Lue keskustelun säännöt.
Muiden lapsiperheiden lomat tälläisiä?
Tulipa mieleen tuosta kuinka usein vanhemmat lomalla ilman lapsia ketjusta, että onko joidenkin muidenkin "loma" tälläistä lasten kanssa, vai onko meillä vaan ihan toivottoman hankalat tyypit matkassa mukana?
Yleensä isompi kiukuttelee aina, koska kaikki uusi on niin jännää (tai tuttukin, jos on kovin mieleistä) ettei voi olla äksyilemättä aamusta iltaan. Päälle univelka, jonka pikkusisarus aiheuttaa niin lomatunnelma on taattu.
Nuorempi ei osaa nukkua muualla kuin kotona. Ikää jo yli 2v, mutta taaperoiässä tullut enemmän uniongelmia kun ei malta nukkua. Lopputulos on nukahtaa lähempänä puoltayötä ja herätä arkirytmin mukaisesti (huutamaan) klo 6. Ei saa kirveelläkään takaisin unille, paitsi ehkä klo 9 kun kaikki muut on herätetty ja voisi yrittää silmät ristissä tehdä jotain. Ei nuku päiväunia rattaissa tai autossa sen lisäksi ettei nuku yöllä.
Vielä olis kuukausi kesälomaa edessä, onneks ei enää liikuta kotoa mihinkään kun todettu se täysin toimimattomaksi.
Kommentit (340)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onni ja autuus kirjoitti:
Meillä lapset vinkuu ja tappelee kun ei mennä mihinkään. Ja sit ne vinkuu ja tappelee kun mennään johonkin :D Molemmat vuorotellen, sit kun toinen on enkeli niin toinen ottaa tilansa kiukuttelemalla ja taas kohta toisinpäin. Ja me ollaan tehty niin vietävästi kaikkea kotieläinpihoista kirjatoon ja huvipuistoon. Kesäkuun alussa alkoi loma ja heinäkuun loppuun tätä pitäisi vielä kestää....
Joka aamu herätys klo. 6.
Lapset 6v ja 3v.
Vie ne terapiaan puimaan ongelmiaan.
Halvemmaksi se päiväkoti tulee. ;) 1 kuukausi lomaa on ihan jees, mutta 2 kuukautta aivan liikaa. Sitähän ne tappelee kun ei ole normaalia arkirytmiä ja tuttuja kavereita ja touhuja.
Pidä rutiinit ja puistoilkaa. Menkää ulos. Etsikää uusia leikkipaikkoja. Menkää rannalle. Menkää kävelylle.
No luuletko ettei olla menty ja koitettu pitää :,D Tuskin meidän lapset ainoita on jotka liki 7 viikon loman jälkeen alkaa jo vähän kaipaamaan niitä päiväkotikuvioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onni ja autuus kirjoitti:
Meillä lapset vinkuu ja tappelee kun ei mennä mihinkään. Ja sit ne vinkuu ja tappelee kun mennään johonkin :D Molemmat vuorotellen, sit kun toinen on enkeli niin toinen ottaa tilansa kiukuttelemalla ja taas kohta toisinpäin. Ja me ollaan tehty niin vietävästi kaikkea kotieläinpihoista kirjatoon ja huvipuistoon. Kesäkuun alussa alkoi loma ja heinäkuun loppuun tätä pitäisi vielä kestää....
Joka aamu herätys klo. 6.
Lapset 6v ja 3v.
Vie ne terapiaan puimaan ongelmiaan.
Halvemmaksi se päiväkoti tulee. ;) 1 kuukausi lomaa on ihan jees, mutta 2 kuukautta aivan liikaa. Sitähän ne tappelee kun ei ole normaalia arkirytmiä ja tuttuja kavereita ja touhuja.
Pidä rutiinit ja puistoilkaa. Menkää ulos. Etsikää uusia leikkipaikkoja. Menkää rannalle. Menkää kävelylle.
No luuletko ettei olla menty ja koitettu pitää :,D Tuskin meidän lapset ainoita on jotka liki 7 viikon loman jälkeen alkaa jo vähän kaipaamaan niitä päiväkotikuvioita.
