Perheelliset. Lomailusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mille lomalle? Miksei sinne saa lapset tulla?

Ja parisuhde kiittää.

Kyllä. Omaa aikaa jää vanhemmille iltaisin, kun lapset on harrastuksissa, kavereilla (myöhemmin myös yökylässä) jne. Kun hankimme lapsia, ilman muuta asennoiduimme niin, ettemme enää elä kuin lapseton pari. Emme kuitenkaan antaneet lasten myöskään rajoittaa elämästä nauttimista. Matkustimme kuten ennenkin, mutta vähän eri tavalla huomioiden lapset. Automatkoja, lentomatkoja, mökkireissuja. Festaribiletykset ja muut hulinareissut vaihtuivat vähän rauhallisempaan loman viettoon, aikansa kutakin. Kun oli mennä vipeltänyt 15-20 vuotiaana, ei enää kaivannutkaan sitä "kovaa" menoa, eikä koskaan tullut myöhemminkään kaihoa menetettyyn nuoruuteen. Valtavan upeat muistot lasten kanssa matkustelusta. Ei olisi tullut mieleenkään lähteä ilman lapsia reissuun.  Tuntui todella kummalliselta, kun jotkut vanhemmat lykkäsivät lapset isovanhemmille ja lähtivät keskenään reissuun, myös heidän lapset olivat aina kateellisia meidän lapsille hienoista ja elämysrikkaista automatka seikkailuista jne., jossa ruoatkin kokattiin levähdyspaikoilla ja vietettiin hienoja hetkiä kiireettä yhdessä campingeillä. 

No kärsikö parisuhde? Päinvastoin. 40v takana nyt ja jälleen matkustamme vaikka minne, nyt enimmäkseen kahden kesken, eikä se ole yhtään mukavampaa kuin aikoinaan perheenä, vain erilaista. Uusi elämänvaihe. 

Kerran vuodessa pyritään käymään ilman lapsia jossain 3-4 vrk kaupunkilomalla ulkomailla, välillä se on ollut vain Tallinnan matka mutta välillä Lontoo, Pariisi tms, nyt syksyllä ollaan menossa Krakovaan.

Lapsia 3kpl, 7-13v, yhdet isovanhemmat ja yksi mummi hoitavat mielellään.

Päästäisiin useamminkin pikkumatkalle jos vaan lähdettäisiin, mutta kun lapsetkin haluaa reissata niin usein otetaan ne mukaan. Lasten kanssa tehdään kesäisin useamman viikon ulkomaan matka ja yleensä myös 1 muu Euroopan lyhyempi reissu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa 18 vuotta, kaksi lasta 11v ja 15v.

Kahdestaan ollaan päästy lomalle kerran.  5pv reissu ulkomaille yhdeksän vuotta sitten. 

En vaan halua jättää lapsia lomareissuilta pois, koska jaettu ilo on paras ilo.

Sanot kuitenkin "päästy" eikä "jouduttu"?

Niin. Harvoin sitä "joutuu" lomalle.

Mutta kuten kirjoitin, niin rakastan sitä kun lapset odottavat tulevaa lomamatkaa ja sitä miten onnellisia he ovat kun lomailemme yhdessä jossakin kivassa kohteessa. Ajattelemme mieheni kanssa niin, että lapset lähtevät muutaman vuoden sisällä pois kotoa, niin lomailemme kahden sitten sen jälkeen. Vaikkakin lapset ovatkin ilmoittaneet, että he haluavat aikuisenakin meidän kanssa lomalle :D

En arvostele heitä jotka pääsevät kahden lomailemaan puolison kanssa.

Tässä haluan kertoa eräästä perheen tavasta. Tytöllämme oli ystävä joskus 10v iässä. Tämä tyttö oli meillä käymässä kun sai puhelun kännykkäänsä. Äitinsä (vanhemmat eronneet ja äidillä uusi miesystävä) soitti ja kertoi että lähtee huomenna lomalle ja tyttö ja veljensä menevät mummolaan hoitoon. Tyttö itki puhelimessa, että äiti et voi jättää meitä, me halutaan mukaan! Äiti kertoi, että ei voi ottaa mukaan lapsia, koska tämä matka oli lahja miesystävältä hänelle. Äiti oli siis lähdössä kahden viikon lomalle Thaimaahan, ilman että kertoi lapsilleen kasvotusten asiasta. Lapsi oli siis silloin juuri isällään eikä hänellä ollut mahdollisuutta edes hyvästellä äitiään loman ajaksi. Olin itse aika järkyttynyt ja hyvin pahoillani lapsen puolesta. Toiminta oli minusta suorastaan julmaa lasta kohtaan. 

Näinhän se menee. Ensin halutaan lapsia, sitten ne ovat harrastusten, matkustamisen, uran luomisen, bilettämisen, oman ajan ja itsensä kehittämisen tiellä, häiritsevätki vielä vaatimalla milloin mitäkin huomiota ja huolenpitoa. Mutta kun tulee se vauvakuume ja lapset on niin "ihania". Aivan kuin kesäkissat. Jos ei rakasta elämää lasten kanssa sen kaikkine vivahteineen, niin pitäisi antaa järjen päättää eikä tunteiden. Lasten hankinta merkitsee suurta muutosta, niin matkustaminen, arkielämä kuin harrastuksetkin muuttuvat. Ei se tarkoita, että pitäisi arki täyttää jollain aktiivisella tekemisellä. Mutta vanhempien läsnäolo on tärkeää, siinä ei laatu korvaa määrää. 

Jos haluatte, että omat vanhempanne tai muut läheiset osallistuvat vastuuseen omista lapsistanne, keskustelkaa siitä etukäteen heidän kanssaan ja ottakaa heidät perhesuunnitteluun mukaan, päättämään siitä milloin ja kuinka monta lasta hankitte. Vastuu ja valta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa 18 vuotta, kaksi lasta 11v ja 15v.

Kahdestaan ollaan päästy lomalle kerran.  5pv reissu ulkomaille yhdeksän vuotta sitten. 

En vaan halua jättää lapsia lomareissuilta pois, koska jaettu ilo on paras ilo.

Sanot kuitenkin "päästy" eikä "jouduttu"?

Niin. Harvoin sitä "joutuu" lomalle.

Mutta kuten kirjoitin, niin rakastan sitä kun lapset odottavat tulevaa lomamatkaa ja sitä miten onnellisia he ovat kun lomailemme yhdessä jossakin kivassa kohteessa. Ajattelemme mieheni kanssa niin, että lapset lähtevät muutaman vuoden sisällä pois kotoa, niin lomailemme kahden sitten sen jälkeen. Vaikkakin lapset ovatkin ilmoittaneet, että he haluavat aikuisenakin meidän kanssa lomalle :D

En arvostele heitä jotka pääsevät kahden lomailemaan puolison kanssa.

Tässä haluan kertoa eräästä perheen tavasta. Tytöllämme oli ystävä joskus 10v iässä. Tämä tyttö oli meillä käymässä kun sai puhelun kännykkäänsä. Äitinsä (vanhemmat eronneet ja äidillä uusi miesystävä) soitti ja kertoi että lähtee huomenna lomalle ja tyttö ja veljensä menevät mummolaan hoitoon. Tyttö itki puhelimessa, että äiti et voi jättää meitä, me halutaan mukaan! Äiti kertoi, että ei voi ottaa mukaan lapsia, koska tämä matka oli lahja miesystävältä hänelle. Äiti oli siis lähdössä kahden viikon lomalle Thaimaahan, ilman että kertoi lapsilleen kasvotusten asiasta. Lapsi oli siis silloin juuri isällään eikä hänellä ollut mahdollisuutta edes hyvästellä äitiään loman ajaksi. Olin itse aika järkyttynyt ja hyvin pahoillani lapsen puolesta. Toiminta oli minusta suorastaan julmaa lasta kohtaan. 

Näinhän se menee. Ensin halutaan lapsia, sitten ne ovat harrastusten, matkustamisen, uran luomisen, bilettämisen, oman ajan ja itsensä kehittämisen tiellä, häiritsevätki vielä vaatimalla milloin mitäkin huomiota ja huolenpitoa. Mutta kun tulee se vauvakuume ja lapset on niin "ihania". Aivan kuin kesäkissat. Jos ei rakasta elämää lasten kanssa sen kaikkine vivahteineen, niin pitäisi antaa järjen päättää eikä tunteiden. Lasten hankinta merkitsee suurta muutosta, niin matkustaminen, arkielämä kuin harrastuksetkin muuttuvat. Ei se tarkoita, että pitäisi arki täyttää jollain aktiivisella tekemisellä. Mutta vanhempien läsnäolo on tärkeää, siinä ei laatu korvaa määrää. 

