Yhdistys keräsi jättilistan: Näistä asioista vähävaraisten perheiden nuoret unelmoivat - Listalla jopoja ja iPhoneja??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon kampanjan tarkoituksena oli nimenomaan havahduttaa ihmisiä huomaamaan, että nuoret ovat samanlaisia varallisuudesta huolimatta. Ja toisaalta antaa niille nuorille tilaa unelmoida ilman, että joku aikuinen juuri tämän aloituksen tapaan lyttää, kun ei tiedä paikkaansa ja tajua olevansa toisen luokan kansalainen. Ei yhden ihmisen ajateltukaan yksin lahjoittavan isoa juttua, mutta työpaikka, kaveriporukka tai urheiluseura olisi hyvinkin voinut.

Urheiluseurat joutuu jo nyt kerjäämään rahat omaankin toimintaan, työpaikka taas on työpaikka eikä hyväntekeväisyyslaitos ja kaveriporukat saa toki kerätä rahaa, mutta järkevämpää olisi ostaa keskiluokkaisen perheen lapselle se jopo, ei ainakaan vanhemmat myisi sitä samantien.

Nuorilla pitää olla tilaa unelmoida, mutta millainen aikuinen kasvaa siitä nuoresta, jolle on opetettu, että kaiken saa tekemättä mitään.

Kuinka paljon se varakkaan perheen lapsi on tehnyt Joponsa tai iPhonensa eteen? Eiköhän ne aika monelle tule ihan pyytämällä. Jotkut tietysti käyvät esim kesätöissä tienaamassa. Niihinkin töihin on aika paljon helpompi päästä, jos isi on kunnallisvaltuutettu eikä syrjäytynyt. Minä haluaisin opettaa nuorille, että taustastaan huolimatta he ansaitsevat saman kuin muut, ja että maailmassa on auttamishaluisia ihmisiä.

Alkaa kyllä tuntua siltä, ettei Suomessa saa enää edes unelmoida, kun senkin voin tehdä väärin.

Kykkikööt köyhät vaan alhossaan ja tuijotelkoot maahan, taivas on liian kaunis köyhän katseltavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku toivoi jäätelötötteröä, karkkia ja sipsiä. Minulla nousi ihan kyyneleet silmiin, kun aloin miettiä millaisessa perheessä tämä 13v. tyttö elää, jos toiveet ovat noin pieniä ja tavallisia? Jos voisin viedä hänet kauppaan ja sitten jäätelölle, kertoisiko hän muista unelmistaan myös? Mitä ne olisivat? Tätä ei ehkä kukaan usko, mutta minä todella tahtoisin tietää. Itselläni on kolme pientä lasta ja olen alati tietoinen elämän epävarmuudesta. Mutta silti olen voinut heille tarjota monia niitä asioita, joita listassa oli. 

Tälle jäätelöä toivoneelle tytölle, ja kaikille muillekin, haluaisin sanoa että unelmoikaa! Menkää ja tehkää niin paljon kuin pystytte <3

Nyt vähän realismia kehiin! Luuletko todella, että Suomessa on sellaista rahallista köyhyyttä, että teini ei saisi jäätelöä? Jäätelö maksaa muutaman euron. Jos perheessä on se tilanne, että lapsi ei saa jäätelöä tai sipsejä, niin taustalla on joko ruokafanatismi (lapsi on lihava, eikä hänelle anneta herkkuja) tai vanhempien totaalinen elämänhallinnan puute, joka varmasti näkyy monin muinkin tavoin kuin kyvyttömyytenä ostaa lapsille ruokaa. Lastensuojelu on tuollaisessa tapauksessa varmasti jo hälytetty hommiinsa.

Joopa joo, et sitten tiedä mistään mitään. Varmaan voikin joskus ostaa sitä karkkia ja sipsiä, mutta et taida tietää miltä tuntuu laskea kaupassa rahaa, että saa viikon budjetin verran ostettua perheelle ruokaa joka päivälle ja sitten miettiä onko varaa ostaa lapselle se karkkipussi vaiko ei.

