Paljonko te muut saatte apua taaperoiden isovanhemmilta? Kysyy väsynyt äiti...

Emme ole saaneet mitään. Palkkaa apua.

Sellaista se nykyisin on. Yhä useammat isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita auttamaan omia lapsiaan lapsiarjen keskellä, koska eivät koe sitä tarpeelliseksi. Apua ei anneta, jos ei itse hyödy siitä. Sellaista se on. Itsekäs on maailma.

En mitään paitsi silloin, kun lapsi/lapset oli kipeunä ja olisin joutunut jäämään töistä pois. Loma-aikaan äitini myös auttoi, kun olin töissä.

Hoidin itse. En kyllä odottanutkaan, että jonkun pitäisi auttaa.

Lapsia suunniteltaessa pitää miettiä, pärjääkö YKSIN lasten kanssa jos apua ei saa mistään. Lapsia ei voi tehdä niin että ajattelee, että kyllä niitä aina joku hoitaa tarvittaessa. Isovanhemmilla on oma elämä eivätkä he ole velvoitettuja hoitamaan lapsiasi jos eivät halua/ehdi. Kanna itse vastuu päätöksistäsi tai palkkaa apua.

Omat vanhempani eivät käy edes kylässä. Äitini on alkoholisoitunut, isällä on ollut uusi vaimo jo kauan ja he elävät tämän vaimon lasten perheille. Olenko katkera? Kyllä.

Miehen vanhemmat ovat elämässä mukana, ja jos pyydetään apua, sitä yleensä saadaan (ollaan kahdestaan pari kertaa vuodessa viikko lopun verran, auttavat remonteissa yms). Tästä taas olen kiitollinen. En vain osaa pyytää apua itselleni... Ajattelen että nykyisessä on tarpeeksi, ja että onhan molemmat heistä töissä ja on heillä omakotitalo, mökki ja kolme muuta lastenasta perheineen.

Minunkin mieheni tekee pitkää päivää. Itseltäni katosi työpaikka alta kun olin äitiyslomalla kolmannesta lapsestamme. Nyt olen kotona taaperon ja kahden kouluikäisen kanssa. Taapero on vilkas ja ehtiä öinen, ja minä toivoisin että joku aikuinen tulisi kylään, ja voisin jutella aikuisen kanssa. Tai että joku menisi noiden kanssa ulos muutamaksi tunniksi että voisin vaikka siivota rauhassa.

Siis kukaan ensimmäisenä vastanneista ei ole saanut mitään apua?!

Ja tämäkö on sitten nykyään normaalia, vaikka oman lapsuuden aikaan mummoloissa vietettiin tyyliin viikkoja!

Täällä maalla ainakin tosi monet tuntuvat jättävän lapset isovanhemmille hoitoon tuosta vaan ja jatkuvasti.

Vai näyttääkö se vaan minulle siltä...

Ap

Lapsemme olleet n.5x hoidossa anopillani ja niistä pari kertaa ollut 1 yön yökyläily. Lapseni ovat nyt teinejä, 15v ja pian 17v.

Oma äitini saira(47v) stui pian esikoiseni syntymän jälkeen ja kuoli lasteni ollessa juuri 4v täyttänyt ja 2,5v. Eivät siis olleet äidilläni kummemmin hoidossa koskaan. Tätä kirjoittaessani tuli näköjään itku silmään ja pala kurkkuun, niin suuri suru tämä asia on minulle ilmeisesti ikuisesti. Siis se ettei nuori äitini saanut olla mummo terveenä eikä ylipäänsä mummo kovin kauaa. Antaisin toisen käteni jos vain voisin soittaa hänelle ja kertoa mitä lapsilleni kuuluu ja että äiti näkisi millaisia ihania, komeita ja fiksuja (juuu osaavat olla erittäin raivostuttaviakin) nuorukaisia heistä on kasvanut <3

Kerran olen saanut ”apua”. Toinen lapsi joutui sairaalaan ja pyysin äitiäni ottamaan vanhemman lapsen yöksi ettei hänen tarvitse notkua sairaalassa.

