Lue keskustelun säännöt.
Miksi tyttöystävän löytäminen on niin vaikeaa nykyään?
Kommentit (646)
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää saada ensimmäinen tyttöystävä alle 20-vuotiaana tai viimeistään noin 25-vuotiaana, näin 32-vuotiaana sitä on jo todella hankalassa tilanteessa kun on kelvoton-leima otsassa jos ensimmäistäkään tyttö/naisystävää ei ole ollut.
Näinhän tahtoo olla valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään tarvii näyttää hipsterille ja omata punavihreitä arvoja, että kermapersesukupolven emännät kiinnostuvat. Teeskentelijät siis korjaavat potin tässä ajassa.
Tämä viesti kertoo vain millaisista naisia kirjoittaja kiinnostuu.
Itse olen 25v, ja en ole koskaan seurustellut. Ei nappaa kyseinen homma. Ärsyttää jopa ne jotka on helisemäs parisuhteista. - M25
Jotenki tuntuu että muille se on ongelma, mutta ei mitenkää itselleni. Moni ihmetellyt, että miksei oo ketää ja yritetty parittaa. Tuntuu että jotkut Ihmiset ei vieläkään ymmärrä, että jokainen on yksilö, jokainen haluaa eri asioita elämältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun niin se vain on, että tyttöystävän löytäminen ei ole vaikeaa. Suurin osa miehistä pariutuu jossain vaiheessa elämäänsä.
Kyllä se vain on vaikeaa perusjampallekin. Ja sen vaikeuden seurauksena miehet melko usein tarraavat kiinni ensimmäiseen edes jotenkuten siedettävän näköiseen emäntään, joka osoittaa kiinnostustaan.
Siksi epätoivo, siksi mustasukkaisus ja siksi luopuminen elämänhalusta kun se emäntä lähtee naapurin matkaan. Siksi ennen ja jälkeen alkoholi.
Viime aikona olen naureskellut juurkin tuota miesten epätoivoisuutta: varsin kivannäköiset miehet pariutuvat epätoivoissaan itseään tiheään jaelleiden siiderinorsujen kanssa - kun eivät muuta osaa hankkia luonteensa rajoitteiden takia.
Näin ehkä jossain maalla. Tulkaa sieltä tänne kaupunkiin ja kokekaa ihme: nuoria, komeita/kauniita, erilaisia ihmisiä löytyy pilvin pimein. Sen kun otat ja lähestyt. Ei tarvitse tyytyä siiderinorsuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta moni mies haluaa oman pornotähden kotiin tuottamaan miehelle iloa iltaisin ja aamuisin. Etkö sinäkin haluaisi olla pieni pornostara omalle kullallesi? Jos et niin missä on mennyt vikaan?
Hyvin hyvin harva nainen ylipäätään haluaisi olla pornotähti yhtään kenellekkään. Kaikista vähiten jollekkin nörtille luuserille.Mistä nörttiviha? Onko se oma kultasi nörtti luuseri, jolle siis et halua olla se pornotähti? Itsepä olet miehesi valinnut!
Niin olekin valinnut sen miehekkään pitkän tumman ja komea. Mutta se on tässä sivuseikka. On vaan tosi ärsyttäviä nämä naisenpuutteesta ulisijat. Itse ei olla valmiita kehittymään ja panostamaan , mutta silti odotetaan ,että se joku sen pornotäden kotiin toimittaa ja itse ei tarvitse tehdä mitään.
"Ei ihmekään, kun mies ei ole valmis kehittymään ja panostamaan vaan ainoastaan valittaa eikä tee mitään."
"Mutta mielestäni olen panostanut! Mulla on tutkinto, töitä, oma asunto ja varallisuutta. Lisäksi olen kiinnostunut ammattini ulkopuolisista asioista, osaan kieliä ja soittaa pianoa sekä kokata. Salilla tulee käytyä muutaman kerran viikossa ja muutenkin urheiltua. Vaatekaappi on täynnä nykyaikaisia ja istuvia vaatteita."
