Suomessa on nykyään hurja ero sukupuolten välillä: Naiset ovat kauniita ja menestyvät, miehet alkoholiin meneviä ja syrjäytyvät

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tässä kohta tule joku katastrofi, joka tasoittaa yhteiskuntarakennetta siihen suuntaa, missä omilla käsillään raakaa työtä tekevät ihmiset nousevat arvoasteikossa ohitse humpuunkialojen osaajien. Nytkin ne välttämättömät työt yhteiskunnan ylläpitämiseksi tekevät ns. persvakoäijät ja miksei myös persvakomuijat. He korjaavat sähkökaapelit, tasaavat montut tiestä, rakentavat hienot sairaalat ja kaupungintalot, avaavat putket kun meikäläisen vessa lakkaa toimimasta. Tuovat vararenkaan, bensaa ja sähköä kun kaupunkilainen on lähtenyt kiiruulla kesämökille.

Naiset tuntuu arvostavan hienoja lukeneita ihmisiä hienoissa humpuunkiviroissaan, mutta tosiasia on että se juntti, lihava ja kaljaan menevä suomalainen takaa pissismamman jokapäiväisen sujuvan elämän. Arvostakaa työtä, älkää statusta!

Entä kun maapallolta loppuu tässä lähiaikoina resurssit? Keksivätkö persevakoäijät/muijat ratkaisuja tähän? Suurvallat nostavat jo raakaaineiden tulleja ja öljy loppuu myös jossain vaiheessa. Mitä Persvakoihmiset aikovat tehdä tälle?

Vierailija kirjoitti:

Suomessa naiset ovat koulutetumpia kuin miehet. Korkeasti koulutettu nainen haluaa puolisokseen korkeasti koulutetun miehen. Miehet jäävät myös usein kotiseuduilleen ja naiset muuttavat koulutuksen perässä isompiin kaupunkeihin. Pienemmillä paikkakunnilla miehille on vähemmän naisia tarjolla. Miehistä on paljon suurempi osa myös ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta kuin naisista. Ilman koulutusta on taatusti helpompi ajautua työttömyyteen ja syrjäytymiseen. 

Monet korkeasti koulutetut naiset tuskailevat kun eivät löydä (korkeammin koulutettua ja paremmin palkattua) miestä

Maxwell kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin minua enää tarvitaan?

M59

Siinäpä se. Samoissa ongelmissa painii moni nainenkin. Naiset vaan täyttävät elämänsä tyhjiöt harmittomammalla hömpötyksellä ja miehet synkistyvät ja pahimmillaan alkoholisoituvat. 

Ihminen on luotu toisen ihmisen yhteyteen sekä tekemään elämällään jotain mielekästä. 

Muuten hyvä, mutta ihmistä ei ole luotu, eikä varsinkaan mitään tarkoitusta varten. Meidän perustavia toiveitamme ja haaveitamme ohjaavat pitkälti monimutkaiset, geenien säätelemät hormonitoiminnot jotka evoluution paineiden tuloksena ajavat useimpia lisääntymään ja takaamaan geenien jatkuvuutta.

Samat biologiset toiminnot tekevät meistä helposti kyllästyviä ja status quoon tyytymättömiä. Laakereillaan levännyt ei ole aiemmin selvinnyt parhaiten, eikä ole ollut tehokkain sukunsa jatkaja.

Näistä peruslähtökohdista kumpuaa tarvehierarkia. Nykyihminen on keksinyt monenlaisia sijaistoimintoja paetakseen tätä biologian tyranniaa, päihteet yhtenä niistä.

Monilla ateisteilla on jonkinlainen pakkomielle tuoda esille sitä omaa masentavaa maailmankuvaansa. ”Millään ei ole mitään merkitystä! Olemme vain biologisia robotteja, sattumalta tänne syntyneitä!”

Tosiaan: uskonto on päihteiden lisäksi yksi vanhimmista toiminnoista, joilla ihminen koittaa täyttää tyhjiön tunnettaan ja keksiä merkityksiä olemassaololleen.

