Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen 35-vuotias, juuri eronnut nainen. En todellakaan jaksa enää lähteä etsimään miestä, jonka kanssa lisääntyä.
03.07.2018 |
Olen ajatellut viimeiset viisi vuotta, että haluaisin ehkä perheen, ja edellisen miehen kanssa tämä suunnitelma oli tarkoitus toteuttaa jossain kohtaa. Toisin kävi.
Minä en enää jaksa lähteä mihinkään väsyttäviin deittailukuvioihin, baareihin tyrkylle tai muutenkaan laittaa itseäni likoon. Yksin lapsen hankkiminen ei myöskään ole minulle vaihtoehto.
Taitaa olla niin, että laiskuuttani jää lapset tekemättä ja sitten kaduttaa, kuten minulle tuossa taannoin sanottiin.
Voi olla, mutta minä en kerta kaikkiaan jaksa tuhlata tätä ihanaa kesää ja elämääni tinderin swaippailuun ja etsintään, kun voi patikoida, urheilla, lukea riippukeinussa, löhötä rannalla valkkaria nautiskellen, käydä tapahtumissa ja tehdä kaikkea kivaa.
Tiedän, että aika käy vähiin, mutta miksi pilaisin elämäni suremalla ja stressaamalla, pakkodeittailemalla. Sen hinta voi olla se, että en saa perhettä ja tulen suremaan sitä, mutta se potentiaalisen miehen etsinnän ottaminen elämän päämääräksi on tosi kuluttavaa. Tämä on nähty. Ilmeisesti kuitenkin pitäisi, sillä muuten saan kuulemma syyttää vain itseäni.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset tulee tähän ketjuun arvostelemaan? Meitä on useita, jotka kokevat, että on parempi, ettei tee väärän ihmisen kanssa tai yksin vähäisillä resursseilla, mutta silti lapsettomaksi jääminen on kivulias asia.
No jos luet mitä tahansa avautumisketjua täällä, niin huomaat että täällä on menneillään avohoito-raivo-zombieiden kokoontumisajot. Ei ole sellaista aihetta, josta aloittajaa ei suolattaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jaksoin juuri kolmevitoseksi asti uskoa että kyllä se oikea osuu minunkin kohdalleni ja saan perustaa perheen, mutta niin vain sinkkuna olen edelleen. Jaksoin siis "olla tyrkyllä" eli järjestin mahdollisuuksia tavata (uusia) ihmisiä ja olin sosiaalinen. Lopputuloksena ainoastaan lukematon määrä ekoja ja samalla vikoja treffejä ja/tai pelkän seksin metsästäjiä. Nyt en enää vuosiin ole jaksanut enkä edes halunnut tapailla ketään (eikä kyllä ole tarvinnut ketään poiskaan hätistellä) vaan olen sen sijaan keskittynyt ainoastaan omaan hyvinvointiini ja treenaamiseen, syönyt terveellisesti ja lopettanut alkoholin käytönkin kokonaan. Kyllä tämä tilanne harmittaa usein, mutta minkäs teet kun ei sopivaa kumppania osunut kohdalle niin pakkohan tämä on vain yrittää hyväksyä.
Höh, eihän sitä ennenkään metsästetty miehiä projektikaavio kourassa ja Tinder toisessa.
Elät sitä elämääsi. Miehiä käy joogassakin. Joku oikeasti sopiva sattuu kyllä kohdalle patikointiretkellä tai salilla tai muuten vaan siellä oikeassa elämässäsi. Ja silloin saat miehen, jolla on ihan oikeasti elämä, et mitään sarjadeittailijaa.
Eräs ystäväni teki ensimmäisen lapsensa 39-vuotiaana ja toisen 42- vuotiaana. Molemmat lapset ovat nyt parikymppisiä, fiksuja ja elämässä pärjänneitä. Että sinulla on kyllä aikaakin.
Minusta asenteesi kuulostaa hyvin järkevältä ja terveeltä. Elämä on NYT, ja jos vaan kaksin käsin yrittää tavoitella yhtä haavetta, voi unohtaa elää sitä elämää. Ja haaveet tuppaa olemaan sellaisia, että ne pakenee yliyrittäjää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset tulee tähän ketjuun arvostelemaan? Meitä on useita, jotka kokevat, että on parempi, ettei tee väärän ihmisen kanssa tai yksin vähäisillä resursseilla, mutta silti lapsettomaksi jääminen on kivulias asia.
Juuri näin.
Nämä asiat eivät ole niin helppoja kuin monet antavat ymmärtää heitellessään kommenttejaan " Ootko hei ajatellut että saatat halutakin perheen tosi paljon sitten vanhempana? ja "Et taida lasta edes oikeasti haluta kun et ole vielä tuohon ikään tehnyt/et edes yritä".
Totta helvetissä olen miettinyt, että näinköhän nämä tämänhetkiset asiat riittävät elämänsisällöksi vanhempana ja kuinka selviä siitä mahdollisesta tuskasta.
