Olen nyt lopettanut nalkutuksen miehen pukeutumisesta yms asioiden huolehtimisesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä päätös. Tosin joudut sitten luultavasti katselemaan miestäsi juhlissa epätäydellisessä asussa. Jos kestät sen (ja naisten paljon puhuvat katseet) niin hyvä. Olet vapauttanut itsesi yhdellä osa-alueella. Miksi vaimon pitäisi päättää miehensä vaatetuksesta? Harvemmin taitaa mies puuttua naisen pukeutumiseen esim. juhliin valmistautuessa?

Minä en ole koskaan puuttunut mieheni vaatetukseen. Mies sen sijaan määräilee yksityiskohtaisesti, mitä minun pitää pukea ja miten meikata ja miten laittaa hiukset. Hänellä on mielestään parempi maku kuin minulla.

Uskon sen olevan paljon yleisempää niin päin, että mies yrittää kontrolloida naisen ulkonäköä. Ihan yhteiskuntien tasollakin on niin, että miehet ovat laarineet esim.huntusäädöksiä naisille, missään kulttuurissa ei ole toisinpäin.

Miksiköhän tämä on saanut näin paljon alapeukutuksia? 

Tottahan tuo on, että kulttuurin säännöt pukeutumisen suhteen lähtevät miehen pelosta menettää naisensa. 

Itselläni oli pukeutumista kontrolloiva mies. Mikä oli hullua, koska olen aina pukeutunut täysin korrektisti. Mutta ristinsä kullakin. On ex ja tämä ei ole ainoa syy. 

Et ole nyt ihan asian ytimessä ja vähän hopa väärässä. Kannattaa ensin ottaa asioista selvää ennen kuin julistaa niitä totena. Oikea vastaus on vähemmän miestä mairitteleva, mikä sopisi agendaasi paremmin. Hyvää kesää

Vierailija kirjoitti:

Mammat ei ole kannustavasta ilmapiiristä kuulleetkaan. Eivät tiedä miten sanotaan kauniisti ja autetaan ilman, että asetelma muuttuu epäterveeksi.

Tiuskivat miehilleen epäkunnioittavasti ja vaihtoehtona on, että se nahjus kivireki pitää suunsa kiinni ja tottelee kun äiti sanoo, tai äiti jättää äijän heitteille.

Ei puhettakaan mistään ”Kulta, joko tiedät mitä laitat päälle, vai valkkaanko sulle jotain?”

On täyttä satua, että vaimo voisi ehdottaa paitaa tyyliin ”tää sopis sulle hyvin” tai ”olisit tosi komea tässä, silitänkö?”.

Onnellinen ja positiivinen parisuhde puutteista (tyylitaju, ennakointi) on täysin mahdoton asia, tietävät miestä vaille jääneet katkerot ja miestensä äidit.

Pyytämättä annetut ohjeet harvoin ilahduttavat ketään. Mies voi ihan hyvin kysyä vaimolta, kumpi paita tai kravatti olisi sopivampi, mutta päätöksen hän tekee itse. Jos itse näen kaupassa jotain, mikä minusta sopisi miehelle hyvin, kerron siitä hänelle. Mies voi kiinnostua tai sitten ei. Kotona olevat vaatteet on eri asia, ne nyt lähtökohtaisesti sopivat miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saas nähdä mitä herra laittaa huomenna juhliin päälle. Ei vois vähempää enää kiinnostaa. Vaatteiden ostaminen ei kiinnosta, kun " kaikkea on" ( oikeasti ei ole.) Kun sitten pitäisi alkaa pukeutua, niin " missä mun paidat on", pitäisikö silittää yms. Ihan sama, en jaksa enää. Ja huomattakoon, että kyseessä on keski-ikäinen, akateemisesti koulutettu mies, ei mikään teinipoika. Miehen mielestä ei koskaan tarvitse ostaa mitään, niin olkoon. Huolehdin oman ja lasten asiat, pääsee helpommalla.