Elämä ja koko maailmankaikkeus on valtavan hieno ja erittäin mielenkiintoinen ilmiö ihan sellaisenaan, kun vaan katsoo ja näkee. Ei se todellakaan kaipaa uskontoja tai mystisiä tarkoituksia lisämausteeksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa naiset ovat koulutetumpia kuin miehet. Korkeasti koulutettu nainen haluaa puolisokseen korkeasti koulutetun miehen. Miehet jäävät myös usein kotiseuduilleen ja naiset muuttavat koulutuksen perässä isompiin kaupunkeihin. Pienemmillä paikkakunnilla miehille on vähemmän naisia tarjolla. Miehistä on paljon suurempi osa myös ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta kuin naisista. Ilman koulutusta on taatusti helpompi ajautua työttömyyteen ja syrjäytymiseen. 

Monet korkeasti koulutetut naiset tuskailevat kun eivät löydä (korkeammin koulutettua ja paremmin palkattua) miestä

Ja monet korkeasti koulutetut naiset tuskailevat, kun eivät löydä edes töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa naiset ovat koulutetumpia kuin miehet. Korkeasti koulutettu nainen haluaa puolisokseen korkeasti koulutetun miehen. Miehet jäävät myös usein kotiseuduilleen ja naiset muuttavat koulutuksen perässä isompiin kaupunkeihin. Pienemmillä paikkakunnilla miehille on vähemmän naisia tarjolla. Miehistä on paljon suurempi osa myös ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta kuin naisista. Ilman koulutusta on taatusti helpompi ajautua työttömyyteen ja syrjäytymiseen. 

Pienemmillä paikkakunnilla korkea koulutus ei välttämättä työllistä yhtään sen paremmin. 

Jos eron sattuessa mies ei pariudu heti uudelleen, hän ei välttämättä syrjäydy olemassa olevasta työstä, mutta sosiaalisesta elämästä ja ns normaalista elämästä helposti. Erot ottanevat miehelle henkisesti koville, on investoitu perheeseen ja kuviteltu sen pysyvän ja vaimo päättää häipyä ja vie lapset mennessään ja mies jää yksin ja vailla tarkoitusta. Ehkä tässä kuviossa tosin on taphtunut myönteistä kehitystä vuosikymmenten saatossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa naiset ovat lihavampia kuin miehet, varsinkin jos katsotaan nuorisoa. Ja jos menestykseksi katsotaan pelkästään korkeakoulupaikkaa niin naisia on yliopistoissa muutama prosentti enemmän. Miehet hallitsevat teknisiä ja tietoteknisiä aloja, naiset valtaavat humanistiset ja kasvatustieteelliset alat joilla on matala palkka, ei juurikaan yrittämistä ja korkeampi työttömyys. 

Höpsis. Huomattavasti useammalla miehellä painoindeksi ylittää lihavuuden rajan 25.

Painoindeksi on varsin huono mittari sukupuolten vertailuun. Tämä ei huomioi esimerkiksi lihasmassassa olevia eroja ollenkaan vaikka ylipainolla tarkoitetaan kehossa olevan normaalia enemmän rasvakudosta. Esimerkiksi miesten suurempaa lihasmassaa on käytetty perusteena, kun on värkätty valintakokeiden fyysisissä osioissa eri kriteeristöt miehille ja naisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa naiset ovat koulutetumpia kuin miehet. Korkeasti koulutettu nainen haluaa puolisokseen korkeasti koulutetun miehen. Miehet jäävät myös usein kotiseuduilleen ja naiset muuttavat koulutuksen perässä isompiin kaupunkeihin. Pienemmillä paikkakunnilla miehille on vähemmän naisia tarjolla. Miehistä on paljon suurempi osa myös ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta kuin naisista. Ilman koulutusta on taatusti helpompi ajautua työttömyyteen ja syrjäytymiseen. 

Monet korkeasti koulutetut naiset tuskailevat kun eivät löydä (korkeammin koulutettua ja paremmin palkattua) miestä

Ei vaan tuskailevat sen takia, että muuten kiinnostava (jännittävä, spontaani, komea jne.) mies ei ole akateemisesti koulutettu. Akateemisesti koulutettuja sinkkumiehiä kyllä löytyy vaikka kuinka paljon, mutta ne eivät taas ole kiinnostavia

Vierailija kirjoitti:

Jos eron sattuessa mies ei pariudu heti uudelleen, hän ei välttämättä syrjäydy olemassa olevasta työstä, mutta sosiaalisesta elämästä ja ns normaalista elämästä helposti. Erot ottanevat miehelle henkisesti koville, on investoitu perheeseen ja kuviteltu sen pysyvän ja vaimo päättää häipyä ja vie lapset mennessään ja mies jää yksin ja vailla tarkoitusta. Ehkä tässä kuviossa tosin on taphtunut myönteistä kehitystä vuosikymmenten saatossa.

