Miksi tyttöystävän löytäminen on niin vaikeaa nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On varmaan olemassa jokin joukko nuoria miehiä, joille tyttöystävän löytäminen on vaikeaa. Totta.

Minua kiinnostaisi tietää, keitä nämä pojat ovat. Omaan tuttavapiiriini ei heitä kuulu: omat ja sukulaisten pojat, heidän kaverinsa, tyttären kaveripojat - kaikki ovat seurustelleet tai seurustelevat parastaikaa. Teinit eivät toki vielä pariudu pysyvästi, eikä tarvitsekaan, mutta kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen on sekä kaveri- että seurustelupohjalta kaikilla.

Samoin homma toimi omassa nuoruudessani: tavattiin kavereina, pyörittiin porukoissa, ja sitten aina jotkut pariutuivat. 

En ollut ajatellut, että tämä olisi jokin laajamittainen ongelma, ennen kuin täällä av:lla törmäsin näihin avauksiin.

Veikkaan että teinisi (jos ovat suosittuja, seurustelevat jne.) eivät edes huomaa niitä koulunsa luuseri-ätmejä.

Niinkuin et sinäkään ole ikinä huomannut naisettomia miehiä.

Hence, 'ilmiötä ei ole olemassa'.

En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta olen kanssasi ihan samaa mieltä. Ei koulun ätmejä kukaan tyttö noteerannut 1970-luvullakaan, kun minä olin lukiossa. En minäkään. Tai no olihan ne pojat ihan kivoja, mutta ei heitä nyt voinut poikaystäviksi kuvitella. Koulussa oli kuitenkin ihan riittävästi muitakin poikia. Suosituimmat tytöt seurustelivat suosituimpien poikien kanssa, me tavistytöt tavispoikien kanssa ja hiirulaistytöt (olkoon feminiininen vastine ätmeille) lähinnä pelkäsivät poikia tai ainakin pysyttelivät erossa heistä ja keskittyivät saamaan kiitettäviä arvosanoja. Vaan eipä ne koulun ätmitkään näyttäneet olevan kiinnostuneista pullukoista rillipäisistä hiirulaisista, pikemminkin buustasivat omaa mitätöntä egoaan olemalla heille ilkeitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät suomalaiset miehet. Annan teille viisaan neuvon.

Jos haluatte oikeasti itsellenne hyvän vaimon, etsikää se Filippiineiltä. Siellä naiset ovat vielä naisellisia naisia, toisin kuin Suomessa. He kunnioittavat sinua miehenä ja kunnioittavat muitakin ihmisiä, mukaanlukien itsensä. Alueesta riippuen voit löytää todella kauniin ja mukavan naisen, joka todennäköisesti on vielä neitsytkin, koska Filippiinien kulttuurissa kasvojen menettäminen on todella suuri häpeä ja irtosuhteet ovat häpeällisiin asioihin kuuluva juttu. Sopivasti uskonnollinen nainen on oikein hyvä kumppanina. Voit luottaa naiseen täysin ja voit olla varma, että hän pysyy rinnallasi kun rakkautta on molemmin puolin. Heille on kunnia-asia, että suhde voi hyvin.

Naiset siellä eivät ole kuitenkaan alistuvia tossuja, kuten kateelliset ja katkerat suomalaisnaiset valehtelevat, vaan tietenkin he vaativat samanlaista kunnioitusta itseään kohtaan, mitä he antavat toisia kohtaan. He eivät natkuta turhista ja ymmärtävät edelleen, miten erilaisia miehet ja naiset ovat.

Itse kokeilin kymmeniä suomalaisnaisia vain todetakseni, että ei helvetissä tuollaisten kanssa voi perustaa perhettä. Aivan liian epävakaita ja todella itsekkäitä, myöskin tunne-elämältään aivan liian kylmiä parisuhteen osapuoleksi.

Sadannen kerran: kiva, kun sinulla on ihana vaimo. Voit kehua vaimoasi maailman tappiin, mutta älä joka viestiin kerro, miten huonoja suomalaiset naiset ovat. Se saa sinut tuntumaan katkeralta ja siltä, että vaimosi ei todellakaan ollut mikään ykkösvaihtoehto. Vaimosi ei myöskään arvosta sitä, että sinulla on huono moraali.

Täysin turhalla kommentillasi juuri todistit, ettei ainakaan sinun kohdalla voida puhua suomalaisen naisen hyvyydestä.

Sinä et tiedä minusta mitään. Mutta kokeile edes kerran kehua vaimoasi ilman, että vedät juttuun mukaan suomalaiset naiset. Turha kommentti ei ollut sekään, että yksikään nainen ei arvosta häntäheikkimiestä, se on vain miesten omaa kuvitelmaa.

Sinä et nyt ymmärrä miten epälooginen oletkaan.

Samalla kun ilmaiset, etten tiedä sinusta mitään, latelet lapsellisia ja täysin omasta päästäsi keksittyjä piirteitä, ikäänkuin ne olisivat totta ja juuri oikeanlaisia kuvauksia siitä, millainen minä olen. Huvittava olet. :D

En halua jatkaa keskustelua kanssasi. En todellakaan tunne sinua ja olet ehkä menettämässä hermosi, joten joku lähimmäisesi saattaa joutua aggressiivisuutesi kohteeksi. Hyvää illanjatkoa sinulle.

Olet kyllä harvinaisen keskustelutaidoton tyyppi ollaksesi "kiva, älykäs, naisia kunnioittava" ja mitä kaikkea tuolla luettelitkaan.

-eri

Käyttäjä16049 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On varmaan olemassa jokin joukko nuoria miehiä, joille tyttöystävän löytäminen on vaikeaa. Totta.

Minua kiinnostaisi tietää, keitä nämä pojat ovat. Omaan tuttavapiiriini ei heitä kuulu: omat ja sukulaisten pojat, heidän kaverinsa, tyttären kaveripojat - kaikki ovat seurustelleet tai seurustelevat parastaikaa. Teinit eivät toki vielä pariudu pysyvästi, eikä tarvitsekaan, mutta kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen on sekä kaveri- että seurustelupohjalta kaikilla.

Samoin homma toimi omassa nuoruudessani: tavattiin kavereina, pyörittiin porukoissa, ja sitten aina jotkut pariutuivat. 

En ollut ajatellut, että tämä olisi jokin laajamittainen ongelma, ennen kuin täällä av:lla törmäsin näihin avauksiin.

Veikkaan että teinisi (jos ovat suosittuja, seurustelevat jne.) eivät edes huomaa niitä koulunsa luuseri-ätmejä.

Niinkuin et sinäkään ole ikinä huomannut naisettomia miehiä.

Hence, 'ilmiötä ei ole olemassa'.

En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta olen kanssasi ihan samaa mieltä. Ei koulun ätmejä kukaan tyttö noteerannut 1970-luvullakaan, kun minä olin lukiossa. En minäkään. Tai no olihan ne pojat ihan kivoja, mutta ei heitä nyt voinut poikaystäviksi kuvitella. Koulussa oli kuitenkin ihan riittävästi muitakin poikia. Suosituimmat tytöt seurustelivat suosituimpien poikien kanssa, me tavistytöt tavispoikien kanssa ja hiirulaistytöt (olkoon feminiininen vastine ätmeille) lähinnä pelkäsivät poikia tai ainakin pysyttelivät erossa heistä ja keskittyivät saamaan kiitettäviä arvosanoja. Vaan eipä ne koulun ätmitkään näyttäneet olevan kiinnostuneista pullukoista rillipäisistä hiirulaisista, pikemminkin buustasivat omaa mitätöntä egoaan olemalla heille ilkeitä. 

Nojaa.Meidän lukiossa ei juuri kukaan seurustellut. Ei ollut itsellänikään yhtään vientiä. Ei tosin ole vieläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät suomalaiset miehet. Annan teille viisaan neuvon.

Jos haluatte oikeasti itsellenne hyvän vaimon, etsikää se Filippiineiltä. Siellä naiset ovat vielä naisellisia naisia, toisin kuin Suomessa. He kunnioittavat sinua miehenä ja kunnioittavat muitakin ihmisiä, mukaanlukien itsensä. Alueesta riippuen voit löytää todella kauniin ja mukavan naisen, joka todennäköisesti on vielä neitsytkin, koska Filippiinien kulttuurissa kasvojen menettäminen on todella suuri häpeä ja irtosuhteet ovat häpeällisiin asioihin kuuluva juttu. Sopivasti uskonnollinen nainen on oikein hyvä kumppanina. Voit luottaa naiseen täysin ja voit olla varma, että hän pysyy rinnallasi kun rakkautta on molemmin puolin. Heille on kunnia-asia, että suhde voi hyvin.

Naiset siellä eivät ole kuitenkaan alistuvia tossuja, kuten kateelliset ja katkerat suomalaisnaiset valehtelevat, vaan tietenkin he vaativat samanlaista kunnioitusta itseään kohtaan, mitä he antavat toisia kohtaan. He eivät natkuta turhista ja ymmärtävät edelleen, miten erilaisia miehet ja naiset ovat.

Itse kokeilin kymmeniä suomalaisnaisia vain todetakseni, että ei helvetissä tuollaisten kanssa voi perustaa perhettä. Aivan liian epävakaita ja todella itsekkäitä, myöskin tunne-elämältään aivan liian kylmiä parisuhteen osapuoleksi.

Neuvosi on täysin turha kun täällä ei haluta niitä naisia jotka ovat miehen kanssa ja hyötyvät siitä jotain. Se on suuri HYI etenkin jos mies elättää naista eli nainen ei tienaa rahaa niin paljon että sillä hoitaa lapset ja ruuhkavuodet ilman miestä.

Tuollainen hyi-mentaliteetti koskee vain suomalaisia naisia, koska eiväthän ne oikeasti ole niin kotirouvia, kuin antavat olettaa. Somettavat päivät pitkät ja vauvat makaavat samalla tavalla paskoissaan kuin suomalaiset vanhuksetkin. Jännä yhteensattuma, että kumpiakin "hoitavat" suomalaiset naiset.

Niin. Tässä(kin) näkyy se miesten vastuunotto. Ei huolehdita sen enempää omista lapsista kuin vanhemmistakaan vaan sysätään kaikki tyynni naisen harteille.

Kuvittelepa, että koko maailmassa sukupuoliroolit olisivat toisinpäin.

Kuvittele, olisiko maailma näin kehittynyt, jos miehet somettaisivat kodeissa ja työpaikoilla ja naisten vastuulla olisi ollut kaikki kehitys.

Villi veikkaukseni on, että istuisimme edelleen puussa.

Minun villi veikkaukseni on, että ydinaseita ei olisi keksitty eikä maailma olisi hukkumassa p*skaan.

Näytät nyt yliarvioivan naisten kyvyn tuottaa erilaisia keksintöjä.

Niinkö? Osoitatko sen nimenomaisen kohdan, jossa näin teen?

Vierailija kirjoitti:

saasasasasas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ikäiset tytöt pyörii ns seksisirkuksessa suosittujen miesten kanssa. Siksi se on niin vaikeaa..otan osaa oikeasti.

En kuitenkaan haluaisi tyttöystäväksi ketään seksisirkuksen lorttoa, josta olisi vain vaivaa. M19.

Niin ymmärrän hyvin. Vaihtoehdot on vain vähissä. Toisaalta se tyttöystävän saaminen sinulla on ajankohtaisempaa 10v kuluttua. Silloin oman ikäisesi naiset alkaa etsiä lapsilleen isää. Käytä nämä 10v hyvin. Opiskele, kun uraa, pidä itsestäsi huolta, niin olet silloin kovaa valuuttaa.

No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa? Lapsiluvun täytyttyä on tarjolla korkeintaan sääliseksiä, ja pettämisen todennäköisyys on korkea.

Itelläni on ollut 15 vuotiaasta saakka naisia. Ei ikinä niitä kauneimpia, mutta monella tapaa hyviä kyllä. Jos en olisi kelvannut nuorena, niin en varmana ottaisi vauvakuumeista kolmekymppistä. 

Ainoastaan jos omien lasten saanti olisi todella tärkeää.

M34

"No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa?"

