Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako yhteenpaluu (lasten isä)
Erottiin kun lapset olivat n. 2 ja 4. Molemmilla lapsilla todettiin diabetes ja muutenkin oli haastavaa aikaa. Valvomista ym.
Nyt lapset ovat koulussa ja ollaan ikään kuin vahingossa alettu tapailemaan. Nyt hän pyysi minua ja lapsia mökille kahdeksi viikoksi..
Voiko tämä vahingoittaa jotenkin aika nuoria lapsia, jos ei sitten kuitenkaan toimi?
Kommentit (84)
Eipä tuota voi tietää kannattaako ja mitä siitä seuraa. Eron syykin vaikuttaa kannattaako.
Minä palasin enkä ole katunut. Eron syy oli siinä, että kumpikin oli melko kypsymätön ja kun lapsi valvotti ja kumpikin oli väsynyt oltiin toistemme kurkuissa kiinni. Erottiin, kasvettiin kumpikin, saatiin vanhemmuus haltuun ja huomattiin parin vuoden päästä, että me tykätään vieläkin toisistamme päätettiin kokeilla joko me kyettäisiin elämään yhdessä. Lapsia ei tule enempää, koska siihen se kaatui viimeksikin. Neljä vuotta nyt taas yhdessä 2 vuoden eron jälkeen, viimeksi oltiin 7 vuotta yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni kuvauksen perusteella voisi sanoa että eronne on johtunut olosuhteista, ei toisistanne. Sanoisin että kannattaa panostaa yhteenpaluuseen, lasten kannalta se olisi hieno asia ja toki myös teillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mies on kyllä ollut osallistuva, mutta öisin ei juuri auttanut. Siinä pikkulapsivaiheessa koin tuon itsekkäänä, ja syytin miestä lähes kaikesta. Uskon, että molemmissa oli vikaa. Olin itsekin dramaattinen, ja suhteellisen helpon elämän jälkeen koin tuon vaiheen ehkä vielä todellisuutta raskaammaksi.
Ap
Nähdäkseni vaimoni räjähteli juuri vastaavasti, kun vastuu lasten hoidosta kaatui pääasiassa hänelle (yllättäen äitiyslomalla nainen joutuu tekemään lastenhoitoa miestä enemmän ja odotus säilyy sen jälkeenkin). Sikäli kun syyttely, räjähtely ja uhkailut meni niin käsittämättömän rajuiksi, olen arvellut (kuten edellä kommentoin), että todellisempana syynä olisi ollut ensisijaisesti läheisyyden (erit. seksin) puute parisuhteessa. Mites se teillä tuolloin, vai oliko parisuhde siltä osin täysin kunnossa?
Nähdäkseni naiset siis kokevat asemansa parisuhteessa perustuvan seksuaaliseen arvoonsa miehelle, mistä mieheltä saatu läheisyys ja seksi ovat merkkinä. Kun se puuttuu, seuraa epävarmuutta omasta arvosta ja kun nainen kokee, ettei saa tarvitsemaansa arvostuksella, lipsahdetaan helposti raivon ja uhkailun tielle.
Aina on hankalaa jos ihmiset haluaa eri määrän seksiä parisuhteessa. Yleensä vaan täällä miehet valittaa sitä, että naisen kiinnostus asiaa kohtaan loppuu lasten saamiseen. Harvinaisempaa tuntuu olevan, ettei miestä kiinnosta, mutta kerran näinkin päin. Täytyy kyllä sanoa, että miksi ihmeessä edes aloit parisuhteeseen jos seksi kumppanin kanssa ei kiinnostanut tuon enempää ennen lapsiakaan?
Olikos se jotenkin väärin, että parisuhde on tärkeämpi kuin seksi? No kyllähän se seksi alussa kiinnosti, mutta kiinnostus sitten hiipui, osin koska tuli aika usein pettymyksiä ja muuta. Ehkä kyllästyin, eikä vaimokaan juuri nähnyt vaivaa että olisi tehnyt itsestään kiinnostavan. Oli myös kaikenlaista kohtaamisongelmaa ja sopivien tilanteiden löytämistä, kun itselläni oli harrastuksia ja muuta, minkä vuoksi ei kiinnostusta viettää koko iltaa yhdessä. Sitten kun saatiin järjestymään, keskityin vaimon tyydyttämiseen ja kun homma kesti liian pitkään, itse jossain kohtaa väsähdin. Lopulta aika lailla petyin koko hommaan. Lapsia tuskin oltaisiin saatu aikaan jos en olisi päättänyt jättää vaimoni tarpeet syrjään ja huolehtia vain omistani. Sitten raskausaikana vaimolla oli jokin outo uskomus, että seksi voisi vahingoittaa lasta, ja sitten se seksi jäi kokonaan eikä palannut kuin pariin otteeseen kaksi vuotta myöhemmin (mistä toinen lapsi syntyi).
Hei nyt seksiterapiaan mars! Aivan täysin tavallisia ongelmia (toteuttamistilanteet, toisen kohtaaminen, nainen ei meinaa saada orgasmia, pelätään että seksi vaurioitittaa vauvaa...) teilläkin, ei mitään uniikkia, täysin korjattavissa jos vain halua on :)
Pettymyksiä tulee seksinkin herkällä saralla takuulla, mutta niistä mennään yhdessä puhuen ja tilannetta analysoiden yli ja ympäri. Meillä seksi kesti ennen liian kauan ja mies meinasi väsyä, kunnes päätettiin et minä hoidan sormetuspuolen kun hän lykkii ;) Nyt ei kestä enää liian kauaa ja seksiäkin on useammin.
Tsemppiä, ja hei: puhukaa!
Totta, ei miehetkään varmaan jaksa ikuisuuksia yrittää tyydyttää naista. Onhan naisellakin jokin vastuu omasta orgasmistaan. Itselläkin nuorempana meni välillä pidempään ja sanoin miehelle, jos tuntui ettei vaan onnistu. Iän myötä oppii eri tavalla keskittymään ja nauttimaan seksistä. Samoin liukkarit yms auttaa tietyuIsti paljon. Mutta kyllä seksissä on kyse molemman nautinnosta. En ihmettele jos miehellä halut seksiin vähenee, jos siitä tulee liian hankalaa, pitkää, epätyydyttävää ja/tai yksipuolista.
No kannattaa olla menemättä suhteeseen sellaisen miehen kanssa, jonka mielestä molempien nautinto seksissä on liian työlästä ja hankalaa. Mikäli oikeasti sitä keskinäistä vetovoimaa ja tunnetta on niin kyllä siinä molemmat ovat valmiita näkemään vaivaa. Jotenkin puistattava ja laiska asenne joillakin seksiin, joka kummenkin on biologisesti se seikka, joka lisää pariskunnan välistä kiintymystä ja sitoutumista. Onko ihmiset nykyään tosiaan noin itsekkäitä ja laiskoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mies on kyllä ollut osallistuva, mutta öisin ei juuri auttanut. Siinä pikkulapsivaiheessa koin tuon itsekkäänä, ja syytin miestä lähes kaikesta. Uskon, että molemmissa oli vikaa. Olin itsekin dramaattinen, ja suhteellisen helpon elämän jälkeen koin tuon vaiheen ehkä vielä todellisuutta raskaammaksi.