Tämä on totta. Jos naisella on lapsia, ei hänen katsota oleva syrjäytynyt, vaikka hän söisi masennuslääkkeitä,  olisi pitkäaikaistyötön, rahat tiukilla, kävisi leipäjonossa ja pyytäisi jouluisin tuntemattomilta ihmisiltä jouluruokia ja lahjat lapsilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa naiset ovat lihavampia kuin miehet, varsinkin jos katsotaan nuorisoa. Ja jos menestykseksi katsotaan pelkästään korkeakoulupaikkaa niin naisia on yliopistoissa muutama prosentti enemmän. Miehet hallitsevat teknisiä ja tietoteknisiä aloja, naiset valtaavat humanistiset ja kasvatustieteelliset alat joilla on matala palkka, ei juurikaan yrittämistä ja korkeampi työttömyys. 

Höpsis. Huomattavasti useammalla miehellä painoindeksi ylittää lihavuuden rajan 25.

Painoindeksi on varsin huono mittari sukupuolten vertailuun. Tämä ei huomioi esimerkiksi lihasmassassa olevia eroja ollenkaan vaikka ylipainolla tarkoitetaan kehossa olevan normaalia enemmän rasvakudosta. Esimerkiksi miesten suurempaa lihasmassaa on käytetty perusteena, kun on värkätty valintakokeiden fyysisissä osioissa eri kriteeristöt miehille ja naisille.

Aina puhutaan vaan miesten suuremmasta lihasmassasta ja siitä miten se vääristää painoindeksin. Mutta kannattaa muistaa, että naiset kantavat geneettisesti enemmän rasvaa kropassaan ja se rasvamäärä mikä on jo epäterveellistä miehille ei välttämättä ole sitä naisille.

Ja mun mielestäni tämä on sekä nais- että miesvihakeskustelu ja jotenkin korostaa koko ongelmaa. Miehet ja naiset ovat omissa poteroissaan ja syyttävät toisiaan eikä kumpikaan osaa kuunnella.

Monet korkeasti koulutetut naiset tuskailevat kun eivät löydä (korkeammin koulutettua ja paremmin palkattua) miestä.

Tai kuten minä, on treffaillut vähemmän koulutettuja miehiä, mutta nämä miehet eivät siedä sitä, että ovat vaika vain peruskoulun käyneitä ja nainen yliopiston.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkisin tässä olevan monia syitä taustalla. Teollisuuden ja rakennusalan työpaikkojen väheneminen syrjäyttää erityisesti miehiä. Palvelu- ja hoiva-alan töitä sen sijaan on aina tarjolla, ja naiset hakeutuvat näille aloille miehiä herkemmin. Lisäksi aiemmin, kun oli vahva sosiaalinen paine avioitua ja taloudellisestikin tämä oli monesti välttämätöntä, löytyi sosiaalisesti rajoittuneille ja muutenkin toistaitoisille miehille puoliso. Nykyään varsinkin maaseudulla ja köyhissä lähiöissä on valtavasti "peräkammarin poikia", joita naiset eivät huoli suhteeseen, koska eivät hyödy tällaisesta suhteesta nykymaailmassa mitään. Suunta on mielestäni ihan oikein - ei ole naisten tehtävä "pelastaa" miehiä. Näkisin myös, että kaikki miehet eivät pärjää modernissa maailmassa naisten tavoin. Sellaiset asiat kuin vuorovaikutustaidot, parisuhdetaidot, hygienia ja päihteiden kohtuukäyttö tuottavat vaikeuksia huomattavasti suuremmalle osalle miehistä kuin naisista. Yhteenvetona siis, että miehen rooli ja miehiin kohdistuvat odotukset eivät ole pysyneet mukana yhteiskunnan muutoksissa.

