Perheelliset. Lomailusta.

Me ollaan lapsiperhelomalla nyt kahden lapsen kanssa, lopputulos: nuorempi ei nuku kunnolla, nukahtaa yöllä ja herää tapansa mukaan silti kuudelta, huutamaan tietenkin. Siinä vanhempikin herää, ja koko muu matkaseurue. Kaikkia väsyttää, äitiä lähinnä itkettää. Isompi tulee kiukuttelemaan koko päivän väsymystä. Kotiin kannattaisi ehkä kuitenkin lähteä ja lopettaa yritykset tehdä mitään muuta kuin kykkiä kotihiekkiksellä. Loput kesän pikkureissut on tältä istumalta peruttu, eihän tälläistä p*skaa jaksa kukaan. Parempi vaan kärsiä niistä univeloista kotona.

Tulis kyllä ihan tarpeeseen loma aikuisten kesken, lasten kanssa kun mikään ei tunnu onnistuvan. Ja mistään ihan pienistä ei kuitenkaan ole kyse, vaan koululaisesta ja yli kaksivuotiaasta. Olemme niinkin eksoottisella lomalla kuin 160km päässä kotoa. Katsellaan ensi vuonna uudestaan jos joku tekeminen onnistuisi joskus.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tuo väsynyt äiti, voin sanoa että isäkin on väsynyt. Olemme tasan tienneet, että yksin lasten kanssa olemme ja silti halunneet perheen perustaa. Se, että avaudun vaan jollain anonyymipalstalla lapsiperhe-elämästä ei näy arjessa mitenkään.

Tiedän, ettei ole vaihtoehtoja kun vain jaksaa. Olisi ollut raskasta jättää perhe siksi perustamatta, että apua ei saa koskaan mistään, sillä se on ollut molempien suurimpia haaveita. Kyllähän se vähän syö, ettei tällä hetkellä ole mitään yhteistä aikaa arjessa tai juhlassa varastaa. Tai ehkä se ei tuntuisi niin raskaalta, jos lähemmäs neljä vuotta ei oltaisi oltu ilman vanhempien yhteistä omaa vapaa-aikaa. Ennen oli ne illat edes.

Me ollaan kuitenkin ns hyviä vanhempia, korkeakoulutettuja, hyvätuloisia, aikaa löytyy ja kiinnostusta, mutta kyllähän tässä ajetaan piippuun kun jää yksin. Ja vaikka kuinka maksullista hoitoa olisi tarjolla, niin on aika iso kynnys alkaa hoidattamaan ulkopuoliseen hoitoon tottumattomia lapsia vierailla ihmisillä.

Ensi kesänä onneksi nuorempikin on hoidossa. Silloin aiotaan varastaa se yksi viikko (siitä max 25h viikko sopparista) itsellemme, koululainen saa olla leirillä. Sitten voidaan taivastella iltsikassa "lapset hoidossa, vanhemmat lomalla".

Hei onnea olen isäpuoli 2lapselle tykkään olla lasten kanssa lomani lasten äiti saa 2viikkoa olla lomalla lapsista itsellä ei lapsia mut tiedän mitä lasten kanssa on olla onneksi biologinen isä kuvioissa haluu olla lastensa elämässä mukana

Budjettisyistä matkustelu on meille harvinaista herkkua, joten todellakin tehdää se yhdessä lasten kanssa. Parisuhdeaikaa voimme ottaa ihan arjessakin.

Kyllä matkustelemme myös kahdestaan, en toki pidä tätä itsestäänselvyytenä mutta kun siihen on mahdollisuus niin toki käytämme sen. Ja pidän myös lapsien oikeutena lomailla joskus ilman vanhempia esim. Mummun ja papan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa 18 vuotta, kaksi lasta 11v ja 15v.

Kahdestaan ollaan päästy lomalle kerran.  5pv reissu ulkomaille yhdeksän vuotta sitten. 

En vaan halua jättää lapsia lomareissuilta pois, koska jaettu ilo on paras ilo.