Ap
Nähdäkseni vaimoni räjähteli juuri vastaavasti, kun vastuu lasten hoidosta kaatui pääasiassa hänelle (yllättäen äitiyslomalla nainen joutuu tekemään lastenhoitoa miestä enemmän ja odotus säilyy sen jälkeenkin). Sikäli kun syyttely, räjähtely ja uhkailut meni niin käsittämättömän rajuiksi, olen arvellut (kuten edellä kommentoin), että todellisempana syynä olisi ollut ensisijaisesti läheisyyden (erit. seksin) puute parisuhteessa. Mites se teillä tuolloin, vai oliko parisuhde siltä osin täysin kunnossa?
Nähdäkseni naiset siis kokevat asemansa parisuhteessa perustuvan seksuaaliseen arvoonsa miehelle, mistä mieheltä saatu läheisyys ja seksi ovat merkkinä. Kun se puuttuu, seuraa epävarmuutta omasta arvosta ja kun nainen kokee, ettei saa tarvitsemaansa arvostuksella, lipsahdetaan helposti raivon ja uhkailun tielle.
Aina on hankalaa jos ihmiset haluaa eri määrän seksiä parisuhteessa. Yleensä vaan täällä miehet valittaa sitä, että naisen kiinnostus asiaa kohtaan loppuu lasten saamiseen. Harvinaisempaa tuntuu olevan, ettei miestä kiinnosta, mutta kerran näinkin päin. Täytyy kyllä sanoa, että miksi ihmeessä edes aloit parisuhteeseen jos seksi kumppanin kanssa ei kiinnostanut tuon enempää ennen lapsiakaan?
Olikos se jotenkin väärin, että parisuhde on tärkeämpi kuin seksi? No kyllähän se seksi alussa kiinnosti, mutta kiinnostus sitten hiipui, osin koska tuli aika usein pettymyksiä ja muuta. Ehkä kyllästyin, eikä vaimokaan juuri nähnyt vaivaa että olisi tehnyt itsestään kiinnostavan. Oli myös kaikenlaista kohtaamisongelmaa ja sopivien tilanteiden löytämistä, kun itselläni oli harrastuksia ja muuta, minkä vuoksi ei kiinnostusta viettää koko iltaa yhdessä. Sitten kun saatiin järjestymään, keskityin vaimon tyydyttämiseen ja kun homma kesti liian pitkään, itse jossain kohtaa väsähdin. Lopulta aika lailla petyin koko hommaan. Lapsia tuskin oltaisiin saatu aikaan jos en olisi päättänyt jättää vaimoni tarpeet syrjään ja huolehtia vain omistani. Sitten raskausaikana vaimolla oli jokin outo uskomus, että seksi voisi vahingoittaa lasta, ja sitten se seksi jäi kokonaan eikä palannut kuin pariin otteeseen kaksi vuotta myöhemmin (mistä toinen lapsi syntyi).
Hei nyt seksiterapiaan mars! Aivan täysin tavallisia ongelmia (toteuttamistilanteet, toisen kohtaaminen, nainen ei meinaa saada orgasmia, pelätään että seksi vaurioitittaa vauvaa...) teilläkin, ei mitään uniikkia, täysin korjattavissa jos vain halua on :)
Pettymyksiä tulee seksinkin herkällä saralla takuulla, mutta niistä mennään yhdessä puhuen ja tilannetta analysoiden yli ja ympäri. Meillä seksi kesti ennen liian kauan ja mies meinasi väsyä, kunnes päätettiin et minä hoidan sormetuspuolen kun hän lykkii ;) Nyt ei kestä enää liian kauaa ja seksiäkin on useammin.
Tsemppiä, ja hei: puhukaa!
Totta, ei miehetkään varmaan jaksa ikuisuuksia yrittää tyydyttää naista. Onhan naisellakin jokin vastuu omasta orgasmistaan. Itselläkin nuorempana meni välillä pidempään ja sanoin miehelle, jos tuntui ettei vaan onnistu. Iän myötä oppii eri tavalla keskittymään ja nauttimaan seksistä. Samoin liukkarit yms auttaa tietyuIsti paljon. Mutta kyllä seksissä on kyse molemman nautinnosta. En ihmettele jos miehellä halut seksiin vähenee, jos siitä tulee liian hankalaa, pitkää, epätyydyttävää ja/tai yksipuolista.
No kannattaa olla menemättä suhteeseen sellaisen miehen kanssa, jonka mielestä molempien nautinto seksissä on liian työlästä ja hankalaa. Mikäli oikeasti sitä keskinäistä vetovoimaa ja tunnetta on niin kyllä siinä molemmat ovat valmiita näkemään vaivaa. Jotenkin puistattava ja laiska asenne joillakin seksiin, joka kummenkin on biologisesti se seikka, joka lisää pariskunnan välistä kiintymystä ja sitoutumista. Onko ihmiset nykyään tosiaan noin itsekkäitä ja laiskoja?
Olikohan sulla nyt vähän ongelmia tässä sisälukutaidossa...? Luepa uudestaan tuo viesti ja kommentoi sen jälkeen. Taitaa suurin osa miehistä saada todella paljon nautintoa juuri siitä, että nainen nauttii sängyssä. Ja onhan orgasmin tuottaminen naiselle myös miehen itsetunnolle tärkeä asia. En siis usko, että oikeasti tervejärkinen mies olisi välittämättä naisensa nautinnosta. Kyse olikin siitä, että kyllä naisen pitää oppia ensin itse, miten päästä orgasmiin. Ei se ole pelkästään miehen taidoista kiinni. Jos naisen tyydyttämiseen menee kohtuuttoman paljon aikaa, niin eihän siitä seksistä nauti oikeasti kukaan. Kyse on todnäk siitä, ettei nainen ole itse opetellut, miten orgasmiin pääsee. Itsetyydytys on ensimmäinen askel onneen. Ja rentoutumisen ja nauttimisen oppiminen. Jos pitäisi suulla ja käsillä tyydyttää miestä joka kerta tuntikaupalla, niin voisi itseltäkin mennä maku koko seksiin.