Juuri näin ajattelen minäkin. Olen samasta puusta eli nuoresta saakka naisia ollut, muutaman kanssa seurustellut, kahdesti kihloihin ja kolmannen kanssa naimisiin. Kaikkein kauneimmille naisille en kelvannut tai ehkä olisin kelvannutkaan, mutta oma itsetunto ei silloin riittänyt. Nykyään pääsisin paljon pitemmälle kokemuksen kautta, mutta tuskin niin moni parikymppinen enää lähtisi mukaan kuitenkaan. Joku silti, tiedostan tämän siksi, että työelämässä tulee nuoremmiltakin naisilta flirttiä ja vastakaikua. Pettämään en tosissani lähde, perheellisenä miehenä ja hyvän naisen aviomiehenä, joten ihan teoriapohjalta mutuilen. Jos nuorena en olisi naisille kelvannut niin en todella haluaisi kelvata samoille naisille myöhemminkään vain siksi, että naiset itse ovat vanhempia, ei enää niin nättejä ja joutuvat laskemaan rimaa. Jos avioliittoni kariutuisi niin aika tarkkaan katsoisin minkälaisen naisen kelpuutan toiselle kierrokselle vai kelpuuta ko minkäänlaista. Lapsetkin on jo tehty, oma ura etenee, on harrastuksia ja aikaa, rahaakin omaan elämään riittävästi ja vähään seksiinkin jo tottunut.

Tällaisia pohdintoja lukiessa tulee kyllä naiselle kylmät väreet. Taitaa olla parasta näin nuorena ja nättinä olla uhraamatta aikaansa ja rahaansa jollekin luuserille, jolle ei kelpaisi sitten vanhempana ja rumempana kuitenkaan. Joka pitäisi minua nyt nuorenakin jonakin johon tyydytään ja joka koko ajan haikailisi sen paremman perään. Joka pitäisi minua vanhempana pelkkänä jämänä.

Jos miesten sielunmaisema on todellakin näin kammottava kuin mitä nämä palstamiehet antavat ymmärtää, taidan elää yksin tai siirtyä naisiin.

Jotenkin tuntuu, että missaat koko pointin tuosta. Kyse on siitä, että nainen kokee nuorena olevansa niin hyvä, ettei tarvitse kyseistä miestä edes kahta kertaa vilkaista ja jos se tulee juttelemaan niin lähdetään vaan vetää siitä. Sitten 10-15 vuoden päästä kun väkisinkin ulkonäkö on hieman laskenut eikä enää saakaan ravistella miehiä kimpussa alkaa tämä sama mies kiinnostaa. Mitä miehen pitäisi tästä ajatella kuin että nyt nämä naiset tyytyy minuun kun ei oikein muuta enää saa, biologinen klo tikittää ja tarvitaan elättäjä lapsille ja kulissiavioliitolle. Mies ajattelee, että kun en kelvannut silloin niin en halua nytkään vain siksi, että siinä on kusetettu olo. Miten sellaiseen naiseen voisi luottaa?

Ne missaa tahallaan pointin, jotta pääsee syyttämään miehiä. Kaikkihan on aina ainoastaan miesten vika.

No kenen vika se on ettet saa naista kaksikymppisenä, eikä kolmekymppisenä kelpaa kukaan vaikka saisikin jonkun? Kyllä minä ajattelisin, että se syy on ihan kyseisen henkilön oma. Ei naisilla ole mitään velvollisuutta alkaa olemaan jokaisen vonkaajan kanssa. Sitä paitsi kaikki miehet hinkuu niiden samojen tavoittamattomien naisten pöksyihin. Ei niitä tavikset ja sitoutuminen kiinnosta.

Niinpä. Jos nainen ei löydä kumppania, se on naisen oma vika, mutta jos mies ei löydä kumppania, sekin on naisten vika. Enpä ole nähnyt tällä palstalla yhtäkään aloitusta, jossa valitettaisiin, kun miehille ei kelpaa tavallinen nainen. Naiset valittavat sitä, että heissä itsessään on jotain vikaa tai sitä, että miehet ylipäätään eivät halua parisuhteita. 

Ei tietenkään ole sellaista aloitusta, kun tavisnainen elää nyt historian parasta aikaa. Kysyntä on tapissaan. Tinderissä lihavakin tyttö kirjoittaa profiilissa, että saan niin paljon "moi mitä kuuluu" viestejä, että kirjoita jotain omaperäisempää.

Kerro sitten, miksi nainen ei saisi elää sitä parasta aikaa? 

Tottakai saa"elää" sitä parasta aikaa.

Sillä voi vaan olla yhä useammin seuraamuksia, kun miehet ymmärtää mitä se oikeasti tarkoittaa. Kaikkea ei voi sentään saada, joskus kun kakku syödään, sitä ei enää ole.

Niin, kaikkea ei voi saada. Ehkäpä miestenkin tulisi hyväksyä tämä ja käsitellä pettymyksensä siitä, että "kelpaa vasta kolmikymppisenä"?

Niinhän miehet onkin käsitelleet sitä, ymmärtäneet miten homma toimii. Ja nyt opastaa 19v poikaa joka ei kelpaa naisille, ettei kannata lähteä elättäjäksi kolmekymppiselle. Se oikea suhde, aloitetaan nuorena, tai ei koskaan. Toki 19 vuotiaalla on muutama vuosi vielä aikaa. Toki suhteita voi olla läpi elämän, ei vaan kannata ottaa ase huonoin mahdollinen rooli, mikä miehelle on suhteessa tarjolla. Johon te, jotka mainostatte hänelle menestystä kolmekymmpisenä, kolmekymppisten kanssa, haluatte hänelle.

Siis mitä? Mihin ihmeeseen 30-vuotias nainen kaipaa elättäjää? Eiköhän ne pahimmat golddiggerit etsi ne elättäjänsä nimenomaan nuorena ja ne, jotka elättävät itse itsensä, ovat hankkineet koulutuksen ja työn ilman miestäkin, jos ovat 30 vuotiaaksi pärjänneet yksin. En ymmärrä, miten se on vain elättäjäksi kelpuuttamista, jos ihminen ensin hankkii koulutuksen ja ammatin ennen perheen perustamista. 

Ruuhkavuosiin tietysti. Työhevoseksi ja lompakoksi. Koulutus ja ammatti pitääkin hankkia ensin, mutta siinä samalla ottaa se kumppani, jonka kanssa perhe perustetaan sitten kun on koulutus & ammatti. 

Siis naisellako pelkästään ne ruuhkavuodet on? Mistä se ruuhka muodostuu: työstä, kodinhoidosta, lapsista, vanhenevista vanhemmista. Mikä on miehen rooli tässä ruuhkassa? Haluaisiko mies olla vain vapaamatkustaja, vai mitä on tämä ihmeellinen ininä ja urputus? Minä olin kuvitellut, että ne ruukavuodet ovat ihan molempien vanhempien juttu, mutta ei näköjään.

Tuosta kumppanin hankkimisesta opintojen ohessa: Kuinka moni mies on valmis muuttamaan naisen opintojen/harjoittelujen/alkuaikojen pätkätöiden perässä sinne tänne? Tai vaihtoehtoisesti kuinka moni mies on halukas elämään etäsuhteessa kaikki nämä vuodet ennen perheen perustamista ja ruuhkavuosia? Taitaa olla perinteisesti niin, että nainen on jättänyt oman elämänsä ja seurannut miestä. Enää se ei pojat kuulkaa toimi niin, ja siitähän tämä koko kitinä taitaa juontaa juurensa.

Mies haluaa osallistua täysillä ruuhkavuosiin, naisen kanssa jolle oli rakastaja ensin, monta vuotta. Ja mieluiten naisen parhaimpina vuosina. Kaikkein pahin, on olla vain se elättäjä/työjuhta. Jos myöhästyy paljon, niin tietää että nainen tyytyy, että miehelle on se huonoin rooli varattu. 

Miehelle siis huonoin rooli on nähdä omien lasten syntyvän ja kasvavan. No se selittääkin paljon, miksi syntyvyys on niin alamaissa. En myöskään ymmärrä, mitä nämä naisen parhaimmat vuodet ovat. Itse olen ollut parhaimmillani ja onnellisimmillani 40 täytettyäni. Vielä parikymppisenä olin hyvin epävarma ja huonoitsetuntoinen, yritin kaiken aikaa miellyttää muita ettei kukaan vaan pettyisi minuun. Parisuhdekin parani joka osa-alueella, kun en ollut enää se perässä vedettävä tiskirätti.

Miehelle nainen on paras siinä parinkympin molemmin puolin, kauneus. 30+ ja siitä se rupsahdus alkaa.

Joillekin miehille nainen on vain ulkokuori, näyttelyesine ja panopuu. Joillekin miehille nainen on elämänkumppani.

Meille onnellisille miehille nainen on kaunotar, ylpeyden aihe kauneuden ja fiksuuden vuoksi. Onnellinen mies on myös tyytyväinen siitäkin, että nainen on miellyttävä rakastelukumppanina. Siitä koostuu hyvän elämänkumppanin ainekset. Kumpa suomalaiset naiset heräisivät tajuamaan noin yksinkertaisen asian.

Käyttäjä16049 kirjoitti:

Käyttäjä16049 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On varmaan olemassa jokin joukko nuoria miehiä, joille tyttöystävän löytäminen on vaikeaa. Totta.

Minua kiinnostaisi tietää, keitä nämä pojat ovat. Omaan tuttavapiiriini ei heitä kuulu: omat ja sukulaisten pojat, heidän kaverinsa, tyttären kaveripojat - kaikki ovat seurustelleet tai seurustelevat parastaikaa. Teinit eivät toki vielä pariudu pysyvästi, eikä tarvitsekaan, mutta kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen on sekä kaveri- että seurustelupohjalta kaikilla.

Samoin homma toimi omassa nuoruudessani: tavattiin kavereina, pyörittiin porukoissa, ja sitten aina jotkut pariutuivat. 

En ollut ajatellut, että tämä olisi jokin laajamittainen ongelma, ennen kuin täällä av:lla törmäsin näihin avauksiin.

Veikkaan että teinisi (jos ovat suosittuja, seurustelevat jne.) eivät edes huomaa niitä koulunsa luuseri-ätmejä.

Niinkuin et sinäkään ole ikinä huomannut naisettomia miehiä.

Hence, 'ilmiötä ei ole olemassa'.

En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta olen kanssasi ihan samaa mieltä. Ei koulun ätmejä kukaan tyttö noteerannut 1970-luvullakaan, kun minä olin lukiossa. En minäkään. Tai no olihan ne pojat ihan kivoja, mutta ei heitä nyt voinut poikaystäviksi kuvitella. Koulussa oli kuitenkin ihan riittävästi muitakin poikia. Suosituimmat tytöt seurustelivat suosituimpien poikien kanssa, me tavistytöt tavispoikien kanssa ja hiirulaistytöt (olkoon feminiininen vastine ätmeille) lähinnä pelkäsivät poikia tai ainakin pysyttelivät erossa heistä ja keskittyivät saamaan kiitettäviä arvosanoja. Vaan eipä ne koulun ätmitkään näyttäneet olevan kiinnostuneista pullukoista rillipäisistä hiirulaisista, pikemminkin buustasivat omaa mitätöntä egoaan olemalla heille ilkeitä. 

Nojaa.Meidän lukiossa ei juuri kukaan seurustellut. Ei ollut itsellänikään yhtään vientiä. Ei tosin ole vieläkään.

Ei meilläkään kovin moni lukiossa seurustellut. Suurimmalla osalla oli se kaveriporukka ja seurustelukumppani muualla kuin koulussa. Ehkä se sitten näytti sellaisen silmiin joka ei muihin tutustu ettei kukaan katsele sillä silmällä kun ei tiennyt toisten elämästä ja tilanteesta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

saasasasasas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ikäiset tytöt pyörii ns seksisirkuksessa suosittujen miesten kanssa. Siksi se on niin vaikeaa..otan osaa oikeasti.

En kuitenkaan haluaisi tyttöystäväksi ketään seksisirkuksen lorttoa, josta olisi vain vaivaa. M19.

Niin ymmärrän hyvin. Vaihtoehdot on vain vähissä. Toisaalta se tyttöystävän saaminen sinulla on ajankohtaisempaa 10v kuluttua. Silloin oman ikäisesi naiset alkaa etsiä lapsilleen isää. Käytä nämä 10v hyvin. Opiskele, kun uraa, pidä itsestäsi huolta, niin olet silloin kovaa valuuttaa.

No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa? Lapsiluvun täytyttyä on tarjolla korkeintaan sääliseksiä, ja pettämisen todennäköisyys on korkea.

Itelläni on ollut 15 vuotiaasta saakka naisia. Ei ikinä niitä kauneimpia, mutta monella tapaa hyviä kyllä. Jos en olisi kelvannut nuorena, niin en varmana ottaisi vauvakuumeista kolmekymppistä. 

Ainoastaan jos omien lasten saanti olisi todella tärkeää.

M34

"No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa?"

