Muiden lapsiperheiden lomat tälläisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän se on kiinni vanhemmista. Meillä on kaveriperhe, jossa vanhemmat ottavat rennosti vaikka joku lapsista kiukuttelussa väsymystään, toinen kaatuisi polvet verille ja kolmas vääntäisi niskakakat. Tilanteet hoidetaan rakkaudella, mutta kuitenkin voivottelematta ja korostamatta tilanteen ”kamaluutta”.

Sitten on kaveriperhe, jossa äiti jäkättää lapsille pienimmästäkin asiasta ja puhuu koko ajan lähinnä kieltävään sävyyn. Puhuu myös lasten kuullen miten he taas käyttäytyvät taas huonosti ja kuinka rasittavaa heidän kanssa on mennä mihinkään. Perhelomat ovat heillä kuulemma aina yhtä helvettiä.

Ensimmäisen perheen lapset ovat ihania kilttejä ja helppoja. Toisen perheen lapset vittumaisia kitisijöitä, joiden kanssa ei jaksa olla samassa tilassa, vaikka ne ei ole omia. Uskallan väittää, että kasvatustyylillä on tähän vaikutusta.

Oman lapsen kanssa on ollut aina helppo matkustaa. Ollaan road tripattu ja tehty pitkiäkin reissuja. Me vanhemmat olemme ottaneet rennosti ja niin on lapsikin.

Aina näitä joilla on helppo lapsi, ja ajattelevat sen olevan omaa hyvyyttään.

Kasvattakaa niitä lapsianne, niin ei tarvitse kateellisena panetella niitä, jotka ovat sen työn jaksaneet tehdä. 

En ymmärrä tälläisia kommentteja. Kyllä kysymys on myös siitä, että lapsilla on erilaiset temperamentit. Toki kasvatus myös vaikuttaa paljon. Minulla on kaksostytöt ja he ovat saaneet täysin samanlaisen kasvatuksen, paitsi että toinen on tarvinnut enemmän rajojen laittoa. Toinen tytöistä on rauhallinen ja harkitseva, toinen taas vilkas ja utelias rämäpää. Kyllä jälkimmäinen lapsista on aiheuttanut enemmän huolta pienenä toimillaan, ensimmäinen on taas kaivannut enemmän rohkaisua ym.

Vierailija kirjoitti:

Lapset kannattaa laittaa lomalla vaikka isovanhemmille. Saa vanhemmat näin omaa aikaa. Meidän lapset on mummolassa koko heinäkuun. Menen hakemaan loman loputtua.

Meillä ei isovanhemmat moiseen suostu millään vaikka oon koittanut kaikkea kiristyksestä lahjontaan. 2 viikkoa sain tingattua kun vetosin omaan jaksamiseen. Käy kateeksi teitä jolla on hyvät mummulat jonne saa lapsen kivasti kesäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset kannattaa laittaa lomalla vaikka isovanhemmille. Saa vanhemmat näin omaa aikaa. Meidän lapset on mummolassa koko heinäkuun. Menen hakemaan loman loputtua.

Meillä ei isovanhemmat moiseen suostu millään vaikka oon koittanut kaikkea kiristyksestä lahjontaan. 2 viikkoa sain tingattua kun vetosin omaan jaksamiseen. Käy kateeksi teitä jolla on hyvät mummulat jonne saa lapsen kivasti kesäksi.

Minkäikäiset lapset? Mun omani on kohta aikuinen, ja matka on ollut sen verran pitkä, etten minäkään enää ala kenenkään toisen lapsia kaitsemaan viikkokausiksi, ihan turha odottaa. Onneksi tyttärelle asia on tehty selväksi jo ennen ensimmäistäkään lapsenlasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän se on kiinni vanhemmista. Meillä on kaveriperhe, jossa vanhemmat ottavat rennosti vaikka joku lapsista kiukuttelussa väsymystään, toinen kaatuisi polvet verille ja kolmas vääntäisi niskakakat. Tilanteet hoidetaan rakkaudella, mutta kuitenkin voivottelematta ja korostamatta tilanteen ”kamaluutta”.

Sitten on kaveriperhe, jossa äiti jäkättää lapsille pienimmästäkin asiasta ja puhuu koko ajan lähinnä kieltävään sävyyn. Puhuu myös lasten kuullen miten he taas käyttäytyvät taas huonosti ja kuinka rasittavaa heidän kanssa on mennä mihinkään. Perhelomat ovat heillä kuulemma aina yhtä helvettiä.