Jos haluatte, että omat vanhempanne tai muut läheiset osallistuvat vastuuseen omista lapsistanne, keskustelkaa siitä etukäteen heidän kanssaan ja ottakaa heidät perhesuunnitteluun mukaan, päättämään siitä milloin ja kuinka monta lasta hankitte. Vastuu ja valta.

Aika hirveää lukea tälläistä tekstiä näin vanhempana, joka todellakin tarvitsisi, muttei saa sitä kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa. Ja kyllä, lapset on harkittuja ja toivottuja, mutta vaikeapa sitä on ennustaa miten asiat tulee menemään. Ollaan kiltisti jätetty lasten väliinkin yli 5v, ettei vaan yliarvioitaisi omia voimiamme.

Mutta nyt täytyy myöntää, että mennään aika mustissa vesissä. Vanhempi alkaa nukkumaan 21.30-23 välillä iltaisin, on kuitenkin niin pieni vielä ettei yksinkään voi jättää. Nuorempi herättää pyörimäklä viideltä sängyssä ja nousee ylös kuuden pintaan. Vuosien ajan meidän henkireikä on ollut se, että lapset käyvät ajoissa iltaisin nukkumaan, jotta voidaan viettää edes silloin parisuhdeaikaa. Me ei enää vaan jakseta, koska kumpikin on niin hirveän väsyneitä. Jos saisin lapset johonkin viikoksi, laittaisin heti.

Perhedynamiikkakin on ollut aina hieman haastavaa, koska esikoinen on aika vaativa lapsi käytökseltään ja kuluttaa molempien voimavaroja. Nyt niitä voimia ei saa enää edes nukkumalla ja nuorempikin on pahassa uhmaiässä.

Että ei tässä kyllä mitään vivahteita ja sävyjä ole, vaan pelkkää paskaa. Jaksaisin varmaan taas kuukauden tätä,jos lapset olisivat yhden yön edes pois. Mutta minnes laitat.

Ei olla päästy kahdestaan mihinkään 2,5 vuoteen. Toisen lapsen raskausaikana käytiin vuosipäivän kunniaksi syömässä. 3v esikoinen oli 2,5h kummitädillään.

Miehen vanhemmat asuvat ulkomailla, minun vanhempani Lapissa. Ei olla nähty kumpiakaan reiluun 1,5 vuoteen johtuen nuoremman lapsen sairaudesta (ei salli pitkää matkaa)

Miehen vanhemmat nyt varmaan katsoisivatkin lapsia yhden illan/pari tuntia mutta minkäs teet.

Alkaa olemaan voimat loppu mutta päivä kerrallaan mennään. Nyt ollaan päästy jo tavallaan pahimman yli kun nuorempi lapsi nukkuu jo 6-7h putkeen yöuniakin.

Joskus haaveiltiin kolmannesta lapsesta mutta haaveeksi saa jäädä.

Ihan kuin tämä olisi kisa kumpi parempi. Kaikki ei vaan ole samanlaisia / nauti samoista asioista, joten tästä on turhaa vääntää kättä.

Turha kyllä kuvitella, että tällä palstalla pystyttäisiin kiihkottomasti kertomaan onko lomailtu ilman lapsia vaiko ei. Vastaamaan vain kysymykseen. Aina löytyy pätijöitä jotka ovat sitä mieltä, että oma ratkaisu on ainoa oikea ja pitää syyllistää toista näkökulmaa kannattava.

Turha viesti, mutta huvittaa😂.

Olen tavannut mieheni, kun vanhin lapseni oli 6kk. Luonnollisesti emme siis ole käyneet missään kaksin ennen perhe-elämää kun tää alkoi heti, ja ehkä max. 10 yötä ollana oltu kaksin ilman lapsia jossian. 

Vanhin lapsi on nyt 19-vuotias ja nuorempi on 11-vuotias. En uskalla jättää niitä yön yli keskenään, koska niillä on aina jotain megatyperiä älynväläyksiä ja joukossa tyhmyys tiivistyy, edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa 18 vuotta, kaksi lasta 11v ja 15v.

Kahdestaan ollaan päästy lomalle kerran.  5pv reissu ulkomaille yhdeksän vuotta sitten. 

En vaan halua jättää lapsia lomareissuilta pois, koska jaettu ilo on paras ilo.

Sanot kuitenkin "päästy" eikä "jouduttu"?

Niin. Harvoin sitä "joutuu" lomalle.

Mutta kuten kirjoitin, niin rakastan sitä kun lapset odottavat tulevaa lomamatkaa ja sitä miten onnellisia he ovat kun lomailemme yhdessä jossakin kivassa kohteessa. Ajattelemme mieheni kanssa niin, että lapset lähtevät muutaman vuoden sisällä pois kotoa, niin lomailemme kahden sitten sen jälkeen. Vaikkakin lapset ovatkin ilmoittaneet, että he haluavat aikuisenakin meidän kanssa lomalle :D

En arvostele heitä jotka pääsevät kahden lomailemaan puolison kanssa.

Tässä haluan kertoa eräästä perheen tavasta. Tytöllämme oli ystävä joskus 10v iässä. Tämä tyttö oli meillä käymässä kun sai puhelun kännykkäänsä. Äitinsä (vanhemmat eronneet ja äidillä uusi miesystävä) soitti ja kertoi että lähtee huomenna lomalle ja tyttö ja veljensä menevät mummolaan hoitoon. Tyttö itki puhelimessa, että äiti et voi jättää meitä, me halutaan mukaan! Äiti kertoi, että ei voi ottaa mukaan lapsia, koska tämä matka oli lahja miesystävältä hänelle. Äiti oli siis lähdössä kahden viikon lomalle Thaimaahan, ilman että kertoi lapsilleen kasvotusten asiasta. Lapsi oli siis silloin juuri isällään eikä hänellä ollut mahdollisuutta edes hyvästellä äitiään loman ajaksi. Olin itse aika järkyttynyt ja hyvin pahoillani lapsen puolesta. Toiminta oli minusta suorastaan julmaa lasta kohtaan. 

Näinhän se menee. Ensin halutaan lapsia, sitten ne ovat harrastusten, matkustamisen, uran luomisen, bilettämisen, oman ajan ja itsensä kehittämisen tiellä, häiritsevätki vielä vaatimalla milloin mitäkin huomiota ja huolenpitoa. Mutta kun tulee se vauvakuume ja lapset on niin "ihania". Aivan kuin kesäkissat. Jos ei rakasta elämää lasten kanssa sen kaikkine vivahteineen, niin pitäisi antaa järjen päättää eikä tunteiden. Lasten hankinta merkitsee suurta muutosta, niin matkustaminen, arkielämä kuin harrastuksetkin muuttuvat. Ei se tarkoita, että pitäisi arki täyttää jollain aktiivisella tekemisellä. Mutta vanhempien läsnäolo on tärkeää, siinä ei laatu korvaa määrää. 

Jos haluatte, että omat vanhempanne tai muut läheiset osallistuvat vastuuseen omista lapsistanne, keskustelkaa siitä etukäteen heidän kanssaan ja ottakaa heidät perhesuunnitteluun mukaan, päättämään siitä milloin ja kuinka monta lasta hankitte. Vastuu ja valta.

Aika hirveää lukea tälläistä tekstiä näin vanhempana, joka todellakin tarvitsisi, muttei saa sitä kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa. Ja kyllä, lapset on harkittuja ja toivottuja, mutta vaikeapa sitä on ennustaa miten asiat tulee menemään. Ollaan kiltisti jätetty lasten väliinkin yli 5v, ettei vaan yliarvioitaisi omia voimiamme.

Mutta nyt täytyy myöntää, että mennään aika mustissa vesissä. Vanhempi alkaa nukkumaan 21.30-23 välillä iltaisin, on kuitenkin niin pieni vielä ettei yksinkään voi jättää. Nuorempi herättää pyörimäklä viideltä sängyssä ja nousee ylös kuuden pintaan. Vuosien ajan meidän henkireikä on ollut se, että lapset käyvät ajoissa iltaisin nukkumaan, jotta voidaan viettää edes silloin parisuhdeaikaa. Me ei enää vaan jakseta, koska kumpikin on niin hirveän väsyneitä. Jos saisin lapset johonkin viikoksi, laittaisin heti.