Juuri näin ajattelen minäkin. Olen samasta puusta eli nuoresta saakka naisia ollut, muutaman kanssa seurustellut, kahdesti kihloihin ja kolmannen kanssa naimisiin. Kaikkein kauneimmille naisille en kelvannut tai ehkä olisin kelvannutkaan, mutta oma itsetunto ei silloin riittänyt. Nykyään pääsisin paljon pitemmälle kokemuksen kautta, mutta tuskin niin moni parikymppinen enää lähtisi mukaan kuitenkaan. Joku silti, tiedostan tämän siksi, että työelämässä tulee nuoremmiltakin naisilta flirttiä ja vastakaikua. Pettämään en tosissani lähde, perheellisenä miehenä ja hyvän naisen aviomiehenä, joten ihan teoriapohjalta mutuilen. Jos nuorena en olisi naisille kelvannut niin en todella haluaisi kelvata samoille naisille myöhemminkään vain siksi, että naiset itse ovat vanhempia, ei enää niin nättejä ja joutuvat laskemaan rimaa. Jos avioliittoni kariutuisi niin aika tarkkaan katsoisin minkälaisen naisen kelpuutan toiselle kierrokselle vai kelpuuta ko minkäänlaista. Lapsetkin on jo tehty, oma ura etenee, on harrastuksia ja aikaa, rahaakin omaan elämään riittävästi ja vähään seksiinkin jo tottunut.

Tällaisia pohdintoja lukiessa tulee kyllä naiselle kylmät väreet. Taitaa olla parasta näin nuorena ja nättinä olla uhraamatta aikaansa ja rahaansa jollekin luuserille, jolle ei kelpaisi sitten vanhempana ja rumempana kuitenkaan. Joka pitäisi minua nyt nuorenakin jonakin johon tyydytään ja joka koko ajan haikailisi sen paremman perään. Joka pitäisi minua vanhempana pelkkänä jämänä.

Jos miesten sielunmaisema on todellakin näin kammottava kuin mitä nämä palstamiehet antavat ymmärtää, taidan elää yksin tai siirtyä naisiin.

Jotenkin tuntuu, että missaat koko pointin tuosta. Kyse on siitä, että nainen kokee nuorena olevansa niin hyvä, ettei tarvitse kyseistä miestä edes kahta kertaa vilkaista ja jos se tulee juttelemaan niin lähdetään vaan vetää siitä. Sitten 10-15 vuoden päästä kun väkisinkin ulkonäkö on hieman laskenut eikä enää saakaan ravistella miehiä kimpussa alkaa tämä sama mies kiinnostaa. Mitä miehen pitäisi tästä ajatella kuin että nyt nämä naiset tyytyy minuun kun ei oikein muuta enää saa, biologinen klo tikittää ja tarvitaan elättäjä lapsille ja kulissiavioliitolle. Mies ajattelee, että kun en kelvannut silloin niin en halua nytkään vain siksi, että siinä on kusetettu olo. Miten sellaiseen naiseen voisi luottaa?

Ne missaa tahallaan pointin, jotta pääsee syyttämään miehiä. Kaikkihan on aina ainoastaan miesten vika.

No kenen vika se on ettet saa naista kaksikymppisenä, eikä kolmekymppisenä kelpaa kukaan vaikka saisikin jonkun? Kyllä minä ajattelisin, että se syy on ihan kyseisen henkilön oma. Ei naisilla ole mitään velvollisuutta alkaa olemaan jokaisen vonkaajan kanssa. Sitä paitsi kaikki miehet hinkuu niiden samojen tavoittamattomien naisten pöksyihin. Ei niitä tavikset ja sitoutuminen kiinnosta.

Niinpä. Jos nainen ei löydä kumppania, se on naisen oma vika, mutta jos mies ei löydä kumppania, sekin on naisten vika. Enpä ole nähnyt tällä palstalla yhtäkään aloitusta, jossa valitettaisiin, kun miehille ei kelpaa tavallinen nainen. Naiset valittavat sitä, että heissä itsessään on jotain vikaa tai sitä, että miehet ylipäätään eivät halua parisuhteita. 

Ei tietenkään ole sellaista aloitusta, kun tavisnainen elää nyt historian parasta aikaa. Kysyntä on tapissaan. Tinderissä lihavakin tyttö kirjoittaa profiilissa, että saan niin paljon "moi mitä kuuluu" viestejä, että kirjoita jotain omaperäisempää.

Kerro sitten, miksi nainen ei saisi elää sitä parasta aikaa? 

Tottakai saa"elää" sitä parasta aikaa.

Sillä voi vaan olla yhä useammin seuraamuksia, kun miehet ymmärtää mitä se oikeasti tarkoittaa. Kaikkea ei voi sentään saada, joskus kun kakku syödään, sitä ei enää ole.

Niin, kaikkea ei voi saada. Ehkäpä miestenkin tulisi hyväksyä tämä ja käsitellä pettymyksensä siitä, että "kelpaa vasta kolmikymppisenä"?

Niinhän miehet onkin käsitelleet sitä, ymmärtäneet miten homma toimii. Ja nyt opastaa 19v poikaa joka ei kelpaa naisille, ettei kannata lähteä elättäjäksi kolmekymppiselle. Se oikea suhde, aloitetaan nuorena, tai ei koskaan. Toki 19 vuotiaalla on muutama vuosi vielä aikaa. Toki suhteita voi olla läpi elämän, ei vaan kannata ottaa ase huonoin mahdollinen rooli, mikä miehelle on suhteessa tarjolla. Johon te, jotka mainostatte hänelle menestystä kolmekymmpisenä, kolmekymppisten kanssa, haluatte hänelle.

Siis mitä? Mihin ihmeeseen 30-vuotias nainen kaipaa elättäjää? Eiköhän ne pahimmat golddiggerit etsi ne elättäjänsä nimenomaan nuorena ja ne, jotka elättävät itse itsensä, ovat hankkineet koulutuksen ja työn ilman miestäkin, jos ovat 30 vuotiaaksi pärjänneet yksin. En ymmärrä, miten se on vain elättäjäksi kelpuuttamista, jos ihminen ensin hankkii koulutuksen ja ammatin ennen perheen perustamista. 

Ruuhkavuosiin tietysti. Työhevoseksi ja lompakoksi. Koulutus ja ammatti pitääkin hankkia ensin, mutta siinä samalla ottaa se kumppani, jonka kanssa perhe perustetaan sitten kun on koulutus & ammatti. 

Siis naisellako pelkästään ne ruuhkavuodet on? Mistä se ruuhka muodostuu: työstä, kodinhoidosta, lapsista, vanhenevista vanhemmista. Mikä on miehen rooli tässä ruuhkassa? Haluaisiko mies olla vain vapaamatkustaja, vai mitä on tämä ihmeellinen ininä ja urputus? Minä olin kuvitellut, että ne ruukavuodet ovat ihan molempien vanhempien juttu, mutta ei näköjään.

Tuosta kumppanin hankkimisesta opintojen ohessa: Kuinka moni mies on valmis muuttamaan naisen opintojen/harjoittelujen/alkuaikojen pätkätöiden perässä sinne tänne? Tai vaihtoehtoisesti kuinka moni mies on halukas elämään etäsuhteessa kaikki nämä vuodet ennen perheen perustamista ja ruuhkavuosia? Taitaa olla perinteisesti niin, että nainen on jättänyt oman elämänsä ja seurannut miestä. Enää se ei pojat kuulkaa toimi niin, ja siitähän tämä koko kitinä taitaa juontaa juurensa.

Mies haluaa osallistua täysillä ruuhkavuosiin, naisen kanssa jolle oli rakastaja ensin, monta vuotta. Ja mieluiten naisen parhaimpina vuosina. Kaikkein pahin, on olla vain se elättäjä/työjuhta. Jos myöhästyy paljon, niin tietää että nainen tyytyy, että miehelle on se huonoin rooli varattu. 

Miehelle siis huonoin rooli on nähdä omien lasten syntyvän ja kasvavan. No se selittääkin paljon, miksi syntyvyys on niin alamaissa. En myöskään ymmärrä, mitä nämä naisen parhaimmat vuodet ovat. Itse olen ollut parhaimmillani ja onnellisimmillani 40 täytettyäni. Vielä parikymppisenä olin hyvin epävarma ja huonoitsetuntoinen, yritin kaiken aikaa miellyttää muita ettei kukaan vaan pettyisi minuun. Parisuhdekin parani joka osa-alueella, kun en ollut enää se perässä vedettävä tiskirätti.

Miehelle nainen on paras siinä parinkympin molemmin puolin, kauneus. 30+ ja siitä se rupsahdus alkaa.

Joillekin miehille nainen on vain ulkokuori, näyttelyesine ja panopuu. Joillekin miehille nainen on elämänkumppani.

Meille onnellisille miehille nainen on kaunotar, ylpeyden aihe kauneuden ja fiksuuden vuoksi. Onnellinen mies on myös tyytyväinen siitäkin, että nainen on miellyttävä rakastelukumppanina. Siitä koostuu hyvän elämänkumppanin ainekset. Kumpa suomalaiset naiset heräisivät tajuamaan noin yksinkertaisen asian.

Kuka tässä keskustelussa oli se joka tyytyy suhteessa tai ottaa jonkun joka on ok ja kuka oli se joka haluaa sen itselleen sopivan tai olla ilman? Kuka tässä on valmis ottamaan elämänkumppaniksi jotain mikä on ok?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On varmaan olemassa jokin joukko nuoria miehiä, joille tyttöystävän löytäminen on vaikeaa. Totta.

Minua kiinnostaisi tietää, keitä nämä pojat ovat. Omaan tuttavapiiriini ei heitä kuulu: omat ja sukulaisten pojat, heidän kaverinsa, tyttären kaveripojat - kaikki ovat seurustelleet tai seurustelevat parastaikaa. Teinit eivät toki vielä pariudu pysyvästi, eikä tarvitsekaan, mutta kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen on sekä kaveri- että seurustelupohjalta kaikilla.

Samoin homma toimi omassa nuoruudessani: tavattiin kavereina, pyörittiin porukoissa, ja sitten aina jotkut pariutuivat. 

En ollut ajatellut, että tämä olisi jokin laajamittainen ongelma, ennen kuin täällä av:lla törmäsin näihin avauksiin.

Veikkaan että teinisi (jos ovat suosittuja, seurustelevat jne.) eivät edes huomaa niitä koulunsa luuseri-ätmejä.

Niinkuin et sinäkään ole ikinä huomannut naisettomia miehiä.

Hence, 'ilmiötä ei ole olemassa'.

Teinini ovat ihan tavallisia teinejä, sitä keskivertoperusporukkaa. Samoin olin itse aikoinani. Tyttären luokka yläkoulussa oli hyvin kiinteä ryhmä, viettivät vapaa-aikaakin yhdessä. Pitivät illanistujaisia mm. meillä. Ihan koko jengi, jokaikinen poikakin. Ei ollut mitään luuseriätmejä ainakaan sillä luokalla. Poikien koulutovereista en osaa sanoa, mutta siltä osin kun noita meillä näkyi niin ei ne mitään hunkseja kyllä olleet ja silti tyttöseuraa riitti. Nyt ovat jo nuoria aikuisia ja opiskelemassa.

En väitä, ettei syrjäytyneitä poikia (ja tyttöjäkin) olisi. Sanoinhan, että heitä varmaan on ja kiinnostaisi tietää, keitä ja millaisia he oikein ovat.

Käyttäjä16049 kirjoitti:

Käyttäjä16049 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On varmaan olemassa jokin joukko nuoria miehiä, joille tyttöystävän löytäminen on vaikeaa. Totta.

Minua kiinnostaisi tietää, keitä nämä pojat ovat. Omaan tuttavapiiriini ei heitä kuulu: omat ja sukulaisten pojat, heidän kaverinsa, tyttären kaveripojat - kaikki ovat seurustelleet tai seurustelevat parastaikaa. Teinit eivät toki vielä pariudu pysyvästi, eikä tarvitsekaan, mutta kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen on sekä kaveri- että seurustelupohjalta kaikilla.

Samoin homma toimi omassa nuoruudessani: tavattiin kavereina, pyörittiin porukoissa, ja sitten aina jotkut pariutuivat. 

En ollut ajatellut, että tämä olisi jokin laajamittainen ongelma, ennen kuin täällä av:lla törmäsin näihin avauksiin.

Veikkaan että teinisi (jos ovat suosittuja, seurustelevat jne.) eivät edes huomaa niitä koulunsa luuseri-ätmejä.

Niinkuin et sinäkään ole ikinä huomannut naisettomia miehiä.

Hence, 'ilmiötä ei ole olemassa'.

