Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tajusin vasta nyt ettei suhde koskaan kukoista toisen ongelmien takia
09.07.2018 |
Olen niin turhautunut! Ikuiseen rakkauteen uskoneena ja sitkeästi itse yrittäen, lopputulos on pelkkää paskaa! Tajusin ettei tilanne muutu, toinen on niin itsekäs ja täynnä lapsellisia ajatuksia. Ei haluakaan yrittää muuttaa ajatusmaailmaansa, koska "hän ei anele" tai "olen mitä olen ja se riittää" tai "älä VAADI minua muuttumaan". No, käytöksestä olen puhunut, en yritä muuttaa HÄNTÄ...
Kai tuolla on jotain vikaa päässä. En tunne toista noin epäempaattista ihmistä.
Puhe ei auta, vuosikausia luulin, että minä olen huono ja itsekäs. Nyt silmäni ovat auenneet: minähän olen kynnysmatto!
Hänellä on niin huono itsetunto, että jos joku tekee palveluksen tai hyväntyön, niin hän epäilee, ettei takana ole "puhtaat jauhot pussissa"? Itsellä ei ajatus edes riittäisi niin kieroon ajatteluun?
Hänellä löytyy aina selitys, merkki/juhlapäivät unohtuu, ei mitään huomiota! Aina on selitys olemassa, joka puhuu hänen puolestaan, sitten asia kääntyykin jo niin, että vika onkin siinä odottavassa osapuolessa! "Kun olet niin vaativa" Tai vähättely "ei tämä ole sen ihmeellisempi päivä kuin muutkaan".
Olen oikeasti niiiiin loppu :(
Kommentit (93)
.. Miksi täällä haisee kissanpissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein sulla näitä unohtuneita merkkipäiviä on?
Jos ihminen sattuu unohtamaan jonkun merkkipäivän, on täysin luonnollista että hän keksii siihen jonkun selityksen. Niin me kaikki teemme. Ja kyllä, jos sinä sanot että minäkin olen tehnyt sinulle näin ja näin ja tuon ja tämän, niin toisen reaktio on että "Aijaa, olitkin taas vaan jotain vailla" kun niin innokkaasti kerrot mitä sinä olet tehnyt jotta toinenkin tekisi taas jotain mitä sinä oletat hänen tekevän.Hyi millaista paskaaa! Häpeä! Ei ole yhtään luonnollista!!!! Luonnollista olisi sanoa: OLEN PAHOILLANI JA ANTAA TOISEN YMMÄRTÄÄ, ETTÄ HÄNEN MIELENSÄ ON ITSELLE TÄRKEÄ! Pliis, älä mene parisuhteeseen enää koskaan, jookos?
ME KAIKKI kun emme katsos ole tuollaisia ilkeitä p*skoja, niin kuin sinä.Ikävä kyllä kaverisi on kuitenkin vain ihminen.
Ai ikävä kyllä? Jos sinun säälittävään minuuteesi ei mahdu myötätuntoa, niin se on sinun puutteitasi, eikä KUKAAN HALUA OLLA SINUNLAISESI p*skan kanssa. On olemassa paljon sinua myötätuntoisempia ihmisiä, joista ap:n kannattaa hakea seuraa. Ole sä kylmä, myötätunnoton p*skiainen vain hiljaa.
Sä et aiheuta minkään laisia myötätunnon tunteita. Toivon jo näin lyhyen tuttavuuden aikana että löisit varpaasi kipeästi tai katoaisit metsään.
Eihän niitä sinussa luontaisesti olekaan. Toisten täytyy olla sinulle mielinkielin ja niin kuin SINÄ haluat, että voisit teeskennellä myötätuntoasi, aitoahan et tunne koskaan, olet sillälailla ollut hajalla jo tämän ketjun alkaessa.
Ei toki. Sinä olet vaan ihan kammottavan oloinen ihminen.
Sinulle vissiin on kammottavaa, kun joku näkee sielusi sisälle, että sieltä puuttuu myötätunto. Eihän kukaan sellaista halua. Se on inhottava muistutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ajattelit että toisen tehtävä on tehdä sinut onnelliseksi ja kun toinen ei tätä tehtävää halua ottaa harteilleen, on hänessä vikaa?
Ei mikään suhde toimi niin, että ajatellaan että kunhan toinen tekee minulle näin ja näin, niin me ollaan onnellisia, kunhan minä olen..Miten voi olla näin harhainen kirjoittaja? Apua, hakeudu hoitoon, pliiis, ja mahdollisimman äkkiä. Sinusta siis toista saa kiusata, koska eihän mun nyt tartte ketään tehdä onnellliseksi? Sä saaaatanan henkisesti vaurioiutunut sika!
