Olen nyt lopettanut nalkutuksen miehen pukeutumisesta yms asioiden huolehtimisesta

Olet huono vaimo.

Ihan hyvä päätös. Tosin joudut sitten luultavasti katselemaan miestäsi juhlissa epätäydellisessä asussa. Jos kestät sen (ja naisten paljon puhuvat katseet) niin hyvä. Olet vapauttanut itsesi yhdellä osa-alueella. Miksi vaimon pitäisi päättää miehensä vaatetuksesta? Harvemmin taitaa mies puuttua naisen pukeutumiseen esim. juhliin valmistautuessa?

Hyi keski-ikäisten pönötysjuhlat siistit vaatteet päällä. Kuka oikeasti jaksaa

Hyvä päätös. Et ole miehesi äiti, etkä varmaan haluakaan olla!

Tosin ihmettelen, miksi olet edes alkanut seurustella tyylittömän miehen kanssa, vai onko hänen makunsa huonontunut ajan mittaan?

Kauanko jaksoit olla hänen äitinsä?

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä päätös. Tosin joudut sitten luultavasti katselemaan miestäsi juhlissa epätäydellisessä asussa. Jos kestät sen (ja naisten paljon puhuvat katseet) niin hyvä. Olet vapauttanut itsesi yhdellä osa-alueella. Miksi vaimon pitäisi päättää miehensä vaatetuksesta? Harvemmin taitaa mies puuttua naisen pukeutumiseen esim. juhliin valmistautuessa?

Minä en ole koskaan puuttunut mieheni vaatetukseen. Mies sen sijaan määräilee yksityiskohtaisesti, mitä minun pitää pukea ja miten meikata ja miten laittaa hiukset. Hänellä on mielestään parempi maku kuin minulla.

Uskon sen olevan paljon yleisempää niin päin, että mies yrittää kontrolloida naisen ulkonäköä. Ihan yhteiskuntien tasollakin on niin, että miehet ovat laarineet esim.huntusäädöksiä naisille, missään kulttuurissa ei ole toisinpäin.

Oma mieheni on samanlainen akateeminen keski-ikäinen mies. Meillä ei onneksi ole lapsia, joten mulla jää energiaa myös hänen pukeutumiseensa. Mies itse ei välitä ollenkaan (on sellainen hajamielinen professori), mutta minä välitän. Palkkiona saan komean seuralaisen, jolla on valitsemani hienot ja silitetyt vaatteet.

Olen sanonut miehelle, että sitten kun mä lopetan välittämästä, asiat on huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on samanlainen akateeminen keski-ikäinen mies. Meillä ei onneksi ole lapsia, joten mulla jää energiaa myös hänen pukeutumiseensa. Mies itse ei välitä ollenkaan (on sellainen hajamielinen professori), mutta minä välitän. Palkkiona saan komean seuralaisen, jolla on valitsemani hienot ja silitetyt vaatteet.

Olen sanonut miehelle, että sitten kun mä lopetan välittämästä, asiat on huonosti.

Näin toimii hyvä vaimo.

Leikatut farkkushortsit ja t-paita ei muka ollut sovelias asu häihin. Kertoivat että morsian oli itkenyt siitä.

Silloin oli todella helteinen päivä ja ainoa syy miksi tulin oli kun miesparka joka meni naimisiin oikein pyysi mua tulemaan häihin. Ollaan hyviä kavereita ja tunnettu toisemme tarhasta asti. Sääliksi käy kun se akka on ihan järkyttävä riidinrauta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä päätös. Tosin joudut sitten luultavasti katselemaan miestäsi juhlissa epätäydellisessä asussa. Jos kestät sen (ja naisten paljon puhuvat katseet) niin hyvä. Olet vapauttanut itsesi yhdellä osa-alueella. Miksi vaimon pitäisi päättää miehensä vaatetuksesta? Harvemmin taitaa mies puuttua naisen pukeutumiseen esim. juhliin valmistautuessa?

Minä en ole koskaan puuttunut mieheni vaatetukseen. Mies sen sijaan määräilee yksityiskohtaisesti, mitä minun pitää pukea ja miten meikata ja miten laittaa hiukset. Hänellä on mielestään parempi maku kuin minulla.

Uskon sen olevan paljon yleisempää niin päin, että mies yrittää kontrolloida naisen ulkonäköä. Ihan yhteiskuntien tasollakin on niin, että miehet ovat laarineet esim.huntusäädöksiä naisille, missään kulttuurissa ei ole toisinpäin.

