Yhdistys keräsi jättilistan: Näistä asioista vähävaraisten perheiden nuoret unelmoivat - Listalla jopoja ja iPhoneja??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheen tulot on 150 000 euroa vuodessa, eikä iPhonea tähän taloon tule. Jopon voi saada, siitä on ihan oikeasti hyötyäkin.

Samassa tuloluokassa ollaan, ja kummallakin lapsella on iPhone. Molemmat tosin käytettyinä ilmaiseksi saatuja.

Ostin viime kesänä Prismasta tarjous-Jopon 289€:lla. Sen enempää 10-vuotias kuin 13-vuotiaskaan ei ole sillä suostunut ajamaan metriäkään. Minä olen käynyt sillä pari kertaa lähikaupassa, mieluummin kuitenkin teen viikon ostokset kerralla ja niiden kuljetus vaatii autoa.

Paperilla meillä on hyvät tulot, mutta verojen ja pakollisten elinkustannusten jälkeen rahaa ei ole New Yorkin matkaan meilläkään. Auttaisikohan Hope?

Me voidaan ottaa ne Jopot, jos ei kelpaa. Poikien pyörät on jääneet pieniksi ja Jopo oli toiveena.

Mitkä Jopot, tuossahan lukee aivan selvästi että osti yhden pyörän.

Kaikki Jopot mitkä liikenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon kampanjan tarkoituksena oli nimenomaan havahduttaa ihmisiä huomaamaan, että nuoret ovat samanlaisia varallisuudesta huolimatta. Ja toisaalta antaa niille nuorille tilaa unelmoida ilman, että joku aikuinen juuri tämän aloituksen tapaan lyttää, kun ei tiedä paikkaansa ja tajua olevansa toisen luokan kansalainen. Ei yhden ihmisen ajateltukaan yksin lahjoittavan isoa juttua, mutta työpaikka, kaveriporukka tai urheiluseura olisi hyvinkin voinut.

Urheiluseurat joutuu jo nyt kerjäämään rahat omaankin toimintaan, työpaikka taas on työpaikka eikä hyväntekeväisyyslaitos ja kaveriporukat saa toki kerätä rahaa, mutta järkevämpää olisi ostaa keskiluokkaisen perheen lapselle se jopo, ei ainakaan vanhemmat myisi sitä samantien.

Nuorilla pitää olla tilaa unelmoida, mutta millainen aikuinen kasvaa siitä nuoresta, jolle on opetettu, että kaiken saa tekemättä mitään.

Kuinka paljon se varakkaan perheen lapsi on tehnyt Joponsa tai iPhonensa eteen? Eiköhän ne aika monelle tule ihan pyytämällä. Jotkut tietysti käyvät esim kesätöissä tienaamassa. Niihinkin töihin on aika paljon helpompi päästä, jos isi on kunnallisvaltuutettu eikä syrjäytynyt. Minä haluaisin opettaa nuorille, että taustastaan huolimatta he ansaitsevat saman kuin muut, ja että maailmassa on auttamishaluisia ihmisiä.

Miksi haluat valehdella lapsillesi?

Mikä tuossa on valhe?

Älä ruoki trollia :) 

Mutta oikeasti tämä on tosi typerää: lapsi syntyy alkoholistiperheeseen, tai muuten vain elämäntapatyöttömien viidenneksi lapseksi. Ja sitten ajan mittaan ihmiset suhtauvat häneen niin kuin olisi itse valinnut tilanteensa: tässäkin maassa moni edelleen ajattelee, ettei köyhän lapsi ansaitse samaa kuin muut. 

No jos se on niin halveksittavaa ajatella ettei köyhän lapsi "ansaitse" samaa kun muut niin voisitko ystävällisesti avata vähän, että mikä on se materialismin taso joka köyhän lapsen on saatava? Onko se sama mikä kahden sairaanhoitajan lapsilla on? Vai otetaanko vertailukohdaksi kahden lääkärin lasten elintaso? Mä olen itse köyhän perheen lapsi enkä kyllä todellakaan ymmärrä miten ne moninaiset meidän perheen ongelmat olisi helpottuneet sillä että meille olisi syydetty rajattomasti avustuksia. Valtaosalla köyhistä lapsiperheistä ne ongelmat nimittäin juontaa juurensa ihan jostain muualta kuin rahan tai tavaran puutteesta.