En olisi voinut tehdä lasta aiemmissa suhteissa, sillä kukaan ei ollut valmis ja moni asia oli hankalaa. Silti haluaisin lapsen. Vaikea ymmärtää monelle. Asiathan toki ovat aina niinkin yksinkertaisia, että jos haluaa lspsen niin tekee lapsen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voithan pariutua yh-isän kanssa sitten joskus. Minulle sopisi ainakin sellainen mies jolla on jo lapsia. Olen itse lapseton 30, ikisinkku!
Mistö teitä löytyy? Löytyy kaksi pientä lasta vuoroviikoin. Vaimo lähti vaihtoon kun ei kerrasta uskonut että pettäminen ei ole ok
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti et välttämättä edes halua lapsia joten problem solved.
Kyllä minä haluaisin yhden lapsen. Mutta se "miehen metsästys" on niin pirun kuluttavaa ja vaatii aikaa, että en jaksa.
Viihdyn itsekseni tai omien kiinnostuksen kohteideni parissa paljon paremmin kuin käyttämässä aikaani ja energiaani ihmissuhteen tavoitteluun.
Minulla on vasta aikuisena herännyt aito kiinnostus sivistykseen, reflektointiin ja henkiseen kasvuun. Saan suurta tyydytystä itseni sivistämisestä, se avaa aivan uusia tapoja ajatella ja suhtautua asioihin. Ja uudet näkökulmat puolestaan tuovat elämään mittakaavaa ja rauhaa. En ole mikään uniikki lumihiutale ja hyvä niin.
Pinnallinen suorittaminen ja romanttisen rakkauden metsästys tuovat vain ahdistusta ja kapeuttavat ajattelua. Enkä tiedä mitä saisin enemmän kahden tunnin tavallisista treffeistä kuin kahden tunnin joogasta tai luennosta. Toki uuden kokemuksen uudesta ihmisestä, mutta aika harvassa ovat ne treffikumppanit, jotka kokisin jotenkin tarpeeksi merkittäviksi.
Satunnaisesti, kun ei ole muuta tekemistä, ihan ok. Aikatauluttamaan en ryhtyisi deittailun vuoksi. Tämä aiheuttaa tietysti ongelmia sitten perheenperustamisen kannalta. Kun en myöskään tahdo ryhtyä suhteeseen vain tämän asian vuoksi.
Ap
Mutta joogasta ei saa munaa! :/
-nainen puutteessa 33v
Saa vaikka kauppareissulta, kunhan kehtaat kysyä :)
M
Ei kai nyt kukaan haelle lapselle isää Tinderistä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä valinnallasi ole mitään väliä muille. Miehet viihtyy aasiassa josta noita halukkaita itsensä likoon laittavia halukkaita naisia löytyy pilvin pimein joten eivät he jää sua kaipaamaan.
Joskus parikymppisenä aina ällistytti suomalaisten naisten huono käytös ja kylmyys. Näköjään karma on nyt teitä veloittamassa,
Ystävä hyvä,
sinä olet niin epämiellyttävä, että joudut lähtemään maapallon toiselle puolelle ostamaan naisen köyhästä maasta kulttuurista, jossa valkoinen mies on ju.malasta seuraava. Et saanut parisuhdetta Suomesta etkä muistakaan Eurooppalaisista länsimaista. Sinun oli pakko lähteä kehitys.maahan asti, että joku suostui.
Älä siitä naisia syytä. Syytä itseäsi: et kelpaa itseään kunnioittaville naisille, joilla on varaa valita. Kelpaat vain kehitysapuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit lopettaa etsimisen, täältä palstalta ne parhaat miehet löytyy ja niitä on joka lähtöön aina k I ltis tä- j änn ään ja kaikkia siltä väliltä.
Valitse vain itsellesi sopivan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset tulee tähän ketjuun arvostelemaan? Meitä on useita, jotka kokevat, että on parempi, ettei tee väärän ihmisen kanssa tai yksin vähäisillä resursseilla, mutta silti lapsettomaksi jääminen on kivulias asia.
Juuri näin.
Nämä asiat eivät ole niin helppoja kuin monet antavat ymmärtää heitellessään kommenttejaan " Ootko hei ajatellut että saatat halutakin perheen tosi paljon sitten vanhempana? ja "Et taida lasta edes oikeasti haluta kun et ole vielä tuohon ikään tehnyt/et edes yritä".
Totta helvetissä olen miettinyt, että näinköhän nämä tämänhetkiset asiat riittävät elämänsisällöksi vanhempana ja kuinka selviä siitä mahdollisesta tuskasta.
En olisi voinut tehdä lasta aiemmissa suhteissa, sillä kukaan ei ollut valmis ja moni asia oli hankalaa. Silti haluaisin lapsen. Vaikea ymmärtää monelle. Asiathan toki ovat aina niinkin yksinkertaisia, että jos haluaa lspsen niin tekee lapsen.
