Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Loukkaantuisitteko, ellei miehenne muistaisi edes onnitella teitä syntymäpäivänänne?
05.07.2018 |
Eilen oli synttärit, eikä mies muistanut. Hän täytti keväällä tasavuosia ja annoin hänelle 400€ lahjakortin kelloliikkeeseen. Oli himoinnut erästä kelloa pitkään. Itse pisti siihen sitten loput rahat.
En edes mitään lahjaa haluaisikaan, mutta kun ei edes onnittelua tullut.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
En :D Juuri viime syntymäpäivänäni kävi niin. Ei se ole mielestäni iso asia. Joka vuosi toistuva asia, johon en itse ole mitenkään "syypää". Huumorilla heitin sitten illalla, että olipahan rankka synttäripäivä (oli paljon tekemistä, ihan synttäreihin liittymätöntä) ja mies sitten, että ei hemmetti, anteeksi. Nauroin ja sanoin että ei todellakaan haittaa yhtään :D Olisi elämä aika vaikeaa, jos moisesta pitäisi vetää herne nenään!
Älä vähättele toisten ongelmia. Jos joku vetää herneen nenään siitä että oma puoliso ei muista syntymäpäivää hän on siihen oikeutettu. Sinä et ole se joka saa määrittää mistä ihmiset saa nähdä vaivaa ja mistä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En :D Juuri viime syntymäpäivänäni kävi niin. Ei se ole mielestäni iso asia. Joka vuosi toistuva asia, johon en itse ole mitenkään "syypää". Huumorilla heitin sitten illalla, että olipahan rankka synttäripäivä (oli paljon tekemistä, ihan synttäreihin liittymätöntä) ja mies sitten, että ei hemmetti, anteeksi. Nauroin ja sanoin että ei todellakaan haittaa yhtään :D Olisi elämä aika vaikeaa, jos moisesta pitäisi vetää herne nenään!
Älä vähättele toisten ongelmia. Jos joku vetää herneen nenään siitä että oma puoliso ei muista syntymäpäivää hän on siihen oikeutettu. Sinä et ole se joka saa määrittää mistä ihmiset saa nähdä vaivaa ja mistä ei.
Kukas tän sit saa määrittää? Jos suhteessa on kaksi erilaisilla käsityksillä varustettua osapuolta, kumpi on oikeassa? Voi sellaistakin ihmistä, joka ei itse tykkää juhlia, ahdistaa joutua vastaanottamaan hirveän shown joka vuosi, varsinkin jos tietää, että vastaavasti itseltä odotetaan samanlaista panostusta.
Huomiointi siinä toivossa, että kaikki tulee vähintään takaisin, voi olla sekin todella itsekästä käyttäytymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En :D Juuri viime syntymäpäivänäni kävi niin. Ei se ole mielestäni iso asia. Joka vuosi toistuva asia, johon en itse ole mitenkään "syypää". Huumorilla heitin sitten illalla, että olipahan rankka synttäripäivä (oli paljon tekemistä, ihan synttäreihin liittymätöntä) ja mies sitten, että ei hemmetti, anteeksi. Nauroin ja sanoin että ei todellakaan haittaa yhtään :D Olisi elämä aika vaikeaa, jos moisesta pitäisi vetää herne nenään!
Älä vähättele toisten ongelmia. Jos joku vetää herneen nenään siitä että oma puoliso ei muista syntymäpäivää hän on siihen oikeutettu. Sinä et ole se joka saa määrittää mistä ihmiset saa nähdä vaivaa ja mistä ei.
Kukas tän sit saa määrittää? Jos suhteessa on kaksi erilaisilla käsityksillä varustettua osapuolta, kumpi on oikeassa? Voi sellaistakin ihmistä, joka ei itse tykkää juhlia, ahdistaa joutua vastaanottamaan hirveän shown joka vuosi, varsinkin jos tietää, että vastaavasti itseltä odotetaan samanlaista panostusta.
Huomiointi siinä toivossa, että kaikki tulee vähintään takaisin, voi olla sekin todella itsekästä käyttäytymistä.
Ja en ollut siis tuo ylempi kommentoija, mut sanoinpahan kuitenkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En :D Juuri viime syntymäpäivänäni kävi niin. Ei se ole mielestäni iso asia. Joka vuosi toistuva asia, johon en itse ole mitenkään "syypää". Huumorilla heitin sitten illalla, että olipahan rankka synttäripäivä (oli paljon tekemistä, ihan synttäreihin liittymätöntä) ja mies sitten, että ei hemmetti, anteeksi. Nauroin ja sanoin että ei todellakaan haittaa yhtään :D Olisi elämä aika vaikeaa, jos moisesta pitäisi vetää herne nenään!
Älä vähättele toisten ongelmia. Jos joku vetää herneen nenään siitä että oma puoliso ei muista syntymäpäivää hän on siihen oikeutettu. Sinä et ole se joka saa määrittää mistä ihmiset saa nähdä vaivaa ja mistä ei.
Tottakai saa vetää herneen nenään, mutta MINUN mielestäni se on vain aivan turhaa stressiä :) Jos se on niin tärkeää, niin kannattaisi vaikkapa muistuttaa. Monella on ihan oikeasti tähdellisempiäkin asioita mietittävänä ja muistettavana kuin puolison syntymäpäivä :D
Vierailija kirjoitti:
On lapsellista loukkaantua moisesta. Mieheni unohtaa lähes joka kerta, ja olen iloinen, jos kukaan ei onnittele 😃. Sitten mies viiveellä huomaa, ja sille yhdessä nauretaan. Syntymäpäivät eivät siis merkitse meille mitään.