Ja nytkin on aikaa täällä kirjoitella ja valittaa kun on "vaikeaa"? :D
Vierailija kirjoitti:
kahden äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. 2 vuotias tulee sinne missä äitikin. Isi lomailee elokuussa itsekseen. Olisi itsekkin kiva viettää edes yksi ilta yksin, ja juu ero mielessä. Lasta en kadu vaikka miehen toive oli alunperin. En varmaan ole ansainnut edes tunnin taukoa itsekseni. Anteeksi, valehtelin, käynhän mä salilla, siellä on lapsiparķki..loma ei siis poikkea mun normiarki-illoista eikä näin töissä käyvänä viikonlopuista. Olen vain 24/7 kiinni lapsessa 4 viikkoa. Mutta kasvaahan tuo ja tänävuonna jo helpompaa kuin viimevuonna. Ensivuonna voi kuvitella jo pidempääkin reissua, kun lapsikin vuoden vanhempi. Rakastan lastani, mutta olisi ihanaa edes yksi päivä tehdä mitä haluaa, käydä vaikka päivän vaellus. Niin ja vanhempia mulla ei ole eikä miehen vanhemmat ota hoitoon.
Sinulla on yksi lapsi ja et pärjää sen kanssa???
Voi hyvä tavaton. Mulla on neljä ja ei mitään ongelmia edes lomilla :OOta ero ja mies pitää lapsen, varmaan pärjää paremmin kuin sinä lapsen kanssa.
Ja mä oon huomannut että mitä enemmän lapsia, sitä kyynisempää ja epäempaattisempaa on asenne. Mistäköhän johtuis...
En voi kuin ihmetellä näitä nykyäitejä, kun ei yhdenkään kanssa jakseta olla.
Miksi sitten on lapsen pyöräyttänyt maailmaan kun on niin vaikeaa kaikki?
Miten niin vaikeaa "kaikki"? Jos haluaa olla vaikka päivän itsekseen vuodessa niin ei se liity kyllä noihin sun ulinoihin yhtään mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. 2 vuotias tulee sinne missä äitikin. Isi lomailee elokuussa itsekseen. Olisi itsekkin kiva viettää edes yksi ilta yksin, ja juu ero mielessä. Lasta en kadu vaikka miehen toive oli alunperin. En varmaan ole ansainnut edes tunnin taukoa itsekseni. Anteeksi, valehtelin, käynhän mä salilla, siellä on lapsiparķki..loma ei siis poikkea mun normiarki-illoista eikä näin töissä käyvänä viikonlopuista. Olen vain 24/7 kiinni lapsessa 4 viikkoa. Mutta kasvaahan tuo ja tänävuonna jo helpompaa kuin viimevuonna. Ensivuonna voi kuvitella jo pidempääkin reissua, kun lapsikin vuoden vanhempi. Rakastan lastani, mutta olisi ihanaa edes yksi päivä tehdä mitä haluaa, käydä vaikka päivän vaellus. Niin ja vanhempia mulla ei ole eikä miehen vanhemmat ota hoitoon.
Ihan on kuule oma valintasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kahden äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kahden äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. 2 vuotias tulee sinne missä äitikin. Isi lomailee elokuussa itsekseen. Olisi itsekkin kiva viettää edes yksi ilta yksin, ja juu ero mielessä. Lasta en kadu vaikka miehen toive oli alunperin. En varmaan ole ansainnut edes tunnin taukoa itsekseni. Anteeksi, valehtelin, käynhän mä salilla, siellä on lapsiparķki..loma ei siis poikkea mun normiarki-illoista eikä näin töissä käyvänä viikonlopuista. Olen vain 24/7 kiinni lapsessa 4 viikkoa. Mutta kasvaahan tuo ja tänävuonna jo helpompaa kuin viimevuonna. Ensivuonna voi kuvitella jo pidempääkin reissua, kun lapsikin vuoden vanhempi. Rakastan lastani, mutta olisi ihanaa edes yksi päivä tehdä mitä haluaa, käydä vaikka päivän vaellus. Niin ja vanhempia mulla ei ole eikä miehen vanhemmat ota hoitoon.
Sinulla on yksi lapsi ja et pärjää sen kanssa???
Voi hyvä tavaton. Mulla on neljä ja ei mitään ongelmia edes lomilla :OOta ero ja mies pitää lapsen, varmaan pärjää paremmin kuin sinä lapsen kanssa.
