Jos toisen ihmisen ulkonäkö ei miellytä niin silloin ei ole aineksia seurustelusuhteeseen

Voitko kirjoittaa nämä mielestäsi kuolemattomat plörinät muiden ketjujen joukkoon? Ei varmaan ansaitse omaa aloitustaan, eiks je?

Kirjoita vielä  lisää itsestäänselvyyksiä, ap. jooko, pliis?

Jos se ei ikinä miellytä, niin totta kyllä, ei ole aineksia seurustelusuhteeseen.

Ok.

Näin se on. Suhteeseen ei voi lähteä, jos haluaa muuttaa toista. Se tie ei pääty koskaan ja toisesta ei tule ikinä täydellistä.

Ap:llä on hyvä pointti. Tämä on to-del-la vaikea asia joillekin ymmärtää ja hyväksyä.

Niin, mutta entä sitten kun suhteen alussa ulkonäkö miellyttää, mutta vuosien kuluessa toinen lihoo 30 kg ja sitten ulkonäkö ja veltto olemus ei enää miellytäkään... ? Pahimmassa tapauksessa ollaan jo naimisissa ja lapsia. 

Minusta asia ei ole ihan näin yksinkertainen. En koe itseäni mitenkään erityisen huomaavaiseksi tai rohkeaksi tai ennakkoluulottomaksi, mutta olen kuitenkin kohdannut ja tavannut hyvin monen erinäköisiä ihmisä. - Yleensä en tällöin en ole mitenkään erityisesti ajatellut, että tuon tai tuon kanssa haluaisin parisuhteeseen tai olla välttämättä muutoinkaan enempää tekemisissä. Olen tehnyt näiden kohtaamiseten kautta havainnon, että moni sellainen, joka on aluksi vaikuttanut ei niin erinomaien kauniilta tai komealta, yleisemmin ulkoisesti puoleensa vetävältä, niin sitä paremmlta ja kiinnostavammilta heistä erinomaisen moni on alkanut vaikuttaa myös ulkoisesti, mitä enemmän heihin on saanut ja voinut tutustua. Esimerkiksi eräs ystävättäreni. - Hän on perusilmeeltään kyllä aika myrtsin näköinen, vaan näkisittepä kuinka hän hymyilee, tai voi kunpa pääsisitte kuulemaan hänen iloisen naurunsa!    Toisaalta on käynyt myös toisinpäin. Heistä, joita olen aikanaan pitänyt hyvinkin viehättävinä ja puoleensa vetävinä on aikaa myöten muodostunut oikeastaan aika "tavallisen" näköisiä ja tai eivätkä nyt ainakaan enää saa sellaista tunnetta, että "huoh" miten tällainen itsenikaltainen mies on edes koskaan saattanut ajatella jotain ihan toista. - Onneksi ovat kuitenkin luonteeltaan ja muutoin edelleen vähintäänkin hyvää ja arvostettavaa seuraa. Sitten on vielä kolmas joukko. Naiset joista tuntuu, että he ovat olleet nyt aina ja aina samanoloisia ja näköisiäkin ja vuodet ti tai paremmin vuosikymmenet eivät näy heistä juuri mitenkään. Hämmentävää,

Miksi kirjoitat tänne itsestäänselvyyksiä?

Toinen premissi voisi olla se, että jos valkkaa "sattumalta" hyvännäköisen (syö

lähes joka päivä pitsaa ja röökaa mut on viehättävä nuorena) , on iän tuomista muutoksista vaikeampi valittaa. Jos taas on aluperinkin liikkuvainen, terveistä elämäntavoista ja itsestään huolehtimisesta (tämä EI ole koodi-ilmaisu jollekon botoxeille) kiinnostunut, yleensä vanheneekin hyvin, pysyy toimibtakykyisenä jne.