Oliko voimaannuttava kokemus?

Näin sivusta veikkaan, että miehelle on.

Vierailija kirjoitti:

Mammat ei ole kannustavasta ilmapiiristä kuulleetkaan. Eivät tiedä miten sanotaan kauniisti ja autetaan ilman, että asetelma muuttuu epäterveeksi.

Tiuskivat miehilleen epäkunnioittavasti ja vaihtoehtona on, että se nahjus kivireki pitää suunsa kiinni ja tottelee kun äiti sanoo, tai äiti jättää äijän heitteille.

Ei puhettakaan mistään ”Kulta, joko tiedät mitä laitat päälle, vai valkkaanko sulle jotain?”

On täyttä satua, että vaimo voisi ehdottaa paitaa tyyliin ”tää sopis sulle hyvin” tai ”olisit tosi komea tässä, silitänkö?”.

Onnellinen ja positiivinen parisuhde puutteista (tyylitaju, ennakointi) on täysin mahdoton asia, tietävät miestä vaille jääneet katkerot ja miestensä äidit.

Niin tai mies voi sanoa "onhan sulla ehjät sukkahousut huomisiin juhliin? Vai käynkö hakemassa kaupasta?" tai "varataanko hei sulle ihan kampaaja huomiselle :) minä maksan, varataanko mihin aikaan?" said no man ever.

Mä puutuin aiemmin miesystävän vaatteisiin. Sitten tajusin, että se on noloa toisen rajojen rikkomista. Niinpä lopetin. Kun hän kysyi mitä laittaisi päälle, vastasin: ihan mitä haluat. Jostain syystä tuo auttoi silllä lailla että hän alkoi vapaaehtoisesti ostaa kivoja vaatteita ja pukeutua tilanteeseen sopivasti. Mutta ei tuota kannata tehdä millään uholla tai rangaistukseksi. Se on oikeasti jokaisen aikuisen oma asia miten pukeutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mammat ei ole kannustavasta ilmapiiristä kuulleetkaan. Eivät tiedä miten sanotaan kauniisti ja autetaan ilman, että asetelma muuttuu epäterveeksi.

Tiuskivat miehilleen epäkunnioittavasti ja vaihtoehtona on, että se nahjus kivireki pitää suunsa kiinni ja tottelee kun äiti sanoo, tai äiti jättää äijän heitteille.

Ei puhettakaan mistään ”Kulta, joko tiedät mitä laitat päälle, vai valkkaanko sulle jotain?”

On täyttä satua, että vaimo voisi ehdottaa paitaa tyyliin ”tää sopis sulle hyvin” tai ”olisit tosi komea tässä, silitänkö?”.

Onnellinen ja positiivinen parisuhde puutteista (tyylitaju, ennakointi) on täysin mahdoton asia, tietävät miestä vaille jääneet katkerot ja miestensä äidit.

Niin tai mies voi sanoa "onhan sulla ehjät sukkahousut huomisiin juhliin? Vai käynkö hakemassa kaupasta?" tai "varataanko hei sulle ihan kampaaja huomiselle :) minä maksan, varataanko mihin aikaan?" said no man ever.

Kukaan ei ole parhaimmillaan kaikessa, mutta mammoilla ei ole aavistustakaan mitä tarkoittaa, kun parisuhteessa täydennetään toinen toisiaan. Mammat nimittäin tietävät kaikesta kaiken ja mies ei tiedä mitään.

Mamma kyykyttää miestä eikä mies ole häntä missään asiassa parempi eikä kaipaa neuvoja, koska se tarkoittaa heikkoutta aikuisena ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Mammat ei ole kannustavasta ilmapiiristä kuulleetkaan. Eivät tiedä miten sanotaan kauniisti ja autetaan ilman, että asetelma muuttuu epäterveeksi.