Ja mä oon huomannut että mitä enemmän lapsia, sitä kyynisempää ja epäempaattisempaa on asenne. Mistäköhän johtuis...
En voi kuin ihmetellä näitä nykyäitejä, kun ei yhdenkään kanssa jakseta olla.
Miksi sitten on lapsen pyöräyttänyt maailmaan kun on niin vaikeaa kaikki?
Miten niin vaikeaa "kaikki"? Jos haluaa olla vaikka päivän itsekseen vuodessa niin ei se liity kyllä noihin sun ulinoihin yhtään mitenkään.
Kai sillä perhedelmälläsi isä on? Lapsi isän hoiviin ja sinä vain lähdet päiväksi jonnekin.
Ai niin. Mieshän saattaa sotkea hienot rutiinit ja antaa väärää ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onni ja autuus kirjoitti:
Meillä lapset vinkuu ja tappelee kun ei mennä mihinkään. Ja sit ne vinkuu ja tappelee kun mennään johonkin :D Molemmat vuorotellen, sit kun toinen on enkeli niin toinen ottaa tilansa kiukuttelemalla ja taas kohta toisinpäin. Ja me ollaan tehty niin vietävästi kaikkea kotieläinpihoista kirjatoon ja huvipuistoon. Kesäkuun alussa alkoi loma ja heinäkuun loppuun tätä pitäisi vielä kestää....
Joka aamu herätys klo. 6.
Lapset 6v ja 3v.
Vie ne terapiaan puimaan ongelmiaan.
Halvemmaksi se päiväkoti tulee. ;) 1 kuukausi lomaa on ihan jees, mutta 2 kuukautta aivan liikaa. Sitähän ne tappelee kun ei ole normaalia arkirytmiä ja tuttuja kavereita ja touhuja.
Pidä rutiinit ja puistoilkaa. Menkää ulos. Etsikää uusia leikkipaikkoja. Menkää rannalle. Menkää kävelylle.
No luuletko ettei olla menty ja koitettu pitää :,D Tuskin meidän lapset ainoita on jotka liki 7 viikon loman jälkeen alkaa jo vähän kaipaamaan niitä päiväkotikuvioita.
Ja nytkin on aikaa täällä kirjoitella ja valittaa kun on "vaikeaa"? :D
Mikäköhän sunkin ongelmas on? :D Jos sinua ei tämä aihe kiinnosta tai kosketa mitenkään, niin mitäs helvettiä tässä ketjussa edes pyörit? :,D Sepä vasta onkin ajanhukkaa jos mikä! :,DDDDDD Lukea täällä toisten perhevaikeuksista, en minä ainakaan täällä pyöris jos kaikki olisi aina vaan loistavasti! :,D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä muksu (7kk) jää isin kaa kaksin ja mä lähden kaverin kanssa iltaa viettämään vuorokaudeksi.
Vierailija kirjoitti:
kahden äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kahden äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. 2 vuotias tulee sinne missä äitikin. Isi lomailee elokuussa itsekseen. Olisi itsekkin kiva viettää edes yksi ilta yksin, ja juu ero mielessä. Lasta en kadu vaikka miehen toive oli alunperin. En varmaan ole ansainnut edes tunnin taukoa itsekseni. Anteeksi, valehtelin, käynhän mä salilla, siellä on lapsiparķki..loma ei siis poikkea mun normiarki-illoista eikä näin töissä käyvänä viikonlopuista. Olen vain 24/7 kiinni lapsessa 4 viikkoa. Mutta kasvaahan tuo ja tänävuonna jo helpompaa kuin viimevuonna. Ensivuonna voi kuvitella jo pidempääkin reissua, kun lapsikin vuoden vanhempi. Rakastan lastani, mutta olisi ihanaa edes yksi päivä tehdä mitä haluaa, käydä vaikka päivän vaellus. Niin ja vanhempia mulla ei ole eikä miehen vanhemmat ota hoitoon.
Sinulla on yksi lapsi ja et pärjää sen kanssa???
Voi hyvä tavaton. Mulla on neljä ja ei mitään ongelmia edes lomilla :OOta ero ja mies pitää lapsen, varmaan pärjää paremmin kuin sinä lapsen kanssa.
