Nyt minä olen sen päättänyt. En aio tehdä ollenkaan lapsia

Vierailija kirjoitti:

Kuka yhteiskuntaa pyörittää jos kukaan ei tee lapsia?

Eiköhän ihmisen ollut tarkoitus pysyä ”hieman” marginaalisempana lajina alunperinkin, sitten jotain meni pieleen kun valtasimmekin tämän mittakaavan jalansijan maailmasta, tuhoten tieltämme muita lajeja ja siinä sivussa omaa lajiamme myös kun ilmeisesti reviiriä ei riitä paisuuneelle määrällemme. Maapallo on moneen otteeseen yrittänyt karsia liiallista ihmismäärää mm. Rutoilla ja AIDSilla, mutta ihminen ei usko varoitusmerkkejä vaan keksii tavan selviytyä näistäkin ja jatkaa lisääntymistään.. Näin ollen tämä puutteellinen yhteiskuntammekin on kyseenalainen saavutus, että kannattaako sitä kenenkään olla pyörittämässäkään tässä mittakaavassa :D

Vierailija kirjoitti:

Itse en koskaan ole tuntenut halua lastenhankintaan. En siis edes lapsena tai nuorena. En muista missään vaiheessa ajatelleeni että haluan vielä joskus lapsia. Ensimmäisen kerran muistan joskus 5-6 luokalla ajatelleeni että en muuten aio hankkia lapsia. Mulla se on ikäänkuin sellainen normaali tunne, tai siis ei edes mikään sellainen päätös, vaan tuntuu kuin olisin aina ajatellut näin. En tiedä olenko jotenkin poikkeva yksilö vai onkohan tämä ihan yleistä. Voihan se tosiaan olla, että luontoäiti on nokkela ja haluaa rajoittaa syntyvyyttä. Tai minusta ainakin tuntuu että kyllä luonto keinot keksii, jos jotain on tarvetta tehdä.

Tämä on jokseenkin yleistä velojen keskuudessa. Sitä ikään kuin synnytään velaksi - aivan kuten joku syntyy transsukupuolisena tai ei-heterona. Itse tiesin 6-vuotiaana jo, etten halua lapsia. 30 vuoden jälkeenkään ei ole mikään lapsiviisari värähtänyt mihinkään suuntaan. Jos voisin, leikkauttaisin kohtuni pois yksintein.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoruus on kiva. Vanhuus surkea ja yksinäinen.

Mut siitä vaan :)

Siitä on joku tutkimus, että se raivon tunne veloja kohtaan tulee siitä, kun isukit ja äitylit on tehneet omasta mielestään ns. moraalisesti oikein tehdessään lapsia.

Ne odottaa siitä sen takia palkintoa, koska se oli se moraalisesti oikea valinta, vaikka johtaakin ajanmenetykseen, rahanmenetykseen, vapaudenmenetykseen. Ja niiden mielestä velat tekee moraalisesti väärän valinnan, sen pitää johtaa rangaistukseen.

Se raivon tunne nousee sitten, kun sitä palkintoa ei olekaan tulossa lasten tekemisestä, eikä veloille rangaistusta. Sen takia nuo vanhemmat ulisee loputonta bingoa siitä miten velat on yksin vanhoina ja sitten kaduttaa jne, koska sen rangaistuksen on pakko tulla niiden mielestä.

Mistä johtuu sitten joidenkin velojen aggressiivinen perheellisten dissaaminen? Miksi täytyy raivota ja huutaa suu vaahdossa, että "kyllä mielesi vielä muuttuu", "tulet katumaan lastesi tekoa", "elämäsi on takuulla onnetonta", "elämäsi on tylsää", "elämässäsi ei ole mitään muuta sisältöä kuin kakkavaippojen vaihtaminen seuraavat 18v", ja muuta sellaista? Ei tahdota hyväksyä sitä että toiset näkee hyvän elämän eri tavalla kuin itse. Ei tahdota uskoa että toiset oikeasti voi olla onnellisia siitä, että lapset tuli tehtyä. Itse olin 15-vuotiaana sitä mieltä että haluan 3-4 lasta ja olen edelleenkin sitä mieltä näin aikuisena. En missään nimessä kadu lapsiani vaan koen olevani onnekas ja etuoikeutettu, kun onnustui näin luomusti. En muuttaisi mitään jos voisin palata ajassa taaksepäin. Olen onnellinen ja nautin elämästä. Lapset on vain mukava lisämauste elämässä. Mutta tietysti minun täytyy valehdella, oikeasti olen surkea ja onneton, koska tälläinen ajatus tuntuu joistakin veloista lohdulliselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoruus on kiva. Vanhuus surkea ja yksinäinen.

