Tajusin vasta nyt ettei suhde koskaan kukoista toisen ongelmien takia

Joo pistä kiertoon! Minäkin laitoin viallisen yksilön vaihtoon. Nyt elämä parempaa.

Ap onko tuo mies kuitenkin sellainen, että hänen omat synttärit pitää muistaa? Mulla oli exänä tällainen helmi.

Hyvä että heräsit. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Nyt sitten voit muuttaa elämäsi suuntaa. Nousta sieltä kynnysmaton paikalta ja tajuta arvosi ihmisenä. Ei tuon kaltainen ihminen muutu. 

Itselleni olisi täysin selvä mitä tekisin; ulos siitä missä on viis hirttä poikki.

Tollasille ihmisille pitää ehdottomasti laittaa hanttiin, muuten elävät ties missä kuvitelmissaan. Valitettavan usein päätyvät kuitenkin liian ymmärtäväisten ja heille "helppojen" ihmisten kanssa yhteen.

Mutta mistä voimat siihen? Hävettää. Vuosikausia antanut kohdella itseä kuin p-skaa. Toki niitä hyviäkin hetkiä ollut! Siksi kai en erotakaan, missä raja menee? Paljonko pitää sietää huonoa käytöstä? Kaikillahan on ongelmia....?

Viimekädessä jäänyt käteen pelkoa, tyhjyyttä, epävarmuutta, jne... Olen aika ahdistunut, pelottaa.

En haluaisi uskoa tätä. En aiemmin ymmärtänyt, että tuollainen käytös ei ole normaalia? Mielipiteilläni ei ole väliä, nauraa jopa,  vähättelee tarpeitani. Hän saattaa vain ilmoitusluontoisesti kertoa jotain, josta olisi mielestäni pitänyt keskustella ensin yhdessä :(

Just sä et osaa asettaa itsellesi rajoja, etkä tunnista kun ne ylitetään. Niin tuttua mullekin. Voisi auttaa, jos pidät päiväkirjaa, ja kirjoitat sinne kun sulle tulee sellainen epämääräisen kurja olo jostain mitä hän on taas tehnyt, ja mietit, oletko vain itse jotenkin herkkänahkainen ja vaikea. Yleensä et ole, vaan ainakin mur on kotona äiti syyllistämällä koulinut tottelevaiseksi ja kuuliaiseksi. Niin että aina kun laitoin vastaan, hän sanoi että olen itsekäs ja hankala, ja oli "pettynyt" tällä manipuloinnilla minusta on tullut liian helposti käskettävä ja helppo hallita väheksymällä.

Itselläni elämä parani heti, kun jätin tuollaisen tyypin. Ensin kyllä tunsin valtavaa syyllisyyttä tietenkin, että kuinka kehtaankin olla niin itsekäs ja hankala, mutta kun se meni ohi, oli ihan mahtavaa. Ja on vieläkin vaikka seurustelen taas, mutta en enää suostu muuttamaan yhteen. Jos ei tunnu oikealta, voi vain sanoa, että tänään ei sovi.

Olet jo pitkällä nyt kun tiedät asian ja olet ärsytystä täynnä. Muista tuo tunne ja ala ärsyyntymään aina kun tunnet, että nyt mennään taas.

Kun yritän pitää puoleni ja vetää rajat, hän kääntää asiat niinpäin, että minä olen se hankala ja vaativa?! Tai sanoo minulle: tee mitä haluat, hän ei estele, ota vaikka ero?! Heittää aina pallon minulle.

Ei hitto tässä menee oikeasti jo oma pää sekaisin! Alan sitten miettiä, että olinko liian kamala? Tulee tunne, etten saisi pyytää mitään normaaliakaan(?) Olenko liian vaativa puoliso jos toivon, että hän veisi minut edes kerran vuodessa ulos? Tai että katsoisi silmiini, kuuntelisi minua ainaisen torjumisen sijaan?

Sitten yhtäkkiä hän puhuu ja huomioi. Ainasta vuoristorataa. Saan omantunnontuskia, "hän on hyvä ja minä paha". Sitten taas vedetään matto jalkojen alta. Hän laittaa jopa sormet korviin kun ei halua kuunnella minua?! Kääntää selän, menee toiseen huoneeseen ja laittaa oven kiinni.

Jään hölmönä miettimään, mitä tämä on?

Ainut selitys, minkä hän antaa (kun jaksaa puhua), on se, että hän haluaa olla rauhassa ja "sinussa ei ole syytä", eikä hän halua erota! Olen yrittänyt kertoa, miltä tuo tuntuu ja että hän voisi puhua, niin tottakai ymärrän jos haluaa vetäytyä. En painosta ja annan tilaa.

Voin henkisesti huonosti, enkä tiedä/erota, välittääkö hän oikeasti vai ei??

Vierailija kirjoitti:

Mutta mistä voimat siihen? Hävettää. Vuosikausia antanut kohdella itseä kuin p-skaa. Toki niitä hyviäkin hetkiä ollut! Siksi kai en erotakaan, missä raja menee? Paljonko pitää sietää huonoa käytöstä? Kaikillahan on ongelmia....?