Asenteet eivät ole tasa-arvoisia nykyään. Miehille ei suunnata koskaan mitään "hei, mies -olet arvokas/tärkeä/pidä huolta itsestäsi/vaadi sitä ja tätä ja tuotakin itsellesi, ei sinun tarvitse ajatella, mitä muut ajattelevat" -kampanjoita. Päinvastoin: täälläkin isketään aina sillä, että miehen arvon määrittää se, saako se naista. Mies, joka on sinkku, nähdään jotenkin viallisena ja lyödään alas entistä lujemmin.

Olen ensimmäisen kommentin kirjoittaja. Olen pääasiassa samaa mieltä, mutta mielestäni asiaan on nyt havahduttu. Lehdissä aiheesta kirjoitetaan paljon, ja on monia nimenomaan poikien ja miesten syrjäytymisen ehkäisyyn pyrkiviä kampanjoita ja projekteja. Myös koulumaailmassa on huomattu poikien oppimistulosten raju heikkeneminen. Mielenkiintoista kyllä, tästä syytetään koululaitosta, joka muka suosii tyttöjä. Tässä unohdetaan, että koululaitos on aikanaan luotu nimenomaan poikien tarpeiden pohjalta, ja siitä, millaista opiskelu on ollut vaikka 70-luvulla peruskoulun alkuaikoina, kansakoulusta puhumattakaan, on menty valtavasti toiminnallisempaan suuntaan. Koulun sijaan kääntäisin katseet koteihin, joissa aika usein ollaan jostain syystä kädettömiä esimerkiksi pelimaailmaan uppoutuvien poikien kanssa.

Täällä ilmoittautuu yksi kädetön äiti. En ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt keinoa, jolla reaalimaailman saisi kuulostamaan ja tuntumaan puoliksikaan niin kiinnostavalta kuin pelimaailma. Ja vieläpä yhtä vähällä vaivalla. Jos aikoinaan fantasiamaailmaan uppoutuminen olisi ollut yhtä visuaalista, interaktiivista ja sosiaalista - eikä siis lukemista kirjoista - enpä mene vannomaan, etteikö fantasiamaailma olisi houkutellut minuakin enemmän kuin ruuhkabussissa istuminen, työpaikkakiusaaminen, velkataakka, parisuhdeongelmat, tarpeettomien tavaroiden ostaminen jne. Kuten kommentissani 41 kirjoitin, yhteiskunta ei enää houkuttele kaikkia nuoria miehiä juoksemaan oravanpyörässä. 

- Nro 41 - 

Noh.. itse luin teininä Stanislaw Lemin ja Asinowin tieteisklassikoita.

Pystyin irroittamaan itseni täysin todellisuudesta lukemalla

N50v

Vierailija kirjoitti:

Monet korkeasti koulutetut naiset tuskailevat kun eivät löydä (korkeammin koulutettua ja paremmin palkattua) miestä.

Tai kuten minä, on treffaillut vähemmän koulutettuja miehiä, mutta nämä miehet eivät siedä sitä, että ovat vaika vain peruskoulun käyneitä ja nainen yliopiston.

Miksi olet valinnut tuollaisia reppanoita kerta toisensa jälkeen? Kuulostaa vähän itsetuntoboostaamiselta

Olen vielä kaunis mutta syrjäytynyt nainen, olkaa iloisia että joku tuo miesten tilanteeseen vähän tasoitusta?

400 000 naista syö jotain hormoonihoitoa tai mielialalääkettä. Että en nyt sanois naisten olevan mitään koviksia, jos tuollaisia rohtoja tarvitsee peruselämiseen. Mies lääkitsee itseään viinalla, nainen noilla lääkkeillä.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta kauneudesta en nyt tiedä, mutta muuten pitää paikkansa.

Olen pitkään jo ihmetellyt, miksi naisten menestys ja oman arvon tunne on leikannut miehilt m-nat.

Miksi miehet eivät kestä itsevarmaa ja itsestään pitävää ja arvostavaa naista? Syrjäydytään, kun ei voida kukkona tunkiolla poimia suosikit joukosta ja alistaa muut? Miksi miehet eivät kestä sitä, että joutuvat kilpailemaan naisten kanssa samalta viivalta? Että nainen ei olekaan nöyrä kynnysmatto vaan ymmärtää ja vaatii ihmisarvonsa?