"Typerys! Ei noilla ole merkitystä. Kaikki on kiinni siitä miten kemiat kohtaavat."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun niin se vain on, että tyttöystävän löytäminen ei ole vaikeaa. Suurin osa miehistä pariutuu jossain vaiheessa elämäänsä.
Kyllä se vain on vaikeaa perusjampallekin. Ja sen vaikeuden seurauksena miehet melko usein tarraavat kiinni ensimmäiseen edes jotenkuten siedettävän näköiseen emäntään, joka osoittaa kiinnostustaan.
Siksi epätoivo, siksi mustasukkaisus ja siksi luopuminen elämänhalusta kun se emäntä lähtee naapurin matkaan. Siksi ennen ja jälkeen alkoholi.
Viime aikona olen naureskellut juurkin tuota miesten epätoivoisuutta: varsin kivannäköiset miehet pariutuvat epätoivoissaan itseään tiheään jaelleiden siiderinorsujen kanssa - kun eivät muuta osaa hankkia luonteensa rajoitteiden takia.
Näin ehkä jossain maalla. Tulkaa sieltä tänne kaupunkiin ja kokekaa ihme: nuoria, komeita/kauniita, erilaisia ihmisiä löytyy pilvin pimein. Sen kun otat ja lähestyt. Ei tarvitse tyytyä siiderinorsuun.
Paljasjalkaisena stadilaisena kiinnostaisi kovasti mikä on tuo kaupunki, johon viittaat. Sinne olisi kiva muuttaa
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siihen tarvii rahaa, köyhät ei saa tyttöystävää.
Ei, vaan siihen tarvitaan ulkonäköä, tyyliä, kiinnostavuutta.
Soita bändissä, maalaa, keskity ulkonäköön, jännään harrastukseen, matkusteluun ja hauskanpitoon.
Tyttönä en todellakaan kiinnostunut mistään postimerkkien tai tiedekerhojen harrastajista. Halusin Mystisen Miehen, joka on oman tien kulkija.
Aina se rakastetun löytäminen on ollut vaikeaa, täyttä sattumankauppaahan se on. Voi mennä vuosia ja vuosia ilman, että lempi leimahtaa. Yleensä ne, joista itse kiinnostuu, eivät ole kiinnostuneita, ja sama toisin päin. Sellaista se oli 90-luvullanikin, kun minä olin nuori aikuinen. Ylipäänsä on pieni ihme, että ihmiset löytävät toisensa edes joskus.
Kannattaa keskittyä ihan muihin asioihin. Silloin on myös viehättävämpi vastakkaisen sukupuolen silmissä, kun ei ole koko ajan aivan "haku päällä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun niin se vain on, että tyttöystävän löytäminen ei ole vaikeaa. Suurin osa miehistä pariutuu jossain vaiheessa elämäänsä.
Kyllä se vain on vaikeaa perusjampallekin. Ja sen vaikeuden seurauksena miehet melko usein tarraavat kiinni ensimmäiseen edes jotenkuten siedettävän näköiseen emäntään, joka osoittaa kiinnostustaan.
Siksi epätoivo, siksi mustasukkaisus ja siksi luopuminen elämänhalusta kun se emäntä lähtee naapurin matkaan. Siksi ennen ja jälkeen alkoholi.
Viime aikona olen naureskellut juurkin tuota miesten epätoivoisuutta: varsin kivannäköiset miehet pariutuvat epätoivoissaan itseään tiheään jaelleiden siiderinorsujen kanssa - kun eivät muuta osaa hankkia luonteensa rajoitteiden takia.
Näin ehkä jossain maalla. Tulkaa sieltä tänne kaupunkiin ja kokekaa ihme: nuoria, komeita/kauniita, erilaisia ihmisiä löytyy pilvin pimein. Sen kun otat ja lähestyt. Ei tarvitse tyytyä siiderinorsuun.