Perhedynamiikkakin on ollut aina hieman haastavaa, koska esikoinen on aika vaativa lapsi käytökseltään ja kuluttaa molempien voimavaroja. Nyt niitä voimia ei saa enää edes nukkumalla ja nuorempikin on pahassa uhmaiässä.

Että ei tässä kyllä mitään vivahteita ja sävyjä ole, vaan pelkkää paskaa. Jaksaisin varmaan taas kuukauden tätä,jos lapset olisivat yhden yön edes pois. Mutta minnes laitat.

Ihan tavalliselta lapsiperheen elämältä kuvailemasi kuulostaa. Harvoin lapset nukkuvat samaan aikaan 12 tunnin yöunia, vaikka olisivat lähes saman ikäisiä. Toiset on jo lapsena illlanvirkkuja, toiset aamu kukkujia. Ja se uhmaikäkin yleensä tulee useimmille ja lapset ovat persoonia jo pienestä pitäen, harva on loppujen lopuksi helppo ja ajatuksen tavoin toimiva. Tilanne on nyt kuitenkin se, että teillä on ne lapset ja selvästi yritätte kantaa vastuunne perheen perustamisesta, mikä on hyvä juttu. Jos olette työelämässä, ottakaa joskus yhteinen vapaapäivä töistä, mutta viekää lapset silti hoitoon/kouluun. Hankkikaa silloin tällöin lapsenvahti, nuoria tyttöjähän on tarjolla hommaan muutamaksi tunniksi pientä korvausta vstaan esim. 4H järjestön kautta. MLL:ää tai kunnallisia palveluita en suosittele, koska ne vahtivat lapsiperheitä huoli-ilmoitusten tekemiseksi ja jos havaitsevat teissä väsymyksen merkkejä, tekevät lastensuojeluilmoituksia, mikä lisää stressiänne ennestään. Tarvitsette tukea ja apua, ette kyttäystä. Myös toisiin lapsiperheisiin tutustuminen ja sitä kautta lastenhoidon vuorottelu voi tuoda tukea arkeenne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa 18 vuotta, kaksi lasta 11v ja 15v.

Kahdestaan ollaan päästy lomalle kerran.  5pv reissu ulkomaille yhdeksän vuotta sitten. 

En vaan halua jättää lapsia lomareissuilta pois, koska jaettu ilo on paras ilo.

Sanot kuitenkin "päästy" eikä "jouduttu"?

Niin. Harvoin sitä "joutuu" lomalle.

Mutta kuten kirjoitin, niin rakastan sitä kun lapset odottavat tulevaa lomamatkaa ja sitä miten onnellisia he ovat kun lomailemme yhdessä jossakin kivassa kohteessa. Ajattelemme mieheni kanssa niin, että lapset lähtevät muutaman vuoden sisällä pois kotoa, niin lomailemme kahden sitten sen jälkeen. Vaikkakin lapset ovatkin ilmoittaneet, että he haluavat aikuisenakin meidän kanssa lomalle :D

En arvostele heitä jotka pääsevät kahden lomailemaan puolison kanssa.

Tässä haluan kertoa eräästä perheen tavasta. Tytöllämme oli ystävä joskus 10v iässä. Tämä tyttö oli meillä käymässä kun sai puhelun kännykkäänsä. Äitinsä (vanhemmat eronneet ja äidillä uusi miesystävä) soitti ja kertoi että lähtee huomenna lomalle ja tyttö ja veljensä menevät mummolaan hoitoon. Tyttö itki puhelimessa, että äiti et voi jättää meitä, me halutaan mukaan! Äiti kertoi, että ei voi ottaa mukaan lapsia, koska tämä matka oli lahja miesystävältä hänelle. Äiti oli siis lähdössä kahden viikon lomalle Thaimaahan, ilman että kertoi lapsilleen kasvotusten asiasta. Lapsi oli siis silloin juuri isällään eikä hänellä ollut mahdollisuutta edes hyvästellä äitiään loman ajaksi. Olin itse aika järkyttynyt ja hyvin pahoillani lapsen puolesta. Toiminta oli minusta suorastaan julmaa lasta kohtaan. 

Näinhän se menee. Ensin halutaan lapsia, sitten ne ovat harrastusten, matkustamisen, uran luomisen, bilettämisen, oman ajan ja itsensä kehittämisen tiellä, häiritsevätki vielä vaatimalla milloin mitäkin huomiota ja huolenpitoa. Mutta kun tulee se vauvakuume ja lapset on niin "ihania". Aivan kuin kesäkissat. Jos ei rakasta elämää lasten kanssa sen kaikkine vivahteineen, niin pitäisi antaa järjen päättää eikä tunteiden. Lasten hankinta merkitsee suurta muutosta, niin matkustaminen, arkielämä kuin harrastuksetkin muuttuvat. Ei se tarkoita, että pitäisi arki täyttää jollain aktiivisella tekemisellä. Mutta vanhempien läsnäolo on tärkeää, siinä ei laatu korvaa määrää. 

Jos haluatte, että omat vanhempanne tai muut läheiset osallistuvat vastuuseen omista lapsistanne, keskustelkaa siitä etukäteen heidän kanssaan ja ottakaa heidät perhesuunnitteluun mukaan, päättämään siitä milloin ja kuinka monta lasta hankitte. Vastuu ja valta.

Aika hirveää lukea tälläistä tekstiä näin vanhempana, joka todellakin tarvitsisi, muttei saa sitä kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa. Ja kyllä, lapset on harkittuja ja toivottuja, mutta vaikeapa sitä on ennustaa miten asiat tulee menemään. Ollaan kiltisti jätetty lasten väliinkin yli 5v, ettei vaan yliarvioitaisi omia voimiamme.

Mutta nyt täytyy myöntää, että mennään aika mustissa vesissä. Vanhempi alkaa nukkumaan 21.30-23 välillä iltaisin, on kuitenkin niin pieni vielä ettei yksinkään voi jättää. Nuorempi herättää pyörimäklä viideltä sängyssä ja nousee ylös kuuden pintaan. Vuosien ajan meidän henkireikä on ollut se, että lapset käyvät ajoissa iltaisin nukkumaan, jotta voidaan viettää edes silloin parisuhdeaikaa. Me ei enää vaan jakseta, koska kumpikin on niin hirveän väsyneitä. Jos saisin lapset johonkin viikoksi, laittaisin heti.

Perhedynamiikkakin on ollut aina hieman haastavaa, koska esikoinen on aika vaativa lapsi käytökseltään ja kuluttaa molempien voimavaroja. Nyt niitä voimia ei saa enää edes nukkumalla ja nuorempikin on pahassa uhmaiässä.

Että ei tässä kyllä mitään vivahteita ja sävyjä ole, vaan pelkkää paskaa. Jaksaisin varmaan taas kuukauden tätä,jos lapset olisivat yhden yön edes pois. Mutta minnes laitat.

Ihan tavalliselta lapsiperheen elämältä kuvailemasi kuulostaa. Harvoin lapset nukkuvat samaan aikaan 12 tunnin yöunia, vaikka olisivat lähes saman ikäisiä. Toiset on jo lapsena illlanvirkkuja, toiset aamu kukkujia. Ja se uhmaikäkin yleensä tulee useimmille ja lapset ovat persoonia jo pienestä pitäen, harva on loppujen lopuksi helppo ja ajatuksen tavoin toimiva. Tilanne on nyt kuitenkin se, että teillä on ne lapset ja selvästi yritätte kantaa vastuunne perheen perustamisesta, mikä on hyvä juttu. Jos olette työelämässä, ottakaa joskus yhteinen vapaapäivä töistä, mutta viekää lapset silti hoitoon/kouluun. Hankkikaa silloin tällöin lapsenvahti, nuoria tyttöjähän on tarjolla hommaan muutamaksi tunniksi pientä korvausta vstaan esim. 4H järjestön kautta. MLL:ää tai kunnallisia palveluita en suosittele, koska ne vahtivat lapsiperheitä huoli-ilmoitusten tekemiseksi ja jos havaitsevat teissä väsymyksen merkkejä, tekevät lastensuojeluilmoituksia, mikä lisää stressiänne ennestään. Tarvitsette tukea ja apua, ette kyttäystä. Myös toisiin lapsiperheisiin tutustuminen ja sitä kautta lastenhoidon vuorottelu voi tuoda tukea arkeenne. 

