Lue keskustelun säännöt.
Muiden lapsiperheiden lomat tälläisiä?
Tulipa mieleen tuosta kuinka usein vanhemmat lomalla ilman lapsia ketjusta, että onko joidenkin muidenkin "loma" tälläistä lasten kanssa, vai onko meillä vaan ihan toivottoman hankalat tyypit matkassa mukana?
Yleensä isompi kiukuttelee aina, koska kaikki uusi on niin jännää (tai tuttukin, jos on kovin mieleistä) ettei voi olla äksyilemättä aamusta iltaan. Päälle univelka, jonka pikkusisarus aiheuttaa niin lomatunnelma on taattu.
Nuorempi ei osaa nukkua muualla kuin kotona. Ikää jo yli 2v, mutta taaperoiässä tullut enemmän uniongelmia kun ei malta nukkua. Lopputulos on nukahtaa lähempänä puoltayötä ja herätä arkirytmin mukaisesti (huutamaan) klo 6. Ei saa kirveelläkään takaisin unille, paitsi ehkä klo 9 kun kaikki muut on herätetty ja voisi yrittää silmät ristissä tehdä jotain. Ei nuku päiväunia rattaissa tai autossa sen lisäksi ettei nuku yöllä.
Vielä olis kuukausi kesälomaa edessä, onneks ei enää liikuta kotoa mihinkään kun todettu se täysin toimimattomaksi.
Kommentit (340)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan matkusteltu niin paljon jo lasten vaippaiästä, että he on tottuneista matkaajia ja ovat kuin kotonaan.
Me ollaan myös. Ei ole auttanut.
Nyt kyllä muistelin että esikoisen kanssa oli ihan kiva reissata joskus parivuotiaana. Tämä toinen ei osaa nukkua yhtään muualla kuin himassa vaikka vauvana oli tosi joustava.
Tokihan niitä päiväretkiä voi tehdä, kitinää tietty sekin että ei välttämättä jaksa niitäkään oikein enää. Kyllä arki on mukavampaa.
Tämä siis ap. En tiedä, kai toiset lapset ei vaan sitten kestä sitä vaihtelua vaan haluaa sitä samaa rutiinia. Me vanhemmat hirveästi jotain pientä vaihtelua edes kaivattaisiin kun ei kahdestaan pääse mihinkään, mutta luovutetaan. Ap
Onko teillä erityislapset? Ajattelin vain että aspergerpiirteiset eivät kestä niin hyvin muutoksia ja siirtymisiä, ja tarvitsevat rutiineja.
Täällä ei ap mutta erityislspsen äiti. Ei ne rutiinit pidä e-lasta aina kurissa.... lomalla tai arjessa, samat ongelmat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan pieninä (alle 2 v) molemmat vihasivat automatkoja ja huusivat kurkku suorana, mutta sen jälkeen heidän kanssaan on ollut kiva ja helppo lomailla ja matkustaa. Myös teininä.
Mun lapsi taas oli unelmamatkustaja, nukahti autoon viidessä minuutissa. Nukahtaa edelleen nyt 17-vuotiaana, eikä autokouluun ole menemistä, ennen kuin pysyy hereillä. "Mutkun se hurina on niin rentouttavaa." Jokin puolivälin krouvi olisi varmaan hyvä tässäkin asiassa.
Ei ole ei. Helppoa. Tarpeeksi taukoja. Mukavaa musiikkia. Jutustelua.
Pienten lasten kanssa se on vielä helppoa. Kahden teinin kanssa ei.
Tuollainen valvominen ei tee hyvää lapsen kehitykselle. Jos vaikea vaihe on menossa, niin silloin pysytään kotona tutussa ympäristössä, jossa asiat hoituvat helpommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän se on kiinni vanhemmista. Meillä on kaveriperhe, jossa vanhemmat ottavat rennosti vaikka joku lapsista kiukuttelussa väsymystään, toinen kaatuisi polvet verille ja kolmas vääntäisi niskakakat. Tilanteet hoidetaan rakkaudella, mutta kuitenkin voivottelematta ja korostamatta tilanteen ”kamaluutta”.