Paljasjalkaisena stadilaisena kiinnostaisi kovasti mikä on tuo kaupunki, johon viittaat. Sinne olisi kiva muuttaa
ohis
Oi, ootko sä ap täältä? Oletko yksi noista kadulla kulkevista kundeista, joita salaa vilkuilen?
Miksi niin moni näyttää siltä, että ei kaipaa tyttöystävää? Ei hymyile, ei juttele eikä edes katso syvälle vihreisiin silmiini... En mä uskalla teitä lähestyä, kun vaikutatte tylyiltä.
Hymyilkää edes! 😘
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruminkin afrikkalainen saa tyttökaverin. Näin se vain menee.
Nämä m'am'ut oikeasti yrittävät aivan kaikkia kohtaamiaan naisia teineistä mummoihin - joten kyllä ahkera työ tuottaa lopulta tulosta. Nämä miehet ovat itsevarmoja, jopa yli-itsevarmoja itsestään - ja se toimii. Suomalaisten miestenkin kannattaa vain rohkeasti flirtata ja lähestyä naisia enemmän - ja muistaa se kohteliaisuuskin. Ihan iloinen rupattelu arkiasioistakin toimii monesti.
Moni nainen ei silti missään nimessä halua mitään i'sla'minuskoista tai muutenkaan liian erilaisesta kulttuurista tulemaa - mutta tietysti on naisia, joile kelpaakin vain ma'm'u - mutta onhan miehiäkin, joille kelpaa vain aasialainen tai itäeurooppalainen nainen...
JA SELVÄ YKSI VALTTI NÄILLÄ M'AMU'ILLA ON, kun liki kaikki a'frikka'laiset ja l'ähi-i'täiset ovat TREENATTUJA JA HOIKKIA SEKÄ MUUTENKIN LAITTAUTUNEITA - suomalaisten miestenkin pitäisi herätä tähän paino- ja ulkonököasiaan ihan tosissaan, sillä etenkin nuoret naiset ovat hyvin ulkonäkökeskeisiä - ja kun elämänkokemusta ei ole, niin pelkkä ulkonäkö merkitsee nuorille naisille paljon, jopa eniten.
Ruotsissa ruotsalaiset miehet vievät yhä kaikki parhaat naiset, joska laittavat itseään tarpeeksi, jopa maailman eniten.
Ei kyllä pidä paikkaansa. Nimenomaan nykyisin tytöille ei ole mitään väliä ulkonäöllä. Päinvastoin,olen ihmetellyt minkälaisia bimboja kaikki nykyään ovat. Tiedän muutamankin jätkän joista yksi näyttää buldogilta,yksi sian perseeltä ja tyttöystävä löytyy-käsittämätöntä.
Miten kukaan voi seurustella ruman jätkän kanssa. Ollessani nuori ulkonäkö oli tärkein asia ,nykyisin ei. Tosin jos hyvännäköinen paljastui mulkvistiksi ei siinä paljon ulkonäkö auttanut, mutta toisaalta jos kiva tyyppi ei ollut tarpeeksi hyvännäköinen ei siitäkään mitään tullut.
Tänä päivänä tiedän nuoria poikia ja miehiä-siis suomalaisia-jotka ovat juuri hoikkia,treenattuja, hyvän ulkomuodon omaavia, hyvinkäyttäytyviä ja kunnollisia, mutta ei yksikään nyky-kana-aivo ole kiinnostunut. Kunnollisuushan on myös yksi entisajan hyveitä, mitkä nykyisin ennemminkin katsotaan paheeksi.
Että kyllä nykyään naisissa se vika on eikä miehissä.
Sitten on tietysti suuri osa näitä jotka pitävät enemmän lakritsipatukoista.
Tuosta loppuosasta samaa mieltä.