Miksi se nainen on niin pelottava että heitä pitää vihata?  Mielestäni on hieno asia että on päästy siitä ikiaikaisesta naisten aliarvioinnista. Onhan aikoinaan kiistelty siitäkin, onko naisella sielu!

Vastaan vain omasta puolestani ja kokemukseni pohjalta. 

- En tunnista väitettä, että naisten menestys ja omanarvon tunne olisi tehnyt miehistä munattomia luusereita. Jos itsevarma nainen (tai mies) on hyvin käyttäytyvä, osoittaa lähimmäisenrakkautta, joka on merkki aidosta itsensä rakastamisesta ja siitä, että pitää kaikkia ihmisiä samanarvoisina sukupuoleen, rotuun, asemaan, varallisuuteen tai koulutustasoon katsomatta, hänestä pidetään ja hän nostaa myös muiden omanarvon tuntoa läsnäolollaan. Jos taas "omanarvontunne" kumpuaa heikosta itsetunnosta, jota pitää pönkittää aseman tai varallisuuden korostamisella, se synnyttää negatiivisia reaktioita muissa ihmisissä, olipa kyseessä mies tai nainen, kuten huonolla käytöksellä on tapana tehdä. 

- Niin mies kuin nainen kestää itsevarman, itsestään pitävän ja itseään arvostavan kumppanin, jos nuo piirteet ovat aitoja. Silloin ne vetävät puoleensa ja kaunistavat ihmistä, koska toiset tuntevat tuollaisen ihmisen seurassa itsekin omanarvontuntonsa ja itsetuntonsa kohoavan. Tämä johtuu tietenkin siitä, ettei kuvatunlainen ihminen koe muita kilpailijoikseen, on kannustava ja näkee muissa hyviä puolia, auttaa heitä kehittymään ihmisenä ja lähimmäisenä. Tuollainen vaimo itsellänikin on ollut vuosikymmeniä ja pitkän liiton aikana hän on välillä ollut paljon kiireisempi ammatissaan ja suurempi tuloinen kuin minä, minkä olen kokenut vain hienoksi asiaksi, ollut onnellinen hänen ja omasta puolestani. 

- Tarve kilpailla "samalta viivalta" tai muutenkin on alemman tason vietti. Olemme puolisoni kanssa molemmat korkeasti koulutettuja ja hyvin ansaitsevia, mutta emme ole koskaan alentuneet kilpailemaan kenenkään kanssa toinen toisistamme (nuorena tavatessa) tai työelämässä. Suhtaudumme kaikkiin ihmisiin kunnioittavasti ja tasa-arvoisesti ja teemme parhaamme, se on aina kelvannut niin työelämässä kuin parisuhteessa. 

- Varmasti on miehisen kulttuurin seurausta, että joillakin naisilla on vieläkin alemmuudentunnosta kumpuava tarve kilpailla sukupuolten välillä ja keskenäänkin, mutta avauksen kaltaisen asetelman kuvitteleminen ja siitä lähtökohdasta elämässä ponnistaminen ei vie ulos ongelmasta. Halua käyttäytyä dominoivasti ja siten miehiä kohtaan, kuin ajattelee miesten vuosisatojen saatossa toimineen, ei auta eteenpäin. 

- Niin miehissä kuin naisissa on luonnevikaisia, mutta terve ihminen ei huoli alistuvaa tai alistavaa kumppania, enemmistö meistä kuuluu siihen terveeseen enemmistöön. Tämä voi tuntua epätodelliselta, koska julkisuudessa huomion saavat paljon esillä olevat, epäterveet yksilöt, niin miehet kuin naisetkin. Jos tuntuu siltä, että enemmistö miehistä tai naisista on kelvottomia, ihmisen on syytä tarkastella omaa käytöstään ja asenteitaan, vastaus löytynee tämän viestini alkuosasta. 

