Tajusin vasta nyt ettei suhde koskaan kukoista toisen ongelmien takia
Olen niin turhautunut! Ikuiseen rakkauteen uskoneena ja sitkeästi itse yrittäen, lopputulos on pelkkää paskaa! Tajusin ettei tilanne muutu, toinen on niin itsekäs ja täynnä lapsellisia ajatuksia. Ei haluakaan yrittää muuttaa ajatusmaailmaansa, koska "hän ei anele" tai "olen mitä olen ja se riittää" tai "älä VAADI minua muuttumaan". No, käytöksestä olen puhunut, en yritä muuttaa HÄNTÄ...
Kai tuolla on jotain vikaa päässä. En tunne toista noin epäempaattista ihmistä.
Puhe ei auta, vuosikausia luulin, että minä olen huono ja itsekäs. Nyt silmäni ovat auenneet: minähän olen kynnysmatto!
Hänellä on niin huono itsetunto, että jos joku tekee palveluksen tai hyväntyön, niin hän epäilee, ettei takana ole "puhtaat jauhot pussissa"? Itsellä ei ajatus edes riittäisi niin kieroon ajatteluun?
Hänellä löytyy aina selitys, merkki/juhlapäivät unohtuu, ei mitään huomiota! Aina on selitys olemassa, joka puhuu hänen puolestaan, sitten asia kääntyykin jo niin, että vika onkin siinä odottavassa osapuolessa! "Kun olet niin vaativa" Tai vähättely "ei tämä ole sen ihmeellisempi päivä kuin muutkaan".
Olen oikeasti niiiiin loppu :(
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks kaikille hulluille narsisteille on niin tärkeää että kaikki eroaa?
Miksi sinusta kuuluisi pysyä yhdessä?
Itsekin ennen ajattelin, että on pysyttävä valinnassaan ja että on oltava sitoutunut, mutta siis kun itse lähdin suhteesta (kauemmas, olemme edelleen tekemisissä) niin en tajua mikä siinä se paha oli? Tietenkin joskus asiat tavallaan siitä pahenevat, syntyy sekasotkuisia uusioperheitä ja vain enemmän riitoja ja enemmän ihmisiä riitelemässä niissä, mutta meille ei ole niin käynyt, ja se ei edes yllätä minua. Jo yhteen mennessäni osasin katsoa sen verran kauas, että valitsin kumppanin, jolle tiesin, ettei ole tärkeää, että "kunhan on vain joku" vaan yhteenmenoa ei vain voinut välttää, vaikka (leikkisästi sanottuna) mieli olisi tehnytkin :)Ei siinä, ihan tää oli tämmöinen huomio elämästä. Ne sekopäisimmät hullut on aina ensimmäisenä vaatimassa että kyllä muidenkin pitää erota, kun yleensä itse ovat eronneita ja lapset hunningolla yms muita ongelmia. Täysin vierasta heille normaali elämä ja ongelmat joista normaalit ihmiset pystyvät pääsemään yli, eikä sellaisia ongelmia olekaan, kuten heillä.. Vaikka eivät sitä tajua.
Mutta aloitukseen, ei aina tarvi erota, harva löytää mitään unelmien prinssiä.. Joskus se vika saattaa myös olla itsessä.. ;)Aloittajahan ei mitenkään kieltänyt, ettei "vika" ole hänessä itsessään, oletko hiukan tyhmä ja lukutaidoton? Mitäs sitten? Miten neuvot, jos mies on vainoharhainen hullu ja pahoittaa aloittajan mielen, kun joku muu ilahdutti häntä, marisemalla, että se toinen ei oikeasti sinua tahtonutkaan ilahduttaa?
No se sun täytyy miettiä ihan itse.. Onko mies oikeassa vai mustasukkainen.. Kummassakaan tapauksessa en jaksaisi märehtiä asiaa enempää miehen kannalta, vaan miettiä asiaa ihan omalta kantilta. Sinänsähän se ei ole miehen ongelma ja mä en usko että hän sen enempää asiaa jaksaisikaan vatvoa.
Mulle kyllä merkitsee se, mitä kumppani ajattelee minusta ja minun elämästäni. Oletan, että ap on arvioinut itse sen tilanteen ja ei koe miehen esittäneen mitään todisteita epäilyjensä tueksi, eli tempaa ne vain pahantahtoisesta päästään.
Minä en halua olla tuollaisten ilmapiirin,yrkyttäjien läheinen, enkä jakaa elämääni heidän kanssaan.