Mut siitä vaan :)

Siitä on joku tutkimus, että se raivon tunne veloja kohtaan tulee siitä, kun isukit ja äitylit on tehneet omasta mielestään ns. moraalisesti oikein tehdessään lapsia.

Ne odottaa siitä sen takia palkintoa, koska se oli se moraalisesti oikea valinta, vaikka johtaakin ajanmenetykseen, rahanmenetykseen, vapaudenmenetykseen. Ja niiden mielestä velat tekee moraalisesti väärän valinnan, sen pitää johtaa rangaistukseen.

Se raivon tunne nousee sitten, kun sitä palkintoa ei olekaan tulossa lasten tekemisestä, eikä veloille rangaistusta. Sen takia nuo vanhemmat ulisee loputonta bingoa siitä miten velat on yksin vanhoina ja sitten kaduttaa jne, koska sen rangaistuksen on pakko tulla niiden mielestä.

Mistä johtuu sitten joidenkin velojen aggressiivinen perheellisten dissaaminen? Miksi täytyy raivota ja huutaa suu vaahdossa, että "kyllä mielesi vielä muuttuu", "tulet katumaan lastesi tekoa", "elämäsi on takuulla onnetonta", "elämäsi on tylsää", "elämässäsi ei ole mitään muuta sisältöä kuin kakkavaippojen vaihtaminen seuraavat 18v", ja muuta sellaista? Ei tahdota hyväksyä sitä että toiset näkee hyvän elämän eri tavalla kuin itse. Ei tahdota uskoa että toiset oikeasti voi olla onnellisia siitä, että lapset tuli tehtyä. Itse olin 15-vuotiaana sitä mieltä että haluan 3-4 lasta ja olen edelleenkin sitä mieltä näin aikuisena. En missään nimessä kadu lapsiani vaan koen olevani onnekas ja etuoikeutettu, kun onnustui näin luomusti. En muuttaisi mitään jos voisin palata ajassa taaksepäin. Olen onnellinen ja nautin elämästä. Lapset on vain mukava lisämauste elämässä. Mutta tietysti minun täytyy valehdella, oikeasti olen surkea ja onneton, koska tälläinen ajatus tuntuu joistakin veloista lohdulliselta.

Samaa olen miettinyt! Ja velat eivät jotenkin ymmärrä että IHAN OIKEASTI haluan ostaa lapsilleni kaikkea mikä tekee heidät onnelliseksi, vaikka sitten itse en saisi jotain geelikynsiä. Se nähdään niin että huokaillen luovun niistä kynsistä kun on pakko ja lapsi tarvitsee talvikengät.. Hassua. Eivätkö he ikinä valitse kenenkään muun onnea omansa yli ja tule siitä onnelliseksi?!

Mullakin on monta sukulaista lapsettomia, kun ovat tehneet päätöksen hoitaa omia vanhempiaan, sen sijaa kuin perustaa oma perhe. Itse kyllä arvostan heitä. Nyt eläkkeellä ja mielellään aina auttavat rahallisesti kummityttöä.

Mullakin lapsen kummi lapseton aina niin mielellään pyytää että saako ostaa uudet haalarit. Välittää voi muistakin kuin omista lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vanhana olet yksin pissavaipoissa , kun lapsesi eivät tule niitä vaihtamaan.

Mutta noin puoli miljoonaa euroa rikkaampana kuin viereisessä sängyssä homehtuva lapsia hankkinut. Voipi jopa olla, että säästöillään lapseton pystyy palkkaamaan oman filippiiniläishoitajan vaihtamaan vaippansa.

t. Kahden pojan äiti, jonka on vaikea kuvitella poikiaan vaihtamassa mammansa vaippaa

Marianne-Lapseton kirjoitti:

Ette te taida tajuta että te ootte just tän pallon tulevaisuuden tuho... :D

Suomalaisten sikiävyys ei tätä palloa tuhoa.