Sitten on kaveriperhe, jossa äiti jäkättää lapsille pienimmästäkin asiasta ja puhuu koko ajan lähinnä kieltävään sävyyn. Puhuu myös lasten kuullen miten he taas käyttäytyvät taas huonosti ja kuinka rasittavaa heidän kanssa on mennä mihinkään. Perhelomat ovat heillä kuulemma aina yhtä helvettiä.
Ensimmäisen perheen lapset ovat ihania kilttejä ja helppoja. Toisen perheen lapset vittumaisia kitisijöitä, joiden kanssa ei jaksa olla samassa tilassa, vaikka ne ei ole omia. Uskallan väittää, että kasvatustyylillä on tähän vaikutusta.
Oman lapsen kanssa on ollut aina helppo matkustaa. Ollaan road tripattu ja tehty pitkiäkin reissuja. Me vanhemmat olemme ottaneet rennosti ja niin on lapsikin.
Hotellin siivoojana tulee nähtyä paljoa lapsiperheitä, kun lähellä on suosittu lapsiperheiden lomakohde. Näyttää olevan todella monella perheellä ilo kaukana :D Äiti tömistelee hermot näkyvän kireällä eteenpäin, vauva sylissään, isä löntystelee korvat luimussa ja kantaa laukkuja.
"NYT VILI JA MAIJA TÄNNE SIELTÄ, ÄITI SANOI ETTÄ NYT TÄNNE SIELTÄ!"
"T-tulkaas nyt sieltä, mennään huonees-"
"KUULITKO MAIJA, NYT HETI TÄNNE! ME EI ENÄÄ KOSKAAN LÄHDETÄ REISSUUN JOS TE KÄYTTÄYDYTTE TÄLLÄ TAVALLA"
*vauva itkee*
Tässä välissä lapset ovat juosseet käytävällä eteenpäin ja löytävät jotain mielenkiintoista, jota ei saisi koskea tai pujahtavat avoinna olevaan huoneeseen (eivät omaansa vaan joko siivottavaan tai toisen hotelliyöpyjän huoneeseen) tuijottelemaan tai hyppimään sängyille.
"N-no niin, mennään nyt, äiti ja vauva meni jo huoneeseen"
"En haluu, iskä en haluu yhyyyyyyy wääääääää x2"
Lapset kannetaan huoneeseen, ovi sulkeutuu ja käytävälle laskeutuu rauha, ihanaa :)
Ja miten ne lähtevät huoneesta...
Käytävä tukitaan laukuilla ja rattailla, ohi ei pääse kukaan.
"Anteeksi, pääsisinkö täs-" (joku raukka mummo yrittää päästä huoneeseensa)
"NO ODOTA VITTU VUOROASI!"
Lapset juoksevat käytävää edestakaisin, pujahtelevat huoneissa ja hipelöivät joka ikistä taulua ja koputtelevat ovia.
"En haluu lähtee pois, lällällää""
"MUISTITKO RATTAAT? ONKO KAIKKI KÄYNEET VESSASSA? ONKO VILILLÄ JUOMISTA MUKANA? MEIDÄN PITI OLLA JO SIELLÄ, ME EI EHDITÄ ENÄÄ OPASTUKSEEN!"
"Noniin Maija ja Vili, lähdetään"
"En haluu rattaisiin yhyyyyy wäääää x2" *juoksevat pakoon*
"MIKSET SÄ PETRI KATO YHTÄÄN LASTEN PERÄÄN, MUN PITÄÄ VAIHTAA VAUVALLE VAIPPA"
Lopputulos on aina se että lapset itkevät, äiti on hermot kireällä ja isä löntystelee toopena. Sellaisia kivoja lomia lapsiperheillä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen (nyt 9v) kanssa matkustaminen oli aivan jäätävää ekat n. 5-6 vuotta. Hän on kyllä tosi herkkä, rakastaa rutiineja, ja oli todella huono nukkumaan. Lentokoneessa ahdistui kun piti olla paikallaan, ei syönyt MITÄÄN, eikä se edes riittänyt vaan hermostui jos vahingossa tilattiin jotain oudon näköistä, autossa vauvana ja taaperona huusi jatkuvasti jne. jne. Ei ylipäätään ole kovin joustava, kun joutuu mukavuusalueensa ulkopuolella (kotioloissa on maailman helpoin ja kivoin lapsia). Toka (nyt 4v) on ihan eri maata, hänellä on aina hauskaa ja kestää hyvin vaihtelua ja jännitystä, nukkuu aina loistavasti. Hän sitten taas kärsii jäätävästä matkapahoinvoinnista, eli autolla ei mennä vieläkään minnekään...mutta helpot perhekohteet joissa uiminen on pääasia, sujuvat nykyään hyvin. Ainoa vaan, että me ei miehen kanssa jaksettaisi enää all inclusive -resortteja. Ehkä joskus vielä vaellamme yhdessä perheenä jossain Japanissa tai Pohjois-Italiassa, haaveilen.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän se on kiinni vanhemmista. Meillä on kaveriperhe, jossa vanhemmat ottavat rennosti vaikka joku lapsista kiukuttelussa väsymystään, toinen kaatuisi polvet verille ja kolmas vääntäisi niskakakat. Tilanteet hoidetaan rakkaudella, mutta kuitenkin voivottelematta ja korostamatta tilanteen ”kamaluutta”.
