Perheelliset. Lomailusta.

Lapsi 3v, ei kertaakaan oltu ilman häntä missään reissussa. Minun puoleltani isovanhemmat alkoholisteja, paljon henkistä väkivaltaa käyttäviä, miehen puolelta henkisesti epävakaita ihmisiä, joten ei paljon voi heille jättää hoitoon. Kyllä me sitten ehdimme, kun lapsi on tarpeeksi vanha olemaan yksin muutaman päivän.

Naimisissa 18 vuotta, kaksi lasta 11v ja 15v.

Kahdestaan ollaan päästy lomalle kerran.  5pv reissu ulkomaille yhdeksän vuotta sitten. 

En vaan halua jättää lapsia lomareissuilta pois, koska jaettu ilo on paras ilo.

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa 18 vuotta, kaksi lasta 11v ja 15v.

Kahdestaan ollaan päästy lomalle kerran.  5pv reissu ulkomaille yhdeksän vuotta sitten. 

En vaan halua jättää lapsia lomareissuilta pois, koska jaettu ilo on paras ilo.

Sanot kuitenkin "päästy" eikä "jouduttu"?

Meillä lapset 18v, 16v ja 11v. Olemme mieheni kanssa pyrkineet viettämään joka vuosi ainakin yhden yön pussailuloman kahdestaan. Ollaan lomailtu lähikaupungeissa tai Keski-Euroopan kaupunkikohteissa. Kerran mentiin kahdestaan New Yorkiin. Miehen vanhemmat ovat mahdollistaneet tämän. On ollut kahdenkesken reissuilla ihanaa huomata, et meillä on edelleen muutakin yhteistä kuin lapset ja tykkään tuosta miehestä edelleen. Suosittelen, jos suinkin mahdollista!! Matkustelemme myös koko perheen voimin kotimaassa ja ulkomailla, joten lapsetkin saavat elämyksiä.

Minut on jätetty vauvana viikoksi hoitoon kun vanhemmat lähtivät kaksin rantalomalle. Suvussa kerrotaan hauskana juttuna miten olin yllättynyt ilme kasvoilla kun he tulivatkin takaisin.

Toisen kerran äiti joutui tulemaan lapista kesken pois kun olin vain itkenyt hoitopaikassa.

Jonkinlainen hylkäämisen tunne näistä on jäänyt vaikka matkusteltiin paljon myös koko perheen kanssa.

80-luvun nousukaudella rahaa riitti ja elämä oli muutenkin vauhdikasta. Siinä taisi yksi lapsi jäädä kelkasta.

Ottakaa mallia Vappu Pimiästä. Muutaman kerran ovat vuodessa nk pussauslomalla.

Esikoisen (ainoa lapsi silloin) ollessa n. 4v oltiin ekan kerran kolme yötä poissa, kaupunkilomalla. Lapsi oli serkkulassa kummitätinsä eli siskoni luona. Sitä ennen oltiin oltu useita kertoja muutama tunti poissa, kerran koko ilta niin ettå minun serkkuni oli jo nukuttanut lapsen kun tultiin kotiin. Syömässä, keikoilla, ystävien kanssa mm.

Kuopus on nyt 5v ja hänen syntymänsä jälkeen ollaan oltu kaksi kertaa öitä poissa. Ekana kaksi yötä festarireissulla ja toisella kertaa neljä yötä ulkomailla.

Ensi syksynä, kuopus on jo 6v ja silloin mennään miehen kanssa pitkäksi viikonlopuksi ulkomaille kun ystävämme menee naimisiin. Kyllä näitä reissuja odottaa, ihan samalla tavalla kun lastenkin kanssa reissausta. Ensi talvena olisi tarkoitus tehdä ensimmäinen pidempi ulkomaanreissu. Kuopus ei ole ollut kuin parin yön ulkomaanreissuilla, esikoisen ollessa pieni oltiin kolme viikkoa reissussa.

Meillä onneksi paljon ihmisiä jotka on valmiita hoitamaan lapsia tarvittaessa. Miehen vanhemmat ovat virkeitä eläkeläisiä jotka asuvat lähellä. Varsinkin anopilla on tapana viikonloppuisin vain soittaa että hän menee tuonne ja tuonne, voisiko ainakin ottaa lapset mukaan jos ei itse päästä. Ja nyt esikoinen on ollut siskoni maatilalla puolitoista viikkoa, kun kerrankin kesälomalla pääsee pidemmäksi aikaa sinne eläimien keskelle. Hän olisi muutenkin kokoajan menossa, leireille, mummolaan, lappiin kaverinsa perheen kanssa, serkkulaan ja sinnetänne. Kuopus on taas enemmän rauhallista tyyppiä, ainakin vielä.

