Olen nyt lopettanut nalkutuksen miehen pukeutumisesta yms asioiden huolehtimisesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on samanlainen akateeminen keski-ikäinen mies. Meillä ei onneksi ole lapsia, joten mulla jää energiaa myös hänen pukeutumiseensa. Mies itse ei välitä ollenkaan (on sellainen hajamielinen professori), mutta minä välitän. Palkkiona saan komean seuralaisen, jolla on valitsemani hienot ja silitetyt vaatteet.

Olen sanonut miehelle, että sitten kun mä lopetan välittämästä, asiat on huonosti.

Näin toimii hyvä vaimo.

Ei kun äiti teinipojalle.

Kuinkas on alapeukuttajien liitot onnistuneet?

ohis

helpommalla pääsee kun jättää pukeutumis- ym huolet vaimolle. mä olin ennen samanlainen, huolehdin pitääkö olla tumma puku ja onko kauluspaidassa tahroja ja onko silitetty. ja kele..

ihan oikeasti, eihän mieskään huolehdi minun mekoista tai ompele pudonnutta nappia. eikä vaihda renkaita (rengasliike on sitä varten) tai aja nurmikkoa (kun ei sitä ole) niin turha puolustella että tekisi jotain muuta työtä/huolehtisi jostain muusta asiasta kotona.

jos lähtee häihin tahraisessa paidassa ja farkkushortseissa niin lähteköön :D oma "häppeensä"

Vierailija kirjoitti:

Niin tai mies voi sanoa "onhan sulla ehjät sukkahousut huomisiin juhliin? Vai käynkö hakemassa kaupasta?" tai "varataanko hei sulle ihan kampaaja huomiselle :) minä maksan, varataanko mihin aikaan?" said no man ever.

totta! oispa IHANAA kun mies muistaisi muistuttaa nää kampaaja ja sukkahousujutut :D tai löytäisi mekkoon sopivan kynsilakan alekorista tai tahrakäsittelisi mun juhlamekon ennen pesukonetta, pyytämättä.

ilmeeni olisi kyllä maksamisen arvoinen.

Näitä kun lukee, niin alkaa arvostamaan omaa vaimoa. Kyllä mä vaatteeni osaan ostaa, mutta eipäilemättä naisella on parempi maku ja tietää mitä mä päälleni juhliin laitan, ja yhdessä kaupoille lähdetään. Jos näkee ryppysen kauluspaidan, niin silittää kysymättä, kuten myös lapsien paidat, joita löytyy 3 kappaletta. Jotenkin alkaa tuntumaan että tälle palstalle on eksyneet vain katkerat akat, joiden elämäntehtävä on kyykyttää miestään, ja myös mielikuvitus sellaista.

Tulikin tästä mieleen juhlat, joihin mun ystävän mies oli pukeutunut oikein tyylikkäästi, valinnut itse omat vaatteensa ja saanut ne itse päällensä, wau. Oli kysynyt vaimonsa mielipidettä vaatteista edellisenä päivänä, vaimo ei ollut ehtinyt tai halunnut tsekata mistä vaatteista oli kyse. Tästä huolimatta miehen valinta ei kuitenkaan sopinut vaimolle, joten mies joutui vaihtamaan vaatteet, poikkesivat välillä kotona ja palasivat juhliin sitten, kun mieskin oli pukeutunut "oikein". Käsittämätöntä, mut pitkässä avioliitossa kai tapahtuu kaikenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Mammat ei ole kannustavasta ilmapiiristä kuulleetkaan. Eivät tiedä miten sanotaan kauniisti ja autetaan ilman, että asetelma muuttuu epäterveeksi.

...

Ei puhettakaan mistään ”Kulta, joko tiedät mitä laitat päälle, vai valkkaanko sulle jotain?”

On täyttä satua, että vaimo voisi ehdottaa paitaa tyyliin ”tää sopis sulle hyvin” tai ”olisit tosi komea tässä, silitäpä tämä!”.

Korjasin tuon sulle. OIe hyvä.

Aikuisen pitäisi itse huolehtia vaatteistaan ja niiden kunnosta, jos ei perheessä ole jotenkin sovittu muuta työnjakoa. Meillä mies on ollut joskus juhlissa ryppyisessä paidassa, ihan hengissä selvittiin siitä. Lasten osalta minä huolehdin vaatteista teini-ikään saakka, sitten ovat katsoneet itse. Tietysti jotain juhlavaatteita olen ollut mukana ostamassa, jos ovat pyytäneet. Aina muun perheen vaatemaku ei ole 1:1 omani kanssa, mutta mitä sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tai mies voi sanoa "onhan sulla ehjät sukkahousut huomisiin juhliin? Vai käynkö hakemassa kaupasta?" tai "varataanko hei sulle ihan kampaaja huomiselle :) minä maksan, varataanko mihin aikaan?" said no man ever.

totta! oispa IHANAA kun mies muistaisi muistuttaa nää kampaaja ja sukkahousujutut :D tai löytäisi mekkoon sopivan kynsilakan alekorista tai tahrakäsittelisi mun juhlamekon ennen pesukonetta, pyytämättä.

ilmeeni olisi kyllä maksamisen arvoinen.

Taitaa mulla olla tosi harvinaisuus miehenä. Se on oikeasti, useampaan kertaankin, varannut mulle kampaajan! Ja myös kysynyt, pitäiskö mulle hankkia uudet sukkahousut, ihan noin ohimennen kun näki niitä myynnissä. Ollaan molemmat välillä hajamielisiä, joten tosi yleinen lausahdus molemmilta menee näin: "Muistutatko mua et pitää ostaa sukkia/kenkälankkia yms"

Av:n juttujen perusteella voisi luulla, että tää on harvinaisempaa kuin yksisarvisen löytäminen.

Jos meillä on vaikka häät mihin ollaan menossa, niin tietenkin miehen on ihan itse aikuisena tajuttava että sinne pukeudutaan ja hänen on itse huolehdittava vaatteet kondikseen.

Joskus mies saattaa joutua tekemään edes töitä ihan viimeiseen asti ennen juhliin menoa, niin hän pyytää että voisinko katsoa hänelle vaatteet valmiiksi kiitos. Tietenkin tällöin katson, mutta en liikuttaisi evääkään jos mies lähdön hetkellä vasta alkaa miettimään edes koko vaateasiaa ja vaatisi minua juhlapukeissa silittämään paitansa.

Mutta tosiaan hän on aikuinen ihminen.

Mun päähän ei edelleenkään mahdu noi miehet jotka ei tiedä missä sukat/paita on, eikä ymmärrä välittää edes asiasta.  Tai se, ettei käsitetä miten edes noin suunnilleen pukeudutaan juhliin.