Miksi kumppanin löytäminen on niin vaikeaa?

Sen enempää paneutumatta asiaan olen itse toistaiseksi ainakin ollut sitä mieltä, että nimenomaan etsimällä ei löydä. Se on hankala juttu, kun tarve on ihan inhimillinen ja ymmärrettävä, mutta se tarve estää myös nauttimasta elämästä ja tekee epätoivoiseksi.

Tämä tulee nyt itselläkin todelliseen testiin, kun oon sinkkuna ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Vaikea kuvitella mihinkään Tinderiin meneväni, kun sielläkin kai on se etsiminen jo lähtökohta. Mieluummin sitä tapaisi jonkun ihan vaan jossakin, sattumalta. Eipä yksikään oikea suhde ole itsellä mistään nettideiteistä tai edes baarista alkanut.

Vierailija kirjoitti:

Ap vaikuttaa just sellaselta mieheltä, jonka haluaisin. Itse kyllä juon pari kertaa vuodessa, mutta toisen absolutismi ei haittaa, ellei syynä ole alkoholismi (tämä on jo kokeiltu)

En ole absolutisti, mutta juon korkeintaan 3annosta kerralla ja vain muutaman kerran vuodessa yhtään, enkä niitäkään kaipaa. Siksi käytin raitista ilmauksena. Ajatusten selkeys on suuri osa minuuttani ja sumeus tuntuu ikävältä. En ole koskaan juonut yhtään enempää :'D

Vierailija kirjoitti:

Sen enempää paneutumatta asiaan olen itse toistaiseksi ainakin ollut sitä mieltä, että nimenomaan etsimällä ei löydä. Se on hankala juttu, kun tarve on ihan inhimillinen ja ymmärrettävä, mutta se tarve estää myös nauttimasta elämästä ja tekee epätoivoiseksi.

Tämä tulee nyt itselläkin todelliseen testiin, kun oon sinkkuna ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Vaikea kuvitella mihinkään Tinderiin meneväni, kun sielläkin kai on se etsiminen jo lähtökohta. Mieluummin sitä tapaisi jonkun ihan vaan jossakin, sattumalta. Eipä yksikään oikea suhde ole itsellä mistään nettideiteistä tai edes baarista alkanut.

Taidat olla perusluontteltasi sosiaalinen ja porukoissa viihtyvä. Mulle se etten yritä etsiä tarkoittaa, etten kohtaisi juuri koskaan ketään tai edes huomaisi kohdanneeni. Mikäli intj ja ajatuksiin hautautuminen soittaa kelloa, saatat käsittää :)

Mies 30v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen enempää paneutumatta asiaan olen itse toistaiseksi ainakin ollut sitä mieltä, että nimenomaan etsimällä ei löydä. Se on hankala juttu, kun tarve on ihan inhimillinen ja ymmärrettävä, mutta se tarve estää myös nauttimasta elämästä ja tekee epätoivoiseksi.

Tämä tulee nyt itselläkin todelliseen testiin, kun oon sinkkuna ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Vaikea kuvitella mihinkään Tinderiin meneväni, kun sielläkin kai on se etsiminen jo lähtökohta. Mieluummin sitä tapaisi jonkun ihan vaan jossakin, sattumalta. Eipä yksikään oikea suhde ole itsellä mistään nettideiteistä tai edes baarista alkanut.

Taidat olla perusluontteltasi sosiaalinen ja porukoissa viihtyvä. Mulle se etten yritä etsiä tarkoittaa, etten kohtaisi juuri koskaan ketään tai edes huomaisi kohdanneeni. Mikäli intj ja ajatuksiin hautautuminen soittaa kelloa, saatat käsittää :)

Buah, no en todellakaan ole. Mutta käyn kuitenkin töissä ja olen aiemmin opiskellut (juuri näistä piireistä on kumppanit tulleet vastaan), eli en ole hautautuneena kotiin. Nuorempana jaksoi baarissakin käydä, nykyään ei oikein enää innosta.

