Muiden lapsiperheiden lomat tälläisiä?

Kaikilla ei ole tuollaisia passiivisia lapsia. Joillain voi olla hyvin vahva tahto, ja kun haluamaansa ei saa, huuto raikaa.

Lapset kannattaa laittaa kesäksi leireille, isovanhemminne, sukulaisille tms. Jää omaakin aikaa ja voi nauttia lomasta

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole tuollaisia passiivisia lapsia. Joillain voi olla hyvin vahva tahto, ja kun haluamaansa ei saa, huuto raikaa.

Rauhallinen lapsi ei ole välttämättä passiivinen, meillä esim. molemmat hyvin aktiivisia niin keskustelijoina kuin liikunnallisesti. Taaperon uhmat eivät kestä kauaa, hieman vanhempina lapset meillä oppivat ettei kiukkurääkymisellä saavuta mitään, mieluummin kannattaa perustella oma näkemyksensä. Paljon neuvoteltiinkin yhdessä lasten kanssa, saivat itse läpi omaa tahtoaan, vaikuttaa syömiseensä (tämä vai tuo ruoka) jne. Ilman muuta on lapsia jotka kärsivät jos arkirutiinit häiriintyy, mutta tuollaiset varmaan kuitenkin pienempi osa lapsista. Tavalliset lapset kulkevat ihan hyvin vanhempien mukana kun perustarpeet tulevat tyydytetyksi ja olo on turvallinen (aikuiset ei stressaa tai huuda). Eiköhän oma hyvä lomamieli ole ykkösjuttu perheloman onnistumisessa, hyvä loma lähtee iloisista ja tyytyväisistä vanhemmista.

Riippuu reissusta. Jos olemme alkaneet pakkaamaan ja järjestelemään asioita hyvissä ajoin, yleensä kaikki sujuu melko hyvin. Mutta jos asioita jää viimetinkaan ja pitää vaikka pakata kiireessä, ovat kaikki äksyllä päällä ja äkäinen mieliala vallitsee koko matkan ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei kyllä ole koskaan ollut mitään vaikeutta matkustaa lasten kanssa. Ovat tulleet aina siinä sivussa minne ollaan mentykin. Lapset on nyt 8 ja 6 ja on tehty ulkomaanmatkoja vauvasta asti. En itse oikein kestä mitään Muumimaailmoja, koska saan ahdistuskohtauksia liiasta väenpaljoudesta, jonottamisesta yms. joten yleensä meidän matkat ei edes ole niitä perinteisiä lapsiperhematkoja, vaan ollaan rauhallisemmissa kohteissa.

Ei meilläkään lapset estäneet matkoja, ovat lentäneet, kulkeneet junilla ja busseilla jo alle vuoden ikäisistä. Imetysikäisen kanssa oli helppo matkustaa, nälkä tai uni ei ollut ongelma, paidan alle vaan piiloon. Taaperoikäisten kanssa piti suunnitella aikatauluja, syömisiä ja huvituksia pitkille lentomatkoille mutta ilman parkuja nuo aina meni. Molemmat lapset olivat jo pieninä rauhallisia kuten me vanhemmatkin, ja me vanhemmat hyvin rutinoituja matkailijoita, ei pienistä hermostuttu, varmaan tuossa syyt helppouteen matkustamisessa. Ja rutiinit oli selvät kotona mutta niitä sovellettiin reissussa ilman ongelmia. Pitääkö pienten lasten tosiaan itse päättää mitä perhe tekee vai voiko vanhemmat päättää heidän puolestaan, tietenkin ottaen huomioon heidän jaksamisensa ja tarpeensa?

Meillä 6- ja 8-vuotias ja kyllä me yhdessä juttelemme että mitä olisi kiva tehdä lomalla. Kaikki saavat vaikuttaa ja yhdessä sitten mietimme että miten kaikkien toiveet voisi ottaa huomioon. Toki kun 6-vuotias halusi Kiinan muurille, niin siinä kohtaa sanoin että jos ei kuitenkaan. Että jotain tolkkua rahan(kin) kuluttamisessa. Yleensä lasten toiveet ovat olleet sitä uimista, puistoa, pyöräilyä, askartelua ynm. mitä on helppo toteuttaa.

