Perheelliset. Lomailusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Takana 25 yhteistä vuotta ja 3 lasta. Ei koskaan parisuhdelomia, mutta paljon lomia niin, että mukana oli koko perhe tai isä+2 lasta, äiti + 1 lapsi, isä + kaikki lapset jne.

Lapset on muuttaneet kotoa, edelleen olemme miehen kanssa onnellisia yhdessä ja lomailemme nyt kahdestaan samalla tavalla kuin aikanaan ennen lapsia. Meillä parisuhde kesti hyvin arjen toisin kuin monilla tutuilla, joilla arki oli pakkoa ja ainoa valo elämässä oli se viikon tai viikonlopun loma puolison kanssa. Siihen ladattiin sitten kaikki ja sen jälkeen jatkui entinen marina tiskeistä,siivouksista ja rahankäytöstä. Monelle parisuhdelomailevalle tuli ero, vaikka parisuhdetta vasiten hoidettiin.

Meille ei, koska emme koskaan olettaneen parisuhteen olevan jotain sellaista, minkä voi tukea sivuun ja ottaa yhteisen loman ajaksi esille.

Komppaan tätä. Kyllä minullakin pistää silmään tuttavapiirissä niiden vanhempien erot, joilla isovanhemmat ovat auttaneet lastenlasten kasvatuksessa paljon. Vanhemmilla on ollut parisuhdeaikaa. Ei se parisuhdeaika ole parisuhdetta pelastava tekijä. Eikä siihen pidä turvautua kuin hukkuva oljenkorteen.

Minulla taas pistää silmään että ne pariakunnat missä ei koskaan lomailla kahdestaan niin ukko kyllä sitten lomailee senkin edestä ja käy vieraissa ja vaino tyytyväisenä selittää ettei me tarvita mitään parisuhdeaikaa. Toisaalta ovat kaikki tyytyväisiä noin. Tapansa kaikilla.

Eikös ollutkin mukavaa ”yleistystä”

Mun kokemus on taas, että eniten parisuhdelomailevat/ viikonloppuja kaksin viettävät eroo varmiten. En tiedä, haetaanko sillä lomalla suhteen parannusta (kun eihän se sitä oikeasti tee pitkällä aikavälillä) vai onko kyse, ettei osata elää sitä arkea nauttien siitä. Niin tai näin, niin tärkeintä parisuhteen pysyvyydelle ei ole kahdenkeskinen aika vaan se, että osataan elää tavallista elämää, osataan sopeutua siihen ja osataan riitelemättä tehdä asiat yhdessä.

Omasta tuttavapiiristä muuten pettäneet on olleet näitä, jotka koko ajan tunkee lapsia hoitoon viikonlopuksi vauvasta, jotta pääsevät baariin. Liittynee enemmänkin tietynlaiseen levottomuuten kuin parisuhteen tilaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Takana 25 yhteistä vuotta ja 3 lasta. Ei koskaan parisuhdelomia, mutta paljon lomia niin, että mukana oli koko perhe tai isä+2 lasta, äiti + 1 lapsi, isä + kaikki lapset jne.

Lapset on muuttaneet kotoa, edelleen olemme miehen kanssa onnellisia yhdessä ja lomailemme nyt kahdestaan samalla tavalla kuin aikanaan ennen lapsia. Meillä parisuhde kesti hyvin arjen toisin kuin monilla tutuilla, joilla arki oli pakkoa ja ainoa valo elämässä oli se viikon tai viikonlopun loma puolison kanssa. Siihen ladattiin sitten kaikki ja sen jälkeen jatkui entinen marina tiskeistä,siivouksista ja rahankäytöstä. Monelle parisuhdelomailevalle tuli ero, vaikka parisuhdetta vasiten hoidettiin.

Meille ei, koska emme koskaan olettaneen parisuhteen olevan jotain sellaista, minkä voi tukea sivuun ja ottaa yhteisen loman ajaksi esille.

Komppaan tätä. Kyllä minullakin pistää silmään tuttavapiirissä niiden vanhempien erot, joilla isovanhemmat ovat auttaneet lastenlasten kasvatuksessa paljon. Vanhemmilla on ollut parisuhdeaikaa. Ei se parisuhdeaika ole parisuhdetta pelastava tekijä. Eikä siihen pidä turvautua kuin hukkuva oljenkorteen.