Vierailija kirjoitti:

Minusta asia ei ole ihan näin yksinkertainen. En koe itseäni mitenkään erityisen huomaavaiseksi tai rohkeaksi tai ennakkoluulottomaksi, mutta olen kuitenkin kohdannut ja tavannut hyvin monen erinäköisiä ihmisä. - Yleensä en tällöin en ole mitenkään erityisesti ajatellut, että tuon tai tuon kanssa haluaisin parisuhteeseen tai olla välttämättä muutoinkaan enempää tekemisissä. Olen tehnyt näiden kohtaamiseten kautta havainnon, että moni sellainen, joka on aluksi vaikuttanut ei niin erinomaien kauniilta tai komealta, yleisemmin ulkoisesti puoleensa vetävältä, niin sitä paremmlta ja kiinnostavammilta heistä erinomaisen moni on alkanut vaikuttaa myös ulkoisesti, mitä enemmän heihin on saanut ja voinut tutustua. Esimerkiksi eräs ystävättäreni. - Hän on perusilmeeltään kyllä aika myrtsin näköinen, vaan näkisittepä kuinka hän hymyilee, tai voi kunpa pääsisitte kuulemaan hänen iloisen naurunsa!    Toisaalta on käynyt myös toisinpäin. Heistä, joita olen aikanaan pitänyt hyvinkin viehättävinä ja puoleensa vetävinä on aikaa myöten muodostunut oikeastaan aika "tavallisen" näköisiä ja tai eivätkä nyt ainakaan enää saa sellaista tunnetta, että "huoh" miten tällainen itsenikaltainen mies on edes koskaan saattanut ajatella jotain ihan toista. - Onneksi ovat kuitenkin luonteeltaan ja muutoin edelleen vähintäänkin hyvää ja arvostettavaa seuraa. Sitten on vielä kolmas joukko. Naiset joista tuntuu, että he ovat olleet nyt aina ja aina samanoloisia ja näköisiäkin ja vuodet ti tai paremmin vuosikymmenet eivät näy heistä juuri mitenkään. Hämmentävää,

Samaa mieltä, mutta tämä ei poista aloituksen totuutta, päinvastoin. Jos ei ole fyysisesti lainkaan viehättynyt, ei ole ihastunut. Olkoon toinen objektiivisesti minkä näköinen tahansa.

Jaa.

Itse olin nuorempana ja epävarmempana tosi tarkka siitä minkä näköinen toinen on.

Nykyään kun ei enää oma peilikuva aiheuta stressiä niin ei toisenkaan ulkonäkö ole ongelma. Itsevarmuus, itsenäisyys ja älykkyys on seksikästä.

Juuri niinkuin 11 sanoo.

Ja ainakin minulle on totta, että sisäisesti kaunis alkaa näyttää silmissäni kauniimmalta ja toisinpäin. Tämä ei ole mitää jeesustelua vaan asia, jnoka olen hämmästyksekseni elämän varrella kokenut yhä uudestaan. n50+