Ensimmäisen perheen lapset ovat ihania kilttejä ja helppoja. Toisen perheen lapset vittumaisia kitisijöitä, joiden kanssa ei jaksa olla samassa tilassa, vaikka ne ei ole omia. Uskallan väittää, että kasvatustyylillä on tähän vaikutusta.

Oman lapsen kanssa on ollut aina helppo matkustaa. Ollaan road tripattu ja tehty pitkiäkin reissuja. Me vanhemmat olemme ottaneet rennosti ja niin on lapsikin.

Aina näitä joilla on helppo lapsi, ja ajattelevat sen olevan omaa hyvyyttään.

Kasvattakaa niitä lapsianne, niin ei tarvitse kateellisena panetella niitä, jotka ovat sen työn jaksaneet tehdä. 

Kerropa miten lapsesta kasvatetaan kiltti ja helppo? Ja onko se edes tavoiteltavaa että lapsi on kiltti ja helppo(muiden miellyttäjä) ?

Ei. Meillä omatoimisia teinejä joiden kanssa on kiva matkustaa. Tykkäävät jopa museoista.

Tsemppiä kaikille pienten kanssa lomaileville! Meillä neljä lasta, ja kaikenkirjavia lomatunnelmia on mahtunut 11 lapsiperhevuoteen. Omasta kokemuksesta sanoisin, että jos vanhempi ei syystä tai toisesta saa nukuttua tarpeeksi, elämä tuntuu järkyttävän raskaalta. Tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat, ja jos saa levättyä tarpeeksi. Voihan sitä ajatella että tänä vuonna meillä tehdään lomalla pikkureissuja. Ehkä ensi vuonna lapset jaksaa paremmin. LAPSET OVAT ERILAISIA TEMPERAMENTEILTAAN JA VAATIVUUDELTAAN. Jos sinulla on kiihkeä ja vaativa lapsi, tee se mitä jaksat. Jos naapuri jaksaa ja pystyy lähtemään Thaimaahan viiden lapsen kanssa, siitä vaan. Teidän perheenne elää omaa elämäänsä omien voimavarojen mukaan. Tärkeintä on, että lapset saa leikkiä, syliä, vähän jätskiä ja lettujakin toisinaan. Voimia!

Silloin kun lapset olivat pieniä niin ainoat kohteet olivat mökkireissu ja huvipuistot. Tai kotimaan matkailu. Sekin vain joskus.Ajat muuttuu ja nyt pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Tulipa mieleen tuosta kuinka usein vanhemmat lomalla ilman lapsia ketjusta, että onko joidenkin muidenkin "loma" tälläistä lasten kanssa, vai onko meillä vaan ihan toivottoman hankalat tyypit matkassa mukana?

Yleensä isompi kiukuttelee aina, koska kaikki uusi on niin jännää (tai tuttukin, jos on kovin mieleistä) ettei voi olla äksyilemättä aamusta iltaan. Päälle univelka, jonka pikkusisarus aiheuttaa niin lomatunnelma on taattu.

Nuorempi ei osaa nukkua muualla kuin kotona. Ikää jo yli 2v, mutta taaperoiässä tullut enemmän uniongelmia kun ei malta nukkua. Lopputulos on nukahtaa lähempänä puoltayötä ja herätä arkirytmin mukaisesti (huutamaan) klo 6. Ei saa kirveelläkään takaisin unille, paitsi ehkä klo 9 kun kaikki muut on herätetty ja voisi yrittää silmät ristissä tehdä jotain. Ei nuku päiväunia rattaissa tai autossa sen lisäksi ettei nuku yöllä.

Vielä olis kuukausi kesälomaa edessä, onneks ei enää liikuta kotoa mihinkään kun todettu se täysin toimimattomaksi.

Oot varmaan mun veljen vaimo. Aivan saatanallinen valittaja ja raivopää, vaikka kaikki on tosi hyvin. Ei jousta mistään, kenellekään ei saa olla hauskaa eikä jaksa muuta kuin omaa kännykkäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän se on kiinni vanhemmista. Meillä on kaveriperhe, jossa vanhemmat ottavat rennosti vaikka joku lapsista kiukuttelussa väsymystään, toinen kaatuisi polvet verille ja kolmas vääntäisi niskakakat. Tilanteet hoidetaan rakkaudella, mutta kuitenkin voivottelematta ja korostamatta tilanteen ”kamaluutta”.

Sitten on kaveriperhe, jossa äiti jäkättää lapsille pienimmästäkin asiasta ja puhuu koko ajan lähinnä kieltävään sävyyn. Puhuu myös lasten kuullen miten he taas käyttäytyvät taas huonosti ja kuinka rasittavaa heidän kanssa on mennä mihinkään. Perhelomat ovat heillä kuulemma aina yhtä helvettiä.

