Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen 35-vuotias, juuri eronnut nainen. En todellakaan jaksa enää lähteä etsimään miestä, jonka kanssa lisääntyä.
03.07.2018 |
Olen ajatellut viimeiset viisi vuotta, että haluaisin ehkä perheen, ja edellisen miehen kanssa tämä suunnitelma oli tarkoitus toteuttaa jossain kohtaa. Toisin kävi.
Minä en enää jaksa lähteä mihinkään väsyttäviin deittailukuvioihin, baareihin tyrkylle tai muutenkaan laittaa itseäni likoon. Yksin lapsen hankkiminen ei myöskään ole minulle vaihtoehto.
Taitaa olla niin, että laiskuuttani jää lapset tekemättä ja sitten kaduttaa, kuten minulle tuossa taannoin sanottiin.
Voi olla, mutta minä en kerta kaikkiaan jaksa tuhlata tätä ihanaa kesää ja elämääni tinderin swaippailuun ja etsintään, kun voi patikoida, urheilla, lukea riippukeinussa, löhötä rannalla valkkaria nautiskellen, käydä tapahtumissa ja tehdä kaikkea kivaa.
Tiedän, että aika käy vähiin, mutta miksi pilaisin elämäni suremalla ja stressaamalla, pakkodeittailemalla. Sen hinta voi olla se, että en saa perhettä ja tulen suremaan sitä, mutta se potentiaalisen miehen etsinnän ottaminen elämän päämääräksi on tosi kuluttavaa. Tämä on nähty. Ilmeisesti kuitenkin pitäisi, sillä muuten saan kuulemma syyttää vain itseäni.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan pariutua yh-isän kanssa sitten joskus. Minulle sopisi ainakin sellainen mies jolla on jo lapsia. Olen itse lapseton 30, ikisinkku!
Mistö teitä löytyy? Löytyy kaksi pientä lasta vuoroviikoin. Vaimo lähti vaihtoon kun ei kerrasta uskonut että pettäminen ei ole ok
Kun annat anteeksi, annat vain luvan pettää uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen AP:ta nuorempi (27). Mä etsin monta vuotta miestä aivan vimmatusti: kävin kymmenillä nettitreffeillä, joista suurin osa meni metsään, päivystin baareissa, aloin harrastamaan lajeja, joiden parissa voisi tavata miehiä... Aina vedin vesiperän. Monen monta kertaa deittailut päättyivät itkuun - ei koska miehet olisivat särkeneet sydämeni, vaan koska deittailu on niin turhauttavaa ja raskasta. Ymmärrän siis hyvin tunteesi.
Nyt sinusta tuntuu, että olet väsynyt treffailuun. Mutta onko tällä hetkellä päällä oleva tunne tärkeämpi kuin pitkän aikavälin tavoitteet? Näin minä psyykkasin menemään menemään yhä uusille ja uusille treffeille. Nyt voi ahdistaa, mutta vaikea on myös löytää sitä kumppania etsimättä, ainakin oli minun elämäntilanteessani. Lopulta satuin kohtaamaan miehen, joka tuntui heti oikealta - toisin kuin ne muut, joiden kanssa ollessa aina jokin oli tuntunut olevan pielessä. Sanoisin, että sen tunteen takia kannattaa taistella.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen AP:ta nuorempi (27). Mä etsin monta vuotta miestä aivan vimmatusti: kävin kymmenillä nettitreffeillä, joista suurin osa meni metsään, päivystin baareissa, aloin harrastamaan lajeja, joiden parissa voisi tavata miehiä... Aina vedin vesiperän. Monen monta kertaa deittailut päättyivät itkuun - ei koska miehet olisivat särkeneet sydämeni, vaan koska deittailu on niin turhauttavaa ja raskasta. Ymmärrän siis hyvin tunteesi.
Nyt sinusta tuntuu, että olet väsynyt treffailuun. Mutta onko tällä hetkellä päällä oleva tunne tärkeämpi kuin pitkän aikavälin tavoitteet? Näin minä psyykkasin menemään menemään yhä uusille ja uusille treffeille. Nyt voi ahdistaa, mutta vaikea on myös löytää sitä kumppania etsimättä, ainakin oli minun elämäntilanteessani. Lopulta satuin kohtaamaan miehen, joka tuntui heti oikealta - toisin kuin ne muut, joiden kanssa ollessa aina jokin oli tuntunut olevan pielessä. Sanoisin, että sen tunteen takia kannattaa taistella.
Omat odotukset/vaatimukset kannattaa jossain vaiheessa tsekata, ennen kuin masentuu lopullisesti vanhapiika-tasolle..
Alue: Aihe vapaa
Jos et noita kuvaamiasi harrastuksia voi toteuttaa edes samalla kun käyt kerran-pari viikossa treffeillä, niin miten ajattelit asioiden olevan vauvan kanssa? Vaikka olisikin mies jakamassa arkea, niin töiden ja lastenhoidon jälkeen et tule takuulla siemailemaan kuoharia rannalla ensimmäiseen neljään vuoteen.
Yksinkertainen laskutoimitus.
Treffeihin menee 2 * 2h viikossa.
Lapseen menee töiden jälkeen 7 * 8h viikossa, ja jos mies tasaa taakkaa, niin 28 tuntia.
Mietipä vielä prioriteettejasi.