Eikö puhevikoja enää korjata lainkaan?

Puheterapiaan julkisella eivät pääse koska ovat liian lieviä tapauksia sinne.

Koulu ei korjaa enää koska siihen se erityisopetuksen resurssi etten menisikin. Eräänä vuona 60 koulutulokkaasta 20 ei osannut ärrää oikein. Erityisopettaja puheopettajana onkin ollut vähän outoa kun heillä ei varsinaisesti ole mitään koulutusta siihen. Minulla oli yksi luento aikoinaan.

Joten menkää yksityiselle tai opettakaa itse... netistä löytyy videoita ja muitakin harjoituksia. Ei se koulun eriyisopettja osaa paljoa sen enempää.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut saman. Valitettavasti on jotenkin ihan karmea kuunnella, jos ihminen ei osaa sanoa kunnolla vaikka r-kirjainta. Jollakin Halosella se on vielä aika mieto, mutta kun eräskin lähes aikuisen kokoinen poika sanoo ärrän ällänä, niin se ottaa korvaan pahasti.

Vikaa ei itse välttämättä kuule. Minulla oli tosi paha r-vika ja suostuin puheopetukseen vasta joskus 13-v kun lopulta myönsin (negatiivisesta palautteesta en koskaan välittänyt, minua kun haukuttiin muutenkin), että puheessani on jotain vikaa. En siltikään oppinut ärrää puheopetuksessa vaan omalla metodilla dt:n kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä selkeät puheviat kannattaa selvittää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Meillä kävi 80-luvulla esikoulussa ja sitten vielä toisella luokalla puheterapeutti selvittämässä keillä oli kielen tuottamisen kanssa ongelmia (puhe- ja kirjoitustehtävät kaikille) ja sen mukaan ohjattiin hoitoon. Itse sain r-vikaan vuoden puheterapiaa ja nyt on hieno ärrä. Hyvinvointivaltion kulta-aikaa.

Mä sain vuonna 84 s-vikaan puheterapiaa ekalla luokalla. Mitään esikoulua meillä ei ollut. Hyvä aika käydä peruskoulu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puheterapian resurssit ainakin meidän kunnassa menee kehitysvammaisille. Tavallinen lapsi ei saa lähetettä. Näin sanoi minulle terveydenhoitaja.

Sen verran ääntämisvikaa jäi lapselle, että hän harmittelee englanninpuhumistaan, koska ei pysty ääntämään kaikkia kirjaimia puhtaasti.

Miksi tyydyit tuollaiseen? Minä vaadin kunnalliselle käynnin, pyysin ohjeet mitä tehdä kotona ja käytin pari kertaa yksityisellä. En voi tajuta millaisia tossuja vanhemmat on!

No tämä tossu vanhempi vaati lähetteen. Kun siitä ei kuulunut mitään puoleen vuoteen, soitin puheterapeutille. Hän sanoi, että se on öö mapissa, koska heidän aika menee tukiviittomiin ja suulihasten hierontaan ja kuvakommunikaation opettamiseen vanhemmille eli erityislapsille.

Tein valituksen, mutta edelleen kerrottiin, että ensisijaisesti tulee erityislapset, joten voin varautua odottamaan lähetettä 4 vuotta ainakin ja pääsemme, jos silloinkaan.

Yksityiselle ei oikein saanut aikoja ja melko kallistakin se oli. Mutta kävimme ja sain ohjeita. Mutta tilanne oli jo siinä mallissa, että r-kirjainta ei saatu enää niin puhtaaksi, ettei se vaikuttaisi ääntämiseen.

Joten näin tossu minä olin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puheterapian resurssit ainakin meidän kunnassa menee kehitysvammaisille. Tavallinen lapsi ei saa lähetettä. Näin sanoi minulle terveydenhoitaja.

Sen verran ääntämisvikaa jäi lapselle, että hän harmittelee englanninpuhumistaan, koska ei pysty ääntämään kaikkia kirjaimia puhtaasti.