Sitten on kaveriperhe, jossa äiti jäkättää lapsille pienimmästäkin asiasta ja puhuu koko ajan lähinnä kieltävään sävyyn. Puhuu myös lasten kuullen miten he taas käyttäytyvät taas huonosti ja kuinka rasittavaa heidän kanssa on mennä mihinkään. Perhelomat ovat heillä kuulemma aina yhtä helvettiä.
Ensimmäisen perheen lapset ovat ihania kilttejä ja helppoja. Toisen perheen lapset vittumaisia kitisijöitä, joiden kanssa ei jaksa olla samassa tilassa, vaikka ne ei ole omia. Uskallan väittää, että kasvatustyylillä on tähän vaikutusta.
Oman lapsen kanssa on ollut aina helppo matkustaa. Ollaan road tripattu ja tehty pitkiäkin reissuja. Me vanhemmat olemme ottaneet rennosti ja niin on lapsikin.
Juurikin näin. Lisäksi tungetaan koko reissu täyteen ohjelmaa että ehditään nähdä siinä helteessä ne kaikki hemmetin ”pakolliset” kivikasat ja muut nähtävyydet ja kiertää autolla koko hemmetin Rodos/Kreeta/Gran Canaria ja ollaan hermo kireällä koko porukka. Koska hotellin altaalla tai rannalla rennosti vietetty aika menee kuulemma - tämänkin palstan mukaan - täysin haaskuuseen ja olisi ihan sama pysyä vaan kotona kun on niitä uima-altaita Suomessakin... 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän se on kiinni vanhemmista. Meillä on kaveriperhe, jossa vanhemmat ottavat rennosti vaikka joku lapsista kiukuttelussa väsymystään, toinen kaatuisi polvet verille ja kolmas vääntäisi niskakakat. Tilanteet hoidetaan rakkaudella, mutta kuitenkin voivottelematta ja korostamatta tilanteen ”kamaluutta”.
Sitten on kaveriperhe, jossa äiti jäkättää lapsille pienimmästäkin asiasta ja puhuu koko ajan lähinnä kieltävään sävyyn. Puhuu myös lasten kuullen miten he taas käyttäytyvät taas huonosti ja kuinka rasittavaa heidän kanssa on mennä mihinkään. Perhelomat ovat heillä kuulemma aina yhtä helvettiä.
Ensimmäisen perheen lapset ovat ihania kilttejä ja helppoja. Toisen perheen lapset vittumaisia kitisijöitä, joiden kanssa ei jaksa olla samassa tilassa, vaikka ne ei ole omia. Uskallan väittää, että kasvatustyylillä on tähän vaikutusta.
Oman lapsen kanssa on ollut aina helppo matkustaa. Ollaan road tripattu ja tehty pitkiäkin reissuja. Me vanhemmat olemme ottaneet rennosti ja niin on lapsikin.