Totta ihmeessä niitä köyhän lapsia pitää auttaa ja tukea. Siihen vastaa Suomen sosiaaliturva jo nykyiselläänkin aika hyvin. Eri tukimuodoilla lapsille turvataan katto pään päälle, ruokaa, vaatteita, harrastuskuluja maksetaan. Maailma ei vaan ole täysin reilu ja tasapuolinen eikä sen pidäkään olla. Suurinta osaa ihmisistä se kannustaa pyrkimään eteenpäin. Huonompiosaisista pitää toki pitää huolta, unelmoida pitää mutta ei ongelmat ratkea sillä että yritetään jollekin elämänhallintakyvyttömän 6 lapsen yh.n lapsille luoda sama elintaso jopoineen ja pädeineen niinkuin jollain hyvin toimeentulevilla. Ne lapset ja perheet tarvitsee ihan jotain muuta apua kuin jotain materiaa jonka sitten vanhemmat vielä pahimmillaan muuttaa rahaksi omiin tarpeisiinsa niin että lapset ei hyödy niistä mitenkään.

Jokaisella on kuitenkin oikeus käyttää omaa rahaa ja varallisuutta hyväntekeväisyyteen tai miten kukin parhaaksi katsoo. Jos joku haluaa ostaa Jopon, jollekin nuorelle, niin ei se luulisi olevan sinulta pois. Ei Suomi sentään ole mikään kommunistinen valtio.

Jos sinä et hyväksy hyväntekeväisyyttä, se on ok. mutta älä vie sitä oikeutts muilta, jotka niin haluavat tehdä.

Jos jollekin on Jopo joku perusjuttu niin minulle ei. Itse olisin onnellinen jos sellaisen olisin saanut. Samaten uusi puhelin tai läppäri olisi ollut ihan tosi suuri asia minulle. Meidän perhe ei tosin elenyt tuilla, mutta muuten rahat todella vähissä. Itse ostin omilla rahoilla ensimäisen älykännykän vasta 2013 ja nyt edelleen se sama vanha joka jo pitäisi vaihtaa, kun ei toimi enää. Läppäriä ei ole ja pyöränä se sama vanha poikien pyörä yläkouluvuosilta. Tietokoneena 8 vuotta vanha hyvinpalvellut vehje, joka kyllä maksoi hintansa takaisin. Toisaalta  minä en kaipaa mitään tavarapaljoutta tai edes olisi halunnut, että kukaan minulle mitään alkaa lahjoittamaan.

Joskus perhe voi silti olla myös "hyvä veronmaksaja" ja silti rahapulassa. Ja ei siihen mitään alkoholismia, eroa, peliriippuvuutta, tuhlailua jne tarvita. Joskus ne rahat ei vaan meinaa riittää ja on huono tilanne. Mutta ketä pitäisi syyttää? Äitiäni työttymyydestä ( pätkätöitä vaan), isääni pienestä palkasta, molempia heitä siitä, että eivät opiskelleet "hyviä"ammatteja osin vanhempiensa ja köyhyytensä ( piti mennä heti töihin) vuoksi tai siitä, että tekivät vääriä valintoja kuten huonon talon osto (lainat, remontit) vai itseäni etten jaksanut olla lukioaikana töissä niin paljon kuin se saman luokan tyttö. Minusta me kaikki olemme syyttömiä tilanteeseen. En minä silti olisi edes halunnut "kerjätä" muilta tavaraa. Mutta jokainen saa unelmoida ja jos joku haluaa auttaa niin hyvä juttu. Ja jos jollekin nämä puhelimet, läppärit jne ovat ihan perusjuttuja niin ihmettelen. Minulle ne ovat jotain "erikoista" mihin pitää säästää kunnolla. Mutta ei sitten ehkä enää kannata ihmetellä jos joku pudottaa puhelimen 10 kertaa kun varmaan tietää, että "sponsori"  ( vanhemmat) maksaa taas kaiken. Rikkaanakin tosin pitäisin itse tavarani hyvin, enkä rikkoisi mitään.  Ja itse yritän nyt pyrkiä parempaan elämään ja siihen että olisi rahaa vähän enemmän. Siihen on tosin vielä matka. 