Yhdessä 9 vuotta, ehdittiin noin 4 vuotta viettää sitä yhteistä aikaa ennen lapsia. Nyt lapset ovat 5v ja 3v, minä olen ollut pisimmillään lapsista erossa puoli vuorokautta. Mies on useita päiviä. Yleensä töidensä puolesta mut on pari omaakin reissua tehnyt.

Mä sinnittelen, ja yritän löytää sitä omaakin aikaa arjen keskeltä, mutta sitten on vielä parisuhdekin. Luultavasti päädytään eroon parin vuoden sisällä ellei muutosta tule.

Vanhin lapsi 16 ja nuorin 9. Muutama kerta ollaan oltu risteilyllä ja pari kertaa juhlissa niin, että lapset olleet juhlat plus seuraavan päivän hoidossa. Varmasti olisimme pääseet enemmän reissaamaan mutta kuten muutama muukin on todennut, lasten kanssa on hauska matkustaa ja käytän ne rahat mieluummin koko perheen matkaan.

Lomailemme lasteni kanssa ja kun ovat isänsä luona viikonloppuisin tai pidemmällä lomalla, käymme puolisoni kanssa omilla reissuilla. Aina, kun mahdollista. En aio kotona olla ikävöimässä lasten ollessa poissa. Eikä se ole lapsilta pois, että teen muutakin kuin keskitän koko elämäni heihin. Olen yksilö kuten lapsenikin ovat. En tiedä mihin tuo putkinäköisyys naisten kohdalla edes perustuu. Että kun saat lapsia, niin elämän tulee keskittyä vain lapsiin ja äitiyteen 🤔

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun päästiin kahdestaan, huomasin ette meillä ole enää mitään muuta puhuttavaa kuin lapset. Kahdestaan olo tuntui oudolta. Erohan siitä tuli. Oli vieraannuttu täysin toisistamme sitä perhearkea pyörittäessä, eikä muuta parisuhdeaikaa ollut kuin telkan katseli lasten mentyä nukkumaan.

Pitäkää huoli siitä parisuhteestanne. Se on lastenkin parhaaksi.

Meillekin kävi vähän niin, että jossain vaiheessa lasten kasvettua huomattiin, että yhteisiä keskusteluaiheita oli vähän. Oli vaikea ajatella mitä meillä oli aiemminkaan, se oli niin eri aikakautta se. Mutta eipä siinä mitään, mietittiin mikä mulle on tärkeää mihin mies voisi tulla mukaan, ja mikä miehelle on tärkeää mihin minä voisin tulla jotenkin mukaan, ja tehtiin niitä yhteisiä puheenaiheita, kiinnostuttiin toisistamme, keskityttiin toisiimme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mille lomalle? Miksei sinne saa lapset tulla?

Ja parisuhde kiittää.

Jaa niin että lapset pilaa parisuhteen? No enpä ole huomannut.

Miesten kanssa työskennelleenä olen kuunnellut vuosia sitä itkua kun ei ole parisuhteessa yhtään kahdenkeskistä aikaa.

Enkä sanonut että lapset pilaa parisuhteen, ihme tulkinta sulla. Sen sijaan jos lapset menee aina parisuhteen edelle silloin parisuhde kärsii. Lapsien ja suhteen pitäisi olla samalla viivalla ja kummallekin antaa omaa aikaa.

Mua kiinnostaisi tietää mitä nämä itkijä-miehet ovat tehneet sen sen kahdenkeskisen ajan eteen? Ovatko järjestäneet lapset hoitoon turvalliselle aikuiselle iänmukaiseksi ajaksi mutta vaimo on kieltänyt tai mennyt ulvoen perässä? Vai odottaneet että vaimo päättää, organisoi ja toteuttaa tämänkin, mielellään vaikka omia sukulaisiaan hyödyntäen koska välit miehen sukulaisiin ovat käytännössä katkenneet kun mies on lakannut pitämästä yhteyttä omaan sukuunsa pariuduttuaan siinä toivossa että vaimo tekisi senkin puolesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yksi viisivuotias. Emme ole kertaakaan lomailleet miehen kanssa kaksistaan. Miksi olisimme? Olemme kyllä kumpikin käyneet viikonloppureissussa kavereiden kanssa niin, että puoliso on jäänyt kotiin lapsen kanssa. On ollut tosi ihanaa päästä pitkästä aikaa rauhassa juttelemaan kaverin kanssa ilman, että joku on koko ajan hihassa roikkumassa ja vaatimassa huomiota. Muutoin matkustelemme koko perheen kanssa yhdessä tai minä menen lapsen kanssa kaksistaan.