Minulla taas pistää silmään että ne pariakunnat missä ei koskaan lomailla kahdestaan niin ukko kyllä sitten lomailee senkin edestä ja käy vieraissa ja vaino tyytyväisenä selittää ettei me tarvita mitään parisuhdeaikaa. Toisaalta ovat kaikki tyytyväisiä noin. Tapansa kaikilla.

Eikös ollutkin mukavaa ”yleistystä”

Mun kokemus on taas, että eniten parisuhdelomailevat/ viikonloppuja kaksin viettävät eroo varmiten. En tiedä, haetaanko sillä lomalla suhteen parannusta (kun eihän se sitä oikeasti tee pitkällä aikavälillä) vai onko kyse, ettei osata elää sitä arkea nauttien siitä. Niin tai näin, niin tärkeintä parisuhteen pysyvyydelle ei ole kahdenkeskinen aika vaan se, että osataan elää tavallista elämää, osataan sopeutua siihen ja osataan riitelemättä tehdä asiat yhdessä.

Omasta tuttavapiiristä muuten pettäneet on olleet näitä, jotka koko ajan tunkee lapsia hoitoon viikonlopuksi vauvasta, jotta pääsevät baariin. Liittynee enemmänkin tietynlaiseen levottomuuten kuin parisuhteen tilaan.

En tiedä millainen tuttavapiiri sulla on mutta en ihmettele että eroavat jos baarissa rilluttaminen kiinostaa enemmänkin.. kun liikutaan tuollaisissa piireissä ei varmaan se loma autakkaan mitään oli sit tai ei, varmasti erottaisi muutenkin.

Tarkoitin nyt vähän fiksumpia ympyröitä, ei normaaleja pareja mikään lomareissu erota! Halutaan vaan nauttia lomasta!

Vierailija kirjoitti:

Lomaillaan kolme kertaa vuodessa, se on meidän yhteistä aikaa jolloin keskitytään toisiimme, teemme asioita joista pidämme kuten viimeksi (miehen toive) ajoimme moottoripyörällä Pitkin Eurooppaa ja yövyimme ihanissa hostelleissa.

Miehen kaverin vaimo on juuri tuollainen ’syyllistäjä’ kun kerroimme reissutamme alkoi heti paapatus että he eivät tarvitse mitään lomaa ilman lapsia, mies vaan nyökkäili sohvalla ja sanoi että kuulostaa kivalta.

Tuollaisia reissuja mekin tehdään.

Ja toisaalta myös lapset tykkäävät kun saavat lomailla ilman äitiä ja iskää, ovat tosi läheisiä isovanhempien kanssa ja he tykkäävät myös opettaa lapsia miten maalla ennen vanhaan elettiin.

Ja näin myös mun ystäväpiirissä, vanhemmat ja sisaret ovat kaikki hyvin läheisiä ja halutaan olla tekemisissä, serkut saavat leikkiä toistensa kanssa ja lapset lomailevat puolin ja toisin toistensa luona varsinkin kesäisin. Ei tulisi mieleenkään kieltää lapsilta tätä iloa, että ette saa mennä sinne kun me lomaillaan vain ja ainostaan perheenä.. Tämä toimii meillä ja en koe siitä minkäänlaista syyllisyyttä!

Mun isä oikein nauttii kun saa touhuta meidän pojan kanssa, lämmittävät saunaa, käyvät kalassa, istuttavat perunaa yms.. Kun on hyvinkasvatetut ja fiksut lapset niin muutkin kuin vain oma perhe nauttii heidän seurastaan ja se on vain hyväksi että lapsella on rakastavia ihmisiä ympärillään!! (Vertaus siihen kun joku väitti että heidän lapset on niin fiksuja että he lomailevat vain perheenä ja eivät tarvitse aikaa kahdestaan) eli joskus ne lapsetkin haluavat lomailla muidenkin kanssa ja ei se mikään pha juttu ole!!!

Vierailija kirjoitti:

Takana 25 yhteistä vuotta ja 3 lasta. Ei koskaan parisuhdelomia, mutta paljon lomia niin, että mukana oli koko perhe tai isä+2 lasta, äiti + 1 lapsi, isä + kaikki lapset jne.