En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta olen kanssasi ihan samaa mieltä. Ei koulun ätmejä kukaan tyttö noteerannut 1970-luvullakaan, kun minä olin lukiossa. En minäkään. Tai no olihan ne pojat ihan kivoja, mutta ei heitä nyt voinut poikaystäviksi kuvitella. Koulussa oli kuitenkin ihan riittävästi muitakin poikia. Suosituimmat tytöt seurustelivat suosituimpien poikien kanssa, me tavistytöt tavispoikien kanssa ja hiirulaistytöt (olkoon feminiininen vastine ätmeille) lähinnä pelkäsivät poikia tai ainakin pysyttelivät erossa heistä ja keskittyivät saamaan kiitettäviä arvosanoja. Vaan eipä ne koulun ätmitkään näyttäneet olevan kiinnostuneista pullukoista rillipäisistä hiirulaisista, pikemminkin buustasivat omaa mitätöntä egoaan olemalla heille ilkeitä. 

Nojaa.Meidän lukiossa ei juuri kukaan seurustellut. Ei ollut itsellänikään yhtään vientiä. Ei tosin ole vieläkään.

Meillä seurusteli jotkut jo keskikoulussa, mutta lukiossa aika monikin. Ei tosin välttämättä juuri luokkakaverinsa kanssa vaan jonkun muun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

saasasasasas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ikäiset tytöt pyörii ns seksisirkuksessa suosittujen miesten kanssa. Siksi se on niin vaikeaa..otan osaa oikeasti.

En kuitenkaan haluaisi tyttöystäväksi ketään seksisirkuksen lorttoa, josta olisi vain vaivaa. M19.

Niin ymmärrän hyvin. Vaihtoehdot on vain vähissä. Toisaalta se tyttöystävän saaminen sinulla on ajankohtaisempaa 10v kuluttua. Silloin oman ikäisesi naiset alkaa etsiä lapsilleen isää. Käytä nämä 10v hyvin. Opiskele, kun uraa, pidä itsestäsi huolta, niin olet silloin kovaa valuuttaa.

No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa? Lapsiluvun täytyttyä on tarjolla korkeintaan sääliseksiä, ja pettämisen todennäköisyys on korkea.

Itelläni on ollut 15 vuotiaasta saakka naisia. Ei ikinä niitä kauneimpia, mutta monella tapaa hyviä kyllä. Jos en olisi kelvannut nuorena, niin en varmana ottaisi vauvakuumeista kolmekymppistä. 

Ainoastaan jos omien lasten saanti olisi todella tärkeää.

M34

"No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa?"

Juuri näin ajattelen minäkin. Olen samasta puusta eli nuoresta saakka naisia ollut, muutaman kanssa seurustellut, kahdesti kihloihin ja kolmannen kanssa naimisiin. Kaikkein kauneimmille naisille en kelvannut tai ehkä olisin kelvannutkaan, mutta oma itsetunto ei silloin riittänyt. Nykyään pääsisin paljon pitemmälle kokemuksen kautta, mutta tuskin niin moni parikymppinen enää lähtisi mukaan kuitenkaan. Joku silti, tiedostan tämän siksi, että työelämässä tulee nuoremmiltakin naisilta flirttiä ja vastakaikua. Pettämään en tosissani lähde, perheellisenä miehenä ja hyvän naisen aviomiehenä, joten ihan teoriapohjalta mutuilen. Jos nuorena en olisi naisille kelvannut niin en todella haluaisi kelvata samoille naisille myöhemminkään vain siksi, että naiset itse ovat vanhempia, ei enää niin nättejä ja joutuvat laskemaan rimaa. Jos avioliittoni kariutuisi niin aika tarkkaan katsoisin minkälaisen naisen kelpuutan toiselle kierrokselle vai kelpuuta ko minkäänlaista. Lapsetkin on jo tehty, oma ura etenee, on harrastuksia ja aikaa, rahaakin omaan elämään riittävästi ja vähään seksiinkin jo tottunut.

Tällaisia pohdintoja lukiessa tulee kyllä naiselle kylmät väreet. Taitaa olla parasta näin nuorena ja nättinä olla uhraamatta aikaansa ja rahaansa jollekin luuserille, jolle ei kelpaisi sitten vanhempana ja rumempana kuitenkaan. Joka pitäisi minua nyt nuorenakin jonakin johon tyydytään ja joka koko ajan haikailisi sen paremman perään. Joka pitäisi minua vanhempana pelkkänä jämänä.

Jos miesten sielunmaisema on todellakin näin kammottava kuin mitä nämä palstamiehet antavat ymmärtää, taidan elää yksin tai siirtyä naisiin.

Jotenkin tuntuu, että missaat koko pointin tuosta. Kyse on siitä, että nainen kokee nuorena olevansa niin hyvä, ettei tarvitse kyseistä miestä edes kahta kertaa vilkaista ja jos se tulee juttelemaan niin lähdetään vaan vetää siitä. Sitten 10-15 vuoden päästä kun väkisinkin ulkonäkö on hieman laskenut eikä enää saakaan ravistella miehiä kimpussa alkaa tämä sama mies kiinnostaa. Mitä miehen pitäisi tästä ajatella kuin että nyt nämä naiset tyytyy minuun kun ei oikein muuta enää saa, biologinen klo tikittää ja tarvitaan elättäjä lapsille ja kulissiavioliitolle. Mies ajattelee, että kun en kelvannut silloin niin en halua nytkään vain siksi, että siinä on kusetettu olo. Miten sellaiseen naiseen voisi luottaa?

Ne missaa tahallaan pointin, jotta pääsee syyttämään miehiä. Kaikkihan on aina ainoastaan miesten vika.

No kenen vika se on ettet saa naista kaksikymppisenä, eikä kolmekymppisenä kelpaa kukaan vaikka saisikin jonkun? Kyllä minä ajattelisin, että se syy on ihan kyseisen henkilön oma. Ei naisilla ole mitään velvollisuutta alkaa olemaan jokaisen vonkaajan kanssa. Sitä paitsi kaikki miehet hinkuu niiden samojen tavoittamattomien naisten pöksyihin. Ei niitä tavikset ja sitoutuminen kiinnosta.

Niinpä. Jos nainen ei löydä kumppania, se on naisen oma vika, mutta jos mies ei löydä kumppania, sekin on naisten vika. Enpä ole nähnyt tällä palstalla yhtäkään aloitusta, jossa valitettaisiin, kun miehille ei kelpaa tavallinen nainen. Naiset valittavat sitä, että heissä itsessään on jotain vikaa tai sitä, että miehet ylipäätään eivät halua parisuhteita. 

Ei tietenkään ole sellaista aloitusta, kun tavisnainen elää nyt historian parasta aikaa. Kysyntä on tapissaan. Tinderissä lihavakin tyttö kirjoittaa profiilissa, että saan niin paljon "moi mitä kuuluu" viestejä, että kirjoita jotain omaperäisempää.

Kerro sitten, miksi nainen ei saisi elää sitä parasta aikaa? 

Tottakai saa"elää" sitä parasta aikaa.

Sillä voi vaan olla yhä useammin seuraamuksia, kun miehet ymmärtää mitä se oikeasti tarkoittaa. Kaikkea ei voi sentään saada, joskus kun kakku syödään, sitä ei enää ole.

Niin, kaikkea ei voi saada. Ehkäpä miestenkin tulisi hyväksyä tämä ja käsitellä pettymyksensä siitä, että "kelpaa vasta kolmikymppisenä"?

Niinhän miehet onkin käsitelleet sitä, ymmärtäneet miten homma toimii. Ja nyt opastaa 19v poikaa joka ei kelpaa naisille, ettei kannata lähteä elättäjäksi kolmekymppiselle. Se oikea suhde, aloitetaan nuorena, tai ei koskaan. Toki 19 vuotiaalla on muutama vuosi vielä aikaa. Toki suhteita voi olla läpi elämän, ei vaan kannata ottaa ase huonoin mahdollinen rooli, mikä miehelle on suhteessa tarjolla. Johon te, jotka mainostatte hänelle menestystä kolmekymmpisenä, kolmekymppisten kanssa, haluatte hänelle.

Siis mitä? Mihin ihmeeseen 30-vuotias nainen kaipaa elättäjää? Eiköhän ne pahimmat golddiggerit etsi ne elättäjänsä nimenomaan nuorena ja ne, jotka elättävät itse itsensä, ovat hankkineet koulutuksen ja työn ilman miestäkin, jos ovat 30 vuotiaaksi pärjänneet yksin. En ymmärrä, miten se on vain elättäjäksi kelpuuttamista, jos ihminen ensin hankkii koulutuksen ja ammatin ennen perheen perustamista. 

Ruuhkavuosiin tietysti. Työhevoseksi ja lompakoksi. Koulutus ja ammatti pitääkin hankkia ensin, mutta siinä samalla ottaa se kumppani, jonka kanssa perhe perustetaan sitten kun on koulutus & ammatti. 

Siis naisellako pelkästään ne ruuhkavuodet on? Mistä se ruuhka muodostuu: työstä, kodinhoidosta, lapsista, vanhenevista vanhemmista. Mikä on miehen rooli tässä ruuhkassa? Haluaisiko mies olla vain vapaamatkustaja, vai mitä on tämä ihmeellinen ininä ja urputus? Minä olin kuvitellut, että ne ruukavuodet ovat ihan molempien vanhempien juttu, mutta ei näköjään.

Tuosta kumppanin hankkimisesta opintojen ohessa: Kuinka moni mies on valmis muuttamaan naisen opintojen/harjoittelujen/alkuaikojen pätkätöiden perässä sinne tänne? Tai vaihtoehtoisesti kuinka moni mies on halukas elämään etäsuhteessa kaikki nämä vuodet ennen perheen perustamista ja ruuhkavuosia? Taitaa olla perinteisesti niin, että nainen on jättänyt oman elämänsä ja seurannut miestä. Enää se ei pojat kuulkaa toimi niin, ja siitähän tämä koko kitinä taitaa juontaa juurensa.

Mies haluaa osallistua täysillä ruuhkavuosiin, naisen kanssa jolle oli rakastaja ensin, monta vuotta. Ja mieluiten naisen parhaimpina vuosina. Kaikkein pahin, on olla vain se elättäjä/työjuhta. Jos myöhästyy paljon, niin tietää että nainen tyytyy, että miehelle on se huonoin rooli varattu. 

Miehelle siis huonoin rooli on nähdä omien lasten syntyvän ja kasvavan. No se selittääkin paljon, miksi syntyvyys on niin alamaissa. En myöskään ymmärrä, mitä nämä naisen parhaimmat vuodet ovat. Itse olen ollut parhaimmillani ja onnellisimmillani 40 täytettyäni. Vielä parikymppisenä olin hyvin epävarma ja huonoitsetuntoinen, yritin kaiken aikaa miellyttää muita ettei kukaan vaan pettyisi minuun. Parisuhdekin parani joka osa-alueella, kun en ollut enää se perässä vedettävä tiskirätti.

Miehelle nainen on paras siinä parinkympin molemmin puolin, kauneus. 30+ ja siitä se rupsahdus alkaa.

Joillekin miehille nainen on vain ulkokuori, näyttelyesine ja panopuu. Joillekin miehille nainen on elämänkumppani.

Meille onnellisille miehille nainen on kaunotar, ylpeyden aihe kauneuden ja fiksuuden vuoksi. Onnellinen mies on myös tyytyväinen siitäkin, että nainen on miellyttävä rakastelukumppanina. Siitä koostuu hyvän elämänkumppanin ainekset. Kumpa suomalaiset naiset heräisivät tajuamaan noin yksinkertaisen asian.

Naiset näyttäisivät olevan hyvin perillä asiasta. Heille ei kelpaa kuka vaan joka ei omaa silmää miellytä ja jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Mutta se on väärin. Naisten pitäisi jo nuorena ottaa ihan kuka vaan jos vastaan ei tule sitä jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä koska miesten pitää saada vaikka vastentahtoita pillua jostain. Varmaan siksi että mies sitten myöhemmin pääsee uhriutumaan kuinka nainen pihtaa seksiä eikä näytä enää samalta kuin kolmikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät suomalaiset miehet. Annan teille viisaan neuvon.

Jos haluatte oikeasti itsellenne hyvän vaimon, etsikää se Filippiineiltä. Siellä naiset ovat vielä naisellisia naisia, toisin kuin Suomessa. He kunnioittavat sinua miehenä ja kunnioittavat muitakin ihmisiä, mukaanlukien itsensä. Alueesta riippuen voit löytää todella kauniin ja mukavan naisen, joka todennäköisesti on vielä neitsytkin, koska Filippiinien kulttuurissa kasvojen menettäminen on todella suuri häpeä ja irtosuhteet ovat häpeällisiin asioihin kuuluva juttu. Sopivasti uskonnollinen nainen on oikein hyvä kumppanina. Voit luottaa naiseen täysin ja voit olla varma, että hän pysyy rinnallasi kun rakkautta on molemmin puolin. Heille on kunnia-asia, että suhde voi hyvin.