Olemme kerran käyneet teatterissa ja toisen kerran ravintolassa niin, että siskoni on hoitanut lastamme sen pari tuntia. Parisuhteemme voi oikein hyvin. Emme tarvitse hyvään perhe-elämään eroa lapsesta.

Hups, ettet vaan nyt kompastunut omaan ylimielisyyteesi?

Miksi haluat lomailla jonkun ystäväsi kanssa ilman, että joku on "hihassa roikkumassa ja vaatimassa huomiota", jos et kuitenkaan tarvitse hyvään perhe-elämään eroa lapsesta?

Tarkkuutta ystäväni, tarkkuutta.

Ystäväni, taidat tarvita lisäselvitystä.

Muutin aikoinani pois kotiseudulta opiskelemaan. Opintojen jälkeen muutin pitkin Suomea työn perässä. Minulla on kavereita Helsingistä Ouluun, lähin kaveri asuu 200 km päässä. Minä en siis poikkea yhtäkkiä päiväseltään kahvilla vaan kaverin luokse meneminen on aina pienimuotoinen järjestelykysymys ja vaatii vähintään yhden yön poissaolon kotoa. Silloin mies jää lapsen kanssa kotiin. Minusta on myös mukavaa jutella kavereiden kanssa ilman, että lapsi koko ajan keskeyttää ja hyörii ympärillä ja vaatii osansa huomiosta kuten lapsilla on tapana, vaikka olisikin hyvin kasvatettu mukula.

Kerran olin kavereiden kanssa viikon reissussa. Kyse oli opiskeluaikojen porukasta ja lähdimme etelään viikoksi ilman perheitämme. Meillä kaikilla oli siihen aikaan jo puoliso ja lapsia.

Kun mieheni lähtee kavereineen matkaan, hän lähtee Lappiin koskikalastamaan. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa mennä sinne mäkäräisten syötiksi ja lasta taas ei voi päästää isänsä kanssa sinne hukkumaan. Ne ovat kalamiesten reissuja ne, kun jökötetään koskessa samoissa kalsareissa kumipuvussa 24 tuntia putkeen ja välillä nukutaan heti jossain möksässä ja sitten ajetaan seuraavalle koskelle.

Minä käyn silloin tällöin lapsen kanssa kaksistaan yön yli matkoilla, esim. kylpylöissä, koska minulla on enemmän lomaa kuin miehellä enkä aina jaksa nyhjätä kotona.

En ole ylimielinen (toisin kuin sinä). Minä en tarvitse hyvään perhe-elämään tai hyvään parisuhteeseen sitä, että lapsi laitetaan kerran kuussa viikonlopuksi ja vielä lisäksi pari kertaa vuodessa viikoksi isovanhemmille, jotta minä saa "hoidettua parisuhdetta". Joku muu saattaa tarvita. Minusta se kuulostaa enemmän surulliselta kuin mukavalta, mutta meitä on moneen junaan.

Annas mä ennustan. Kun teille tulee ero, se tulee sinulle kuin salama kirkkaalta taivaalta. Teillähän meni kaikki niin hyvin.

Kuinka usein? Vanhin lapsi on 14 v eikä 14 vuoteen olla käyty kahdestaan lomalla. Osattaiskohan edes?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa 18 vuotta, kaksi lasta 11v ja 15v.

Kahdestaan ollaan päästy lomalle kerran.  5pv reissu ulkomaille yhdeksän vuotta sitten. 

En vaan halua jättää lapsia lomareissuilta pois, koska jaettu ilo on paras ilo.

Sanot kuitenkin "päästy" eikä "jouduttu"?

Niin. Harvoin sitä "joutuu" lomalle.

Mutta kuten kirjoitin, niin rakastan sitä kun lapset odottavat tulevaa lomamatkaa ja sitä miten onnellisia he ovat kun lomailemme yhdessä jossakin kivassa kohteessa. Ajattelemme mieheni kanssa niin, että lapset lähtevät muutaman vuoden sisällä pois kotoa, niin lomailemme kahden sitten sen jälkeen. Vaikkakin lapset ovatkin ilmoittaneet, että he haluavat aikuisenakin meidän kanssa lomalle :D

En arvostele heitä jotka pääsevät kahden lomailemaan puolison kanssa.