Tota nyt ei voi tietää kukaan, että kannattaako. Sen olen kuitenkin huomannut että lapset monesti toivovat vanhempien yhdessäoloa ja avoimia välejä, ettei tarvitsisi aina miettiä voiko jotain sanoa toisen vanhemman kuullen. Eli en viettäisi aikaa parisuhteen tavoin, ennen kuin se parisuhde on keskusteltu, ja vuoren varma juttu. Kun erosin lasteni äidistä,olimme paljon yhteyksissä. Juuri niin paljon kuin ex-vaimo halusi, kun tarvitsi kyytiä niin kuskasin, kun ei oikein ollut muutakaan. Lapsille tämä tuntui olevan hyvä juttu, että näkivät meidän vanhemmat hyvissä väleissä, heidän ei tarvinnut jännittää, vielä kun minä tein aina kaiken minkä ex-vaimo halusi, vielä eron jälkeenkin, eron joka johtui siitä että hän löysi itselleen uuden miehen.
Exälle tilanne oli varmasti hyvä, ja lapsillekin, mutta minä kyllä kärsin aikalailla, enkä edes itse huomannut ennen kuin jouduin sairaalaan vernpaineiden, nukkumattomuuden ja monen muun seikan takia.
Kun aloin sitten vetämään rajoja, että säilyisin ylipäätään hengissä, ja aloitin terapiankin, niin se johti haukkumiseeni, ja sitten joutui lapsetkin väliin ja kärsimään.
Tätä vasten sanon siis, että mieti mitä olet tekemässä, jos se ero tuleekin sitten myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mies on kyllä ollut osallistuva, mutta öisin ei juuri auttanut. Siinä pikkulapsivaiheessa koin tuon itsekkäänä, ja syytin miestä lähes kaikesta. Uskon, että molemmissa oli vikaa. Olin itsekin dramaattinen, ja suhteellisen helpon elämän jälkeen koin tuon vaiheen ehkä vielä todellisuutta raskaammaksi.
Ap
Nähdäkseni vaimoni räjähteli juuri vastaavasti, kun vastuu lasten hoidosta kaatui pääasiassa hänelle (yllättäen äitiyslomalla nainen joutuu tekemään lastenhoitoa miestä enemmän ja odotus säilyy sen jälkeenkin). Sikäli kun syyttely, räjähtely ja uhkailut meni niin käsittämättömän rajuiksi, olen arvellut (kuten edellä kommentoin), että todellisempana syynä olisi ollut ensisijaisesti läheisyyden (erit. seksin) puute parisuhteessa. Mites se teillä tuolloin, vai oliko parisuhde siltä osin täysin kunnossa?
Nähdäkseni naiset siis kokevat asemansa parisuhteessa perustuvan seksuaaliseen arvoonsa miehelle, mistä mieheltä saatu läheisyys ja seksi ovat merkkinä. Kun se puuttuu, seuraa epävarmuutta omasta arvosta ja kun nainen kokee, ettei saa tarvitsemaansa arvostuksella, lipsahdetaan helposti raivon ja uhkailun tielle.
Aina on hankalaa jos ihmiset haluaa eri määrän seksiä parisuhteessa. Yleensä vaan täällä miehet valittaa sitä, että naisen kiinnostus asiaa kohtaan loppuu lasten saamiseen. Harvinaisempaa tuntuu olevan, ettei miestä kiinnosta, mutta kerran näinkin päin. Täytyy kyllä sanoa, että miksi ihmeessä edes aloit parisuhteeseen jos seksi kumppanin kanssa ei kiinnostanut tuon enempää ennen lapsiakaan?
Olikos se jotenkin väärin, että parisuhde on tärkeämpi kuin seksi? No kyllähän se seksi alussa kiinnosti, mutta kiinnostus sitten hiipui, osin koska tuli aika usein pettymyksiä ja muuta. Ehkä kyllästyin, eikä vaimokaan juuri nähnyt vaivaa että olisi tehnyt itsestään kiinnostavan. Oli myös kaikenlaista kohtaamisongelmaa ja sopivien tilanteiden löytämistä, kun itselläni oli harrastuksia ja muuta, minkä vuoksi ei kiinnostusta viettää koko iltaa yhdessä. Sitten kun saatiin järjestymään, keskityin vaimon tyydyttämiseen ja kun homma kesti liian pitkään, itse jossain kohtaa väsähdin. Lopulta aika lailla petyin koko hommaan. Lapsia tuskin oltaisiin saatu aikaan jos en olisi päättänyt jättää vaimoni tarpeet syrjään ja huolehtia vain omistani. Sitten raskausaikana vaimolla oli jokin outo uskomus, että seksi voisi vahingoittaa lasta, ja sitten se seksi jäi kokonaan eikä palannut kuin pariin otteeseen kaksi vuotta myöhemmin (mistä toinen lapsi syntyi).
Hei nyt seksiterapiaan mars! Aivan täysin tavallisia ongelmia (toteuttamistilanteet, toisen kohtaaminen, nainen ei meinaa saada orgasmia, pelätään että seksi vaurioitittaa vauvaa...) teilläkin, ei mitään uniikkia, täysin korjattavissa jos vain halua on :)
Pettymyksiä tulee seksinkin herkällä saralla takuulla, mutta niistä mennään yhdessä puhuen ja tilannetta analysoiden yli ja ympäri. Meillä seksi kesti ennen liian kauan ja mies meinasi väsyä, kunnes päätettiin et minä hoidan sormetuspuolen kun hän lykkii ;) Nyt ei kestä enää liian kauaa ja seksiäkin on useammin.
Tsemppiä, ja hei: puhukaa!
Totta, ei miehetkään varmaan jaksa ikuisuuksia yrittää tyydyttää naista. Onhan naisellakin jokin vastuu omasta orgasmistaan. Itselläkin nuorempana meni välillä pidempään ja sanoin miehelle, jos tuntui ettei vaan onnistu. Iän myötä oppii eri tavalla keskittymään ja nauttimaan seksistä. Samoin liukkarit yms auttaa tietyuIsti paljon. Mutta kyllä seksissä on kyse molemman nautinnosta. En ihmettele jos miehellä halut seksiin vähenee, jos siitä tulee liian hankalaa, pitkää, epätyydyttävää ja/tai yksipuolista.
No kannattaa olla menemättä suhteeseen sellaisen miehen kanssa, jonka mielestä molempien nautinto seksissä on liian työlästä ja hankalaa. Mikäli oikeasti sitä keskinäistä vetovoimaa ja tunnetta on niin kyllä siinä molemmat ovat valmiita näkemään vaivaa. Jotenkin puistattava ja laiska asenne joillakin seksiin, joka kummenkin on biologisesti se seikka, joka lisää pariskunnan välistä kiintymystä ja sitoutumista. Onko ihmiset nykyään tosiaan noin itsekkäitä ja laiskoja?