Ei se ole kiusaamista jos ei arvosta samoja asioita kuin sinä.
Ai, ettei arvosta harhattomuutta elämässä? "jos joku tekee palveluksen tai hyväntyön, niin hän epäilee, ettei takana ole "puhtaat jauhot pussissa"? Itsellä ei ajatus edes riittäisi niin kieroon ajatteluun?"
Ohis, mutta onko oikeasti kieroutunutta epäillä, jos joku hirveästi kehuu sua tai tekee ”hyvän työn”? Kyllä mullakin kello soi ja epäilyttääkin, että mitä se oikeasti tahtoo, mikäli joku hirveästi mielistelee.
Toki normaali toiminta erikseen, esim. puoliso ostaa yllätyskukkakimpun tai synttärilahjan.
Ja kyllä mäkin sanon miehelleni, että ei tarvi muistaa millään materialla, kun mulla on synttärit tai on joulu. En tahdo mitään tavaraa nurkkiini. Tosin se ostelee sit kokemuslahjakortteja.
Niinpä, ja kun ei tarina kerro onko tää nyt yksi unohdus nimipäivistä joka on jo ansoitettu valmiiksi "tekemällä toiselle paljon palveluksia" joista pääsee sitten huomauttamaan."
Mää epäilen että ap on ihminen joka rakastaa loukkaantumista ja nyt ansoittaminen ja ne yölliset skenaariot unohtamisesta toteutui. Menkat päälle ja kaikki on ihan kauhean huonosti ja puurokin pahaa.Ei, ei ei! Ei ole kyse siitä, että huoli olisi ollut aiheellinen! Vaan halusta pilata se suhde siihen toiseen ihmiseen, jolla on enemmän myötätuntokykykä, kuin aloittajan kumppanilla, jolla sitä on ilmeisesti aika vähän, vaikea sanoa, onko enemmän, kuin lainaamillaninkirjoittajilla.
Tai sitten sinä olet vainoharhainen hullu..?
Millä lailla mielestäsi, perustele?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ajattelit että toisen tehtävä on tehdä sinut onnelliseksi ja kun toinen ei tätä tehtävää halua ottaa harteilleen, on hänessä vikaa?
Ei mikään suhde toimi niin, että ajatellaan että kunhan toinen tekee minulle näin ja näin, niin me ollaan onnellisia, kunhan minä olen..Miten voi olla näin harhainen kirjoittaja? Apua, hakeudu hoitoon, pliiis, ja mahdollisimman äkkiä. Sinusta siis toista saa kiusata, koska eihän mun nyt tartte ketään tehdä onnellliseksi? Sä saaaatanan henkisesti vaurioiutunut sika!
Ei se ole kiusaamista jos ei arvosta samoja asioita kuin sinä.
Ai, ettei arvosta harhattomuutta elämässä? "jos joku tekee palveluksen tai hyväntyön, niin hän epäilee, ettei takana ole "puhtaat jauhot pussissa"? Itsellä ei ajatus edes riittäisi niin kieroon ajatteluun?"
Ohis, mutta onko oikeasti kieroutunutta epäillä, jos joku hirveästi kehuu sua tai tekee ”hyvän työn”? Kyllä mullakin kello soi ja epäilyttääkin, että mitä se oikeasti tahtoo, mikäli joku hirveästi mielistelee.
Toki normaali toiminta erikseen, esim. puoliso ostaa yllätyskukkakimpun tai synttärilahjan.
Ja kyllä mäkin sanon miehelleni, että ei tarvi muistaa millään materialla, kun mulla on synttärit tai on joulu. En tahdo mitään tavaraa nurkkiini. Tosin se ostelee sit kokemuslahjakortteja.
No siis, se pointti tässä varmastikin on se, että sitä tekoa ei ollut tehty tuolle kumppanille!! Niin kuvitteletko sinä hänen rakkauttaan epäilevän aloittajalle, että se auttaja oli paha?! Älä ole noin naivi. Kyseessä on kateus, jos ei olisi, luulen kumppanin osanneen saada ap:kin näkemään, mikä siinä (oikeassa olevat) epäilykset nostatti.
Nyt ei varmasti ollut kyse sellaisesta, VAAN halusta turmella aloittajan ilo, ja se, että tämä saikin toisilta jotain.Eli näillä on joku kolmen kimppa..?
Kuule, jätä se siippas rauhaan ja keksi jotain muuta. Vaikutat ihan kammottavalta ihmiseltä.
Niin.... kolemn kimppahan se heti onkin, jos joku MUU kuin oma kumppani ilahduttaa! Sulle, kun et ole ihan normaali ei mene jakeluun nyt tää asia, mutta me muut tajutaan se, eli koitapas nyt vaikka vaihteeksi ihan ottaa OPPIA, kun isommat ihmiset näyttää sulle asioita.
