Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen 35-vuotias, juuri eronnut nainen. En todellakaan jaksa enää lähteä etsimään miestä, jonka kanssa lisääntyä.
03.07.2018 |
Olen ajatellut viimeiset viisi vuotta, että haluaisin ehkä perheen, ja edellisen miehen kanssa tämä suunnitelma oli tarkoitus toteuttaa jossain kohtaa. Toisin kävi.
Minä en enää jaksa lähteä mihinkään väsyttäviin deittailukuvioihin, baareihin tyrkylle tai muutenkaan laittaa itseäni likoon. Yksin lapsen hankkiminen ei myöskään ole minulle vaihtoehto.
Taitaa olla niin, että laiskuuttani jää lapset tekemättä ja sitten kaduttaa, kuten minulle tuossa taannoin sanottiin.
Voi olla, mutta minä en kerta kaikkiaan jaksa tuhlata tätä ihanaa kesää ja elämääni tinderin swaippailuun ja etsintään, kun voi patikoida, urheilla, lukea riippukeinussa, löhötä rannalla valkkaria nautiskellen, käydä tapahtumissa ja tehdä kaikkea kivaa.
Tiedän, että aika käy vähiin, mutta miksi pilaisin elämäni suremalla ja stressaamalla, pakkodeittailemalla. Sen hinta voi olla se, että en saa perhettä ja tulen suremaan sitä, mutta se potentiaalisen miehen etsinnän ottaminen elämän päämääräksi on tosi kuluttavaa. Tämä on nähty. Ilmeisesti kuitenkin pitäisi, sillä muuten saan kuulemma syyttää vain itseäni.
Kommentit (64)
Voithan pariutua yh-isän kanssa sitten joskus. Minulle sopisi ainakin sellainen mies jolla on jo lapsia. Olen itse lapseton 30, ikisinkku!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti et välttämättä edes halua lapsia joten problem solved.
Minä rukoilisin ja luottaisin johdatukseen. Eli jos tarkoitus olisi että saisin lapsia, asiat menisi sillä tavalla, ilman omaa stressiä tai yliyrittämistä. Tsemppiä ja rakkautta, ehkäpä jopa lapsia sinulle elämääsi ap <3
Näin siinä voi käydä jos elää villiä nuoruutta miehestä mieheen hyppien.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti et välttämättä edes halua lapsia joten problem solved.
Kyllä minä haluaisin yhden lapsen. Mutta se "miehen metsästys" on niin pirun kuluttavaa ja vaatii aikaa, että en jaksa.
Viihdyn itsekseni tai omien kiinnostuksen kohteideni parissa paljon paremmin kuin käyttämässä aikaani ja energiaani ihmissuhteen tavoitteluun.
Minulla on vasta aikuisena herännyt aito kiinnostus sivistykseen, reflektointiin ja henkiseen kasvuun. Saan suurta tyydytystä itseni sivistämisestä, se avaa aivan uusia tapoja ajatella ja suhtautua asioihin. Ja uudet näkökulmat puolestaan tuovat elämään mittakaavaa ja rauhaa. En ole mikään uniikki lumihiutale ja hyvä niin.
Pinnallinen suorittaminen ja romanttisen rakkauden metsästys tuovat vain ahdistusta ja kapeuttavat ajattelua. Enkä tiedä mitä saisin enemmän kahden tunnin tavallisista treffeistä kuin kahden tunnin joogasta tai luennosta. Toki uuden kokemuksen uudesta ihmisestä, mutta aika harvassa ovat ne treffikumppanit, jotka kokisin jotenkin tarpeeksi merkittäviksi.
Satunnaisesti, kun ei ole muuta tekemistä, ihan ok. Aikatauluttamaan en ryhtyisi deittailun vuoksi. Tämä aiheuttaa tietysti ongelmia sitten perheenperustamisen kannalta. Kun en myöskään tahdo ryhtyä suhteeseen vain tämän asian vuoksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti perheen perustaminen ei ole kovin korkealla toiveissa, kun et edellisessä suhteessa sitä halunnut tehdä vaikka ikää on noin paljon.
No ethän sinä taida muutenkaan olla parisuhde-ihmisiä, niin miks et sit yksin tekiskin sitä lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaa olla vauvahommat vähän myöhäistä kolmevitosena. Kannattaa tyytyä kohtaloonsa ja jatkaa elämäänsä murehtimatta sitä. Ei kaikkien tarvitse niitä lapsia tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti perheen perustaminen ei ole kovin korkealla toiveissa, kun et edellisessä suhteessa sitä halunnut tehdä vaikka ikää on noin paljon.
No mistä sinä sen tiedät, kumman päätös se olla tekemättä lapsia tuossa suhteessa? Voihan olla, että mies ilmoitti ettei halua lapsia ja siitä seurasi ero.
Ylipäätään, mitä h*lvettiä täällä länkytetään lapsentekohaluista, ne voivat muuttua paljonkin elämän aikana.
Aloittajalle tsemppiä, nyt hengität rauhassa, nautit mainitsemistasi asoista ja laitat elämän kuntoon. Siinä olet oikeassa, ettei rakkaus ja potentiaalinen kumppani pakottamalla tule (ja pilkunviilaajille tiedoksi, siinä kotiin linnottautumisessa ja sarjadeittailussakin on ihan kelvollinen välimalli).