Olikohan sulla nyt vähän ongelmia tässä sisälukutaidossa...? Luepa uudestaan tuo viesti ja kommentoi sen jälkeen. Taitaa suurin osa miehistä saada todella paljon nautintoa juuri siitä, että nainen nauttii sängyssä. Ja onhan orgasmin tuottaminen naiselle myös miehen itsetunnolle tärkeä asia. En siis usko, että oikeasti tervejärkinen mies olisi välittämättä naisensa nautinnosta. Kyse olikin siitä, että kyllä naisen pitää oppia ensin itse, miten päästä orgasmiin. Ei se ole pelkästään miehen taidoista kiinni. Jos naisen tyydyttämiseen menee kohtuuttoman paljon aikaa, niin eihän siitä seksistä nauti oikeasti kukaan. Kyse on todnäk siitä, ettei nainen ole itse opetellut, miten orgasmiin pääsee. Itsetyydytys on ensimmäinen askel onneen. Ja rentoutumisen ja nauttimisen oppiminen. Jos pitäisi suulla ja käsillä tyydyttää miestä joka kerta tuntikaupalla, niin voisi itseltäkin mennä maku koko seksiin.
Tutkimusten mukaan se naisen masturbaatio ei opeta ollenkaan miten miehen kanssa saadaan orgasmi. Se on luonteeltaan niin toisenlaista kuin toisen ihmisen kanssa oleminen. Itseasiassa vähemmän masturboivat saavat helpommin. Itsensä tunteminen varmaan on avuksi, mutta turha sysätä sitä Ota naisen vastuulle yhteisyrityshän srn seksin pitäisi olla.
Aika kultaa muistot. En ihan helposti palaisi yhteen. Se on jotenkin helppoa ottaa vanha takaisin. Tietää mitä saa. Ja ne eron syytkin on helppo selitellä itselleen parhain päin. Todelliset syyt, kuten se että ei oikeasti rakastanutkaan toista, on helppo unohtaa kun tuttu ja turvallinen houkuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mies on kyllä ollut osallistuva, mutta öisin ei juuri auttanut. Siinä pikkulapsivaiheessa koin tuon itsekkäänä, ja syytin miestä lähes kaikesta. Uskon, että molemmissa oli vikaa. Olin itsekin dramaattinen, ja suhteellisen helpon elämän jälkeen koin tuon vaiheen ehkä vielä todellisuutta raskaammaksi.
Ap
Nähdäkseni vaimoni räjähteli juuri vastaavasti, kun vastuu lasten hoidosta kaatui pääasiassa hänelle (yllättäen äitiyslomalla nainen joutuu tekemään lastenhoitoa miestä enemmän ja odotus säilyy sen jälkeenkin). Sikäli kun syyttely, räjähtely ja uhkailut meni niin käsittämättömän rajuiksi, olen arvellut (kuten edellä kommentoin), että todellisempana syynä olisi ollut ensisijaisesti läheisyyden (erit. seksin) puute parisuhteessa. Mites se teillä tuolloin, vai oliko parisuhde siltä osin täysin kunnossa?
Nähdäkseni naiset siis kokevat asemansa parisuhteessa perustuvan seksuaaliseen arvoonsa miehelle, mistä mieheltä saatu läheisyys ja seksi ovat merkkinä. Kun se puuttuu, seuraa epävarmuutta omasta arvosta ja kun nainen kokee, ettei saa tarvitsemaansa arvostuksella, lipsahdetaan helposti raivon ja uhkailun tielle.
Aina on hankalaa jos ihmiset haluaa eri määrän seksiä parisuhteessa. Yleensä vaan täällä miehet valittaa sitä, että naisen kiinnostus asiaa kohtaan loppuu lasten saamiseen. Harvinaisempaa tuntuu olevan, ettei miestä kiinnosta, mutta kerran näinkin päin. Täytyy kyllä sanoa, että miksi ihmeessä edes aloit parisuhteeseen jos seksi kumppanin kanssa ei kiinnostanut tuon enempää ennen lapsiakaan?
Olikos se jotenkin väärin, että parisuhde on tärkeämpi kuin seksi? No kyllähän se seksi alussa kiinnosti, mutta kiinnostus sitten hiipui, osin koska tuli aika usein pettymyksiä ja muuta. Ehkä kyllästyin, eikä vaimokaan juuri nähnyt vaivaa että olisi tehnyt itsestään kiinnostavan. Oli myös kaikenlaista kohtaamisongelmaa ja sopivien tilanteiden löytämistä, kun itselläni oli harrastuksia ja muuta, minkä vuoksi ei kiinnostusta viettää koko iltaa yhdessä. Sitten kun saatiin järjestymään, keskityin vaimon tyydyttämiseen ja kun homma kesti liian pitkään, itse jossain kohtaa väsähdin. Lopulta aika lailla petyin koko hommaan. Lapsia tuskin oltaisiin saatu aikaan jos en olisi päättänyt jättää vaimoni tarpeet syrjään ja huolehtia vain omistani. Sitten raskausaikana vaimolla oli jokin outo uskomus, että seksi voisi vahingoittaa lasta, ja sitten se seksi jäi kokonaan eikä palannut kuin pariin otteeseen kaksi vuotta myöhemmin (mistä toinen lapsi syntyi).
Hei nyt seksiterapiaan mars! Aivan täysin tavallisia ongelmia (toteuttamistilanteet, toisen kohtaaminen, nainen ei meinaa saada orgasmia, pelätään että seksi vaurioitittaa vauvaa...) teilläkin, ei mitään uniikkia, täysin korjattavissa jos vain halua on :)
Pettymyksiä tulee seksinkin herkällä saralla takuulla, mutta niistä mennään yhdessä puhuen ja tilannetta analysoiden yli ja ympäri. Meillä seksi kesti ennen liian kauan ja mies meinasi väsyä, kunnes päätettiin et minä hoidan sormetuspuolen kun hän lykkii ;) Nyt ei kestä enää liian kauaa ja seksiäkin on useammin.
Tsemppiä, ja hei: puhukaa!
Totta, ei miehetkään varmaan jaksa ikuisuuksia yrittää tyydyttää naista. Onhan naisellakin jokin vastuu omasta orgasmistaan. Itselläkin nuorempana meni välillä pidempään ja sanoin miehelle, jos tuntui ettei vaan onnistu. Iän myötä oppii eri tavalla keskittymään ja nauttimaan seksistä. Samoin liukkarit yms auttaa tietyuIsti paljon. Mutta kyllä seksissä on kyse molemman nautinnosta. En ihmettele jos miehellä halut seksiin vähenee, jos siitä tulee liian hankalaa, pitkää, epätyydyttävää ja/tai yksipuolista.
No kannattaa olla menemättä suhteeseen sellaisen miehen kanssa, jonka mielestä molempien nautinto seksissä on liian työlästä ja hankalaa. Mikäli oikeasti sitä keskinäistä vetovoimaa ja tunnetta on niin kyllä siinä molemmat ovat valmiita näkemään vaivaa. Jotenkin puistattava ja laiska asenne joillakin seksiin, joka kummenkin on biologisesti se seikka, joka lisää pariskunnan välistä kiintymystä ja sitoutumista. Onko ihmiset nykyään tosiaan noin itsekkäitä ja laiskoja?
