Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten kiitollinen voi olla kun on toipunut vuosien masennuksesta.
02.12.2025 |
Oli aika kun luulin, että en voi parantua, että kaikki on synkkää ja elämä ei ole minua varten. Elin pimeydessä ja nyt kun katson sitä ihmistä, niin luoja miten vahva hän oli ja miten rakastettava hän oli kaiken aikaa mutta ei vain nähnyt sitä.
Kaikki muuttui kun hyväksyin sen, että olen mieleltäni sairastunut eikä yksin tarvitse pärjätä tai ettei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, että joutuu sairaslomalle. Oli tosi ok pyytää ja saada apua ja olin ansainnut sen avun ihan yhtälailla kuin muutkin ihmiset. Sitten kun olin hyväksynyt sen että voin huonosti, tarvitsen apua ja kun sitä sain niin eliminoin elämästäni alkoholin. Se oli iso asia myös, sitten aloin säännöllisesti kävelemään ulkona, korjasin ruokavaliota. Panostin itseeni ja annoin rauhassa luvan toipua kaikesta siitä mitä oli vuosien ja vuosien aikana kertynyt. Itkin, kohtasin tunteeni, tulin nähdyksi. Isoin muutos oli se, että aloin rakastamaan itseäni, pientä haavoittuivaista lasta itsessäni. Se oli kaikki kaikessa ja nyt elämäni on hyvää. En ole ulkoisesti menestynyt mutta sisällä tunnen suurta rakkautta ja kiitollisuutta.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivotan koko sydämestäni onnea sinulle! Hyvää joulunodotusta!
Alkoholi aiheuttaa masennusta. Samoin ultraprosessoitu ruoka. Onneksi olkoon, kun pääsit eroon. Parempaa vointia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mahtavaa! Mulla sama juttu että olen toipunut pitkästä masennuksesta.
Kiitos ihanista viesteistä! Hyvää joulun odotusta teille kaikille! 🤶 - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno homma. Samalla tiellä, mutta liikaa on stressia. Aivan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholi aiheuttaa masennusta. Samoin ultraprosessoitu ruoka. Onneksi olkoon, kun pääsit eroon. Parempaa vointia sinulle.
Tässä ehkä on just vähän hankala juttu se, että kun on masentunut niin ei kiinnosta. Minua ei vain kiinnostanut. Halusin edes jostain mielihyvää. Vasta pysähtyminen, auttava käsi ja siihen vastaaminen auttoi ja sen jälkeen ilman suurempaa kamppailua luovuin haitallisista tavoista. Aloin arvostamaan elämää ja itseäni. Minun on vaikea uskoa, että lopulta aika harva ihminen joka voi aidosti hyvin niin päihdyttää itseään toistuvasti tai syö todella epäterveellisesti tms. Tietty lopulta se vastuu toipumisesta eli avun hakemisesta on itsellä. Ei se helppoa etenkään alkuun ole mutta onneksi mahdollista. - ap
Alue: Aihe vapaa
:)