Ja ei, en juo enkä polta. En myöskään käy baareissa. Joskus on rahaa ostaa se toivottu jäätelö tai karkkipussi, mutta joinain päivinä joudun sanomaan ettei ole rahaa.

Silloin kun olin töissä, ei tällaisia asioita tarvinnut edes miettiä. Kaupasta pystyi laskematta ostamaan normaalia ruokatarpeita ja herkkuja lapsille ajattelematta. Nyt tuntuu pahalta, jos lapsi pyytää jotain ja joudun sanomaan ettei rahaa siihen Daim-jäätelöön ole. Saa kivittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli ihan tippa linssiin, kuinka tommoset toisille tavalliset asiat voivat olla toiselle unelmien täyttymys. Täytyykin lahjoittaa Hopelle, jos joku vaikka saisi sen iPadinsa.

Esimerkkejä liikuttavista unelmista mm. Naughty burgerin reissu, mökkiyö ja kosmetologilla käynti.

"Yksi nuori unelmoi Pate Mustajärven keikasta. Oletko Pate linjoilla, järjestyisikö tämä? "

Jos nuori unelmoisi mäyräkoirasta, pitäisikö sille ostaa sellainen? Minkälainen nuori unelmoi Pate Mustajärven keikasta? Jotenkin niin surullista. Siellä se teini lauleskelisi Ukkometsoa. Itkettää todellakin tuollainen näköalojen puute.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret kannattaakin opettaa siihen, että tavaraa saa, kun vain ilmoittaa, että tämän haluan. Aina löytyy joku taho, joka on tarpeeksi typerä sen toiveen toteuttamaan.

Entä sitten, kun nuorella on se Jopo, miten se elämä siitä paranee, kun kotona on juoppo isä ja narkkariäiti.

Sille nuorelle uusi perhe olisi paljon parempi lahja.

Sillä Jopolla saa tunteen, ettei ole niin erilainen kuin muut. Ehkä sitä jaksaa silloin sinnitellä siihen asti, että pääsee omilleen. Sinnittelee sen Jopon kanssa ja sen tunteen kanssa, että edes jotain kiinnosti. Huostaanotettu ei välttämättä saa mitään irti siitä uudesta perheestään. Siellä erilaisuuden tunne voi jopa korostua. Nuorille on tärkeää (vaikka kuinka olisi hevari tai animetyttö) kuulua johonkin, tulla hyväksytyksi. 

Pahinta mitä aikuinen voi tehdä, on lytätä ja vähätellä. "Susta ei ikinä tule mitään, ei edes työtöntä" sanoi luokanvalvoja minulle, tytölle, joka oli henkisesti aivan rikki ja yksin. Äiti joi, isää vei uusi vaimo, koulussa kiusattiin, eikä ollut ketään, kuka sanoisi että kyllä se siitä. Se oli ainoa asia minkä olisin tarvinnut kuulla silloin. Että kyllä tämä tästä, sinä osaat, sinä pystyt. 

Jaha. Kun se nuori saa hyväntekeväisyysjopon, niin siitä tulee jotenkin parempi ihminen ja se on kamalan kiitollinen, kun sai sen jopon ja siihen uskottiin ja sitten siitä tulee jotain. Vai sittenkin nuori tajuaa, että hemmetti, ne astoi tän ilmaiseksi, mitä muuta ne antaa, kun vain tajuaa vaatia.

No, jos näin käy, niin eikö hän vain ole ottanut mallia vanhemmilta ihmisiltä? 

Se voi olla myös luonnekysymys. 