Me ollaan matkustettu kohtuullisen paljon perheenä, lapsia kaksi. Toisen kanssa matkustelu on helppoa, on sopeutuvainen, nukkuu missä vain jne. Toinen on aivan toista maata, myös kouluikäisenä, valitusta, väsyä, riitoja. Kyllä lapsien persoonakin vaikuttaa. Toisaalta tämän lapsen kanssa on lomailu kotonakin vaikeaa, ja itse mielummin kohtaan ne vaikeudet reissussa kuin kotona. En ole halunnut stopata koko elämää tämän yhden takia. Parhaiten hänelle on aina sopinut päiväkoti- ja kouluarki: tiukat rutiinit. Arki sujuu kyllä.

Välillä mietin, onko ok matkustaa vain yhden lapsen kanssa? Arvon av-raati? Koska tämä sitten taas rakastaa matkustelua ja vaihtelua. Arkea sitten taas ei. :D

Eihän sitä tarvii kotona olla. Päiväreissuja voi tehdä lähimaastoon.

Sama kun joulu, kesä tulee joka vuosi.

Itse vähävaraisena kyllä suunnittelen ohjelmaa pitkin vuotta ja hyvät menovinkit laitan ylös.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut lapset on ilmeisesti hankalia tai opetetaan sellaisiksi.

Meillä on reissattu lasten kanssa siitä lähtien kun ovat olleet 3kk, automatkoja halki Euroopan, lentoja - mitä tahansa 1-4 vkon ajan. Ilman mitään ongelmia. Vaikeinta oli ehkä silloin kun isommat lapset olivat 7 ja 9v ja istuin heidän välissään takapenkillä - sitä nujuuttamisen ja irvailun määrää:D Nukuttu on siellä missä on oltu, syöty sitä mitä on tarjottu. Aina ovat olleet yhtä innoissaan kaikesta.

Nyt reissussa on jo lapsenlapset, 7kk palasi juuri 4. ulkomaanreissultaan. Sitä leveää hymyä lämpimässä etelän illassa jaksaa ihailla kuvista vielä talvellakin <3. 4kk nuorimmainen palaa ensiviikolla kuukauden reissulta toiselle puolelle maapalloa. Ei sattunut korviin lennoilla, ei haittaa lämpö, uusia ruokia on ollut ihana maistella ja nauttia siitä että sylittelijöitä on ollut kymmeniä! Whatsapp puheluissa kikattelee todella onnellinen pikkumuksu

Tyypillinen minä tiedän - vastaaja . Lapsia on erilaisia. Niitäkin on olemassa, jotka eivät nuku hyvin muutakin kuin kotonaan. Työkaverin lapsi on tälläinen. 10 v vanha ja vauvasta asti ovat viettäneet aikaa mökillään. Vain mökillä ja kotona tuntee olonsa turvalliseksi yöllä. Kävivät kerran laivalla , eivät menneet toista kertaa.

Lapset ovat erilaisia, kuten aikuisetkin. Onko sitten ekologistakaan, jos 7 kk vanha on ollut noin monta krt matkalla. Neuvolassa suositeltiin ekat 3 kk pysymään Suomessa, tartuntariskien vuoksi, teidän suvussa ei tälläisiä tarvitse kuunnella.

Up.

Ei meillä ole isompia ongelmia. Lapset 3, 8 ja 11 v. Meillä on kaikki lapset opetettu pienestä pitäen reissaamaan. Kun esikoinen oli 5 kk, oltiin viikko mummilassa ja sieltä lähdettiin vielä viikoksi ulkomaille. Samoin muut lapset ovat tottuneet olemaan muuallakin kuin kotona. Käydään 2 kertaa vuodessa ulkomailla, noin 2 kertaa vuodessa lyhyellä lomalla risteilyillä, silloin tällöin hotellilomalla, kesäisin kesämökillä yhteensä noin 10-15 yötä kesässä. Lapset ovat tottuneet, ettei aina olla kotona. Yleensä menee helposti myös ulkomaan matkat, lennot yms.