Sanot kuitenkin "päästy" eikä "jouduttu"?

Niin. Harvoin sitä "joutuu" lomalle.

Mutta kuten kirjoitin, niin rakastan sitä kun lapset odottavat tulevaa lomamatkaa ja sitä miten onnellisia he ovat kun lomailemme yhdessä jossakin kivassa kohteessa. Ajattelemme mieheni kanssa niin, että lapset lähtevät muutaman vuoden sisällä pois kotoa, niin lomailemme kahden sitten sen jälkeen. Vaikkakin lapset ovatkin ilmoittaneet, että he haluavat aikuisenakin meidän kanssa lomalle :D

En arvostele heitä jotka pääsevät kahden lomailemaan puolison kanssa.

Tässä haluan kertoa eräästä perheen tavasta. Tytöllämme oli ystävä joskus 10v iässä. Tämä tyttö oli meillä käymässä kun sai puhelun kännykkäänsä. Äitinsä (vanhemmat eronneet ja äidillä uusi miesystävä) soitti ja kertoi että lähtee huomenna lomalle ja tyttö ja veljensä menevät mummolaan hoitoon. Tyttö itki puhelimessa, että äiti et voi jättää meitä, me halutaan mukaan! Äiti kertoi, että ei voi ottaa mukaan lapsia, koska tämä matka oli lahja miesystävältä hänelle. Äiti oli siis lähdössä kahden viikon lomalle Thaimaahan, ilman että kertoi lapsilleen kasvotusten asiasta. Lapsi oli siis silloin juuri isällään eikä hänellä ollut mahdollisuutta edes hyvästellä äitiään loman ajaksi. Olin itse aika järkyttynyt ja hyvin pahoillani lapsen puolesta. Toiminta oli minusta suorastaan julmaa lasta kohtaan. 

Jep jep, tosi julmaa. Ihan viikoksi joutui omalle mummolleen. Ja mitä ne hyvästelyt kasvotusten olisi asiaa muuttaneet? Lapsi turvallisten, tuttujen aikuisten kanssa viikon. Kyllä äiti saa yksinkin lähteä lomailemaan, kun perusasiat on kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa 18 vuotta, kaksi lasta 11v ja 15v.

Kahdestaan ollaan päästy lomalle kerran.  5pv reissu ulkomaille yhdeksän vuotta sitten. 

En vaan halua jättää lapsia lomareissuilta pois, koska jaettu ilo on paras ilo.

Sanot kuitenkin "päästy" eikä "jouduttu"?

Niin. Harvoin sitä "joutuu" lomalle.

Mutta kuten kirjoitin, niin rakastan sitä kun lapset odottavat tulevaa lomamatkaa ja sitä miten onnellisia he ovat kun lomailemme yhdessä jossakin kivassa kohteessa. Ajattelemme mieheni kanssa niin, että lapset lähtevät muutaman vuoden sisällä pois kotoa, niin lomailemme kahden sitten sen jälkeen. Vaikkakin lapset ovatkin ilmoittaneet, että he haluavat aikuisenakin meidän kanssa lomalle :D

En arvostele heitä jotka pääsevät kahden lomailemaan puolison kanssa.

Tässä haluan kertoa eräästä perheen tavasta. Tytöllämme oli ystävä joskus 10v iässä. Tämä tyttö oli meillä käymässä kun sai puhelun kännykkäänsä. Äitinsä (vanhemmat eronneet ja äidillä uusi miesystävä) soitti ja kertoi että lähtee huomenna lomalle ja tyttö ja veljensä menevät mummolaan hoitoon. Tyttö itki puhelimessa, että äiti et voi jättää meitä, me halutaan mukaan! Äiti kertoi, että ei voi ottaa mukaan lapsia, koska tämä matka oli lahja miesystävältä hänelle. Äiti oli siis lähdössä kahden viikon lomalle Thaimaahan, ilman että kertoi lapsilleen kasvotusten asiasta. Lapsi oli siis silloin juuri isällään eikä hänellä ollut mahdollisuutta edes hyvästellä äitiään loman ajaksi. Olin itse aika järkyttynyt ja hyvin pahoillani lapsen puolesta. Toiminta oli minusta suorastaan julmaa lasta kohtaan. 