Sehän riippuu kiihottuuko luonteesta vai ulkonäöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta asia ei ole ihan näin yksinkertainen. En koe itseäni mitenkään erityisen huomaavaiseksi tai rohkeaksi tai ennakkoluulottomaksi, mutta olen kuitenkin kohdannut ja tavannut hyvin monen erinäköisiä ihmisä. - Yleensä en tällöin en ole mitenkään erityisesti ajatellut, että tuon tai tuon kanssa haluaisin parisuhteeseen tai olla välttämättä muutoinkaan enempää tekemisissä. Olen tehnyt näiden kohtaamiseten kautta havainnon, että moni sellainen, joka on aluksi vaikuttanut ei niin erinomaien kauniilta tai komealta, yleisemmin ulkoisesti puoleensa vetävältä, niin sitä paremmlta ja kiinnostavammilta heistä erinomaisen moni on alkanut vaikuttaa myös ulkoisesti, mitä enemmän heihin on saanut ja voinut tutustua. Esimerkiksi eräs ystävättäreni. - Hän on perusilmeeltään kyllä aika myrtsin näköinen, vaan näkisittepä kuinka hän hymyilee, tai voi kunpa pääsisitte kuulemaan hänen iloisen naurunsa!    Toisaalta on käynyt myös toisinpäin. Heistä, joita olen aikanaan pitänyt hyvinkin viehättävinä ja puoleensa vetävinä on aikaa myöten muodostunut oikeastaan aika "tavallisen" näköisiä ja tai eivätkä nyt ainakaan enää saa sellaista tunnetta, että "huoh" miten tällainen itsenikaltainen mies on edes koskaan saattanut ajatella jotain ihan toista. - Onneksi ovat kuitenkin luonteeltaan ja muutoin edelleen vähintäänkin hyvää ja arvostettavaa seuraa. Sitten on vielä kolmas joukko. Naiset joista tuntuu, että he ovat olleet nyt aina ja aina samanoloisia ja näköisiäkin ja vuodet ti tai paremmin vuosikymmenet eivät näy heistä juuri mitenkään. Hämmentävää,

Samaa mieltä, mutta tämä ei poista aloituksen totuutta, päinvastoin. Jos ei ole fyysisesti lainkaan viehättynyt, ei ole ihastunut. Olkoon toinen objektiivisesti minkä näköinen tahansa.

Voi olla fyysisesti viehättynyt, vaikka toisen ulkonäkö ei miellyttäisikään. Voihan seksuaalista vetoa tuntea, vaikka esteettisessä mielessä pitäisi kohdetta ihan vaatimattoman näköisenä. Sitä paitsi ihastunut tai rakastunut voi olla, vaikka ei tuntisi seksuaalista vetoa lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta asia ei ole ihan näin yksinkertainen. En koe itseäni mitenkään erityisen huomaavaiseksi tai rohkeaksi tai ennakkoluulottomaksi, mutta olen kuitenkin kohdannut ja tavannut hyvin monen erinäköisiä ihmisä. - Yleensä en tällöin en ole mitenkään erityisesti ajatellut, että tuon tai tuon kanssa haluaisin parisuhteeseen tai olla välttämättä muutoinkaan enempää tekemisissä. Olen tehnyt näiden kohtaamiseten kautta havainnon, että moni sellainen, joka on aluksi vaikuttanut ei niin erinomaien kauniilta tai komealta, yleisemmin ulkoisesti puoleensa vetävältä, niin sitä paremmlta ja kiinnostavammilta heistä erinomaisen moni on alkanut vaikuttaa myös ulkoisesti, mitä enemmän heihin on saanut ja voinut tutustua. Esimerkiksi eräs ystävättäreni. - Hän on perusilmeeltään kyllä aika myrtsin näköinen, vaan näkisittepä kuinka hän hymyilee, tai voi kunpa pääsisitte kuulemaan hänen iloisen naurunsa!    Toisaalta on käynyt myös toisinpäin. Heistä, joita olen aikanaan pitänyt hyvinkin viehättävinä ja puoleensa vetävinä on aikaa myöten muodostunut oikeastaan aika "tavallisen" näköisiä ja tai eivätkä nyt ainakaan enää saa sellaista tunnetta, että "huoh" miten tällainen itsenikaltainen mies on edes koskaan saattanut ajatella jotain ihan toista. - Onneksi ovat kuitenkin luonteeltaan ja muutoin edelleen vähintäänkin hyvää ja arvostettavaa seuraa. Sitten on vielä kolmas joukko. Naiset joista tuntuu, että he ovat olleet nyt aina ja aina samanoloisia ja näköisiäkin ja vuodet ti tai paremmin vuosikymmenet eivät näy heistä juuri mitenkään. Hämmentävää,

Samaa mieltä, mutta tämä ei poista aloituksen totuutta, päinvastoin. Jos ei ole fyysisesti lainkaan viehättynyt, ei ole ihastunut. Olkoon toinen objektiivisesti minkä näköinen tahansa.