Tiuskivat miehilleen epäkunnioittavasti ja vaihtoehtona on, että se nahjus kivireki pitää suunsa kiinni ja tottelee kun äiti sanoo, tai äiti jättää äijän heitteille.

Ei puhettakaan mistään ”Kulta, joko tiedät mitä laitat päälle, vai valkkaanko sulle jotain?”

On täyttä satua, että vaimo voisi ehdottaa paitaa tyyliin ”tää sopis sulle hyvin” tai ”olisit tosi komea tässä, silitänkö?”.

Onnellinen ja positiivinen parisuhde puutteista (tyylitaju, ennakointi) on täysin mahdoton asia, tietävät miestä vaille jääneet katkerot ja miestensä äidit.

Sun esimerkkis on muuten jees, mut "silitänkö?" MITÄVITTUA. Mies silittäköön itse paitansa. Tai "valkkaanko sulle", onko se mies niin avuton ettei itse osaa edes vaatekaappiinsa katsoa?

Oikeasti kannustava ja kunnioittava kysymys: "Kulta, oletko jo valinnut vaatteet?" Jos ei, niin mies VALITSEE ITSE ne vaatteet, tai kunnioittavasti kysyy vaikka "En ole, voisitko auttaa valitsemaan? Mulla on nää kolme paitaa, mikä sopisi parhaiten?"

Aijai mua harmittaa teidän köyhä ja mustavalkoinen ajatusmaailma. Koittakaa pärjäillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mammat ei ole kannustavasta ilmapiiristä kuulleetkaan. Eivät tiedä miten sanotaan kauniisti ja autetaan ilman, että asetelma muuttuu epäterveeksi.

Tiuskivat miehilleen epäkunnioittavasti ja vaihtoehtona on, että se nahjus kivireki pitää suunsa kiinni ja tottelee kun äiti sanoo, tai äiti jättää äijän heitteille.

Ei puhettakaan mistään ”Kulta, joko tiedät mitä laitat päälle, vai valkkaanko sulle jotain?”

On täyttä satua, että vaimo voisi ehdottaa paitaa tyyliin ”tää sopis sulle hyvin” tai ”olisit tosi komea tässä, silitänkö?”.

Onnellinen ja positiivinen parisuhde puutteista (tyylitaju, ennakointi) on täysin mahdoton asia, tietävät miestä vaille jääneet katkerot ja miestensä äidit.

Niin tai mies voi sanoa "onhan sulla ehjät sukkahousut huomisiin juhliin? Vai käynkö hakemassa kaupasta?" tai "varataanko hei sulle ihan kampaaja huomiselle :) minä maksan, varataanko mihin aikaan?" said no man ever.

Kukaan ei ole parhaimmillaan kaikessa, mutta mammoilla ei ole aavistustakaan mitä tarkoittaa, kun parisuhteessa täydennetään toinen toisiaan. Mammat nimittäin tietävät kaikesta kaiken ja mies ei tiedä mitään.

Mamma kyykyttää miestä eikä mies ole häntä missään asiassa parempi eikä kaipaa neuvoja, koska se tarkoittaa heikkoutta aikuisena ihmisenä.

Viestisi on hieman ristiriitainen, koska arvostelet naisia, jotka neuvovat miehiään, mutta väität samalla, että mies kaipaa neuvoja ja naisen pitäisi niitä antaa. Vai ymmärsinkö ihan väärin?

Minusta kyse on siitä, että itse voi pyytää toiselta neuvoja ja mielipiteitä, jos niitä tuntee tarvitsevansa. Ei niin, että toinen kertoo niitä pyytämättä.

Jörn Donnerin äänellä: nalkutuksen lopettaminen kannattaa aina.

Seuraava askel on opetella arvostamaan miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mammat ei ole kannustavasta ilmapiiristä kuulleetkaan. Eivät tiedä miten sanotaan kauniisti ja autetaan ilman, että asetelma muuttuu epäterveeksi.