Yhden yöni piti ja sen jälkeen selitti kaikille naapureille miten aina joutuu tekemään kaiken kun minä en koskaan hoida lapsiani.

Se jäikin sitten ainoaksi kerraksi. Eikä muuten käydä nytkään äitiä hoitkodissa katsomassa. Missä hän arvatenkin selittää kaikille miten hän aina on kaikkensa antanut ja tänne vaan on hylätty.

Sitlystä löydät helpoiten hoitajan lapsellesi

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vilkas taapero, jonka molemmat isovanhemmat ”ovat jo omansa hoitaneet”. Kaipaisin apua tähän taapetoarkeen, etenkin isovanhemmilta, joille lapsi on tärkeä, mutta kun tapaamme, he haluavat vain seurustella, eivät auttaa.

Asumme maalla, ja miehen työpäivät ovat matkan takia pitkiä. Tyypillistä arkeamme on, että olen yksin lapsen kanssa suurimman osan ajastamme kotona. Yrittäjävanhempani ovat suurimmaksi osin eläkkeellä ja asuvat melko lähellä. Silti voi usein mennä parikin viikkoa ettemme näe. Tyypillinen tervehdyskäynti on se, että minä teen ruokaa kaikille, isovanhemmat ja isä viihtyvät lapsen kanssa.

Kuuntelen kateudesta vihreänä miten monet saavat arkista apua isovanhemmilta, että pääsevät säännöllisesti harrastamaan, viettämään parisuhdeaikaa, tai jopa viihteelle!!! Kunpa itsekin pääsisi edes joskus johonkin kaksin, tai voisi jättää lapsen hetkeksi isovanhempiensa hoitoon, niin että voisi käydä vaikka jumpassa.

Itse olimme tosi paljon hoidossa mummolassa lapsena, kun vanhemmat tekivät ulkomaanmatkoja ym, ensimmäisen kerran olen jäänyt mummon hoitoon viikoksi yksivuotiaana.

Molemmat isovanhemmat kyllä ovat kiintyneitä lapseen, mutta koskasn eivät ehdota apua. Muutama viikko sitten kysyin äidiltäni, voisiko poika jäädä hoitoon, jos menisimme miehen kanssa joskus ulos syömään, mummon vastaus oli kysymys, miksi meidän pitäisi lähteä ulos syömään.

Ja ihan fiksut, koulutetut, ulkomailla ja riennoissa käyvät isovanhemmat siis kyseessä.

En olisi koskaan uskonut että meilläkin tämä menee näin. :’(

Lapsesta kyllä pidetään, mutta mitään sitoutumista tai vaivaa ei omaan elämään enää haluta. :(

Sulla on ilmeisesti mies...miksi et sitten pääse jumppaan tms?

Olen tosi pahoillani kasi! toki se on jo kiitollisuuden aihe sinänsä, että lapsella on yhä elossaolevat ja mukavat isovanhemmat.

Ap

Yksi taapero ja sinä väsyt?

Itse en ole hoidattanut lapsiani toisilla. Jos niitä ei jaksa hoitaa, ei niitä pidä tehdä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis kukaan ensimmäisenä vastanneista ei ole saanut mitään apua?!

Ja tämäkö on sitten nykyään normaalia, vaikka oman lapsuuden aikaan mummoloissa vietettiin tyyliin viikkoja!

Täällä maalla ainakin tosi monet tuntuvat jättävän lapset isovanhemmille hoitoon tuosta vaan ja jatkuvasti.

Vai näyttääkö se vaan minulle siltä...

Ap

Onhan siitä ollut juttua lehdissäkin miten nykyisovanhemmat ovat kiireisempiä, töissä vielä monesti ja tietyllä tapaa itsekkäämpiäkin. Se on heidän oikeutensa, eri asia kuinka ikävää se on ja kuinka kuormittaa lapsen vanhempia, mutta oikeutensa kuitenkin. Ei isovanhemmuus ole yhtä kuin automaattinen lastenhoitopalvelu, vieläpä ilmainen sellainen. Jos ei hotsita niin ei hotsita, ovat jo oman osansa tehneet.