Siis ilahduttaa ketä kuka ja miksi ja miten se liittyy nyt tähän..?
Eli joku muu oli muistanut sun nimpparit ja sun mies ajatteli että onko sillä nyt ihan puhtaat elkeet? Jaa, no ehkä ei ollut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein sulla näitä unohtuneita merkkipäiviä on?
Jos ihminen sattuu unohtamaan jonkun merkkipäivän, on täysin luonnollista että hän keksii siihen jonkun selityksen. Niin me kaikki teemme. Ja kyllä, jos sinä sanot että minäkin olen tehnyt sinulle näin ja näin ja tuon ja tämän, niin toisen reaktio on että "Aijaa, olitkin taas vaan jotain vailla" kun niin innokkaasti kerrot mitä sinä olet tehnyt jotta toinenkin tekisi taas jotain mitä sinä oletat hänen tekevän.Hyi millaista paskaaa! Häpeä! Ei ole yhtään luonnollista!!!! Luonnollista olisi sanoa: OLEN PAHOILLANI JA ANTAA TOISEN YMMÄRTÄÄ, ETTÄ HÄNEN MIELENSÄ ON ITSELLE TÄRKEÄ! Pliis, älä mene parisuhteeseen enää koskaan, jookos?
ME KAIKKI kun emme katsos ole tuollaisia ilkeitä p*skoja, niin kuin sinä.Ikävä kyllä kaverisi on kuitenkin vain ihminen.
Ai ikävä kyllä? Jos sinun säälittävään minuuteesi ei mahdu myötätuntoa, niin se on sinun puutteitasi, eikä KUKAAN HALUA OLLA SINUNLAISESI p*skan kanssa. On olemassa paljon sinua myötätuntoisempia ihmisiä, joista ap:n kannattaa hakea seuraa. Ole sä kylmä, myötätunnoton p*skiainen vain hiljaa.
Sä et aiheuta minkään laisia myötätunnon tunteita. Toivon jo näin lyhyen tuttavuuden aikana että löisit varpaasi kipeästi tai katoaisit metsään.
Eihän niitä sinussa luontaisesti olekaan. Toisten täytyy olla sinulle mielinkielin ja niin kuin SINÄ haluat, että voisit teeskennellä myötätuntoasi, aitoahan et tunne koskaan, olet sillälailla ollut hajalla jo tämän ketjun alkaessa.
Ei toki. Sinä olet vaan ihan kammottavan oloinen ihminen.
Sinulle vissiin on kammottavaa, kun joku näkee sielusi sisälle, että sieltä puuttuu myötätunto. Eihän kukaan sellaista halua. Se on inhottava muistutus.
Kumma juttu että mä säälin jo nyt kaikkia ihmisiä sun ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, lopettakaa väittely :(
Olen ap ja nyt vasta tosiaan (kirjoja lukien ja itsetutkiskelun myötä) alkanut ymmärtää paremmin.
Takana traumaattinen lapsuus ja nuoruus. Siksi kai en ole tiennyt, millainen on hyvä suhde.
Ei puolisoni ole "paha", hänellä on itsellään myös huono tausta, molemmat rikkinäisistä kodeista.
Kai minä olen päässyt "eteenpäin" ja hän ei? Tarkoitus ei ole alentaa tai loukata. Tämä tilanne repii minut halki. Kuten kerroin, välillä hyvää ja välillä huonoa käytöstä häneltä.
Ja jonkun kommenttiin: en kuvittele olevani prinsessa joka odottaa ihmeitä. Vaan ihan tavallista yhdessä olemista, kiinnostusta toisen päivästä/elämästä, toisen huomioon ottamista. Nyt kun tuntuu siltä, että olen hänelle ilmaa. Onko kyse siitä dissosiaatio-häiriöstä hänelläkin? Itsessäni olen tuon jo oppinut ymmärtämään ja olen tehnyt paljon töitä saadakseni itseni tasapainoon ja erottamaan, mikä tulee lapsuudesta ja mikä on tätä päivää.
Tilanne on hirveä, puolet haluaa eroon ja puolet ei!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ajattelit että toisen tehtävä on tehdä sinut onnelliseksi ja kun toinen ei tätä tehtävää halua ottaa harteilleen, on hänessä vikaa?
Ei mikään suhde toimi niin, että ajatellaan että kunhan toinen tekee minulle näin ja näin, niin me ollaan onnellisia, kunhan minä olen..Miten voi olla näin harhainen kirjoittaja? Apua, hakeudu hoitoon, pliiis, ja mahdollisimman äkkiä. Sinusta siis toista saa kiusata, koska eihän mun nyt tartte ketään tehdä onnellliseksi? Sä saaaatanan henkisesti vaurioiutunut sika!
