Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako yhteenpaluu (lasten isä)
Erottiin kun lapset olivat n. 2 ja 4. Molemmilla lapsilla todettiin diabetes ja muutenkin oli haastavaa aikaa. Valvomista ym.
Nyt lapset ovat koulussa ja ollaan ikään kuin vahingossa alettu tapailemaan. Nyt hän pyysi minua ja lapsia mökille kahdeksi viikoksi..
Voiko tämä vahingoittaa jotenkin aika nuoria lapsia, jos ei sitten kuitenkaan toimi?
Kommentit (84)
Jatkan vielä,että meillä ei ollut yhtään apuja eikä turvaverkkoja, joten oltiin molemmat ihan loppu. Sitä syyttää sokesasti kaikesta isä koskevasta kurjuudesta puolisoa, vaikka molemmat on samassa liemessä, eikä sillä puolisolla ole vuorokaudessa yhtään sen enempää tunteja. Ja se kurjuus koskee sitä yhtä lailla.
84
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi erositte?
Koska useimmat miehet eivät kestä vastoinkäymisiä, arvelen.
Kun jotain ikävää sattuu, nainen hoitaa ja sinnittelee, mies pakenee.
En ottaisi lieroa taksaisin enkä menisi mökillekään antamaan turhia toiveita lapsille. Kerran hylkääjä, aina hylkääjä.
On siinä toinenkin puoli, vastoinkäymisen tullessa lasten kanssa nainen voi ikään kuin sairastua kaikkivoipuuteen ja oikeassa olemiseen, ja sulkea miehen ulos siitä niin pitkälle että alkaa inhota tätä, ja nähdä koko ajan negatiivisessa valossa. Sitten nainen päättää, että mies on huono ja petollinen ja kelvoton, ja jättää tämän.
Ja olen siis nainen, ja jätin miehen kun lapsi oli kaksi. Mulla oli takana hirveä synnytys, hirveät univelat, ja synnytyksen jälkeinen masennus. Siitä selvittyä palattiin yhteen, ja mies oli ihan ookoo isä ja puoliso.
Näin varmaan meille kävi. Valitin turhasta, ja yritin alkuun saada lapsien sokerit pysymään terveiden arvoissa, stressasin ja suutuin jos mies teki virheitä. Onneksi virheistä oppii. Pyydettiin aina anteeksi, mutta lopulta suututtiin niistä anteeksipyynnöistäkin, kun muutosta ei kummankaan osalta tullut. Onneksi aika ja vertaistuki saivat ymmärtämään, että hyvä ja välillä huonokin riittää, ei tarvitse olla erinomainen.
En itsekään ole helppo ihminen, vaikka yritän parantaa tapojani. Onneksi kaatumiset muistaa, ainakin välillä.
Ap
Keskustelun aloittaja: En osaa sanoa.
Mutta kannattaisko teidän mennä jollekin parisuhdeleirille? Jos sieltä sais perspektiiviä elämään?
Alue: Aihe vapaa
On siinä toinenkin puoli, vastoinkäymisen tullessa lasten kanssa nainen voi ikään kuin sairastua kaikkivoipuuteen ja oikeassa olemiseen, ja sulkea miehen ulos siitä niin pitkälle että alkaa inhota tätä, ja nähdä koko ajan negatiivisessa valossa. Sitten nainen päättää, että mies on huono ja petollinen ja kelvoton, ja jättää tämän.
Ja olen siis nainen, ja jätin miehen kun lapsi oli kaksi. Mulla oli takana hirveä synnytys, hirveät univelat, ja synnytyksen jälkeinen masennus. Siitä selvittyä palattiin yhteen, ja mies oli ihan ookoo isä ja puoliso.