Vierailija kirjoitti:

Mies 30v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen enempää paneutumatta asiaan olen itse toistaiseksi ainakin ollut sitä mieltä, että nimenomaan etsimällä ei löydä. Se on hankala juttu, kun tarve on ihan inhimillinen ja ymmärrettävä, mutta se tarve estää myös nauttimasta elämästä ja tekee epätoivoiseksi.

Tämä tulee nyt itselläkin todelliseen testiin, kun oon sinkkuna ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Vaikea kuvitella mihinkään Tinderiin meneväni, kun sielläkin kai on se etsiminen jo lähtökohta. Mieluummin sitä tapaisi jonkun ihan vaan jossakin, sattumalta. Eipä yksikään oikea suhde ole itsellä mistään nettideiteistä tai edes baarista alkanut.

Taidat olla perusluontteltasi sosiaalinen ja porukoissa viihtyvä. Mulle se etten yritä etsiä tarkoittaa, etten kohtaisi juuri koskaan ketään tai edes huomaisi kohdanneeni. Mikäli intj ja ajatuksiin hautautuminen soittaa kelloa, saatat käsittää :)

Buah, no en todellakaan ole. Mutta käyn kuitenkin töissä ja olen aiemmin opiskellut (juuri näistä piireistä on kumppanit tulleet vastaan), eli en ole hautautuneena kotiin. Nuorempana jaksoi baarissakin käydä, nykyään ei oikein enää innosta.

Noh. Mulla on töissa kai yksi sinkkunainen edes likimain ikäluokassa ja en koskaan harkitsisi kumppaniksi häntä; miesvaltainen ala ja firma. Ja toi ajatuksiin hautautuminen tarkoittaa sitä, että en huomaa ollenkaan jos joku olisi kiinostunut (, kun naiset tunnetusti eivät aloitteita juuri tee hymyä kummemmin...), vaan kaverit ja tutut joskus jälkikäteen ovat kyselleet enkö huomannut kun joku stekkaili -en todellakaan; ajatukset olivat muualla.

Niin että tervetuloa juttelemaan arvon naiset.

Mies 30v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 30v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen enempää paneutumatta asiaan olen itse toistaiseksi ainakin ollut sitä mieltä, että nimenomaan etsimällä ei löydä. Se on hankala juttu, kun tarve on ihan inhimillinen ja ymmärrettävä, mutta se tarve estää myös nauttimasta elämästä ja tekee epätoivoiseksi.

Tämä tulee nyt itselläkin todelliseen testiin, kun oon sinkkuna ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Vaikea kuvitella mihinkään Tinderiin meneväni, kun sielläkin kai on se etsiminen jo lähtökohta. Mieluummin sitä tapaisi jonkun ihan vaan jossakin, sattumalta. Eipä yksikään oikea suhde ole itsellä mistään nettideiteistä tai edes baarista alkanut.

Taidat olla perusluontteltasi sosiaalinen ja porukoissa viihtyvä. Mulle se etten yritä etsiä tarkoittaa, etten kohtaisi juuri koskaan ketään tai edes huomaisi kohdanneeni. Mikäli intj ja ajatuksiin hautautuminen soittaa kelloa, saatat käsittää :)

Buah, no en todellakaan ole. Mutta käyn kuitenkin töissä ja olen aiemmin opiskellut (juuri näistä piireistä on kumppanit tulleet vastaan), eli en ole hautautuneena kotiin. Nuorempana jaksoi baarissakin käydä, nykyään ei oikein enää innosta.

Noh. Mulla on töissa kai yksi sinkkunainen edes likimain ikäluokassa ja en koskaan harkitsisi kumppaniksi häntä; miesvaltainen ala ja firma. Ja toi ajatuksiin hautautuminen tarkoittaa sitä, että en huomaa ollenkaan jos joku olisi kiinostunut (, kun naiset tunnetusti eivät aloitteita juuri tee hymyä kummemmin...), vaan kaverit ja tutut joskus jälkikäteen ovat kyselleet enkö huomannut kun joku stekkaili -en todellakaan; ajatukset olivat muualla.