Miksi tyydyit tuollaiseen? Minä vaadin kunnalliselle käynnin, pyysin ohjeet mitä tehdä kotona ja käytin pari kertaa yksityisellä. En voi tajuta millaisia tossuja vanhemmat on!

No tämä tossu vanhempi vaati lähetteen. Kun siitä ei kuulunut mitään puoleen vuoteen, soitin puheterapeutille. Hän sanoi, että se on öö mapissa, koska heidän aika menee tukiviittomiin ja suulihasten hierontaan ja kuvakommunikaation opettamiseen vanhemmille eli erityislapsille.

Tein valituksen, mutta edelleen kerrottiin, että ensisijaisesti tulee erityislapset, joten voin varautua odottamaan lähetettä 4 vuotta ainakin ja pääsemme, jos silloinkaan.

Yksityiselle ei oikein saanut aikoja ja melko kallistakin se oli. Mutta kävimme ja sain ohjeita. Mutta tilanne oli jo siinä mallissa, että r-kirjainta ei saatu enää niin puhtaaksi, ettei se vaikuttaisi ääntämiseen.

Joten näin tossu minä olin.

Ihan ohis, mutta r-kirjaimen oppimiseen ei ole mitään parasta ennen -päivämäärää, jonka jälkeen se ei enää onnistuisi. Päinvastoin, kokonaismotoriikan täytyy olla tietyssä kehitysvaiheessa, jotta ärrää olisi järkeä edes alkaa treenata.

Silloin kultaisella 80-luvulla oli hyvin resursseja, mutta heitettiin nitä paljon hukkaankin. Sisarukseni saivat vuosikausia puheterapiaa, muttei heitä kiinnostanut itsenäinen työnteko. Niinpä minä olen meistä ainoa, joka ärrän oppi.

T. Puheterapian asiakas ja puheterapian asiakkaiden äiti.

Täällä myös yksi r-vikainen. Kävin eskarissa ja ala-asteella pari vuotta puheterapiassa, mutta tuloksetta. Yritän välillä yksin kotona ollessa harjoitella ärrää vieläkin, mutta vaikka periaatteessa pystyn kuvittelemaan miten se varmaan tulisi lausua, niin ei se jostakin syystä vain tule.

Jos juttelen rennosti jonkun mukavan ihmisen kanssa niin en edes muista koko asiaa, ja joskus otettuani asian itse puheeksi minulle on sanottu, ettei sitä juurikaan edes huomaa. Hankalinta on silloin, jos huomaan keskustelukumppanin olevan jollakin tavalla kriittinen tai vähättelevä; silloin yritän tietoisesti skarpata puheen kanssa mikä johtaa vain pahempiin virheisiin.

Olen kuitenkin ajatellut asian niin, että pahempiakin ongelmia voisi olla. En koe, että r-vika millään tavalla määrittelisi sitä, millainen olen ihmisenä. Joskus saattaa hetken nolottaa jos r pääsee sorahtamaan pahemmin, mutta onneksi tuollaiset tilanteet eivät kuitenkaan jää pitkäksi aikaa mieleen kummittelemaan. Höhlää jos joku avoimesti inhoaa puhevikaisia; ei näille aina tosiaan itse mitään voi ja jos suinkin pystyisin, niin tietysti lausuisin ärrät oikein. Ammattipuhujien suhteen toki ymmärrän tiukemmat kriteerit.

Kannattaa ottaa huomioon että puhevika vaikeuttaa myös vieraiden kielten oppimista ja niissä olevien äänteiden luomista. Eli jos on kiinnostunut kielistä tai haluaa kansainvälistyä niin on hyvä yrittää oppia kaikki normaalit äänteet. Itse olen r-vikainen mutta täysin omaa toimettomuuttani, koska pystyn lausumaan r:n jos yritän ja jotkut sanat tukevat myös sen lausumista paremmin.

