aamen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän se on kiinni vanhemmista. Meillä on kaveriperhe, jossa vanhemmat ottavat rennosti vaikka joku lapsista kiukuttelussa väsymystään, toinen kaatuisi polvet verille ja kolmas vääntäisi niskakakat. Tilanteet hoidetaan rakkaudella, mutta kuitenkin voivottelematta ja korostamatta tilanteen ”kamaluutta”.

Sitten on kaveriperhe, jossa äiti jäkättää lapsille pienimmästäkin asiasta ja puhuu koko ajan lähinnä kieltävään sävyyn. Puhuu myös lasten kuullen miten he taas käyttäytyvät taas huonosti ja kuinka rasittavaa heidän kanssa on mennä mihinkään. Perhelomat ovat heillä kuulemma aina yhtä helvettiä.

Ensimmäisen perheen lapset ovat ihania kilttejä ja helppoja. Toisen perheen lapset vittumaisia kitisijöitä, joiden kanssa ei jaksa olla samassa tilassa, vaikka ne ei ole omia. Uskallan väittää, että kasvatustyylillä on tähän vaikutusta.

Oman lapsen kanssa on ollut aina helppo matkustaa. Ollaan road tripattu ja tehty pitkiäkin reissuja. Me vanhemmat olemme ottaneet rennosti ja niin on lapsikin.

Aina näitä joilla on helppo lapsi, ja ajattelevat sen olevan omaa hyvyyttään.

Kasvattakaa niitä lapsianne, niin ei tarvitse kateellisena panetella niitä, jotka ovat sen työn jaksaneet tehdä. 

Suuri osa lapsista on täysiä kusipäitä ja pompottavat vanhempiaan. Sen näkee ihan joka paikassa missä kulkee lapsiperheiden joukossa. Se on uusi normaali. Nätisti käyttäytyvä kiltti lapsi on sellainen nykyajattelun mukaan vain luonteensa takia. Vahingossakaan ei voi olla ihan vaan hyvin kasvatettu. 

Lapset kannattaa laittaa lomalla vaikka isovanhemmille. Saa vanhemmat näin omaa aikaa. Meidän lapset on mummolassa koko heinäkuun. Menen hakemaan loman loputtua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. 2 vuotias tulee sinne missä äitikin. Isi lomailee elokuussa itsekseen. Olisi itsekkin kiva viettää edes yksi ilta yksin, ja juu ero mielessä. Lasta en kadu vaikka miehen toive oli alunperin. En varmaan ole ansainnut edes tunnin taukoa itsekseni. Anteeksi, valehtelin, käynhän mä salilla, siellä on lapsiparķki..loma ei siis poikkea mun normiarki-illoista eikä näin töissä käyvänä viikonlopuista. Olen vain 24/7 kiinni lapsessa 4 viikkoa. Mutta kasvaahan tuo ja tänävuonna jo helpompaa kuin viimevuonna. Ensivuonna voi kuvitella jo pidempääkin reissua, kun lapsikin vuoden vanhempi. Rakastan lastani, mutta olisi ihanaa edes yksi päivä tehdä mitä haluaa, käydä vaikka päivän vaellus. Niin ja vanhempia mulla ei ole eikä miehen vanhemmat ota hoitoon.

Sinulla on yksi lapsi ja et pärjää sen kanssa???

Voi hyvä tavaton. Mulla on neljä ja ei mitään ongelmia edes lomilla :O

Ota ero ja mies pitää lapsen, varmaan pärjää paremmin kuin sinä lapsen kanssa.

Kiitos empatiasta. Valvo itse 2 vuotta yksin lapsen kanssa (nukkuu edelleen toisinaan huonosti) ja hoida työ ja lapsi ja kaikki lapsen asiat yksin ilman mitään apua mistään ilman yhtäkään vapaapäivää itsekseen niin katsotaan sitten miten suu pannaan. Ero ei muuttaisi mitään, olisi vain yksi valittava köriläs vähemmän ja mulla ehkä joskus jopa hengähdystauko, jos tuo suostuisi lapsen ottaa edes yhdeksi illaksi kuukaudessa. Mutta lomailu on lapsen kanssa sinäänsä helppoa, tottunut matkailija, äiti vain kaipaisi hetken taukoa.