Jep jep, tosi julmaa. Ihan viikoksi joutui omalle mummolleen. Ja mitä ne hyvästelyt kasvotusten olisi asiaa muuttaneet? Lapsi turvallisten, tuttujen aikuisten kanssa viikon. Kyllä äiti saa yksinkin lähteä lomailemaan, kun perusasiat on kunnossa.

*siis kaksi viikkoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa 18 vuotta, kaksi lasta 11v ja 15v.

Kahdestaan ollaan päästy lomalle kerran.  5pv reissu ulkomaille yhdeksän vuotta sitten. 

En vaan halua jättää lapsia lomareissuilta pois, koska jaettu ilo on paras ilo.

Sanot kuitenkin "päästy" eikä "jouduttu"?

Niin. Harvoin sitä "joutuu" lomalle.

Mutta kuten kirjoitin, niin rakastan sitä kun lapset odottavat tulevaa lomamatkaa ja sitä miten onnellisia he ovat kun lomailemme yhdessä jossakin kivassa kohteessa. Ajattelemme mieheni kanssa niin, että lapset lähtevät muutaman vuoden sisällä pois kotoa, niin lomailemme kahden sitten sen jälkeen. Vaikkakin lapset ovatkin ilmoittaneet, että he haluavat aikuisenakin meidän kanssa lomalle :D

En arvostele heitä jotka pääsevät kahden lomailemaan puolison kanssa.

Tässä haluan kertoa eräästä perheen tavasta. Tytöllämme oli ystävä joskus 10v iässä. Tämä tyttö oli meillä käymässä kun sai puhelun kännykkäänsä. Äitinsä (vanhemmat eronneet ja äidillä uusi miesystävä) soitti ja kertoi että lähtee huomenna lomalle ja tyttö ja veljensä menevät mummolaan hoitoon. Tyttö itki puhelimessa, että äiti et voi jättää meitä, me halutaan mukaan! Äiti kertoi, että ei voi ottaa mukaan lapsia, koska tämä matka oli lahja miesystävältä hänelle. Äiti oli siis lähdössä kahden viikon lomalle Thaimaahan, ilman että kertoi lapsilleen kasvotusten asiasta. Lapsi oli siis silloin juuri isällään eikä hänellä ollut mahdollisuutta edes hyvästellä äitiään loman ajaksi. Olin itse aika järkyttynyt ja hyvin pahoillani lapsen puolesta. Toiminta oli minusta suorastaan julmaa lasta kohtaan. 

Jep jep, tosi julmaa. Ihan viikoksi joutui omalle mummolleen. Ja mitä ne hyvästelyt kasvotusten olisi asiaa muuttaneet? Lapsi turvallisten, tuttujen aikuisten kanssa viikon. Kyllä äiti saa yksinkin lähteä lomailemaan, kun perusasiat on kunnossa.

Oletko joku empatian suurlähettiläs!? Kaksi viikkoa erossa äidistä on lapselle todella pitkä aika. Vaikka se olisikin nykyään uusi normaali eronneiden minä-minävanhempien mielestä. Ja se että lapsi kuulee asian puhelimitse, eikä pääse halaamaan tms. ja sanomaan heippoja, voi olla lapselle kova paikka. Mutta sitä on kaltaisellesi varmaan turha sen enempää avata.

Kahdestaan? Loma?

Kerran. Silloin kun mentiin naimisiin ja oltiin häämatkalla. Kesti 3 päivää. Se oli 9 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein pääsette puolison kanssa kahdestaan lomalle?

Ei kertaakaan.