Niin että tervetuloa juttelemaan arvon naiset.

Jaa aivan, en ole tuohon persoonallisuusluokitteluun niin hyvin perehtynyt.

Tuosta vaan herää kysymys, että oletko sitten parisuhteessakaan ns. tavoitettavissa vai oletko silloinkin hautautuneena. Moni kuitenkin kaipaa sitä yhteyttä, läsnäoloa ja kontaktia jne.

Vierailija kirjoitti:

Mies 30v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 30v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen enempää paneutumatta asiaan olen itse toistaiseksi ainakin ollut sitä mieltä, että nimenomaan etsimällä ei löydä. Se on hankala juttu, kun tarve on ihan inhimillinen ja ymmärrettävä, mutta se tarve estää myös nauttimasta elämästä ja tekee epätoivoiseksi.

Tämä tulee nyt itselläkin todelliseen testiin, kun oon sinkkuna ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Vaikea kuvitella mihinkään Tinderiin meneväni, kun sielläkin kai on se etsiminen jo lähtökohta. Mieluummin sitä tapaisi jonkun ihan vaan jossakin, sattumalta. Eipä yksikään oikea suhde ole itsellä mistään nettideiteistä tai edes baarista alkanut.

Taidat olla perusluontteltasi sosiaalinen ja porukoissa viihtyvä. Mulle se etten yritä etsiä tarkoittaa, etten kohtaisi juuri koskaan ketään tai edes huomaisi kohdanneeni. Mikäli intj ja ajatuksiin hautautuminen soittaa kelloa, saatat käsittää :)

Buah, no en todellakaan ole. Mutta käyn kuitenkin töissä ja olen aiemmin opiskellut (juuri näistä piireistä on kumppanit tulleet vastaan), eli en ole hautautuneena kotiin. Nuorempana jaksoi baarissakin käydä, nykyään ei oikein enää innosta.

Noh. Mulla on töissa kai yksi sinkkunainen edes likimain ikäluokassa ja en koskaan harkitsisi kumppaniksi häntä; miesvaltainen ala ja firma. Ja toi ajatuksiin hautautuminen tarkoittaa sitä, että en huomaa ollenkaan jos joku olisi kiinostunut (, kun naiset tunnetusti eivät aloitteita juuri tee hymyä kummemmin...), vaan kaverit ja tutut joskus jälkikäteen ovat kyselleet enkö huomannut kun joku stekkaili -en todellakaan; ajatukset olivat muualla.

Niin että tervetuloa juttelemaan arvon naiset.

Jaa aivan, en ole tuohon persoonallisuusluokitteluun niin hyvin perehtynyt.

Tuosta vaan herää kysymys, että oletko sitten parisuhteessakaan ns. tavoitettavissa vai oletko silloinkin hautautuneena. Moni kuitenkin kaipaa sitä yhteyttä, läsnäoloa ja kontaktia jne.

Olen itselleni tärkeille ihmisille läsnä; toki ajoittain ajatukset ovat jossain, mutta varmasti huomioni saa. Ulos lähtiessä yleensä on mulla joku "missio" joka vie huomioni, jolloin en noteeraa keskimäärin ihmisiä "sillä silmällä", ellei se ole kyseinen missio, mutta hieman liian ujo olen nopeasti aloitusta tekemään ja tilanne lipuu ohi.

Ap, jos sinun vahvuuksiisi kerran kuuluu looginen ajattelu ja olet muutenkin pohtiva ja ilmeisen oppimiskykyinen, niin miksi et sitten opiskele pidemmälle? En itse usko, että koulutuksen puute on todellinen ongelmasi, mutta jos kerran itse olet sitä mieltä, että työhön ja koulutukseen se naisten kiinnostus aina lopahtaa, niin miksi et tekisi asialle jotain?

Mies 30v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 30v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen enempää paneutumatta asiaan olen itse toistaiseksi ainakin ollut sitä mieltä, että nimenomaan etsimällä ei löydä. Se on hankala juttu, kun tarve on ihan inhimillinen ja ymmärrettävä, mutta se tarve estää myös nauttimasta elämästä ja tekee epätoivoiseksi.