Tiuskivat miehilleen epäkunnioittavasti ja vaihtoehtona on, että se nahjus kivireki pitää suunsa kiinni ja tottelee kun äiti sanoo, tai äiti jättää äijän heitteille.

Ei puhettakaan mistään ”Kulta, joko tiedät mitä laitat päälle, vai valkkaanko sulle jotain?”

On täyttä satua, että vaimo voisi ehdottaa paitaa tyyliin ”tää sopis sulle hyvin” tai ”olisit tosi komea tässä, silitänkö?”.

Onnellinen ja positiivinen parisuhde puutteista (tyylitaju, ennakointi) on täysin mahdoton asia, tietävät miestä vaille jääneet katkerot ja miestensä äidit.

Sun esimerkkis on muuten jees, mut "silitänkö?" MITÄVITTUA. Mies silittäköön itse paitansa. Tai "valkkaanko sulle", onko se mies niin avuton ettei itse osaa edes vaatekaappiinsa katsoa?

Oikeasti kannustava ja kunnioittava kysymys: "Kulta, oletko jo valinnut vaatteet?" Jos ei, niin mies VALITSEE ITSE ne vaatteet, tai kunnioittavasti kysyy vaikka "En ole, voisitko auttaa valitsemaan? Mulla on nää kolme paitaa, mikä sopisi parhaiten?"

Teillä kotona:

Sinä: Oletko valinnut vaatteet?

Mies: En

S: No kannattaisiko? Vai eks osaa vaatekaappiin katsoa?

M: Ehtisitkö s..

S: MITÄ VITTUA, silitä itse!

Ja näin alkaa ihana ilta!

Toisaalla:

Vaimo: Kulta, mitä laitat päälle?

Mies: Ai niin, pitäisi varmaan tietää.

V: No sulla on ne pari uutta paitaa. Niistä jompi kumpi? Tuo mulle ne housut, silitän ne tässä samalla.

M: (valitsee paidan)

V: On mulla sitten komea mies!

M: (antaa suukon)

Ja näin alistunut mies ja äitinä toimiva pari lähtee viettämään iltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mammat ei ole kannustavasta ilmapiiristä kuulleetkaan. Eivät tiedä miten sanotaan kauniisti ja autetaan ilman, että asetelma muuttuu epäterveeksi.

Tiuskivat miehilleen epäkunnioittavasti ja vaihtoehtona on, että se nahjus kivireki pitää suunsa kiinni ja tottelee kun äiti sanoo, tai äiti jättää äijän heitteille.

Ei puhettakaan mistään ”Kulta, joko tiedät mitä laitat päälle, vai valkkaanko sulle jotain?”

On täyttä satua, että vaimo voisi ehdottaa paitaa tyyliin ”tää sopis sulle hyvin” tai ”olisit tosi komea tässä, silitänkö?”.

Onnellinen ja positiivinen parisuhde puutteista (tyylitaju, ennakointi) on täysin mahdoton asia, tietävät miestä vaille jääneet katkerot ja miestensä äidit.

Niin tai mies voi sanoa "onhan sulla ehjät sukkahousut huomisiin juhliin? Vai käynkö hakemassa kaupasta?" tai "varataanko hei sulle ihan kampaaja huomiselle :) minä maksan, varataanko mihin aikaan?" said no man ever.

Kukaan ei ole parhaimmillaan kaikessa, mutta mammoilla ei ole aavistustakaan mitä tarkoittaa, kun parisuhteessa täydennetään toinen toisiaan. Mammat nimittäin tietävät kaikesta kaiken ja mies ei tiedä mitään.

Mamma kyykyttää miestä eikä mies ole häntä missään asiassa parempi eikä kaipaa neuvoja, koska se tarkoittaa heikkoutta aikuisena ihmisenä.