Voit suhteuttaa asiaa sillä, että kun ajanhetkellä x suomalaisia ja syy_rialaisia oli kumpiakin 5 miljoonaa, niin nykyhetkeen verrattuna suomalaisia on 5,5 miljoonaa ja tätä toista s-kansaa 26 miljoonaa. 

Vierailija kirjoitti:

Marianne-Lapseton kirjoitti:

Ette te taida tajuta että te ootte just tän pallon tulevaisuuden tuho... :D

Suomalaisten sikiävyys ei tätä palloa tuhoa.

Voit suhteuttaa asiaa sillä, että kun ajanhetkellä x suomalaisia ja syy_rialaisia oli kumpiakin 5 miljoonaa, niin nykyhetkeen verrattuna suomalaisia on 5,5 miljoonaa ja tätä toista s-kansaa 26 miljoonaa. 

 Oikea luku olisi 30 miljoonaa, mutta sotiminen on ajanut muutaman miljoonaa muualle.

Matkustin jonkin aikaa sitten samassa junassa kanadalaisperheen kanssa: heitä oli kahdeksan, ja he edustivat kolmea sukupolvea. Oli todella mukavaa katsella, kuinka he huolehtivat toisistaan ja viihtyivät keskenään. Perhe-elämää parhaimmillaan.

Matkoilla näkee myös näitä keski-ikäisiä kahdestaan matkustavia pariskuntia, joilla ei tunnu olevaan enää mitään sanottavaa toisilleen. Istuvat vain ja tuijottavat muita, kun eivät jaksa enää tuijottaa toisiaan. Sitä lapsettomien suurenmoista vapautta.

Vierailija kirjoitti:

Marianne-Lapseton kirjoitti:

Ette te taida tajuta että te ootte just tän pallon tulevaisuuden tuho... :D

Suomalaisten sikiävyys ei tätä palloa tuhoa.

Voit suhteuttaa asiaa sillä, että kun ajanhetkellä x suomalaisia ja syy_rialaisia oli kumpiakin 5 miljoonaa, niin nykyhetkeen verrattuna suomalaisia on 5,5 miljoonaa ja tätä toista s-kansaa 26 miljoonaa. 

Kun luontoäiti saa pallon ihmismäärästä lopulta tarpeekseen niin tuskin se kauheasti jaottelee ketkä on suomalaisia ja ketkä syyrialaisia :D meillä kun sattuu olemaan se pieeeni yhdistävä tekijä että olemme ihmisiä!

Hienoa ap, mukavaa ettei tarvitse enää jahkailla! Mitäpä jos kaikki kunnioitettaisiin toistemme valintoja ja unelmia. On ok hankkia lapsia ja on ok olla hankkimatta niitä. Ihmisiä on erilaisia ja meistä kaikki rakentaa itselleen niin onnellisen elämän kuin kohdalleen osuneilla korteilla pystyy.

Vahinkoja sattuu monelle ja sit ajatellaan kyllä kulta jaksetaan ja sit ei jaksetaan . Tullaa tänne kitisee puoliso ei jaksa. Ennemmin yhdessä kuin yksin vauvan Kaa.

Vierailija kirjoitti:

Matkustin jonkin aikaa sitten samassa junassa kanadalaisperheen kanssa: heitä oli kahdeksan, ja he edustivat kolmea sukupolvea. Oli todella mukavaa katsella, kuinka he huolehtivat toisistaan ja viihtyivät keskenään. Perhe-elämää parhaimmillaan.

Matkoilla näkee myös näitä keski-ikäisiä kahdestaan matkustavia pariskuntia, joilla ei tunnu olevaan enää mitään sanottavaa toisilleen. Istuvat vain ja tuijottavat muita, kun eivät jaksa enää tuijottaa toisiaan. Sitä lapsettomien suurenmoista vapautta.

Ehkäpä tähän väliinkin mahtuu monenlaista erilaista tasoa. Kyllä minustakin lapsettomasta näyttää yllä kuvatunlainen perheenä tekeminen houkuttelevalta ja kadehdittavaltakin. Mutta esimerkiksi oma lapsuudenperheeni ei tahdo tulla keskenään toimeen, vaikka yritystä on kovasti ollut. Emme ikinä pääsisi sopuisasti matkaamaan junassa, kun yksi ei halua edes poistua kotoa, yhdelle tulee huono olo junassa, loput ei pääsisi yksimielisyyteen kohteesta... Olemme kaikki kiinnostuneet ihan eri asioista. Ei kaikki onnistu luomaan tuollaista harmonista ja onnellista perhe-elämää. Silloin voi tuntua paremmalta jopa olla vain puolison kanssa hiljaa, kuin vääntää ja riidellä isommassa joukossa.