Naiset siellä eivät ole kuitenkaan alistuvia tossuja, kuten kateelliset ja katkerat suomalaisnaiset valehtelevat, vaan tietenkin he vaativat samanlaista kunnioitusta itseään kohtaan, mitä he antavat toisia kohtaan. He eivät natkuta turhista ja ymmärtävät edelleen, miten erilaisia miehet ja naiset ovat.

Itse kokeilin kymmeniä suomalaisnaisia vain todetakseni, että ei helvetissä tuollaisten kanssa voi perustaa perhettä. Aivan liian epävakaita ja todella itsekkäitä, myöskin tunne-elämältään aivan liian kylmiä parisuhteen osapuoleksi.

Neuvosi on täysin turha kun täällä ei haluta niitä naisia jotka ovat miehen kanssa ja hyötyvät siitä jotain. Se on suuri HYI etenkin jos mies elättää naista eli nainen ei tienaa rahaa niin paljon että sillä hoitaa lapset ja ruuhkavuodet ilman miestä.

Tuollainen hyi-mentaliteetti koskee vain suomalaisia naisia, koska eiväthän ne oikeasti ole niin kotirouvia, kuin antavat olettaa. Somettavat päivät pitkät ja vauvat makaavat samalla tavalla paskoissaan kuin suomalaiset vanhuksetkin. Jännä yhteensattuma, että kumpiakin "hoitavat" suomalaiset naiset.

Niin. Tässä(kin) näkyy se miesten vastuunotto. Ei huolehdita sen enempää omista lapsista kuin vanhemmistakaan vaan sysätään kaikki tyynni naisen harteille.

Kuvittelepa, että koko maailmassa sukupuoliroolit olisivat toisinpäin.

Kuvittele, olisiko maailma näin kehittynyt, jos miehet somettaisivat kodeissa ja työpaikoilla ja naisten vastuulla olisi ollut kaikki kehitys.

Villi veikkaukseni on, että istuisimme edelleen puussa.

Mutta niillä miehillä, jotka tekevät jotain merkittävää, ei ole edelleenkään mitään pulaa naisista. Ikävä kyllä muiden miesten tekojen arvostus ei millään tavalla ropise sinun laariisi. 

Olet väärässä kahdellakin eri tavalla.

Kuvittelet, että minulla olisi ollut pulaa naisista. Olet väärässä.

Toinen harhasi on, ettei toisten ihmisten tekojen arvostus toisi arvostusta kenellekään arvostajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

saasasasasas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ikäiset tytöt pyörii ns seksisirkuksessa suosittujen miesten kanssa. Siksi se on niin vaikeaa..otan osaa oikeasti.

En kuitenkaan haluaisi tyttöystäväksi ketään seksisirkuksen lorttoa, josta olisi vain vaivaa. M19.

Niin ymmärrän hyvin. Vaihtoehdot on vain vähissä. Toisaalta se tyttöystävän saaminen sinulla on ajankohtaisempaa 10v kuluttua. Silloin oman ikäisesi naiset alkaa etsiä lapsilleen isää. Käytä nämä 10v hyvin. Opiskele, kun uraa, pidä itsestäsi huolta, niin olet silloin kovaa valuuttaa.

No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa? Lapsiluvun täytyttyä on tarjolla korkeintaan sääliseksiä, ja pettämisen todennäköisyys on korkea.

Itelläni on ollut 15 vuotiaasta saakka naisia. Ei ikinä niitä kauneimpia, mutta monella tapaa hyviä kyllä. Jos en olisi kelvannut nuorena, niin en varmana ottaisi vauvakuumeista kolmekymppistä. 

Ainoastaan jos omien lasten saanti olisi todella tärkeää.

M34

"No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa?"

Juuri näin ajattelen minäkin. Olen samasta puusta eli nuoresta saakka naisia ollut, muutaman kanssa seurustellut, kahdesti kihloihin ja kolmannen kanssa naimisiin. Kaikkein kauneimmille naisille en kelvannut tai ehkä olisin kelvannutkaan, mutta oma itsetunto ei silloin riittänyt. Nykyään pääsisin paljon pitemmälle kokemuksen kautta, mutta tuskin niin moni parikymppinen enää lähtisi mukaan kuitenkaan. Joku silti, tiedostan tämän siksi, että työelämässä tulee nuoremmiltakin naisilta flirttiä ja vastakaikua. Pettämään en tosissani lähde, perheellisenä miehenä ja hyvän naisen aviomiehenä, joten ihan teoriapohjalta mutuilen. Jos nuorena en olisi naisille kelvannut niin en todella haluaisi kelvata samoille naisille myöhemminkään vain siksi, että naiset itse ovat vanhempia, ei enää niin nättejä ja joutuvat laskemaan rimaa. Jos avioliittoni kariutuisi niin aika tarkkaan katsoisin minkälaisen naisen kelpuutan toiselle kierrokselle vai kelpuuta ko minkäänlaista. Lapsetkin on jo tehty, oma ura etenee, on harrastuksia ja aikaa, rahaakin omaan elämään riittävästi ja vähään seksiinkin jo tottunut.

Tällaisia pohdintoja lukiessa tulee kyllä naiselle kylmät väreet. Taitaa olla parasta näin nuorena ja nättinä olla uhraamatta aikaansa ja rahaansa jollekin luuserille, jolle ei kelpaisi sitten vanhempana ja rumempana kuitenkaan. Joka pitäisi minua nyt nuorenakin jonakin johon tyydytään ja joka koko ajan haikailisi sen paremman perään. Joka pitäisi minua vanhempana pelkkänä jämänä.

Jos miesten sielunmaisema on todellakin näin kammottava kuin mitä nämä palstamiehet antavat ymmärtää, taidan elää yksin tai siirtyä naisiin.

Jotenkin tuntuu, että missaat koko pointin tuosta. Kyse on siitä, että nainen kokee nuorena olevansa niin hyvä, ettei tarvitse kyseistä miestä edes kahta kertaa vilkaista ja jos se tulee juttelemaan niin lähdetään vaan vetää siitä. Sitten 10-15 vuoden päästä kun väkisinkin ulkonäkö on hieman laskenut eikä enää saakaan ravistella miehiä kimpussa alkaa tämä sama mies kiinnostaa. Mitä miehen pitäisi tästä ajatella kuin että nyt nämä naiset tyytyy minuun kun ei oikein muuta enää saa, biologinen klo tikittää ja tarvitaan elättäjä lapsille ja kulissiavioliitolle. Mies ajattelee, että kun en kelvannut silloin niin en halua nytkään vain siksi, että siinä on kusetettu olo. Miten sellaiseen naiseen voisi luottaa?

Ne missaa tahallaan pointin, jotta pääsee syyttämään miehiä. Kaikkihan on aina ainoastaan miesten vika.

No kenen vika se on ettet saa naista kaksikymppisenä, eikä kolmekymppisenä kelpaa kukaan vaikka saisikin jonkun? Kyllä minä ajattelisin, että se syy on ihan kyseisen henkilön oma. Ei naisilla ole mitään velvollisuutta alkaa olemaan jokaisen vonkaajan kanssa. Sitä paitsi kaikki miehet hinkuu niiden samojen tavoittamattomien naisten pöksyihin. Ei niitä tavikset ja sitoutuminen kiinnosta.

Niinpä. Jos nainen ei löydä kumppania, se on naisen oma vika, mutta jos mies ei löydä kumppania, sekin on naisten vika. Enpä ole nähnyt tällä palstalla yhtäkään aloitusta, jossa valitettaisiin, kun miehille ei kelpaa tavallinen nainen. Naiset valittavat sitä, että heissä itsessään on jotain vikaa tai sitä, että miehet ylipäätään eivät halua parisuhteita. 

Ei tietenkään ole sellaista aloitusta, kun tavisnainen elää nyt historian parasta aikaa. Kysyntä on tapissaan. Tinderissä lihavakin tyttö kirjoittaa profiilissa, että saan niin paljon "moi mitä kuuluu" viestejä, että kirjoita jotain omaperäisempää.

Kerro sitten, miksi nainen ei saisi elää sitä parasta aikaa? 

Tottakai saa"elää" sitä parasta aikaa.

Sillä voi vaan olla yhä useammin seuraamuksia, kun miehet ymmärtää mitä se oikeasti tarkoittaa. Kaikkea ei voi sentään saada, joskus kun kakku syödään, sitä ei enää ole.

Niin, kaikkea ei voi saada. Ehkäpä miestenkin tulisi hyväksyä tämä ja käsitellä pettymyksensä siitä, että "kelpaa vasta kolmikymppisenä"?

Niinhän miehet onkin käsitelleet sitä, ymmärtäneet miten homma toimii. Ja nyt opastaa 19v poikaa joka ei kelpaa naisille, ettei kannata lähteä elättäjäksi kolmekymppiselle. Se oikea suhde, aloitetaan nuorena, tai ei koskaan. Toki 19 vuotiaalla on muutama vuosi vielä aikaa. Toki suhteita voi olla läpi elämän, ei vaan kannata ottaa ase huonoin mahdollinen rooli, mikä miehelle on suhteessa tarjolla. Johon te, jotka mainostatte hänelle menestystä kolmekymmpisenä, kolmekymppisten kanssa, haluatte hänelle.

Siis mitä? Mihin ihmeeseen 30-vuotias nainen kaipaa elättäjää? Eiköhän ne pahimmat golddiggerit etsi ne elättäjänsä nimenomaan nuorena ja ne, jotka elättävät itse itsensä, ovat hankkineet koulutuksen ja työn ilman miestäkin, jos ovat 30 vuotiaaksi pärjänneet yksin. En ymmärrä, miten se on vain elättäjäksi kelpuuttamista, jos ihminen ensin hankkii koulutuksen ja ammatin ennen perheen perustamista. 

Ruuhkavuosiin tietysti. Työhevoseksi ja lompakoksi. Koulutus ja ammatti pitääkin hankkia ensin, mutta siinä samalla ottaa se kumppani, jonka kanssa perhe perustetaan sitten kun on koulutus & ammatti. 

Siis naisellako pelkästään ne ruuhkavuodet on? Mistä se ruuhka muodostuu: työstä, kodinhoidosta, lapsista, vanhenevista vanhemmista. Mikä on miehen rooli tässä ruuhkassa? Haluaisiko mies olla vain vapaamatkustaja, vai mitä on tämä ihmeellinen ininä ja urputus? Minä olin kuvitellut, että ne ruukavuodet ovat ihan molempien vanhempien juttu, mutta ei näköjään.

Tuosta kumppanin hankkimisesta opintojen ohessa: Kuinka moni mies on valmis muuttamaan naisen opintojen/harjoittelujen/alkuaikojen pätkätöiden perässä sinne tänne? Tai vaihtoehtoisesti kuinka moni mies on halukas elämään etäsuhteessa kaikki nämä vuodet ennen perheen perustamista ja ruuhkavuosia? Taitaa olla perinteisesti niin, että nainen on jättänyt oman elämänsä ja seurannut miestä. Enää se ei pojat kuulkaa toimi niin, ja siitähän tämä koko kitinä taitaa juontaa juurensa.

Mies haluaa osallistua täysillä ruuhkavuosiin, naisen kanssa jolle oli rakastaja ensin, monta vuotta. Ja mieluiten naisen parhaimpina vuosina. Kaikkein pahin, on olla vain se elättäjä/työjuhta. Jos myöhästyy paljon, niin tietää että nainen tyytyy, että miehelle on se huonoin rooli varattu. 

Miehelle siis huonoin rooli on nähdä omien lasten syntyvän ja kasvavan. No se selittääkin paljon, miksi syntyvyys on niin alamaissa. En myöskään ymmärrä, mitä nämä naisen parhaimmat vuodet ovat. Itse olen ollut parhaimmillani ja onnellisimmillani 40 täytettyäni. Vielä parikymppisenä olin hyvin epävarma ja huonoitsetuntoinen, yritin kaiken aikaa miellyttää muita ettei kukaan vaan pettyisi minuun. Parisuhdekin parani joka osa-alueella, kun en ollut enää se perässä vedettävä tiskirätti.

Miehelle nainen on paras siinä parinkympin molemmin puolin, kauneus. 30+ ja siitä se rupsahdus alkaa.

Joillekin miehille nainen on vain ulkokuori, näyttelyesine ja panopuu. Joillekin miehille nainen on elämänkumppani.

Meille onnellisille miehille nainen on kaunotar, ylpeyden aihe kauneuden ja fiksuuden vuoksi. Onnellinen mies on myös tyytyväinen siitäkin, että nainen on miellyttävä rakastelukumppanina. Siitä koostuu hyvän elämänkumppanin ainekset. Kumpa suomalaiset naiset heräisivät tajuamaan noin yksinkertaisen asian.

