Nyt minä olen sen päättänyt. En aio tehdä ollenkaan lapsia
Olen pitkään miettinyt yrittääkö vaiko eikö. Nyt olen tehnyt sen lopullisen päätökseni. Jään lapsettomaksi 😊
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten kummastuttaa se, että mikä saa naisen olemaan biologisesti haluamatta lasta? 🤔
Itse kävin jo murrosiässä kuumana vanhempiin poikiin. Kun tapasin mieheni 16-vuotiaana, tiesin haluavani naimisiin ja lapsia. 23-vuotiaana olin jo kahden lapsen äiti.
Lapseni, nyt jo koululaisia, ovat hienoin saavutus elämässäni, mutta myönnettävä toki on, että on välillä ollut aikoja että teki mieli hakata päätään seinään. Ja meillä on kuitenkin fiksut ja terveet lapset. Siis että elämä on mukavaa näin, nyt on jo tosi paljon myös omaa aikaa ym. Eli valinta oli oikea, en kadu.
Mutta mikäli olisin ehtinyt nauttia pidempään vapaasta elämästä, saattaisin ajatella toisin, mutta minulla oli todella voimakas tarve lisääntyä. Oli ihanaa olla raskaana. Lapsia olisi ehkä enemmänkin, mutta yhdessä sovittiin että meille kaksi on oikein hyvä määrä. Rahaahan lapsiin uppoaa aika paljon.
Mutta fyysisesti olisin valmis tekemään vauvoja koko ajan, sitähän varten seksikin lopulta on. :D Nyt sitten on sitä seksiä omaksi ja miehen iloksi ihan muuten vaan tottakai.
Eli eikö teille veloille tule sitä fyysistä vauvakuumetta?? Syöttekö pillereitä?
Miehellä on piuhat poikki, joten itse olen luomutilassa ja todellakin varsinkin ovulaation aikaan olisin koko ajan valmis seksiin. Muulloinkin kyllä.
Jos eläisin aikana ennen ehkäisyä, olisin varmaan synnyttänyt 20 lasta...
Kyllä minullekin tulee järkyttävä seksihimo ovulaation aikaan. Mutta en minä siinä samalla ajattele että "oi, nyt vauvoja tekemään, haluan lapsen!". Mulla ei ole koskaan tullut vauvakuumetta, mutta joka kuukausi tiettynä aikana kova panetus :) En syö pillereitä tai käytä hormonaalista ehkäisyä. En aio hankkia lapsia, en ole koskaan tuntenut tarvetta. Pahoittelut jos pelkkä paneminen ilman ajatusta vauvoista on mielestäsi seksin väärinkäyttöä :D
Minullakaan ei koskaan ole ollut vauvakuumetta, lapsia en ole koskaan halunnut, tiesin sen jo lapsena. En edes oikein leikkinyt nukeilla enkä vauvanukkeja ymmärtänyt ollenkaan. Ja sama kuin edellisellä, vaikka sama on ovulaation aikaan, niin vauvoja en silti ole koskaan halunnut.
Kerran ehkäisy petti, ja tein keskeytyksen. En voinut kuvitella itseäni raskaana, synnyttämässä taikka äitinä. Ei jäänyt pahempia omantunnontuskia. Hormonaalista ehkäisyä en ole pientä kokeilua lukuunottamatta koskaan käyttänyt.
Ehkä se on luonnon tapa rajoittaa syntyvyyttä, naiset jotka eivät halua lapsia, äideiksi. Tai onko kenties jokin geenivirhe, tai hormonaalinen ongelma kun vauvakuumetta ei ole, taikka halua äidiksi.
OT: Miltä se vauvakuume muuten tuntuu? Millaista se on, kun on pakko saada lapsi? Jopa parisuhteen kustannuksella. Vaikea kuvitella että haluaa jotakin niin kovasti että elämä menee piloille jos sitä ei saa... Mielenkiinnosta vaan kysyn.