Kun ei kerran ole perusteluita antaa miksi joku halusikin vain hyötyä ilahduttaakseen minua, tai jos ylipäätään pitää olla noin negatiivinen, niin se on vain valinta. Ilman perusteluja siis. En tajua, miksi kukaan valitsee ajatella pahaa ilman perusteluja. En vain voisi oikeastaan edes rakastaa sellaista ihmistä, joten voisin mieluummin erota, kuin kärsiä ajatuksesta, ettei hän toivo hyvää elämääni, vaan pahaa, vaikkei ole perusteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on outo tapa tehdä toisesta henkilöstä roistoa ja läpipahaa ihmistä.
Itsekin kehotan AP:ta eroamaan, sillä miehesi latistaa sinua, mutta samalla laillahan tämä mies on traumatisoitunut ja varmaan kasvatuksesna tulos.
Valitettavasti mehet ovat pökkelömpiä ajattelemaan käytöstään ja mistä kaikki kumpuaa ja siksi heidän on vaikeampi tunnistaa onglemat ja sitä kautta muuttua. Mutta on inhottavaa tehdä jostain läpeensä pahaa roistoa, kun selvästi tällä miehelläkin on omat traumansa kannettavanaan.
Mutta erotkaa.
Minä en kyllä lukenut aloittajan kuvausta noin. Eikä mitään järkeä tai tarvetta olekaan ketään demonisoida, sekin on heikkoutta demonisoijalta.
Mielestäni aloittajaa tuettiin ketjussa ihan asiallisesti, varsinaisesti mieheen puuttumatta, osa kommenttien kitkeryydestä lankesi toisille kommentoijille, jotka mielestäni aiheettomasti puolustivat miehen toimia ja sen varjolla syyllistivät aloittajaa. Ikään kuin jäämään tuohon "pitämään huolta" miehestä, tai en tiedä miksi häntä syyllistettiin, että haluaako syyllistäjä tosiaan, että kyseinen suhde jatkuu, ja jos haluaa, niin miksi ihmeessä? Tajuaa, ettei sen miehen ole varmaan helppoa löytää muitakaan ymmärtäväisiä naisia? Ellei työstä omia traumojaan?Niin joo, että kaikilla meillä pitkästä parisuhteesta nauttivilla on joku unelma yli-ihminen ilman traumoja tai omia pikku vikojaan.. Ei ne unohtelee eikä tunne mustasukkaisuutta ja tekee vaan toisen elämästä iloista ruusuilla tanssia..
No, jos haluat elää ihmisen kanssa, joka aivan hyvin voisi keskittyä muistamaan asiat, mutta ei viitsi se on sinun valintasi.
No onnea vaan sen täydellisen ihmisen löytämiseen. Laita beibe lappu seinälle seuraavalla kerralla, problem solved.
Millä niistä kerroista? Miksi MINUN täytyy rehkiä siksi enemmän, jos toinen ei viitsi? Mulla on omiakin haasteita. Jos ei toinen viitsi itse laittaa niitä lappuja, niin onpa p*ska ihminen. Ja ei vaadi täydellisyyttä, vaan HALUA välittää muista.
No voi että, jos se on sun synttäreistä kiinni niin rupea viettämään vaan joka toinen vuosi, vähenee sinun työmääräsi heti puolella.
Muistamisesta en puhunut mistään synttäreistä, vaan asioista, jotka vaikuttavat arjen sujumiseen. Jos ei sitäkään viitsi, niin eroaisin kyllä mieluummin, kuin kärsin sellaista elämää, jossa kaikki asiat jätetään sen varaan, että minä muistan ne tehdä ja hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on outo tapa tehdä toisesta henkilöstä roistoa ja läpipahaa ihmistä.
Itsekin kehotan AP:ta eroamaan, sillä miehesi latistaa sinua, mutta samalla laillahan tämä mies on traumatisoitunut ja varmaan kasvatuksesna tulos.
Valitettavasti mehet ovat pökkelömpiä ajattelemaan käytöstään ja mistä kaikki kumpuaa ja siksi heidän on vaikeampi tunnistaa onglemat ja sitä kautta muuttua. Mutta on inhottavaa tehdä jostain läpeensä pahaa roistoa, kun selvästi tällä miehelläkin on omat traumansa kannettavanaan.
Mutta erotkaa.