Ja sitten ihan pahnan pohjimmaisena villi kortti: kerro, miksi se nuori yrittäisi yhtään mitään, kun tämä maa on täynnä sinunkaltaisiasi ihmisiä, joille ei koskaan riitä mikään? Tämä maa on täynnä ihmisiä, jotka eivät osaa peruskohteliasuuksia, puhumattakaan avunannosta tai yhteisöllisyydestä. "Itse pitää jokaisen pärjätä". Jos ei pärjää, saako silloin edes ottaa vastaan sen mitä ilmaiseksi annetaan ;) 

Meidän perheen tulot on 150 000 euroa vuodessa, eikä iPhonea tähän taloon tule. Jopon voi saada, siitä on ihan oikeasti hyötyäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku toivoi jäätelötötteröä, karkkia ja sipsiä. Minulla nousi ihan kyyneleet silmiin, kun aloin miettiä millaisessa perheessä tämä 13v. tyttö elää, jos toiveet ovat noin pieniä ja tavallisia? Jos voisin viedä hänet kauppaan ja sitten jäätelölle, kertoisiko hän muista unelmistaan myös? Mitä ne olisivat? Tätä ei ehkä kukaan usko, mutta minä todella tahtoisin tietää. Itselläni on kolme pientä lasta ja olen alati tietoinen elämän epävarmuudesta. Mutta silti olen voinut heille tarjota monia niitä asioita, joita listassa oli. 

Tälle jäätelöä toivoneelle tytölle, ja kaikille muillekin, haluaisin sanoa että unelmoikaa! Menkää ja tehkää niin paljon kuin pystytte <3

Nyt vähän realismia kehiin! Luuletko todella, että Suomessa on sellaista rahallista köyhyyttä, että teini ei saisi jäätelöä? Jäätelö maksaa muutaman euron. Jos perheessä on se tilanne, että lapsi ei saa jäätelöä tai sipsejä, niin taustalla on joko ruokafanatismi (lapsi on lihava, eikä hänelle anneta herkkuja) tai vanhempien totaalinen elämänhallinnan puute, joka varmasti näkyy monin muinkin tavoin kuin kyvyttömyytenä ostaa lapsille ruokaa. Lastensuojelu on tuollaisessa tapauksessa varmasti jo hälytetty hommiinsa.

Joopa joo, et sitten tiedä mistään mitään. Varmaan voikin joskus ostaa sitä karkkia ja sipsiä, mutta et taida tietää miltä tuntuu laskea kaupassa rahaa, että saa viikon budjetin verran ostettua perheelle ruokaa joka päivälle ja sitten miettiä onko varaa ostaa lapselle se karkkipussi vaiko ei.

Ja ei, en juo enkä polta. En myöskään käy baareissa. Joskus on rahaa ostaa se toivottu jäätelö tai karkkipussi, mutta joinain päivinä joudun sanomaan ettei ole rahaa.

Silloin kun olin töissä, ei tällaisia asioita tarvinnut edes miettiä. Kaupasta pystyi laskematta ostamaan normaalia ruokatarpeita ja herkkuja lapsille ajattelematta. Nyt tuntuu pahalta, jos lapsi pyytää jotain ja joudun sanomaan ettei rahaa siihen Daim-jäätelöön ole. Saa kivittää.

On vaikea uskoa. Koska itsekin olen kahden lapsen opiskeleva yh, eikä ole todellakaan tarvinnut lasten ruuista tinkiä. Toki ei olla ehkä köyhistä köyhimpiä, koska asutaan omistusasunnossa, joten kaikki rahat ei mene vuokraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli ihan tippa linssiin, kuinka tommoset toisille tavalliset asiat voivat olla toiselle unelmien täyttymys. Täytyykin lahjoittaa Hopelle, jos joku vaikka saisi sen iPadinsa.

Esimerkkejä liikuttavista unelmista mm. Naughty burgerin reissu, mökkiyö ja kosmetologilla käynti.

"Yksi nuori unelmoi Pate Mustajärven keikasta. Oletko Pate linjoilla, järjestyisikö tämä? "

Jos nuori unelmoisi mäyräkoirasta, pitäisikö sille ostaa sellainen? Minkälainen nuori unelmoi Pate Mustajärven keikasta? Jotenkin niin surullista. Siellä se teini lauleskelisi Ukkometsoa. Itkettää todellakin tuollainen näköalojen puute.