Toimiiko alueella nuorten 4H? Sieltä saa monenlaista apua edullisella tuntitaksalla. Meillä käy nuori leikkaamassa nurmikon noin 18 euron tuntitaksalla. Varmasti löytyy myös lastenhoitoapua.

En saa,enkä oikeastaan tarvitsekaan isovanhempien apua. Mulla on taapero+vauva ja mies on myös paljon poissa. En mieti lainkaan sitä, että isovanhempien pitäisi jotenkin auttaa. Jos eivät itse mitään ehdota, niin ei mua kiinnosta alkaa kerjäämääkään. Mun lapsiahan ne ovat. En tehnyt niitä sillä ajatuksella, että äitini hoitaa niitä tai joku miehen vanhempi. Voihan sitä jotain tuttua pyytää tarvittaessa, mutta sen ei tarvitse tapahtua hyväntekeväisyytenä, vaan voin maksaa palkan. Kivahan se on, kun on aidosti osallistuva ja sellainen isovanhempi, joka haluaa hoitaa, mutta en murehdi, vaikka näin ei ole omalla kohdallani. Hoidan omani ja se siitä. Ei tartte muiden uhrautua, etenkään ilmaiseksi. Ota säkin vaan asenteeksi, että sun vaan kuuluu hoitaa oma lapsesi ja tarvittaessa palkkaat apua. Turha märehtiä muuta. Ei kannata tehdä lapsia, jos on suuria odotuksia siitä, että muut vuolaasti auttaisivat. Voi tulla karvaita pettymyksiä.

Tää on muuten se syy miksi me ei muutettu maalle. Koska tiesin että minähän siellä sitten yksikseni kökkisin.

Samaa täällä. Itse en edes viitsi kysyä heiltä apua. Mieheni epätoivoisesti kysyy minun vanhemmiltani joskus. Olen suurelti tyytymätön vanhempiini oman lapsuuteni takia ja joskus pohdin haluanko heidän edes olevan osa elämäämme. Sinäänsä olen päättänyt että en vaivaudu enään. Se kuinka paljon isovanhemmat näkevät ainoata lastenlastaan on heidän vastuullaan. Suunitelmissa on muuttaa kauas vähintään toiselle puolen suomea.

Olen rikki suurelti heidän takiaan. Anteeksi annan itseni vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Yksi taapero ja sinä väsyt?

Itse en ole hoidattanut lapsiani toisilla. Jos niitä ei jaksa hoitaa, ei niitä pidä tehdä ollenkaan.

Samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Eikä pidä kadehtia muita. Jos jonkun muun isovanhemmat hoitaa jatkuvasti lapsenlapsiaan, se ei tarkoita että on yleistä. Kertoo myös noidem lasten vanhemmista jotain.

Enkä tiedä omasta lapsuudestani ketään joka olisi notkunut isovanhemmillaan viikkotolkulla.

Vierailija kirjoitti:

Olen tosi pahoillani kasi! toki se on jo kiitollisuuden aihe sinänsä, että lapsella on yhä elossaolevat ja mukavat isovanhemmat.

Ap

Kiitos, välillä vain tuntuu niin hirveän väärälle, että noin kävi ja vieläpä nuorelle ihmiselle joka olisi fyysisesti jaksanut olla vaikka miten energinen mummo, 47v on tosi nuori kuolemaan. Hän rakasti lapsiani ihan hirveästi ja oli niin kovin ylpeä heistä ja mummoudestaan, kamalaa ajatellakin sitä luopumisen tuskaa ja surua jota äiti koki, kun tiesi kuolevansa. Häneltä jäi silloin vielä reilustikin alaikäinen lapsikin tänne jälkeen.

Voimia sinulle taaperosi kanssa, toivottavasti asia klaarantuu niin, että saat toivomaasi apua ja tukea!

-8-