Minä en kyllä lukenut aloittajan kuvausta noin. Eikä mitään järkeä tai tarvetta olekaan ketään demonisoida, sekin on heikkoutta demonisoijalta.
Mielestäni aloittajaa tuettiin ketjussa ihan asiallisesti, varsinaisesti mieheen puuttumatta, osa kommenttien kitkeryydestä lankesi toisille kommentoijille, jotka mielestäni aiheettomasti puolustivat miehen toimia ja sen varjolla syyllistivät aloittajaa. Ikään kuin jäämään tuohon "pitämään huolta" miehestä, tai en tiedä miksi häntä syyllistettiin, että haluaako syyllistäjä tosiaan, että kyseinen suhde jatkuu, ja jos haluaa, niin miksi ihmeessä? Tajuaa, ettei sen miehen ole varmaan helppoa löytää muitakaan ymmärtäväisiä naisia? Ellei työstä omia traumojaan?Niin joo, että kaikilla meillä pitkästä parisuhteesta nauttivilla on joku unelma yli-ihminen ilman traumoja tai omia pikku vikojaan.. Ei ne unohtelee eikä tunne mustasukkaisuutta ja tekee vaan toisen elämästä iloista ruusuilla tanssia..
Tai jos et välittä siitä, ettei kumppani viitsi työstää mustasukkaisuuttaan vaan rajoitat elämääsi siksi tai pahoitat mielesi tai muutut välinpitämättömäksi toiveelle, että toinen ILAHTUISI kun sinua muistetaan, niin se on valintasi. Enpä itse haluaisi elää niin.
Voi että kun kukaan ei ole toisen tunteista vastuussa, vain omistaan.
No, minulle parisuhde merkitsee enemmän, kumpikin on vastuussa myös toisen tunteista.
Mutta et sinä voi toisen tuntemuksiin vaikuttaa etkä ole niistä vastuussa. Toista voi ilahduttaa, tehdä päivästä helpomman tai tehdä palveluksen, auttaa.. Mutta et sinä silti voi toisen tunteisiin vaikuttaa, eikä kannata maailmaa romahduttaa vaikka toinen synttärit unohtaakin..:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on outo tapa tehdä toisesta henkilöstä roistoa ja läpipahaa ihmistä.
Itsekin kehotan AP:ta eroamaan, sillä miehesi latistaa sinua, mutta samalla laillahan tämä mies on traumatisoitunut ja varmaan kasvatuksesna tulos.
Valitettavasti mehet ovat pökkelömpiä ajattelemaan käytöstään ja mistä kaikki kumpuaa ja siksi heidän on vaikeampi tunnistaa onglemat ja sitä kautta muuttua. Mutta on inhottavaa tehdä jostain läpeensä pahaa roistoa, kun selvästi tällä miehelläkin on omat traumansa kannettavanaan.
Mutta erotkaa.
Minä en kyllä lukenut aloittajan kuvausta noin. Eikä mitään järkeä tai tarvetta olekaan ketään demonisoida, sekin on heikkoutta demonisoijalta.
Mielestäni aloittajaa tuettiin ketjussa ihan asiallisesti, varsinaisesti mieheen puuttumatta, osa kommenttien kitkeryydestä lankesi toisille kommentoijille, jotka mielestäni aiheettomasti puolustivat miehen toimia ja sen varjolla syyllistivät aloittajaa. Ikään kuin jäämään tuohon "pitämään huolta" miehestä, tai en tiedä miksi häntä syyllistettiin, että haluaako syyllistäjä tosiaan, että kyseinen suhde jatkuu, ja jos haluaa, niin miksi ihmeessä? Tajuaa, ettei sen miehen ole varmaan helppoa löytää muitakaan ymmärtäväisiä naisia? Ellei työstä omia traumojaan?Niin joo, että kaikilla meillä pitkästä parisuhteesta nauttivilla on joku unelma yli-ihminen ilman traumoja tai omia pikku vikojaan.. Ei ne unohtelee eikä tunne mustasukkaisuutta ja tekee vaan toisen elämästä iloista ruusuilla tanssia..
Tai jos et välittä siitä, ettei kumppani viitsi työstää mustasukkaisuuttaan vaan rajoitat elämääsi siksi tai pahoitat mielesi tai muutut välinpitämättömäksi toiveelle, että toinen ILAHTUISI kun sinua muistetaan, niin se on valintasi. Enpä itse haluaisi elää niin.
Voi että kun kukaan ei ole toisen tunteista vastuussa, vain omistaan.