Vielä tuosta lukioiden ja yliopistojen tyttöistymisestä.... mä luulen, että tähänkin vaikuttaa tapahtuneet koulu-uudistukset. Aiemminhan yliopistoihin ja korkeakouluihin ei ollut mitään asiaa, jos et ollut lukion käynyt ja ylioppilas. Jatko-opintomahdollisuudet ylipäätään olivat ammattikoulu, opisto tai yliopisto/korkeakoulu. Nykyisin ei ole enää opistoja, mutta on ammattikorkeakoulut. Lisäksi amk-tutkinto vastaa kandin tutkintoa. Peruskoulun jälkeen voi siis mennä ammattikouluun ja sieltä ammattikorkeaan. Välttämättä ei tarvitse mennä yliopistoon/korkeakouluun ollenkaan vaan pystyy työelämässä saavuttamaan haluamansa ilman akateemista loppututkintoakin. Opiskelu on mahdollista koko elämän, lukion voi suorittaa netin kautta aikuislukiossa vielä vanhuuseläkkeelläkin. Eli siinä missä oma sukupolveni joutui aikoinaan 15-16 -vuotiaana "lyömään lukkoon koko loppuelämänsä" (lukio vai ei) , nykyisin ei tarvitse. Uskoisin, että nämä monet erilaiset vaihtoehdot mahdollistavat sen, ettei koeta niin välttämättömäksi lukioon menemistä heti peruskoulun jälkeen eikä  yliopistoon menemistä ylipäätään. Tunnen nuorehkoja (30+) miehiä, jotka ovat varsin hyvissä asemissa työelämässä, mutta eivät ole käyneet lukiota eivätkä suorittaneet akateemista loppututkintoa. 

Miehet ovat naisellistuneet ja naiset miehistyneet :D Kai näin voisi kiteyttää. Estrogeeniä on vesijohtovedessä ja naiset käyttävät e-pillereitä tolkuttomia määriä. Eikös miljoona naista käytä mielialalääkkeitä myöskin? Aika epätoivoiselta kuulostaa nykypäivä.

Jussi 60v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta kauneudesta en nyt tiedä, mutta muuten pitää paikkansa.

Olen pitkään jo ihmetellyt, miksi naisten menestys ja oman arvon tunne on leikannut miehilt m-nat.

Miksi miehet eivät kestä itsevarmaa ja itsestään pitävää ja arvostavaa naista? Syrjäydytään, kun ei voida kukkona tunkiolla poimia suosikit joukosta ja alistaa muut? Miksi miehet eivät kestä sitä, että joutuvat kilpailemaan naisten kanssa samalta viivalta? Että nainen ei olekaan nöyrä kynnysmatto vaan ymmärtää ja vaatii ihmisarvonsa?

Miksi se nainen on niin pelottava että heitä pitää vihata?  Mielestäni on hieno asia että on päästy siitä ikiaikaisesta naisten aliarvioinnista. Onhan aikoinaan kiistelty siitäkin, onko naisella sielu!

Vastaan vain omasta puolestani ja kokemukseni pohjalta. 

- En tunnista väitettä, että naisten menestys ja omanarvon tunne olisi tehnyt miehistä munattomia luusereita. Jos itsevarma nainen (tai mies) on hyvin käyttäytyvä, osoittaa lähimmäisenrakkautta, joka on merkki aidosta itsensä rakastamisesta ja siitä, että pitää kaikkia ihmisiä samanarvoisina sukupuoleen, rotuun, asemaan, varallisuuteen tai koulutustasoon katsomatta, hänestä pidetään ja hän nostaa myös muiden omanarvon tuntoa läsnäolollaan. Jos taas "omanarvontunne" kumpuaa heikosta itsetunnosta, jota pitää pönkittää aseman tai varallisuuden korostamisella, se synnyttää negatiivisia reaktioita muissa ihmisissä, olipa kyseessä mies tai nainen, kuten huonolla käytöksellä on tapana tehdä. 

- Niin mies kuin nainen kestää itsevarman, itsestään pitävän ja itseään arvostavan kumppanin, jos nuo piirteet ovat aitoja. Silloin ne vetävät puoleensa ja kaunistavat ihmistä, koska toiset tuntevat tuollaisen ihmisen seurassa itsekin omanarvontuntonsa ja itsetuntonsa kohoavan. Tämä johtuu tietenkin siitä, ettei kuvatunlainen ihminen koe muita kilpailijoikseen, on kannustava ja näkee muissa hyviä puolia, auttaa heitä kehittymään ihmisenä ja lähimmäisenä. Tuollainen vaimo itsellänikin on ollut vuosikymmeniä ja pitkän liiton aikana hän on välillä ollut paljon kiireisempi ammatissaan ja suurempi tuloinen kuin minä, minkä olen kokenut vain hienoksi asiaksi, ollut onnellinen hänen ja omasta puolestani. 