Oikeasti! Tunnen paljon nuoria, eikä taatusti niistä yksikään haluaisi Pate Mustajärven keikalle! Ihan läpällä toivottu tuollainen toive.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheen tulot on 150 000 euroa vuodessa, eikä iPhonea tähän taloon tule. Jopon voi saada, siitä on ihan oikeasti hyötyäkin.

Se on teidän oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon kampanjan tarkoituksena oli nimenomaan havahduttaa ihmisiä huomaamaan, että nuoret ovat samanlaisia varallisuudesta huolimatta. Ja toisaalta antaa niille nuorille tilaa unelmoida ilman, että joku aikuinen juuri tämän aloituksen tapaan lyttää, kun ei tiedä paikkaansa ja tajua olevansa toisen luokan kansalainen. Ei yhden ihmisen ajateltukaan yksin lahjoittavan isoa juttua, mutta työpaikka, kaveriporukka tai urheiluseura olisi hyvinkin voinut.

Urheiluseurat joutuu jo nyt kerjäämään rahat omaankin toimintaan, työpaikka taas on työpaikka eikä hyväntekeväisyyslaitos ja kaveriporukat saa toki kerätä rahaa, mutta järkevämpää olisi ostaa keskiluokkaisen perheen lapselle se jopo, ei ainakaan vanhemmat myisi sitä samantien.

Nuorilla pitää olla tilaa unelmoida, mutta millainen aikuinen kasvaa siitä nuoresta, jolle on opetettu, että kaiken saa tekemättä mitään.

Kuinka paljon se varakkaan perheen lapsi on tehnyt Joponsa tai iPhonensa eteen? Eiköhän ne aika monelle tule ihan pyytämällä. Jotkut tietysti käyvät esim kesätöissä tienaamassa. Niihinkin töihin on aika paljon helpompi päästä, jos isi on kunnallisvaltuutettu eikä syrjäytynyt. Minä haluaisin opettaa nuorille, että taustastaan huolimatta he ansaitsevat saman kuin muut, ja että maailmassa on auttamishaluisia ihmisiä.

Miksi haluat valehdella lapsillesi?

Joo, ei tuollaisista saa unelmoida! 

Saa toivoa, ettei huomenna sada että voi mennä metsään keräämään käpyjä/marjoja/sieniä. Niistä marjoista voi tehdä itselleen mehujään, ja kaarnojen kanssa voi leikkiä että ne on sipsejä. Sieniä kun syö, voi hyvässä lykyssä päästä hetkeksi pois tästä maailmasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku toivoi jäätelötötteröä, karkkia ja sipsiä. Minulla nousi ihan kyyneleet silmiin, kun aloin miettiä millaisessa perheessä tämä 13v. tyttö elää, jos toiveet ovat noin pieniä ja tavallisia? Jos voisin viedä hänet kauppaan ja sitten jäätelölle, kertoisiko hän muista unelmistaan myös? Mitä ne olisivat? Tätä ei ehkä kukaan usko, mutta minä todella tahtoisin tietää. Itselläni on kolme pientä lasta ja olen alati tietoinen elämän epävarmuudesta. Mutta silti olen voinut heille tarjota monia niitä asioita, joita listassa oli. 

Tälle jäätelöä toivoneelle tytölle, ja kaikille muillekin, haluaisin sanoa että unelmoikaa! Menkää ja tehkää niin paljon kuin pystytte <3

Nyt vähän realismia kehiin! Luuletko todella, että Suomessa on sellaista rahallista köyhyyttä, että teini ei saisi jäätelöä? Jäätelö maksaa muutaman euron. Jos perheessä on se tilanne, että lapsi ei saa jäätelöä tai sipsejä, niin taustalla on joko ruokafanatismi (lapsi on lihava, eikä hänelle anneta herkkuja) tai vanhempien totaalinen elämänhallinnan puute, joka varmasti näkyy monin muinkin tavoin kuin kyvyttömyytenä ostaa lapsille ruokaa. Lastensuojelu on tuollaisessa tapauksessa varmasti jo hälytetty hommiinsa.