Tämä tulee nyt itselläkin todelliseen testiin, kun oon sinkkuna ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Vaikea kuvitella mihinkään Tinderiin meneväni, kun sielläkin kai on se etsiminen jo lähtökohta. Mieluummin sitä tapaisi jonkun ihan vaan jossakin, sattumalta. Eipä yksikään oikea suhde ole itsellä mistään nettideiteistä tai edes baarista alkanut.

Taidat olla perusluontteltasi sosiaalinen ja porukoissa viihtyvä. Mulle se etten yritä etsiä tarkoittaa, etten kohtaisi juuri koskaan ketään tai edes huomaisi kohdanneeni. Mikäli intj ja ajatuksiin hautautuminen soittaa kelloa, saatat käsittää :)

Buah, no en todellakaan ole. Mutta käyn kuitenkin töissä ja olen aiemmin opiskellut (juuri näistä piireistä on kumppanit tulleet vastaan), eli en ole hautautuneena kotiin. Nuorempana jaksoi baarissakin käydä, nykyään ei oikein enää innosta.

Noh. Mulla on töissa kai yksi sinkkunainen edes likimain ikäluokassa ja en koskaan harkitsisi kumppaniksi häntä; miesvaltainen ala ja firma. Ja toi ajatuksiin hautautuminen tarkoittaa sitä, että en huomaa ollenkaan jos joku olisi kiinostunut (, kun naiset tunnetusti eivät aloitteita juuri tee hymyä kummemmin...), vaan kaverit ja tutut joskus jälkikäteen ovat kyselleet enkö huomannut kun joku stekkaili -en todellakaan; ajatukset olivat muualla.

Niin että tervetuloa juttelemaan arvon naiset.

Kannattaa ihan aluksi luopua näistä kaikista stereotyyppisistä ajatuksistasi. ”Naiset eivät tunnetusti aloitteita juuri tee” - kyllä muuten tekevät, jos mies kiinnostaa oikeasti. Olen itse tehnyt kaikki aloitteet, jotka ikinä mihinkään suhteisiin ovat johtaneet.

Muutenkin sinusta tulee passiivis-aggressiivinen, katkera ja vähän jopa ylimielinen vaikutelma. Että oikein naisten vika, kun oot oikeasti hyvä tyyppi eikä vaan kelpaa! Minusta et myöskään todellakaan vaikuta mitenkään omituiselta vaan päinvastoin melko tylsältä ja äärimmäisen tavalliselta - omituisuus on pelkästään hyvä piirre ihmisessä, älä väheksy sitä vaan ennemmin ala kehittää just sitä puolta itsessäsi. On kiva, jos ihmisessä on jotain tarttumapintaa.

Kouluttamattomana kantsii etsiä toinen kouluttamaton. Lika barn leka bäst, kuten palstalla aina sanotaan. Korkeakoulutus ei ole niinkään statuskysymys vaan kertoo ajattelun tavasta, on nimittäin hankala jutella sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole sivistyksellisesti samalla tasolla vaan jolle kaiken joutuu selittämään alusta asti. On kokemusta tästä, eksä oli täysin lukematon ja oli mahdotonta keskustella mistään ruokakauppa-asioita monimutkaisemmasta, kun toinen ei tiennyt mitään mistään (mutta kyllä luuli tietävänsä). Kaverina tällainen menee, mutta parisuhteessa ei ikinä.

Että ei ne naiset välttämättä mitään rikki ole.

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos sinun vahvuuksiisi kerran kuuluu looginen ajattelu ja olet muutenkin pohtiva ja ilmeisen oppimiskykyinen, niin miksi et sitten opiskele pidemmälle? En itse usko, että koulutuksen puute on todellinen ongelmasi, mutta jos kerran itse olet sitä mieltä, että työhön ja koulutukseen se naisten kiinnostus aina lopahtaa, niin miksi et tekisi asialle jotain?