Näitä juttuja foorumeilta lukiessa tulee väistämättä mieleen, että lasten hankkimista suunnittelevia tulisi opastaa keskustelemaan lastenhankinta suunnitelmistaan etukäteen vanhempiensa, ystäviensä ja läheistensä kanssa, ottaakseen selville mihin isovanhemmat ja muut läheiset ovat valmiita sitoutumaan, vai ovatko mihinkään. 

Ankeaa lukea jälkeenpäin tapahtuvaa tilitystä, kuinka isovanhemmat ovat juoppoja, tai eivät ole kiinnostuneita hoitamaan lapsianne viikonloppuisin, lomareissujenne ajan tai muutoinkaan ottamaan heitä luokseen tai kuinka teillä ei ole käytettävissä apua arjessa ja parisuhdeaikaa. Miten tällainen voi tulla yllätyksenä? Haloo! Lasten hankinta on iso ja kauaskantoinen asia, jos ette ole tuollaisa asioita selvittäneet ja ottaneet huomioon, niin on peiliin katsomisen paikka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa 18 vuotta, kaksi lasta 11v ja 15v.

Kahdestaan ollaan päästy lomalle kerran.  5pv reissu ulkomaille yhdeksän vuotta sitten. 

En vaan halua jättää lapsia lomareissuilta pois, koska jaettu ilo on paras ilo.

Sanot kuitenkin "päästy" eikä "jouduttu"?

Niin. Harvoin sitä "joutuu" lomalle.

Mutta kuten kirjoitin, niin rakastan sitä kun lapset odottavat tulevaa lomamatkaa ja sitä miten onnellisia he ovat kun lomailemme yhdessä jossakin kivassa kohteessa. Ajattelemme mieheni kanssa niin, että lapset lähtevät muutaman vuoden sisällä pois kotoa, niin lomailemme kahden sitten sen jälkeen. Vaikkakin lapset ovatkin ilmoittaneet, että he haluavat aikuisenakin meidän kanssa lomalle :D

En arvostele heitä jotka pääsevät kahden lomailemaan puolison kanssa.

Tässä haluan kertoa eräästä perheen tavasta. Tytöllämme oli ystävä joskus 10v iässä. Tämä tyttö oli meillä käymässä kun sai puhelun kännykkäänsä. Äitinsä (vanhemmat eronneet ja äidillä uusi miesystävä) soitti ja kertoi että lähtee huomenna lomalle ja tyttö ja veljensä menevät mummolaan hoitoon. Tyttö itki puhelimessa, että äiti et voi jättää meitä, me halutaan mukaan! Äiti kertoi, että ei voi ottaa mukaan lapsia, koska tämä matka oli lahja miesystävältä hänelle. Äiti oli siis lähdössä kahden viikon lomalle Thaimaahan, ilman että kertoi lapsilleen kasvotusten asiasta. Lapsi oli siis silloin juuri isällään eikä hänellä ollut mahdollisuutta edes hyvästellä äitiään loman ajaksi. Olin itse aika järkyttynyt ja hyvin pahoillani lapsen puolesta. Toiminta oli minusta suorastaan julmaa lasta kohtaan. 

Näinhän se menee. Ensin halutaan lapsia, sitten ne ovat harrastusten, matkustamisen, uran luomisen, bilettämisen, oman ajan ja itsensä kehittämisen tiellä, häiritsevätki vielä vaatimalla milloin mitäkin huomiota ja huolenpitoa. Mutta kun tulee se vauvakuume ja lapset on niin "ihania". Aivan kuin kesäkissat. Jos ei rakasta elämää lasten kanssa sen kaikkine vivahteineen, niin pitäisi antaa järjen päättää eikä tunteiden. Lasten hankinta merkitsee suurta muutosta, niin matkustaminen, arkielämä kuin harrastuksetkin muuttuvat. Ei se tarkoita, että pitäisi arki täyttää jollain aktiivisella tekemisellä. Mutta vanhempien läsnäolo on tärkeää, siinä ei laatu korvaa määrää. 

Jos haluatte, että omat vanhempanne tai muut läheiset osallistuvat vastuuseen omista lapsistanne, keskustelkaa siitä etukäteen heidän kanssaan ja ottakaa heidät perhesuunnitteluun mukaan, päättämään siitä milloin ja kuinka monta lasta hankitte. Vastuu ja valta.

Aika hirveää lukea tälläistä tekstiä näin vanhempana, joka todellakin tarvitsisi, muttei saa sitä kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa. Ja kyllä, lapset on harkittuja ja toivottuja, mutta vaikeapa sitä on ennustaa miten asiat tulee menemään. Ollaan kiltisti jätetty lasten väliinkin yli 5v, ettei vaan yliarvioitaisi omia voimiamme.

Mutta nyt täytyy myöntää, että mennään aika mustissa vesissä. Vanhempi alkaa nukkumaan 21.30-23 välillä iltaisin, on kuitenkin niin pieni vielä ettei yksinkään voi jättää. Nuorempi herättää pyörimäklä viideltä sängyssä ja nousee ylös kuuden pintaan. Vuosien ajan meidän henkireikä on ollut se, että lapset käyvät ajoissa iltaisin nukkumaan, jotta voidaan viettää edes silloin parisuhdeaikaa. Me ei enää vaan jakseta, koska kumpikin on niin hirveän väsyneitä. Jos saisin lapset johonkin viikoksi, laittaisin heti.

Perhedynamiikkakin on ollut aina hieman haastavaa, koska esikoinen on aika vaativa lapsi käytökseltään ja kuluttaa molempien voimavaroja. Nyt niitä voimia ei saa enää edes nukkumalla ja nuorempikin on pahassa uhmaiässä.

Että ei tässä kyllä mitään vivahteita ja sävyjä ole, vaan pelkkää paskaa. Jaksaisin varmaan taas kuukauden tätä,jos lapset olisivat yhden yön edes pois. Mutta minnes laitat.

Ihan tavalliselta lapsiperheen elämältä kuvailemasi kuulostaa. Harvoin lapset nukkuvat samaan aikaan 12 tunnin yöunia, vaikka olisivat lähes saman ikäisiä. Toiset on jo lapsena illlanvirkkuja, toiset aamu kukkujia. Ja se uhmaikäkin yleensä tulee useimmille ja lapset ovat persoonia jo pienestä pitäen, harva on loppujen lopuksi helppo ja ajatuksen tavoin toimiva. Tilanne on nyt kuitenkin se, että teillä on ne lapset ja selvästi yritätte kantaa vastuunne perheen perustamisesta, mikä on hyvä juttu. Jos olette työelämässä, ottakaa joskus yhteinen vapaapäivä töistä, mutta viekää lapset silti hoitoon/kouluun. Hankkikaa silloin tällöin lapsenvahti, nuoria tyttöjähän on tarjolla hommaan muutamaksi tunniksi pientä korvausta vstaan esim. 4H järjestön kautta. MLL:ää tai kunnallisia palveluita en suosittele, koska ne vahtivat lapsiperheitä huoli-ilmoitusten tekemiseksi ja jos havaitsevat teissä väsymyksen merkkejä, tekevät lastensuojeluilmoituksia, mikä lisää stressiänne ennestään. Tarvitsette tukea ja apua, ette kyttäystä. Myös toisiin lapsiperheisiin tutustuminen ja sitä kautta lastenhoidon vuorottelu voi tuoda tukea arkeenne. 

Näitä juttuja foorumeilta lukiessa tulee väistämättä mieleen, että lasten hankkimista suunnittelevia tulisi opastaa keskustelemaan lastenhankinta suunnitelmistaan etukäteen vanhempiensa, ystäviensä ja läheistensä kanssa, ottaakseen selville mihin isovanhemmat ja muut läheiset ovat valmiita sitoutumaan, vai ovatko mihinkään. 

Ankeaa lukea jälkeenpäin tapahtuvaa tilitystä, kuinka isovanhemmat ovat juoppoja, tai eivät ole kiinnostuneita hoitamaan lapsianne viikonloppuisin, lomareissujenne ajan tai muutoinkaan ottamaan heitä luokseen tai kuinka teillä ei ole käytettävissä apua arjessa ja parisuhdeaikaa. Miten tällainen voi tulla yllätyksenä? Haloo! Lasten hankinta on iso ja kauaskantoinen asia, jos ette ole tuollaisa asioita selvittäneet ja ottaneet huomioon, niin on peiliin katsomisen paikka. 