Hyvä sinä.

Minullakin on tuttavaperhe, jonka neljästä lapsesta kaksi on jo aikuista, mutta yhä he viettävät useimmat juhlapyhät ja lomat yhdessä, ja nyt mukaan alkaa tulla jo tyttö- ja poikaystäviäkin. Itse olen ollut yli kymmenen vuotta yksinhuoltajana, mutta omat teinini viihtyvät yhä perheen kanssa, ja teemme edelleen paljon juttuja keskenämne. Toisaalta minulla alkaa myös olla yhä enemmän sitä velojen kovasti arvostamaa omaa aikaa, eli elämässä on nyt vähän kaikkea: hyvin läheiset perhesuhteet ja mahdollisuus tehdä kaikenlaista myös omin päin.

Vierailija kirjoitti:

Matkustin jonkin aikaa sitten samassa junassa kanadalaisperheen kanssa: heitä oli kahdeksan, ja he edustivat kolmea sukupolvea. Oli todella mukavaa katsella, kuinka he huolehtivat toisistaan ja viihtyivät keskenään. Perhe-elämää parhaimmillaan.

Matkoilla näkee myös näitä keski-ikäisiä kahdestaan matkustavia pariskuntia, joilla ei tunnu olevaan enää mitään sanottavaa toisilleen. Istuvat vain ja tuijottavat muita, kun eivät jaksa enää tuijottaa toisiaan. Sitä lapsettomien suurenmoista vapautta.

Ihan samalla tavalla minä voin kertoa näkeväni paljon väsyneitä vihaisia vanhempia jotka äyskivät lapsilleen ja huokailevat tuskissaan raahatessaan reissussa hirveää tavarakuormaa. Näen myös paljon kahdestaan kaikessa rauhassa istuskelevia pariskuntia hymy huulillaan, toinen lukee bussissa kirjaa ja toinen nukkuu puolisonsa olkaa vasten. Voisin myös sylkäistä tähän perään synkästi että siinäpä näette miten onnellista lapsiperheen arki on.

Meistä kaikki katselevat elämää omien asenteidemme kautta. Lapset tai niiden puuttuminen ei tee kenenkään elämää automaattisesti paremmaksi. Tuntuu todella oudolta miten vaikeaa ihmisten on käsittää että kaikki eivät halua elämältään samoja asioita.

Jotenkin alkaa tuntua siltä, että velat ovat vähän kuin vegaanit, jotka väittävät ruokavalionsa monipuolistuvan, kun sitä karsitaan rankalla kädellä. Velojen mielestä elämäkin on rikkaampaa, kun siitä jättää lapset pois, jotka ovat mitä suurimmassa määrin juuri sitä elämää. No, mikä nyt kenellekin parhaiten sopii...

Vierailija kirjoitti:

Nooh, ehkä se on hyväkin, että nämä velanaiset jäävät lapsettomiksi. Suurin osa heistä on matalasti koulutettuja ja vähän tienaavia. Ihan tilastollisesti älykkäillä ja korkeakoulutetuilla on enemmän lapsia. Velahössötys on alempien sosiaaliluokkien muoti-ilmiö.

----------

Ei vaan toisinpäin. Mitä korkeampi koulutusaste naisella, sitä vähemmän lapsia.

T. VELA-tohtori

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nooh, ehkä se on hyväkin, että nämä velanaiset jäävät lapsettomiksi. Suurin osa heistä on matalasti koulutettuja ja vähän tienaavia. Ihan tilastollisesti älykkäillä ja korkeakoulutetuilla on enemmän lapsia. Velahössötys on alempien sosiaaliluokkien muoti-ilmiö.

----------

Ei vaan toisinpäin. Mitä korkeampi koulutusaste naisella, sitä vähemmän lapsia.

T. VELA-tohtori

Juurikin näin! Siksi olisi ensiarvoisen tärkeää auttaa pikaisesti kehitysmaat jaloilleen, naiset sielläkin koulutuksen piiriin, niin maailman ylikansoittuminen alkaa pysähtyä kuin itsestään!