Siis nämä ovat jumankauta LAPSIA ja toiveita toteuttavat henkilöt VAPAAEHTOISIA SIVULLISIA. Tässä ei liiku euroakaan yhteiskunnan rahaa. En pysty mitenkään ymmärtämään sellaista ajatusmallia, jossa köyhien, ehkä sairaiden, ehkä elämänhallintataidottomien vanhempien lapsille pitäisi jotenkin "näyttää paikkansa" ja tehdä selväksi, että teillä ei ole oikeutta haluttuihin merkkituotteisiin tai oikeastaan mihinkään samaan kuin keskiluokkaisten perheiden lapsilla, koska vanhempanne eivät ole tehneet riittävästi ansaitakseen niitä. Tietenkään yhdelläkään yksityishenkilöllä ei ole mitään velvollisuutta auttaa, mutta on ihan järjenvastaista ajatella, että ninjapuku, käynti hevostallilla tai helvetti soikoon OMA JALKAPALLO olisivat sellaisia asioita, jotka passivoisivat lasta. 

Entä jos Hope lähtisi siitä, että opetetaan ja autetaan jokaista perhettä itse hankkimaan se tavoiteltu asia. Opetellaan tekemään ruokaa, hallitsemaan omaa elämää, ottamaan psyykelääkkeet, siivoamaan jne. ja lopulta tienaamaan se jopo tai puhelin. Näytettäisiin, että jos jätät huumeet ja viinan vähemmälle, niin perheelle jää enemmän.

Kannettu vesi ei pysy kaivossa. Monelle nuorelle paras apu olisi lastenkoti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon kampanjan tarkoituksena oli nimenomaan havahduttaa ihmisiä huomaamaan, että nuoret ovat samanlaisia varallisuudesta huolimatta. Ja toisaalta antaa niille nuorille tilaa unelmoida ilman, että joku aikuinen juuri tämän aloituksen tapaan lyttää, kun ei tiedä paikkaansa ja tajua olevansa toisen luokan kansalainen. Ei yhden ihmisen ajateltukaan yksin lahjoittavan isoa juttua, mutta työpaikka, kaveriporukka tai urheiluseura olisi hyvinkin voinut.

Urheiluseurat joutuu jo nyt kerjäämään rahat omaankin toimintaan, työpaikka taas on työpaikka eikä hyväntekeväisyyslaitos ja kaveriporukat saa toki kerätä rahaa, mutta järkevämpää olisi ostaa keskiluokkaisen perheen lapselle se jopo, ei ainakaan vanhemmat myisi sitä samantien.

Nuorilla pitää olla tilaa unelmoida, mutta millainen aikuinen kasvaa siitä nuoresta, jolle on opetettu, että kaiken saa tekemättä mitään.

Kuinka paljon se varakkaan perheen lapsi on tehnyt Joponsa tai iPhonensa eteen? Eiköhän ne aika monelle tule ihan pyytämällä. Jotkut tietysti käyvät esim kesätöissä tienaamassa. Niihinkin töihin on aika paljon helpompi päästä, jos isi on kunnallisvaltuutettu eikä syrjäytynyt. Minä haluaisin opettaa nuorille, että taustastaan huolimatta he ansaitsevat saman kuin muut, ja että maailmassa on auttamishaluisia ihmisiä.

Miksi haluat valehdella lapsillesi?

Mikä tuossa on valhe?

Älä ruoki trollia :) 

Mutta oikeasti tämä on tosi typerää: lapsi syntyy alkoholistiperheeseen, tai muuten vain elämäntapatyöttömien viidenneksi lapseksi. Ja sitten ajan mittaan ihmiset suhtauvat häneen niin kuin olisi itse valinnut tilanteensa: tässäkin maassa moni edelleen ajattelee, ettei köyhän lapsi ansaitse samaa kuin muut. 

Miksi sinusta se köyhän lapsi ansaitsee enemmän kuin muut? Se perhe saa joka tapauksessa sossun tukia enemmän kuin keskituloisessa perheessä saadaan nettopalkkaa, joten lisäksikö pitäisi vielä toteuttaa tuosta vain ne unelmat, joiden toteuttamiseksi tavallisessa perheessä tehdään töitä, säästetään ja luovutaan jostain muusta.