Lapset on muuttaneet kotoa, edelleen olemme miehen kanssa onnellisia yhdessä ja lomailemme nyt kahdestaan samalla tavalla kuin aikanaan ennen lapsia. Meillä parisuhde kesti hyvin arjen toisin kuin monilla tutuilla, joilla arki oli pakkoa ja ainoa valo elämässä oli se viikon tai viikonlopun loma puolison kanssa. Siihen ladattiin sitten kaikki ja sen jälkeen jatkui entinen marina tiskeistä,siivouksista ja rahankäytöstä. Monelle parisuhdelomailevalle tuli ero, vaikka parisuhdetta vasiten hoidettiin.

Meille ei, koska emme koskaan olettaneen parisuhteen olevan jotain sellaista, minkä voi tukea sivuun ja ottaa yhteisen loman ajaksi esille.

Mitä ihmettä sä höpötät? Kukaan muukaan sellaista oleta että parisuhde on sivussa kokovuoden ja sitä hoidetaan vain kahtena viikonloppuna vuodessa. Voi jeesus miten säälittävää.

Normaalissa avioliitossa voidaan käydä lomalla ilman lapsia jos niin molemmat haluaa, mikä tässä on niin vaikea kestää??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Takana 25 yhteistä vuotta ja 3 lasta. Ei koskaan parisuhdelomia, mutta paljon lomia niin, että mukana oli koko perhe tai isä+2 lasta, äiti + 1 lapsi, isä + kaikki lapset jne.

Lapset on muuttaneet kotoa, edelleen olemme miehen kanssa onnellisia yhdessä ja lomailemme nyt kahdestaan samalla tavalla kuin aikanaan ennen lapsia. Meillä parisuhde kesti hyvin arjen toisin kuin monilla tutuilla, joilla arki oli pakkoa ja ainoa valo elämässä oli se viikon tai viikonlopun loma puolison kanssa. Siihen ladattiin sitten kaikki ja sen jälkeen jatkui entinen marina tiskeistä,siivouksista ja rahankäytöstä. Monelle parisuhdelomailevalle tuli ero, vaikka parisuhdetta vasiten hoidettiin.

Meille ei, koska emme koskaan olettaneen parisuhteen olevan jotain sellaista, minkä voi tukea sivuun ja ottaa yhteisen loman ajaksi esille.

Mitä ihmettä sä höpötät? Kukaan muukaan sellaista oleta että parisuhde on sivussa kokovuoden ja sitä hoidetaan vain kahtena viikonloppuna vuodessa. Voi jeesus miten säälittävää.

Normaalissa avioliitossa voidaan käydä lomalla ilman lapsia jos niin molemmat haluaa, mikä tässä on niin vaikea kestää??

Kun ei itse pääse/pysty olemaan yhtä viikonloppua erossa lapsista niin pitää keksiä tälläisiä tarinoita että tuntisi itsensä hyväksi vanhemmaksi.

Ei ne erot oikeasti johdu mistään viikonloppulomista vaan ihan muista syistä.

Meillä 9- ja 7-vuotiaita ei saa kiskottua mihinkään kaupunkilomille, koska niissä kävellään ja kierrellään nähtävyyksiä ja kumpikin kyllästyisi kolmessa minuutissa. Lapsen ehdoilla taas en kaupunkilomalle lähtisi. Yhteiset perhelomat on sitten rantakohteita ja niissä on kaikilla aina kivaa.

Noin kerran vuodessa käydään viikonloppu jossain kahdestaan, tänä kesänä oltiin eka kerran 10 vuoteen pitkä viikonloppu ja oli ihanaa! Parasta reissussa oli se että pystyi keskittymään täysin toiseen ja puhumaan asioista joita arjessa ei ehdi edes ajatella. Aamuseksi joka ei normaalisti ole mahdollista ja seksi ylipäätään oli mahtavaa. Parisuhde voi paremmin vaikka aiemminkaan ei ollut valittamista. Päivittäin tuntui kuitenkin siltä että olisi halunnut jakaa hienon kokemuksen myös lasten kanssa. Ristiriitaista. Varmasti otetaan uusiksi eikä tälläkertaa odoteta kymmentä vuotta. Lapset 9v ja 5v.

