Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako yhteenpaluu (lasten isä)
Erottiin kun lapset olivat n. 2 ja 4. Molemmilla lapsilla todettiin diabetes ja muutenkin oli haastavaa aikaa. Valvomista ym.
Nyt lapset ovat koulussa ja ollaan ikään kuin vahingossa alettu tapailemaan. Nyt hän pyysi minua ja lapsia mökille kahdeksi viikoksi..
Voiko tämä vahingoittaa jotenkin aika nuoria lapsia, jos ei sitten kuitenkaan toimi?
Kommentit (84)
Surkea tyyppi, kun loikit vastuusta. Toivottavasti.lapsesi löytävät oikean miehen isäkseen ja unohtavat sut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erottiin kun lapset olivat n. 2 ja 4. Molemmilla lapsilla todettiin diabetes ja muutenkin oli haastavaa aikaa. Valvomista ym.
Nyt lapset ovat koulussa ja ollaan ikään kuin vahingossa alettu tapailemaan. Nyt hän pyysi minua ja lapsia mökille kahdeksi viikoksi..
Voiko tämä vahingoittaa jotenkin aika nuoria lapsia, jos ei sitten kuitenkaan toimi?
Älä ap edes harkitse. Mä tein tuon eikä se toiminut, päinvastoin meni vaan huonommaksi.
Vierailija kirjoitti:
On niitä muitakin jotka ovat palanneet yhteen <3 Sehän on juuri hyvä ja oikein, ellei sitten toinen ole väkivaltainen narsisti-psykopaatti, silloin EI kannata palata.
Luin tutkimuksen, jonka mukaan yllättävän moni, lähes 40% katui avioeropäätöstään ja olisivat olleet valmiit yrittämään uudelleen. Tästäkään syystä ei kannata heti rynnätä uuteen suhteeseen.
62% eronneista koki itsensä paljon onnellisemmaksi eron jälkeen. 8% katui kovasti eroaan. Väestöliiton erotitkimus.
Elätte alun hyvää aikaa. Ei mies vuoden jälkeen enää pese hiuksiasi. Aamukahvit ehkä keittää samalla kun itselleen, muuten ei.
Ajatelkaa lapsia. Tietty sitä haluaa toista aluksi, lähinnä seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Diabeetikon äitinä ymmärrän kuinka vaikeaa on hoitaa avioliittoa saati sitten kahden diabeetikkolapsen vanhempina ja vielä noin pienten lasten.Alkuaikoina itsellä pallo hukassa ja miehellä myös ja diabeteslapsen takia ensimmäinen vuosi meni väsymyksen ja verensokerin seurannan takia sumussa.Hyvä ettei ero tullut itselle, kun seksiä ei juuri ehtinyt olemaan.Suosittelen sinulle, että aloitatte puhtaalta pöydältä, kun ilmeisesti lasten vs arvot ja hoidot balanssissa jos on sensorit tai pumput käytössä.Jos rakkautta jäljellä niin kyllä sen äkkiä huomaa!
Mies pakeni, nainen joutui yksin raskaaseen vastuuseen?
Kaikki varmaan toivovat hyvää, toimivaa parisuhdetta. Voittehan yrittää uudestaan, olla edes ystäviä ( mutta älkää enää lisääntykö, teidän elämäntapanne /geeniperimä eivät näköjään kohtaa? )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vittu mitä paskaa nää osakommentit taas.
- D-tytön äiti
Palstan mukaan vain rikas ja täydelliset geenit omaava saisi lisääntyä. Entäs sattumat? Ja miksi joku aina tuo näihin tuon syövän. Liittyy mihin??
Go for it!!!!!!!!!!!!
Ihmiset on kyynisiä ja negatiivisia, älä kuuntele heitä. Ei sun tarvitse heti muuttaa takaisin sen kanssa yhteen, vaan katsot, miten homma etenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elätte alun hyvää aikaa. Ei mies vuoden jälkeen enää pese hiuksiasi. Aamukahvit ehkä keittää samalla kun itselleen, muuten ei.
Ajatelkaa lapsia. Tietty sitä haluaa toista aluksi, lähinnä seksiä.
Voihan sen suhteen sitten pitää vaikka loppuelämän satunnaisena seksisuhteena? Kaikki voittaa! Varsinkin lasten äiti sekä lapset, kun mies näkee vaivaa saadakseen seksiä!
Mikset yrittäisi? Olette nyt ensin sen 2 viikkoa yhdessä mökillä ja katsot synkkaako hyvin yhteen.
Mitä sulla on hävittävänä? Pahimmassa tapauksessa palaatte takaisin viikko-viikko-systeemiin ja omiin asuntoihinne, eli samaan tilanteeseen kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin kokeilet, koska niin haluat. Meillä ei toiminut toista kertaa. 3 kk ja sama paska oli valloillaan. Loma Kreikassa lasten ja miehen kanssa meni hyvin, mutta arki ei.
No tietysti mies on nyt aivan erilainen kuin ennen ja on muuttunut...
Kunnes juttu karahtaa kiville taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haha. En ole lisääntymässä enää kenenkään kanssa. Valvominen on rankkaa, enkä näköjään ole geeneillä siunattu. Meillä ei lasten isän kanssa kummankaan suvussa ole diabetestä, mutta nykyään moni lapsi sairastuu silti. Alttius molemmilla testien mukaan on. Suomalaisissa ilmeisesti yleisen tuo alleeli.
Vaikkei diabetestä olisi tullut, voi olla että olisimme eroon päätyneet, kuka tietää. Ehkä se oli piste kaikelle. Diabetes on myös tuonut hyviä asioita, herkkyyttä ja myötätuntoa muita kohtaan. Kaikkeen ei voi vaikuttaa itse.