Viimekädessä jäänyt käteen pelkoa, tyhjyyttä, epävarmuutta, jne... Olen aika ahdistunut, pelottaa.

En haluaisi uskoa tätä. En aiemmin ymmärtänyt, että tuollainen käytös ei ole normaalia? Mielipiteilläni ei ole väliä, nauraa jopa,  vähättelee tarpeitani. Hän saattaa vain ilmoitusluontoisesti kertoa jotain, josta olisi mielestäni pitänyt keskustella ensin yhdessä :(

Tämä ei ole totta. Siis miksi miksi miksi te syötte tuollaisen valheen? Ai niin, sksi, että saisitte itsekin perseillä, eikä teidän tarvitsisi vaatia aina myös itseltänne toisia arvostavaa käytöstä. Jos sinulla on jotain piip, niin saatko antaa toisten kärsiä siitä? Et sä niin saa tehdä, ratko ongelmasi itse. Sama sun kumppanilla.

Vierailija kirjoitti:

Kun yritän pitää puoleni ja vetää rajat, hän kääntää asiat niinpäin, että minä olen se hankala ja vaativa?! Tai sanoo minulle: tee mitä haluat, hän ei estele, ota vaikka ero?! Heittää aina pallon minulle.

Ei hitto tässä menee oikeasti jo oma pää sekaisin! Alan sitten miettiä, että olinko liian kamala? Tulee tunne, etten saisi pyytää mitään normaaliakaan(?) Olenko liian vaativa puoliso jos toivon, että hän veisi minut edes kerran vuodessa ulos? Tai että katsoisi silmiini, kuuntelisi minua ainaisen torjumisen sijaan?

Sitten yhtäkkiä hän puhuu ja huomioi. Ainasta vuoristorataa. Saan omantunnontuskia, "hän on hyvä ja minä paha". Sitten taas vedetään matto jalkojen alta. Hän laittaa jopa sormet korviin kun ei halua kuunnella minua?! Kääntää selän, menee toiseen huoneeseen ja laittaa oven kiinni.

Jään hölmönä miettimään, mitä tämä on?

Ainut selitys, minkä hän antaa (kun jaksaa puhua), on se, että hän haluaa olla rauhassa ja "sinussa ei ole syytä", eikä hän halua erota! Olen yrittänyt kertoa, miltä tuo tuntuu ja että hän voisi puhua, niin tottakai ymärrän jos haluaa vetäytyä. En painosta ja annan tilaa.

Voin henkisesti huonosti, enkä tiedä/erota, välittääkö hän oikeasti vai ei??

Miksi et sitten ota sitä eroa? Mitä sä tältä ihmiseltä oikein odotat? Ei se ole vain "pallo sinulle", vaan hän inhoaa sinua, etkö tajua? Olet hänelle kuvottava, ällöttävä p*ska, joka roikut hänessä odottamassa häneltä jotain, mitä hänellä ei ole sinulle antaa.

Suhde kukoistaa!? Miten sen pitäisi kukoistaa? Ettei nyt olis vähän turhan kovia odotuksia?

Ap saa odottaa parempaa se on aivan selvä asia. Niin minäkin odotan! Minä en tuollaisen paskakasan kanssa olisi yhdessä minuuttiakaan, jos mulle ois sanottu, että ota vaikka ero! Varmasti ottaisinkin, jos tuo on taso, jolla minusta haaveillaan.

Hyvä, että olet ap oivaltanut jotain suurta. Nähnyt valon, suhteessanne, niin sanoakseni. Miehesi ei ole sinun arvoisesti, se taso, jolla hän sinusta välittää vain hajottaa ja särkee sinut, ei sinun ole mikään pakko olla yhdessä hänen kanssaan.

Jos hän on kerran sanonut, että eroa (vaatimuksinesi), niin tee niin. Nyt tulee ratakiskoa: Ei tuo henkilö tule antamaan sinulle sitä mitä sinä haluat. Ei sitä suhdetta, jota sinä haluat. Ei tule. Koska hän ei ole sellainen.

Eikä sinun tarvitse tuntea mitään syyllisyyttä hänen jättämisestään! Sinulla on täysi oikeus ja SINUN PITÄÄKIN tavoitella elämässäsi sellaisia asioita, joista sinä tulet onnelliseksi. Et ehkä saavuta niitä, mutta et tuon ihmisen kanssa ainakaan.

Tavoittelemisessa ei ole mitään väärää, se saattaa jopa onnistua. Ei tuolla ihmisellä ole mitään oikeutta estää sinun valintojasi.

Eli ajattelit että toisen tehtävä on tehdä sinut onnelliseksi ja kun toinen ei tätä tehtävää halua ottaa harteilleen, on hänessä vikaa?

Ei mikään suhde toimi niin, että ajatellaan että kunhan toinen tekee minulle näin ja näin, niin me ollaan onnellisia, kunhan minä olen..