Viestisi on hieman ristiriitainen, koska arvostelet naisia, jotka neuvovat miehiään, mutta väität samalla, että mies kaipaa neuvoja ja naisen pitäisi niitä antaa. Vai ymmärsinkö ihan väärin?

Minusta kyse on siitä, että itse voi pyytää toiselta neuvoja ja mielipiteitä, jos niitä tuntee tarvitsevansa. Ei niin, että toinen kertoo niitä pyytämättä.

Ymmärsit väärin. Pointtini on, että neuvoja voi antaa monella tavalla, eikä se ole terveessä parisuhteessa ja oikein tehtynä alistamista.

Mieheni on menestynyt ja huippuälykäs, mutta tyyliasiat häntä ei voisi vähempää kiinnostaa. Itse aina kiittelee, kun valitsen hänelle jotain mikä komistaa häntä entisestään. Olen siinä hyvä koska se sivuaa ammattiani. Mies on minua parempi jossain toisessa asiassa, jossa annan hänen ottaa ohjat.

Mun miehellä on sama ongelma. Sitä ei kiinnosta yhtään millaset vaatteet on päällä. Muuten kaikki on suhteessa kunnossa. Vihaa myös vaatekaupoilla käyntiä joten olen ratkaissut ongelman ostamalla itse hänelle vaatteet. Kumpikin pysyy tyytyväisenä. Vaikka onkin sitä mieltä ettei tarvi uusia vaatteita niin kyllä kummasti uusi kauluspaita kelpaa kun ollaan juhliin lähdössä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mammat ei ole kannustavasta ilmapiiristä kuulleetkaan. Eivät tiedä miten sanotaan kauniisti ja autetaan ilman, että asetelma muuttuu epäterveeksi.

Tiuskivat miehilleen epäkunnioittavasti ja vaihtoehtona on, että se nahjus kivireki pitää suunsa kiinni ja tottelee kun äiti sanoo, tai äiti jättää äijän heitteille.

Ei puhettakaan mistään ”Kulta, joko tiedät mitä laitat päälle, vai valkkaanko sulle jotain?”

On täyttä satua, että vaimo voisi ehdottaa paitaa tyyliin ”tää sopis sulle hyvin” tai ”olisit tosi komea tässä, silitänkö?”.

Onnellinen ja positiivinen parisuhde puutteista (tyylitaju, ennakointi) on täysin mahdoton asia, tietävät miestä vaille jääneet katkerot ja miestensä äidit.

Sun esimerkkis on muuten jees, mut "silitänkö?" MITÄVITTUA. Mies silittäköön itse paitansa. Tai "valkkaanko sulle", onko se mies niin avuton ettei itse osaa edes vaatekaappiinsa katsoa?

Oikeasti kannustava ja kunnioittava kysymys: "Kulta, oletko jo valinnut vaatteet?" Jos ei, niin mies VALITSEE ITSE ne vaatteet, tai kunnioittavasti kysyy vaikka "En ole, voisitko auttaa valitsemaan? Mulla on nää kolme paitaa, mikä sopisi parhaiten?"

Teillä kotona:

Sinä: Oletko valinnut vaatteet?

Mies: En

S: No kannattaisiko? Vai eks osaa vaatekaappiin katsoa?

M: Ehtisitkö s..

S: MITÄ VITTUA, silitä itse!

Ja näin alkaa ihana ilta!

Toisaalla:

Vaimo: Kulta, mitä laitat päälle?

Mies: Ai niin, pitäisi varmaan tietää.

V: No sulla on ne pari uutta paitaa. Niistä jompi kumpi? Tuo mulle ne housut, silitän ne tässä samalla.

M: (valitsee paidan)

V: On mulla sitten komea mies!

M: (antaa suukon)

Ja näin alistunut mies ja äitinä toimiva pari lähtee viettämään iltaa.