Vierailija kirjoitti:

Jos meno kerran on niin mahdotonta, niin paras ratkaisu on, että ette lähde minnekään. Pysytte lomat kotona. Ei kukaan siihen kuole, ettei pääse lomalla matkustelemaan. Ikävää? Voi olla, mutta joskus elämä on. Ja lapset kuitenkin kasvaa koko ajan, ja tulee vielä sekin aika, että matkusteleminen heidän kanssaan onnistuu. Tai sitten ilman heitä, viimeistään kun ovat tarpeeksi vanhoja tulemaan toimiin omillaan.

Juuri näin. Aika aikaansa kutakin. Nyt lapset ap:llä siinä iässä, että ei ole kiva matkustaa, muutamien vuosien päästä samaa ongelmaa ei ole. Pitää vain kestää ja elää vaihe kerrallaan. Nyt pysytte kotona ja joskus myöhemmin matkustelette vaikka koko loman, jos lompsa antaa myöden.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan matkustettu kohtuullisen paljon perheenä, lapsia kaksi. Toisen kanssa matkustelu on helppoa, on sopeutuvainen, nukkuu missä vain jne. Toinen on aivan toista maata, myös kouluikäisenä, valitusta, väsyä, riitoja. Kyllä lapsien persoonakin vaikuttaa. Toisaalta tämän lapsen kanssa on lomailu kotonakin vaikeaa, ja itse mielummin kohtaan ne vaikeudet reissussa kuin kotona. En ole halunnut stopata koko elämää tämän yhden takia. Parhaiten hänelle on aina sopinut päiväkoti- ja kouluarki: tiukat rutiinit. Arki sujuu kyllä.

Välillä mietin, onko ok matkustaa vain yhden lapsen kanssa? Arvon av-raati? Koska tämä sitten taas rakastaa matkustelua ja vaihtelua. Arkea sitten taas ei. :D

Ystävälläni on 2 lasta. Toinen on lentopelkoinen. Ei suostu hakemaan apua, esim luokkaretki oli Tanskaan, hän meni junalla.

Toinen innoissaan lähtee joka paikkaan.

Heidän ratkaisu on äiti ja esikoinen matkustaa kerran viikossa jonnekin ja isä ja kuopus asuvat sen viikon kaksin ja tekevät kaikkea kivaa . Kaikki ovat tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole isompia ongelmia. Lapset 3, 8 ja 11 v. Meillä on kaikki lapset opetettu pienestä pitäen reissaamaan. Kun esikoinen oli 5 kk, oltiin viikko mummilassa ja sieltä lähdettiin vielä viikoksi ulkomaille. Samoin muut lapset ovat tottuneet olemaan muuallakin kuin kotona. Käydään 2 kertaa vuodessa ulkomailla, noin 2 kertaa vuodessa lyhyellä lomalla risteilyillä, silloin tällöin hotellilomalla, kesäisin kesämökillä yhteensä noin 10-15 yötä kesässä. Lapset ovat tottuneet, ettei aina olla kotona. Yleensä menee helposti myös ulkomaan matkat, lennot yms.

Onko se nyt sitten jotenkin olennaista opettaa lapset elämäntapaan, jossa lennetään 2 kertaa vuodessa ulkomaille? Voihan sitä paljon muutakin tehdä lomilla ja saada hienoja muistoja.