Miksi köyhälle kuuluu kaikki, mitä hän keksii pyytää?

Missä köyhä on saanut kaikki mitä keksii pyytää? Miten aikuinen?ihminen voi olla noin kateellinen ja katkera köyhälle lapselle, sinä pas.aläjä veisit lapselta haaveetkin? Tukehdu katkeruuteesi.

Mikä ihmeen takia, joillakin on hirveä tarve ruveta holhoamaan muita - eikö riitä oma elämä.

Jos nuorilla on vaikka kuinka kalliita unelmia, niin eikö se ole näiden hyväntekeväisyyttä harrastajien päätöksessä, ostavatko Jopoja ja muita laitteita, sillä ole 100%varma, ettei ap. ja hänen kaltaisensa anna euroakaan hyväntekeväisyyteen, vaan on hirveä tarve kontroloida, päteä ja syyllistää hyväntekeväisyyttä, niin saajia, kuin antajia.

Olisipa kiva tietää mitkä ovat ap. intressit tässäkin keskustelussa.

Sen verran pakko sanoa että kyllä puhelin on tänä päivänä ihan perusjuttu ja jonkinlainen läppäri tms. on varsinkin lapsiperheellä jossain vaiheessa hankinnassa (mahdollisesti koko perheen käyttöön).

Se mikä ennen oli luksusta, on nykyään perusjuttu. Kyllä, joku 1000e Macbook tai lähes samanhintainen Applen luuri tuntuu minustakin luksukselta, mutta jos sellaisia halajaisin niin työskentelisin niiden saavuttamisen eteen.

Paljon erilaisia unelmia löytyi tuosta listasta. Osa sellaisia joiden toteuttamiseen on varmasti matalampi kynnys ihmisten ja yritysten lähteä mukaan. Osa taasen sellaisia että toivon näiden nuorten pitävän ne unelmat mielessä ja työskentelevän kovasti saavuttaakseen ne.

Luulin että lista on täynnä kallista roinaa, mutta miltei kaikki oli tavallisia asioita, kuten kalareissua ja leffalippuja. Olen liikuttunut. Mammat ja papat, olette kasvattaneet nykyteineistä parempia kansalaisia kuin itse olette!

Vierailija kirjoitti:

Entä jos Hope lähtisi siitä, että opetetaan ja autetaan jokaista perhettä itse hankkimaan se tavoiteltu asia. Opetellaan tekemään ruokaa, hallitsemaan omaa elämää, ottamaan psyykelääkkeet, siivoamaan jne. ja lopulta tienaamaan se jopo tai puhelin. Näytettäisiin, että jos jätät huumeet ja viinan vähemmälle, niin perheelle jää enemmän.

Kannettu vesi ei pysy kaivossa. Monelle nuorelle paras apu olisi lastenkoti.

Pitääkö tähän vastata. Vastaan kuitenkin. Olen tavallinen Pirkko ja ennen kuin alat syyllistämään en ole saanut Kelalta kuin lapsilisät ja yksityislääkärin palkkiot.

Asiaan. Ihanko oikeasti kuvittelet, köyhyyden johtuvan aina osaamuudesta tai vähästä työn teosta. Ei, vaikka he lapioisivat hiekkaa yötä päivää, raha ei lisäänny.

Ihmistä voi kohdata työttömyys, sairaudet, taloudelliset vaikeudet, avioero jne. ja jo syntymä hetkellä saamme eriarvoiset pelikortit, omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Ei edes korkea älykkyysosamäärä, hyvä koulutus vielä takaa työllisyyttä tai hyvää työpaikkaa, vaan maisteri tai hammaslääkäri,joilla nyt huono työllistymistilanne voi päätyä Siwan kassalle tai osa-aikatyöhön, joilloin palkka voi olla 1300-1600€ jolla todella ei eletä edes kohtuullista elintasoa, jos on vielä lapsia, oli miten osaava tai taitava tshansa, vaan köyhyys on aina läsnä.