No, minulle parisuhde merkitsee enemmän, kumpikin on vastuussa myös toisen tunteista.
Mutta et sinä voi toisen tuntemuksiin vaikuttaa etkä ole niistä vastuussa. Toista voi ilahduttaa, tehdä päivästä helpomman tai tehdä palveluksen, auttaa.. Mutta et sinä silti voi toisen tunteisiin vaikuttaa, eikä kannata maailmaa romahduttaa vaikka toinen synttärit unohtaakin..:D
No, mulle ei sovi se, että kumppanini voi huonosti, mä haluan iloisen ja hyvinvoivan kumppanin. Mäköttäjät ja muut paskatt ilmapiirin,yrkyttäjät saavat vemputtaa keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on outo tapa tehdä toisesta henkilöstä roistoa ja läpipahaa ihmistä.
Itsekin kehotan AP:ta eroamaan, sillä miehesi latistaa sinua, mutta samalla laillahan tämä mies on traumatisoitunut ja varmaan kasvatuksesna tulos.
Valitettavasti mehet ovat pökkelömpiä ajattelemaan käytöstään ja mistä kaikki kumpuaa ja siksi heidän on vaikeampi tunnistaa onglemat ja sitä kautta muuttua. Mutta on inhottavaa tehdä jostain läpeensä pahaa roistoa, kun selvästi tällä miehelläkin on omat traumansa kannettavanaan.
Mutta erotkaa.
Minä en kyllä lukenut aloittajan kuvausta noin. Eikä mitään järkeä tai tarvetta olekaan ketään demonisoida, sekin on heikkoutta demonisoijalta.
Mielestäni aloittajaa tuettiin ketjussa ihan asiallisesti, varsinaisesti mieheen puuttumatta, osa kommenttien kitkeryydestä lankesi toisille kommentoijille, jotka mielestäni aiheettomasti puolustivat miehen toimia ja sen varjolla syyllistivät aloittajaa. Ikään kuin jäämään tuohon "pitämään huolta" miehestä, tai en tiedä miksi häntä syyllistettiin, että haluaako syyllistäjä tosiaan, että kyseinen suhde jatkuu, ja jos haluaa, niin miksi ihmeessä? Tajuaa, ettei sen miehen ole varmaan helppoa löytää muitakaan ymmärtäväisiä naisia? Ellei työstä omia traumojaan?Niin joo, että kaikilla meillä pitkästä parisuhteesta nauttivilla on joku unelma yli-ihminen ilman traumoja tai omia pikku vikojaan.. Ei ne unohtelee eikä tunne mustasukkaisuutta ja tekee vaan toisen elämästä iloista ruusuilla tanssia..
Tai jos et välittä siitä, ettei kumppani viitsi työstää mustasukkaisuuttaan vaan rajoitat elämääsi siksi tai pahoitat mielesi tai muutut välinpitämättömäksi toiveelle, että toinen ILAHTUISI kun sinua muistetaan, niin se on valintasi. Enpä itse haluaisi elää niin.
Voi että kun kukaan ei ole toisen tunteista vastuussa, vain omistaan.
No, minulle parisuhde merkitsee enemmän, kumpikin on vastuussa myös toisen tunteista.
Mutta et sinä voi toisen tuntemuksiin vaikuttaa etkä ole niistä vastuussa. Toista voi ilahduttaa, tehdä päivästä helpomman tai tehdä palveluksen, auttaa.. Mutta et sinä silti voi toisen tunteisiin vaikuttaa, eikä kannata maailmaa romahduttaa vaikka toinen synttärit unohtaakin..:D
No, mulle ei sovi se, että kumppanini voi huonosti, mä haluan iloisen ja hyvinvoivan kumppanin. Mäköttäjät ja muut paskatt ilmapiirin,yrkyttäjät saavat vemputtaa keskenään.
Tai sellaiset, joiden mielestä he saavat mököttää ja murjottaa omia surujaan jakamatta niitä kanssani jos en siis voi mitenkään auttaa, niin se on kans saman tien moro. Jos hän ei saa asioitaan yksin kuntoon, niin minuahan ei niillä kiusaa ja rassaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on outo tapa tehdä toisesta henkilöstä roistoa ja läpipahaa ihmistä.
Itsekin kehotan AP:ta eroamaan, sillä miehesi latistaa sinua, mutta samalla laillahan tämä mies on traumatisoitunut ja varmaan kasvatuksesna tulos.