Feministinen media syöttää naisille viestiä, että nämä voivat odottaa ikuisesti ja aina nurkan takana voi olla joku parempi mies, eikä vielä kannata vakiintua...
- tosiasia on, että paras ja suurin valikoima olisi nuorissa miehissä - ja naisten kannattaisi yrittää aktiviisesti löytää hyvä mies jo 2-kymppisenä, etenkin jos haluaa perheen ja nuorehkon tukiverkonkin omista vanhemmistaan .
Oletteko nimittäin huomanneet, että harvinaisen moni kaunis ja/tai menestynyt nainen jää esim. lapsettomaksi tai joku voi saada sen yhden lapsen hoidon tai adoptiolla n. 40v.?
- mutta ovat varmaankin uskoneet sen harhan, ainakin lapsettomiksi jäävät, että voivat odottaa ikuisesti, kun näyttävät yhä kohtuu hyviltäkin ja kiinnostuneita miehiäkin, ainakin seksiin, riittää...
Lapsettomat tai vanhana adoptoineet poliitikkonaiset ovat yksi hyvä esimerkki sekä kotimaisia poliitikkojamme ja aina Merkeliä myöden, hän siis toki vain menestynyt - mutta löytyy paljon kauniitakin sekä suomalaisista että myös ulkomaalaisista Kylie Minogueta myöden, jotka jääneet lapsettomiksi ja surreet tätä julkisestikin...
Biologian mukaan etenkin naisen sekä parisuhteelle että lapsille otollisin aika olisi parikymppisenä - eikä niin, mitä naistenlehdet toitottavat, että harrasta irtosuhteita, luo pelkkää uraa jne. - toki osa naisista haluaakin lapsettomaksi, mutta osalle se on lopulta melko karu pommi ja yllätys.
Lapsettomuuslääkäritkin ja tutkijatkin ovat tästä puhuneet, että osalle naisista vaikuttaa tulevan yllätyksenä se, että hedelmällisyytensä on laskenut tai jopa kokonaan mennyt - tietysti osan miehille myös.
Hmm... mutta miehenä täytyy tunnustaa että sama se on meillekin. Aikoinaan pyörittelin kolmeakin naista yhtä aikaa seurusteluringissä. Keneenkään en halunnut sitoutua, koska se "parempi" saattoi odottaa kulman takana. Se oli hauskaa ja siitä elämäntyylistä oli myös vaikea päästää irti.
Lopulta oli kuitenkin tunnustettava iän tuomat ongelmat ettei ikuisesti voi jatkaa näin. Sen huomasi käytännössäkin. Kaksikymppisenä miehenä potentiaalisia kumppaniehdokkaita oli sadoittain. Kaksivitosena vielä kymmenittäin. Mutta kolmekymppisenä enää kourallinen ja alkoi olla entistä vaikeampaa löytää seuraa.
Harmi sinänsä. Olin kaksikymppisenä todella komea eikä seuran löytäminen ollut vaikeaa. Heitti vain verkot nettiin ja se oli siinä. Baareissa en viihtynyt enkä harrastuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun niin se vain on, että tyttöystävän löytäminen ei ole vaikeaa. Suurin osa miehistä pariutuu jossain vaiheessa elämäänsä.
Kyllä se vain on vaikeaa perusjampallekin. Ja sen vaikeuden seurauksena miehet melko usein tarraavat kiinni ensimmäiseen edes jotenkuten siedettävän näköiseen emäntään, joka osoittaa kiinnostustaan.
Siksi epätoivo, siksi mustasukkaisus ja siksi luopuminen elämänhalusta kun se emäntä lähtee naapurin matkaan. Siksi ennen ja jälkeen alkoholi.
Viime aikona olen naureskellut juurkin tuota miesten epätoivoisuutta: varsin kivannäköiset miehet pariutuvat epätoivoissaan itseään tiheään jaelleiden siiderinorsujen kanssa - kun eivät muuta osaa hankkia luonteensa rajoitteiden takia.