Voi olla fyysisesti viehättynyt, vaikka toisen ulkonäkö ei miellyttäisikään. Voihan seksuaalista vetoa tuntea, vaikka esteettisessä mielessä pitäisi kohdetta ihan vaatimattoman näköisenä. Sitä paitsi ihastunut tai rakastunut voi olla, vaikka ei tuntisi seksuaalista vetoa lainkaan.

Ei voi olla fyysisesti viehättynyt jos toisen ulkonäkö ei sytytä. Mitä ihmettä höpiset?

Jos oppii tuntemaan jonkun ihmisen ja pitää hänestä niin ei häntä voi rumanakaan enää pitää. Eri asia sitten syttyykö se eroottinen liekki tällaisen henkilön kanssa lainkaan, se on aika keskeinen asia kuitenkin suhteessa

Vanha sanonta sanoo että kauneus on katsojan silmässä. Ja se pitää täysin paikkansa, hyvin harva ihminen on oikeasti niin ruma että kaikki ihmiset pitävät rumana, ja silti on niitäkin ihmisiä joita se rumuus ei todellakaan haittaa.

Ihminen rakastuu toiseen luonteen takia ja sen kuuluisan seksuaalisen kipinän eli kemian takia, sehän tulee jos on tullakseen huolimatta siitä miltä toinen näyttää. 

Sitä voi toki kiihottua ihmisestä joka on omasta mielestä erittäin seksikäs, ja tämän ihmisen kanssa voi harrastaa seksiäkin, mutta sekään ei takaa sitä kipinää eikä sitä että luonteet sopii yhteen.

Irtoseksiin ei tarvita juuri mitään, mutta siihen että ryhtyy suhteeseen, muuttaa yhteen asumaan ja sitoutuu yhteiseen elämään kokonaisvaltaisesti tarvitaan sitä henkistä ja ruumiillista yhteyttä joka ei perustu ulkonäköön. Jos toinen on luonteeltaan ihan paska niin ei se kaunis ulkonäkö lohduta yhtään. 

Joskus toki käy myös niin että vaikka toinen on luonteeltaan ihan paska, niin fyysinen kipinä on olemassa ja se ajaa ihmistä olemaan sen toisen kanssa vaikka henkisesti siitä ei ole kuin kärsimystä, siinäkään tilanteessa ei ulkonäkö auta yhtään mihinkään suuntaan, vaan se luonnekysymys on pidemmän päälle sellainen että se fyysinen vetovoima on vain unohdettava ja jatkettava sopivamman puolison etsimistä.

