Eikö puhevikoja enää korjata lainkaan?
Silloin kun minä menin kouluun 1960-luvulla, niin muistan ainakin yhden luokkatoverin joka rupesi heti käymään puheterapeutilla koska hän ei osannut kunnolla ääntää l-kirjainta. Eikä sitä pidetty mitenkään outona.
Nyt kun kuuntelen esim. Ylen kanavia, kuulen jatkuvasti puhujia, joilla on esim. l- tai s-vika. Jos minulla olisi sellainen, menisin toki ihan mieluusti terapeutille korjaamaan sen. Vikoja on siis ihan ammattimaisilla radiopuhujilla!
Eihän se ole mikään häpeä ja on korjattavissa. Eikö vain viitsitä?
Kommentit (52)
Ei..ei kannata. Helpompi tehdä uusi pentu.
Olen saanut lasteni vakaviin puhevikoihin puheterapiaa, mutta lievemmät (kuten kurkku-r tai pehmeä s) katsotaan nykyään puheen persoonallisuuspiirteiksi, ei vioiksi. Samaan kehitykseen liittyy se, että ei-syntyperäisesti korostava suomalainen voi toimia puhetyössä.
Maailma muuttuu. Mutta onneksi r:n voi opettaa itse lapsilleen, jos näillä on motivaatiota. Ja ilman motivaatiota on puheterapia ajan haaskausta.
Vierailija kirjoitti:
Opettelee välttelemään. Ostin laanilta hyvän leukaveitten, siinä on hyvä laita. (ostin torilta hyvän partaveitsen, siinä on terävä terä)
pankkilappu = pankkikortti
multa ja lapioliike = rautakauppa
pieni työmies = P.Wirtanen
Näyttää usein olevan kiinni siitä, että vanhemmat jaksavat vaatia apua.
Ei korjata. Yksityisellä käytin molemmat ja itse opetin.
t. teinien äiti
Ei. Puhevikainen pääsee jopa vikoineen puhetöihin. Koeta saada selvää sääennusteesta, kun Kerttu Kotakorpi on äänessä radiossa. Ei ole karttakuvaa tukena.
Ei korjata. Minun lapseni sai ekaluokalla vuoden puheterapiaa, mutta vika ei korjaantunut siinä ajassa. Sen jälkeen ei olle saatu apua enää mistään, ei edes yksityiseltä minne olen yrittänyt monesti päästä.
Hampaisiin kannattaa kiinnittää huomiota.
Ei se ole vaikeaa, puhuu vain normaalisti. Kireä kielijänne kannattaa tarkistaa. Lisäksi sen opettaa lapsille, että puhuu vähemmän ja artikuloi oikein.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole vaikeaa, puhuu vain normaalisti. Kireä kielijänne kannattaa tarkistaa. Lisäksi sen opettaa lapsille, että puhuu vähemmän ja artikuloi oikein.
No ei se nyt ihan noinkaan ole. Kyllä lapsi pitää opettaa hakemaan ne äänteet oikeasta paikasta. Ei se pelkällä mallikäytöksellä onnistu.
Suulihaksia voi treenata ilmapalloilla ja puhaltelemalla pillillä kuplia veteen.
Ärrä haetaan deen kautta. Eli mitä paremmin lapsi osaa deen, sitä nopeammin hän saa sen ärränkin haltuun.
Minä kävin r-vikaisena epäsäännöllisesti jonkinlaisella puheterapeutilla alakoulun aikana, mutta muutaman vuoden jälkeen tämä totesi, että minun puhevika on niin lievä, että ei ole järkeä jatkaa. Tiedä sitten, ehkä tämä minun r-vika johtuu rakenteellisista jutuista, koska jatkuvasta itsenäisestä harjoittelusta huolimatta en ole koskaan saanut ärrää sanottua oikeaoppisesti. Enää en jaksa, vaan tyydyn välttelemään sanoja, joissa on tuplaärrä. Ja onhan tämä jo osa minua.
N21
Miten jonkun puhevika voi niin paljon ärsyttää, jos kuitenkin ymmärtää mitä toinen sanoo? Eikö se ole tärkeintä, että jokaisella on oikeus tulla kuulluksi? Oletteko te jokaisella osa-alueella täydellisiä?
Onko logopedien ammattikunta siis lähestulkoon kadonnut?
Minä en ainakaan hakeutuisi puhe- tai laulutyöläiseksi, jos minulla olisi jokin todella häiritsevä vika, jota ei saa korjattua. Onhan paljon muita ammatteja mistä valita. Jos esim. radion kuuluttajasta huomaa ja muistaa lähinnä sen, ettei puhu puhtaasti (enkä nyt tarkoita ulkomaalaistaustaisia, esim. Roman Schatzia, jonka ääntämys toki on hyvä vaikkei täydellinen), niin mielestäni työnantaja on siinä tehnyt mokan. Kun puhtaasti puhuviakin on.
No, tämä nyt on tällainen 1. maailman ongelma. On sentään katto pään päällä ja ruokaa pöydällä, joten elämä on ihan mallillaan.