Näin ehkä jossain maalla. Tulkaa sieltä tänne kaupunkiin ja kokekaa ihme: nuoria, komeita/kauniita, erilaisia ihmisiä löytyy pilvin pimein. Sen kun otat ja lähestyt. Ei tarvitse tyytyä siiderinorsuun.
Paljasjalkaisena stadilaisena kiinnostaisi kovasti mikä on tuo kaupunki, johon viittaat. Sinne olisi kiva muuttaa
ohis
Oi, ootko sä ap täältä? Oletko yksi noista kadulla kulkevista kundeista, joita salaa vilkuilen?
Miksi niin moni näyttää siltä, että ei kaipaa tyttöystävää? Ei hymyile, ei juttele eikä edes katso syvälle vihreisiin silmiini... En mä uskalla teitä lähestyä, kun vaikutatte tylyiltä.
Hymyilkää edes! 😘
Tässä lienee syy siihen: https://www.youtube.com/watch?v=DmP1ier3R30&list=LLzoNtBkTyKW2uWqKakjrn…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen tarvii rahaa, köyhät ei saa tyttöystävää.
Ei, vaan siihen tarvitaan ulkonäköä, tyyliä, kiinnostavuutta.
Soita bändissä, maalaa, keskity ulkonäköön, jännään harrastukseen, matkusteluun ja hauskanpitoon.
Tyttönä en todellakaan kiinnostunut mistään postimerkkien tai tiedekerhojen harrastajista. Halusin Mystisen Miehen, joka on oman tien kulkija.
Mutta eikö noihin juttuihin tarvita rahaa? Köyhän on vaikea lähteä baareihin tai matkustella.
Muuten ihan samaa mieltä. Postimerkkien keräily tai tiedekerhon harrastaminen on ihan vihoviimeinen juttu mistä kannattaa mainita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastenmielisintä on etsiä syytä toisista. Kumppanin löytäminen ei ole mikään itsestäänselvyys ja siihen vaikuttaa moni asia. Mutta jos käy niin ikävästi, että et löydä omaa kultaa niin älä hyvä ihminen siitä muita syyttele! Ei, ne naiset eivät ole lorttoja tai nirsoja bimboja vaikkeivat halua olla juuri sinun kanssasi.
Olen itsekin sinkku eikä se ole kenenkään vika.
En saa naisystävää koska olen tyhmä ja jälkeenjäännyt, pitäisi olla tarpeeksi älykäs mutta en ole, siivoojan hommatkin vetää äärirajoille, ei muista mitään ja tilannetaju huono. Olen päälle 30 ja turha edes haaveilla mistään vaativammasta ammatista kun pää ei riitä. Jos joku nyt sattuisi minusta kiinnostumaan niin häipyisi samantien kun huomaisi tyhmyyteni.
On varmaan olemassa jokin joukko nuoria miehiä, joille tyttöystävän löytäminen on vaikeaa. Totta.
Minua kiinnostaisi tietää, keitä nämä pojat ovat. Omaan tuttavapiiriini ei heitä kuulu: omat ja sukulaisten pojat, heidän kaverinsa, tyttären kaveripojat - kaikki ovat seurustelleet tai seurustelevat parastaikaa. Teinit eivät toki vielä pariudu pysyvästi, eikä tarvitsekaan, mutta kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen on sekä kaveri- että seurustelupohjalta kaikilla.
Samoin homma toimi omassa nuoruudessani: tavattiin kavereina, pyörittiin porukoissa, ja sitten aina jotkut pariutuivat.
En ollut ajatellut, että tämä olisi jokin laajamittainen ongelma, ennen kuin täällä av:lla törmäsin näihin avauksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruminkin afrikkalainen saa tyttökaverin. Näin se vain menee.
