Mitkä asiat Sinulle ovat elämässäsi tärkeimpiä?

Kyllä varmasti niitäkin löytyy, jotka haluavat olla rikkaampia, kauniimpia yms. kuin esimerkiksi naapurinsa. Voi sitä kateuden määrää, mitä siskoni perhe sai kokea joidenkin tuttaviemme ja sukulaistemme taholta. Mutta kuten sanoin, olen nähnyt sen kääntöpuolen, joten itse en heitä rehellisesti sanottuna ole kadehtinut yhtään heidän Ferrariaan ja muita hienoja autojaan, asuntojaan jne.



Nyt siskoni sanoo, että yrittää todella nauttia henkisestä hyvinvoinnistaan, jonka eron myötä sai. Kyllähän kivasti taloudellisesti tulee toimeen edelleenkin.



Mutta kuten sanottua jokainen elää elämäänsä kuten parhaaksi näkee ja kokee. Olen jotenkin vain niin iloinen, että minulle tärkeät asiat ovat " kirkastuneet" ja selkiytyneet. Monta pysähdystä se on vaatinut ja itsensä tutkiskelua.



Mukavaa elämää ja kevättä jokaiselle!



T. ap

Eikös se ole vähän jo klisee, että loppujen lopuksi rakkaat ihmiset ja terveys ovat ne asiat, jotka ihmisen tekevät onnelliseksi.



Mutta keskustelussa on tullut esille minusta hyviäkin pointteja.



Minusta ihmiset voivat hyvinkin nähdä vaivaa haaliakseen omaisuutta ja kadehtia rikkaampia/menestyvämpiä/kauniimpia/lahjakkaampia - ja SILTI olla sisimmässään sitä samaa mieltä kuin mekin tässä ketjussa eli että ihmiselle OIKEASTI todella tärkeintä on rakkaus ja läheiset ihmiset. Voi olla, että nuo syvimmät arvot unohtuvat hetkeksi, kun ajatus askartelee noiden materialististen asioiden parissa, mutta tuskin ne silti keneltäkään täysin unohtuvat.



Ja sitten on tosiaan se, että aniharva ainakaan MYÖNTÄÄ, että pitäisi tärkeimpänä asiana edustavaa kotia tai minkkiturkkiaan. Muotia on korostaa ihmissuhteiden tärkeyttä jne.



Olennaista kai olisi sisäistää nuo arvot siinä määrin, ettei harmistu pienistä. Elämässä kun tulee oikeasti toimeen hyvinkin vähällä, jos on läheisiä ihmisiä ja terveyttä. Tai jos niitä ei ole, niin sitten voi löytää elämäänsä sisältöä jostakin muusta henkisestä elämästä, vaikkapa taiteenteosta.



Mietin tuotakin, missä määrin vastoinkäymiset " jalostavat" ihmistä. Epäilen vahvasti, että ihminen on sillä tavalla raadollinen olento, että vaikka joksikin aikaa alkaa arvostaa pieniä asioita ja lähimmäisiään esim. lähipiirin sairauden vuoksi, niin sellainen jalous ennen pitkää karisee. En nyt tarkoita, että ihminen jotenkin menisi huonompaan suuntaan, vaan että kriisitilanteen aikaansaamat muutokset lieventyvät kriisin poistuessa ja ajan kuluessa. Kun kuluu muutama vuosi, voi olla, että se shoppaaminenkin taas tuottaa iloa - eikä siinä ole YHTÄÄN mitään väärää tai pahaa!





Mutta joo, oikein hyvää kevättä ap:lle ja muillekin!

Ja se hetkessä eläminen ja itsensä kuunteleminen ovat monille olleet tärkeitä. Toki raha helpottaa elämää, mutta ei se välttämättä ja useinkaan mahda ketään pelkästään onnelliseksi tehdä!



Kun tuttavani lapsi sairastui vakavasti, oli se heille kova isku. Tuttavani sanoi, että näinkö kamala asia piti tapahtua ennenkuin hän tajusi ne tärkeimmät asiat. Uraihminen ja varakas perhe oli kysymyksessä. Hän teki radikaaleja ratkaisuja ja sanoi, että se kannatti ja helpotti.