Valitettavasti mehet ovat pökkelömpiä ajattelemaan käytöstään ja mistä kaikki kumpuaa ja siksi heidän on vaikeampi tunnistaa onglemat ja sitä kautta muuttua. Mutta on inhottavaa tehdä jostain läpeensä pahaa roistoa, kun selvästi tällä miehelläkin on omat traumansa kannettavanaan.
Mutta erotkaa.
Minä en kyllä lukenut aloittajan kuvausta noin. Eikä mitään järkeä tai tarvetta olekaan ketään demonisoida, sekin on heikkoutta demonisoijalta.
Mielestäni aloittajaa tuettiin ketjussa ihan asiallisesti, varsinaisesti mieheen puuttumatta, osa kommenttien kitkeryydestä lankesi toisille kommentoijille, jotka mielestäni aiheettomasti puolustivat miehen toimia ja sen varjolla syyllistivät aloittajaa. Ikään kuin jäämään tuohon "pitämään huolta" miehestä, tai en tiedä miksi häntä syyllistettiin, että haluaako syyllistäjä tosiaan, että kyseinen suhde jatkuu, ja jos haluaa, niin miksi ihmeessä? Tajuaa, ettei sen miehen ole varmaan helppoa löytää muitakaan ymmärtäväisiä naisia? Ellei työstä omia traumojaan?Niin joo, että kaikilla meillä pitkästä parisuhteesta nauttivilla on joku unelma yli-ihminen ilman traumoja tai omia pikku vikojaan.. Ei ne unohtelee eikä tunne mustasukkaisuutta ja tekee vaan toisen elämästä iloista ruusuilla tanssia..
No, jos haluat elää ihmisen kanssa, joka aivan hyvin voisi keskittyä muistamaan asiat, mutta ei viitsi se on sinun valintasi.
No onnea vaan sen täydellisen ihmisen löytämiseen. Laita beibe lappu seinälle seuraavalla kerralla, problem solved.
Millä niistä kerroista? Miksi MINUN täytyy rehkiä siksi enemmän, jos toinen ei viitsi? Mulla on omiakin haasteita. Jos ei toinen viitsi itse laittaa niitä lappuja, niin onpa p*ska ihminen. Ja ei vaadi täydellisyyttä, vaan HALUA välittää muista.
No voi että, jos se on sun synttäreistä kiinni niin rupea viettämään vaan joka toinen vuosi, vähenee sinun työmääräsi heti puolella.
Muistamisesta en puhunut mistään synttäreistä, vaan asioista, jotka vaikuttavat arjen sujumiseen. Jos ei sitäkään viitsi, niin eroaisin kyllä mieluummin, kuin kärsin sellaista elämää, jossa kaikki asiat jätetään sen varaan, että minä muistan ne tehdä ja hoitaa.
Ei siinä, kannattaa itse olla melko täydellinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on outo tapa tehdä toisesta henkilöstä roistoa ja läpipahaa ihmistä.
Itsekin kehotan AP:ta eroamaan, sillä miehesi latistaa sinua, mutta samalla laillahan tämä mies on traumatisoitunut ja varmaan kasvatuksesna tulos.
Valitettavasti mehet ovat pökkelömpiä ajattelemaan käytöstään ja mistä kaikki kumpuaa ja siksi heidän on vaikeampi tunnistaa onglemat ja sitä kautta muuttua. Mutta on inhottavaa tehdä jostain läpeensä pahaa roistoa, kun selvästi tällä miehelläkin on omat traumansa kannettavanaan.
Mutta erotkaa.
Minä en kyllä lukenut aloittajan kuvausta noin. Eikä mitään järkeä tai tarvetta olekaan ketään demonisoida, sekin on heikkoutta demonisoijalta.
Mielestäni aloittajaa tuettiin ketjussa ihan asiallisesti, varsinaisesti mieheen puuttumatta, osa kommenttien kitkeryydestä lankesi toisille kommentoijille, jotka mielestäni aiheettomasti puolustivat miehen toimia ja sen varjolla syyllistivät aloittajaa. Ikään kuin jäämään tuohon "pitämään huolta" miehestä, tai en tiedä miksi häntä syyllistettiin, että haluaako syyllistäjä tosiaan, että kyseinen suhde jatkuu, ja jos haluaa, niin miksi ihmeessä? Tajuaa, ettei sen miehen ole varmaan helppoa löytää muitakaan ymmärtäväisiä naisia? Ellei työstä omia traumojaan?Niin joo, että kaikilla meillä pitkästä parisuhteesta nauttivilla on joku unelma yli-ihminen ilman traumoja tai omia pikku vikojaan.. Ei ne unohtelee eikä tunne mustasukkaisuutta ja tekee vaan toisen elämästä iloista ruusuilla tanssia..