Ja mä oon huomannut että mitä enemmän lapsia, sitä kyynisempää ja epäempaattisempaa on asenne. Mistäköhän johtuis...
En voi kuin ihmetellä näitä nykyäitejä, kun ei yhdenkään kanssa jakseta olla.
Miksi sitten on lapsen pyöräyttänyt maailmaan kun on niin vaikeaa kaikki?
Miten niin vaikeaa "kaikki"? Jos haluaa olla vaikka päivän itsekseen vuodessa niin ei se liity kyllä noihin sun ulinoihin yhtään mitenkään.
Kai sillä perhedelmälläsi isä on? Lapsi isän hoiviin ja sinä vain lähdet päiväksi jonnekin.
Ai niin. Mieshän saattaa sotkea hienot rutiinit ja antaa väärää ruokaa.
Muut tuli tänne hieman jakamaan kokemuksia perhe-elämästään, sinä tulit tänne vaan oman elämän puutteessa v*ttuilemaan? Onneksi olkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsehän en tunne olevani lomalla jos lähden ulkomaille.Rasittavaa ja väsyttävää touhua.Paras loma on kotona.
Aikuiset, varsinkin äidit, tekevät asioista vaikeita, eivät lapset.
Lomallakin pitää pää höyryten suorittaa täydellistä vanhemmuutta, vaikka asiat sujuisivat paljon helpommin, kun lopettaa sen turhan suorittamisen. Totta kai lapset jännittää, kun mamma on hermona siitä, miltä perhe muiden silmissä näyttää ja alkaa armoton suorittaminen ja täydellisyyden tavoittelu. Nuo kun lopetatte, on elämä paljon helpompaa - myös lomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kahden äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kahden äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kahden äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. 2 vuotias tulee sinne missä äitikin. Isi lomailee elokuussa itsekseen. Olisi itsekkin kiva viettää edes yksi ilta yksin, ja juu ero mielessä. Lasta en kadu vaikka miehen toive oli alunperin. En varmaan ole ansainnut edes tunnin taukoa itsekseni. Anteeksi, valehtelin, käynhän mä salilla, siellä on lapsiparķki..loma ei siis poikkea mun normiarki-illoista eikä näin töissä käyvänä viikonlopuista. Olen vain 24/7 kiinni lapsessa 4 viikkoa. Mutta kasvaahan tuo ja tänävuonna jo helpompaa kuin viimevuonna. Ensivuonna voi kuvitella jo pidempääkin reissua, kun lapsikin vuoden vanhempi. Rakastan lastani, mutta olisi ihanaa edes yksi päivä tehdä mitä haluaa, käydä vaikka päivän vaellus. Niin ja vanhempia mulla ei ole eikä miehen vanhemmat ota hoitoon.
Sinulla on yksi lapsi ja et pärjää sen kanssa???
Voi hyvä tavaton. Mulla on neljä ja ei mitään ongelmia edes lomilla :OOta ero ja mies pitää lapsen, varmaan pärjää paremmin kuin sinä lapsen kanssa.
Ja mä oon huomannut että mitä enemmän lapsia, sitä kyynisempää ja epäempaattisempaa on asenne. Mistäköhän johtuis...
En voi kuin ihmetellä näitä nykyäitejä, kun ei yhdenkään kanssa jakseta olla.
Miksi sitten on lapsen pyöräyttänyt maailmaan kun on niin vaikeaa kaikki?
Miten niin vaikeaa "kaikki"? Jos haluaa olla vaikka päivän itsekseen vuodessa niin ei se liity kyllä noihin sun ulinoihin yhtään mitenkään.
Kai sillä perhedelmälläsi isä on? Lapsi isän hoiviin ja sinä vain lähdet päiväksi jonnekin.
Ai niin. Mieshän saattaa sotkea hienot rutiinit ja antaa väärää ruokaa.Muut tuli tänne hieman jakamaan kokemuksia perhe-elämästään, sinä tulit tänne vaan oman elämän puutteessa v*ttuilemaan? Onneksi olkoon.