Onhan meillä Lenita Airisto. Ainakin tennissukien myynti romahti :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä päätös. Tosin joudut sitten luultavasti katselemaan miestäsi juhlissa epätäydellisessä asussa. Jos kestät sen (ja naisten paljon puhuvat katseet) niin hyvä. Olet vapauttanut itsesi yhdellä osa-alueella. Miksi vaimon pitäisi päättää miehensä vaatetuksesta? Harvemmin taitaa mies puuttua naisen pukeutumiseen esim. juhliin valmistautuessa?

Minä en ole koskaan puuttunut mieheni vaatetukseen. Mies sen sijaan määräilee yksityiskohtaisesti, mitä minun pitää pukea ja miten meikata ja miten laittaa hiukset. Hänellä on mielestään parempi maku kuin minulla.

Uskon sen olevan paljon yleisempää niin päin, että mies yrittää kontrolloida naisen ulkonäköä. Ihan yhteiskuntien tasollakin on niin, että miehet ovat laarineet esim.huntusäädöksiä naisille, missään kulttuurissa ei ole toisinpäin.

Ja sinä jaksat ja tai alistut siihen, mitä miehesi päätää ja valitsee... Ymmärtäsin tämän paremmin, jos sinulla itselläsi ei olisi minkäänlaista käsitystä siitä, miten tai kuinka tulisi laittautua ja pukeutua, mutta jotenkin se on hieman vaikeaa uskoa. - Sen sijaan -yleistäen ja kärjistäen- miehissä lienee enempi heitä, jotka näkevät ja kokevat pukeutumisen pakollisena pahana; laittavat vaatetta päälle lähinnä vain siksi, että näin on tapana, mutta se, mitä tuo päälle pantava kulloinkin on, voi olla melkein mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on samanlainen akateeminen keski-ikäinen mies. Meillä ei onneksi ole lapsia, joten mulla jää energiaa myös hänen pukeutumiseensa. Mies itse ei välitä ollenkaan (on sellainen hajamielinen professori), mutta minä välitän. Palkkiona saan komean seuralaisen, jolla on valitsemani hienot ja silitetyt vaatteet.

Olen sanonut miehelle, että sitten kun mä lopetan välittämästä, asiat on huonosti.

Näin toimii hyvä vaimo.

Ei kun äiti teinipojalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on samanlainen akateeminen keski-ikäinen mies. Meillä ei onneksi ole lapsia, joten mulla jää energiaa myös hänen pukeutumiseensa. Mies itse ei välitä ollenkaan (on sellainen hajamielinen professori), mutta minä välitän. Palkkiona saan komean seuralaisen, jolla on valitsemani hienot ja silitetyt vaatteet.

Olen sanonut miehelle, että sitten kun mä lopetan välittämästä, asiat on huonosti.

Näin toimii hyvä vaimo.

Kiitos. Tämänkin voi tehdä kunnioittavasti ja rakastavasti ilon kautta, olematta alentuva äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on samanlainen akateeminen keski-ikäinen mies. Meillä ei onneksi ole lapsia, joten mulla jää energiaa myös hänen pukeutumiseensa. Mies itse ei välitä ollenkaan (on sellainen hajamielinen professori), mutta minä välitän. Palkkiona saan komean seuralaisen, jolla on valitsemani hienot ja silitetyt vaatteet.

Olen sanonut miehelle, että sitten kun mä lopetan välittämästä, asiat on huonosti.

Näin toimii hyvä vaimo.

Ei kun äiti teinipojalle.

Sulla on värittynyt näkemys. Tuttu psykologikin (ja noni muukin) on kertonut meille, että olemme selvästi onnellinen ja tasapainoinen pari. Ja hän tuntee meidät, et sinä :)

Vierailija kirjoitti:

Olet huono vaimo.

Vaimo ei ole äiti, tämä  sulle tiedoksi. Ap:n tehtävä ei ole paapoa aikuista,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä päätös. Tosin joudut sitten luultavasti katselemaan miestäsi juhlissa epätäydellisessä asussa. Jos kestät sen (ja naisten paljon puhuvat katseet) niin hyvä. Olet vapauttanut itsesi yhdellä osa-alueella. Miksi vaimon pitäisi päättää miehensä vaatetuksesta? Harvemmin taitaa mies puuttua naisen pukeutumiseen esim. juhliin valmistautuessa?

Minä en ole koskaan puuttunut mieheni vaatetukseen. Mies sen sijaan määräilee yksityiskohtaisesti, mitä minun pitää pukea ja miten meikata ja miten laittaa hiukset. Hänellä on mielestään parempi maku kuin minulla.