Ihmettelen ihmisten tietämyyttä ja yleissivistystä, vaikka tietoa on saatavilla. Missä ihmeen pimennossa elätte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon kampanjan tarkoituksena oli nimenomaan havahduttaa ihmisiä huomaamaan, että nuoret ovat samanlaisia varallisuudesta huolimatta. Ja toisaalta antaa niille nuorille tilaa unelmoida ilman, että joku aikuinen juuri tämän aloituksen tapaan lyttää, kun ei tiedä paikkaansa ja tajua olevansa toisen luokan kansalainen. Ei yhden ihmisen ajateltukaan yksin lahjoittavan isoa juttua, mutta työpaikka, kaveriporukka tai urheiluseura olisi hyvinkin voinut.

Urheiluseurat joutuu jo nyt kerjäämään rahat omaankin toimintaan, työpaikka taas on työpaikka eikä hyväntekeväisyyslaitos ja kaveriporukat saa toki kerätä rahaa, mutta järkevämpää olisi ostaa keskiluokkaisen perheen lapselle se jopo, ei ainakaan vanhemmat myisi sitä samantien.

Nuorilla pitää olla tilaa unelmoida, mutta millainen aikuinen kasvaa siitä nuoresta, jolle on opetettu, että kaiken saa tekemättä mitään.

Kuinka paljon se varakkaan perheen lapsi on tehnyt Joponsa tai iPhonensa eteen? Eiköhän ne aika monelle tule ihan pyytämällä. Jotkut tietysti käyvät esim kesätöissä tienaamassa. Niihinkin töihin on aika paljon helpompi päästä, jos isi on kunnallisvaltuutettu eikä syrjäytynyt. Minä haluaisin opettaa nuorille, että taustastaan huolimatta he ansaitsevat saman kuin muut, ja että maailmassa on auttamishaluisia ihmisiä.

Miksi haluat valehdella lapsillesi?

Mikä tuossa on valhe?

Älä ruoki trollia :) 

Mutta oikeasti tämä on tosi typerää: lapsi syntyy alkoholistiperheeseen, tai muuten vain elämäntapatyöttömien viidenneksi lapseksi. Ja sitten ajan mittaan ihmiset suhtauvat häneen niin kuin olisi itse valinnut tilanteensa: tässäkin maassa moni edelleen ajattelee, ettei köyhän lapsi ansaitse samaa kuin muut. 

Miksi sinusta se köyhän lapsi ansaitsee enemmän kuin muut? Se perhe saa joka tapauksessa sossun tukia enemmän kuin keskituloisessa perheessä saadaan nettopalkkaa, joten lisäksikö pitäisi vielä toteuttaa tuosta vain ne unelmat, joiden toteuttamiseksi tavallisessa perheessä tehdään töitä, säästetään ja luovutaan jostain muusta.

Miksi köyhälle kuuluu kaikki, mitä hän keksii pyytää?

Missä köyhä on saanut kaikki mitä keksii pyytää? Miten aikuinen?ihminen voi olla noin kateellinen ja katkera köyhälle lapselle, sinä pas.aläjä veisit lapselta haaveetkin? Tukehdu katkeruuteesi.

En minäkään tajua tuota kerjäyskampanjaa, eikä tulisi mieleenkään lahjoittaa tuonne mitään. Ei enää, aikoinaan kyllä annoin tuloihini nähden paljonkin esim. Joulupuu-keräyksen kautta. Karu todellisuus, ammattikerjääjät, kuitenkin vei antamishalun. Enemmän minä taitaisin avun tarpeessa olla kuin nuo avunsaajat.

Nykyään minulla menee kummilasten tukemiseen kehitysmaissa 100€/kk. Se on minulle iso raha, mutta koen että jos oikeasti saan jonkun lapsen koulutettua ja toiselle tärkeät lääkkeet, on tuo apu hyödyllisempää kuin lahjoittaa suomalaiselle mukaköyhälle lisää ryönää nurkkiin pyörimään.

Ihmettelen ihan aidosti, miten vähän on ei-materialistisia unelmia. Toki niitäkin tuolla on, mutta kovin vähän. En itsekään ole varakkaasta perheestä, mutta kyllä omat unelmat nuorena oli luokkaa "päästä opiskelemaan", "ihana poikaystävä", "auttaa eläimiä" jne jne.