Onko lomastressiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onni ja autuus kirjoitti:
Meillä lapset vinkuu ja tappelee kun ei mennä mihinkään. Ja sit ne vinkuu ja tappelee kun mennään johonkin :D Molemmat vuorotellen, sit kun toinen on enkeli niin toinen ottaa tilansa kiukuttelemalla ja taas kohta toisinpäin. Ja me ollaan tehty niin vietävästi kaikkea kotieläinpihoista kirjatoon ja huvipuistoon. Kesäkuun alussa alkoi loma ja heinäkuun loppuun tätä pitäisi vielä kestää....
Joka aamu herätys klo. 6.
Lapset 6v ja 3v.
Vie ne terapiaan puimaan ongelmiaan.
Halvemmaksi se päiväkoti tulee. ;) 1 kuukausi lomaa on ihan jees, mutta 2 kuukautta aivan liikaa. Sitähän ne tappelee kun ei ole normaalia arkirytmiä ja tuttuja kavereita ja touhuja.
Pidä rutiinit ja puistoilkaa. Menkää ulos. Etsikää uusia leikkipaikkoja. Menkää rannalle. Menkää kävelylle.
No luuletko ettei olla menty ja koitettu pitää :,D Tuskin meidän lapset ainoita on jotka liki 7 viikon loman jälkeen alkaa jo vähän kaipaamaan niitä päiväkotikuvioita.
Ja nytkin on aikaa täällä kirjoitella ja valittaa kun on "vaikeaa"? :D
Mikäköhän sunkin ongelmas on? :D Jos sinua ei tämä aihe kiinnosta tai kosketa mitenkään, niin mitäs helvettiä tässä ketjussa edes pyörit? :,D Sepä vasta onkin ajanhukkaa jos mikä! :,DDDDDD Lukea täällä toisten perhevaikeuksista, en minä ainakaan täällä pyöris jos kaikki olisi aina vaan loistavasti! :,D
Nauran teidän suorituspaineillenne ja lomasta stressaamiselle. Ei loma ole suorittamista ja stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset aistivat kireän ilmapiirin, vanhemman stressin ja paineet olla täydellinen kaikkien silmissä.
Kukaan ei nauti suorituspaineisen, stressaavan vanhemman seurasta, ei puoliso ja vielä vähemmän lapset.
Koko perhe alkaa oirehtia tuollaisen seurassa tavalla tai toisella.
Opetelkaa rentoutumaan. Ei kaikkea tarvitse suorittaa niin kovasti ja stressata nukkuuko vai ei nuku, syökö vai ei. Asiat tasoittuu kyllä ajan saatossa.
Ei ole tuollaista. Meillä lapset (2 ja 4 v) ovat aina ihan innoissaan, kun lähdetään jonnekin. Ovat muutoinkin sellaisia, että innostuvat herkästi ja tykkäävät reissaamisesta. Kumpikaan ei ole koskaan valittanut, että olisi tylsää, vaikka kotihoidossa ovatkin. Meillä lapset keksivät aina jotain tekemistä. Isän loman alkua odottavat innolla, koska tietävät, että silloin lähdetään kesälomaretkille.
Mutta miten voisin auttaa ap tuota teidän tilannetta? 🤔 Kannattaa varmaan ottaa matkan ajaksi lapsille mukaan hyvin evästä ja pysähdellä riittävästi. Ja ottaa myös itse asiat sillain kevyen rennosti. Teillä pienempihän on pahimmassa uhmaiässä, eli kyllä se kiukuttelu siitä helpottaa ajan kanssa. Karkkiaskit ja esim. joku hyvä lasten äänikirja tai musacd helpottavat matkan tekoa. Nukkumisesta kannattaa tehdä mahdollisimman turvallisen tuntuista. Pienempi nukkuu varmasti parhaiten yönsä vanhempien välissä, turvallisesti kainalossa. Vieras paikka pelottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ne kiukuttelut ja kiusaamiset kotona hoidetaan?
No meillä hoidetaan puuttumalla, puhumalla, estämällä, ohjaamalla tai houkuttelemalla toiseen toimintaan. Ei useinkaan toimi eli ei lopeta kiukuttelua tai kiusaamista mutta kyseessä onkin erityislapsi. Ehkä ajan kanssa sitten...
Ei se lopu ajankaan kanssa.
Sekä tuo on teidän erityislapsivanhemien ongelma, kun hoette tuota mantraa.