Valitettavasti vaikka kuinka miettii ja harkitsee niin lapsettomana ei voi vielä tietää miltä tuntuu, kun lapsi roikkuu sussa kiinni aamusta iltaan. Lapsiperhe-elämässä on omat haasteensa ja lapsettomien elämässä omat haasteensa. Jokaisella on kuitenkin oikeus välillä väsyä ja turhautua, joskus niin käy lapsettomillekin. Syyt vaan on erilaisia. Tämä elämä kun ei ole oikeasti mitään kiiltokuvaa kuten blogeissa vaan välillä rankkaakin ja joskus siihen rankkuuteen voi auttaa vaikka ihan vaan se, että saa anonyymisti avautua keskustelupalstalla!

Sinäkin voisit jättää nuo syyllistävät kommentit kirjoittamatta, jos tuntisit hiukankaan myötätuntoa näitä väsyneitä vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa 18 vuotta, kaksi lasta 11v ja 15v.

Kahdestaan ollaan päästy lomalle kerran.  5pv reissu ulkomaille yhdeksän vuotta sitten. 

En vaan halua jättää lapsia lomareissuilta pois, koska jaettu ilo on paras ilo.

Sanot kuitenkin "päästy" eikä "jouduttu"?

Niin. Harvoin sitä "joutuu" lomalle.

Mutta kuten kirjoitin, niin rakastan sitä kun lapset odottavat tulevaa lomamatkaa ja sitä miten onnellisia he ovat kun lomailemme yhdessä jossakin kivassa kohteessa. Ajattelemme mieheni kanssa niin, että lapset lähtevät muutaman vuoden sisällä pois kotoa, niin lomailemme kahden sitten sen jälkeen. Vaikkakin lapset ovatkin ilmoittaneet, että he haluavat aikuisenakin meidän kanssa lomalle :D

En arvostele heitä jotka pääsevät kahden lomailemaan puolison kanssa.

Tässä haluan kertoa eräästä perheen tavasta. Tytöllämme oli ystävä joskus 10v iässä. Tämä tyttö oli meillä käymässä kun sai puhelun kännykkäänsä. Äitinsä (vanhemmat eronneet ja äidillä uusi miesystävä) soitti ja kertoi että lähtee huomenna lomalle ja tyttö ja veljensä menevät mummolaan hoitoon. Tyttö itki puhelimessa, että äiti et voi jättää meitä, me halutaan mukaan! Äiti kertoi, että ei voi ottaa mukaan lapsia, koska tämä matka oli lahja miesystävältä hänelle. Äiti oli siis lähdössä kahden viikon lomalle Thaimaahan, ilman että kertoi lapsilleen kasvotusten asiasta. Lapsi oli siis silloin juuri isällään eikä hänellä ollut mahdollisuutta edes hyvästellä äitiään loman ajaksi. Olin itse aika järkyttynyt ja hyvin pahoillani lapsen puolesta. Toiminta oli minusta suorastaan julmaa lasta kohtaan. 

Näinhän se menee. Ensin halutaan lapsia, sitten ne ovat harrastusten, matkustamisen, uran luomisen, bilettämisen, oman ajan ja itsensä kehittämisen tiellä, häiritsevätki vielä vaatimalla milloin mitäkin huomiota ja huolenpitoa. Mutta kun tulee se vauvakuume ja lapset on niin "ihania". Aivan kuin kesäkissat. Jos ei rakasta elämää lasten kanssa sen kaikkine vivahteineen, niin pitäisi antaa järjen päättää eikä tunteiden. Lasten hankinta merkitsee suurta muutosta, niin matkustaminen, arkielämä kuin harrastuksetkin muuttuvat. Ei se tarkoita, että pitäisi arki täyttää jollain aktiivisella tekemisellä. Mutta vanhempien läsnäolo on tärkeää, siinä ei laatu korvaa määrää. 

Jos haluatte, että omat vanhempanne tai muut läheiset osallistuvat vastuuseen omista lapsistanne, keskustelkaa siitä etukäteen heidän kanssaan ja ottakaa heidät perhesuunnitteluun mukaan, päättämään siitä milloin ja kuinka monta lasta hankitte. Vastuu ja valta.

Aika hirveää lukea tälläistä tekstiä näin vanhempana, joka todellakin tarvitsisi, muttei saa sitä kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa. Ja kyllä, lapset on harkittuja ja toivottuja, mutta vaikeapa sitä on ennustaa miten asiat tulee menemään. Ollaan kiltisti jätetty lasten väliinkin yli 5v, ettei vaan yliarvioitaisi omia voimiamme.

Mutta nyt täytyy myöntää, että mennään aika mustissa vesissä. Vanhempi alkaa nukkumaan 21.30-23 välillä iltaisin, on kuitenkin niin pieni vielä ettei yksinkään voi jättää. Nuorempi herättää pyörimäklä viideltä sängyssä ja nousee ylös kuuden pintaan. Vuosien ajan meidän henkireikä on ollut se, että lapset käyvät ajoissa iltaisin nukkumaan, jotta voidaan viettää edes silloin parisuhdeaikaa. Me ei enää vaan jakseta, koska kumpikin on niin hirveän väsyneitä. Jos saisin lapset johonkin viikoksi, laittaisin heti.

Perhedynamiikkakin on ollut aina hieman haastavaa, koska esikoinen on aika vaativa lapsi käytökseltään ja kuluttaa molempien voimavaroja. Nyt niitä voimia ei saa enää edes nukkumalla ja nuorempikin on pahassa uhmaiässä.

Että ei tässä kyllä mitään vivahteita ja sävyjä ole, vaan pelkkää paskaa. Jaksaisin varmaan taas kuukauden tätä,jos lapset olisivat yhden yön edes pois. Mutta minnes laitat.

Ihan tavalliselta lapsiperheen elämältä kuvailemasi kuulostaa. Harvoin lapset nukkuvat samaan aikaan 12 tunnin yöunia, vaikka olisivat lähes saman ikäisiä. Toiset on jo lapsena illlanvirkkuja, toiset aamu kukkujia. Ja se uhmaikäkin yleensä tulee useimmille ja lapset ovat persoonia jo pienestä pitäen, harva on loppujen lopuksi helppo ja ajatuksen tavoin toimiva. Tilanne on nyt kuitenkin se, että teillä on ne lapset ja selvästi yritätte kantaa vastuunne perheen perustamisesta, mikä on hyvä juttu. Jos olette työelämässä, ottakaa joskus yhteinen vapaapäivä töistä, mutta viekää lapset silti hoitoon/kouluun. Hankkikaa silloin tällöin lapsenvahti, nuoria tyttöjähän on tarjolla hommaan muutamaksi tunniksi pientä korvausta vstaan esim. 4H järjestön kautta. MLL:ää tai kunnallisia palveluita en suosittele, koska ne vahtivat lapsiperheitä huoli-ilmoitusten tekemiseksi ja jos havaitsevat teissä väsymyksen merkkejä, tekevät lastensuojeluilmoituksia, mikä lisää stressiänne ennestään. Tarvitsette tukea ja apua, ette kyttäystä. Myös toisiin lapsiperheisiin tutustuminen ja sitä kautta lastenhoidon vuorottelu voi tuoda tukea arkeenne. 

Näitä juttuja foorumeilta lukiessa tulee väistämättä mieleen, että lasten hankkimista suunnittelevia tulisi opastaa keskustelemaan lastenhankinta suunnitelmistaan etukäteen vanhempiensa, ystäviensä ja läheistensä kanssa, ottaakseen selville mihin isovanhemmat ja muut läheiset ovat valmiita sitoutumaan, vai ovatko mihinkään. 

Ankeaa lukea jälkeenpäin tapahtuvaa tilitystä, kuinka isovanhemmat ovat juoppoja, tai eivät ole kiinnostuneita hoitamaan lapsianne viikonloppuisin, lomareissujenne ajan tai muutoinkaan ottamaan heitä luokseen tai kuinka teillä ei ole käytettävissä apua arjessa ja parisuhdeaikaa. Miten tällainen voi tulla yllätyksenä? Haloo! Lasten hankinta on iso ja kauaskantoinen asia, jos ette ole tuollaisa asioita selvittäneet ja ottaneet huomioon, niin on peiliin katsomisen paikka. 