Yngwie Malmsteen kirjoitti:
nainen on luotu synnyttämään ja hoitamaan lapsia, jos jostain muusta haaveilee, on tyhmä
Näin kai sanot myös tahattomasta lapsettomuudesta kärsivälle henkilölle? Hienoa pohdintaa kerta kaikkiaan...
Vierailija kirjoitti:
OT: Miltä se vauvakuume muuten tuntuu? Millaista se on, kun on pakko saada lapsi? Jopa parisuhteen kustannuksella. Vaikea kuvitella että haluaa jotakin niin kovasti että elämä menee piloille jos sitä ei saa... Mielenkiinnosta vaan kysyn.
Minä olin tuo joka "ihmettelin" alunperin tuota eikö ole tarvetta lisääntyä. Lisään tähän myös, että en tietenkään pidä seksiä pahana asiana ilman lisääntymisajatusta. En mä sentään mikään apina ole. :D Naisihmisellähän on klitoris, joka taas puuttuu kaikilta muilta maailman naarailta että onhan se seksi ihan iloksikin luotu. :'D
Mutta kyllä, mulle tuli 19-vuotiaana älytön vauvakuume. Mietin koko ajan vain sitä ja puoli vuotta juttelin miehelle vauvasta kunnes lämpeni ajatukselle. Tulin myös heti raskaaksi, outo juttu.
Vauvan syntymä taas itsessään oli rankka kokemus ja elämänmuutos nuorelle todella suuri.
Vauvakuume tuntui jotenkin "pehmeältä". Kuvittelin pinnasänkyä makuuhuoneen nurkkaan ja miten peittelisin pientä tuhisevaa vauvaa sinne. Peittelisin vaunuihin ja lähtisin kävelylle. Pitäisin sylissä ja paijaisin. Eli haave vauvasta sylissä ja sen hoitaminen oli jotenkin jo verissä, vauva vaan puuttui. Ja kun olin raskaana olin ihan sisäänpäinkääntynyt. :D Luin vauvalehtiä, ostin pikkuvaatteita ja juttelin oman äitini kanssa millaista kaikki tulee olemaan.
Olin ihan hurahtanut! Ja se oli ihanaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat voivat aina uskotella, että tekevät maapallolle jonkun palvelukset olemalla lisääntymättä. Ottakaa oikeasti selvää asioista. Se, että juuri sinä et lisäänny ei ole sen kummempi ekoteko kuin havunneulasen nakkaaminen kompostiin.
https://www.maailmankuvalehti.fi/2018/3/pitkat/lisaantymatta-paras
Lisääntymättä jättäminen ON suurin ekoteko, jonka ihminen voi tehdä.
Lähdekritiikkiä, hyvät ihmiset. Maailman kuvalehti ei ole luotettava tietolähde.
Liikakansoitus on myytti. Väkiluvun kasvu tasoittuu aina yhteisöissä joissa on perustarpeet saatavilla. Kannattaa keskittää katseet Afrikkaan tai Intiaan, ja niiden ihmisten elinoloihin jos haluaa maailman väkiluvun lähtevän laskusuhdanteeseen.
Olen 5-kymppinen eronnut nainen, jolla on kaksi lasta. Olen monet kerrat miettinyt, kuinka kauheaa olisi jos ei olisi noita kivoja lapsiani. Monet lapsettomuuden helppoutta hehkuttavat eivät tajua, että mitäs sitten kun tuleekin vanhempana ero siitä elämänkumppanista ja oletkin ihan yksin... Ainakin minulle lapsista on aina ollut valtavasti iloa ja riemua.
Tuo asenne ei sitten ole kaikkien lapsettomien suusta :D en tajua tätä vääntämistä puolien välillä. Ite haluan pysyä lapsettomana, mutta on minulla esim. kummilapsia ja suurin osa lapsista on oikein mukavia, Niinkuin monet muutkin ihmiset. Jokainen tavallaan, ei siinä sen kummempaa :)