- Tarve kilpailla "samalta viivalta" tai muutenkin on alemman tason vietti. Olemme puolisoni kanssa molemmat korkeasti koulutettuja ja hyvin ansaitsevia, mutta emme ole koskaan alentuneet kilpailemaan kenenkään kanssa toinen toisistamme (nuorena tavatessa) tai työelämässä. Suhtaudumme kaikkiin ihmisiin kunnioittavasti ja tasa-arvoisesti ja teemme parhaamme, se on aina kelvannut niin työelämässä kuin parisuhteessa. 

- Varmasti on miehisen kulttuurin seurausta, että joillakin naisilla on vieläkin alemmuudentunnosta kumpuava tarve kilpailla sukupuolten välillä ja keskenäänkin, mutta avauksen kaltaisen asetelman kuvitteleminen ja siitä lähtökohdasta elämässä ponnistaminen ei vie ulos ongelmasta. Halua käyttäytyä dominoivasti ja siten miehiä kohtaan, kuin ajattelee miesten vuosisatojen saatossa toimineen, ei auta eteenpäin. 

- Niin miehissä kuin naisissa on luonnevikaisia, mutta terve ihminen ei huoli alistuvaa tai alistavaa kumppania, enemmistö meistä kuuluu siihen terveeseen enemmistöön. Tämä voi tuntua epätodelliselta, koska julkisuudessa huomion saavat paljon esillä olevat, epäterveet yksilöt, niin miehet kuin naisetkin. Jos tuntuu siltä, että enemmistö miehistä tai naisista on kelvottomia, ihmisen on syytä tarkastella omaa käytöstään ja asenteitaan, vastaus löytynee tämän viestini alkuosasta. 

Olette miehen kanssa poikkeusyksilöitä. Vähän sama kuin rikas sanoisi köyhälle että tienaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin Jaska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet, teidän pitää myös pitää puolianne ja mielellään rakentavalla tavalla. (Kukaan ei jaksa öyhöttäjää, oli se sitten feministi tai sovinisti.)

Monesti mies vetäytyy, ei keskustele ongelmista tai nosta omia tarpeitaan esiin ja naisesta tuntuu, että hän yksin vetää suhdetta ja lopulta väsyessään jättää miehen. 

Valitettavasti homma ei toimi noin. Jos/kun mies yrittää osalllistua, keskustella ongelmistaan ja nostaa tarpeitaan esille nainen vetää herneet palkoja myöten nenukkiinsa. Se tulkitaan, niinkuin naiset yleensä aina tulkitsee, henkilökohtaisena loukkauksena sitä kohtaan miten nainen on ajatellut parisuhdetta/perhettä hoidettavan. Naisten lähestymistapa näyttää olevan my way or highway, ei ymmärretä että asiat voidaan hoitaa lähes aina useammalla kuin yhdellä tavalla.

Olipa sitten mies tai nainen, yleensä ihminen liikkuu, kun sitä vedetään oikeista naruista. Jos tuntuu, että asia ei mene perille, pitää vaihtaa narua. Moni mies on erittäin taitava vaikka myyntineuvotteluissa ja bisneskavereiden saamisessa, miksi sitten kotona taannutaan ihan eri levelille? Toki on myös naisia, jotka ovat todella mukavia kodin ulkopuolella ja itse piruja miehelle ja/tai lapsille. 

Ylipäätään en pidä vihamielisestä tai epäluuloisesta suhtautumisesta, etenkään omia rakkaita kohtaan. Hyvä kasvattaa hyvää. 

"Moni mies...."

"Toki on myös naisia..."

Haista sinä paska. Sinä et yritä tuoda tähän pöytään yhtään mitään kuin vain kaivamalla kaivaa epäkohtia. Käytöksesi on epäkohteliasta ja loukkaavaa. 

It takes two to tango... Sun kommunikointikyvyssä ainakin olisi parannettavaa...

ohis