Minulle olisi tärkeää se, että lapsestani kasvaisi toiset ihmiset huomioon ottava ja tasapainoinen ihminen, joka löytäisi oman tavan olla onnellinen. Yritämme opettaa hänelle itsellemme tärkeitä arvoja. Lisäksi hieno ja hyvä suhde aviomieheeni on myös mun elämän yksi peruspilari.

Perheeseen luen paitsi mieheni ja lapseni, myös vanhempani, sisarukseni sekä mieheni vanhemmat ja sisarukset.



Raha oli tärkeää, mutta viime vuonna teimme valinnan. Valitsimme maalla asumisen (urakehitysmahdollisuuksia ei ole) sekä perheen kanssa yhteisen ajan. Olen tyytyväinen valintaamme, vaikka joudunkin (?) olemaan nykyisessä työssäni varmaan eläkeikään asti. Toisaalta, pidän työstäni.

Numero, jota en muista kirjoitteli näin:



Minusta ihmiset voivat hyvinkin nähdä vaivaa haaliakseen omaisuutta ja kadehtia rikkaampia/menestyvämpiä/kauniimpia/lahj akkaampia - ja SILTI olla sisimmässään sitä samaa mieltä kuin mekin tässä ketjussa eli että ihmiselle OIKEASTI todella tärkeintä on rakkaus ja läheiset ihmiset. Voi olla, että nuo syvimmät arvot unohtuvat hetkeksi, kun ajatus askartelee noiden materialististen asioiden parissa, mutta tuskin ne silti keneltäkään täysin unohtuvat.



Minä vastaan näin:



Harvalla Suomessa raha vaan tippuu syliin. Yleensä rahaa halutessaan joutuu tekemään töitä. Silloin on tehtävä valinta: joko tekee töitä vähemmän ja viettää aikaa läheistensä kanssa tai on töissä ja tekee rahaa. Ystäväpiirissäni on useita hyvätuloisia (palkka bruttona 3500-4500 e / kk). He ovat kaikki valinneet uran. Toki heillekin perhe on tärkeä, mutta kyllä valinta jonkun muun asian edistämiseksi on jo tehty, jos työtä tehdään paljon ja lapsia nähdään pari tuntia illassa.



Itse valitsin toisin. Mahdollisuus oli kohtalaiseen uraputkeen isossa kotimaisessa firmassa. Se, mitä olisin itse joutunut antamaan oli liikaa: sitoutuminen työhön, halu tehdä 120 % ja ajoittain enemmän. En vaan jaksanut sitä ja hyppäsin pois. Paluuta siihen ei enää ole. Samalla menetin 4000 euron kuukausipalkan. Podin jatkuvasti huonoa omatuntoa, koska perheelle jäi hyvin vähän aikaa: pari tuntia illassa. Eikä edes kaikkia viikonloppua. Ei riittänyt minulle. Nyt teen vajaata työaikaa valtiolla, palkka noin 1900 e / kk. Tällä liksalla ei rikastu, mutta sain jotain uskomatonta tilalle: tunnen lapseni, vietän heidän kanssaan arkea. Olen onnellinen.



Ei ole kysymys siitä, että arvot unohtuisi. Kysymys on arvovalinnasta.

sisaruksesta, jotka olivat hypänneet pois uraputkesta! He toimivat nykyään käsityöläisyrittäjinä. Muistaakseni pitivät jotakin pajukursseja yms. Ihailin suuresti heidän valintojaan. Toinen sanoi, että siihen tosin tarvittiin totaalinen burn out ennen kuin hän tajusi elämänsä suunnan. He vaikuttivat vapautuneilta ja onnellisilta. Luulen, että moni miettii kyllä irtiottoa oravanpyörästä. Mutta se vaatii uskallusta. Olen myös joskus aikaisemminkin lukenut vastaavanlaisista tapauksista ja on telkkarissakin tainnut tulla joku ohjelma aiheeseen liittyen.



Paljon hyviä kommentteja on tullut tässäkin ketjussa! Pääasia, että elää onnellista ja tyydyttävää elämää! Ja uskaltaa tehdä niitä irtiottoja, jos se on oman hyvinvoinnin kannalta tärkeää!