En minäkään ikinä ärrää oppinut "oikein" vaikka puheterapeutilla olin käynyt lapsena 98-2000 se on mulle jäänyt ns ranskalaiseksi ärräksi, eikä siitä kukaan ole mulle ikinä sanonut. Paitsi 1-3lk opettajani, mutta hän oli kyllä todella ilkeäminen suomenruotsalainen harakka...

Minusta puhevika ei haittaa, jos puheesta saa selvän, mutta esim r sorahtaa.

Mutta joillakin vika on niin paha, ettei puheesta meinaa saada mitään selvää, kyllä sellaista pitäisi korjata.

Tuttujen lapsella puuttuu L, käytännössä lausuu sen v:nä. Puhe on välillä todella epäselvää, esim "kävewywwä" = kävelyllä.

Joskus kysyin onko hän käynyt siitä jossain, he eivät tienneet mistä puhuin, eli vanhemmat ja lapsi itse eivät edes ajatelleet, että hänellä puuttuisi mitään kirjainta.

Itselläni on 6-vuotias lapsi, jonka puheeseen kiinnitin huomiota 4-vuotiaana. Puhuin tästä neuvolassa ja saimme lähetteen puheterapeutin ”tsekkaukseen”.

Tuolloin hän oli liian nuori (puheen kehitys kesken), mutta sovimme että olen vuoden päästä yhteydessä, jos tarvetta.

Vuoden päästä pyysin neuvolasta lähetteen ja olemme nyt käyneet kunnallisella puheterapeutilla vuoden, syksyllä jatketaan.

Lapseni vokaalienmuodostus on korjaantunut, r-vika on jäljellä.

Itse olen todella tyytyväinen saamaamme palveluun ja resursseihin, toki ajoin itse asiaa alkuvaiheessa suht voimakkaasti.

Tämä Helsingissä.

Olen itse käynyt puheterapiassa lapsena ikävuosina 6-10 ja tuolloinkin sitä oli mielestäni erittäin hyvin saatavilla (tämä on tietysti kuntakohtaista). Muistan, että olin totaalisen kyllästynyt käynteihin, mutta loppujen lopuksi olen tyytyväinen että jaksoin. Minulla oli useita äännevikoja, jotka saatiin pois noilla käynneillä.

Erilainen muori kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puheterapiasta ei aina ole apua. Kävin puheterapiassa koko ala-asteen 80-luvulla, en osannut sanoa r- ja s-kirjainta. Itseäni ei puheeni häirinnyt, eivätkä kaverini huomautelleet puheestani. Jossain vaiheessa tuli kotimaisia sketsisarjoja, missä pilkattiin r-vikaisia ja sekös aiheutti koukussa kiusaamista ja puheeni matkimista. Jossain vaiheessa aikuisikää yritin päästä uudelleen puheopetukseen ja siellä kuulin, etten osaa sanoa edes l-kirjainta. Kävin puheterapiassa noin vuoden verran, mutta sama homma. En vaan tajunnut, kuinka r-kirjain kuuluu lausua ja lopetin. En tiedä onko joku rakenteellinen vika, mitään kielijännettä tuskin silloin 80-luvulla tutkittiin. Antaisin vaikka koko omaisuuteni, jos pääsisin r-viasta. Ikävä kuulla, että sinua ap ärsyttää huonouteni.

Niin sinähän olet yrittänyt saada apua, eikä terapia ole onnistunut. En laske sitä sinun syyksesi. Tuskin olet myöskään hakeutunut töihin julkiseksi puhujaksi.

Voi kiitos ettet laske puhevikaa viallisen omaksi syyksi. Todella armollista sinulta :)

Itse odotan "julkisilta puhujilta" vain luontevaa esiintymistä, eikä r-vika minua ärsytä sen enempää kuin iso nenäkään.

"Julkinen puhuja" on on muuten aika laaja kategoria, onko puhevikaisilta kielletty kaikenlaiset työt radiojuontajasta poliitikkoon ja opettajaan?

Mun teini vääntää tahallaan ärrää väärin, sössöttäen. On muotia kait.