Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perheelliset. Lomailusta.
05.07.2018 |
Kuinka usein pääsette puolison kanssa kahdestaan lomalle?
Kommentit (204)
Ei koskaan, ei ole ketään hoitamaan lapsia. Ehkä sitten päästään kaksin kun uskaltaa jättää yksin kotiin (16-18 v huteissä jos ovat kunnollisia), mutta näin on pärjätty kyllä, lomallaan kaikki yhdessä ja meillä on hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisissa 18 vuotta, kaksi lasta 11v ja 15v.
Kahdestaan ollaan päästy lomalle kerran. 5pv reissu ulkomaille yhdeksän vuotta sitten.
En vaan halua jättää lapsia lomareissuilta pois, koska jaettu ilo on paras ilo.
Sanot kuitenkin "päästy" eikä "jouduttu"?
Niin. Harvoin sitä "joutuu" lomalle.
Mutta kuten kirjoitin, niin rakastan sitä kun lapset odottavat tulevaa lomamatkaa ja sitä miten onnellisia he ovat kun lomailemme yhdessä jossakin kivassa kohteessa. Ajattelemme mieheni kanssa niin, että lapset lähtevät muutaman vuoden sisällä pois kotoa, niin lomailemme kahden sitten sen jälkeen. Vaikkakin lapset ovatkin ilmoittaneet, että he haluavat aikuisenakin meidän kanssa lomalle :D
En arvostele heitä jotka pääsevät kahden lomailemaan puolison kanssa.
Tässä haluan kertoa eräästä perheen tavasta. Tytöllämme oli ystävä joskus 10v iässä. Tämä tyttö oli meillä käymässä kun sai puhelun kännykkäänsä. Äitinsä (vanhemmat eronneet ja äidillä uusi miesystävä) soitti ja kertoi että lähtee huomenna lomalle ja tyttö ja veljensä menevät mummolaan hoitoon. Tyttö itki puhelimessa, että äiti et voi jättää meitä, me halutaan mukaan! Äiti kertoi, että ei voi ottaa mukaan lapsia, koska tämä matka oli lahja miesystävältä hänelle. Äiti oli siis lähdössä kahden viikon lomalle Thaimaahan, ilman että kertoi lapsilleen kasvotusten asiasta. Lapsi oli siis silloin juuri isällään eikä hänellä ollut mahdollisuutta edes hyvästellä äitiään loman ajaksi. Olin itse aika järkyttynyt ja hyvin pahoillani lapsen puolesta. Toiminta oli minusta suorastaan julmaa lasta kohtaan.
Näinhän se menee. Ensin halutaan lapsia, sitten ne ovat harrastusten, matkustamisen, uran luomisen, bilettämisen, oman ajan ja itsensä kehittämisen tiellä, häiritsevätki vielä vaatimalla milloin mitäkin huomiota ja huolenpitoa. Mutta kun tulee se vauvakuume ja lapset on niin "ihania". Aivan kuin kesäkissat. Jos ei rakasta elämää lasten kanssa sen kaikkine vivahteineen, niin pitäisi antaa järjen päättää eikä tunteiden. Lasten hankinta merkitsee suurta muutosta, niin matkustaminen, arkielämä kuin harrastuksetkin muuttuvat. Ei se tarkoita, että pitäisi arki täyttää jollain aktiivisella tekemisellä. Mutta vanhempien läsnäolo on tärkeää, siinä ei laatu korvaa määrää.
Jos haluatte, että omat vanhempanne tai muut läheiset osallistuvat vastuuseen omista lapsistanne, keskustelkaa siitä etukäteen heidän kanssaan ja ottakaa heidät perhesuunnitteluun mukaan, päättämään siitä milloin ja kuinka monta lasta hankitte. Vastuu ja valta.
Aika hirveää lukea tälläistä tekstiä näin vanhempana, joka todellakin tarvitsisi, muttei saa sitä kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa. Ja kyllä, lapset on harkittuja ja toivottuja, mutta vaikeapa sitä on ennustaa miten asiat tulee menemään. Ollaan kiltisti jätetty lasten väliinkin yli 5v, ettei vaan yliarvioitaisi omia voimiamme.
Mutta nyt täytyy myöntää, että mennään aika mustissa vesissä. Vanhempi alkaa nukkumaan 21.30-23 välillä iltaisin, on kuitenkin niin pieni vielä ettei yksinkään voi jättää. Nuorempi herättää pyörimäklä viideltä sängyssä ja nousee ylös kuuden pintaan. Vuosien ajan meidän henkireikä on ollut se, että lapset käyvät ajoissa iltaisin nukkumaan, jotta voidaan viettää edes silloin parisuhdeaikaa. Me ei enää vaan jakseta, koska kumpikin on niin hirveän väsyneitä. Jos saisin lapset johonkin viikoksi, laittaisin heti.