Ei se ole kiusaamista jos ei arvosta samoja asioita kuin sinä.
Ai, ettei arvosta harhattomuutta elämässä? "jos joku tekee palveluksen tai hyväntyön, niin hän epäilee, ettei takana ole "puhtaat jauhot pussissa"? Itsellä ei ajatus edes riittäisi niin kieroon ajatteluun?"
Ohis, mutta onko oikeasti kieroutunutta epäillä, jos joku hirveästi kehuu sua tai tekee ”hyvän työn”? Kyllä mullakin kello soi ja epäilyttääkin, että mitä se oikeasti tahtoo, mikäli joku hirveästi mielistelee.
Toki normaali toiminta erikseen, esim. puoliso ostaa yllätyskukkakimpun tai synttärilahjan.
Ja kyllä mäkin sanon miehelleni, että ei tarvi muistaa millään materialla, kun mulla on synttärit tai on joulu. En tahdo mitään tavaraa nurkkiini. Tosin se ostelee sit kokemuslahjakortteja.
No siis, se pointti tässä varmastikin on se, että sitä tekoa ei ollut tehty tuolle kumppanille!! Niin kuvitteletko sinä hänen rakkauttaan epäilevän aloittajalle, että se auttaja oli paha?! Älä ole noin naivi. Kyseessä on kateus, jos ei olisi, luulen kumppanin osanneen saada ap:kin näkemään, mikä siinä (oikeassa olevat) epäilykset nostatti.
Nyt ei varmasti ollut kyse sellaisesta, VAAN halusta turmella aloittajan ilo, ja se, että tämä saikin toisilta jotain.Eli näillä on joku kolmen kimppa..?
Kuule, jätä se siippas rauhaan ja keksi jotain muuta. Vaikutat ihan kammottavalta ihmiseltä.
Niin.... kolemn kimppahan se heti onkin, jos joku MUU kuin oma kumppani ilahduttaa! Sulle, kun et ole ihan normaali ei mene jakeluun nyt tää asia, mutta me muut tajutaan se, eli koitapas nyt vaikka vaihteeksi ihan ottaa OPPIA, kun isommat ihmiset näyttää sulle asioita.
Siis ilahduttaa ketä kuka ja miksi ja miten se liittyy nyt tähän..?
Eli joku muu oli muistanut sun nimpparit ja sun mies ajatteli että onko sillä nyt ihan puhtaat elkeet? Jaa, no ehkä ei ollut?[ /quote]
Joo, ehkei ap halua tuollaista paskaaa, jonka kanssa jakaa elämänsä, jos se, että muut haluaisivat ilahduttaa häntä merkitsee kumppanille tuota. Vaikutat ainoastaan mustasukkaiselle paskiaiseele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ajattelit että toisen tehtävä on tehdä sinut onnelliseksi ja kun toinen ei tätä tehtävää halua ottaa harteilleen, on hänessä vikaa?
Ei mikään suhde toimi niin, että ajatellaan että kunhan toinen tekee minulle näin ja näin, niin me ollaan onnellisia, kunhan minä olen..Miten voi olla näin harhainen kirjoittaja? Apua, hakeudu hoitoon, pliiis, ja mahdollisimman äkkiä. Sinusta siis toista saa kiusata, koska eihän mun nyt tartte ketään tehdä onnellliseksi? Sä saaaatanan henkisesti vaurioiutunut sika!
Ei se ole kiusaamista jos ei arvosta samoja asioita kuin sinä.
Ai, ettei arvosta harhattomuutta elämässä? "jos joku tekee palveluksen tai hyväntyön, niin hän epäilee, ettei takana ole "puhtaat jauhot pussissa"? Itsellä ei ajatus edes riittäisi niin kieroon ajatteluun?"
Ohis, mutta onko oikeasti kieroutunutta epäillä, jos joku hirveästi kehuu sua tai tekee ”hyvän työn”? Kyllä mullakin kello soi ja epäilyttääkin, että mitä se oikeasti tahtoo, mikäli joku hirveästi mielistelee.
Toki normaali toiminta erikseen, esim. puoliso ostaa yllätyskukkakimpun tai synttärilahjan.
Ja kyllä mäkin sanon miehelleni, että ei tarvi muistaa millään materialla, kun mulla on synttärit tai on joulu. En tahdo mitään tavaraa nurkkiini. Tosin se ostelee sit kokemuslahjakortteja.
Niinpä, ja kun ei tarina kerro onko tää nyt yksi unohdus nimipäivistä joka on jo ansoitettu valmiiksi "tekemällä toiselle paljon palveluksia" joista pääsee sitten huomauttamaan."