No, jos haluat elää ihmisen kanssa, joka aivan hyvin voisi keskittyä muistamaan asiat, mutta ei viitsi se on sinun valintasi.
No onnea vaan sen täydellisen ihmisen löytämiseen. Laita beibe lappu seinälle seuraavalla kerralla, problem solved.
Millä niistä kerroista? Miksi MINUN täytyy rehkiä siksi enemmän, jos toinen ei viitsi? Mulla on omiakin haasteita. Jos ei toinen viitsi itse laittaa niitä lappuja, niin onpa p*ska ihminen. Ja ei vaadi täydellisyyttä, vaan HALUA välittää muista.
No voi että, jos se on sun synttäreistä kiinni niin rupea viettämään vaan joka toinen vuosi, vähenee sinun työmääräsi heti puolella.
Muistamisesta en puhunut mistään synttäreistä, vaan asioista, jotka vaikuttavat arjen sujumiseen. Jos ei sitäkään viitsi, niin eroaisin kyllä mieluummin, kuin kärsin sellaista elämää, jossa kaikki asiat jätetään sen varaan, että minä muistan ne tehdä ja hoitaa.
Ei siinä, kannattaa itse olla melko täydellinen
.. Jos sille kannalle lähtee että kaikki toisen viat ja heikkoudet on väärin ja pitää kitkeä. Mutta, onhan sitä sellaisiakin jotka itsensä taivaanlahjana näkevät.
"Tajusin vasta nyt ettei suhde koskaan kukoista toisen ongelmien takia"
Ei kai kukaan etsi suhdetta, jonka voisi saada kukoistamaan ongelmien takia. Pikemminkin suhde voi toimia ongelmista huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
"Tajusin vasta nyt ettei suhde koskaan kukoista toisen ongelmien takia"
Ei kai kukaan etsi suhdetta, jonka voisi saada kukoistamaan ongelmien takia. Pikemminkin suhde voi toimia ongelmista huolimatta.
Ja synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tajusin vasta nyt ettei suhde koskaan kukoista toisen ongelmien takia"
Ei kai kukaan etsi suhdetta, jonka voisi saada kukoistamaan ongelmien takia. Pikemminkin suhde voi toimia ongelmista huolimatta.
Ja synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
Nää on näitä, millä paskat ihmiset puolustelevat paskuuttaan ja oikeuttavat sen, ettei muiden tunteista tarvitse välittää. Jos ei halua asua paskakasan kanssa, se ei tarkoita, että itsessä ei ole vikoja. Mutta se jo esim. riittää, että toinen ymmärtää toimineensa satuttavasti ja pahoittelee, EIKÄ ALA PUOLUSTELLA OMAA VÄÄRYYTTÄÄN IHMISENÄ.
Vierailija kirjoitti:
Mutta mistä voimat siihen? Hävettää. Vuosikausia antanut kohdella itseä kuin p-skaa. Toki niitä hyviäkin hetkiä ollut! Siksi kai en erotakaan, missä raja menee? Paljonko pitää sietää huonoa käytöstä? Kaikillahan on ongelmia....?
Viimekädessä jäänyt käteen pelkoa, tyhjyyttä, epävarmuutta, jne... Olen aika ahdistunut, pelottaa.
En haluaisi uskoa tätä. En aiemmin ymmärtänyt, että tuollainen käytös ei ole normaalia? Mielipiteilläni ei ole väliä, nauraa jopa, vähättelee tarpeitani. Hän saattaa vain ilmoitusluontoisesti kertoa jotain, josta olisi mielestäni pitänyt keskustella ensin yhdessä :(
Googlaa "jämäkkyys".
Eroa tästä ja ota opiksesi, ettei tule toista samanlaista. Sikamiehet on pirun hyviä näkemään kenen kiltteyttä voi käyttää omaksi edukseen.
Aloita syksyllä vaikka joku kamppailulajiharrastus. Ajan myötä kun saat itseluottamusta, ihmettelet miksi viivyit näinkin kauan.
No voi että, jos se on sun synttäreistä kiinni niin rupea viettämään vaan joka toinen vuosi, vähenee sinun työmääräsi heti puolella.