Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

En saa mielestä Thaimaan jalkapallojoukkueen tragediaa

Vierailija
07.07.2018 |

Luen kaikki uutiset tapauksesta kotimaisilta ja ulkomaisilta sivuilta. Ahdistaa. Cnn sivuilla oli poikien kirjeitä kotiin. Tuli ihan kyyneleet silmiin.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
07.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

En jaksa uskoa, että kaikki saataisiin hengissä ulos. Valitettavasti.

Vierailija
2/5 |
07.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mua kiinnostaa draamana, mutta jos alkaisin oikeasti surra asiaa, niin kesäni menisi pilalle. Joten en sitten sure. Pahin on jo tavallaan tapahtunut, yhtä hyvin voisi olla, ettei ketään olisi ollut enää elossa. Siis meinaan jos kohta, johon he olisivat pelastautunueet olisi jäänytkin ennen löytämistä vedenpeittoon, tai heitä ei olisi löytynyt lainkaan.... karmea juttu, voi voi.

En itse ota riskejä vaikka elämäni olisi sillälailla tylsempää ja kiitän taas siitä itseäni. Onneksi en asiasta kukkaruukkuun ole myöskään mikään itseäni täynnä oleva superihailtu ja suosittu somettaja, joka astuu tyhjyyteen ja kuolee kuvaillessaan toisille ihailt... anteeksi kadehdittavaksi "makeaa" elämäänsä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
07.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Perehtyneenä asiaan kerro, mikä siellä on suurin ongelma. 

Ruokaa ja juomaa saadaan kuljetettua, mutta luin jostain, että happi saattaa loppua.

Vierailija
4/5 |
07.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

En minäkään.

Mua liikuttaa poikien iloisuus, kiitollisuus ja rohkea mieliala. Myös se, miten he lähettävät perheilleen rohkaisevia ja lohduttavia viestejä. Joko he eivät ymmärrä tilanteen vakavuutta. Tai kyseessä on kulttuuriero.

Vierailija
5/5 |
07.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

En minä lähde analysoimaan mikä siellä on suurin ongelma tai mitä pitäisi tehdä. Toki mieleen tulee miksi eivät tee niin tai näin mutta siellä on maailman huiput yrittämässä saada pojat turvaan, tietävät varmaan paremmin kuin minä joka olen snorklannut kerran.

Kirjeistä minulle tuli mieleen että pojat kyllä ymmärtävät tilanteen vakavuuden. Pojat kertovat rakastavansa (kävi miten kävi, mitä jos on viimeinen viesti perheelle). Toiveikkuutta pois pääsystä, en ole luovuttanut (herkkuruoka odottamaan). Pyytävät anteeksi jotain (auttaa jatkossa kaupassa, on ehkä ennen kieltäytynyt jos äiti on pyytänyt), kirjoittavat sen mitää vanhemmat tarvitsevat selvitäkseen tästä tilanteesta (osaan huolehtia itsestä).

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kaksi viisi