Nämä m'am'ut oikeasti yrittävät aivan kaikkia kohtaamiaan naisia teineistä mummoihin - joten kyllä ahkera työ tuottaa lopulta tulosta. Nämä miehet ovat itsevarmoja, jopa yli-itsevarmoja itsestään - ja se toimii. Suomalaisten miestenkin kannattaa vain rohkeasti flirtata ja lähestyä naisia enemmän - ja muistaa se kohteliaisuuskin. Ihan iloinen rupattelu arkiasioistakin toimii monesti.
Moni nainen ei silti missään nimessä halua mitään i'sla'minuskoista tai muutenkaan liian erilaisesta kulttuurista tulemaa - mutta tietysti on naisia, joile kelpaakin vain ma'm'u - mutta onhan miehiäkin, joille kelpaa vain aasialainen tai itäeurooppalainen nainen...
JA SELVÄ YKSI VALTTI NÄILLÄ M'AMU'ILLA ON, kun liki kaikki a'frikka'laiset ja l'ähi-i'täiset ovat TREENATTUJA JA HOIKKIA SEKÄ MUUTENKIN LAITTAUTUNEITA - suomalaisten miestenkin pitäisi herätä tähän paino- ja ulkonököasiaan ihan tosissaan, sillä etenkin nuoret naiset ovat hyvin ulkonäkökeskeisiä - ja kun elämänkokemusta ei ole, niin pelkkä ulkonäkö merkitsee nuorille naisille paljon, jopa eniten.
Ruotsissa ruotsalaiset miehet vievät yhä kaikki parhaat naiset, joska laittavat itseään tarpeeksi, jopa maailman eniten.
Ei kyllä pidä paikkaansa. Nimenomaan nykyisin tytöille ei ole mitään väliä ulkonäöllä. Päinvastoin,olen ihmetellyt minkälaisia bimboja kaikki nykyään ovat. Tiedän muutamankin jätkän joista yksi näyttää buldogilta,yksi sian perseeltä ja tyttöystävä löytyy-käsittämätöntä.
Miten kukaan voi seurustella ruman jätkän kanssa. Ollessani nuori ulkonäkö oli tärkein asia ,nykyisin ei. Tosin jos hyvännäköinen paljastui mulkvistiksi ei siinä paljon ulkonäkö auttanut, mutta toisaalta jos kiva tyyppi ei ollut tarpeeksi hyvännäköinen ei siitäkään mitään tullut.
Tänä päivänä tiedän nuoria poikia ja miehiä-siis suomalaisia-jotka ovat juuri hoikkia,treenattuja, hyvän ulkomuodon omaavia, hyvinkäyttäytyviä ja kunnollisia, mutta ei yksikään nyky-kana-aivo ole kiinnostunut. Kunnollisuushan on myös yksi entisajan hyveitä, mitkä nykyisin ennemminkin katsotaan paheeksi.
Että kyllä nykyään naisissa se vika on eikä miehissä.
Sitten on tietysti suuri osa näitä jotka pitävät enemmän lakritsipatukoista.
Tuosta loppuosasta samaa mieltä.
Feministinen media syöttää naisille viestiä, että nämä voivat odottaa ikuisesti ja aina nurkan takana voi olla joku parempi mies, eikä vielä kannata vakiintua...
- tosiasia on, että paras ja suurin valikoima olisi nuorissa miehissä - ja naisten kannattaisi yrittää aktiviisesti löytää hyvä mies jo 2-kymppisenä, etenkin jos haluaa perheen ja nuorehkon tukiverkonkin omista vanhemmistaan .
Oletteko nimittäin huomanneet, että harvinaisen moni kaunis ja/tai menestynyt nainen jää esim. lapsettomaksi tai joku voi saada sen yhden lapsen hoidon tai adoptiolla n. 40v.?
- mutta ovat varmaankin uskoneet sen harhan, ainakin lapsettomiksi jäävät, että voivat odottaa ikuisesti, kun näyttävät yhä kohtuu hyviltäkin ja kiinnostuneita miehiäkin, ainakin seksiin, riittää...