Eh, edellä ketjussa kuvasin sitä, että nimenomaisesti halusin aina huolehtia vaimon tyydyttämisestä ensin. Hankaluudeksi tuli, että kun se kesti liian kauan, minä ja veijarini väsähdimme, enkä sitten itse saanut seksistä sitä mitä siltä nyt yleensä odotetaan. Sitä nahistunutta veijaria sai läpsiä reikään vaikka kuinka pitkään, ei se siitä enää herännyt. Kun sitten muutenkin piti tehdät pitkät valmistelut siihen seksiin ja ekan lapsen jälkeen tuli paljon turhautumisia, kun valmistauduin koko illan, mutta sitten ei sopinutkaan vaimolle, niin ei vaan enää jaksanut. Porkkasaitti auki ja 5 minuuttia ranneliikettä, valtavasti helpompaa ja tulos takuuvarma. Toista lasta ei oltaisi mitenkään saatu aikaiseksi ellen olisi jättänyt vaimon huomioimista toissijaiseksi.
Mä olen parisuhteessa eri asunnoissa. Mies ei ole lasten isä, joten tietenkään ei hoida lapsia. Silti asiat on ihan ok. Kyse on odotuksista. Minä en odota häneltä enempää, eikä hän ole velvoitettu enempään. Mutta hänellä ei ole myöskään oikeuksia enempään.
Jos ette muuta yhteen, ja perheenä ollessa jätätte hellyydenosoitukset minimiin, niin sittenhän olette kuin kuka tahansa seurusteleva pari. Tai eronnut pari joka on erittäin hyvissä väleissä.
Pitäisi olla sitten selvä että muita suhdevirityksiä ei ole.
Yhteen en suosittele muuttamaan.
Minusta kyllä erossa sen jolle lapset jää, pitäisi saada oikeus päättää heidän arkiasioista. On kohtuuttoman hankalaa pallotella niitä ihmisen kanssa joka ei ole joka päivä saatavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mies on kyllä ollut osallistuva, mutta öisin ei juuri auttanut. Siinä pikkulapsivaiheessa koin tuon itsekkäänä, ja syytin miestä lähes kaikesta. Uskon, että molemmissa oli vikaa. Olin itsekin dramaattinen, ja suhteellisen helpon elämän jälkeen koin tuon vaiheen ehkä vielä todellisuutta raskaammaksi.
Ap
Nähdäkseni vaimoni räjähteli juuri vastaavasti, kun vastuu lasten hoidosta kaatui pääasiassa hänelle (yllättäen äitiyslomalla nainen joutuu tekemään lastenhoitoa miestä enemmän ja odotus säilyy sen jälkeenkin). Sikäli kun syyttely, räjähtely ja uhkailut meni niin käsittämättömän rajuiksi, olen arvellut (kuten edellä kommentoin), että todellisempana syynä olisi ollut ensisijaisesti läheisyyden (erit. seksin) puute parisuhteessa. Mites se teillä tuolloin, vai oliko parisuhde siltä osin täysin kunnossa?
Nähdäkseni naiset siis kokevat asemansa parisuhteessa perustuvan seksuaaliseen arvoonsa miehelle, mistä mieheltä saatu läheisyys ja seksi ovat merkkinä. Kun se puuttuu, seuraa epävarmuutta omasta arvosta ja kun nainen kokee, ettei saa tarvitsemaansa arvostuksella, lipsahdetaan helposti raivon ja uhkailun tielle.
Aina on hankalaa jos ihmiset haluaa eri määrän seksiä parisuhteessa. Yleensä vaan täällä miehet valittaa sitä, että naisen kiinnostus asiaa kohtaan loppuu lasten saamiseen. Harvinaisempaa tuntuu olevan, ettei miestä kiinnosta, mutta kerran näinkin päin. Täytyy kyllä sanoa, että miksi ihmeessä edes aloit parisuhteeseen jos seksi kumppanin kanssa ei kiinnostanut tuon enempää ennen lapsiakaan?
Olikos se jotenkin väärin, että parisuhde on tärkeämpi kuin seksi? No kyllähän se seksi alussa kiinnosti, mutta kiinnostus sitten hiipui, osin koska tuli aika usein pettymyksiä ja muuta. Ehkä kyllästyin, eikä vaimokaan juuri nähnyt vaivaa että olisi tehnyt itsestään kiinnostavan. Oli myös kaikenlaista kohtaamisongelmaa ja sopivien tilanteiden löytämistä, kun itselläni oli harrastuksia ja muuta, minkä vuoksi ei kiinnostusta viettää koko iltaa yhdessä. Sitten kun saatiin järjestymään, keskityin vaimon tyydyttämiseen ja kun homma kesti liian pitkään, itse jossain kohtaa väsähdin. Lopulta aika lailla petyin koko hommaan. Lapsia tuskin oltaisiin saatu aikaan jos en olisi päättänyt jättää vaimoni tarpeet syrjään ja huolehtia vain omistani. Sitten raskausaikana vaimolla oli jokin outo uskomus, että seksi voisi vahingoittaa lasta, ja sitten se seksi jäi kokonaan eikä palannut kuin pariin otteeseen kaksi vuotta myöhemmin (mistä toinen lapsi syntyi).
Hei nyt seksiterapiaan mars! Aivan täysin tavallisia ongelmia (toteuttamistilanteet, toisen kohtaaminen, nainen ei meinaa saada orgasmia, pelätään että seksi vaurioitittaa vauvaa...) teilläkin, ei mitään uniikkia, täysin korjattavissa jos vain halua on :)
Pettymyksiä tulee seksinkin herkällä saralla takuulla, mutta niistä mennään yhdessä puhuen ja tilannetta analysoiden yli ja ympäri. Meillä seksi kesti ennen liian kauan ja mies meinasi väsyä, kunnes päätettiin et minä hoidan sormetuspuolen kun hän lykkii ;) Nyt ei kestä enää liian kauaa ja seksiäkin on useammin.
Tsemppiä, ja hei: puhukaa!
Totta, ei miehetkään varmaan jaksa ikuisuuksia yrittää tyydyttää naista. Onhan naisellakin jokin vastuu omasta orgasmistaan. Itselläkin nuorempana meni välillä pidempään ja sanoin miehelle, jos tuntui ettei vaan onnistu. Iän myötä oppii eri tavalla keskittymään ja nauttimaan seksistä. Samoin liukkarit yms auttaa tietyuIsti paljon. Mutta kyllä seksissä on kyse molemman nautinnosta. En ihmettele jos miehellä halut seksiin vähenee, jos siitä tulee liian hankalaa, pitkää, epätyydyttävää ja/tai yksipuolista.