Samoin. En tykkää juhlia omia merkkipäiviä enkä halua että niitä muistetaan. Olen kertonut toiveeni lähipiirille ettei pidä muistaa. En halua olla huomion kohteena tai juhlakaluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En loukkaantuisi, koska saattaisin itsekin unohtaa paitsi omani, myös puolison synttärit.
Olen tosi huono muistamaan mitään vuosipäiviä, mies muistaa ne yleensä paljon paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En :D Juuri viime syntymäpäivänäni kävi niin. Ei se ole mielestäni iso asia. Joka vuosi toistuva asia, johon en itse ole mitenkään "syypää". Huumorilla heitin sitten illalla, että olipahan rankka synttäripäivä (oli paljon tekemistä, ihan synttäreihin liittymätöntä) ja mies sitten, että ei hemmetti, anteeksi. Nauroin ja sanoin että ei todellakaan haittaa yhtään :D Olisi elämä aika vaikeaa, jos moisesta pitäisi vetää herne nenään!
Älä vähättele toisten ongelmia. Jos joku vetää herneen nenään siitä että oma puoliso ei muista syntymäpäivää hän on siihen oikeutettu. Sinä et ole se joka saa määrittää mistä ihmiset saa nähdä vaivaa ja mistä ei.
Tottakai saa vetää herneen nenään, mutta MINUN mielestäni se on vain aivan turhaa stressiä :) Jos se on niin tärkeää, niin kannattaisi vaikkapa muistuttaa. Monella on ihan oikeasti tähdellisempiäkin asioita mietittävänä ja muistettavana kuin puolison syntymäpäivä :D
Hyvä marttyrointi menee hukkaan, jos suotta tekee homman toiselle helpoksi. Ideaan kuuluu se, että pilaa sitten uhallaankin oman päivänsä, että pääsee vaan valittamaan ja nälvimään mahdollisimman pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En :D Juuri viime syntymäpäivänäni kävi niin. Ei se ole mielestäni iso asia. Joka vuosi toistuva asia, johon en itse ole mitenkään "syypää". Huumorilla heitin sitten illalla, että olipahan rankka synttäripäivä (oli paljon tekemistä, ihan synttäreihin liittymätöntä) ja mies sitten, että ei hemmetti, anteeksi. Nauroin ja sanoin että ei todellakaan haittaa yhtään :D Olisi elämä aika vaikeaa, jos moisesta pitäisi vetää herne nenään!
Älä vähättele toisten ongelmia. Jos joku vetää herneen nenään siitä että oma puoliso ei muista syntymäpäivää hän on siihen oikeutettu. Sinä et ole se joka saa määrittää mistä ihmiset saa nähdä vaivaa ja mistä ei.
Tottakai saa vetää herneen nenään, mutta MINUN mielestäni se on vain aivan turhaa stressiä :) Jos se on niin tärkeää, niin kannattaisi vaikkapa muistuttaa. Monella on ihan oikeasti tähdellisempiäkin asioita mietittävänä ja muistettavana kuin puolison syntymäpäivä :D
Hyvä marttyrointi menee hukkaan, jos suotta tekee homman toiselle helpoksi. Ideaan kuuluu se, että pilaa sitten uhallaankin oman päivänsä, että pääsee vaan valittamaan ja nälvimään mahdollisimman pitkään.
Ja lisäyksenä se, et omat "uhraukset" ja vaivannäkö muistetaan myös pitkään ja koko ajan tuodaan -tavalla tai toisella- esiin se, miten toisen pitäisi olla kiitollinen tästä huomioimisesta.
Voisin olla vähän loukkaantunut, mutta en nyt nostaisi siitä meteliä. En isoja lahjapöytiä odottelisi missään tapauksessa, mutta onnittelu ja hali eivät maksa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikamoinen prinsessa pitää olla, jos loukkaantuu... Ottaako se niin koville, ettei olekaan the number one miehen ajatuksissa 24/7?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex onnitteli joskus tahallaan illalla myöhään jossain ohimennen tv:tä katsellessa juuri ennen kuin päivä vaihtui toiseksi. Tietää että nämä muistamiset olivat minulle tärkeitä..
Myöhemmin kun oli pieniä lapsia mun syntymäpäivää juhlittiin korkeintaan ravintolassa syömisellä. Kerran niin että pääsimme sinne vasta kun hänen oma meno joskus 21.30 päättyi.. Hänen syntymäpäivää juhlittiin aina isosti ja lahjoilla joihin hänellä oli aina toive, mielellään porukalla jokin isompi lahja. Kerran olimme ulkomaillakin..
Täytin 30 ja kutsuin läheiset syömään kotiimme. Ne oli parhaimmat juhlat ikinä; hän ei ollut paikalla kun piti mennä omaan menoon.
Ai että, yli kaks vuotta erosta! Nyt olen saanut elää vähän itsellenikin :)
Kyllä loukkaannuin, reilu kuukausi sitten oli synttärit eikä mies niitä muistanut. Just pari viikkoa aikaisemmin olin antanut miehelle lahjan ja tehnyt synttärikakun. Olihan siinä aika arvoton olo. Anoppi muisti ja muutama kaveri. Ei sitten juhlittu mun synttäreitä mitenkään. Seuraavana päivänä mies pyyteli anteeksi ja onnitteli, mutta tuumasin vaan että antaa olla. Synttärit oli ja meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En loukkaantuisi, mutta ihmettelisin kummasti. Miehellä kun sattuu olemaan täsmälleen sama syntymäpäivä.
Alue: Aihe vapaa
Katos, riidankin syy vain miehessä. Mies taitaa vaan sua loukata etkä itse ole syypää mihinkään?
Taidat myös vähän nauttia marttyroinnista.