Mää epäilen että ap on ihminen joka rakastaa loukkaantumista ja nyt ansoittaminen ja ne yölliset skenaariot unohtamisesta toteutui. Menkat päälle ja kaikki on ihan kauhean huonosti ja puurokin pahaa.Ei, ei ei! Ei ole kyse siitä, että huoli olisi ollut aiheellinen! Vaan halusta pilata se suhde siihen toiseen ihmiseen, jolla on enemmän myötätuntokykykä, kuin aloittajan kumppanilla, jolla sitä on ilmeisesti aika vähän, vaikea sanoa, onko enemmän, kuin lainaamillaninkirjoittajilla.
Tai sitten sinä olet vainoharhainen hullu..?
Millä lailla mielestäsi, perustele?
Jos nyt kaikki haluaa pilata sulta jotain niin ihan sillä...
Ei perkele, ei kai sulla oo jo jotain uutta kierroksilla? Vai onko tää sun oma mies josta puhut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein sulla näitä unohtuneita merkkipäiviä on?
Jos ihminen sattuu unohtamaan jonkun merkkipäivän, on täysin luonnollista että hän keksii siihen jonkun selityksen. Niin me kaikki teemme. Ja kyllä, jos sinä sanot että minäkin olen tehnyt sinulle näin ja näin ja tuon ja tämän, niin toisen reaktio on että "Aijaa, olitkin taas vaan jotain vailla" kun niin innokkaasti kerrot mitä sinä olet tehnyt jotta toinenkin tekisi taas jotain mitä sinä oletat hänen tekevän.Hyi millaista paskaaa! Häpeä! Ei ole yhtään luonnollista!!!! Luonnollista olisi sanoa: OLEN PAHOILLANI JA ANTAA TOISEN YMMÄRTÄÄ, ETTÄ HÄNEN MIELENSÄ ON ITSELLE TÄRKEÄ! Pliis, älä mene parisuhteeseen enää koskaan, jookos?
ME KAIKKI kun emme katsos ole tuollaisia ilkeitä p*skoja, niin kuin sinä.Ikävä kyllä kaverisi on kuitenkin vain ihminen.
Ai ikävä kyllä? Jos sinun säälittävään minuuteesi ei mahdu myötätuntoa, niin se on sinun puutteitasi, eikä KUKAAN HALUA OLLA SINUNLAISESI p*skan kanssa. On olemassa paljon sinua myötätuntoisempia ihmisiä, joista ap:n kannattaa hakea seuraa. Ole sä kylmä, myötätunnoton p*skiainen vain hiljaa.
Sä et aiheuta minkään laisia myötätunnon tunteita. Toivon jo näin lyhyen tuttavuuden aikana että löisit varpaasi kipeästi tai katoaisit metsään.
Eihän niitä sinussa luontaisesti olekaan. Toisten täytyy olla sinulle mielinkielin ja niin kuin SINÄ haluat, että voisit teeskennellä myötätuntoasi, aitoahan et tunne koskaan, olet sillälailla ollut hajalla jo tämän ketjun alkaessa.
Ei toki. Sinä olet vaan ihan kammottavan oloinen ihminen.
Sinulle vissiin on kammottavaa, kun joku näkee sielusi sisälle, että sieltä puuttuu myötätunto. Eihän kukaan sellaista halua. Se on inhottava muistutus.
Kumma juttu että mä säälin jo nyt kaikkia ihmisiä sun ympärillä.
Niin, koska et tajua että oikeasti sääliä kaipaisivat sinun tapaamasi ihmsiet, koska sinulta puuttuu se myötätunto kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ajattelit että toisen tehtävä on tehdä sinut onnelliseksi ja kun toinen ei tätä tehtävää halua ottaa harteilleen, on hänessä vikaa?
Ei mikään suhde toimi niin, että ajatellaan että kunhan toinen tekee minulle näin ja näin, niin me ollaan onnellisia, kunhan minä olen..Miten voi olla näin harhainen kirjoittaja? Apua, hakeudu hoitoon, pliiis, ja mahdollisimman äkkiä. Sinusta siis toista saa kiusata, koska eihän mun nyt tartte ketään tehdä onnellliseksi? Sä saaaatanan henkisesti vaurioiutunut sika!
Ei se ole kiusaamista jos ei arvosta samoja asioita kuin sinä.
Ai, ettei arvosta harhattomuutta elämässä? "jos joku tekee palveluksen tai hyväntyön, niin hän epäilee, ettei takana ole "puhtaat jauhot pussissa"? Itsellä ei ajatus edes riittäisi niin kieroon ajatteluun?"
Ohis, mutta onko oikeasti kieroutunutta epäillä, jos joku hirveästi kehuu sua tai tekee ”hyvän työn”? Kyllä mullakin kello soi ja epäilyttääkin, että mitä se oikeasti tahtoo, mikäli joku hirveästi mielistelee.