Tässä haluan kertoa eräästä perheen tavasta. Tytöllämme oli ystävä joskus 10v iässä. Tämä tyttö oli meillä käymässä kun sai puhelun kännykkäänsä. Äitinsä (vanhemmat eronneet ja äidillä uusi miesystävä) soitti ja kertoi että lähtee huomenna lomalle ja tyttö ja veljensä menevät mummolaan hoitoon. Tyttö itki puhelimessa, että äiti et voi jättää meitä, me halutaan mukaan! Äiti kertoi, että ei voi ottaa mukaan lapsia, koska tämä matka oli lahja miesystävältä hänelle. Äiti oli siis lähdössä kahden viikon lomalle Thaimaahan, ilman että kertoi lapsilleen kasvotusten asiasta. Lapsi oli siis silloin juuri isällään eikä hänellä ollut mahdollisuutta edes hyvästellä äitiään loman ajaksi. Olin itse aika järkyttynyt ja hyvin pahoillani lapsen puolesta. Toiminta oli minusta suorastaan julmaa lasta kohtaan. 

Emme ole koskaan olleet puolison kanssa lomalla ja tuskin koskaan tulemme pääsemäänkään ennenkuin lapset ovat tarpeeksi isoja olemaan itsekseen.

Yritän olla miettimättä asiaa. Viimeisin kerta kun ollaan oltu kahdestaan pitämässä hauskaa oli kun lapsi oli n. 3.5v. Nyt on yli 7v ja on toinenkin pienempi hoidettavana.

Tänä vuonna ollaan oltu yksi viikonloppu poissa kotoa niin, että lapset on hoidossa. Pidemmillä lomamatkoilla ei olla oltu kun vanhempi lapsikin on vasta 3.

Vierailija kirjoitti:

Kerran kesässä. Isovanhemmat hoitaa. Reissataan lastenkin kanssa joka kesä mutta myös meidän kahdenkeskinen loma on ollut ohjelmistossa siitä lähtien kun nuorempi täytti 2. Olemme yleensä 4-5 päivää jossain kaupunkilomalla. On kyllä ihanaa ja tulee tarpeeseen joka kerta. Lasten kanssa reissaaminenkin on kivaa mutta erilaista.

Vau! Täytyy myöntää, että tälläiset tekstit muljauttaa sydäntä rinnassa, kun tietää että itsekin niiiiiin tarvitsisi jotain tälläistä! Olen todella kateellinen!

Pitäisi varmaan olla lukematta näitä juttuja. Joka vuosi yritän meille kalastaa edes yhden yön jostain, toistaiseksi 4 vuotta siinä onnistumatta. Nyt saataisiin sukulaistyttö satkulla hoitamaan lapsia muutamaksi tunniksi illalla (joutuu jäämään yöksi) kotiimme yksien juhlien ajaksi. Tietty se sitten tarkoittaa sitä että tullessamme kotiin hoitovastuu jatkuu ja nuorempi herää aamulla tapansa mukaan klo 06.30.

Kaikki muut ovat ihanan ykskantaan tehneet selväksi ettei kiinnosta. Emme siis tosiaan lomaile, viime kesänä sai lapsettomat häät hoitaa ihan yksinään ilman puolisoa.

Olemme uusioperhe, joten lomailu kahdestaan on helppoa. Oma lapsi on 12v ja miehen lapsi 9. Koko perheenä käydään ulkomailla pari kertaa vuodessa ja päälle muutama kotimaanreissu. Miehen kanssa käydään ulkomailla kahdestaan 2-4krt vuodessa ja kotimaassa pari lyhyttä reissua per vuosi.

Miten parisuhdereissu pois sulkisi sen, ettei voisi reissata myös perheenä?

Meillä on ainakin sellainen ongelma, että kun lapset eivät käytännössä ikinä ole ulkopuolisessa hoidossa, etenkään vuosiin olleet yökylässä (toinen ei koskaan), niin heistä on tullut aika arkoja ja perhekeskeisiä siinä samalla. Ei siis toivoakaan, että isompi lähtisi vaikka kaverilleen yökylään. Herkästi alkaa myös valitus, jos vanhemmilla on edes niitä omia menoja, ettei koskaan olla kotona. Ihan kauheeta, koska me ei kyllä muuta olla kuin kotona tai sitten reissussa perheenä.

Minusta olisi ollut ihanaa kun elämässä olisi ollut muitakin aikuisia, jotka ovat kiinnostuneita lapsistamme. Jossain vaiheessa minun oli opiskelujen takia pakko palkata hoitaja, joka sattui olemaan ihana mummu, niin johan lapsi leimautui häneen ja 2v jälkeen edelleen kyselee miksei se mummu käy meillä enää katsomassa meitä. Niin.....