Tarkoitatko, että naisen kauneus ja seksitaidot takaavat onnellisen parisuhteen? Mitä ovat miehen ominaisuudet hyvään parisuhteeseen, onko ne komeus ja seksitaidot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

saasasasasas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ikäiset tytöt pyörii ns seksisirkuksessa suosittujen miesten kanssa. Siksi se on niin vaikeaa..otan osaa oikeasti.

En kuitenkaan haluaisi tyttöystäväksi ketään seksisirkuksen lorttoa, josta olisi vain vaivaa. M19.

Niin ymmärrän hyvin. Vaihtoehdot on vain vähissä. Toisaalta se tyttöystävän saaminen sinulla on ajankohtaisempaa 10v kuluttua. Silloin oman ikäisesi naiset alkaa etsiä lapsilleen isää. Käytä nämä 10v hyvin. Opiskele, kun uraa, pidä itsestäsi huolta, niin olet silloin kovaa valuuttaa.

No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa? Lapsiluvun täytyttyä on tarjolla korkeintaan sääliseksiä, ja pettämisen todennäköisyys on korkea.

Itelläni on ollut 15 vuotiaasta saakka naisia. Ei ikinä niitä kauneimpia, mutta monella tapaa hyviä kyllä. Jos en olisi kelvannut nuorena, niin en varmana ottaisi vauvakuumeista kolmekymppistä. 

Ainoastaan jos omien lasten saanti olisi todella tärkeää.

M34

"No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa?"

Juuri näin ajattelen minäkin. Olen samasta puusta eli nuoresta saakka naisia ollut, muutaman kanssa seurustellut, kahdesti kihloihin ja kolmannen kanssa naimisiin. Kaikkein kauneimmille naisille en kelvannut tai ehkä olisin kelvannutkaan, mutta oma itsetunto ei silloin riittänyt. Nykyään pääsisin paljon pitemmälle kokemuksen kautta, mutta tuskin niin moni parikymppinen enää lähtisi mukaan kuitenkaan. Joku silti, tiedostan tämän siksi, että työelämässä tulee nuoremmiltakin naisilta flirttiä ja vastakaikua. Pettämään en tosissani lähde, perheellisenä miehenä ja hyvän naisen aviomiehenä, joten ihan teoriapohjalta mutuilen. Jos nuorena en olisi naisille kelvannut niin en todella haluaisi kelvata samoille naisille myöhemminkään vain siksi, että naiset itse ovat vanhempia, ei enää niin nättejä ja joutuvat laskemaan rimaa. Jos avioliittoni kariutuisi niin aika tarkkaan katsoisin minkälaisen naisen kelpuutan toiselle kierrokselle vai kelpuuta ko minkäänlaista. Lapsetkin on jo tehty, oma ura etenee, on harrastuksia ja aikaa, rahaakin omaan elämään riittävästi ja vähään seksiinkin jo tottunut.

Tällaisia pohdintoja lukiessa tulee kyllä naiselle kylmät väreet. Taitaa olla parasta näin nuorena ja nättinä olla uhraamatta aikaansa ja rahaansa jollekin luuserille, jolle ei kelpaisi sitten vanhempana ja rumempana kuitenkaan. Joka pitäisi minua nyt nuorenakin jonakin johon tyydytään ja joka koko ajan haikailisi sen paremman perään. Joka pitäisi minua vanhempana pelkkänä jämänä.

Jos miesten sielunmaisema on todellakin näin kammottava kuin mitä nämä palstamiehet antavat ymmärtää, taidan elää yksin tai siirtyä naisiin.

Jotenkin tuntuu, että missaat koko pointin tuosta. Kyse on siitä, että nainen kokee nuorena olevansa niin hyvä, ettei tarvitse kyseistä miestä edes kahta kertaa vilkaista ja jos se tulee juttelemaan niin lähdetään vaan vetää siitä. Sitten 10-15 vuoden päästä kun väkisinkin ulkonäkö on hieman laskenut eikä enää saakaan ravistella miehiä kimpussa alkaa tämä sama mies kiinnostaa. Mitä miehen pitäisi tästä ajatella kuin että nyt nämä naiset tyytyy minuun kun ei oikein muuta enää saa, biologinen klo tikittää ja tarvitaan elättäjä lapsille ja kulissiavioliitolle. Mies ajattelee, että kun en kelvannut silloin niin en halua nytkään vain siksi, että siinä on kusetettu olo. Miten sellaiseen naiseen voisi luottaa?

Ne missaa tahallaan pointin, jotta pääsee syyttämään miehiä. Kaikkihan on aina ainoastaan miesten vika.

No kenen vika se on ettet saa naista kaksikymppisenä, eikä kolmekymppisenä kelpaa kukaan vaikka saisikin jonkun? Kyllä minä ajattelisin, että se syy on ihan kyseisen henkilön oma. Ei naisilla ole mitään velvollisuutta alkaa olemaan jokaisen vonkaajan kanssa. Sitä paitsi kaikki miehet hinkuu niiden samojen tavoittamattomien naisten pöksyihin. Ei niitä tavikset ja sitoutuminen kiinnosta.

Niinpä. Jos nainen ei löydä kumppania, se on naisen oma vika, mutta jos mies ei löydä kumppania, sekin on naisten vika. Enpä ole nähnyt tällä palstalla yhtäkään aloitusta, jossa valitettaisiin, kun miehille ei kelpaa tavallinen nainen. Naiset valittavat sitä, että heissä itsessään on jotain vikaa tai sitä, että miehet ylipäätään eivät halua parisuhteita. 

Ei tietenkään ole sellaista aloitusta, kun tavisnainen elää nyt historian parasta aikaa. Kysyntä on tapissaan. Tinderissä lihavakin tyttö kirjoittaa profiilissa, että saan niin paljon "moi mitä kuuluu" viestejä, että kirjoita jotain omaperäisempää.

Kerro sitten, miksi nainen ei saisi elää sitä parasta aikaa? 

Tottakai saa"elää" sitä parasta aikaa.

Sillä voi vaan olla yhä useammin seuraamuksia, kun miehet ymmärtää mitä se oikeasti tarkoittaa. Kaikkea ei voi sentään saada, joskus kun kakku syödään, sitä ei enää ole.

Niin, kaikkea ei voi saada. Ehkäpä miestenkin tulisi hyväksyä tämä ja käsitellä pettymyksensä siitä, että "kelpaa vasta kolmikymppisenä"?

Niinhän miehet onkin käsitelleet sitä, ymmärtäneet miten homma toimii. Ja nyt opastaa 19v poikaa joka ei kelpaa naisille, ettei kannata lähteä elättäjäksi kolmekymppiselle. Se oikea suhde, aloitetaan nuorena, tai ei koskaan. Toki 19 vuotiaalla on muutama vuosi vielä aikaa. Toki suhteita voi olla läpi elämän, ei vaan kannata ottaa ase huonoin mahdollinen rooli, mikä miehelle on suhteessa tarjolla. Johon te, jotka mainostatte hänelle menestystä kolmekymmpisenä, kolmekymppisten kanssa, haluatte hänelle.

Siis mitä? Mihin ihmeeseen 30-vuotias nainen kaipaa elättäjää? Eiköhän ne pahimmat golddiggerit etsi ne elättäjänsä nimenomaan nuorena ja ne, jotka elättävät itse itsensä, ovat hankkineet koulutuksen ja työn ilman miestäkin, jos ovat 30 vuotiaaksi pärjänneet yksin. En ymmärrä, miten se on vain elättäjäksi kelpuuttamista, jos ihminen ensin hankkii koulutuksen ja ammatin ennen perheen perustamista. 

Ruuhkavuosiin tietysti. Työhevoseksi ja lompakoksi. Koulutus ja ammatti pitääkin hankkia ensin, mutta siinä samalla ottaa se kumppani, jonka kanssa perhe perustetaan sitten kun on koulutus & ammatti. 

Siis naisellako pelkästään ne ruuhkavuodet on? Mistä se ruuhka muodostuu: työstä, kodinhoidosta, lapsista, vanhenevista vanhemmista. Mikä on miehen rooli tässä ruuhkassa? Haluaisiko mies olla vain vapaamatkustaja, vai mitä on tämä ihmeellinen ininä ja urputus? Minä olin kuvitellut, että ne ruukavuodet ovat ihan molempien vanhempien juttu, mutta ei näköjään.

Tuosta kumppanin hankkimisesta opintojen ohessa: Kuinka moni mies on valmis muuttamaan naisen opintojen/harjoittelujen/alkuaikojen pätkätöiden perässä sinne tänne? Tai vaihtoehtoisesti kuinka moni mies on halukas elämään etäsuhteessa kaikki nämä vuodet ennen perheen perustamista ja ruuhkavuosia? Taitaa olla perinteisesti niin, että nainen on jättänyt oman elämänsä ja seurannut miestä. Enää se ei pojat kuulkaa toimi niin, ja siitähän tämä koko kitinä taitaa juontaa juurensa.

Mies haluaa osallistua täysillä ruuhkavuosiin, naisen kanssa jolle oli rakastaja ensin, monta vuotta. Ja mieluiten naisen parhaimpina vuosina. Kaikkein pahin, on olla vain se elättäjä/työjuhta. Jos myöhästyy paljon, niin tietää että nainen tyytyy, että miehelle on se huonoin rooli varattu. 

Miehelle siis huonoin rooli on nähdä omien lasten syntyvän ja kasvavan. No se selittääkin paljon, miksi syntyvyys on niin alamaissa. En myöskään ymmärrä, mitä nämä naisen parhaimmat vuodet ovat. Itse olen ollut parhaimmillani ja onnellisimmillani 40 täytettyäni. Vielä parikymppisenä olin hyvin epävarma ja huonoitsetuntoinen, yritin kaiken aikaa miellyttää muita ettei kukaan vaan pettyisi minuun. Parisuhdekin parani joka osa-alueella, kun en ollut enää se perässä vedettävä tiskirätti.

Miehelle nainen on paras siinä parinkympin molemmin puolin, kauneus. 30+ ja siitä se rupsahdus alkaa.

Joillekin miehille nainen on vain ulkokuori, näyttelyesine ja panopuu. Joillekin miehille nainen on elämänkumppani.

Meille onnellisille miehille nainen on kaunotar, ylpeyden aihe kauneuden ja fiksuuden vuoksi. Onnellinen mies on myös tyytyväinen siitäkin, että nainen on miellyttävä rakastelukumppanina. Siitä koostuu hyvän elämänkumppanin ainekset. Kumpa suomalaiset naiset heräisivät tajuamaan noin yksinkertaisen asian.

Naiset näyttäisivät olevan hyvin perillä asiasta. Heille ei kelpaa kuka vaan joka ei omaa silmää miellytä ja jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Mutta se on väärin. Naisten pitäisi jo nuorena ottaa ihan kuka vaan jos vastaan ei tule sitä jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä koska miesten pitää saada vaikka vastentahtoita pillua jostain. Varmaan siksi että mies sitten myöhemmin pääsee uhriutumaan kuinka nainen pihtaa seksiä eikä näytä enää samalta kuin kolmikymppisenä.

Alku kuulosti lupaavalta, mutta sitten toit mukaan omat harhasi. Lopeta tuollainen, jos haluat vaikuttaa uskottavalta keskustelijalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät suomalaiset miehet. Annan teille viisaan neuvon.

Jos haluatte oikeasti itsellenne hyvän vaimon, etsikää se Filippiineiltä. Siellä naiset ovat vielä naisellisia naisia, toisin kuin Suomessa. He kunnioittavat sinua miehenä ja kunnioittavat muitakin ihmisiä, mukaanlukien itsensä. Alueesta riippuen voit löytää todella kauniin ja mukavan naisen, joka todennäköisesti on vielä neitsytkin, koska Filippiinien kulttuurissa kasvojen menettäminen on todella suuri häpeä ja irtosuhteet ovat häpeällisiin asioihin kuuluva juttu. Sopivasti uskonnollinen nainen on oikein hyvä kumppanina. Voit luottaa naiseen täysin ja voit olla varma, että hän pysyy rinnallasi kun rakkautta on molemmin puolin. Heille on kunnia-asia, että suhde voi hyvin.

Naiset siellä eivät ole kuitenkaan alistuvia tossuja, kuten kateelliset ja katkerat suomalaisnaiset valehtelevat, vaan tietenkin he vaativat samanlaista kunnioitusta itseään kohtaan, mitä he antavat toisia kohtaan. He eivät natkuta turhista ja ymmärtävät edelleen, miten erilaisia miehet ja naiset ovat.

Itse kokeilin kymmeniä suomalaisnaisia vain todetakseni, että ei helvetissä tuollaisten kanssa voi perustaa perhettä. Aivan liian epävakaita ja todella itsekkäitä, myöskin tunne-elämältään aivan liian kylmiä parisuhteen osapuoleksi.