Selkeät pelisäännöt myös lomalle ja reissuille. Jos on hankala, auto seis ja ulos autosta. Niin kauaksi aikaa, kun on rauhoittunut ja tämä toistetaan kerta toisensa perään. Samalla myös hartaasti perustellen ratakiskoja vääntämällä mikä on pysähdyksen syy ja matka jatkuu heti, kun moinen pelleily on loppunut. Joka ikinen kerta tämän saman toistoa, jos ei lopu.
Teidän ongelma on liika lepsuilu.
Eli jos on erityislapsi nin pelleily loppuu kun seinään ja lapsesta tulee hyväkäytöksinen tavis lapsi kun ei olla liian lepsuja? En nyt vain ole samaa mieltä...
Lässynlässyn. Seuraavaksi sanot ettei voi pelisääntöjä, käytöstapoja sun muuta normaalia opettaa, koska erityislapsi.
Teillä tulee olemaan aina vaikeeta.
Mitä isompi, sitä vaikeampi tulee olemaan.
Voi ja pitää opettaa. Mutta tulosta tulee joidenkin asioiden kohdalla ehkä vasta vuoden tai vuosien kuluttua. Ei se tietty huono käytös lopu välttämättä edes sen sadannen viidenkymmenen opetuksen jälkeen. Jollekin riittää pari topakkaa kieltoa ja kehoitusta ja joku tarvitsee sen 500.
Vierailija kirjoitti:
no ainakin mitä seuraa tuolla lapsiperheiden kanssa liikkuvia, niin kyllä monilla on jotain mököä menossa. Mutta eihän niistä tietenkään kerrota mielellään. Yleensä tämmöisiinkin ketjuihin vastaavat vain he, kenellä on aina kaikki ihanaa.
Tsemppiä.
Kävin tänään just hiekkarannalla ja turisteja oli paljon, suomalaisia ja ulkolaisia. Meininki tuntui olevan useimmilla sama, kuuma ja väsy, kiukutus ja itku ja parku, juonittelua ja kiusantekoa, kiljumista ja komentelua. Ihan normimeininkiä lapsiperheissä. Ei siitä aina nauti lapset eikä vanhemmat. Itse huokaisin helpotuksesta kun lapsiperhearki päättyi jo kauan sitten, en enää jaksaisi.
Ap, tsemppiä. Toi hankala vaihe menee äkkiä ohi. Ottakaa 2 vee teidän väliin nukkumaan tai vaikka molemmat lapset. Lomailkaa kotona/kotoa käsin vain lyhyitä retkiä. Esikoiselle ei ehkä kannata hulluna hehkuttaa tekemisiä tai paikkoja, joihin menette, ettei jännitys kasva liian isoksi. Itse olen nyt lasten kanssa lomalla kotona (olen yh) ja onhan tää jotenkin ihanan helppoa ja rentoa. Jos saisin itse päättää, olisin useammin lomalla lasten kanssa kotona. Asumme Helsingissä, täällä on tosi paljon kaikkea tekemistä, näkemistä ja kokemista kotoa käsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan matkusteltu niin paljon jo lasten vaippaiästä, että he on tottuneista matkaajia ja ovat kuin kotonaan.
Me ollaan myös. Ei ole auttanut.
Nyt kyllä muistelin että esikoisen kanssa oli ihan kiva reissata joskus parivuotiaana. Tämä toinen ei osaa nukkua yhtään muualla kuin himassa vaikka vauvana oli tosi joustava.
Tokihan niitä päiväretkiä voi tehdä, kitinää tietty sekin että ei välttämättä jaksa niitäkään oikein enää. Kyllä arki on mukavampaa.
Tämä siis ap. En tiedä, kai toiset lapset ei vaan sitten kestä sitä vaihtelua vaan haluaa sitä samaa rutiinia. Me vanhemmat hirveästi jotain pientä vaihtelua edes kaivattaisiin kun ei kahdestaan pääse mihinkään, mutta luovutetaan. Ap
Onko teillä erityislapset? Ajattelin vain että aspergerpiirteiset eivät kestä niin hyvin muutoksia ja siirtymisiä, ja tarvitsevat rutiineja.
Kreikassa tietty alkoholia ja sit tummaa patukkaa