Toki normaali toiminta erikseen, esim. puoliso ostaa yllätyskukkakimpun tai synttärilahjan.
Ja kyllä mäkin sanon miehelleni, että ei tarvi muistaa millään materialla, kun mulla on synttärit tai on joulu. En tahdo mitään tavaraa nurkkiini. Tosin se ostelee sit kokemuslahjakortteja.
Niinpä, ja kun ei tarina kerro onko tää nyt yksi unohdus nimipäivistä joka on jo ansoitettu valmiiksi "tekemällä toiselle paljon palveluksia" joista pääsee sitten huomauttamaan."
Mää epäilen että ap on ihminen joka rakastaa loukkaantumista ja nyt ansoittaminen ja ne yölliset skenaariot unohtamisesta toteutui. Menkat päälle ja kaikki on ihan kauhean huonosti ja puurokin pahaa.Ei, ei ei! Ei ole kyse siitä, että huoli olisi ollut aiheellinen! Vaan halusta pilata se suhde siihen toiseen ihmiseen, jolla on enemmän myötätuntokykykä, kuin aloittajan kumppanilla, jolla sitä on ilmeisesti aika vähän, vaikea sanoa, onko enemmän, kuin lainaamillaninkirjoittajilla.
Tai sitten sinä olet vainoharhainen hullu..?
Millä lailla mielestäsi, perustele?
Jos nyt kaikki haluaa pilata sulta jotain niin ihan sillä...
Ei perkele, ei kai sulla oo jo jotain uutta kierroksilla? Vai onko tää sun oma mies josta puhut?
Se, joka epäili minkään pilaamista ja pahoja aikeita, kun toinen ilahdutti aloittajaa, oli tämä kumppani, ei ap.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, lopettakaa väittely :(
Olen ap ja nyt vasta tosiaan (kirjoja lukien ja itsetutkiskelun myötä) alkanut ymmärtää paremmin.
Takana traumaattinen lapsuus ja nuoruus. Siksi kai en ole tiennyt, millainen on hyvä suhde.
Ei puolisoni ole "paha", hänellä on itsellään myös huono tausta, molemmat rikkinäisistä kodeista.
Kai minä olen päässyt "eteenpäin" ja hän ei? Tarkoitus ei ole alentaa tai loukata. Tämä tilanne repii minut halki. Kuten kerroin, välillä hyvää ja välillä huonoa käytöstä häneltä.
Ja jonkun kommenttiin: en kuvittele olevani prinsessa joka odottaa ihmeitä. Vaan ihan tavallista yhdessä olemista, kiinnostusta toisen päivästä/elämästä, toisen huomioon ottamista. Nyt kun tuntuu siltä, että olen hänelle ilmaa. Onko kyse siitä dissosiaatio-häiriöstä hänelläkin? Itsessäni olen tuon jo oppinut ymmärtämään ja olen tehnyt paljon töitä saadakseni itseni tasapainoon ja erottamaan, mikä tulee lapsuudesta ja mikä on tätä päivää.
Tilanne on hirveä, puolet haluaa eroon ja puolet ei!
Ihminen puolustautuu kun huomaa unohtaneensa. Kukaan ei ole vastuussa sinun onnestasi. Ja älä yli analysoi vaan elä elämääsi. Puoliso ei ole täällä täyttämässä meidän synttäritoiveita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, lopettakaa väittely :(
Olen ap ja nyt vasta tosiaan (kirjoja lukien ja itsetutkiskelun myötä) alkanut ymmärtää paremmin.
Takana traumaattinen lapsuus ja nuoruus. Siksi kai en ole tiennyt, millainen on hyvä suhde.
Ei puolisoni ole "paha", hänellä on itsellään myös huono tausta, molemmat rikkinäisistä kodeista.
Kai minä olen päässyt "eteenpäin" ja hän ei? Tarkoitus ei ole alentaa tai loukata. Tämä tilanne repii minut halki. Kuten kerroin, välillä hyvää ja välillä huonoa käytöstä häneltä.
Ja jonkun kommenttiin: en kuvittele olevani prinsessa joka odottaa ihmeitä. Vaan ihan tavallista yhdessä olemista, kiinnostusta toisen päivästä/elämästä, toisen huomioon ottamista. Nyt kun tuntuu siltä, että olen hänelle ilmaa. Onko kyse siitä dissosiaatio-häiriöstä hänelläkin? Itsessäni olen tuon jo oppinut ymmärtämään ja olen tehnyt paljon töitä saadakseni itseni tasapainoon ja erottamaan, mikä tulee lapsuudesta ja mikä on tätä päivää.
Tilanne on hirveä, puolet haluaa eroon ja puolet ei!