En tiedä mitä tässä tarkoitetaan lomalla, mutta lapset on olleet mummolassa yhden yön reissuilla parin, kolmen kuukauden välein siitä lähtien kun nuorin oli ehkä 2,5v. Silloin me ollaan kotona, käydään ehkä ulkona syömässä tai tehdään jotain juttuja mitä on kiva tehdä häiriöttä, esim. pieniä remonttijuttuja. Ja harrastetaan paljon ja hyvää seksiä, parempaa kuin hotellissa kehtaisi.

Nyt olivat ekaa kertaa pidempään ettei tartte mennä varahoitoon, neljä yötä, mutta me tehtiin miehen kanssa pitkää päivää töissä.

Elokuussa ehkä voisi lähteä 1-2 yön reissulle miehen kanssa kun on 10v-hääpäivä. Jos jaksaa. Se olisi eka kerta kun ollaan reissussa ilman lapsia sitten esikoisen syntymän (7v), mutta itse en kahdenkeskisiä _lomia_ tai matkoja ole kaivannut, vaan kahdenkeskinen aika kotona on tuntunut tärkeimmältä. Reissaamiseen voi käyttää kahdenkeskistä aikaa sit kun sitä on taas mielin määrin :) Nyt lasten kanssa vietettyä aikaa on mielin määrin ja siihen perhenä reissailu on virkistävää vaihtelua.

Ei mekään mitään parisuhdeaikaa tarvita mutta kun tilaisuus tulee (lapset haluavat mummolaan) niin muksi sitä kotona nyhjäisi kun on varaa lähteä reissuun.

Meillä lapset ovat siis mummulassa joka toinen kuukausi yhden viikonlopun (tietty jotain poikkeuksiakin on) mutta pääsääntöisesti voidaan tuolloin tehdä mitä huvittaa ja suunnitella reissua tai mitä nyt haluammekin tehdä.

Aika ihanaa kyllä<3 Lapset ovat niin innoissaan kun pääsevät näkemään mummoa ja vaaria sekä serkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vanhin lapsistamme on 16, emmekä ole kertaakaan olleet kahdenkeskisellä lomalla. Päivääkään. Ei vain ole ketään, joka olisi hoitanut kolmea lastamme, että olisimme päässeet. Avioliittomme voi ihan hyvin. Kahdenkeskistä aikaa on ollut iltaisin, kun lapset nukkumassa ja nyt kun isompia, niin pääsemmme useammaksikin tunniksi kahdestaan jonnekin. Kyllä sitä näinkin voi elää. Pahempiakin kohtaloita elämässä?😀

Meillä on vanhin 14, eikä ole käynyt muelessäkään lomailla ilman lapsia.

On meillä silti yhteistä aikaa.

Käydään usein kahdestaan kahviloissa, elokuvissa, teatterissa..

Ihan hyvin tämmöiset lyhyet jutut riittää parisuhdeajaksi.

Olen oikein tyytyväinen tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yksi viisivuotias. Emme ole kertaakaan lomailleet miehen kanssa kaksistaan. Miksi olisimme? Olemme kyllä kumpikin käyneet viikonloppureissussa kavereiden kanssa niin, että puoliso on jäänyt kotiin lapsen kanssa. On ollut tosi ihanaa päästä pitkästä aikaa rauhassa juttelemaan kaverin kanssa ilman, että joku on koko ajan hihassa roikkumassa ja vaatimassa huomiota. Muutoin matkustelemme koko perheen kanssa yhdessä tai minä menen lapsen kanssa kaksistaan.

Olemme kerran käyneet teatterissa ja toisen kerran ravintolassa niin, että siskoni on hoitanut lastamme sen pari tuntia. Parisuhteemme voi oikein hyvin. Emme tarvitse hyvään perhe-elämään eroa lapsesta.

Hups, ettet vaan nyt kompastunut omaan ylimielisyyteesi?

Miksi haluat lomailla jonkun ystäväsi kanssa ilman, että joku on "hihassa roikkumassa ja vaatimassa huomiota", jos et kuitenkaan tarvitse hyvään perhe-elämään eroa lapsesta?