Perhedynamiikkakin on ollut aina hieman haastavaa, koska esikoinen on aika vaativa lapsi käytökseltään ja kuluttaa molempien voimavaroja. Nyt niitä voimia ei saa enää edes nukkumalla ja nuorempikin on pahassa uhmaiässä.
Että ei tässä kyllä mitään vivahteita ja sävyjä ole, vaan pelkkää paskaa. Jaksaisin varmaan taas kuukauden tätä,jos lapset olisivat yhden yön edes pois. Mutta minnes laitat.
Kamalaa luettavaa. Kannattaisi varmaan hakea apua, että saat itsesi kuntoon.
Näin ihan ulkopuolisena kiinnosti heti tämän vastauksen jälkeen että minkäköhän laista apua tuollaiseen tilanteeseen ajattelit perheelle,jossa lapsilla ei yökyläpaikkaa. Eihän sille mitään voi jos perheessä on lapsia jotka eivät käy niin aikaisin nukkumaan ja myös lapsia, jotka heräävät aikaisin. Ei tuollaiseen tilanteeseen oikein auta edes mikään tilapäinen lastenhoitoapua tyyliin pari tuntia joskus päivällä ja erittäin harva vanhempi olisi edes valmis antamaan lapsensa hoitoon varsinkaan jonkun random lastensuojelun viikonloppuperheille. Minun lapseni ei mene hoitoon ainakaan kenellekään muulle kun luotettaville sukulaisille. Aina jos lastenhoidon palkkio on esim. hyvät rahasummat saa epäillä hoidon laatua.
No voishan se kahdenkeskinen aika auttaa jos sitä viitsisi hommata. Joku luotettava opiskelija kotiin lasten kanssa la-su ja miehen kanssa hotelliin omalle paikkakunnalle yöksi, ei ole luultavasti kovin kallistakaan ja helppoa kuin mikä. Luotettavia opiskelijoita voi etsiä vaikka oman paikkakunnan facesta, mammojen ryhmästä tai jostain muusta paikallisesta. Ei pidä tehdä asioita itselle aina liian vaikeaksi.
Yli vuorokauden hoidosta joutuu kyllä opiskelijallekin maksamaan jo aika reilusti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisissa 18 vuotta, kaksi lasta 11v ja 15v.
Kahdestaan ollaan päästy lomalle kerran. 5pv reissu ulkomaille yhdeksän vuotta sitten.
En vaan halua jättää lapsia lomareissuilta pois, koska jaettu ilo on paras ilo.
Sanot kuitenkin "päästy" eikä "jouduttu"?
Niin. Harvoin sitä "joutuu" lomalle.
Mutta kuten kirjoitin, niin rakastan sitä kun lapset odottavat tulevaa lomamatkaa ja sitä miten onnellisia he ovat kun lomailemme yhdessä jossakin kivassa kohteessa. Ajattelemme mieheni kanssa niin, että lapset lähtevät muutaman vuoden sisällä pois kotoa, niin lomailemme kahden sitten sen jälkeen. Vaikkakin lapset ovatkin ilmoittaneet, että he haluavat aikuisenakin meidän kanssa lomalle :D
En arvostele heitä jotka pääsevät kahden lomailemaan puolison kanssa.
Tässä haluan kertoa eräästä perheen tavasta. Tytöllämme oli ystävä joskus 10v iässä. Tämä tyttö oli meillä käymässä kun sai puhelun kännykkäänsä. Äitinsä (vanhemmat eronneet ja äidillä uusi miesystävä) soitti ja kertoi että lähtee huomenna lomalle ja tyttö ja veljensä menevät mummolaan hoitoon. Tyttö itki puhelimessa, että äiti et voi jättää meitä, me halutaan mukaan! Äiti kertoi, että ei voi ottaa mukaan lapsia, koska tämä matka oli lahja miesystävältä hänelle. Äiti oli siis lähdössä kahden viikon lomalle Thaimaahan, ilman että kertoi lapsilleen kasvotusten asiasta. Lapsi oli siis silloin juuri isällään eikä hänellä ollut mahdollisuutta edes hyvästellä äitiään loman ajaksi. Olin itse aika järkyttynyt ja hyvin pahoillani lapsen puolesta. Toiminta oli minusta suorastaan julmaa lasta kohtaan.