Sadannen kerran: kiva, kun sinulla on ihana vaimo. Voit kehua vaimoasi maailman tappiin, mutta älä joka viestiin kerro, miten huonoja suomalaiset naiset ovat. Se saa sinut tuntumaan katkeralta ja siltä, että vaimosi ei todellakaan ollut mikään ykkösvaihtoehto. Vaimosi ei myöskään arvosta sitä, että sinulla on huono moraali.

Täysin turhalla kommentillasi juuri todistit, ettei ainakaan sinun kohdalla voida puhua suomalaisen naisen hyvyydestä.

Sinä et tiedä minusta mitään. Mutta kokeile edes kerran kehua vaimoasi ilman, että vedät juttuun mukaan suomalaiset naiset. Turha kommentti ei ollut sekään, että yksikään nainen ei arvosta häntäheikkimiestä, se on vain miesten omaa kuvitelmaa.

Sinä et nyt ymmärrä miten epälooginen oletkaan.

Samalla kun ilmaiset, etten tiedä sinusta mitään, latelet lapsellisia ja täysin omasta päästäsi keksittyjä piirteitä, ikäänkuin ne olisivat totta ja juuri oikeanlaisia kuvauksia siitä, millainen minä olen. Huvittava olet. :D

En halua jatkaa keskustelua kanssasi. En todellakaan tunne sinua ja olet ehkä menettämässä hermosi, joten joku lähimmäisesi saattaa joutua aggressiivisuutesi kohteeksi. Hyvää illanjatkoa sinulle.

En ole keksinyt sinusta mitään piirteitä. Kerroin vain, että kirjoituksesi antavat sinusta katkeran vaikutelman. Puolisoonsa tyytyväisellä ei ole mitään syytä haukkua toisia ihmisiä, joten en ymmärrä, miksi teet niin. Oikaisin myös sen miesten kuvitelman, että naiset arvoistaisivat miestä, jos tällä on ollut kymmeniä seksikumppaneita.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä16049 kirjoitti:

Käyttäjä16049 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On varmaan olemassa jokin joukko nuoria miehiä, joille tyttöystävän löytäminen on vaikeaa. Totta.

Minua kiinnostaisi tietää, keitä nämä pojat ovat. Omaan tuttavapiiriini ei heitä kuulu: omat ja sukulaisten pojat, heidän kaverinsa, tyttären kaveripojat - kaikki ovat seurustelleet tai seurustelevat parastaikaa. Teinit eivät toki vielä pariudu pysyvästi, eikä tarvitsekaan, mutta kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen on sekä kaveri- että seurustelupohjalta kaikilla.

Samoin homma toimi omassa nuoruudessani: tavattiin kavereina, pyörittiin porukoissa, ja sitten aina jotkut pariutuivat. 

En ollut ajatellut, että tämä olisi jokin laajamittainen ongelma, ennen kuin täällä av:lla törmäsin näihin avauksiin.

Veikkaan että teinisi (jos ovat suosittuja, seurustelevat jne.) eivät edes huomaa niitä koulunsa luuseri-ätmejä.

Niinkuin et sinäkään ole ikinä huomannut naisettomia miehiä.

Hence, 'ilmiötä ei ole olemassa'.

En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta olen kanssasi ihan samaa mieltä. Ei koulun ätmejä kukaan tyttö noteerannut 1970-luvullakaan, kun minä olin lukiossa. En minäkään. Tai no olihan ne pojat ihan kivoja, mutta ei heitä nyt voinut poikaystäviksi kuvitella. Koulussa oli kuitenkin ihan riittävästi muitakin poikia. Suosituimmat tytöt seurustelivat suosituimpien poikien kanssa, me tavistytöt tavispoikien kanssa ja hiirulaistytöt (olkoon feminiininen vastine ätmeille) lähinnä pelkäsivät poikia tai ainakin pysyttelivät erossa heistä ja keskittyivät saamaan kiitettäviä arvosanoja. Vaan eipä ne koulun ätmitkään näyttäneet olevan kiinnostuneista pullukoista rillipäisistä hiirulaisista, pikemminkin buustasivat omaa mitätöntä egoaan olemalla heille ilkeitä. 

Nojaa.Meidän lukiossa ei juuri kukaan seurustellut. Ei ollut itsellänikään yhtään vientiä. Ei tosin ole vieläkään.

Meillä seurusteli jotkut jo keskikoulussa, mutta lukiossa aika monikin. Ei tosin välttämättä juuri luokkakaverinsa kanssa vaan jonkun muun. 

Tähän vielä, että leffateattereihin tuli silloin American Graffiti, Saturday Night Fever yms leffat, joissa koko leffa perustui nuorten seurusteluun ja uskoisin, että näiden leffojen suosiolla oli aika paljon vaikutusta siihen, miten me nuoret halusimme siihen aikaan elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

saasasasasas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ikäiset tytöt pyörii ns seksisirkuksessa suosittujen miesten kanssa. Siksi se on niin vaikeaa..otan osaa oikeasti.

En kuitenkaan haluaisi tyttöystäväksi ketään seksisirkuksen lorttoa, josta olisi vain vaivaa. M19.

Niin ymmärrän hyvin. Vaihtoehdot on vain vähissä. Toisaalta se tyttöystävän saaminen sinulla on ajankohtaisempaa 10v kuluttua. Silloin oman ikäisesi naiset alkaa etsiä lapsilleen isää. Käytä nämä 10v hyvin. Opiskele, kun uraa, pidä itsestäsi huolta, niin olet silloin kovaa valuuttaa.

No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa? Lapsiluvun täytyttyä on tarjolla korkeintaan sääliseksiä, ja pettämisen todennäköisyys on korkea.

Itelläni on ollut 15 vuotiaasta saakka naisia. Ei ikinä niitä kauneimpia, mutta monella tapaa hyviä kyllä. Jos en olisi kelvannut nuorena, niin en varmana ottaisi vauvakuumeista kolmekymppistä. 

Ainoastaan jos omien lasten saanti olisi todella tärkeää.

M34

"No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa?"

Juuri näin ajattelen minäkin. Olen samasta puusta eli nuoresta saakka naisia ollut, muutaman kanssa seurustellut, kahdesti kihloihin ja kolmannen kanssa naimisiin. Kaikkein kauneimmille naisille en kelvannut tai ehkä olisin kelvannutkaan, mutta oma itsetunto ei silloin riittänyt. Nykyään pääsisin paljon pitemmälle kokemuksen kautta, mutta tuskin niin moni parikymppinen enää lähtisi mukaan kuitenkaan. Joku silti, tiedostan tämän siksi, että työelämässä tulee nuoremmiltakin naisilta flirttiä ja vastakaikua. Pettämään en tosissani lähde, perheellisenä miehenä ja hyvän naisen aviomiehenä, joten ihan teoriapohjalta mutuilen. Jos nuorena en olisi naisille kelvannut niin en todella haluaisi kelvata samoille naisille myöhemminkään vain siksi, että naiset itse ovat vanhempia, ei enää niin nättejä ja joutuvat laskemaan rimaa. Jos avioliittoni kariutuisi niin aika tarkkaan katsoisin minkälaisen naisen kelpuutan toiselle kierrokselle vai kelpuuta ko minkäänlaista. Lapsetkin on jo tehty, oma ura etenee, on harrastuksia ja aikaa, rahaakin omaan elämään riittävästi ja vähään seksiinkin jo tottunut.

Tällaisia pohdintoja lukiessa tulee kyllä naiselle kylmät väreet. Taitaa olla parasta näin nuorena ja nättinä olla uhraamatta aikaansa ja rahaansa jollekin luuserille, jolle ei kelpaisi sitten vanhempana ja rumempana kuitenkaan. Joka pitäisi minua nyt nuorenakin jonakin johon tyydytään ja joka koko ajan haikailisi sen paremman perään. Joka pitäisi minua vanhempana pelkkänä jämänä.

Jos miesten sielunmaisema on todellakin näin kammottava kuin mitä nämä palstamiehet antavat ymmärtää, taidan elää yksin tai siirtyä naisiin.

Jotenkin tuntuu, että missaat koko pointin tuosta. Kyse on siitä, että nainen kokee nuorena olevansa niin hyvä, ettei tarvitse kyseistä miestä edes kahta kertaa vilkaista ja jos se tulee juttelemaan niin lähdetään vaan vetää siitä. Sitten 10-15 vuoden päästä kun väkisinkin ulkonäkö on hieman laskenut eikä enää saakaan ravistella miehiä kimpussa alkaa tämä sama mies kiinnostaa. Mitä miehen pitäisi tästä ajatella kuin että nyt nämä naiset tyytyy minuun kun ei oikein muuta enää saa, biologinen klo tikittää ja tarvitaan elättäjä lapsille ja kulissiavioliitolle. Mies ajattelee, että kun en kelvannut silloin niin en halua nytkään vain siksi, että siinä on kusetettu olo. Miten sellaiseen naiseen voisi luottaa?

Ne missaa tahallaan pointin, jotta pääsee syyttämään miehiä. Kaikkihan on aina ainoastaan miesten vika.

No kenen vika se on ettet saa naista kaksikymppisenä, eikä kolmekymppisenä kelpaa kukaan vaikka saisikin jonkun? Kyllä minä ajattelisin, että se syy on ihan kyseisen henkilön oma. Ei naisilla ole mitään velvollisuutta alkaa olemaan jokaisen vonkaajan kanssa. Sitä paitsi kaikki miehet hinkuu niiden samojen tavoittamattomien naisten pöksyihin. Ei niitä tavikset ja sitoutuminen kiinnosta.

Niinpä. Jos nainen ei löydä kumppania, se on naisen oma vika, mutta jos mies ei löydä kumppania, sekin on naisten vika. Enpä ole nähnyt tällä palstalla yhtäkään aloitusta, jossa valitettaisiin, kun miehille ei kelpaa tavallinen nainen. Naiset valittavat sitä, että heissä itsessään on jotain vikaa tai sitä, että miehet ylipäätään eivät halua parisuhteita. 

Ei tietenkään ole sellaista aloitusta, kun tavisnainen elää nyt historian parasta aikaa. Kysyntä on tapissaan. Tinderissä lihavakin tyttö kirjoittaa profiilissa, että saan niin paljon "moi mitä kuuluu" viestejä, että kirjoita jotain omaperäisempää.

Kerro sitten, miksi nainen ei saisi elää sitä parasta aikaa? 

Tottakai saa"elää" sitä parasta aikaa.

Sillä voi vaan olla yhä useammin seuraamuksia, kun miehet ymmärtää mitä se oikeasti tarkoittaa. Kaikkea ei voi sentään saada, joskus kun kakku syödään, sitä ei enää ole.

Niin, kaikkea ei voi saada. Ehkäpä miestenkin tulisi hyväksyä tämä ja käsitellä pettymyksensä siitä, että "kelpaa vasta kolmikymppisenä"?

Niinhän miehet onkin käsitelleet sitä, ymmärtäneet miten homma toimii. Ja nyt opastaa 19v poikaa joka ei kelpaa naisille, ettei kannata lähteä elättäjäksi kolmekymppiselle. Se oikea suhde, aloitetaan nuorena, tai ei koskaan. Toki 19 vuotiaalla on muutama vuosi vielä aikaa. Toki suhteita voi olla läpi elämän, ei vaan kannata ottaa ase huonoin mahdollinen rooli, mikä miehelle on suhteessa tarjolla. Johon te, jotka mainostatte hänelle menestystä kolmekymmpisenä, kolmekymppisten kanssa, haluatte hänelle.

Siis mitä? Mihin ihmeeseen 30-vuotias nainen kaipaa elättäjää? Eiköhän ne pahimmat golddiggerit etsi ne elättäjänsä nimenomaan nuorena ja ne, jotka elättävät itse itsensä, ovat hankkineet koulutuksen ja työn ilman miestäkin, jos ovat 30 vuotiaaksi pärjänneet yksin. En ymmärrä, miten se on vain elättäjäksi kelpuuttamista, jos ihminen ensin hankkii koulutuksen ja ammatin ennen perheen perustamista. 

Ruuhkavuosiin tietysti. Työhevoseksi ja lompakoksi. Koulutus ja ammatti pitääkin hankkia ensin, mutta siinä samalla ottaa se kumppani, jonka kanssa perhe perustetaan sitten kun on koulutus & ammatti. 

Siis naisellako pelkästään ne ruuhkavuodet on? Mistä se ruuhka muodostuu: työstä, kodinhoidosta, lapsista, vanhenevista vanhemmista. Mikä on miehen rooli tässä ruuhkassa? Haluaisiko mies olla vain vapaamatkustaja, vai mitä on tämä ihmeellinen ininä ja urputus? Minä olin kuvitellut, että ne ruukavuodet ovat ihan molempien vanhempien juttu, mutta ei näköjään.