Ensimmäisen perheen lapset ovat ihania kilttejä ja helppoja. Toisen perheen lapset vittumaisia kitisijöitä, joiden kanssa ei jaksa olla samassa tilassa, vaikka ne ei ole omia. Uskallan väittää, että kasvatustyylillä on tähän vaikutusta.

Oman lapsen kanssa on ollut aina helppo matkustaa. Ollaan road tripattu ja tehty pitkiäkin reissuja. Me vanhemmat olemme ottaneet rennosti ja niin on lapsikin.

Se on juuri näin!!!!

Musta tuntuu että yritätte liian paljon liian varhain. Pienille lapsille riittää piknik lähimmällä uimarannalla ja illaksi kotiin. Kouluiässä niiden kanssa kannattaa ko matkustaa kun ne jaksaa kiinnostua isommista asioista ja myös motivaatiota matkustamiseen löytyy. Lomalla pn tarkoitus ottaa iisisti ja levätä joten suunnitelkaa ohjelma sen mukaan.

Esikoiseni (nyt jo teini) valittaa aina ja jatkuvasti kaikesta jos on sillä päällä. Jännittää kaikkea uutta. Keskimmäinen (teini-iän kynnyksellä) kestää pettymyksiä hirveän huonosti, ja tunteiden hallinta on vaikeaa kun pettyy. Nuorin (koululainen hänkin) on onneksi joustava. Tällä porukalla on tehty aivan karmeita reissuja, joista on todella jäänyt se fiilis ettei ikinä enää. Ei siinä aikuisten asenteet paljon auta jos yksi on päättänyt pilata muiden olemisen kiukuttelulla. Toisen asemaan asettumisesta on kyllä paljon puhuttu, mutta vaikeaa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän se on kiinni vanhemmista. Meillä on kaveriperhe, jossa vanhemmat ottavat rennosti vaikka joku lapsista kiukuttelussa väsymystään, toinen kaatuisi polvet verille ja kolmas vääntäisi niskakakat. Tilanteet hoidetaan rakkaudella, mutta kuitenkin voivottelematta ja korostamatta tilanteen ”kamaluutta”.

Sitten on kaveriperhe, jossa äiti jäkättää lapsille pienimmästäkin asiasta ja puhuu koko ajan lähinnä kieltävään sävyyn. Puhuu myös lasten kuullen miten he taas käyttäytyvät taas huonosti ja kuinka rasittavaa heidän kanssa on mennä mihinkään. Perhelomat ovat heillä kuulemma aina yhtä helvettiä.

Ensimmäisen perheen lapset ovat ihania kilttejä ja helppoja. Toisen perheen lapset vittumaisia kitisijöitä, joiden kanssa ei jaksa olla samassa tilassa, vaikka ne ei ole omia. Uskallan väittää, että kasvatustyylillä on tähän vaikutusta.

Oman lapsen kanssa on ollut aina helppo matkustaa. Ollaan road tripattu ja tehty pitkiäkin reissuja. Me vanhemmat olemme ottaneet rennosti ja niin on lapsikin.

Aina näitä joilla on helppo lapsi, ja ajattelevat sen olevan omaa hyvyyttään.

Tässähän verrataan kahta vierasta perhettä. On ihan selvä että vanhempien käytös heijastuu suoraan lapseen

Se on vanhemman vadtuulla luoda hyvä ilmapiiri

Lapsen käytös on kuin peiliin katsoisi. Sieltä näet miten itse käyttäydyt

On oikeasti tärkeää yrittää järjestää vanhemmille lomaa lapsista, edes puoli päivää jos ei muuhun pysty, silloin kun on tuo elämänvaihe päällä.

90% niistä, jotka valittavat ettei lapsille ole kerta kaikkiaan mitään mahdollisuutta saada hoitajaa edes hetkeksi, ovat liian rajoittuneita tai arkoja etsimään vaihtoehtoja.

Kun on uhmaikäisiä tai muuten hankalassa iässä olevia lapsia, matkailu perheenä on usein vain lastenhoitoa vaikeutetuissa olosuhteissa kalliiseen hintaan. Lisäksi tulee vielä pettymys kun omat odotukset rentoutumisesta eivät toteudu.

Silloin pitää ottaa irtiottoja kaksin. Joskus auttaa sekin että toinen puolisoista pyörittää kotia ja toinen menee oman ystävänsä kanssa esim. risteilylle.