Kun pariskuntia katsoo yleisesti, niin sen huomaa että ei oikeasti sillä ole mitään väliä mitä minä ajattelen heidän ulkonäöstään tai luonteestaankaan. Joku ystävätär voi tykätä miehensä ulkonäöstä ja minä en, ja monesti ajattelen että miten tuo kestää tuota miestä, minä en kestäisi viikkoakaan tulematta hulluksi. Varmasti on myös niitä jotka ihmettelee että mitä minä näen omassa miehessäni tai hän minussa, se rakkaus vaan on sellainen asia mitä ei voi selittää millään, kun ihmiset sopii yhteen niin ne vaan sopii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta asia ei ole ihan näin yksinkertainen. En koe itseäni mitenkään erityisen huomaavaiseksi tai rohkeaksi tai ennakkoluulottomaksi, mutta olen kuitenkin kohdannut ja tavannut hyvin monen erinäköisiä ihmisä. - Yleensä en tällöin en ole mitenkään erityisesti ajatellut, että tuon tai tuon kanssa haluaisin parisuhteeseen tai olla välttämättä muutoinkaan enempää tekemisissä. Olen tehnyt näiden kohtaamiseten kautta havainnon, että moni sellainen, joka on aluksi vaikuttanut ei niin erinomaien kauniilta tai komealta, yleisemmin ulkoisesti puoleensa vetävältä, niin sitä paremmlta ja kiinnostavammilta heistä erinomaisen moni on alkanut vaikuttaa myös ulkoisesti, mitä enemmän heihin on saanut ja voinut tutustua. Esimerkiksi eräs ystävättäreni. - Hän on perusilmeeltään kyllä aika myrtsin näköinen, vaan näkisittepä kuinka hän hymyilee, tai voi kunpa pääsisitte kuulemaan hänen iloisen naurunsa!    Toisaalta on käynyt myös toisinpäin. Heistä, joita olen aikanaan pitänyt hyvinkin viehättävinä ja puoleensa vetävinä on aikaa myöten muodostunut oikeastaan aika "tavallisen" näköisiä ja tai eivätkä nyt ainakaan enää saa sellaista tunnetta, että "huoh" miten tällainen itsenikaltainen mies on edes koskaan saattanut ajatella jotain ihan toista. - Onneksi ovat kuitenkin luonteeltaan ja muutoin edelleen vähintäänkin hyvää ja arvostettavaa seuraa. Sitten on vielä kolmas joukko. Naiset joista tuntuu, että he ovat olleet nyt aina ja aina samanoloisia ja näköisiäkin ja vuodet ti tai paremmin vuosikymmenet eivät näy heistä juuri mitenkään. Hämmentävää,

Samaa mieltä, mutta tämä ei poista aloituksen totuutta, päinvastoin. Jos ei ole fyysisesti lainkaan viehättynyt, ei ole ihastunut. Olkoon toinen objektiivisesti minkä näköinen tahansa.

Jep. Olet varmasti enempi oikeassa kuin mitä minä edellä. En minäkään käy väittämään, etteikö ulkonäöllä olisi mitään tai lainkaan merkitystä, ainakaan niin kauan kuin en pysty tai kykene näkemään kenenkään pään sisällä ja näkemään tai muutoin aistimaan, että mitä siellä liikkuu ja millaisia tuntemuksia ja tai vaikka arvoja siellä on.

Toisaalta joskus olen miettinyt millaista olisi olla kokonaan (syntymästä asti) sokea. Tai vaikka sokeutua nyt aikuis -iällä. Ymmärtääkseni myös syntymästään asti sokeat ovat voineet löytää ja saada itselleen kumppanin...

Mutta kyllähän fyysinen vetovoimaa  mudostuu toisinaan muutoinkin kuin koskemattoman pinnan (ulkonäön) kautta.  - Vaikka usein -meidän näkevien maailmassa- tuo ulkonäkö on päällimmäisenä. Tämän vuoksi osa kammoaa tai suhtautuu mm. ennakkoluuloisesti esim. nettitreffien kautta kumppani tai yleisemmin seuran hakemiseen, koska pelko tai vaara on, että vastapuoli vedättää oikein kunnolla.

Tai sitten oma alitajunta yksinkertaisesti vai alkaa luomaan ja rakentamaan aivan vääränlaista mielikuvaa toisesta ja tulkitsee toisen kirjoittamat viestit aivan väärin, kun asioille antaa aivan erimerkityksen kuin, mitä toinen on tarkoittanut. Esimerkiksi toinen kertoo olevansa hyvin lliikunnallinen ja elävänsä urheilullista elämäntapaa.

Toiselle tämä saattaa tarkoittaa muutamaa kertaa lenkkeilyä ja salilla käyntiä viikossa, ehkä myös tomimista ja osallistumista jossain joukkuelajissa treeneineen ja kisamatkoineen ja sen suhteen mitä voi pääsääntöisesti koskaan tai missään syödä ja nauttia. Panostamista varusteien hankintaan ja niiden säilyttämiseen ja huoltamiseen jne.