Joopa joo, et sitten tiedä mistään mitään. Varmaan voikin joskus ostaa sitä karkkia ja sipsiä, mutta et taida tietää miltä tuntuu laskea kaupassa rahaa, että saa viikon budjetin verran ostettua perheelle ruokaa joka päivälle ja sitten miettiä onko varaa ostaa lapselle se karkkipussi vaiko ei.

Ja ei, en juo enkä polta. En myöskään käy baareissa. Joskus on rahaa ostaa se toivottu jäätelö tai karkkipussi, mutta joinain päivinä joudun sanomaan ettei ole rahaa.

Silloin kun olin töissä, ei tällaisia asioita tarvinnut edes miettiä. Kaupasta pystyi laskematta ostamaan normaalia ruokatarpeita ja herkkuja lapsille ajattelematta. Nyt tuntuu pahalta, jos lapsi pyytää jotain ja joudun sanomaan ettei rahaa siihen Daim-jäätelöön ole. Saa kivittää.

On vaikea uskoa. Koska itsekin olen kahden lapsen opiskeleva yh, eikä ole todellakaan tarvinnut lasten ruuista tinkiä. Toki ei olla ehkä köyhistä köyhimpiä, koska asutaan omistusasunnossa, joten kaikki rahat ei mene vuokraan.

Hyvähän se on ettei vuokraan mene rahaa. Meillä on vuokra 1082 euroa.

Jotenkin hassua, että ilmeisesti pyytämällä saa jopon tuollaisesta yhdistyksestä. Jos vanhemmat on itse tienanneet toimeentulonsa, ei se silti tarkoita, että lapset saavat jopoja ja iPhoneja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon kampanjan tarkoituksena oli nimenomaan havahduttaa ihmisiä huomaamaan, että nuoret ovat samanlaisia varallisuudesta huolimatta. Ja toisaalta antaa niille nuorille tilaa unelmoida ilman, että joku aikuinen juuri tämän aloituksen tapaan lyttää, kun ei tiedä paikkaansa ja tajua olevansa toisen luokan kansalainen. Ei yhden ihmisen ajateltukaan yksin lahjoittavan isoa juttua, mutta työpaikka, kaveriporukka tai urheiluseura olisi hyvinkin voinut.

Urheiluseurat joutuu jo nyt kerjäämään rahat omaankin toimintaan, työpaikka taas on työpaikka eikä hyväntekeväisyyslaitos ja kaveriporukat saa toki kerätä rahaa, mutta järkevämpää olisi ostaa keskiluokkaisen perheen lapselle se jopo, ei ainakaan vanhemmat myisi sitä samantien.

Nuorilla pitää olla tilaa unelmoida, mutta millainen aikuinen kasvaa siitä nuoresta, jolle on opetettu, että kaiken saa tekemättä mitään.

Kuinka paljon se varakkaan perheen lapsi on tehnyt Joponsa tai iPhonensa eteen? Eiköhän ne aika monelle tule ihan pyytämällä. Jotkut tietysti käyvät esim kesätöissä tienaamassa. Niihinkin töihin on aika paljon helpompi päästä, jos isi on kunnallisvaltuutettu eikä syrjäytynyt. Minä haluaisin opettaa nuorille, että taustastaan huolimatta he ansaitsevat saman kuin muut, ja että maailmassa on auttamishaluisia ihmisiä.

Miksi haluat valehdella lapsillesi?

Mikä tuossa on valhe?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku toivoi jäätelötötteröä, karkkia ja sipsiä. Minulla nousi ihan kyyneleet silmiin, kun aloin miettiä millaisessa perheessä tämä 13v. tyttö elää, jos toiveet ovat noin pieniä ja tavallisia? Jos voisin viedä hänet kauppaan ja sitten jäätelölle, kertoisiko hän muista unelmistaan myös? Mitä ne olisivat? Tätä ei ehkä kukaan usko, mutta minä todella tahtoisin tietää. Itselläni on kolme pientä lasta ja olen alati tietoinen elämän epävarmuudesta. Mutta silti olen voinut heille tarjota monia niitä asioita, joita listassa oli. 