Juurikin näin. Lisäksi tungetaan koko reissu täyteen ohjelmaa että ehditään nähdä siinä helteessä ne kaikki hemmetin ”pakolliset” kivikasat ja muut nähtävyydet ja kiertää autolla koko hemmetin Rodos/Kreeta/Gran Canaria ja ollaan hermo kireällä koko porukka. Koska hotellin altaalla tai rannalla rennosti vietetty aika menee kuulemma - tämänkin palstan mukaan - täysin haaskuuseen ja olisi ihan sama pysyä vaan kotona kun on niitä uima-altaita Suomessakin... 😃
Ja jos kirjoittaa juurikin, niin kuinka vakavasti silloin pitää kommentti ottaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän se on kiinni vanhemmista. Meillä on kaveriperhe, jossa vanhemmat ottavat rennosti vaikka joku lapsista kiukuttelussa väsymystään, toinen kaatuisi polvet verille ja kolmas vääntäisi niskakakat. Tilanteet hoidetaan rakkaudella, mutta kuitenkin voivottelematta ja korostamatta tilanteen ”kamaluutta”.
Sitten on kaveriperhe, jossa äiti jäkättää lapsille pienimmästäkin asiasta ja puhuu koko ajan lähinnä kieltävään sävyyn. Puhuu myös lasten kuullen miten he taas käyttäytyvät taas huonosti ja kuinka rasittavaa heidän kanssa on mennä mihinkään. Perhelomat ovat heillä kuulemma aina yhtä helvettiä.
Ensimmäisen perheen lapset ovat ihania kilttejä ja helppoja. Toisen perheen lapset vittumaisia kitisijöitä, joiden kanssa ei jaksa olla samassa tilassa, vaikka ne ei ole omia. Uskallan väittää, että kasvatustyylillä on tähän vaikutusta.
Oman lapsen kanssa on ollut aina helppo matkustaa. Ollaan road tripattu ja tehty pitkiäkin reissuja. Me vanhemmat olemme ottaneet rennosti ja niin on lapsikin.
Juurikin näin. Lisäksi tungetaan koko reissu täyteen ohjelmaa että ehditään nähdä siinä helteessä ne kaikki hemmetin ”pakolliset” kivikasat ja muut nähtävyydet ja kiertää autolla koko hemmetin Rodos/Kreeta/Gran Canaria ja ollaan hermo kireällä koko porukka. Koska hotellin altaalla tai rannalla rennosti vietetty aika menee kuulemma - tämänkin palstan mukaan - täysin haaskuuseen ja olisi ihan sama pysyä vaan kotona kun on niitä uima-altaita Suomessakin... 😃
Ja jos kirjoittaa juurikin, niin kuinka vakavasti silloin pitää kommentti ottaa?
No mikäs sinua nyt noin kovinKIN harmittaa - muksut tapelleet taas koko päivän etkä ole saanut rauhassa aikatauluttaa lomaanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän se on kiinni vanhemmista. Meillä on kaveriperhe, jossa vanhemmat ottavat rennosti vaikka joku lapsista kiukuttelussa väsymystään, toinen kaatuisi polvet verille ja kolmas vääntäisi niskakakat. Tilanteet hoidetaan rakkaudella, mutta kuitenkin voivottelematta ja korostamatta tilanteen ”kamaluutta”.
Sitten on kaveriperhe, jossa äiti jäkättää lapsille pienimmästäkin asiasta ja puhuu koko ajan lähinnä kieltävään sävyyn. Puhuu myös lasten kuullen miten he taas käyttäytyvät taas huonosti ja kuinka rasittavaa heidän kanssa on mennä mihinkään. Perhelomat ovat heillä kuulemma aina yhtä helvettiä.
Ensimmäisen perheen lapset ovat ihania kilttejä ja helppoja. Toisen perheen lapset vittumaisia kitisijöitä, joiden kanssa ei jaksa olla samassa tilassa, vaikka ne ei ole omia. Uskallan väittää, että kasvatustyylillä on tähän vaikutusta.
Oman lapsen kanssa on ollut aina helppo matkustaa. Ollaan road tripattu ja tehty pitkiäkin reissuja. Me vanhemmat olemme ottaneet rennosti ja niin on lapsikin.
Juurikin näin. Lisäksi tungetaan koko reissu täyteen ohjelmaa että ehditään nähdä siinä helteessä ne kaikki hemmetin ”pakolliset” kivikasat ja muut nähtävyydet ja kiertää autolla koko hemmetin Rodos/Kreeta/Gran Canaria ja ollaan hermo kireällä koko porukka. Koska hotellin altaalla tai rannalla rennosti vietetty aika menee kuulemma - tämänkin palstan mukaan - täysin haaskuuseen ja olisi ihan sama pysyä vaan kotona kun on niitä uima-altaita Suomessakin... 😃
Ja jos kirjoittaa juurikin, niin kuinka vakavasti silloin pitää kommentti ottaa?