Tarkkuutta ystäväni, tarkkuutta.

Ystäväni, taidat tarvita lisäselvitystä.

Muutin aikoinani pois kotiseudulta opiskelemaan. Opintojen jälkeen muutin pitkin Suomea työn perässä. Minulla on kavereita Helsingistä Ouluun, lähin kaveri asuu 200 km päässä. Minä en siis poikkea yhtäkkiä päiväseltään kahvilla vaan kaverin luokse meneminen on aina pienimuotoinen järjestelykysymys ja vaatii vähintään yhden yön poissaolon kotoa. Silloin mies jää lapsen kanssa kotiin. Minusta on myös mukavaa jutella kavereiden kanssa ilman, että lapsi koko ajan keskeyttää ja hyörii ympärillä ja vaatii osansa huomiosta kuten lapsilla on tapana, vaikka olisikin hyvin kasvatettu mukula.

Kerran olin kavereiden kanssa viikon reissussa. Kyse oli opiskeluaikojen porukasta ja lähdimme etelään viikoksi ilman perheitämme. Meillä kaikilla oli siihen aikaan jo puoliso ja lapsia.

Kun mieheni lähtee kavereineen matkaan, hän lähtee Lappiin koskikalastamaan. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa mennä sinne mäkäräisten syötiksi ja lasta taas ei voi päästää isänsä kanssa sinne hukkumaan. Ne ovat kalamiesten reissuja ne, kun jökötetään koskessa samoissa kalsareissa kumipuvussa 24 tuntia putkeen ja välillä nukutaan heti jossain möksässä ja sitten ajetaan seuraavalle koskelle.

Minä käyn silloin tällöin lapsen kanssa kaksistaan yön yli matkoilla, esim. kylpylöissä, koska minulla on enemmän lomaa kuin miehellä enkä aina jaksa nyhjätä kotona.

En ole ylimielinen (toisin kuin sinä). Minä en tarvitse hyvään perhe-elämään tai hyvään parisuhteeseen sitä, että lapsi laitetaan kerran kuussa viikonlopuksi ja vielä lisäksi pari kertaa vuodessa viikoksi isovanhemmille, jotta minä saa "hoidettua parisuhdetta". Joku muu saattaa tarvita. Minusta se kuulostaa enemmän surulliselta kuin mukavalta, mutta meitä on moneen junaan.

Monta kertaa (4-6 x vuodessa) parin päivän/viikonlopun pikkureissuja (kaupunkimatkoja Suomessa tai risteilyjä). Tai sit vähän vähemmän noita ja yksi pidempi reissu (viikko) jonnekin kauemmas. Hyvin on saatu järjestettyä lastenhoito, mun isä ja miehen äiti tulee vuorotellen mielellään meille. Lapset on jo koululaisia kaikki niin että heitä ei sen kummemmin tarvitse hoitaakaan enää.

Päästiin kyllä silloinkin lomareissuille kun lapset oli pienempiä, meillä on isovanhemmat innokkaasti olleet lasten kanssa ja välillä oikein kyselivät että voitaisko me lähteä jonnekin että lapset vois tulla heille pidemmäksi aikaa.

Miehen isän eläessä vielä isovanhemmat pyysivät meidän lapsia ja heidän serkkuja aina heidän kesäpaikkaan viikoksi tai pariksi ja me vanhemmat jäätiin kotiin töihin. Siinä jäi kuitenkin mukavasti parisuhdeaikaa kun oltiin kaksin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko tukiverkottomat kertoa, miten olette joutuneet sellaiseen tilanteeseen? Ettekö luota kehenkään? Kyllä me voidaan vahtia lasten kavereiden vanhempien kanssa vastavuoroisesti joskus toistemme lapsia. Ei siihen tarvita sukulaisia.

Minä en koe "tukiverkottomuutta" ongelmaksi. Minusta tukiverkko ei ole sellainen, että heitellään lasta milloin minnekin hoitoon ja yöksi vain sen takia, että isä ja äippä haluaa pitää kaksistaan kivaa. Meillä on kyllä sukulaisia, jotka auttaisivat todellisen hädän hetkellä, mutta ei tulisi mieleenkään kysyä heiltä muuten vain yökyläpaikkaa lapselle. Minun lapseni hoito kuuluu minulle, ei suvulle tai lapsen kavereiden vanhemmille.