No kannattaa olla menemättä suhteeseen sellaisen miehen kanssa, jonka mielestä molempien nautinto seksissä on liian työlästä ja hankalaa. Mikäli oikeasti sitä keskinäistä vetovoimaa ja tunnetta on niin kyllä siinä molemmat ovat valmiita näkemään vaivaa. Jotenkin puistattava ja laiska asenne joillakin seksiin, joka kummenkin on biologisesti se seikka, joka lisää pariskunnan välistä kiintymystä ja sitoutumista. Onko ihmiset nykyään tosiaan noin itsekkäitä ja laiskoja?
Eli jos nainen ei vain saa 3h kertatyöstön ja vuosien harjoittelunkaan jälkeen orkkua millään, mies on liian laiska? Ei se aina miehen vika ole, paljon on naisen korvien välistäkin kiinni, minulla kontrollifriikillä ainakin. Ei ole miehen vika vaikka kuinka haukkuisit.
Eli pliis älä kommentoi ja ainakaaan tuomitse rakastavaa ja kaikkensa sängyssäkin yrittävää miestä, jos sinulla ei ole tietoa ja ymmärrystä, mistä puhuttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mies on kyllä ollut osallistuva, mutta öisin ei juuri auttanut. Siinä pikkulapsivaiheessa koin tuon itsekkäänä, ja syytin miestä lähes kaikesta. Uskon, että molemmissa oli vikaa. Olin itsekin dramaattinen, ja suhteellisen helpon elämän jälkeen koin tuon vaiheen ehkä vielä todellisuutta raskaammaksi.
Ap
Nähdäkseni vaimoni räjähteli juuri vastaavasti, kun vastuu lasten hoidosta kaatui pääasiassa hänelle (yllättäen äitiyslomalla nainen joutuu tekemään lastenhoitoa miestä enemmän ja odotus säilyy sen jälkeenkin). Sikäli kun syyttely, räjähtely ja uhkailut meni niin käsittämättömän rajuiksi, olen arvellut (kuten edellä kommentoin), että todellisempana syynä olisi ollut ensisijaisesti läheisyyden (erit. seksin) puute parisuhteessa. Mites se teillä tuolloin, vai oliko parisuhde siltä osin täysin kunnossa?
Nähdäkseni naiset siis kokevat asemansa parisuhteessa perustuvan seksuaaliseen arvoonsa miehelle, mistä mieheltä saatu läheisyys ja seksi ovat merkkinä. Kun se puuttuu, seuraa epävarmuutta omasta arvosta ja kun nainen kokee, ettei saa tarvitsemaansa arvostuksella, lipsahdetaan helposti raivon ja uhkailun tielle.
Aina on hankalaa jos ihmiset haluaa eri määrän seksiä parisuhteessa. Yleensä vaan täällä miehet valittaa sitä, että naisen kiinnostus asiaa kohtaan loppuu lasten saamiseen. Harvinaisempaa tuntuu olevan, ettei miestä kiinnosta, mutta kerran näinkin päin. Täytyy kyllä sanoa, että miksi ihmeessä edes aloit parisuhteeseen jos seksi kumppanin kanssa ei kiinnostanut tuon enempää ennen lapsiakaan?
Olikos se jotenkin väärin, että parisuhde on tärkeämpi kuin seksi? No kyllähän se seksi alussa kiinnosti, mutta kiinnostus sitten hiipui, osin koska tuli aika usein pettymyksiä ja muuta. Ehkä kyllästyin, eikä vaimokaan juuri nähnyt vaivaa että olisi tehnyt itsestään kiinnostavan. Oli myös kaikenlaista kohtaamisongelmaa ja sopivien tilanteiden löytämistä, kun itselläni oli harrastuksia ja muuta, minkä vuoksi ei kiinnostusta viettää koko iltaa yhdessä. Sitten kun saatiin järjestymään, keskityin vaimon tyydyttämiseen ja kun homma kesti liian pitkään, itse jossain kohtaa väsähdin. Lopulta aika lailla petyin koko hommaan. Lapsia tuskin oltaisiin saatu aikaan jos en olisi päättänyt jättää vaimoni tarpeet syrjään ja huolehtia vain omistani. Sitten raskausaikana vaimolla oli jokin outo uskomus, että seksi voisi vahingoittaa lasta, ja sitten se seksi jäi kokonaan eikä palannut kuin pariin otteeseen kaksi vuotta myöhemmin (mistä toinen lapsi syntyi).
Hei nyt seksiterapiaan mars! Aivan täysin tavallisia ongelmia (toteuttamistilanteet, toisen kohtaaminen, nainen ei meinaa saada orgasmia, pelätään että seksi vaurioitittaa vauvaa...) teilläkin, ei mitään uniikkia, täysin korjattavissa jos vain halua on :)
Pettymyksiä tulee seksinkin herkällä saralla takuulla, mutta niistä mennään yhdessä puhuen ja tilannetta analysoiden yli ja ympäri. Meillä seksi kesti ennen liian kauan ja mies meinasi väsyä, kunnes päätettiin et minä hoidan sormetuspuolen kun hän lykkii ;) Nyt ei kestä enää liian kauaa ja seksiäkin on useammin.
Tsemppiä, ja hei: puhukaa!
Totta, ei miehetkään varmaan jaksa ikuisuuksia yrittää tyydyttää naista. Onhan naisellakin jokin vastuu omasta orgasmistaan. Itselläkin nuorempana meni välillä pidempään ja sanoin miehelle, jos tuntui ettei vaan onnistu. Iän myötä oppii eri tavalla keskittymään ja nauttimaan seksistä. Samoin liukkarit yms auttaa tietyuIsti paljon. Mutta kyllä seksissä on kyse molemman nautinnosta. En ihmettele jos miehellä halut seksiin vähenee, jos siitä tulee liian hankalaa, pitkää, epätyydyttävää ja/tai yksipuolista.
No kannattaa olla menemättä suhteeseen sellaisen miehen kanssa, jonka mielestä molempien nautinto seksissä on liian työlästä ja hankalaa. Mikäli oikeasti sitä keskinäistä vetovoimaa ja tunnetta on niin kyllä siinä molemmat ovat valmiita näkemään vaivaa. Jotenkin puistattava ja laiska asenne joillakin seksiin, joka kummenkin on biologisesti se seikka, joka lisää pariskunnan välistä kiintymystä ja sitoutumista. Onko ihmiset nykyään tosiaan noin itsekkäitä ja laiskoja?