Koska olen aina inhonnut hälyisiä ja ihmisten täyteisiä ympäristöjä, kouluista ei ole hirmuisen huviä muistoja (ihan hyvin , peruskoulu, lukio ja aikuis ammis meni arvosanojen puolesta) ja teoreettinen papereiden pyöritys sen itsensä vuoksi ei houkuta.

Kouluttautuminen alalle, jolle en halua, tuskin on vaivan väärti. Varsinkin kun kyseistä arvostavat naiset tuskin tykkäisivät ideasta etten halua tehdä kyseistä työtä - ei loistokasta uraa.

Mies 30v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos sinun vahvuuksiisi kerran kuuluu looginen ajattelu ja olet muutenkin pohtiva ja ilmeisen oppimiskykyinen, niin miksi et sitten opiskele pidemmälle? En itse usko, että koulutuksen puute on todellinen ongelmasi, mutta jos kerran itse olet sitä mieltä, että työhön ja koulutukseen se naisten kiinnostus aina lopahtaa, niin miksi et tekisi asialle jotain?

Koska olen aina inhonnut hälyisiä ja ihmisten täyteisiä ympäristöjä, kouluista ei ole hirmuisen huviä muistoja (ihan hyvin , peruskoulu, lukio ja aikuis ammis meni arvosanojen puolesta) ja teoreettinen papereiden pyöritys sen itsensä vuoksi ei houkuta.

Kouluttautuminen alalle, jolle en halua, tuskin on vaivan väärti. Varsinkin kun kyseistä arvostavat naiset tuskin tykkäisivät ideasta etten halua tehdä kyseistä työtä - ei loistokasta uraa.

Okei, eli akateemiset ammatit ovat sinulle teoreettista papereiden pyöritystä sen itsensä vuoksi. Alan ymmärtää, miksi naiset "pelästyvät" hetken aikaa kanssasi keskusteltuaan.

Jatka vaan yrittämistä! On tärkeää että olet siellä missä naisiakin on ja liikkuu. Älä masennu pakeista, niitä tulee vielä monet.

Älä aseta liian tarkkoja vaatimuksia. Et koskaan voi tietää etukäteen mitkä suhteen vaikeudet tulee olemaan, etkä voi ajatella että karsit etukäteen hankalat luonteenpiirteet ja varmistat siten suhteen onnistumisen. Tulee joku seikka jota ei ole voinut etukäteen ottaa huomioon.

Riskejä on otettava, on yritettävä ja uskallettava.

Vaikuttaa siltä että etsit omaa tasoasi paljon korkeammalta naista. Nuorempi nätti koulutettu jne kun itse voit tarjota vaan tosi tosi tavallista suomalaista miestä. Sulla lienee tosi tiukat kriteerit naiselle. Höllää vähän ja katsele ympärille. Ehkä joku 2v vanhempi nainen voisikin olla se oikea.

Vierailija kirjoitti:

Mies 30v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 30v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen enempää paneutumatta asiaan olen itse toistaiseksi ainakin ollut sitä mieltä, että nimenomaan etsimällä ei löydä. Se on hankala juttu, kun tarve on ihan inhimillinen ja ymmärrettävä, mutta se tarve estää myös nauttimasta elämästä ja tekee epätoivoiseksi.

Tämä tulee nyt itselläkin todelliseen testiin, kun oon sinkkuna ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Vaikea kuvitella mihinkään Tinderiin meneväni, kun sielläkin kai on se etsiminen jo lähtökohta. Mieluummin sitä tapaisi jonkun ihan vaan jossakin, sattumalta. Eipä yksikään oikea suhde ole itsellä mistään nettideiteistä tai edes baarista alkanut.

Taidat olla perusluontteltasi sosiaalinen ja porukoissa viihtyvä. Mulle se etten yritä etsiä tarkoittaa, etten kohtaisi juuri koskaan ketään tai edes huomaisi kohdanneeni. Mikäli intj ja ajatuksiin hautautuminen soittaa kelloa, saatat käsittää :)

Buah, no en todellakaan ole. Mutta käyn kuitenkin töissä ja olen aiemmin opiskellut (juuri näistä piireistä on kumppanit tulleet vastaan), eli en ole hautautuneena kotiin. Nuorempana jaksoi baarissakin käydä, nykyään ei oikein enää innosta.