No mikäs sinua nyt noin kovinKIN harmittaa - muksut tapelleet taas koko päivän etkä ole saanut rauhassa aikatauluttaa lomaanne?
Huono suomenkieli lähinnä. Mutta anteeksi. Oli kyllä silti typerä kommentti minulta.
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset, varsinkin äidit, tekevät asioista vaikeita, eivät lapset.
Lomallakin pitää pää höyryten suorittaa täydellistä vanhemmuutta, vaikka asiat sujuisivat paljon helpommin, kun lopettaa sen turhan suorittamisen. Totta kai lapset jännittää, kun mamma on hermona siitä, miltä perhe muiden silmissä näyttää ja alkaa armoton suorittaminen ja täydellisyyden tavoittelu. Nuo kun lopetatte, on elämä paljon helpompaa - myös lomalla.
Ne lapsethan menee siinä samalla kun isi kittaa kaljaa kavereiden kanssa ja huudattaa musiikkia ja äiti hymistelee lapasena vieressä. Kun eihän lomalla tartte rutiineja. Ruoka-ajat on turhaa nipotusta, samoin nukkuma-ajat. Keksejä ahmimalla pysyy mahat täynnä eikä aikuisten tartte herätä krapula-aamuna, kun lapset nukkuu puoleen päivään. Ihanaa rentoilua ilman suorittamista, ja varmaan kivaa myös lapsille ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienten lasten kanssa se on vielä helppoa. Kahden teinin kanssa ei.
Meillä oli helppoa pienten jasten kanssa ja helppoa on nyt 16 ja 18 vuotiaitten kanssa. Ainoa vaikeus on etteivät halua lähteä. Ja nukkuvat pitkään. Ei tarvi lähteä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset, varsinkin äidit, tekevät asioista vaikeita, eivät lapset.
Lomallakin pitää pää höyryten suorittaa täydellistä vanhemmuutta, vaikka asiat sujuisivat paljon helpommin, kun lopettaa sen turhan suorittamisen. Totta kai lapset jännittää, kun mamma on hermona siitä, miltä perhe muiden silmissä näyttää ja alkaa armoton suorittaminen ja täydellisyyden tavoittelu. Nuo kun lopetatte, on elämä paljon helpompaa - myös lomalla.Ne lapsethan menee siinä samalla kun isi kittaa kaljaa kavereiden kanssa ja huudattaa musiikkia ja äiti hymistelee lapasena vieressä. Kun eihän lomalla tartte rutiineja. Ruoka-ajat on turhaa nipotusta, samoin nukkuma-ajat. Keksejä ahmimalla pysyy mahat täynnä eikä aikuisten tartte herätä krapula-aamuna, kun lapset nukkuu puoleen päivään. Ihanaa rentoilua ilman suorittamista, ja varmaan kivaa myös lapsille ?
Menikö hiukan yli
Onneksi ei ole eikä tule lapsia!
Vierailija kirjoitti:
Hotellin siivoojana tulee nähtyä paljoa lapsiperheitä, kun lähellä on suosittu lapsiperheiden lomakohde. Näyttää olevan todella monella perheellä ilo kaukana :D Äiti tömistelee hermot näkyvän kireällä eteenpäin, vauva sylissään, isä löntystelee korvat luimussa ja kantaa laukkuja.
"NYT VILI JA MAIJA TÄNNE SIELTÄ, ÄITI SANOI ETTÄ NYT TÄNNE SIELTÄ!"
"T-tulkaas nyt sieltä, mennään huonees-"
"KUULITKO MAIJA, NYT HETI TÄNNE! ME EI ENÄÄ KOSKAAN LÄHDETÄ REISSUUN JOS TE KÄYTTÄYDYTTE TÄLLÄ TAVALLA"
*vauva itkee*
Tässä välissä lapset ovat juosseet käytävällä eteenpäin ja löytävät jotain mielenkiintoista, jota ei saisi koskea tai pujahtavat avoinna olevaan huoneeseen (eivät omaansa vaan joko siivottavaan tai toisen hotelliyöpyjän huoneeseen) tuijottelemaan tai hyppimään sängyille.