Haha, onpa söpöä että kuvittelet tietäväsi jotain mun perhe-elämästä. Sori, mulla on Mies jolle ei tuota ylivoimaisia ongelmia sen enempää valita paitaansa kuin silittää sitä. Ei mun tartte edes kysellä, onko vaatteet valittuna tai pitäiskö niitä silittää tai pestä. Välillä jopa pesen ja huollan hänen puolestaan! Se vain ei ole mikään oletus kummallekaan, että minä hoidan. Ihan tasapuolisesti tehdään toisillemme pieniä palveluksia ja täysin vittuilematta. Ei tartte kato kun on yhdessä aikuisen ihmisen, eikä teinipojan, kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mammat ei ole kannustavasta ilmapiiristä kuulleetkaan. Eivät tiedä miten sanotaan kauniisti ja autetaan ilman, että asetelma muuttuu epäterveeksi.

Tiuskivat miehilleen epäkunnioittavasti ja vaihtoehtona on, että se nahjus kivireki pitää suunsa kiinni ja tottelee kun äiti sanoo, tai äiti jättää äijän heitteille.

Ei puhettakaan mistään ”Kulta, joko tiedät mitä laitat päälle, vai valkkaanko sulle jotain?”

On täyttä satua, että vaimo voisi ehdottaa paitaa tyyliin ”tää sopis sulle hyvin” tai ”olisit tosi komea tässä, silitänkö?”.

Onnellinen ja positiivinen parisuhde puutteista (tyylitaju, ennakointi) on täysin mahdoton asia, tietävät miestä vaille jääneet katkerot ja miestensä äidit.

Sun esimerkkis on muuten jees, mut "silitänkö?" MITÄVITTUA. Mies silittäköön itse paitansa. Tai "valkkaanko sulle", onko se mies niin avuton ettei itse osaa edes vaatekaappiinsa katsoa?

Oikeasti kannustava ja kunnioittava kysymys: "Kulta, oletko jo valinnut vaatteet?" Jos ei, niin mies VALITSEE ITSE ne vaatteet, tai kunnioittavasti kysyy vaikka "En ole, voisitko auttaa valitsemaan? Mulla on nää kolme paitaa, mikä sopisi parhaiten?"

Teillä kotona:

Sinä: Oletko valinnut vaatteet?

Mies: En

S: No kannattaisiko? Vai eks osaa vaatekaappiin katsoa?

M: Ehtisitkö s..

S: MITÄ VITTUA, silitä itse!

Ja näin alkaa ihana ilta!

Toisaalla:

Vaimo: Kulta, mitä laitat päälle?

Mies: Ai niin, pitäisi varmaan tietää.

V: No sulla on ne pari uutta paitaa. Niistä jompi kumpi? Tuo mulle ne housut, silitän ne tässä samalla.

M: (valitsee paidan)

V: On mulla sitten komea mies!

M: (antaa suukon)

Ja näin alistunut mies ja äitinä toimiva pari lähtee viettämään iltaa.

Haha, onpa söpöä että kuvittelet tietäväsi jotain mun perhe-elämästä. Sori, mulla on Mies jolle ei tuota ylivoimaisia ongelmia sen enempää valita paitaansa kuin silittää sitä. Ei mun tartte edes kysellä, onko vaatteet valittuna tai pitäiskö niitä silittää tai pestä. Välillä jopa pesen ja huollan hänen puolestaan! Se vain ei ole mikään oletus kummallekaan, että minä hoidan. Ihan tasapuolisesti tehdään toisillemme pieniä palveluksia ja täysin vittuilematta. Ei tartte kato kun on yhdessä aikuisen ihmisen, eikä teinipojan, kanssa.

Otan mielummin tyylitajun puutteen kuin jonkun, millä on oikeasti väliä.

Mieheni on komeimmillaam farkku ja t-paita tyylissä, lievä miinus teinihuppareista viileällä, mutta lähtökohtaisesti not my problem.