Terveisin 3:n lapsen vanhemmat

Tämä kuulostaa ehkä vähän sokeriselta, mutta meidän perhe tykkää lomailla yhdessä. Matkoja on kiva suunnitella yhdessä ja tykkäämme kuitenkin tehdä samoja juttuja. Tuntuisi vähän hassulta jättää lapset pois jostain kivasta kokemuksesta. Jaettu ilo ja niin pois päin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa 18 vuotta, kaksi lasta 11v ja 15v.

Kahdestaan ollaan päästy lomalle kerran.  5pv reissu ulkomaille yhdeksän vuotta sitten. 

En vaan halua jättää lapsia lomareissuilta pois, koska jaettu ilo on paras ilo.

Sanot kuitenkin "päästy" eikä "jouduttu"?

Niin. Harvoin sitä "joutuu" lomalle.

Mutta kuten kirjoitin, niin rakastan sitä kun lapset odottavat tulevaa lomamatkaa ja sitä miten onnellisia he ovat kun lomailemme yhdessä jossakin kivassa kohteessa. Ajattelemme mieheni kanssa niin, että lapset lähtevät muutaman vuoden sisällä pois kotoa, niin lomailemme kahden sitten sen jälkeen. Vaikkakin lapset ovatkin ilmoittaneet, että he haluavat aikuisenakin meidän kanssa lomalle :D

En arvostele heitä jotka pääsevät kahden lomailemaan puolison kanssa.

Tässä haluan kertoa eräästä perheen tavasta. Tytöllämme oli ystävä joskus 10v iässä. Tämä tyttö oli meillä käymässä kun sai puhelun kännykkäänsä. Äitinsä (vanhemmat eronneet ja äidillä uusi miesystävä) soitti ja kertoi että lähtee huomenna lomalle ja tyttö ja veljensä menevät mummolaan hoitoon. Tyttö itki puhelimessa, että äiti et voi jättää meitä, me halutaan mukaan! Äiti kertoi, että ei voi ottaa mukaan lapsia, koska tämä matka oli lahja miesystävältä hänelle. Äiti oli siis lähdössä kahden viikon lomalle Thaimaahan, ilman että kertoi lapsilleen kasvotusten asiasta. Lapsi oli siis silloin juuri isällään eikä hänellä ollut mahdollisuutta edes hyvästellä äitiään loman ajaksi. Olin itse aika järkyttynyt ja hyvin pahoillani lapsen puolesta. Toiminta oli minusta suorastaan julmaa lasta kohtaan. 

Jep jep, tosi julmaa. Ihan viikoksi joutui omalle mummolleen. Ja mitä ne hyvästelyt kasvotusten olisi asiaa muuttaneet? Lapsi turvallisten, tuttujen aikuisten kanssa viikon. Kyllä äiti saa yksinkin lähteä lomailemaan, kun perusasiat on kunnossa.

Lapsella on 10 viikkoa lomaa. Harvalla aikuisella on tuota määrää kesälomaa. Sanotaan, että aikuisilla on kesällä lomaa 4 viikkoa.

Tuosta neljästä lyhyestä viikosta aikuiset haluavat ihan omaa lomaa 1-2. Lyhyellä matematiikalla perheelle jää yhteistä loma-aikaa kesällä ehkä vain kaksi viikkoa.

Kivaa vanhemmille siellä lapsivapaalla. Kivaa lapsille olla riepoteltuna sinne tänne lähes koko kesä?

JA kyllä - myös minä ja mies matkustamme hääpäivänä yleensä jonnekin. Kyse on silloin pe-su-matkasta, eikä se ole meidän yhteisestä 5-6 viikon kesälomastamme pois.

Sain toisen lapseni 40-vuotiaana ja väittäisin, että tämä on ikäkysymys. Ehkä me 2mummoäidit" emme väsy niin kovasti omiin lapsiimme - ehkä me "mummoäidit" emme tarvitse lapsivapaata jaksaaksemme.