Yksi lapseni kaverin äiti on koko ajan tunkemassa lastaan meille yökylään. Hänelle ei näytä menevän perille se, että meille ei tule vieraita lapsia yöksi. Minä en halua katsoa yökaudet jotain kyläilijöitä. Leikkimään saa tulla vaikka joka päivä mutta yöksi mennään omaan kotiin.

Hätätilanne on asia erikseen. Jos vaikka yh-äiti joutuu sairaalaan ja hänen potentiaalinen tukiverkkonsa, esim. isovanhemmat, ovat toisella puolella maailmaa eikä pääse heti hoitamaan lapsenlapsiaa, niin tietysti siinä kohtaa meille voisi tulla ihan ilman muuta. Hätätilanteessa Suomessa on sitäpaitsi kaikilla tukiverkko, viime kädessä sosiaalitoimi. Tukiverkkoa ei ole tarkoitus käyttää huvitteluun, kuten melkoisen moni täällä minä-minä-maassa kuvittelee.

Meni vuosia, että ei käyty kahdestaan missään.

Nyt on alettu n. kerran vuodessa olla yksi yö pois kotoa ihan kahden.

Nuorin viidestä lapsestamme on nyt 10v.

Ensi viikolla 20v hääpäivä, pikkuristeily ja yöksi mökki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhin lapsistamme on 16, emmekä ole kertaakaan olleet kahdenkeskisellä lomalla. Päivääkään. Ei vain ole ketään, joka olisi hoitanut kolmea lastamme, että olisimme päässeet. Avioliittomme voi ihan hyvin. Kahdenkeskistä aikaa on ollut iltaisin, kun lapset nukkumassa ja nyt kun isompia, niin pääsemmme useammaksikin tunniksi kahdestaan jonnekin. Kyllä sitä näinkin voi elää. Pahempiakin kohtaloita elämässä?😀

Meillä on vanhin 14, eikä ole käynyt muelessäkään lomailla ilman lapsia.

On meillä silti yhteistä aikaa.

Käydään usein kahdestaan kahviloissa, elokuvissa, teatterissa..

Ihan hyvin tämmöiset lyhyet jutut riittää parisuhdeajaksi.

Olen oikein tyytyväinen tilanteeseen.

Aika pitkälle samoilla linjoilla.

On jo muutama vuosi päästy käymään elokuvissa, konserteissa, teatterissa jne käymään joskus.

Kun laoset olivat pieniä(mukana 2 erityistä) olivat nämäkin hetket harvassa ja niitä kaipasi.

Vierailija kirjoitti:

Noin kerran vuodessa käydään viikonloppu jossain kahdestaan, tänä kesänä oltiin eka kerran 10 vuoteen pitkä viikonloppu ja oli ihanaa! Parasta reissussa oli se että pystyi keskittymään täysin toiseen ja puhumaan asioista joita arjessa ei ehdi edes ajatella. Aamuseksi joka ei normaalisti ole mahdollista ja seksi ylipäätään oli mahtavaa. Parisuhde voi paremmin vaikka aiemminkaan ei ollut valittamista. Päivittäin tuntui kuitenkin siltä että olisi halunnut jakaa hienon kokemuksen myös lasten kanssa. Ristiriitaista. Varmasti otetaan uusiksi eikä tälläkertaa odoteta kymmentä vuotta. Lapset 9v ja 5v.

Aamuseksi on mahdollista aamuvirkuille. Mieheni kanssa olemme olleet 30 vuotta yhdessä. Lapsemme eivät koskaan olleet viikonloppuja hoidossa missään. Kummeilla oli vuorotyö, olivat myös sisaruksia. Isovanhempien terveydentilan vuoksi he eivät olleet vaihtoehto. Lomalla lapset olivat mukana, koska halusin heidänkin näkevän maailmaa. Mies oli yrittäjä, joten ei ollut edes mahdollista matkustella enempää. Vaikka meillä ei sitä lapsivapaata lomaa tai viikonloppuja ollut niin olemme edelleen yhdesssä. Yhteistä tekemistä ja puhumista riittää ja muustakin kuin lapsista. Parisuhde on tahdon asia eikä sitä lapsivapaat lomat pelasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko tukiverkottomat kertoa, miten olette joutuneet sellaiseen tilanteeseen? Ettekö luota kehenkään? Kyllä me voidaan vahtia lasten kavereiden vanhempien kanssa vastavuoroisesti joskus toistemme lapsia. Ei siihen tarvita sukulaisia.