Mökille lupasin mennä. Siellä on mahtava tilaisuus olla yhdessä :) Pakko koittaa vielä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin kokeilet, koska niin haluat. Meillä ei toiminut toista kertaa. 3 kk ja sama paska oli valloillaan. Loma Kreikassa lasten ja miehen kanssa meni hyvin, mutta arki ei.
Tuliko arkeen ne samat ongelmat minkä takia erositte, vai uudet? Miten lapset suhtautui tuohon kaikkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ette kokeilisi palata yhteen? Avoimin kortein, kuitenkin asioista selvästi sopien; miten jaetaan vastuut jatkossa, mitkä ovat suhteen pelisäännöt. Exähän on joutunut nyt heräämään myös öisin, kun lapset ovat hänellä, eikö niin? Vai toimiiko hypokoira niin hyvin ettei ylimääräisiä mittauksia tarvita? Joka tapauksessa tilanne on helpompi monella tapaa, exä on ehkä kasvanut tahoillaan, ja jos ap teillä ei ole ollut perustavaa laatua olevia ongelmia - luottamuspulaa, väkivaltaa tai vastaavaa - niin voisitte vallan hyvin olla nykyisin ihan toimiva pari.
Ei pidä vähätellä henkisen ja fyysisen vetovoiman voimaa. Jos oikeasti haluaa olla yhdessä eikä suuria ongelmia ole, niin en tajua miksi pitäisi kärvistellä erillään. Meillä on vaan tämä yksi elämä, eikä hyviä kumppaniehdokkaitakaan nyt vaan useimmille ole jonoksi asti. Jos suhteen suurimpia ongelmia on (ollut) yöherätysten epäoikeudenmukainen jako ja kroonisesta väsymyksestä aiheutuva riitely, niin....
Vierailija kirjoitti:
Juu, diabetes tuli molemmille lähes samaan aikaan.. Toinen oli vielä pieni ja heräili muutenkin öisin. Sitten vielä mittailin turhaankin öisin, mikä johti hirveään väsymykseen. Lapset olivat juuri aloittaneet päiväkodin ja minä työn, joka vaati keskittymistä. Vahingossa purettiin väsymys toisiimme. Mies ei öisin meinannut herätä, ja hänen herättely ja kiukku oli suurempi työ kuin käydä itse mittaamassa.
Jos halusin nukkua, oli lähdettävä muualle nukkumaan, koska mies siirsi muuten yön vastuun minulle.
Nyt valvottava öitä on paljon vähemmän, meillä on hypokoirakin ym. Lapset ovat yötä myös mummolassa jne.
Tuskin me yhteen muutettaisiin pitkään aikaan, mutta noita hellyydenosoituksia on lapset jo vahingossakin nähneet. Tavallaan eletään uudelleen sitä alkuvaihetta, ja tekisi vaan mieli olla lähellä.
En jaksaisi suunnitella tulevaa vielä, mutta toki sitä olisi lasten takia mietittävä. Ollaan koko aika oltu hyvissä väleissä, ja molemmat ovat olleet mielessään mustasukkaisia toisistaan, mutta ei olla sanottu mitään kuin vasta nyt.
Ap
Jos mies sysäsi silloin vastuun sinulle yövalvomisista, mikä sellaisessa miehessä sinua vetää puoleensa edelleen? Tuskin muuttunut paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. Se latu on jo hiihdetty.
monasti hiihdetty latu = paras luisto
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. Se latu on jo hiihdetty.
monasti hiihdetty latu = paras luisto
Lipsuu ylämäissä.
Piti odottaa aamuun että saa kommentoida - ihania uutisia että harkitsette yhteenpaluuta! Lastenkin takia ihan mahtavaa jos kaikki menee hyvin. Ja varnasti meneekin jos on vaan halua ja tahtoa tehdä suhteen eteen töitä, siitähän se on kiinni. Ero saattaa tulla nykypäivänä niin "helposti" kaiken hankalan pikkulapsiarjen keskellä ja yhteiskunta sekä tukiverkot eivät yleensä tue pariskunnan yhdessä pysymistä. Kannattaa puhua nyt alussa paljon, ja pitää kiinni jatkossakin hyvästä kommunikaatiosta. Myös parisuhdeterapiaa tms kannattaa kokeilla, josta voi saada paljon eväitä uuteen suhteeseenne.
<3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä muitakin jotka ovat palanneet yhteen <3 Sehän on juuri hyvä ja oikein, ellei sitten toinen ole väkivaltainen narsisti-psykopaatti, silloin EI kannata palata.
Luin tutkimuksen, jonka mukaan yllättävän moni, lähes 40% katui avioeropäätöstään ja olisivat olleet valmiit yrittämään uudelleen. Tästäkään syystä ei kannata heti rynnätä uuteen suhteeseen.
62% eronneista koki itsensä paljon onnellisemmaksi eron jälkeen. 8% katui kovasti eroaan. Väestöliiton erotitkimus.
Tässä toinen tutkimus, jonka mukaan yli puolet katuu: https://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/yllattava-tutkimustulos-…;
Alue: Aihe vapaa
On niitä muitakin jotka ovat palanneet yhteen <3 Sehän on juuri hyvä ja oikein, ellei sitten toinen ole väkivaltainen narsisti-psykopaatti, silloin EI kannata palata.
Luin tutkimuksen, jonka mukaan yllättävän moni, lähes 40% katui avioeropäätöstään ja olisivat olleet valmiit yrittämään uudelleen. Tästäkään syystä ei kannata heti rynnätä uuteen suhteeseen.