Valitettavasti vaikka kuinka miettii ja harkitsee niin lapsettomana ei voi vielä tietää miltä tuntuu, kun lapsi roikkuu sussa kiinni aamusta iltaan. Lapsiperhe-elämässä on omat haasteensa ja lapsettomien elämässä omat haasteensa. Jokaisella on kuitenkin oikeus välillä väsyä ja turhautua, joskus niin käy lapsettomillekin. Syyt vaan on erilaisia. Tämä elämä kun ei ole oikeasti mitään kiiltokuvaa kuten blogeissa vaan välillä rankkaakin ja joskus siihen rankkuuteen voi auttaa vaikka ihan vaan se, että saa anonyymisti avautua keskustelupalstalla!

Sinäkin voisit jättää nuo syyllistävät kommentit kirjoittamatta, jos tuntisit hiukankaan myötätuntoa näitä väsyneitä vanhempia.

Kuka oikeasti uskoo, että elämä on jotain kiiltokuvaa? Itselläni on 2 lasta, ei ollut tukiverkkoja ja mies teki yrittäjänä pitkää päivää. Itse kävin töissä, hoidin lapset pääsääntöisesti iltaisin ja viikonloppuisin.  Nyt lapset on aikuisia, miehen kanssa olemme edelleen naimisissa. Ei olisi mielenikään tullut valittaa.  Tiesin, mihin ryhdyin. Olen aina ollut realisti. Nykyään ihmiset eivät vaan kestä mitään.

Taisi mennä 20 vuotta, ennen kuin oltiin lomalla kahdestaan. Ja syystä että ei ollut paikkaa, minne laittaa. Mutta toisaalta en tiedä, olisinko laittanutkaan, jos olisi ollut mahdollisuus. Perheenä kulkeminen oli meidän elämäntapa ja mukavaa.

Parisuhde on kestänyt 24 vuotta kaikesta huolimatta hyvänä. Nyt kun tässä on kykitty tämä kesä kahdestaan, niin ollaan mietitty, että hurjaa, kuinka äkkiä se aika menikään

Me käydään miehen kanssa pari kertaa vuodessa lomalla, hääpäivänä ja kihlajaispäivänä. Ei mitään viikon lomia mutta yleensä pidennetty viikonloppu.

Lapset lomailevat omasta halustaan mummulassa useimminkin joten mahdollisuus kyllä olisi mutta tykkäämme olla ihan kotonakin kahdestaan tai sitten änkeämme sinne mukaan😂

Meillä on tosi läheiset välit ollut omiin vanhempiin aina joten tätä myöden he ovat olleet myös lastemme elämässä syntymästä asti, olisi outoa kieltää lapsia menemästä sinne.

Olen erittäin onnellinen että lapset ovat saaneet elää ja olla isovanhempiensa kanssa, oppineet heiltä vaikka mitä ja saaneet monia muistoja, se aika on vääjäämättä kohta ohi:( mutta muistot säilyy<3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa 18 vuotta, kaksi lasta 11v ja 15v.

Kahdestaan ollaan päästy lomalle kerran.  5pv reissu ulkomaille yhdeksän vuotta sitten. 

En vaan halua jättää lapsia lomareissuilta pois, koska jaettu ilo on paras ilo.

Sanot kuitenkin "päästy" eikä "jouduttu"?

Niin. Harvoin sitä "joutuu" lomalle.

Mutta kuten kirjoitin, niin rakastan sitä kun lapset odottavat tulevaa lomamatkaa ja sitä miten onnellisia he ovat kun lomailemme yhdessä jossakin kivassa kohteessa. Ajattelemme mieheni kanssa niin, että lapset lähtevät muutaman vuoden sisällä pois kotoa, niin lomailemme kahden sitten sen jälkeen. Vaikkakin lapset ovatkin ilmoittaneet, että he haluavat aikuisenakin meidän kanssa lomalle :D

En arvostele heitä jotka pääsevät kahden lomailemaan puolison kanssa.

Tässä haluan kertoa eräästä perheen tavasta. Tytöllämme oli ystävä joskus 10v iässä. Tämä tyttö oli meillä käymässä kun sai puhelun kännykkäänsä. Äitinsä (vanhemmat eronneet ja äidillä uusi miesystävä) soitti ja kertoi että lähtee huomenna lomalle ja tyttö ja veljensä menevät mummolaan hoitoon. Tyttö itki puhelimessa, että äiti et voi jättää meitä, me halutaan mukaan! Äiti kertoi, että ei voi ottaa mukaan lapsia, koska tämä matka oli lahja miesystävältä hänelle. Äiti oli siis lähdössä kahden viikon lomalle Thaimaahan, ilman että kertoi lapsilleen kasvotusten asiasta. Lapsi oli siis silloin juuri isällään eikä hänellä ollut mahdollisuutta edes hyvästellä äitiään loman ajaksi. Olin itse aika järkyttynyt ja hyvin pahoillani lapsen puolesta. Toiminta oli minusta suorastaan julmaa lasta kohtaan. 

Näinhän se menee. Ensin halutaan lapsia, sitten ne ovat harrastusten, matkustamisen, uran luomisen, bilettämisen, oman ajan ja itsensä kehittämisen tiellä, häiritsevätki vielä vaatimalla milloin mitäkin huomiota ja huolenpitoa. Mutta kun tulee se vauvakuume ja lapset on niin "ihania". Aivan kuin kesäkissat. Jos ei rakasta elämää lasten kanssa sen kaikkine vivahteineen, niin pitäisi antaa järjen päättää eikä tunteiden. Lasten hankinta merkitsee suurta muutosta, niin matkustaminen, arkielämä kuin harrastuksetkin muuttuvat. Ei se tarkoita, että pitäisi arki täyttää jollain aktiivisella tekemisellä. Mutta vanhempien läsnäolo on tärkeää, siinä ei laatu korvaa määrää. 

Jos haluatte, että omat vanhempanne tai muut läheiset osallistuvat vastuuseen omista lapsistanne, keskustelkaa siitä etukäteen heidän kanssaan ja ottakaa heidät perhesuunnitteluun mukaan, päättämään siitä milloin ja kuinka monta lasta hankitte. Vastuu ja valta.

Aika hirveää lukea tälläistä tekstiä näin vanhempana, joka todellakin tarvitsisi, muttei saa sitä kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa. Ja kyllä, lapset on harkittuja ja toivottuja, mutta vaikeapa sitä on ennustaa miten asiat tulee menemään. Ollaan kiltisti jätetty lasten väliinkin yli 5v, ettei vaan yliarvioitaisi omia voimiamme.

Mutta nyt täytyy myöntää, että mennään aika mustissa vesissä. Vanhempi alkaa nukkumaan 21.30-23 välillä iltaisin, on kuitenkin niin pieni vielä ettei yksinkään voi jättää. Nuorempi herättää pyörimäklä viideltä sängyssä ja nousee ylös kuuden pintaan. Vuosien ajan meidän henkireikä on ollut se, että lapset käyvät ajoissa iltaisin nukkumaan, jotta voidaan viettää edes silloin parisuhdeaikaa. Me ei enää vaan jakseta, koska kumpikin on niin hirveän väsyneitä. Jos saisin lapset johonkin viikoksi, laittaisin heti.

Perhedynamiikkakin on ollut aina hieman haastavaa, koska esikoinen on aika vaativa lapsi käytökseltään ja kuluttaa molempien voimavaroja. Nyt niitä voimia ei saa enää edes nukkumalla ja nuorempikin on pahassa uhmaiässä.

Että ei tässä kyllä mitään vivahteita ja sävyjä ole, vaan pelkkää paskaa. Jaksaisin varmaan taas kuukauden tätä,jos lapset olisivat yhden yön edes pois. Mutta minnes laitat.