Ei 60-luvulla mitää puheterapeuttia tunnettu, saati että joku olisi päässyt hoitoon, puheterapeutit tuli 80-luvulla ja 60-luvulla terveystarkastuksen teki terveyssisar, jolla oli takana muutaman kuukauden koulutus.
Ja lähes kaikilla jotka ovat syntyneet ennen 60-lukua, puhevika on korjasmatta, elleivät he ole tehneet sitä myöhemmin 80-luvulla tai sen jälkeen.
Nykyinen "puhevika" johtuu pikälti siitå, että suussa on tavaraa liikaa eli hampaissa on hammaslaminaatit, eikä tämä ole tämänpäivän nuorten ongelma, vaan kiinnitin huomiota, kuinka eräs vanhempi artisti, joka ennen lauloi todella puhtaasti, nyt s ja l ei oikein käänny, mutta hammasrivi hohti virheettömänä. Virheettömän ja kauniin hammaslaminaatin ongelma on tuottaa puhdasta ja sointuvaa puhekieltä tai ainakin sen oppimiseen menee aikaa.
4-vuotiaani ei osannut sanoa suunnilleen neljää kirjainta, ja otin asian esille hänen 4-vuotistarkastuksessaan. Sanottiin, että puhevikoihin puututaan yleensä vasta 5-6-vuotiailla, mutta silti laitettiin lähete puheterapiaan, jonne lapsi pääsi pian. Kävi muutaman kerran. Nyt 5-vuotiaana osaa kaikki, yksi kirjain on tosin vähän "puolivillainen".
Näin Tampereella viime syksynä.
Itse en puhevikoja välttämättä edes huomaa, mutta lapseni puhe oli niin epäselvää, että siitä oli jo hänelle itselleenkin haittaa (kukaan ei tajunnut, mitä jutteli). Jos puhevikaisen puheessa ei ole väärinkuulemisen/-ymmärtämisen mahdollisuutta, on puheterapia mielestäni kaikkien oman harkinnan varassa. Käsittääkseni tätä palvelua on kyllä valitettavan huonosti saatavilla.
Nykyisin on paljon ulkomaalaisia, jotka puhuvat omalla tyylillään. Sen vuoksi erilaiset puhetavat on hyväksyttävä. Ihmisiä ei voida laittaa eri asemaan alkuperänsä vuoksi. Sen vuoksi ei ole niin väliä, jos ärrät, ässät ja ällät eivät ole perinteisiä suomalaisia.
Vierailija kirjoitti:
Miten jonkun puhevika voi niin paljon ärsyttää, jos kuitenkin ymmärtää mitä toinen sanoo? Eikö se ole tärkeintä, että jokaisella on oikeus tulla kuulluksi? Oletteko te jokaisella osa-alueella täydellisiä?
Juuri näin. Nykyään vaaditaan virheetyömyyttå, kauneutta ja ikuista nuoruutta ja kroppa js ulkonökö pitää olla kuin parkymppisellä, eikä poikkeavuutta salita. "Viat" ja vammaisuus on nykyihmiselle kauhistus.
Muistan kuinka 10-uutisten lukija Leena Rousek oli saanut ojennuskirjeitä ja vihapostia, äänen käytöstä ja ulkonaisesta olemuksestaan, vaikka aikaisempina vuosikymmeninä hänet oli valittu kymmeniä kertoja parhaaksi uutistenlukijaksi, mutta nykyään hyvä ammattitaito ei enää riitä, vaan vaaditaan täydellisyytyä. Ja taustalla on usein nainen, omine vastimuksineen.
Erilainen muori kirjoitti:
Eihän se ole mikään häpeä ja on korjattavissa. Eikö vain viitsitä?
Ei ole pelkästä viitsimisestä kiinni, vaan resursseista monessa kunnassa. Oletko kuullut että pitää säästää? Puheterapeuteista myös on pulaa (siinäpä yksi harvoista varmasti työllistävistä aloista, tosin vaikea päästä opiskelemaan).
Ja sitten kysymys on myös ajattelutavn muutoksesta. Kuten sanot, puhevika ei ole mikään häpeä. Vähän kuten kieltenopetus on muuttunut siihen suuntaan että tärkeintä on että uskaltaa puhua ja että tulee ymmärretyksi, eikä se että tekee kaiken prikulleen oikein.
Kyllä selkeät puheviat kannattaa selvittää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Meillä kävi 80-luvulla esikoulussa ja sitten vielä toisella luokalla puheterapeutti selvittämässä keillä oli kielen tuottamisen kanssa ongelmia (puhe- ja kirjoitustehtävät kaikille) ja sen mukaan ohjattiin hoitoon. Itse sain r-vikaan vuoden puheterapiaa ja nyt on hieno ärrä. Hyvinvointivaltion kulta-aikaa.
Opettelee välttelemään. Ostin laanilta hyvän leukaveitten, siinä on hyvä laita. (ostin torilta hyvän partaveitsen, siinä on terävä terä)