Eh, edellä ketjussa kuvasin sitä, että nimenomaisesti halusin aina huolehtia vaimon tyydyttämisestä ensin. Hankaluudeksi tuli, että kun se kesti liian kauan, minä ja veijarini väsähdimme, enkä sitten itse saanut seksistä sitä mitä siltä nyt yleensä odotetaan. Sitä nahistunutta veijaria sai läpsiä reikään vaikka kuinka pitkään, ei se siitä enää herännyt. Kun sitten muutenkin piti tehdät pitkät valmistelut siihen seksiin ja ekan lapsen jälkeen tuli paljon turhautumisia, kun valmistauduin koko illan, mutta sitten ei sopinutkaan vaimolle, niin ei vaan enää jaksanut. Porkkasaitti auki ja 5 minuuttia ranneliikettä, valtavasti helpompaa ja tulos takuuvarma. Toista lasta ei oltaisi mitenkään saatu aikaiseksi ellen olisi jättänyt vaimon huomioimista toissijaiseksi.
Lopeta ainakin heti ja ikuisesti puhuminen veijarista ja veitikasta. Ehkä seisoisi helpommin jos et edes ajattelisi mulkkuas noilla nimityksillä. Nuohan tappaa seksin tehokkaammasti kuin reikäiset mummopikkarit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mies on kyllä ollut osallistuva, mutta öisin ei juuri auttanut. Siinä pikkulapsivaiheessa koin tuon itsekkäänä, ja syytin miestä lähes kaikesta. Uskon, että molemmissa oli vikaa. Olin itsekin dramaattinen, ja suhteellisen helpon elämän jälkeen koin tuon vaiheen ehkä vielä todellisuutta raskaammaksi.
Ap
Nähdäkseni vaimoni räjähteli juuri vastaavasti, kun vastuu lasten hoidosta kaatui pääasiassa hänelle (yllättäen äitiyslomalla nainen joutuu tekemään lastenhoitoa miestä enemmän ja odotus säilyy sen jälkeenkin). Sikäli kun syyttely, räjähtely ja uhkailut meni niin käsittämättömän rajuiksi, olen arvellut (kuten edellä kommentoin), että todellisempana syynä olisi ollut ensisijaisesti läheisyyden (erit. seksin) puute parisuhteessa. Mites se teillä tuolloin, vai oliko parisuhde siltä osin täysin kunnossa?
Nähdäkseni naiset siis kokevat asemansa parisuhteessa perustuvan seksuaaliseen arvoonsa miehelle, mistä mieheltä saatu läheisyys ja seksi ovat merkkinä. Kun se puuttuu, seuraa epävarmuutta omasta arvosta ja kun nainen kokee, ettei saa tarvitsemaansa arvostuksella, lipsahdetaan helposti raivon ja uhkailun tielle.
Aina on hankalaa jos ihmiset haluaa eri määrän seksiä parisuhteessa. Yleensä vaan täällä miehet valittaa sitä, että naisen kiinnostus asiaa kohtaan loppuu lasten saamiseen. Harvinaisempaa tuntuu olevan, ettei miestä kiinnosta, mutta kerran näinkin päin. Täytyy kyllä sanoa, että miksi ihmeessä edes aloit parisuhteeseen jos seksi kumppanin kanssa ei kiinnostanut tuon enempää ennen lapsiakaan?
Olikos se jotenkin väärin, että parisuhde on tärkeämpi kuin seksi? No kyllähän se seksi alussa kiinnosti, mutta kiinnostus sitten hiipui, osin koska tuli aika usein pettymyksiä ja muuta. Ehkä kyllästyin, eikä vaimokaan juuri nähnyt vaivaa että olisi tehnyt itsestään kiinnostavan. Oli myös kaikenlaista kohtaamisongelmaa ja sopivien tilanteiden löytämistä, kun itselläni oli harrastuksia ja muuta, minkä vuoksi ei kiinnostusta viettää koko iltaa yhdessä. Sitten kun saatiin järjestymään, keskityin vaimon tyydyttämiseen ja kun homma kesti liian pitkään, itse jossain kohtaa väsähdin. Lopulta aika lailla petyin koko hommaan. Lapsia tuskin oltaisiin saatu aikaan jos en olisi päättänyt jättää vaimoni tarpeet syrjään ja huolehtia vain omistani. Sitten raskausaikana vaimolla oli jokin outo uskomus, että seksi voisi vahingoittaa lasta, ja sitten se seksi jäi kokonaan eikä palannut kuin pariin otteeseen kaksi vuotta myöhemmin (mistä toinen lapsi syntyi).
Hei nyt seksiterapiaan mars! Aivan täysin tavallisia ongelmia (toteuttamistilanteet, toisen kohtaaminen, nainen ei meinaa saada orgasmia, pelätään että seksi vaurioitittaa vauvaa...) teilläkin, ei mitään uniikkia, täysin korjattavissa jos vain halua on :)
Pettymyksiä tulee seksinkin herkällä saralla takuulla, mutta niistä mennään yhdessä puhuen ja tilannetta analysoiden yli ja ympäri. Meillä seksi kesti ennen liian kauan ja mies meinasi väsyä, kunnes päätettiin et minä hoidan sormetuspuolen kun hän lykkii ;) Nyt ei kestä enää liian kauaa ja seksiäkin on useammin.
Tsemppiä, ja hei: puhukaa!
Totta, ei miehetkään varmaan jaksa ikuisuuksia yrittää tyydyttää naista. Onhan naisellakin jokin vastuu omasta orgasmistaan. Itselläkin nuorempana meni välillä pidempään ja sanoin miehelle, jos tuntui ettei vaan onnistu. Iän myötä oppii eri tavalla keskittymään ja nauttimaan seksistä. Samoin liukkarit yms auttaa tietyuIsti paljon. Mutta kyllä seksissä on kyse molemman nautinnosta. En ihmettele jos miehellä halut seksiin vähenee, jos siitä tulee liian hankalaa, pitkää, epätyydyttävää ja/tai yksipuolista.
No kannattaa olla menemättä suhteeseen sellaisen miehen kanssa, jonka mielestä molempien nautinto seksissä on liian työlästä ja hankalaa. Mikäli oikeasti sitä keskinäistä vetovoimaa ja tunnetta on niin kyllä siinä molemmat ovat valmiita näkemään vaivaa. Jotenkin puistattava ja laiska asenne joillakin seksiin, joka kummenkin on biologisesti se seikka, joka lisää pariskunnan välistä kiintymystä ja sitoutumista. Onko ihmiset nykyään tosiaan noin itsekkäitä ja laiskoja?
Olikohan sulla nyt vähän ongelmia tässä sisälukutaidossa...? Luepa uudestaan tuo viesti ja kommentoi sen jälkeen. Taitaa suurin osa miehistä saada todella paljon nautintoa juuri siitä, että nainen nauttii sängyssä. Ja onhan orgasmin tuottaminen naiselle myös miehen itsetunnolle tärkeä asia. En siis usko, että oikeasti tervejärkinen mies olisi välittämättä naisensa nautinnosta. Kyse olikin siitä, että kyllä naisen pitää oppia ensin itse, miten päästä orgasmiin. Ei se ole pelkästään miehen taidoista kiinni. Jos naisen tyydyttämiseen menee kohtuuttoman paljon aikaa, niin eihän siitä seksistä nauti oikeasti kukaan. Kyse on todnäk siitä, ettei nainen ole itse opetellut, miten orgasmiin pääsee. Itsetyydytys on ensimmäinen askel onneen. Ja rentoutumisen ja nauttimisen oppiminen. Jos pitäisi suulla ja käsillä tyydyttää miestä joka kerta tuntikaupalla, niin voisi itseltäkin mennä maku koko seksiin.