Ihan tavalliselta lapsiperheen elämältä kuvailemasi kuulostaa. Harvoin lapset nukkuvat samaan aikaan 12 tunnin yöunia, vaikka olisivat lähes saman ikäisiä. Toiset on jo lapsena illlanvirkkuja, toiset aamu kukkujia. Ja se uhmaikäkin yleensä tulee useimmille ja lapset ovat persoonia jo pienestä pitäen, harva on loppujen lopuksi helppo ja ajatuksen tavoin toimiva. Tilanne on nyt kuitenkin se, että teillä on ne lapset ja selvästi yritätte kantaa vastuunne perheen perustamisesta, mikä on hyvä juttu. Jos olette työelämässä, ottakaa joskus yhteinen vapaapäivä töistä, mutta viekää lapset silti hoitoon/kouluun. Hankkikaa silloin tällöin lapsenvahti, nuoria tyttöjähän on tarjolla hommaan muutamaksi tunniksi pientä korvausta vstaan esim. 4H järjestön kautta. MLL:ää tai kunnallisia palveluita en suosittele, koska ne vahtivat lapsiperheitä huoli-ilmoitusten tekemiseksi ja jos havaitsevat teissä väsymyksen merkkejä, tekevät lastensuojeluilmoituksia, mikä lisää stressiänne ennestään. Tarvitsette tukea ja apua, ette kyttäystä. Myös toisiin lapsiperheisiin tutustuminen ja sitä kautta lastenhoidon vuorottelu voi tuoda tukea arkeenne. 

Näitä juttuja foorumeilta lukiessa tulee väistämättä mieleen, että lasten hankkimista suunnittelevia tulisi opastaa keskustelemaan lastenhankinta suunnitelmistaan etukäteen vanhempiensa, ystäviensä ja läheistensä kanssa, ottaakseen selville mihin isovanhemmat ja muut läheiset ovat valmiita sitoutumaan, vai ovatko mihinkään. 

Ankeaa lukea jälkeenpäin tapahtuvaa tilitystä, kuinka isovanhemmat ovat juoppoja, tai eivät ole kiinnostuneita hoitamaan lapsianne viikonloppuisin, lomareissujenne ajan tai muutoinkaan ottamaan heitä luokseen tai kuinka teillä ei ole käytettävissä apua arjessa ja parisuhdeaikaa. Miten tällainen voi tulla yllätyksenä? Haloo! Lasten hankinta on iso ja kauaskantoinen asia, jos ette ole tuollaisa asioita selvittäneet ja ottaneet huomioon, niin on peiliin katsomisen paikka. 

Valitettavasti vaikka kuinka miettii ja harkitsee niin lapsettomana ei voi vielä tietää miltä tuntuu, kun lapsi roikkuu sussa kiinni aamusta iltaan. Lapsiperhe-elämässä on omat haasteensa ja lapsettomien elämässä omat haasteensa. Jokaisella on kuitenkin oikeus välillä väsyä ja turhautua, joskus niin käy lapsettomillekin. Syyt vaan on erilaisia. Tämä elämä kun ei ole oikeasti mitään kiiltokuvaa kuten blogeissa vaan välillä rankkaakin ja joskus siihen rankkuuteen voi auttaa vaikka ihan vaan se, että saa anonyymisti avautua keskustelupalstalla!

Sinäkin voisit jättää nuo syyllistävät kommentit kirjoittamatta, jos tuntisit hiukankaan myötätuntoa näitä väsyneitä vanhempia.

Kuka oikeasti uskoo, että elämä on jotain kiiltokuvaa? Itselläni on 2 lasta, ei ollut tukiverkkoja ja mies teki yrittäjänä pitkää päivää. Itse kävin töissä, hoidin lapset pääsääntöisesti iltaisin ja viikonloppuisin.  Nyt lapset on aikuisia, miehen kanssa olemme edelleen naimisissa. Ei olisi mielenikään tullut valittaa.  Tiesin, mihin ryhdyin. Olen aina ollut realisti. Nykyään ihmiset eivät vaan kestä mitään.

Eli kukaan muukaan ei saa väsyä, koska sinä et väsähtänyt, vaikka hoidit lapset yksin ilman kenenkään tukea? Tai sitten aika on kullannut muistosi. Vanhemmilta myös vaaditaan nykyään paljon enemmän kuin 20 vuotta sitten, jolloin lapset sai vaan pistää pihalle leikkimään kavereiden kanssa avaimet kaulassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa 18 vuotta, kaksi lasta 11v ja 15v.

Kahdestaan ollaan päästy lomalle kerran.  5pv reissu ulkomaille yhdeksän vuotta sitten. 

En vaan halua jättää lapsia lomareissuilta pois, koska jaettu ilo on paras ilo.

Sanot kuitenkin "päästy" eikä "jouduttu"?

Niin. Harvoin sitä "joutuu" lomalle.

Mutta kuten kirjoitin, niin rakastan sitä kun lapset odottavat tulevaa lomamatkaa ja sitä miten onnellisia he ovat kun lomailemme yhdessä jossakin kivassa kohteessa. Ajattelemme mieheni kanssa niin, että lapset lähtevät muutaman vuoden sisällä pois kotoa, niin lomailemme kahden sitten sen jälkeen. Vaikkakin lapset ovatkin ilmoittaneet, että he haluavat aikuisenakin meidän kanssa lomalle :D

En arvostele heitä jotka pääsevät kahden lomailemaan puolison kanssa.

Tässä haluan kertoa eräästä perheen tavasta. Tytöllämme oli ystävä joskus 10v iässä. Tämä tyttö oli meillä käymässä kun sai puhelun kännykkäänsä. Äitinsä (vanhemmat eronneet ja äidillä uusi miesystävä) soitti ja kertoi että lähtee huomenna lomalle ja tyttö ja veljensä menevät mummolaan hoitoon. Tyttö itki puhelimessa, että äiti et voi jättää meitä, me halutaan mukaan! Äiti kertoi, että ei voi ottaa mukaan lapsia, koska tämä matka oli lahja miesystävältä hänelle. Äiti oli siis lähdössä kahden viikon lomalle Thaimaahan, ilman että kertoi lapsilleen kasvotusten asiasta. Lapsi oli siis silloin juuri isällään eikä hänellä ollut mahdollisuutta edes hyvästellä äitiään loman ajaksi. Olin itse aika järkyttynyt ja hyvin pahoillani lapsen puolesta. Toiminta oli minusta suorastaan julmaa lasta kohtaan. 

Näinhän se menee. Ensin halutaan lapsia, sitten ne ovat harrastusten, matkustamisen, uran luomisen, bilettämisen, oman ajan ja itsensä kehittämisen tiellä, häiritsevätki vielä vaatimalla milloin mitäkin huomiota ja huolenpitoa. Mutta kun tulee se vauvakuume ja lapset on niin "ihania". Aivan kuin kesäkissat. Jos ei rakasta elämää lasten kanssa sen kaikkine vivahteineen, niin pitäisi antaa järjen päättää eikä tunteiden. Lasten hankinta merkitsee suurta muutosta, niin matkustaminen, arkielämä kuin harrastuksetkin muuttuvat. Ei se tarkoita, että pitäisi arki täyttää jollain aktiivisella tekemisellä. Mutta vanhempien läsnäolo on tärkeää, siinä ei laatu korvaa määrää. 

Jos haluatte, että omat vanhempanne tai muut läheiset osallistuvat vastuuseen omista lapsistanne, keskustelkaa siitä etukäteen heidän kanssaan ja ottakaa heidät perhesuunnitteluun mukaan, päättämään siitä milloin ja kuinka monta lasta hankitte. Vastuu ja valta.

Aika hirveää lukea tälläistä tekstiä näin vanhempana, joka todellakin tarvitsisi, muttei saa sitä kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa. Ja kyllä, lapset on harkittuja ja toivottuja, mutta vaikeapa sitä on ennustaa miten asiat tulee menemään. Ollaan kiltisti jätetty lasten väliinkin yli 5v, ettei vaan yliarvioitaisi omia voimiamme.

Mutta nyt täytyy myöntää, että mennään aika mustissa vesissä. Vanhempi alkaa nukkumaan 21.30-23 välillä iltaisin, on kuitenkin niin pieni vielä ettei yksinkään voi jättää. Nuorempi herättää pyörimäklä viideltä sängyssä ja nousee ylös kuuden pintaan. Vuosien ajan meidän henkireikä on ollut se, että lapset käyvät ajoissa iltaisin nukkumaan, jotta voidaan viettää edes silloin parisuhdeaikaa. Me ei enää vaan jakseta, koska kumpikin on niin hirveän väsyneitä. Jos saisin lapset johonkin viikoksi, laittaisin heti.

Perhedynamiikkakin on ollut aina hieman haastavaa, koska esikoinen on aika vaativa lapsi käytökseltään ja kuluttaa molempien voimavaroja. Nyt niitä voimia ei saa enää edes nukkumalla ja nuorempikin on pahassa uhmaiässä.