Kun omani olivat 2, 4 ja 5 -vuotiaita, aloitimme samassa elämäntilanteessa olevan kaverini kanssa perinteen varata risteily kahden kesken. Pari ekaa reissua lähinnä nukuimme hytissä. Mutta kotiin palasimme uusin voimin. Nyt kun lapset ovat isompia, jatkamme yhä perinnettä mutta useimmiten käymme jossain kaupunkikohteessa viikonloppumatkalla.

Kirveellä unille? Taapero

Oon omasta puolestani huomannut huiman eron lasten käyttäytymisessä sen mukaan oli lyhytpinnainen mies mukana reissussa tai ei. Jos ollaan ilman miestä jossain, niin lapset on rentoja ja hyväntuulisia. Lapset kyllä aistii vanhemman kireyden todella herkästi. Miehen seurassa lapset on vakavampia ja kiukkuherkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän se on kiinni vanhemmista. Meillä on kaveriperhe, jossa vanhemmat ottavat rennosti vaikka joku lapsista kiukuttelussa väsymystään, toinen kaatuisi polvet verille ja kolmas vääntäisi niskakakat. Tilanteet hoidetaan rakkaudella, mutta kuitenkin voivottelematta ja korostamatta tilanteen ”kamaluutta”.

Sitten on kaveriperhe, jossa äiti jäkättää lapsille pienimmästäkin asiasta ja puhuu koko ajan lähinnä kieltävään sävyyn. Puhuu myös lasten kuullen miten he taas käyttäytyvät taas huonosti ja kuinka rasittavaa heidän kanssa on mennä mihinkään. Perhelomat ovat heillä kuulemma aina yhtä helvettiä.

Ensimmäisen perheen lapset ovat ihania kilttejä ja helppoja. Toisen perheen lapset vittumaisia kitisijöitä, joiden kanssa ei jaksa olla samassa tilassa, vaikka ne ei ole omia. Uskallan väittää, että kasvatustyylillä on tähän vaikutusta.

Oman lapsen kanssa on ollut aina helppo matkustaa. Ollaan road tripattu ja tehty pitkiäkin reissuja. Me vanhemmat olemme ottaneet rennosti ja niin on lapsikin.

Tämä on totta. Kun jättää sen alituisen suorittamisen tarpeen kokonaan pois ja ottaa rennommin itse, lapsetkin rentoutuvat ja elämä on helpompaa. En ymmärrä tuota joka helkutin asiasta stressaamista. Ei se ole kenenkään etu, että mamma on lomakohteessa koko ajan nuttura kireellä.

Alapeukuttajat ovat suorittajia. Eivät osaa itse rentoutua ollenkaan. Missään.

Ehkä heidän kannattaisi jäädä itse kotiin ja muu perhe lähtee rennolle lomalle, ilman suorittajaa, joka stressaa aivan kaikesta ja aivan turhaan.

Näitä olen nähnyt. Enemmän ne suorittajaäidit huutavat ja valittavat jatkuvasti kuin lapset ;)

Lapsissa muka vika, mutta kyllä se on se suorittajaäiti joka kaikkien loman pilaa. Eivät vain täydellisen tavoittelultaan tätä itse huomaa.

Siipat naureskelevat taka-alalla rouvalleen, joka suu vaahdossa aikatauluttaa loman sekunnileen eikä itse kestä, jos tulee äkkinäinen muutos.

Veikkaan, että enemmän niitä rutiineja suorittajaäidit tarvitsevat kuin muu perhe lomalla ollessaan..

Yhdessä oloa lapset tarvitsevat enemmän kuin mitään etelän matkoja. Tai muuta.

Pysykää kotona huutamassa ja kiljumassa lapsiparoillenne.

Vierailija kirjoitti:

Esikoiseni (nyt jo teini) valittaa aina ja jatkuvasti kaikesta jos on sillä päällä. Jännittää kaikkea uutta. Keskimmäinen (teini-iän kynnyksellä) kestää pettymyksiä hirveän huonosti, ja tunteiden hallinta on vaikeaa kun pettyy. Nuorin (koululainen hänkin) on onneksi joustava. Tällä porukalla on tehty aivan karmeita reissuja, joista on todella jäänyt se fiilis ettei ikinä enää. Ei siinä aikuisten asenteet paljon auta jos yksi on päättänyt pilata muiden olemisen kiukuttelulla. Toisen asemaan asettumisesta on kyllä paljon puhuttu, mutta vaikeaa on.

Eiköhän jo iso teini yksinkin pärjää. Itse olin viikon yksin kotona 16-vuotiaana kun vanhemmat lähtivät etelään. Hyvää harjoitusta itsenäistymiselle. Muutinkin sitten 17-vuotiaana kotoa pois omilleni.