Jos siis olisi kysytty suurimpia haaveita. Jos nyt kysyttäisiin tyyliin mitä ostaisit, jos olisi rahaa, sitten eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni teistä, joiden mielestä Jopo-toive tai IPhone- toive on hyvä ja hieno toive, olisi valmis itse ostamaan sen noille nuorille???? Itse ihmettelin samaa listaa Hopen facebookissa pari viikkoa sitten. Etsin jotain, mitä voisin tavallisena työläisenä antaa jollekin. Ei minulla ole rahaa ostaa muille tuollaisia. Jos joku olisi toivonut jotain keskinkertaista, olisin sen voinutkin antaa, mutta ylimitoitetut haaveet tyrmäävöt koko idean. Haave on se, joka on mielessä ja toive on se, jonka voisi jonkun ihmisen jopa toteutettavan. Tässä mennyt nyt puurot ja vellit Hopella sekaisin.

Sulta taisi itseltä mennä puurot ja vellit sekaisin. Tämä oli kysely vähävaraisten perheiden lapsille siitä, mistä he unelmoivat. Se ei ollut keräys, se ei ollut lista siitä, mitä Hopesta pyydetään.

Toistan: lapset saivat kertoa unelmistaan. Moni ei edes uskalla unelmoida enää, ja tämä ketju paljastaa, miksi. Hävetkää!

Ei hemmetti, tähänkö on tultu. Mammat ovat kateellisia vähävaraisten lasten unelmille.

Minusta nuo unelmat ovat kovin vaatimattomia, mun unelma lapsena oli mennä naimisiin Norjan kruununprinssi Haakonin kanssa. Opettelin kävelemään jopa äidin korkokengillä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisestä ei tule varakasta unelmoimalla vaan tekemällä. Miksi siis opetetaan köyhien perheiden lapsille, että puolikas riittää eli pelkkä unelma, mitään vaivaa ei tarvitse nähdä se saavuttaakseen.

Nyt ihan oikeesti.. mikä sun ongelma on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos Hope lähtisi siitä, että opetetaan ja autetaan jokaista perhettä itse hankkimaan se tavoiteltu asia. Opetellaan tekemään ruokaa, hallitsemaan omaa elämää, ottamaan psyykelääkkeet, siivoamaan jne. ja lopulta tienaamaan se jopo tai puhelin. Näytettäisiin, että jos jätät huumeet ja viinan vähemmälle, niin perheelle jää enemmän.

Kannettu vesi ei pysy kaivossa. Monelle nuorelle paras apu olisi lastenkoti.

Pitääkö tähän vastata. Vastaan kuitenkin. Olen tavallinen Pirkko ja ennen kuin alat syyllistämään en ole saanut Kelalta kuin lapsilisät ja yksityislääkärin palkkiot.

Asiaan. Ihanko oikeasti kuvittelet, köyhyyden johtuvan aina osaamuudesta tai vähästä työn teosta. Ei, vaikka he lapioisivat hiekkaa yötä päivää, raha ei lisäänny.

Ihmistä voi kohdata työttömyys, sairaudet, taloudelliset vaikeudet, avioero jne. ja jo syntymä hetkellä saamme eriarvoiset pelikortit, omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Ei edes korkea älykkyysosamäärä, hyvä koulutus vielä takaa työllisyyttä tai hyvää työpaikkaa, vaan maisteri tai hammaslääkäri,joilla nyt huono työllistymistilanne voi päätyä Siwan kassalle tai osa-aikatyöhön, joilloin palkka voi olla 1300-1600€ jolla todella ei eletä edes kohtuullista elintasoa, jos on vielä lapsia, oli miten osaava tai taitava tshansa, vaan köyhyys on aina läsnä.

Ihmettelen ihmisten tietämyyttä ja yleissivistystä, vaikka tietoa on saatavilla. Missä ihmeen pimennossa elätte.

MInä olen köyhän perheen lapsi. Jos minulle oikeasti olisi sanottu, että ryhdypä tyttö unelmoimaan, niin Hope tekee toiveistasi totta, niin minusta ei olisi ikinä tullut sitä, mitä tuli. Sinun tavallasi syyttelisin yhteiskuntaa ja kohtaloa siitä, että elämässä osui väärät kortit käteen.