Että ei tässä kyllä mitään vivahteita ja sävyjä ole, vaan pelkkää paskaa. Jaksaisin varmaan taas kuukauden tätä,jos lapset olisivat yhden yön edes pois. Mutta minnes laitat.

Ihan tavalliselta lapsiperheen elämältä kuvailemasi kuulostaa. Harvoin lapset nukkuvat samaan aikaan 12 tunnin yöunia, vaikka olisivat lähes saman ikäisiä. Toiset on jo lapsena illlanvirkkuja, toiset aamu kukkujia. Ja se uhmaikäkin yleensä tulee useimmille ja lapset ovat persoonia jo pienestä pitäen, harva on loppujen lopuksi helppo ja ajatuksen tavoin toimiva. Tilanne on nyt kuitenkin se, että teillä on ne lapset ja selvästi yritätte kantaa vastuunne perheen perustamisesta, mikä on hyvä juttu. Jos olette työelämässä, ottakaa joskus yhteinen vapaapäivä töistä, mutta viekää lapset silti hoitoon/kouluun. Hankkikaa silloin tällöin lapsenvahti, nuoria tyttöjähän on tarjolla hommaan muutamaksi tunniksi pientä korvausta vstaan esim. 4H järjestön kautta. MLL:ää tai kunnallisia palveluita en suosittele, koska ne vahtivat lapsiperheitä huoli-ilmoitusten tekemiseksi ja jos havaitsevat teissä väsymyksen merkkejä, tekevät lastensuojeluilmoituksia, mikä lisää stressiänne ennestään. Tarvitsette tukea ja apua, ette kyttäystä. Myös toisiin lapsiperheisiin tutustuminen ja sitä kautta lastenhoidon vuorottelu voi tuoda tukea arkeenne. 

Näitä juttuja foorumeilta lukiessa tulee väistämättä mieleen, että lasten hankkimista suunnittelevia tulisi opastaa keskustelemaan lastenhankinta suunnitelmistaan etukäteen vanhempiensa, ystäviensä ja läheistensä kanssa, ottaakseen selville mihin isovanhemmat ja muut läheiset ovat valmiita sitoutumaan, vai ovatko mihinkään. 

Ankeaa lukea jälkeenpäin tapahtuvaa tilitystä, kuinka isovanhemmat ovat juoppoja, tai eivät ole kiinnostuneita hoitamaan lapsianne viikonloppuisin, lomareissujenne ajan tai muutoinkaan ottamaan heitä luokseen tai kuinka teillä ei ole käytettävissä apua arjessa ja parisuhdeaikaa. Miten tällainen voi tulla yllätyksenä? Haloo! Lasten hankinta on iso ja kauaskantoinen asia, jos ette ole tuollaisa asioita selvittäneet ja ottaneet huomioon, niin on peiliin katsomisen paikka. 

Valitettavasti vaikka kuinka miettii ja harkitsee niin lapsettomana ei voi vielä tietää miltä tuntuu, kun lapsi roikkuu sussa kiinni aamusta iltaan. Lapsiperhe-elämässä on omat haasteensa ja lapsettomien elämässä omat haasteensa. Jokaisella on kuitenkin oikeus välillä väsyä ja turhautua, joskus niin käy lapsettomillekin. Syyt vaan on erilaisia. Tämä elämä kun ei ole oikeasti mitään kiiltokuvaa kuten blogeissa vaan välillä rankkaakin ja joskus siihen rankkuuteen voi auttaa vaikka ihan vaan se, että saa anonyymisti avautua keskustelupalstalla!

Sinäkin voisit jättää nuo syyllistävät kommentit kirjoittamatta, jos tuntisit hiukankaan myötätuntoa näitä väsyneitä vanhempia.

Luepa kommenttini uudestaan. En syyllistä väsymisestä, enkä kuvittele etteikö lasten kanssa olisi välillä rankkaa. Niinhän se on elämässä usein muutenkin, että hyvän eteen joutuu ponnistelemaan. Kritisoin vain sitä, että perheelliset haukkuu isovanhempia ja muita ulkopuolisia siitä, etteivät nämä osallistu tarpeeksi. Vaikkei ennen lasten hankintaa voi täysin käsittää lapsiperheen arkea, niin sen voi kyllä etukäteen selvittää, minkä verran läheiset ja isovanhemmat ovat valmiita ja halukkaita osallistumaan lapsiperheen henkiseen ja aineelliseen tukemiseen. Jos ei asiasta keskustele etukäteen, on turha valittaa jälkikäteenkään. 

Itse olen tuo väsynyt äiti, voin sanoa että isäkin on väsynyt. Olemme tasan tienneet, että yksin lasten kanssa olemme ja silti halunneet perheen perustaa. Se, että avaudun vaan jollain anonyymipalstalla lapsiperhe-elämästä ei näy arjessa mitenkään.

Tiedän, ettei ole vaihtoehtoja kun vain jaksaa. Olisi ollut raskasta jättää perhe siksi perustamatta, että apua ei saa koskaan mistään, sillä se on ollut molempien suurimpia haaveita. Kyllähän se vähän syö, ettei tällä hetkellä ole mitään yhteistä aikaa arjessa tai juhlassa varastaa. Tai ehkä se ei tuntuisi niin raskaalta, jos lähemmäs neljä vuotta ei oltaisi oltu ilman vanhempien yhteistä omaa vapaa-aikaa. Ennen oli ne illat edes.

Me ollaan kuitenkin ns hyviä vanhempia, korkeakoulutettuja, hyvätuloisia, aikaa löytyy ja kiinnostusta, mutta kyllähän tässä ajetaan piippuun kun jää yksin. Ja vaikka kuinka maksullista hoitoa olisi tarjolla, niin on aika iso kynnys alkaa hoidattamaan ulkopuoliseen hoitoon tottumattomia lapsia vierailla ihmisillä.

Ensi kesänä onneksi nuorempikin on hoidossa. Silloin aiotaan varastaa se yksi viikko (siitä max 25h viikko sopparista) itsellemme, koululainen saa olla leirillä. Sitten voidaan taivastella iltsikassa "lapset hoidossa, vanhemmat lomalla".

Vierailija kirjoitti:

Olemme uusioperhe, joten lomailu kahdestaan on helppoa. Oma lapsi on 12v ja miehen lapsi 9. Koko perheenä käydään ulkomailla pari kertaa vuodessa ja päälle muutama kotimaanreissu. Miehen kanssa käydään ulkomailla kahdestaan 2-4krt vuodessa ja kotimaassa pari lyhyttä reissua per vuosi.

Miten parisuhdereissu pois sulkisi sen, ettei voisi reissata myös perheenä?

Mä en nyt ihan ymmärrä että mitä ajat takaa..? Eihän ne nyt toisiaan automaattisesti pois sulje.

Väittäisin kyllä, että kovin monella perheellä ei ole varaa matkustaa 4-6 kertaa vuodessa ulkomaille ja lisäksi vielä kotimaanmatkat päälle. Eli jos perheellä on x-määrä rahaa käytettävissä matkusteluun, niin ehkä sitä herkästi ajattelee että on lastenkin kiva päästä matkalle mukaan, ja siten jätetään ne aikuisten omat matkat tekemättä.

Ja vielä toinen tärkeä pointti; ydinperheellisten saattaa olla joskus mahdotonta saada lapsi/lapset vanhempien oman matkan ajaksi hoitoon. Silloin lomaillaan koko perheenä.

Lomaillaan perheenä, kahdestaan ja omien ystäviemme kanssa. Miten milloinkin. Tämän mahdollistaa mummolat (molemmat työelämässä, sen puitteissa) sekä kavereiden ja sisarusten kanssa tehty yhteistyö ja avunantosopimus. Meillä on saman ikäluokan lapsia, osa serkuksia ja lähes aina järjestyy jotenkin. Nytkin on ystäväperheen lapsi meillä kolmatta yötä, ja tuntuu viihtyvän. Myönnän, että vauva-taaperoaikana hankalampaa, mutta nyt on kouluikäisiä kaikki.

Ei päästä. Mies ei halua lähteä kahdestaan.

Olen nähnyt niin paljon maailmaa ettei ilman lapsia lomailu kiinnosta. Jos johonkin lähden haluan, että lapset näkee saman paikan. Mitään hermolomia tai pariskuntalomia en tarvitse.