Toinen taas saattaa ymmärtää, että toinen on "vain" liikunnalinen, e. toinen käy salilla tai lenkkeilee jonkun kerran viikossa. Ehkä on myös jonkun urheilujoukkueen jäsen jne. Mutta ei ymmärrä tai hahmota heti, että toiselle liikunta ja urheilu on oikeastaan huomattavassa osassa koko elämän sisällöstä ja kaikki rakentuu sen ympärille; oli kyse sitten tavallisesta arkipäivästä tai tulevista yhteisistä lomapäivistä.

Toinen esimerkki: Alkoholin käyttö. Toiselle kohtuu käyttöä on lasi viiniä illassa tai keskiolut tai kaksi illassa. Toiselle kohtuu käyttö on saunaolut tai kaksi kerran viikossa. Viiniä joskus juhlissa tai yhdessä ruoan kanssa lasi tai joskus kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta asia ei ole ihan näin yksinkertainen. En koe itseäni mitenkään erityisen huomaavaiseksi tai rohkeaksi tai ennakkoluulottomaksi, mutta olen kuitenkin kohdannut ja tavannut hyvin monen erinäköisiä ihmisä. - Yleensä en tällöin en ole mitenkään erityisesti ajatellut, että tuon tai tuon kanssa haluaisin parisuhteeseen tai olla välttämättä muutoinkaan enempää tekemisissä. Olen tehnyt näiden kohtaamiseten kautta havainnon, että moni sellainen, joka on aluksi vaikuttanut ei niin erinomaien kauniilta tai komealta, yleisemmin ulkoisesti puoleensa vetävältä, niin sitä paremmlta ja kiinnostavammilta heistä erinomaisen moni on alkanut vaikuttaa myös ulkoisesti, mitä enemmän heihin on saanut ja voinut tutustua. Esimerkiksi eräs ystävättäreni. - Hän on perusilmeeltään kyllä aika myrtsin näköinen, vaan näkisittepä kuinka hän hymyilee, tai voi kunpa pääsisitte kuulemaan hänen iloisen naurunsa!    Toisaalta on käynyt myös toisinpäin. Heistä, joita olen aikanaan pitänyt hyvinkin viehättävinä ja puoleensa vetävinä on aikaa myöten muodostunut oikeastaan aika "tavallisen" näköisiä ja tai eivätkä nyt ainakaan enää saa sellaista tunnetta, että "huoh" miten tällainen itsenikaltainen mies on edes koskaan saattanut ajatella jotain ihan toista. - Onneksi ovat kuitenkin luonteeltaan ja muutoin edelleen vähintäänkin hyvää ja arvostettavaa seuraa. Sitten on vielä kolmas joukko. Naiset joista tuntuu, että he ovat olleet nyt aina ja aina samanoloisia ja näköisiäkin ja vuodet ti tai paremmin vuosikymmenet eivät näy heistä juuri mitenkään. Hämmentävää,

Samaa mieltä, mutta tämä ei poista aloituksen totuutta, päinvastoin. Jos ei ole fyysisesti lainkaan viehättynyt, ei ole ihastunut. Olkoon toinen objektiivisesti minkä näköinen tahansa.

Jep. Olet varmasti enempi oikeassa kuin mitä minä edellä. En minäkään käy väittämään, etteikö ulkonäöllä olisi mitään tai lainkaan merkitystä, ainakaan niin kauan kuin en pysty tai kykene näkemään kenenkään pään sisällä ja näkemään tai muutoin aistimaan, että mitä siellä liikkuu ja millaisia tuntemuksia ja tai vaikka arvoja siellä on.

Toisaalta joskus olen miettinyt millaista olisi olla kokonaan (syntymästä asti) sokea. Tai vaikka sokeutua nyt aikuis -iällä. Ymmärtääkseni myös syntymästään asti sokeat ovat voineet löytää ja saada itselleen kumppanin...