Mutta minullepa osuikin korttipakasta käteen kortti, jonka nimi oli diakonissa. Tämä topakka nainen ei antanut minun jäädä unelmoimaan ja odottamaan, että joku toinen tekee puolestani kaiken. Köyhyys on seurausta siitä, miten elämäänsä käyttää, koska itse ne valintansa tekee. Ei jokainen avioeron kokenut ole köyhä eikä läheskään jokainen työtön maisteri päädy lakkautetun Siwan kassalle. Oletko koskaan miettinyt, miksi näin on - vai se kohtaloko siellä taas jakelee jokereita?

Kahden työttömän perhe saa Helsingissä nettona yli 32 000 e/v. Käsittämätön summa,  kun samaan hengenvetoon puhutaan köyhistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni teistä, joiden mielestä Jopo-toive tai IPhone- toive on hyvä ja hieno toive, olisi valmis itse ostamaan sen noille nuorille???? Itse ihmettelin samaa listaa Hopen facebookissa pari viikkoa sitten. Etsin jotain, mitä voisin tavallisena työläisenä antaa jollekin. Ei minulla ole rahaa ostaa muille tuollaisia. Jos joku olisi toivonut jotain keskinkertaista, olisin sen voinutkin antaa, mutta ylimitoitetut haaveet tyrmäävöt koko idean. Haave on se, joka on mielessä ja toive on se, jonka voisi jonkun ihmisen jopa toteutettavan. Tässä mennyt nyt puurot ja vellit Hopella sekaisin.

Sulta taisi itseltä mennä puurot ja vellit sekaisin. Tämä oli kysely vähävaraisten perheiden lapsille siitä, mistä he unelmoivat. Se ei ollut keräys, se ei ollut lista siitä, mitä Hopesta pyydetään.

Toistan: lapset saivat kertoa unelmistaan. Moni ei edes uskalla unelmoida enää, ja tämä ketju paljastaa, miksi. Hävetkää!

Lehtijutun alkupuolella lukee:

”Me olemme keränneet nyt noin sadan lapsen toiveet ja julkaisemme niitä facebook-seinällämme kahden viikon aikana, ja toivomme, että mahdollisimman moni toive toteutuisi ihmisten ja yritysten avulla, kertoo tiiminvetäjä Kirsi Stenvall Tampereen Hopesta.”

Kyseessä on siis nimenomaan keräys, lista asioista joita Hopelta pyydetään. Sinä vain et ole ymmärtänyt lukemaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni teistä, joiden mielestä Jopo-toive tai IPhone- toive on hyvä ja hieno toive, olisi valmis itse ostamaan sen noille nuorille???? Itse ihmettelin samaa listaa Hopen facebookissa pari viikkoa sitten. Etsin jotain, mitä voisin tavallisena työläisenä antaa jollekin. Ei minulla ole rahaa ostaa muille tuollaisia. Jos joku olisi toivonut jotain keskinkertaista, olisin sen voinutkin antaa, mutta ylimitoitetut haaveet tyrmäävöt koko idean. Haave on se, joka on mielessä ja toive on se, jonka voisi jonkun ihmisen jopa toteutettavan. Tässä mennyt nyt puurot ja vellit Hopella sekaisin.

Sulta taisi itseltä mennä puurot ja vellit sekaisin. Tämä oli kysely vähävaraisten perheiden lapsille siitä, mistä he unelmoivat. Se ei ollut keräys, se ei ollut lista siitä, mitä Hopesta pyydetään.

Toistan: lapset saivat kertoa unelmistaan. Moni ei edes uskalla unelmoida enää, ja tämä ketju paljastaa, miksi. Hävetkää!

Heh, kyllä se nyt olet sinä jolla on puurot, vellit ja vissiin sopatkin sekaisin. Sulla oli niin kiire päästä moittimaan muita ettet malttanut lukea lehtijuttua huolella. Että häpeä sinä vaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos Hope lähtisi siitä, että opetetaan ja autetaan jokaista perhettä itse hankkimaan se tavoiteltu asia. Opetellaan tekemään ruokaa, hallitsemaan omaa elämää, ottamaan psyykelääkkeet, siivoamaan jne. ja lopulta tienaamaan se jopo tai puhelin. Näytettäisiin, että jos jätät huumeet ja viinan vähemmälle, niin perheelle jää enemmän.

Kannettu vesi ei pysy kaivossa. Monelle nuorelle paras apu olisi lastenkoti.