Noh. Mulla on töissa kai yksi sinkkunainen edes likimain ikäluokassa ja en koskaan harkitsisi kumppaniksi häntä; miesvaltainen ala ja firma. Ja toi ajatuksiin hautautuminen tarkoittaa sitä, että en huomaa ollenkaan jos joku olisi kiinostunut (, kun naiset tunnetusti eivät aloitteita juuri tee hymyä kummemmin...), vaan kaverit ja tutut joskus jälkikäteen ovat kyselleet enkö huomannut kun joku stekkaili -en todellakaan; ajatukset olivat muualla.

Niin että tervetuloa juttelemaan arvon naiset.

Kannattaa ihan aluksi luopua näistä kaikista stereotyyppisistä ajatuksistasi. ”Naiset eivät tunnetusti aloitteita juuri tee” - kyllä muuten tekevät, jos mies kiinnostaa oikeasti. Olen itse tehnyt kaikki aloitteet, jotka ikinä mihinkään suhteisiin ovat johtaneet.

Muutenkin sinusta tulee passiivis-aggressiivinen, katkera ja vähän jopa ylimielinen vaikutelma. Että oikein naisten vika, kun oot oikeasti hyvä tyyppi eikä vaan kelpaa! Minusta et myöskään todellakaan vaikuta mitenkään omituiselta vaan päinvastoin melko tylsältä ja äärimmäisen tavalliselta - omituisuus on pelkästään hyvä piirre ihmisessä, älä väheksy sitä vaan ennemmin ala kehittää just sitä puolta itsessäsi. On kiva, jos ihmisessä on jotain tarttumapintaa.

Kouluttamattomana kantsii etsiä toinen kouluttamaton. Lika barn leka bäst, kuten palstalla aina sanotaan. Korkeakoulutus ei ole niinkään statuskysymys vaan kertoo ajattelun tavasta, on nimittäin hankala jutella sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole sivistyksellisesti samalla tasolla vaan jolle kaiken joutuu selittämään alusta asti. On kokemusta tästä, eksä oli täysin lukematon ja oli mahdotonta keskustella mistään ruokakauppa-asioita monimutkaisemmasta, kun toinen ei tiennyt mitään mistään (mutta kyllä luuli tietävänsä). Kaverina tällainen menee, mutta parisuhteessa ei ikinä.

Että ei ne naiset välttämättä mitään rikki ole.

Ainoa ongelma on, että naiset keskimäärin arvostavat koulutuksen todella ylös, jolloin valtaosa älyllisesti edes normaaleista tähtää korkeakoulutukseen. Jäljelle jää enemmän todella radikaalit arvot omaavia ja korkeakoulutukseen kykenemättömiä, kuin miehillä, joissa "duunariammateilla" on pitkät perinteet.

En väheksy yksittäistä kokemustasi, mutta tuo on juuri se stereotypia, jota inhoan. Harva on keskustelukyvystä valitellut.

Jännä tuo koulutusjuttu. Itsellä akateeminen koulutus, eikä se ole estänyt amiksen kanssa pariutumista eikä koulutus myöskään ole ollut mikään ongelma missään vaiheessa. Ei tosin ole yksikään suhde mistään nettideiteistä alkanut vaan siitä, kun on tullut sopiva ihminen vastaan.

Vähän kyllä erikoinen tuokin mitä sanoit, että "Jäljelle jää enemmän todella radikaalit arvot omaavia ja korkeakoulutukseen kykenemättömiä". Hmmh, no ehkä amisnaiset sitten tilastollisesti katsottuna ovat tuollaisia, en niin useita tunne. Silti jotenkin jännä miten määrität oman koulutustasosi naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä että etsit omaa tasoasi paljon korkeammalta naista. Nuorempi nätti koulutettu jne kun itse voit tarjota vaan tosi tosi tavallista suomalaista miestä. Sulla lienee tosi tiukat kriteerit naiselle. Höllää vähän ja katsele ympärille. Ehkä joku 2v vanhempi nainen voisikin olla se oikea.