Lapset nyt 9 ja 4. Pääsemme n. kerran vuodessa 2-4 päiväksi. Viime ja toissa vuonna olimme 2 reissulla, mikä oli mielestäni aika paljon, mutta nyt odotan toivotusti kolmatta, joten emme ole menossa kahdestaan mihinkään ainakaan pariin vuoteen (emme ole alle 1-vuotiaita jättäneet muille yöhoitoon, eikä alle 2-vuotiaitakaan kuin yhdeksi yöksi, missä ajassa ei ehdi hirveästi reissata).

Miehen vanhemmat ovat itse halunneet hoitaa, ja siitä olemme erittäin kiitollisia. Minun äitini hoitaa joskus myös lyhyempiä aikoja. Yli 4 yötä emme pistäisi isovanhempia hoitamaan näitä nykyisiäkään, ja kolmannen ilmaantuessa tietysti mahdollinen aika lyhenee reilusti, emme halua rasittaa heitä.

Meillä on pian neljävuotias lapsi eikä olla lapsen syntymän jälkeen viettää yhtään ainoaa yötä ilman lasta. Isovanhemmat eivät halua ilta- tai yökylään, vaikka viikottain muuten viettävätkin muutaman tunnin lapsen kanssa. Yhdessä perheenä ollaan reissailtu; kolme pidempää ulkomaanmatkaa, 5 risteilyä eri paikkoihin sekä kotimaanmatkailua muutaman kerran vuodessa. Lapsemme on erittäin vilkas ja temperamenttinen, joten haasteita on, mutta hän on nukkunut onneksi ihan hyvin missä vain ja ruokailujenkaan suhteen ei ole mitään rajoitteita. Kiukutteluilta ei olla säästytty, mutta silti minusta on mukava reissata hänen kanssaan.

Onhan se matkustelu erilaista lapsen kanssa, mutta silti kiva päästä välillä pois arkiympyröistä, valmiisiin pöytiin ja pois arkiaskareista. Ollaan myös retkeilty aikuistenkin makuun eikä kierretty pelkästään lapsen ehdoilla. Kaikille jotakin :) Ja on saatu nauttia kahdenkeskisestäkin ajasta lapsen nukkuessa, fiilistellen miehen kanssa kuoharilasillisen tai toisenkin ääressä. Välillä toinen lähtee lapsen kanssa jonnekin leikipaikalle että toinen voi tehdä jotakin yksinkin jos siltä tuntuu.

Minusta on ollut oikeastaan mielenkiintoistakin laajentaa elämääni myös kaikenlaisilla lapsille mieluisilla kohteilla ja asioilla. Ihanaa nähdä oma lapsi iloisena ja riemukkaana! Jälkikäteenkin on mukava muistella yhdessä kivoja kokemuksia. Toki tätä varten ei tarvitsisi lähteä merta edemmäs kalaan, mutta uskonpa että jos me aikuiset nautimme olostamme reissuissa niin myös lapsella on kivaa, paikasta riippumatta.

Tätä minun koulutettuna ihmisenä on aina ollut vähän vaikea ymmärtää: miten kuvittelette että lapset tottuvat ulkopuoliseen hoitoon jos ette järjestä heille siihen tilaisuutta? Kun kerran on varaakin, normaalisti toimitaan niin että ensin hoitaja tulee tutustumaan ja vanhempi käy vaikka vain lähikaupassa tai kitkee kukkapenkin sillä välin. Seuraavaksi vähän pitempi aika ja hoitaja voi esim. viedä lapset lähipuistoon tms. Kolmannella kerralla jo antaa välipalan ja on päiväuniajan yli, seuraavalla tulee koko illaksi jne. Näin sitä totutellaan!

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan kuitenkin ns hyviä vanhempia, korkeakoulutettuja, hyvätuloisia, aikaa löytyy ja kiinnostusta, mutta kyllähän tässä ajetaan piippuun kun jää yksin. Ja vaikka kuinka maksullista hoitoa olisi tarjolla, niin on aika iso kynnys alkaa hoidattamaan ulkopuoliseen hoitoon tottumattomia lapsia vierailla ihmisillä.