Minä en koe "tukiverkottomuutta" ongelmaksi. Minusta tukiverkko ei ole sellainen, että heitellään lasta milloin minnekin hoitoon ja yöksi vain sen takia, että isä ja äippä haluaa pitää kaksistaan kivaa. Meillä on kyllä sukulaisia, jotka auttaisivat todellisen hädän hetkellä, mutta ei tulisi mieleenkään kysyä heiltä muuten vain yökyläpaikkaa lapselle. Minun lapseni hoito kuuluu minulle, ei suvulle tai lapsen kavereiden vanhemmille.

Yksi lapseni kaverin äiti on koko ajan tunkemassa lastaan meille yökylään. Hänelle ei näytä menevän perille se, että meille ei tule vieraita lapsia yöksi. Minä en halua katsoa yökaudet jotain kyläilijöitä. Leikkimään saa tulla vaikka joka päivä mutta yöksi mennään omaan kotiin.

Hätätilanne on asia erikseen. Jos vaikka yh-äiti joutuu sairaalaan ja hänen potentiaalinen tukiverkkonsa, esim. isovanhemmat, ovat toisella puolella maailmaa eikä pääse heti hoitamaan lapsenlapsiaa, niin tietysti siinä kohtaa meille voisi tulla ihan ilman muuta. Hätätilanteessa Suomessa on sitäpaitsi kaikilla tukiverkko, viime kädessä sosiaalitoimi. Tukiverkkoa ei ole tarkoitus käyttää huvitteluun, kuten melkoisen moni täällä minä-minä-maassa kuvittelee.

Olen samaa mieltä. Jos ne lapset hommaa niin itse ne on hoidettava eikä jatkuvasti pidä niitä muiden hoidettavaksi jättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Takana 25 yhteistä vuotta ja 3 lasta. Ei koskaan parisuhdelomia, mutta paljon lomia niin, että mukana oli koko perhe tai isä+2 lasta, äiti + 1 lapsi, isä + kaikki lapset jne.

Lapset on muuttaneet kotoa, edelleen olemme miehen kanssa onnellisia yhdessä ja lomailemme nyt kahdestaan samalla tavalla kuin aikanaan ennen lapsia. Meillä parisuhde kesti hyvin arjen toisin kuin monilla tutuilla, joilla arki oli pakkoa ja ainoa valo elämässä oli se viikon tai viikonlopun loma puolison kanssa. Siihen ladattiin sitten kaikki ja sen jälkeen jatkui entinen marina tiskeistä,siivouksista ja rahankäytöstä. Monelle parisuhdelomailevalle tuli ero, vaikka parisuhdetta vasiten hoidettiin.

Meille ei, koska emme koskaan olettaneen parisuhteen olevan jotain sellaista, minkä voi tukea sivuun ja ottaa yhteisen loman ajaksi esille.

Komppaan tätä. Kyllä minullakin pistää silmään tuttavapiirissä niiden vanhempien erot, joilla isovanhemmat ovat auttaneet lastenlasten kasvatuksessa paljon. Vanhemmilla on ollut parisuhdeaikaa. Ei se parisuhdeaika ole parisuhdetta pelastava tekijä. Eikä siihen pidä turvautua kuin hukkuva oljenkorteen.

Minulla taas pistää silmään että ne pariakunnat missä ei koskaan lomailla kahdestaan niin ukko kyllä sitten lomailee senkin edestä ja käy vieraissa ja vaino tyytyväisenä selittää ettei me tarvita mitään parisuhdeaikaa. Toisaalta ovat kaikki tyytyväisiä noin. Tapansa kaikilla.