Ap tässä. Mahtavan monta sivua keskustelua :D Itse väsähdin ja lähdin kolmeksi yöksi omalle lomalle, teki kyllä todella hyvää. Nukuin 10h yössä ja tein mitä lystäsi. Kotiin tullessa oli ihan eri fiilis, tosin nyt taas alkaa univelka kasaantumaan kun nuorempi herää niin aikaisin. Suosittelen kaikille väsyneille vanhemmille. Viime kerrasta oli neljä vuotta. Täytyykin pitää huolta, että tulee käytyä ihan yksin aina välillä jossain.

Näillä voimilla uhmaamme taas kohtaloamme ja lähdemme vuosittaiselle telttareissullemme. Jos se menee ihan perseelleen niin ainakin arki alkaa sitten hetikohta. Pitää ehkä hankkia sellainen riippukeinu, että pääsee evakkoon teltasta tarvittaessa :D

Ap

Hyvä ap!

Tärkeintä on, että loma on kaikille palauttava siten, kuin se vain on järjestettävissä.

Lapsia on erilaisia ja ratkaisut on sovitettava koko porukan mukaan.

Meidän lapset väsyvät, kun ärsykkeitä on liikaa. Toisaalta keksivät tekemistä helposti itse eivätkä juuri valita tylsistymistä.

Itse olen samanlainen.

Ei oo tuollaista.. muistan kun itse olin lapsi niin veljien kanssa tapeltiin aina automatkoilla ja lopulta huudettiin koko perhe. Oma lapsi nyt 6 ja lomalla on ihanaa. Kun oli 2 v, heräsi kuudelta mutta nukuttiin miehen kanssa vuorotellen pitkään.

Mun lasten kanssa matkusteltu paljon, ollut tosi toimivaa ja kivaa pienestä saakka. Miehen lasten kanssa ei kannata lähteä naapurikaupunkia pidemmälle kun yhtä kaaosta on. Joten heidän kans lomat pääosin kotopuolessa. Onneks ovat ihan tyytyväisiä siihen.

Kuvauksesta päätellen teidän perheessänne lapset ovat ottaneet jo varhain ylivallan ja tanssittavat nyt teitä vanhempiaan pillinsä tahdissa miten haluavat. Kurinpalautus ei ole helppo juttu, mutta mitä pidemmälle te sitä siirrätte, sen hankalampaa se tulee olemaan. Isomman lapsen käytös kuulostaa jopa niin omituiselta, että olisi ehkä paikallaan käydä keskustelemassa asiantuntijan kanssa, miten saada äkäpussi kesytetyksi. Ettei vaan löytyisi tutkimuksissa jonkinlainen diagnoosi. En tiedä, minkä ikäinen lapsi on, mutta tuntuu vähän oudolta, että hän ei kykene sanoittamaan tunteitaan millään tavalla, vaan äksyilee kaiken uuden edessä.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan matkusteltu niin paljon jo lasten vaippaiästä, että he on tottuneista matkaajia ja ovat kuin kotonaan.

Omakehu haisee

Meillä on ollut todella helpot lapset, teini 14-v ja kuopus 6-v.

Lomat on meidän perheen huippuaikaa! Saadaan olla yhdessä kokoajan ja rentoutua, tehdä mielekkäitä asioita. Meillä lapset ovat aina nukkuneet ja syöneet hyvin, ovat kilttejä ja helppohoitoisia aina olleet kaikissa ikävaiheissa.

Harvoin kiukuttelevat, eivätkä kilju tai mölise. Eivät pelaa juurikaan, rakastavat ulkoilua ja uimista jne.

Ollaan paljon matkusteltu, ja lapset nauttivat erityisesti siitä, juuri oltiin muutama viikko Ahvenanmaalla. Ja omalla mökillä meinataan olla talvella sitten lämpöön.

Minä ja mieheni oltiin molemmat ns kilttejä, rauhallisia ja mukautuvaisia lapsina ja teininä, kummallakaan ei ollut mitään pahaa murrosikää myöskään. Ehkä kyseessä on paljolti temperamentti ja luonne kuin kasvatus. Siskoni on hyvin temperamenttinen ja dominoiva luonteeltaan ja lapsensa ihan samanlaisia.