Uskon sen olevan paljon yleisempää niin päin, että mies yrittää kontrolloida naisen ulkonäköä. Ihan yhteiskuntien tasollakin on niin, että miehet ovat laarineet esim.huntusäädöksiä naisille, missään kulttuurissa ei ole toisinpäin.

Mies joka   sanelisi mun pukeutumista ois ex samantien, vaikka ois  makuakin. Se on mun ihmisoikeuksien polkemista.

Vierailija kirjoitti:

Saas nähdä mitä herra laittaa huomenna juhliin päälle. Ei vois vähempää enää kiinnostaa. Vaatteiden ostaminen ei kiinnosta, kun " kaikkea on" ( oikeasti ei ole.) Kun sitten pitäisi alkaa pukeutua, niin " missä mun paidat on", pitäisikö silittää yms. Ihan sama, en jaksa enää. Ja huomattakoon, että kyseessä on keski-ikäinen, akateemisesti koulutettu mies, ei mikään teinipoika. Miehen mielestä ei koskaan tarvitse ostaa mitään, niin olkoon. Huolehdin oman ja lasten asiat, pääsee helpommalla.

Kerroitko tästä miehellesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on samanlainen akateeminen keski-ikäinen mies. Meillä ei onneksi ole lapsia, joten mulla jää energiaa myös hänen pukeutumiseensa. Mies itse ei välitä ollenkaan (on sellainen hajamielinen professori), mutta minä välitän. Palkkiona saan komean seuralaisen, jolla on valitsemani hienot ja silitetyt vaatteet.

Olen sanonut miehelle, että sitten kun mä lopetan välittämästä, asiat on huonosti.

Näin toimii hyvä vaimo.

Ei kun äiti teinipojalle.

Sulla on värittynyt näkemys. Tuttu psykologikin (ja noni muukin) on kertonut meille, että olemme selvästi onnellinen ja tasapainoinen pari. Ja hän tuntee meidät, et sinä :)

Teillä on varmaan eri tilanne, koska teillä ei ole lapsia. Kun minä olen joutunut ohjeistamaan teinipoikia, niin tuntuisi hullulta tehdä sama aikuiselle miehelle. Toki jos minä tiedän, tarkoittaako vierailupyyntö rentoa grilli-iltaa saunomisen merkeissä vai muodollisempaa tilaisuutta, niin kerron siitä miehelle. Vaatteita en hänelle silti valitse.

Mammat ei ole kannustavasta ilmapiiristä kuulleetkaan. Eivät tiedä miten sanotaan kauniisti ja autetaan ilman, että asetelma muuttuu epäterveeksi.

Tiuskivat miehilleen epäkunnioittavasti ja vaihtoehtona on, että se nahjus kivireki pitää suunsa kiinni ja tottelee kun äiti sanoo, tai äiti jättää äijän heitteille.

Ei puhettakaan mistään ”Kulta, joko tiedät mitä laitat päälle, vai valkkaanko sulle jotain?”

On täyttä satua, että vaimo voisi ehdottaa paitaa tyyliin ”tää sopis sulle hyvin” tai ”olisit tosi komea tässä, silitänkö?”.

Onnellinen ja positiivinen parisuhde puutteista (tyylitaju, ennakointi) on täysin mahdoton asia, tietävät miestä vaille jääneet katkerot ja miestensä äidit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä päätös. Tosin joudut sitten luultavasti katselemaan miestäsi juhlissa epätäydellisessä asussa. Jos kestät sen (ja naisten paljon puhuvat katseet) niin hyvä. Olet vapauttanut itsesi yhdellä osa-alueella. Miksi vaimon pitäisi päättää miehensä vaatetuksesta? Harvemmin taitaa mies puuttua naisen pukeutumiseen esim. juhliin valmistautuessa?

Minä en ole koskaan puuttunut mieheni vaatetukseen. Mies sen sijaan määräilee yksityiskohtaisesti, mitä minun pitää pukea ja miten meikata ja miten laittaa hiukset. Hänellä on mielestään parempi maku kuin minulla.

Uskon sen olevan paljon yleisempää niin päin, että mies yrittää kontrolloida naisen ulkonäköä. Ihan yhteiskuntien tasollakin on niin, että miehet ovat laarineet esim.huntusäädöksiä naisille, missään kulttuurissa ei ole toisinpäin.

Miksiköhän tämä on saanut näin paljon alapeukutuksia? 

Tottahan tuo on, että kulttuurin säännöt pukeutumisen suhteen lähtevät miehen pelosta menettää naisensa. 

Itselläni oli pukeutumista kontrolloiva mies. Mikä oli hullua, koska olen aina pukeutunut täysin korrektisti. Mutta ristinsä kullakin. On ex ja tämä ei ole ainoa syy.