Eikös ollutkin mukavaa ”yleistystä”

Mun kokemus on taas, että eniten parisuhdelomailevat/ viikonloppuja kaksin viettävät eroo varmiten. En tiedä, haetaanko sillä lomalla suhteen parannusta (kun eihän se sitä oikeasti tee pitkällä aikavälillä) vai onko kyse, ettei osata elää sitä arkea nauttien siitä. Niin tai näin, niin tärkeintä parisuhteen pysyvyydelle ei ole kahdenkeskinen aika vaan se, että osataan elää tavallista elämää, osataan sopeutua siihen ja osataan riitelemättä tehdä asiat yhdessä.

Omasta tuttavapiiristä muuten pettäneet on olleet näitä, jotka koko ajan tunkee lapsia hoitoon viikonlopuksi vauvasta, jotta pääsevät baariin. Liittynee enemmänkin tietynlaiseen levottomuuten kuin parisuhteen tilaan.

En tiedä millainen tuttavapiiri sulla on mutta en ihmettele että eroavat jos baarissa rilluttaminen kiinostaa enemmänkin.. kun liikutaan tuollaisissa piireissä ei varmaan se loma autakkaan mitään oli sit tai ei, varmasti erottaisi muutenkin.

Tarkoitin nyt vähän fiksumpia ympyröitä, ei normaaleja pareja mikään lomareissu erota! Halutaan vaan nauttia lomasta!

Liikutaan tuommoisissa piireissä? Mitä sä niinku haet? Että tunnen vain luuseriporukkaa? Kun ikää on 42, elämää takana ja elää suhteellisen pienellä paikkakunnalla ja työskentelee julkisessa virassa, niin tässä tuntee ihan kaikenlaisia ihmisiä ja heidän tekemisiään. Pikemminkin säälin sinua, jos sinun tuntemasi ihmiset ovat vain yhdentyyppisiä. Rikkaus on se, että tuntee kaikenlaisia ihmisiä ja heidän elämäntilanteitaan. Ahdasmieliseksihän siinä kuplassa muuten tulee.

Ja kyllä, niitä omia menoja vinkuu eniten ne pariskunnat, jotka todennäköisimmin eroaa. Noin yleistyksenä. Ei siinä ole väliä, onko kyse työttömästä pariskunnasta tai lääkäripariskunnasta. Mutta jos ei osata elää yhteistä elämää perheenä vaan koko ajan pitää hoitaa parisuhdetta baarilla, kotona laatuajalla tai Rooman matkalla, niin jotain on ongelmaa taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhin lapsistamme on 16, emmekä ole kertaakaan olleet kahdenkeskisellä lomalla. Päivääkään. Ei vain ole ketään, joka olisi hoitanut kolmea lastamme, että olisimme päässeet. Avioliittomme voi ihan hyvin. Kahdenkeskistä aikaa on ollut iltaisin, kun lapset nukkumassa ja nyt kun isompia, niin pääsemmme useammaksikin tunniksi kahdestaan jonnekin. Kyllä sitä näinkin voi elää. Pahempiakin kohtaloita elämässä?😀

Meillä on vanhin 14, eikä ole käynyt muelessäkään lomailla ilman lapsia.

On meillä silti yhteistä aikaa.

Käydään usein kahdestaan kahviloissa, elokuvissa, teatterissa..

Ihan hyvin tämmöiset lyhyet jutut riittää parisuhdeajaksi.

Olen oikein tyytyväinen tilanteeseen.

Sama täällä. Eipä käy edes mielessä, että miehen kanssa lomailtaisiin ilman lapsia. Lapset on jo isoja ja helppoja. Voidaan kyllä kaksin tehdä kaikkea nytkin, muttei tietenkään lähteä yöksi pois.

Parisuhde voi nähdäkseni aika hyvin. Sitä paitsi en kestäisi lomaa erossa lapsista. Nytkin tekee tiukkaa, kun joutuu eroon koirasta ja kaipaan koiraa kovasti koko reissun. Viimeisenä päivänä viimeistään olen ihan tuli takapuolen alla ja odotan koiran näkemistä taas. Hirveä huoli, että koira kaipaa ja koira kuvittelee mun hylänneen. Oikeastaan välillä harmittaa, että on tuommoinen dogi tullut otettua, kun se rajottaa meidän matkailua. Ei pelkästään hoito-ongelma vaan ajatus siitä, että oltaisiin kolmekin viikkoa matkoilla ja koiraraukka täällä hylättynä.