Minä tarkoitin, että jopa se uraohjus ei silti taida arvostaa mammonaa ENEMMÄN kuin kotiaan ja perhettään. Hän todennäköisesti aivan aidosti ajattelee toimivansa perheensä parhaaksi taatessaan perheelleen parhaan mahdollisen elintason.



Mitä tulee sitten tuohon, missä määrin arvot vaikuttavat elämään, niin joo, valintojahan me kaikki teemme. Mutta ei 3500-4000 liksa nyt kummoista urafanaattisuutta vaadi, kyllä se on monen (myös esim. minun ja mieheni) kuukausiliksa aivan tavallisilla työtuntimäärillä...

tyytyväisiä valintaansa. Sitähän se tämä elämä on, että joutuu puntaroimaan omia valintojaan ja arvojaan. Mutta tosiaan tärkeintä on mielestäni se, kuten tässä ketjussa on tullut esille, että kokee elämänsä mielekkääksi. Onhan se vaikea sivullisen mennä toisten elämästä sanomaan.



Minä olen vain kuullut aika monen ihmisen haluavan enemmän aikaa perheelleen, siis sellaisten, jotka painavat paljon ylitöitä jne. Ja irtiottoja on jotkut kyllä tehneetkin, mutta rohkeutta se on tietysti vaatinut!



Kukin tyylillään!

Kaikki muu tulee sen jälkeen. Raha, mies, talo, työ, terveys on tärkeitä mutta kaiken edelle menee lapset ja niiden onni. Kaikesta muusta voin luopua ilman että se tuhoaisi minut mutta en lapsistani. En ole sitä tyyppiä joka elää vain lastensa kautta eli osaan ottaa omaa aikaa tai olla itsekäs. Tärkeintä on kuitenkin lapseni

koska tunnemme kuuluvamme kotiseudullemme. Olemme molemmat korkeasti koulutettuja. Mieheni alalla ei kuitenkaan ole siellä niin paljon oman alansa töitä. Hänelle tarjottiin töitä sieltä, määräaikaisuus. Päätimme, että muutamme sinne kesällä. Kyllä uskomme, että sieltä aina jotain työtä löytyy.



Meille tärkeintä perheemme yhteinen aika ja tasapainoinen arki ja elämä.

Joillekin ne ovat kliseitä. Mielestäni on tärkeää ymmärtää niiden merkitys oikeasti. Monet saattavat vain sanoa, että lapset, terveys jne. kun ne ovat hyviä asioita! Mutta toki varmasti niitäkin löytyy, jotka todella tarkoittavat, mitä sanovat!



Meidän taloudellinen tilanne ollut ihan hyvä ja olisi varaa käyttää joskus myös ylimääräisiin. Mutta olen onnellinen näin. Toki joskus täytyy saada piristystä ja rentoutumistakin!



Tunnen yhden uraputkesssa olevan henkilön, joka on juuri repäisemässä itseään siitä irti radikaalisti. Aika kauan on sitä miettinyt, mutta nyt se näyttäisi toteutuvan. Hän haluaa kuulema enemmän sisältöä elämäänsä. Ja kertoi, että hänen tuttavissaan on paljon sellaisia, jotka haluaisivat pois työrumbasta!



Kaikki eivät välttämättä mieti näitä asioita kovinkaan paljon ennenkuin jokin asia pysähdyttää näkemään elämän rajallisuuden tms.

Harrastus. Mies. Äiti. Kissat. Koti.



Rakkaus. Onnellisuus. Turvallisuus.

Kyllä se yleensä muutti suhtautumistani elämään. Totta on se, että arki kuitenkin tulee kuvioihin ja tulee asioita, joihin ei ole tyytyväinen. Mutta sellainenhan ihmisluonne on. Kuitenkin yritän olla positiivinen ja ottaa asiat sellaisina kuin ne tulevat. Kateus ja katkeruus ovat pahimpia myrkkyjä ihmiselle. Onneksi mun ei tarvitse kadehtia ketään mistään, maallinen mammona kun ei ole onnea ainakaan minulle tuonut! Mutta on helpottanut tiettyjä asioita!