Luuletko oikeasti, että jollakin 2v ikäerolla on mitään väliä.

Ihminen joka ajattelee näin on naurettava. Sillä on väliä alle 20-vuotiailla .

Enemmän merkitsee se onko ihmisillä mitään yhteistä.

Tavallinen mies usein kuitenkin hakee sitä elämänsä viihdyttäjää ja kiihdyttäjää naisesta. Tavallinen ei kelpaa. Siinä vika.

Minä olen nähnyt juuri tämän toistuvan. Tavallinen mies kuin.kelpuuttaa sen pullean tavallisista kotielämän asioista nauttivan naisen arkisine ulkonäköineen niin onni löytyy. Täytyy väksin etsiä juuri sellaisen joka ei itselle sovi.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä että etsit omaa tasoasi paljon korkeammalta naista. Nuorempi nätti koulutettu jne kun itse voit tarjota vaan tosi tosi tavallista suomalaista miestä. Sulla lienee tosi tiukat kriteerit naiselle. Höllää vähän ja katsele ympärille. Ehkä joku 2v vanhempi nainen voisikin olla se oikea.

Niillä pari vuotta vanhemmilla naisilla yleensä vasta ne tiukat kriteerit on.

Mun ainoat kriteerit ovat tupakoimattomuus, mukavuus, keskustelukyky ja se, että pidän ulkonäöllisesti viehättävänä (jonka täyttää varmaan 40% naisista, ja en ole painokriitikko, ryhmään sisältyy naisia varmaan bmi väliltä 20-35, pituus on ok kun yli 160cm, pidempi ehkä kiinnittää huomion helpommin).

Asia on äärettömän yksinkertaista. Mutta ihminen on aina itsekäs, siinä ongelma.

Baarissa notkujan täytyisi väkisin saada se kodin hengetär vaikka paremmin sopii baaripirkko.

Tavallinen tallaaja havittelee jotain ihmistä jota tavallinen elämä ei kiinnosta.

Vanha rotta unelmoi nuoresta ma sesta vaikka ei ole kyennyt pitämään vanhojakaan.

Vierailija kirjoitti:

Jännä tuo koulutusjuttu. Itsellä akateeminen koulutus, eikä se ole estänyt amiksen kanssa pariutumista eikä koulutus myöskään ole ollut mikään ongelma missään vaiheessa. Ei tosin ole yksikään suhde mistään nettideiteistä alkanut vaan siitä, kun on tullut sopiva ihminen vastaan.

Vähän kyllä erikoinen tuokin mitä sanoit, että "Jäljelle jää enemmän todella radikaalit arvot omaavia ja korkeakoulutukseen kykenemättömiä". Hmmh, no ehkä amisnaiset sitten tilastollisesti katsottuna ovat tuollaisia, en niin useita tunne. Silti jotenkin jännä miten määrität oman koulutustasosi naisia.

Tuo mitä sanoin on lähinnä tinderin ja nettideittien perusteella tehtyä havaintoa. Sillä otannalla yleensä ammisnaiset ovat reilusti tatuoituja, tupakoivat ja juovat rankasti tai eivät ole kiinostuneita oikein mistään älyllisestä. En kiellä, etteikö moni ammismieskin tekisi samaa.

Nämä eivät olleet pointtini, voin tapailla ketä vain samansuuntaiset arvot omaavaa, mutta näyttäisi täsmäävän useammin korkeakoulutukseen päätyneiden kanssa, joista suuri osa pitää koulutuskriteeristä tiukasti.

Lähde tosielämään ja hae ihmistä joka pitää samoista asioista kuin sinä, joka haluaa elämältä samoja asioita. Kuuntele toista äläkä keksi toiselle ominaisuuksia.

Siis jos joku ulkonäöllisesti viehättää sinua kuuntele silti sillä suurempi merkitys on yhteisillä pyrkimyksillä.