Ei tuolla ihmisellä ole mitään oikeutta määräillä sinun tarpeitasi. Jos ne ovat HÄNESTÄ liikaa, se on hänen mielipiteensä. Tietenkin, koska tietää, ettei riitä tekemään ketään kaltaistasi onnelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Eli ajattelit että toisen tehtävä on tehdä sinut onnelliseksi ja kun toinen ei tätä tehtävää halua ottaa harteilleen, on hänessä vikaa?

Ei mikään suhde toimi niin, että ajatellaan että kunhan toinen tekee minulle näin ja näin, niin me ollaan onnellisia, kunhan minä olen..

Ja mikähän sitten olisi se motiivi olla yhdessä, ellei tuo..? Kerrotko? Ja ei tuossa niin sanottu saaaatanan kusipää, etkö tajunnut, että tuo kumppani ei auta aloittaa tekemään itseään onnelliseksi, vaan päinvastoin, saaaatana, taidat itsekin olla narsku. Tuo kumppaninsaa sinusta siis masentaa ketä häntä huvittaa? Itsekin taidat olla samanlainen pakskaläjä.

Vierailija kirjoitti:

Eli ajattelit että toisen tehtävä on tehdä sinut onnelliseksi ja kun toinen ei tätä tehtävää halua ottaa harteilleen, on hänessä vikaa?

Ei mikään suhde toimi niin, että ajatellaan että kunhan toinen tekee minulle näin ja näin, niin me ollaan onnellisia, kunhan minä olen..

Miten voi olla näin harhainen kirjoittaja? Apua, hakeudu hoitoon, pliiis, ja mahdollisimman äkkiä. Sinusta siis toista saa kiusata, koska eihän mun nyt tartte ketään tehdä onnellliseksi? Sä saaaatanan henkisesti vaurioiutunut sika!

EU-tukea muuttumaan tuon kaltainen käytös, ei vaikka odottaisin maailman tappiin saakka.

Mitä hyvää suhde sinulle antaa? Onko sitä hyvää enemmän vastapainoksi tälle muulle? Kuulostaa todella raskaalta tarakalta suhteesi, henkistä manipulointia ja väkivaltaakin monessa muodossa. Tuo syö ihmisen ha on jo varmaan syönytkin. Tunnistatko itsestäsi, että olet vain varjo entisestä itsestäsi? Ilo on kadonnut? Koko elämä tuntuu usein harmaalta juuri tuon painolastin takia mitä raahaat mukanasi koko ajan?

Kukaan muu ei voi tehdä päätöstä puolestasi, jostain ne rippeet on kerättävä. Itse erosin tuon kaltaisesta liitosta parisen vuotta sitten ja voin kertoa etten ole katunut päivääkään. Värit elämään on palanneet, voi taas hengittää ja ilo on taas osa arkea.

Kumppanisi kuulostaa ihan mun äidiltäni 😢

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ajattelit että toisen tehtävä on tehdä sinut onnelliseksi ja kun toinen ei tätä tehtävää halua ottaa harteilleen, on hänessä vikaa?

Ei mikään suhde toimi niin, että ajatellaan että kunhan toinen tekee minulle näin ja näin, niin me ollaan onnellisia, kunhan minä olen..

Ja mikähän sitten olisi se motiivi olla yhdessä, ellei tuo..? Kerrotko? Ja ei tuossa niin sanottu saaaatanan kusipää, etkö tajunnut, että tuo kumppani ei auta aloittaa tekemään itseään onnelliseksi, vaan päinvastoin, saaaatana, taidat itsekin olla narsku. Tuo kumppaninsaa sinusta siis masentaa ketä häntä huvittaa? Itsekin taidat olla samanlainen pakskaläjä.

Toisen kanssa ollaan koska siitä tulee hyvä olo, henkisesti. Tunnut puhuvan pelkistä materiasta ja muistamisesta.. Asioista joita toisen pitäisi tehdä sinulle, jotta olisitte onnellisia. Kuitenkin sinulla itsellä on vastuu omasta onnestasi ja tyytyväisyydestä, ei toisella.

Kyllä ne parisuhteen onnen avaimet löytyy ihan muualta kuin syntymäpäivälahjoista tai materiaalista tai siitä että toinen leikkii prinsessaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ajattelit että toisen tehtävä on tehdä sinut onnelliseksi ja kun toinen ei tätä tehtävää halua ottaa harteilleen, on hänessä vikaa?

Ei mikään suhde toimi niin, että ajatellaan että kunhan toinen tekee minulle näin ja näin, niin me ollaan onnellisia, kunhan minä olen..

Miten voi olla näin harhainen kirjoittaja? Apua, hakeudu hoitoon, pliiis, ja mahdollisimman äkkiä. Sinusta siis toista saa kiusata, koska eihän mun nyt tartte ketään tehdä onnellliseksi? Sä saaaatanan henkisesti vaurioiutunut sika!

Ei se ole kiusaamista jos ei arvosta samoja asioita kuin sinä.