Tälle jäätelöä toivoneelle tytölle, ja kaikille muillekin, haluaisin sanoa että unelmoikaa! Menkää ja tehkää niin paljon kuin pystytte <3

Nyt vähän realismia kehiin! Luuletko todella, että Suomessa on sellaista rahallista köyhyyttä, että teini ei saisi jäätelöä? Jäätelö maksaa muutaman euron. Jos perheessä on se tilanne, että lapsi ei saa jäätelöä tai sipsejä, niin taustalla on joko ruokafanatismi (lapsi on lihava, eikä hänelle anneta herkkuja) tai vanhempien totaalinen elämänhallinnan puute, joka varmasti näkyy monin muinkin tavoin kuin kyvyttömyytenä ostaa lapsille ruokaa. Lastensuojelu on tuollaisessa tapauksessa varmasti jo hälytetty hommiinsa.

Kivitetään luvan kanssa. Oikeasti? Oletko noin yksinkertainen marisija?

Miksi lisäännyit alkuunkaan?

Viestisi kuulostaa siltä, että no ei kyllä ole työt loppunut kvartaalituloksen ja pörssiromahduksen takia.

Varmaan teillä ei ole varaa edes peiliin?

Joopa joo, et sitten tiedä mistään mitään. Varmaan voikin joskus ostaa sitä karkkia ja sipsiä, mutta et taida tietää miltä tuntuu laskea kaupassa rahaa, että saa viikon budjetin verran ostettua perheelle ruokaa joka päivälle ja sitten miettiä onko varaa ostaa lapselle se karkkipussi vaiko ei.

Ja ei, en juo enkä polta. En myöskään käy baareissa. Joskus on rahaa ostaa se toivottu jäätelö tai karkkipussi, mutta joinain päivinä joudun sanomaan ettei ole rahaa.

Silloin kun olin töissä, ei tällaisia asioita tarvinnut edes miettiä. Kaupasta pystyi laskematta ostamaan normaalia ruokatarpeita ja herkkuja lapsille ajattelematta. Nyt tuntuu pahalta, jos lapsi pyytää jotain ja joudun sanomaan ettei rahaa siihen Daim-jäätelöön ole. Saa kivittää.

Ap olet idiot ti, ei mulla muuta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon kampanjan tarkoituksena oli nimenomaan havahduttaa ihmisiä huomaamaan, että nuoret ovat samanlaisia varallisuudesta huolimatta. Ja toisaalta antaa niille nuorille tilaa unelmoida ilman, että joku aikuinen juuri tämän aloituksen tapaan lyttää, kun ei tiedä paikkaansa ja tajua olevansa toisen luokan kansalainen. Ei yhden ihmisen ajateltukaan yksin lahjoittavan isoa juttua, mutta työpaikka, kaveriporukka tai urheiluseura olisi hyvinkin voinut.

Urheiluseurat joutuu jo nyt kerjäämään rahat omaankin toimintaan, työpaikka taas on työpaikka eikä hyväntekeväisyyslaitos ja kaveriporukat saa toki kerätä rahaa, mutta järkevämpää olisi ostaa keskiluokkaisen perheen lapselle se jopo, ei ainakaan vanhemmat myisi sitä samantien.

Nuorilla pitää olla tilaa unelmoida, mutta millainen aikuinen kasvaa siitä nuoresta, jolle on opetettu, että kaiken saa tekemättä mitään.

Kuinka paljon se varakkaan perheen lapsi on tehnyt Joponsa tai iPhonensa eteen? Eiköhän ne aika monelle tule ihan pyytämällä. Jotkut tietysti käyvät esim kesätöissä tienaamassa. Niihinkin töihin on aika paljon helpompi päästä, jos isi on kunnallisvaltuutettu eikä syrjäytynyt. Minä haluaisin opettaa nuorille, että taustastaan huolimatta he ansaitsevat saman kuin muut, ja että maailmassa on auttamishaluisia ihmisiä.