Mutta kyllähän fyysinen vetovoimaa  mudostuu toisinaan muutoinkin kuin koskemattoman pinnan (ulkonäön) kautta.  - Vaikka usein -meidän näkevien maailmassa- tuo ulkonäkö on päällimmäisenä. Tämän vuoksi osa kammoaa tai suhtautuu mm. ennakkoluuloisesti esim. nettitreffien kautta kumppani tai yleisemmin seuran hakemiseen, koska pelko tai vaara on, että vastapuoli vedättää oikein kunnolla.

Tai sitten oma alitajunta yksinkertaisesti vai alkaa luomaan ja rakentamaan aivan vääränlaista mielikuvaa toisesta ja tulkitsee toisen kirjoittamat viestit aivan väärin, kun asioille antaa aivan erimerkityksen kuin, mitä toinen on tarkoittanut. Esimerkiksi toinen kertoo olevansa hyvin lliikunnallinen ja elävänsä urheilullista elämäntapaa.

Toiselle tämä saattaa tarkoittaa muutamaa kertaa lenkkeilyä ja salilla käyntiä viikossa, ehkä myös tomimista ja osallistumista jossain joukkuelajissa treeneineen ja kisamatkoineen ja sen suhteen mitä voi pääsääntöisesti koskaan tai missään syödä ja nauttia. Panostamista varusteien hankintaan ja niiden säilyttämiseen ja huoltamiseen jne.

Toinen taas saattaa ymmärtää, että toinen on "vain" liikunnalinen, e. toinen käy salilla tai lenkkeilee jonkun kerran viikossa. Ehkä on myös jonkun urheilujoukkueen jäsen jne. Mutta ei ymmärrä tai hahmota heti, että toiselle liikunta ja urheilu on oikeastaan huomattavassa osassa koko elämän sisällöstä ja kaikki rakentuu sen ympärille; oli kyse sitten tavallisesta arkipäivästä tai tulevista yhteisistä lomapäivistä.

Toinen esimerkki: Alkoholin käyttö. Toiselle kohtuu käyttöä on lasi viiniä illassa tai keskiolut tai kaksi illassa. Toiselle kohtuu käyttö on saunaolut tai kaksi kerran viikossa. Viiniä joskus juhlissa tai yhdessä ruoan kanssa lasi tai joskus kaksi.

         

Juuri näin.

Fyysinen viehättävyys ei ole vain se että toisella on esim. hoikka kroppa ja nätti naama, tai lihaksikas kroppa ja sopiva pituus itseen nähden. Heti kun päästään toisen lähelle alkaa toimia muut aistit kuin vain näkö, esim. naisille useimmiten miehen ääni on hyvinkin ratkaiseva asia, eli vaikka olisit sokea, voit ihastua toisen ääneen. Sitten tulee tutkitustikin hyvin tärkeä asia, eli haju. Kaipa se vaikuttaa eniten juuri naisiin, mutta toisen ihmisen haju on erittäin ratkaiseva siinä että pitääkö toista miellyttävänä tai jopa seksuaalisesti kiihottavana vai ei.  Sitten tulee seuraavaksi kosketus, ihmisten kosketuksessa on eroja, ja varsinkin siinä miten suutelee. Vaikka olisit silmät kiinni, et haistasi toista etkä kuulisi, niin toisen ihmisen koskettelu on vain parempaa kuin toisen.

Nämä kaikki kuuluu fyysiseen puoleen viehättävyydestä, ja jokaiselle on ne omansa, ei kukaan ihminen ole kaikille se viehättävä, koska jokainen ihminen on erilainen, niin jokaisella on myös oma makunsa.

Ja sitten vasta päästään siihen asiaan että kun se vastapuoli puhuu, että vaikka ääni olisi ihana, mutta jos hän puhuu jotain ihan typeriä ja ällöttäviä asioita, tyssää se fyysinen puolikin siihen. Luonne on loppupeleissä se asia minkä takia valikoidaan puoliso.