En itse ulos/juhliin lähtiessä ennakkoon kysele hänen vaatteistaan, katsoo minun loppullista lookkia ja osaa hyvin parittaa omat ”paremmat” vaattensa minun vaatetuksen kanssa. Tosiaan paremmat vaatteet ovat aina puhtaina kaapissa, kun käyttöä ei tule normipäivinä.

Nyt kyllä naurattaa etukäteen koska on tulossa pukua vaativa juhla ja tiedän että viimeksi kolme vuotta sitten käytetty puku on auttamatta liian pieni. Ehdotan viikkoa aikasemmin puvun koettamista, pystyy sitten käymään kaupoilla viime tinkaan ja jos ei koeta niin saanpa pyrskähdellä nauruun juhlissa, kun toinen pystyy tasan seisomaan liian pienessä puvussa 😂

Vierailija kirjoitti:

Olet huono vaimo.

Huono on mieskin!

Mä olen ilmeisesti sitten ihan toivoton koska huolehdin koko perheen vaatteiden pesun ja silityksen ja vieläpä mielelläni. Huolehdin siitä, että jokaisella perheen jäsenellä on kaapissa vaatetta mistä ottaa jos tulee häät, hautajaiset tai ihan normaali keskiviikko. En uhriudu tai kärsi asiasta mitenkään. Mies ymmärtää vaatteiden hankinnan tärkeyden jo ihan työn puolesta ja osaa kyllä valita tilaisuuteen sopivat vaatteet. Se ei ole minulta mitenkään pois jos silitän hänen paitansa samalla kuin omani.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ilmeisesti sitten ihan toivoton koska huolehdin koko perheen vaatteiden pesun ja silityksen ja vieläpä mielelläni. Huolehdin siitä, että jokaisella perheen jäsenellä on kaapissa vaatetta mistä ottaa jos tulee häät, hautajaiset tai ihan normaali keskiviikko. En uhriudu tai kärsi asiasta mitenkään. Mies ymmärtää vaatteiden hankinnan tärkeyden jo ihan työn puolesta ja osaa kyllä valita tilaisuuteen sopivat vaatteet. Se ei ole minulta mitenkään pois jos silitän hänen paitansa samalla kuin omani.

Aloittajan tilanne on ihan eri mitä teillä. Sen lisäksi osalla kirjoittajista on puoliso, joka ei osaa valita vaatteitaan itse. Vai menekö se teilläkin kuitenkin niin, että sinä valitset miehen vaatteet valmiiksi?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ilmeisesti sitten ihan toivoton koska huolehdin koko perheen vaatteiden pesun ja silityksen ja vieläpä mielelläni. Huolehdin siitä, että jokaisella perheen jäsenellä on kaapissa vaatetta mistä ottaa jos tulee häät, hautajaiset tai ihan normaali keskiviikko. En uhriudu tai kärsi asiasta mitenkään. Mies ymmärtää vaatteiden hankinnan tärkeyden jo ihan työn puolesta ja osaa kyllä valita tilaisuuteen sopivat vaatteet. Se ei ole minulta mitenkään pois jos silitän hänen paitansa samalla kuin omani.

Teillä on siis yhteinen työnjako, jossa sulla on vaatehuolto. Ihan eri asia kuin mies, joka ei ymmärrä, että uudet kalsarit pitää ostaa jos vanhat on rikki ja sitten kiukuttelee vaimolle, joka ei ole, huom ilman mitään aiempaa sopimusta, tajunnut omatoimisesti käydä niitä ostamassa. Aloittajallahan mies ei suostu edes lähtemään ajoissa kauppaan niitä puuttuvia vaatteita hankkimaan. Et kai sinäkään yksin käy vaateostoksilla miehen puolesta? Meillä ei ainakaan onnistuisi, mies haluaa sovittaa vaatteita ennen ostamista, ja hyvä niin, kun ei nykyään kokomerkintöihin pysty luottamaan. Mullakin on vaatteita neljää eri kokoa, kaikki sopivia.