Ensi kesänä onneksi nuorempikin on hoidossa. Silloin aiotaan varastaa se yksi viikko (siitä max 25h viikko sopparista) itsellemme, koululainen saa olla leirillä. Sitten voidaan taivastella iltsikassa "lapset hoidossa, vanhemmat lomalla".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa 18 vuotta, kaksi lasta 11v ja 15v.

Kahdestaan ollaan päästy lomalle kerran.  5pv reissu ulkomaille yhdeksän vuotta sitten. 

En vaan halua jättää lapsia lomareissuilta pois, koska jaettu ilo on paras ilo.

Sanot kuitenkin "päästy" eikä "jouduttu"?

Niin. Harvoin sitä "joutuu" lomalle.

Mutta kuten kirjoitin, niin rakastan sitä kun lapset odottavat tulevaa lomamatkaa ja sitä miten onnellisia he ovat kun lomailemme yhdessä jossakin kivassa kohteessa. Ajattelemme mieheni kanssa niin, että lapset lähtevät muutaman vuoden sisällä pois kotoa, niin lomailemme kahden sitten sen jälkeen. Vaikkakin lapset ovatkin ilmoittaneet, että he haluavat aikuisenakin meidän kanssa lomalle :D

En arvostele heitä jotka pääsevät kahden lomailemaan puolison kanssa.

Tässä haluan kertoa eräästä perheen tavasta. Tytöllämme oli ystävä joskus 10v iässä. Tämä tyttö oli meillä käymässä kun sai puhelun kännykkäänsä. Äitinsä (vanhemmat eronneet ja äidillä uusi miesystävä) soitti ja kertoi että lähtee huomenna lomalle ja tyttö ja veljensä menevät mummolaan hoitoon. Tyttö itki puhelimessa, että äiti et voi jättää meitä, me halutaan mukaan! Äiti kertoi, että ei voi ottaa mukaan lapsia, koska tämä matka oli lahja miesystävältä hänelle. Äiti oli siis lähdössä kahden viikon lomalle Thaimaahan, ilman että kertoi lapsilleen kasvotusten asiasta. Lapsi oli siis silloin juuri isällään eikä hänellä ollut mahdollisuutta edes hyvästellä äitiään loman ajaksi. Olin itse aika järkyttynyt ja hyvin pahoillani lapsen puolesta. Toiminta oli minusta suorastaan julmaa lasta kohtaan. 

Jep jep, tosi julmaa. Ihan viikoksi joutui omalle mummolleen. Ja mitä ne hyvästelyt kasvotusten olisi asiaa muuttaneet? Lapsi turvallisten, tuttujen aikuisten kanssa viikon. Kyllä äiti saa yksinkin lähteä lomailemaan, kun perusasiat on kunnossa.

Lapsella on 10 viikkoa lomaa. Harvalla aikuisella on tuota määrää kesälomaa. Sanotaan, että aikuisilla on kesällä lomaa 4 viikkoa.

Tuosta neljästä lyhyestä viikosta aikuiset haluavat ihan omaa lomaa 1-2. Lyhyellä matematiikalla perheelle jää yhteistä loma-aikaa kesällä ehkä vain kaksi viikkoa.

Kivaa vanhemmille siellä lapsivapaalla. Kivaa lapsille olla riepoteltuna sinne tänne lähes koko kesä?

JA kyllä - myös minä ja mies matkustamme hääpäivänä yleensä jonnekin. Kyse on silloin pe-su-matkasta, eikä se ole meidän yhteisestä 5-6 viikon kesälomastamme pois.

Sain toisen lapseni 40-vuotiaana ja väittäisin, että tämä on ikäkysymys. Ehkä me 2mummoäidit" emme väsy niin kovasti omiin lapsiimme - ehkä me "mummoäidit" emme tarvitse lapsivapaata jaksaaksemme.