"N-no niin, mennään nyt, äiti ja vauva meni jo huoneeseen"
"En haluu, iskä en haluu yhyyyyyyy wääääääää x2"
Lapset kannetaan huoneeseen, ovi sulkeutuu ja käytävälle laskeutuu rauha, ihanaa :)
Ja miten ne lähtevät huoneesta...
Käytävä tukitaan laukuilla ja rattailla, ohi ei pääse kukaan.
"Anteeksi, pääsisinkö täs-" (joku raukka mummo yrittää päästä huoneeseensa)
"NO ODOTA VITTU VUOROASI!"
Lapset juoksevat käytävää edestakaisin, pujahtelevat huoneissa ja hipelöivät joka ikistä taulua ja koputtelevat ovia.
"En haluu lähtee pois, lällällää""
"MUISTITKO RATTAAT? ONKO KAIKKI KÄYNEET VESSASSA? ONKO VILILLÄ JUOMISTA MUKANA? MEIDÄN PITI OLLA JO SIELLÄ, ME EI EHDITÄ ENÄÄ OPASTUKSEEN!"
"Noniin Maija ja Vili, lähdetään"
"En haluu rattaisiin yhyyyyy wäääää x2" *juoksevat pakoon*
"MIKSET SÄ PETRI KATO YHTÄÄN LASTEN PERÄÄN, MUN PITÄÄ VAIHTAA VAUVALLE VAIPPA"
Lopputulos on aina se että lapset itkevät, äiti on hermot kireällä ja isä löntystelee toopena. Sellaisia kivoja lomia lapsiperheillä...
XD
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset, varsinkin äidit, tekevät asioista vaikeita, eivät lapset.
Lomallakin pitää pää höyryten suorittaa täydellistä vanhemmuutta, vaikka asiat sujuisivat paljon helpommin, kun lopettaa sen turhan suorittamisen. Totta kai lapset jännittää, kun mamma on hermona siitä, miltä perhe muiden silmissä näyttää ja alkaa armoton suorittaminen ja täydellisyyden tavoittelu. Nuo kun lopetatte, on elämä paljon helpompaa - myös lomalla.
Näin on. Ja asenne rentona pärjää paremmin. Toki pitää saada ruokaa ja unta eikä kannata esim kaupunkilomailla pienten kanssa. Me käytiin viron kylpylöissä kun lapset oli pieniä. Ja rantamilla. Myöhemmin sitten muuta. Jo 4 ja 6 v jakso hyvin USA:n autolomaa, kun oli tarpeeksi heille ohjelmaa.
Nämä lapset on matkustaneet 1-3 kertaa vuodessa koko ikänsä. Rennolla otteella ja aina on mennyt hyvin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset, varsinkin äidit, tekevät asioista vaikeita, eivät lapset.
Lomallakin pitää pää höyryten suorittaa täydellistä vanhemmuutta, vaikka asiat sujuisivat paljon helpommin, kun lopettaa sen turhan suorittamisen. Totta kai lapset jännittää, kun mamma on hermona siitä, miltä perhe muiden silmissä näyttää ja alkaa armoton suorittaminen ja täydellisyyden tavoittelu. Nuo kun lopetatte, on elämä paljon helpompaa - myös lomalla.Ne lapsethan menee siinä samalla kun isi kittaa kaljaa kavereiden kanssa ja huudattaa musiikkia ja äiti hymistelee lapasena vieressä. Kun eihän lomalla tartte rutiineja. Ruoka-ajat on turhaa nipotusta, samoin nukkuma-ajat. Keksejä ahmimalla pysyy mahat täynnä eikä aikuisten tartte herätä krapula-aamuna, kun lapset nukkuu puoleen päivään. Ihanaa rentoilua ilman suorittamista, ja varmaan kivaa myös lapsille ?
Ja tällekään ei luonnollisesti ole mitään välimuotoa?
Relaa vähän - ei ne lapset siihen kuole jos lomalla syödään lounas tuntia myöhemmin tai mennään vähän myöhemmin nukkumaan. Suorittaa ehtii sitten taas koko pitkän talven....
Hirveästi tsemppiä nyt vaan kaikille superfiksuille tsemppareille... tsemppiä vielä kerran, tsemppiä...