Miksi haluat valehdella lapsillesi?

Mikä tuossa on valhe?

Älä ruoki trollia :) 

Mutta oikeasti tämä on tosi typerää: lapsi syntyy alkoholistiperheeseen, tai muuten vain elämäntapatyöttömien viidenneksi lapseksi. Ja sitten ajan mittaan ihmiset suhtauvat häneen niin kuin olisi itse valinnut tilanteensa: tässäkin maassa moni edelleen ajattelee, ettei köyhän lapsi ansaitse samaa kuin muut. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hassua, että ilmeisesti pyytämällä saa jopon tuollaisesta yhdistyksestä. Jos vanhemmat on itse tienanneet toimeentulonsa, ei se silti tarkoita, että lapset saavat jopoja ja iPhoneja.

Ei sitä automaattisesti saa. Lapset saivat kertoa unelmansa, jotkut niistä toteuttivat vapaaehtoiset lahjoittajat. Muutenkin eri asia, jos perhe VALITSEE olla ostamatta jotain, tai jos se ei ole ensinkään mahdollista. Köyhyydessä usein pahinta on toivottomuus ja valintojen vähäisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku toivoi jäätelötötteröä, karkkia ja sipsiä. Minulla nousi ihan kyyneleet silmiin, kun aloin miettiä millaisessa perheessä tämä 13v. tyttö elää, jos toiveet ovat noin pieniä ja tavallisia? Jos voisin viedä hänet kauppaan ja sitten jäätelölle, kertoisiko hän muista unelmistaan myös? Mitä ne olisivat? Tätä ei ehkä kukaan usko, mutta minä todella tahtoisin tietää. Itselläni on kolme pientä lasta ja olen alati tietoinen elämän epävarmuudesta. Mutta silti olen voinut heille tarjota monia niitä asioita, joita listassa oli. 

Tälle jäätelöä toivoneelle tytölle, ja kaikille muillekin, haluaisin sanoa että unelmoikaa! Menkää ja tehkää niin paljon kuin pystytte <3

Nyt vähän realismia kehiin! Luuletko todella, että Suomessa on sellaista rahallista köyhyyttä, että teini ei saisi jäätelöä? Jäätelö maksaa muutaman euron. Jos perheessä on se tilanne, että lapsi ei saa jäätelöä tai sipsejä, niin taustalla on joko ruokafanatismi (lapsi on lihava, eikä hänelle anneta herkkuja) tai vanhempien totaalinen elämänhallinnan puute, joka varmasti näkyy monin muinkin tavoin kuin kyvyttömyytenä ostaa lapsille ruokaa. Lastensuojelu on tuollaisessa tapauksessa varmasti jo hälytetty hommiinsa.

Kivitetään luvan kanssa. Oikeasti? Oletko noin yksinkertainen marisija?

Miksi lisäännyit alkuunkaan?

Viestisi kuulostaa siltä, että no ei kyllä ole työt loppunut kvartaalituloksen ja pörssiromahduksen takia.

Varmaan teillä ei ole varaa edes peiliin?

Joltain on jäänyt lääkkeet ottamatta.

Vierailija kirjoitti:

https://www.aamulehti.fi/moro/koostimme-jattilistan-naista-asioista-nuo…

Luulisi että kelpaisi joku malli joka ei ole "in" mutta sitten toivotaan sitä uusinta ja hienointa muotikamaa. En tajua. Kyllä itse vähävaraisen perheen jäsenenä ymmärsin tyytyä siihen vähän halvempaan vaihtoehtoon, vaikkei se nyt olisi ollutkaan viimeisintä huutoa.

Minua taas kiinnostaa, millainen ihminen on aloituksen taustalla, joka paheksuu ja syyllistää vähävaraisen lapsen unelmat. Onko se sinulta jotenkin pois?

Unelmat, toiveet, tavoitteiden asettaminen on jokaisen perusoikeus, varallisuudesta ja tulotasosta riippumatta ja usein se antaa toivoa paremmasta huomisesta.