Ei ole ikäkysymys, vaan ihmiskysymys sekä turvaverkkokysymys. Minä olen saanut lähempänä kahtakymppiä kuin kolmea omat poikani. Lomaa ei ole eikä tule, mielellään kyllä esim yhden-kahden yön reissun voisi joskus tehdä, tai olla vaan ihan sen aikaa kotona ilman lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Tätä minun koulutettuna ihmisenä on aina ollut vähän vaikea ymmärtää: miten kuvittelette että lapset tottuvat ulkopuoliseen hoitoon jos ette järjestä heille siihen tilaisuutta? Kun kerran on varaakin, normaalisti toimitaan niin että ensin hoitaja tulee tutustumaan ja vanhempi käy vaikka vain lähikaupassa tai kitkee kukkapenkin sillä välin. Seuraavaksi vähän pitempi aika ja hoitaja voi esim. viedä lapset lähipuistoon tms. Kolmannella kerralla jo antaa välipalan ja on päiväuniajan yli, seuraavalla tulee koko illaksi jne. Näin sitä totutellaan!

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan kuitenkin ns hyviä vanhempia, korkeakoulutettuja, hyvätuloisia, aikaa löytyy ja kiinnostusta, mutta kyllähän tässä ajetaan piippuun kun jää yksin. Ja vaikka kuinka maksullista hoitoa olisi tarjolla, niin on aika iso kynnys alkaa hoidattamaan ulkopuoliseen hoitoon tottumattomia lapsia vierailla ihmisillä.

Ensi kesänä onneksi nuorempikin on hoidossa. Silloin aiotaan varastaa se yksi viikko (siitä max 25h viikko sopparista) itsellemme, koululainen saa olla leirillä. Sitten voidaan taivastella iltsikassa "lapset hoidossa, vanhemmat lomalla".

Me ollaan sitä ihmistyyppiä joka haluaisi viettää lapsetonta aikaa ihan vaan kotona joskus. Ei paljon motivoi "kouluttaa" hoitajaa, kun sitten pitää kauheasti aina mennä johonkin muualle. Hotellit, ravintolat ym eivät ole meitä varten, joten ei olla koettu tarpeelliseksi perheen ulkopuolisia hoitajia. Pääsääntöisesti lapset kumminkin nukkuvat illalla, niin siinähän voi sitten olla kotona "ilman" niitä lapsia.

Me voisimme lähteä koska vaan. Miehen vanhemmat katsoisivat lapsien perään vaikka kuinka kauan jos olis tarvetta mutta meillä on ihan kiva elämä lasten kanssa. Joskus käydään iltamenoilla. Matkalle halutaan lapset mukaan. Matkustettiin tarpeeksi kahdestaan ennen lapsia eikä siihen mene kauan kun ollaan taas vaan kahdestaan...

Kerta-pari vuoteen (pitkä)viikonloppu, muutama yhden yön kyläily, jolloin teoriassa mahdollisuus esim. hotelliyöhön kotimaassa. En tunne lainkaan huonoa omatuntoa näistä. Yhden kerran oltu viikko kahdestaan reissussa. Lapset 5v. kaksoset.

Kerran vuodessa ollaan pari yötä poissa. Lisäksi paristi vuodessa illalla syömässä. Kyllä on ihmeellisiä vastauksia täällä, ei ihme että syntyvyys laskee, kun yleinen ilmapiiri on se, että lapsen saatuasi et saa 18 vuoteen käydä missään aikuisten kesken. Ja vielä ihmeellisempää on syyllistys siitä, jos harmittaa, kun kukaan isovanhempi ei ole lastenlasten tapaamisesta ja hoitamisesta kiinnostunut. Terveiden isovanhempien kohdalla se kertoo rakkauden puutteesta. Siitä saakin olla harmissaan. Jokainen vanhempi toivoo lapsilleeen parasta. Eristäytynyt ydinperhemalli tuottaa katkeruutta, kuten tästäkin ketjusta käy ilmi.

Emme ole lomailleet kertaakaan kaksin lapsen (13 v.) syntymän jälkeen