Ihminen puolustautuu kun huomaa unohtaneensa. Kukaan ei ole vastuussa sinun onnestasi. Ja älä yli analysoi vaan elä elämääsi. Puoliso ei ole täällä täyttämässä meidän synttäritoiveita.
Ei puolustaudu, jos on myötätuntoinen ja osaa asettua toisen asemaan, ja välittää tämän tunteista. Puolustautuminen on heikon, pikkusieluisen ruman räkäisen ihmisen konsti kestää omaa paskuuttaan, ei mikään aikuinen ja normaali reaktio.
Jaaha, taas on Äitihullu onnistunut pilaamaan jonkun muun ketjun sekopäisellä meuhkaamisellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, lopettakaa väittely :(
Olen ap ja nyt vasta tosiaan (kirjoja lukien ja itsetutkiskelun myötä) alkanut ymmärtää paremmin.
Takana traumaattinen lapsuus ja nuoruus. Siksi kai en ole tiennyt, millainen on hyvä suhde.
Ei puolisoni ole "paha", hänellä on itsellään myös huono tausta, molemmat rikkinäisistä kodeista.
Kai minä olen päässyt "eteenpäin" ja hän ei? Tarkoitus ei ole alentaa tai loukata. Tämä tilanne repii minut halki. Kuten kerroin, välillä hyvää ja välillä huonoa käytöstä häneltä.
Ja jonkun kommenttiin: en kuvittele olevani prinsessa joka odottaa ihmeitä. Vaan ihan tavallista yhdessä olemista, kiinnostusta toisen päivästä/elämästä, toisen huomioon ottamista. Nyt kun tuntuu siltä, että olen hänelle ilmaa. Onko kyse siitä dissosiaatio-häiriöstä hänelläkin? Itsessäni olen tuon jo oppinut ymmärtämään ja olen tehnyt paljon töitä saadakseni itseni tasapainoon ja erottamaan, mikä tulee lapsuudesta ja mikä on tätä päivää.
Tilanne on hirveä, puolet haluaa eroon ja puolet ei!
Ihminen puolustautuu kun huomaa unohtaneensa. Kukaan ei ole vastuussa sinun onnestasi. Ja älä yli analysoi vaan elä elämääsi. Puoliso ei ole täällä täyttämässä meidän synttäritoiveita.
Tämä kirjoittaja on sitäpaitsi erittäin todennäköisesti yksinäinen, katkera, äitinsä hylkäämäksi tullut mies, joka ei saa naista koska häneltä puuttuu myötätunto. Eli kannattaa suodattaa hänen "neuvonsa" sen lävitse.
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, taas on Äitihullu onnistunut pilaamaan jonkun muun ketjun sekopäisellä meuhkaamisellaan.
Minä en ole äitihullu, ja ketjun pilaaja on tämä prinsessahaukkuja-mies, en minä. Minun kommenttini ovat saaneet yläpeukut tässä ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, lopettakaa väittely :(
Olen ap ja nyt vasta tosiaan (kirjoja lukien ja itsetutkiskelun myötä) alkanut ymmärtää paremmin.
Takana traumaattinen lapsuus ja nuoruus. Siksi kai en ole tiennyt, millainen on hyvä suhde.
Ei puolisoni ole "paha", hänellä on itsellään myös huono tausta, molemmat rikkinäisistä kodeista.
Kai minä olen päässyt "eteenpäin" ja hän ei? Tarkoitus ei ole alentaa tai loukata. Tämä tilanne repii minut halki. Kuten kerroin, välillä hyvää ja välillä huonoa käytöstä häneltä.
Ja jonkun kommenttiin: en kuvittele olevani prinsessa joka odottaa ihmeitä. Vaan ihan tavallista yhdessä olemista, kiinnostusta toisen päivästä/elämästä, toisen huomioon ottamista. Nyt kun tuntuu siltä, että olen hänelle ilmaa. Onko kyse siitä dissosiaatio-häiriöstä hänelläkin? Itsessäni olen tuon jo oppinut ymmärtämään ja olen tehnyt paljon töitä saadakseni itseni tasapainoon ja erottamaan, mikä tulee lapsuudesta ja mikä on tätä päivää.
Tilanne on hirveä, puolet haluaa eroon ja puolet ei!
Ihminen puolustautuu kun huomaa unohtaneensa. Kukaan ei ole vastuussa sinun onnestasi. Ja älä yli analysoi vaan elä elämääsi. Puoliso ei ole täällä täyttämässä meidän synttäritoiveita.
Tämä kirjoittaja on sitäpaitsi erittäin todennäköisesti yksinäinen, katkera, äitinsä hylkäämäksi tullut mies, joka ei saa naista koska häneltä puuttuu myötätunto. Eli kannattaa suodattaa hänen "neuvonsa" sen lävitse.