Lapsettomat tai vanhana adoptoineet poliitikkonaiset ovat yksi hyvä esimerkki sekä kotimaisia poliitikkojamme ja aina Merkeliä myöden, hän siis toki vain menestynyt - mutta löytyy paljon kauniitakin sekä suomalaisista että myös ulkomaalaisista Kylie Minogueta myöden, jotka jääneet lapsettomiksi ja surreet tätä julkisestikin...
Biologian mukaan etenkin naisen sekä parisuhteelle että lapsille otollisin aika olisi parikymppisenä - eikä niin, mitä naistenlehdet toitottavat, että harrasta irtosuhteita, luo pelkkää uraa jne. - toki osa naisista haluaakin lapsettomaksi, mutta osalle se on lopulta melko karu pommi ja yllätys.
Lapsettomuuslääkäritkin ja tutkijatkin ovat tästä puhuneet, että osalle naisista vaikuttaa tulevan yllätyksenä se, että hedelmällisyytensä on laskenut tai jopa kokonaan mennyt - tietysti osan miehille myös.
Hmm... mutta miehenä täytyy tunnustaa että sama se on meillekin. Aikoinaan pyörittelin kolmeakin naista yhtä aikaa seurusteluringissä. Keneenkään en halunnut sitoutua, koska se "parempi" saattoi odottaa kulman takana. Se oli hauskaa ja siitä elämäntyylistä oli myös vaikea päästää irti.
Lopulta oli kuitenkin tunnustettava iän tuomat ongelmat ettei ikuisesti voi jatkaa näin. Sen huomasi käytännössäkin. Kaksikymppisenä miehenä potentiaalisia kumppaniehdokkaita oli sadoittain. Kaksivitosena vielä kymmenittäin. Mutta kolmekymppisenä enää kourallinen ja alkoi olla entistä vaikeampaa löytää seuraa.
Harmi sinänsä. Olin kaksikymppisenä todella komea eikä seuran löytäminen ollut vaikeaa. Heitti vain verkot nettiin ja se oli siinä. Baareissa en viihtynyt enkä harrastuksissa.
Toisin sanoen, et vaan osaa tavata uusia ihmisiä enää. Se on tietty helpompi nuorena, mutta tänä päivänä meillä on Tiderit & Co, minkä takia kolmekymppinen mies joka oli nuorena suosittu, voi tapailla loputtomasti naisia. Toisaalta, ei ne naiset enää näytä samalta, ellet siiten ole niin komea että voit deittailla 22 vuotiaita.
Toinen vaihtoehto on, että ryssit elämäsi jotenkin. Niin minä tein, masennusta jne. Mutta seuraa on aina löytynyt, nyt lähemmäs nelikymppisenä enemmän kuin koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Aina se rakastetun löytäminen on ollut vaikeaa, täyttä sattumankauppaahan se on. Voi mennä vuosia ja vuosia ilman, että lempi leimahtaa. Yleensä ne, joista itse kiinnostuu, eivät ole kiinnostuneita, ja sama toisin päin. Sellaista se oli 90-luvullanikin, kun minä olin nuori aikuinen. Ylipäänsä on pieni ihme, että ihmiset löytävät toisensa edes joskus.
Kannattaa keskittyä ihan muihin asioihin. Silloin on myös viehättävämpi vastakkaisen sukupuolen silmissä, kun ei ole koko ajan aivan "haku päällä".
Se asia on ainakin eri lailla, että suranhakupalvelut ovat tuoneet alfat lähes kaikkien naisten ulottuville. Siinä onkin hyvä tilanne kilpailuttaa miehiä keskenään
Kannattaisi tuo oma asenne ja ulostulot tarkistaa ennen kuin haukkuu muita.
Mistä naiset voi tietää mikä apn ongelma on kun hän ei kerro enempää. Siispä ei voi muuta kuin arvailla.