Itse olin 36-vuotias kun erosin juurikin siitä syystä ettei exä halunnut lapsia. Ainokaiseni sain 40-vuotiaana. Ei sinun peli ole siis menetetty vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä käytä tinderiä, mene johonkin muuhun deittisovellukseen, minäkin löysin perheeseen motivoituneen naisen sitä kautta 34 vuotiaana, tosin lapset tehtiin aika piakkoin, mutta nyt 12 vuotta naimisissa.
M45
Toivon että olit jämäkkä lapsiasiassa edellisessä suhteessa. Ei noin tärkeässä jutussa toimi mikään muu kuin my way or the highway. Se pitää tehdä selväksi heti suhteen alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi vit un tinderit ja tänderit.. nuo maailman valot.
En jaksanut lukea koko ketjua mutta jos kehtuuttaa noin paljon jo se lapsen hankinta niin millä voimavaroilla meinasit kasvattaa sen lapsen? Lapsista tulee elinikäinen vastuu ja huoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ethän sinä taida muutenkaan olla parisuhde-ihmisiä, niin miks et sit yksin tekiskin sitä lasta?
Koska en halua lähtökohtaisesti ottaa kaikkea yksin hoitaakseni. Kaksin helpompaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua mutta jos kehtuuttaa noin paljon jo se lapsen hankinta niin millä voimavaroilla meinasit kasvattaa sen lapsen? Lapsista tulee elinikäinen vastuu ja huoli.
Voin kertoa, että vauva-arki on henkisesti paljon vähemmän kuluttavaa kuin urpojen tapailu ja jatkuva pettyminen pelureihin. Jälkimmäistä kai ap koittaa välttää, ymmärrettävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti et välttämättä edes halua lapsia joten problem solved.
Kyllä minä haluaisin yhden lapsen. Mutta se "miehen metsästys" on niin pirun kuluttavaa ja vaatii aikaa, että en jaksa.
Viihdyn itsekseni tai omien kiinnostuksen kohteideni parissa paljon paremmin kuin käyttämässä aikaani ja energiaani ihmissuhteen tavoitteluun.
Minulla on vasta aikuisena herännyt aito kiinnostus sivistykseen, reflektointiin ja henkiseen kasvuun. Saan suurta tyydytystä itseni sivistämisestä, se avaa aivan uusia tapoja ajatella ja suhtautua asioihin. Ja uudet näkökulmat puolestaan tuovat elämään mittakaavaa ja rauhaa. En ole mikään uniikki lumihiutale ja hyvä niin.
Pinnallinen suorittaminen ja romanttisen rakkauden metsästys tuovat vain ahdistusta ja kapeuttavat ajattelua. Enkä tiedä mitä saisin enemmän kahden tunnin tavallisista treffeistä kuin kahden tunnin joogasta tai luennosta. Toki uuden kokemuksen uudesta ihmisestä, mutta aika harvassa ovat ne treffikumppanit, jotka kokisin jotenkin tarpeeksi merkittäviksi.
Satunnaisesti, kun ei ole muuta tekemistä, ihan ok. Aikatauluttamaan en ryhtyisi deittailun vuoksi. Tämä aiheuttaa tietysti ongelmia sitten perheenperustamisen kannalta. Kun en myöskään tahdo ryhtyä suhteeseen vain tämän asian vuoksi.
Ap
ota sit huomioon, että 50-v. reflektointi ei enää kiinnosta. Eikä energiaakaan ole. Maailma muuttuu, siihen väsyy.
Haluatko perheen vanhana? Sitä koskeva ratkaisu tehdään nyt.
Mä tein väärän valinnan. Kyllästyin ja väsyin mieheen, jonka kanssa oli liikaa vääntöä ja erosin. Nyt olen 50+ ja yksin eikä se olekaan kivaa.
Lisääntyminen parasta hoitaa asumalla erikseen miehen kanssa.
Miksi ihmiset tulee tähän ketjuun arvostelemaan? Meitä on useita, jotka kokevat, että on parempi, ettei tee väärän ihmisen kanssa tai yksin vähäisillä resursseilla, mutta silti lapsettomaksi jääminen on kivulias asia.
Vierailija kirjoitti:
Toivon että olit jämäkkä lapsiasiassa edellisessä suhteessa. Ei noin tärkeässä jutussa toimi mikään muu kuin my way or the highway. Se pitää tehdä selväksi heti suhteen alussa.
Olin toki. Mutta suhteen aikana nyt oli muuten semmoisia elämänvaiheita ja tapahtumia, että perheen perustaminen ei olisi onnistunut siinä samalla.
Mies ryhtyi reissutyöhön, oli ulkomailla paljon, itse kyllästyin ja väsyin totaalisesti työhöni ja aloitin opinnot ja alanvaihtoprosessin täysipäiväisenä opiskelijana. Ei ollut vaihtoehtoja.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Onhan sinulla vielä vuosia aikaa saada perhe. Hoidat ensin itsesi ja asiasi kuntoon ja palaat perheasioihin ja seurusteluun, kun olet taas valmis siihen. Väkisin tuosta ei tule, kuin paha mieli.