Ap
Mulle kynnykseksi
muodostui se, että kaikki näkemäni naiset lopettivat omat harrastuksensa ädiksi tultuaan. Miehiä ei isyys sen sijaan rajoittanut. Elämä tuntui jatkuvan sinkuilla, lapsivapailla ja isillä. Naiset linnoittautuivat koteihinsa puunaamaan ja hilloamaan . Kun niitä joskus tapasi, kaikki puheenaiheet kiertyivät yllätysyllätys, lapsiin.
En uskonut että muakaa olisi muu odottanut. Enkä edes jaksanut katsella sitä säheltämistä ja kitinää kovin monta tuntia.
Lapsien tekeminen tuntui liian suurelta uhraukselta joten se jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä päin olet? Minäkin haluaisin vielä yhden lapsen. Tehdään se. Ollaan epäsovinnaisia ja vähän hulluja.
M41
Miten ihmeessä kukaan pystyi pariutumaan ennen tinderiä? Niinpä! Niitä miehiä saattoi löytyä ihan oikeasta elämästä, vaikka rannalta tai kulttuurin parista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ethän sinä taida muutenkaan olla parisuhde-ihmisiä, niin miks et sit yksin tekiskin sitä lasta?
Koska en halua lähtökohtaisesti ottaa kaikkea yksin hoitaakseni. Kaksin helpompaa.
Ap
Mitä se lapsen isä saisi parisuhteesta kanssasi, siis lapsen lisäksi?
Vierailija kirjoitti:
Voithan pariutua yh-isän kanssa sitten joskus. Minulle sopisi ainakin sellainen mies jolla on jo lapsia. Olen itse lapseton 30, ikisinkku!
Minulle kävi näin :)
Olin 30-vuotiaaksi asti sinkku, tosin täysin omasta tahdostani. En kuluttanut aikaani, enkä resurssejani parisuhteen etsintään, vaan nautin elämästäni. Lopulta siihen elämään sitten tupsahti yh-iskä kahden lapsen kera. Yhteisiä lapsia emme hankkineet, mutta miehen lapset ovat rakkaita.
Minä en oikein ymmärrä mitä jaksamista siinä on naisella. Tekee sen yhden kerran deittiprofiilin ja kopsaa sen pariin paikkaan ja joka päivä tulee tarjouksia.
Voin kuvitella ap:n makaavan sohvalla ja ähkäisevän tuskaisesti näppäillessä älypuhelinta ja sitten jo hengästynyt huohotus käy, kun parhaansa yrittävien miesten viestit tulevat ruudulle. Muutama viesti jaksetaan lukea tyyliin "ei jatkoon" ja sitten jo silmissä sumenee, kun väsyttää lukeminen.
Samalla joku mies vaeltaa sateessa lihatiskibaaria kohti tsempattuaan itsensä siihen kuntoon, yrittää ahtautua tiskille tilaamaan ja miettii kenelle uskaltaisi sanoa "moi".
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Minä en oikein ymmärrä mitä jaksamista siinä on naisella. Tekee sen yhden kerran deittiprofiilin ja kopsaa sen pariin paikkaan ja joka päivä tulee tarjouksia.
Voin kuvitella ap:n makaavan sohvalla ja ähkäisevän tuskaisesti näppäillessä älypuhelinta ja sitten jo hengästynyt huohotus käy, kun parhaansa yrittävien miesten viestit tulevat ruudulle. Muutama viesti jaksetaan lukea tyyliin "ei jatkoon" ja sitten jo silmissä sumenee, kun väsyttää lukeminen.
Samalla joku mies vaeltaa sateessa lihatiskibaaria kohti tsempattuaan itsensä siihen kuntoon, yrittää ahtautua tiskille tilaamaan ja miettii kenelle uskaltaisi sanoa "moi".
Niin juuri, elämänkumppanin ja yhteisten lasten isän valinnallehan ei tosiaan voi naisella olla mitään muita kriteereitä, kuin että vain ottaa jonkun random-tyypin ja se on siitä. Sinäkö itse haluaisit lastesi äidiksi ihan kenet tahansa vastaantulevan naishenkilön, eikä hänen persoonallaan, arvoillaan ja tavoitteillaan elämässä olisi mitään väliä?
Eikös nyt haeta lapsesta haaveilevia sinkkuja johonkin tosi-tv-ohjelmaan, jossa tehdään lapsi kumppanuusvanhemmuuden pohjalta? Sopisiko tällainen malli ap:lle? Jos tuttavapiiristä löytyisi joku luotettava mies joka myös haaveilee lapsesta, muttei välttämättä treffirumbasta, niin tällaisen kanssahan voisi hankkia lapsen. Tai sitten sen tv-ohjelman kautta, jos onni suo.
Alue: Aihe vapaa
Eipä valinnallasi ole mitään väliä muille. Miehet viihtyy aasiassa josta noita halukkaita itsensä likoon laittavia halukkaita naisia löytyy pilvin pimein joten eivät he jää sua kaipaamaan.
Joskus parikymppisenä aina ällistytti suomalaisten naisten huono käytös ja kylmyys. Näköjään karma on nyt teitä veloittamassa,