Ja siis aiemmista ketjuista tuttu katkera postaaja, tästähän näitä kaikkia asioita ei näe :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, lopettakaa väittely :(
Olen ap ja nyt vasta tosiaan (kirjoja lukien ja itsetutkiskelun myötä) alkanut ymmärtää paremmin.
Takana traumaattinen lapsuus ja nuoruus. Siksi kai en ole tiennyt, millainen on hyvä suhde.
Ei puolisoni ole "paha", hänellä on itsellään myös huono tausta, molemmat rikkinäisistä kodeista.
Kai minä olen päässyt "eteenpäin" ja hän ei? Tarkoitus ei ole alentaa tai loukata. Tämä tilanne repii minut halki. Kuten kerroin, välillä hyvää ja välillä huonoa käytöstä häneltä.
Ja jonkun kommenttiin: en kuvittele olevani prinsessa joka odottaa ihmeitä. Vaan ihan tavallista yhdessä olemista, kiinnostusta toisen päivästä/elämästä, toisen huomioon ottamista. Nyt kun tuntuu siltä, että olen hänelle ilmaa. Onko kyse siitä dissosiaatio-häiriöstä hänelläkin? Itsessäni olen tuon jo oppinut ymmärtämään ja olen tehnyt paljon töitä saadakseni itseni tasapainoon ja erottamaan, mikä tulee lapsuudesta ja mikä on tätä päivää.
Tilanne on hirveä, puolet haluaa eroon ja puolet ei!
Ihminen puolustautuu kun huomaa unohtaneensa. Kukaan ei ole vastuussa sinun onnestasi. Ja älä yli analysoi vaan elä elämääsi. Puoliso ei ole täällä täyttämässä meidän synttäritoiveita.
Tämä kirjoittaja on sitäpaitsi erittäin todennäköisesti yksinäinen, katkera, äitinsä hylkäämäksi tullut mies, joka ei saa naista koska häneltä puuttuu myötätunto. Eli kannattaa suodattaa hänen "neuvonsa" sen lävitse.
Ei myötätuntoa näytetä tuomalla kukkia tai synttärilahjoja..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, taas on Äitihullu onnistunut pilaamaan jonkun muun ketjun sekopäisellä meuhkaamisellaan.
Minä en ole äitihullu, ja ketjun pilaaja on tämä prinsessahaukkuja-mies, en minä. Minun kommenttini ovat saaneet yläpeukut tässä ketjussa.
Kyllä, voidaan peukuttaa sua vaikka kuinka ja silti olet ihan pimiä.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, lopettakaa väittely :(
Olen ap ja nyt vasta tosiaan (kirjoja lukien ja itsetutkiskelun myötä) alkanut ymmärtää paremmin.
Takana traumaattinen lapsuus ja nuoruus. Siksi kai en ole tiennyt, millainen on hyvä suhde.
Ei puolisoni ole "paha", hänellä on itsellään myös huono tausta, molemmat rikkinäisistä kodeista.
Kai minä olen päässyt "eteenpäin" ja hän ei? Tarkoitus ei ole alentaa tai loukata. Tämä tilanne repii minut halki. Kuten kerroin, välillä hyvää ja välillä huonoa käytöstä häneltä.
Ja jonkun kommenttiin: en kuvittele olevani prinsessa joka odottaa ihmeitä. Vaan ihan tavallista yhdessä olemista, kiinnostusta toisen päivästä/elämästä, toisen huomioon ottamista. Nyt kun tuntuu siltä, että olen hänelle ilmaa. Onko kyse siitä dissosiaatio-häiriöstä hänelläkin? Itsessäni olen tuon jo oppinut ymmärtämään ja olen tehnyt paljon töitä saadakseni itseni tasapainoon ja erottamaan, mikä tulee lapsuudesta ja mikä on tätä päivää.
Tilanne on hirveä, puolet haluaa eroon ja puolet ei!
Onneksi ketjussa on asiaasi paneutuviakin kommentteja, en osaa sanoa vieläkään muuta, kuin mitä omissani niihin jo sanoin :) Mutta se, että asioista tulee tietoiseksi auttaa aina toimimaan niin, että voi valita itselleen hyviä valintoja. Lisää vain tiedostamista, niin pääset eteenpäin.
Alue: Aihe vapaa
Niin.... kolemn kimppahan se heti onkin, jos joku MUU kuin oma kumppani ilahduttaa! Sulle, kun et ole ihan normaali ei mene jakeluun nyt tää asia, mutta me muut tajutaan se, eli koitapas nyt vaikka vaihteeksi ihan ottaa OPPIA, kun isommat ihmiset näyttää sulle asioita.