Pitääkö tähän vastata. Vastaan kuitenkin. Olen tavallinen Pirkko ja ennen kuin alat syyllistämään en ole saanut Kelalta kuin lapsilisät ja yksityislääkärin palkkiot.

Asiaan. Ihanko oikeasti kuvittelet, köyhyyden johtuvan aina osaamuudesta tai vähästä työn teosta. Ei, vaikka he lapioisivat hiekkaa yötä päivää, raha ei lisäänny.

Ihmistä voi kohdata työttömyys, sairaudet, taloudelliset vaikeudet, avioero jne. ja jo syntymä hetkellä saamme eriarvoiset pelikortit, omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Ei edes korkea älykkyysosamäärä, hyvä koulutus vielä takaa työllisyyttä tai hyvää työpaikkaa, vaan maisteri tai hammaslääkäri,joilla nyt huono työllistymistilanne voi päätyä Siwan kassalle tai osa-aikatyöhön, joilloin palkka voi olla 1300-1600€ jolla todella ei eletä edes kohtuullista elintasoa, jos on vielä lapsia, oli miten osaava tai taitava tshansa, vaan köyhyys on aina läsnä.

Ihmettelen ihmisten tietämyyttä ja yleissivistystä, vaikka tietoa on saatavilla. Missä ihmeen pimennossa elätte.

MInä olen köyhän perheen lapsi. Jos minulle oikeasti olisi sanottu, että ryhdypä tyttö unelmoimaan, niin Hope tekee toiveistasi totta, niin minusta ei olisi ikinä tullut sitä, mitä tuli. Sinun tavallasi syyttelisin yhteiskuntaa ja kohtaloa siitä, että elämässä osui väärät kortit käteen.

Mutta minullepa osuikin korttipakasta käteen kortti, jonka nimi oli diakonissa. Tämä topakka nainen ei antanut minun jäädä unelmoimaan ja odottamaan, että joku toinen tekee puolestani kaiken. Köyhyys on seurausta siitä, miten elämäänsä käyttää, koska itse ne valintansa tekee. Ei jokainen avioeron kokenut ole köyhä eikä läheskään jokainen työtön maisteri päädy lakkautetun Siwan kassalle. Oletko koskaan miettinyt, miksi näin on - vai se kohtaloko siellä taas jakelee jokereita?

Kahden työttömän perhe saa Helsingissä nettona yli 32 000 e/v. Käsittämätön summa,  kun samaan hengenvetoon puhutaan köyhistä.

Tajua nyt, että kyselyssä ei edes vihjattu, että hope toteuttaa toiveesi, vaan siinä kysyttiin lapsilta, mistä he unelmoivat. Sellaisia otsikoita meillä oli alaluokan ainekirjoituksissa. Oliko sekin väärin? Ja me kaikki kuvittelimme, että opettaja toteuttaa toiveemme, vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni teistä, joiden mielestä Jopo-toive tai IPhone- toive on hyvä ja hieno toive, olisi valmis itse ostamaan sen noille nuorille???? Itse ihmettelin samaa listaa Hopen facebookissa pari viikkoa sitten. Etsin jotain, mitä voisin tavallisena työläisenä antaa jollekin. Ei minulla ole rahaa ostaa muille tuollaisia. Jos joku olisi toivonut jotain keskinkertaista, olisin sen voinutkin antaa, mutta ylimitoitetut haaveet tyrmäävöt koko idean. Haave on se, joka on mielessä ja toive on se, jonka voisi jonkun ihmisen jopa toteutettavan. Tässä mennyt nyt puurot ja vellit Hopella sekaisin.

Sulta taisi itseltä mennä puurot ja vellit sekaisin. Tämä oli kysely vähävaraisten perheiden lapsille siitä, mistä he unelmoivat. Se ei ollut keräys, se ei ollut lista siitä, mitä Hopesta pyydetään.

Toistan: lapset saivat kertoa unelmistaan. Moni ei edes uskalla unelmoida enää, ja tämä ketju paljastaa, miksi. Hävetkää!

Heh, kyllä se nyt olet sinä jolla on puurot, vellit ja vissiin sopatkin sekaisin. Sulla oli niin kiire päästä moittimaan muita ettet malttanut lukea lehtijuttua huolella. Että häpeä sinä vaan!

Lue huolellisemmin ja ymmärrä lukemasi.