Näinhän se menee. Ensin halutaan lapsia, sitten ne ovat harrastusten, matkustamisen, uran luomisen, bilettämisen, oman ajan ja itsensä kehittämisen tiellä, häiritsevätki vielä vaatimalla milloin mitäkin huomiota ja huolenpitoa. Mutta kun tulee se vauvakuume ja lapset on niin "ihania". Aivan kuin kesäkissat. Jos ei rakasta elämää lasten kanssa sen kaikkine vivahteineen, niin pitäisi antaa järjen päättää eikä tunteiden. Lasten hankinta merkitsee suurta muutosta, niin matkustaminen, arkielämä kuin harrastuksetkin muuttuvat. Ei se tarkoita, että pitäisi arki täyttää jollain aktiivisella tekemisellä. Mutta vanhempien läsnäolo on tärkeää, siinä ei laatu korvaa määrää.
Jos haluatte, että omat vanhempanne tai muut läheiset osallistuvat vastuuseen omista lapsistanne, keskustelkaa siitä etukäteen heidän kanssaan ja ottakaa heidät perhesuunnitteluun mukaan, päättämään siitä milloin ja kuinka monta lasta hankitte. Vastuu ja valta.
Aika hirveää lukea tälläistä tekstiä näin vanhempana, joka todellakin tarvitsisi, muttei saa sitä kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa. Ja kyllä, lapset on harkittuja ja toivottuja, mutta vaikeapa sitä on ennustaa miten asiat tulee menemään. Ollaan kiltisti jätetty lasten väliinkin yli 5v, ettei vaan yliarvioitaisi omia voimiamme.
Mutta nyt täytyy myöntää, että mennään aika mustissa vesissä. Vanhempi alkaa nukkumaan 21.30-23 välillä iltaisin, on kuitenkin niin pieni vielä ettei yksinkään voi jättää. Nuorempi herättää pyörimäklä viideltä sängyssä ja nousee ylös kuuden pintaan. Vuosien ajan meidän henkireikä on ollut se, että lapset käyvät ajoissa iltaisin nukkumaan, jotta voidaan viettää edes silloin parisuhdeaikaa. Me ei enää vaan jakseta, koska kumpikin on niin hirveän väsyneitä. Jos saisin lapset johonkin viikoksi, laittaisin heti.
Perhedynamiikkakin on ollut aina hieman haastavaa, koska esikoinen on aika vaativa lapsi käytökseltään ja kuluttaa molempien voimavaroja. Nyt niitä voimia ei saa enää edes nukkumalla ja nuorempikin on pahassa uhmaiässä.
Että ei tässä kyllä mitään vivahteita ja sävyjä ole, vaan pelkkää paskaa. Jaksaisin varmaan taas kuukauden tätä,jos lapset olisivat yhden yön edes pois. Mutta minnes laitat.
Kamalaa luettavaa. Kannattaisi varmaan hakea apua, että saat itsesi kuntoon.
Näin ihan ulkopuolisena kiinnosti heti tämän vastauksen jälkeen että minkäköhän laista apua tuollaiseen tilanteeseen ajattelit perheelle,jossa lapsilla ei yökyläpaikkaa. Eihän sille mitään voi jos perheessä on lapsia jotka eivät käy niin aikaisin nukkumaan ja myös lapsia, jotka heräävät aikaisin. Ei tuollaiseen tilanteeseen oikein auta edes mikään tilapäinen lastenhoitoapua tyyliin pari tuntia joskus päivällä ja erittäin harva vanhempi olisi edes valmis antamaan lapsensa hoitoon varsinkaan jonkun random lastensuojelun viikonloppuperheille. Minun lapseni ei mene hoitoon ainakaan kenellekään muulle kun luotettaville sukulaisille. Aina jos lastenhoidon palkkio on esim. hyvät rahasummat saa epäillä hoidon laatua.
No voishan se kahdenkeskinen aika auttaa jos sitä viitsisi hommata. Joku luotettava opiskelija kotiin lasten kanssa la-su ja miehen kanssa hotelliin omalle paikkakunnalle yöksi, ei ole luultavasti kovin kallistakaan ja helppoa kuin mikä. Luotettavia opiskelijoita voi etsiä vaikka oman paikkakunnan facesta, mammojen ryhmästä tai jostain muusta paikallisesta. Ei pidä tehdä asioita itselle aina liian vaikeaksi.
Yli vuorokauden hoidosta joutuu kyllä opiskelijallekin maksamaan jo aika reilusti!
Kyllä sitä täysin kahdenkeskistä aikaa jää lasten kotona ollessakin jatkuvasti useita tunteja joka viikko. Ja vaikka lapset ovat hereillä, he leikkivät pitkiä aikoja keskenään tai kaverin kanssa omissa huoneissa, jolloin vanhemmilla on mahdollisuus jutella keskenään. Yhden päivän silloin tällöin voi jokainen järjestää ottamalla yhtäaikaa töistä vapaata.
Alue: Aihe vapaa
Mikä oikeus? Minulla ei ole oikeutta olla edes olemassa, taas oli astianpesukone ala-arvoiseste täytetty ja lapsella väärät vaatteet.