Tutkimusten mukaan se naisen masturbaatio ei opeta ollenkaan miten miehen kanssa saadaan orgasmi. Se on luonteeltaan niin toisenlaista kuin toisen ihmisen kanssa oleminen. Itseasiassa vähemmän masturboivat saavat helpommin. Itsensä tunteminen varmaan on avuksi, mutta turha sysätä sitä Ota naisen vastuulle yhteisyrityshän srn seksin pitäisi olla.
Höpö höpö. Kyllä oman kehon tuntemus on kaiken nautinnon a ja o. Tottakai miehen kanssa on erilaista, mutta jotta voit opettaa/näyttää miehelle, mikä tuntuu hyvältä, on se ensin tiedettävä itse. Ja sitten tietysti yhdessä opettelemalla löytää uusia juttuja. Taitaa kuitenkin suurin osa naisista tarvita klitoriskontaktia orgasmiin ja miehelle voi kertoa/näyttää, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Naiset ovat niin erilaisia, että mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella.
Toinen asia mikä naisilla estää nautinnon, on seksiin keskittyminen ja rentoutuminen. Moni miettii mielessään tekemättömiä tehtäviä tai ei muuten uskalla heittäytyä nautinnon vietäväksi. Ja tämä seksiin keskittyminen ja rentoutuminen ovat ihan naisten korvien välistä kiinni. Iän kanssa seksi paranee, 35+ alkaa oikeasti nauttimaan seksistä kun itsetuntemus ja itsetunto kasvaneet.
Ap, puhkesiko enterorokon jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä teidän (siis ap:n perheen) tilanne kuulostaa ainakin täällä kerrottun perusteella paljon toiveikkaammalta kuin suurin osa uudelleenlämmittelyvirityksistä. Varmaan kannattaa kuitenkin yhteenmuuttoa miettiä todella pitkään ja hartaasti.
Mä olisin täysin romuna, jos lapsellani todettaisiin diabetes. Alku on todella hankalaa, monilla on teini-ikäisenä haasteita ja vaikka tasapaino olisi hyvä, on iso riski saada verisuonisairauksia jo nelikymppisenä. Diabeetikon, (1-tyyppi) raskaudet on aina isoja riskejä, jos edes onnistuvat. Paha, paha tauti, todella iso murhe vanhemmille. Oma siskoni sai juuri sepelvaltimotaudin diagnoosin, ikää 37 v. :(
Hienoa, että olette päässeet tuollaisesta tragediasta eteenpäin. Mies on osallistunut eronkin jälkeen tasa-arvoisesti lasten hoitoon. On ihan ymmärrettävää, että tuollainen todella iso asia voi rakastavankin parin vetää erilleen. Minusta kannattaa antaa perheellenne mahdollisuus - olette rakastaneet toisianne miehenne kanssa niin paljon, että päätitte tehdä lapsiakin. Mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut, ei ole pettämistä tms. Antakaa palaa!
Vierailija kirjoitti:
Ap, puhkesiko enterorokon jälkeen?
Kyllä, siitä meni vajaa kuukausi niin todettiin vanhemmalla, ja 4kk nuoremmalla.
Hyvä ketju. Sai ajattelemaan entistä enemmän sitä, että meille sopii luultavasti omat asunnot jatkossakin.
Mies on siis hoitanut lapsia viimeiset vuodet yhtä paljon kuin minä, ja on ollut lähes aina diabetespolilla mukana.
Ap
Tuohan on hyvä uutinen! mikäpä sen parempaa jos suhteenne nyt tauon jälkeen alkaisi kukoistaa - ei se sen helpommaksi muutu mitenkään välttämättä, puolisoa vaihtamalla. Turhaa vaihtaa, jos tunnette vetoa toisiinne joka tasolla :-)
Vierailija kirjoitti:
Miksi erositte?
Koska useimmat miehet eivät kestä vastoinkäymisiä, arvelen.
Kun jotain ikävää sattuu, nainen hoitaa ja sinnittelee, mies pakenee.
En ottaisi lieroa taksaisin enkä menisi mökillekään antamaan turhia toiveita lapsille. Kerran hylkääjä, aina hylkääjä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin täysin romuna, jos lapsellani todettaisiin diabetes. Alku on todella hankalaa, monilla on teini-ikäisenä haasteita ja vaikka tasapaino olisi hyvä, on iso riski saada verisuonisairauksia jo nelikymppisenä. Diabeetikon, (1-tyyppi) raskaudet on aina isoja riskejä, jos edes onnistuvat. Paha, paha tauti, todella iso murhe vanhemmille. Oma siskoni sai juuri sepelvaltimotaudin diagnoosin, ikää 37 v. :(
Hienoa, että olette päässeet tuollaisesta tragediasta eteenpäin. Mies on osallistunut eronkin jälkeen tasa-arvoisesti lasten hoitoon. On ihan ymmärrettävää, että tuollainen todella iso asia voi rakastavankin parin vetää erilleen. Minusta kannattaa antaa perheellenne mahdollisuus - olette rakastaneet toisianne miehenne kanssa niin paljon, että päätitte tehdä lapsiakin. Mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut, ei ole pettämistä tms. Antakaa palaa!
Muuten kyllä näin, mutta sanoisin et älä pelottele raskauksien osalta :) Totta et riskejä on eikä aina onnistu, mutta riskejä on kaikilla, tosi usein myös onnistuu niin diabetikoilla kuin muillakin <3 Kolme perustervettä aarretta minullakin ja hyvin meni raskaudet, vaikkei alkutasapaino edes ollut mallikas.
D1 takana reilu 30v
Alue: Aihe vapaa
Totta, ei miehetkään varmaan jaksa ikuisuuksia yrittää tyydyttää naista. Onhan naisellakin jokin vastuu omasta orgasmistaan. Itselläkin nuorempana meni välillä pidempään ja sanoin miehelle, jos tuntui ettei vaan onnistu. Iän myötä oppii eri tavalla keskittymään ja nauttimaan seksistä. Samoin liukkarit yms auttaa tietysti paljon. Mutta kyllä seksissä on kyse molemman nautinnosta. En ihmettele jos miehellä halut seksiin vähenee, jos siitä tulee liian hankalaa, pitkää, epätyydyttävää ja/tai yksipuolista.