Tuosta kumppanin hankkimisesta opintojen ohessa: Kuinka moni mies on valmis muuttamaan naisen opintojen/harjoittelujen/alkuaikojen pätkätöiden perässä sinne tänne? Tai vaihtoehtoisesti kuinka moni mies on halukas elämään etäsuhteessa kaikki nämä vuodet ennen perheen perustamista ja ruuhkavuosia? Taitaa olla perinteisesti niin, että nainen on jättänyt oman elämänsä ja seurannut miestä. Enää se ei pojat kuulkaa toimi niin, ja siitähän tämä koko kitinä taitaa juontaa juurensa.

Mies haluaa osallistua täysillä ruuhkavuosiin, naisen kanssa jolle oli rakastaja ensin, monta vuotta. Ja mieluiten naisen parhaimpina vuosina. Kaikkein pahin, on olla vain se elättäjä/työjuhta. Jos myöhästyy paljon, niin tietää että nainen tyytyy, että miehelle on se huonoin rooli varattu. 

Miehelle siis huonoin rooli on nähdä omien lasten syntyvän ja kasvavan. No se selittääkin paljon, miksi syntyvyys on niin alamaissa. En myöskään ymmärrä, mitä nämä naisen parhaimmat vuodet ovat. Itse olen ollut parhaimmillani ja onnellisimmillani 40 täytettyäni. Vielä parikymppisenä olin hyvin epävarma ja huonoitsetuntoinen, yritin kaiken aikaa miellyttää muita ettei kukaan vaan pettyisi minuun. Parisuhdekin parani joka osa-alueella, kun en ollut enää se perässä vedettävä tiskirätti.

Miehelle nainen on paras siinä parinkympin molemmin puolin, kauneus. 30+ ja siitä se rupsahdus alkaa.

Joillekin miehille nainen on vain ulkokuori, näyttelyesine ja panopuu. Joillekin miehille nainen on elämänkumppani.

Meille onnellisille miehille nainen on kaunotar, ylpeyden aihe kauneuden ja fiksuuden vuoksi. Onnellinen mies on myös tyytyväinen siitäkin, että nainen on miellyttävä rakastelukumppanina. Siitä koostuu hyvän elämänkumppanin ainekset. Kumpa suomalaiset naiset heräisivät tajuamaan noin yksinkertaisen asian.

Tarkoitatko, että naisen kauneus ja seksitaidot takaavat onnellisen parisuhteen? Mitä ovat miehen ominaisuudet hyvään parisuhteeseen, onko ne komeus ja seksitaidot?

Ei kukaan noin ole väittänyt. Keksit omiasi.

Minun on mahdotonta heteromiehenä arvioida miesten ominaisuuksia hyvään parisuhteeseen liittyen, joten jätän kentän heteronaisille. Toivottavasti olet hetero, koska mielestäni vain heteronainen kykenee arvioimaan miehen hyviä ominaisuuksia vilpittömästi, jos silloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

saasasasasas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ikäiset tytöt pyörii ns seksisirkuksessa suosittujen miesten kanssa. Siksi se on niin vaikeaa..otan osaa oikeasti.

En kuitenkaan haluaisi tyttöystäväksi ketään seksisirkuksen lorttoa, josta olisi vain vaivaa. M19.

Niin ymmärrän hyvin. Vaihtoehdot on vain vähissä. Toisaalta se tyttöystävän saaminen sinulla on ajankohtaisempaa 10v kuluttua. Silloin oman ikäisesi naiset alkaa etsiä lapsilleen isää. Käytä nämä 10v hyvin. Opiskele, kun uraa, pidä itsestäsi huolta, niin olet silloin kovaa valuuttaa.

No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa? Lapsiluvun täytyttyä on tarjolla korkeintaan sääliseksiä, ja pettämisen todennäköisyys on korkea.

Itelläni on ollut 15 vuotiaasta saakka naisia. Ei ikinä niitä kauneimpia, mutta monella tapaa hyviä kyllä. Jos en olisi kelvannut nuorena, niin en varmana ottaisi vauvakuumeista kolmekymppistä. 

Ainoastaan jos omien lasten saanti olisi todella tärkeää.

M34

"No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa?"

Juuri näin ajattelen minäkin. Olen samasta puusta eli nuoresta saakka naisia ollut, muutaman kanssa seurustellut, kahdesti kihloihin ja kolmannen kanssa naimisiin. Kaikkein kauneimmille naisille en kelvannut tai ehkä olisin kelvannutkaan, mutta oma itsetunto ei silloin riittänyt. Nykyään pääsisin paljon pitemmälle kokemuksen kautta, mutta tuskin niin moni parikymppinen enää lähtisi mukaan kuitenkaan. Joku silti, tiedostan tämän siksi, että työelämässä tulee nuoremmiltakin naisilta flirttiä ja vastakaikua. Pettämään en tosissani lähde, perheellisenä miehenä ja hyvän naisen aviomiehenä, joten ihan teoriapohjalta mutuilen. Jos nuorena en olisi naisille kelvannut niin en todella haluaisi kelvata samoille naisille myöhemminkään vain siksi, että naiset itse ovat vanhempia, ei enää niin nättejä ja joutuvat laskemaan rimaa. Jos avioliittoni kariutuisi niin aika tarkkaan katsoisin minkälaisen naisen kelpuutan toiselle kierrokselle vai kelpuuta ko minkäänlaista. Lapsetkin on jo tehty, oma ura etenee, on harrastuksia ja aikaa, rahaakin omaan elämään riittävästi ja vähään seksiinkin jo tottunut.

Tällaisia pohdintoja lukiessa tulee kyllä naiselle kylmät väreet. Taitaa olla parasta näin nuorena ja nättinä olla uhraamatta aikaansa ja rahaansa jollekin luuserille, jolle ei kelpaisi sitten vanhempana ja rumempana kuitenkaan. Joka pitäisi minua nyt nuorenakin jonakin johon tyydytään ja joka koko ajan haikailisi sen paremman perään. Joka pitäisi minua vanhempana pelkkänä jämänä.

Jos miesten sielunmaisema on todellakin näin kammottava kuin mitä nämä palstamiehet antavat ymmärtää, taidan elää yksin tai siirtyä naisiin.

Jotenkin tuntuu, että missaat koko pointin tuosta. Kyse on siitä, että nainen kokee nuorena olevansa niin hyvä, ettei tarvitse kyseistä miestä edes kahta kertaa vilkaista ja jos se tulee juttelemaan niin lähdetään vaan vetää siitä. Sitten 10-15 vuoden päästä kun väkisinkin ulkonäkö on hieman laskenut eikä enää saakaan ravistella miehiä kimpussa alkaa tämä sama mies kiinnostaa. Mitä miehen pitäisi tästä ajatella kuin että nyt nämä naiset tyytyy minuun kun ei oikein muuta enää saa, biologinen klo tikittää ja tarvitaan elättäjä lapsille ja kulissiavioliitolle. Mies ajattelee, että kun en kelvannut silloin niin en halua nytkään vain siksi, että siinä on kusetettu olo. Miten sellaiseen naiseen voisi luottaa?

Ne missaa tahallaan pointin, jotta pääsee syyttämään miehiä. Kaikkihan on aina ainoastaan miesten vika.

No kenen vika se on ettet saa naista kaksikymppisenä, eikä kolmekymppisenä kelpaa kukaan vaikka saisikin jonkun? Kyllä minä ajattelisin, että se syy on ihan kyseisen henkilön oma. Ei naisilla ole mitään velvollisuutta alkaa olemaan jokaisen vonkaajan kanssa. Sitä paitsi kaikki miehet hinkuu niiden samojen tavoittamattomien naisten pöksyihin. Ei niitä tavikset ja sitoutuminen kiinnosta.

Niinpä. Jos nainen ei löydä kumppania, se on naisen oma vika, mutta jos mies ei löydä kumppania, sekin on naisten vika. Enpä ole nähnyt tällä palstalla yhtäkään aloitusta, jossa valitettaisiin, kun miehille ei kelpaa tavallinen nainen. Naiset valittavat sitä, että heissä itsessään on jotain vikaa tai sitä, että miehet ylipäätään eivät halua parisuhteita. 

Ei tietenkään ole sellaista aloitusta, kun tavisnainen elää nyt historian parasta aikaa. Kysyntä on tapissaan. Tinderissä lihavakin tyttö kirjoittaa profiilissa, että saan niin paljon "moi mitä kuuluu" viestejä, että kirjoita jotain omaperäisempää.

Kerro sitten, miksi nainen ei saisi elää sitä parasta aikaa? 

Tottakai saa"elää" sitä parasta aikaa.

Sillä voi vaan olla yhä useammin seuraamuksia, kun miehet ymmärtää mitä se oikeasti tarkoittaa. Kaikkea ei voi sentään saada, joskus kun kakku syödään, sitä ei enää ole.

Niin, kaikkea ei voi saada. Ehkäpä miestenkin tulisi hyväksyä tämä ja käsitellä pettymyksensä siitä, että "kelpaa vasta kolmikymppisenä"?

Niinhän miehet onkin käsitelleet sitä, ymmärtäneet miten homma toimii. Ja nyt opastaa 19v poikaa joka ei kelpaa naisille, ettei kannata lähteä elättäjäksi kolmekymppiselle. Se oikea suhde, aloitetaan nuorena, tai ei koskaan. Toki 19 vuotiaalla on muutama vuosi vielä aikaa. Toki suhteita voi olla läpi elämän, ei vaan kannata ottaa ase huonoin mahdollinen rooli, mikä miehelle on suhteessa tarjolla. Johon te, jotka mainostatte hänelle menestystä kolmekymmpisenä, kolmekymppisten kanssa, haluatte hänelle.

Siis mitä? Mihin ihmeeseen 30-vuotias nainen kaipaa elättäjää? Eiköhän ne pahimmat golddiggerit etsi ne elättäjänsä nimenomaan nuorena ja ne, jotka elättävät itse itsensä, ovat hankkineet koulutuksen ja työn ilman miestäkin, jos ovat 30 vuotiaaksi pärjänneet yksin. En ymmärrä, miten se on vain elättäjäksi kelpuuttamista, jos ihminen ensin hankkii koulutuksen ja ammatin ennen perheen perustamista. 

Ruuhkavuosiin tietysti. Työhevoseksi ja lompakoksi. Koulutus ja ammatti pitääkin hankkia ensin, mutta siinä samalla ottaa se kumppani, jonka kanssa perhe perustetaan sitten kun on koulutus & ammatti. 

Siis naisellako pelkästään ne ruuhkavuodet on? Mistä se ruuhka muodostuu: työstä, kodinhoidosta, lapsista, vanhenevista vanhemmista. Mikä on miehen rooli tässä ruuhkassa? Haluaisiko mies olla vain vapaamatkustaja, vai mitä on tämä ihmeellinen ininä ja urputus? Minä olin kuvitellut, että ne ruukavuodet ovat ihan molempien vanhempien juttu, mutta ei näköjään.

Tuosta kumppanin hankkimisesta opintojen ohessa: Kuinka moni mies on valmis muuttamaan naisen opintojen/harjoittelujen/alkuaikojen pätkätöiden perässä sinne tänne? Tai vaihtoehtoisesti kuinka moni mies on halukas elämään etäsuhteessa kaikki nämä vuodet ennen perheen perustamista ja ruuhkavuosia? Taitaa olla perinteisesti niin, että nainen on jättänyt oman elämänsä ja seurannut miestä. Enää se ei pojat kuulkaa toimi niin, ja siitähän tämä koko kitinä taitaa juontaa juurensa.

Mies haluaa osallistua täysillä ruuhkavuosiin, naisen kanssa jolle oli rakastaja ensin, monta vuotta. Ja mieluiten naisen parhaimpina vuosina. Kaikkein pahin, on olla vain se elättäjä/työjuhta. Jos myöhästyy paljon, niin tietää että nainen tyytyy, että miehelle on se huonoin rooli varattu. 

Miehelle siis huonoin rooli on nähdä omien lasten syntyvän ja kasvavan. No se selittääkin paljon, miksi syntyvyys on niin alamaissa. En myöskään ymmärrä, mitä nämä naisen parhaimmat vuodet ovat. Itse olen ollut parhaimmillani ja onnellisimmillani 40 täytettyäni. Vielä parikymppisenä olin hyvin epävarma ja huonoitsetuntoinen, yritin kaiken aikaa miellyttää muita ettei kukaan vaan pettyisi minuun. Parisuhdekin parani joka osa-alueella, kun en ollut enää se perässä vedettävä tiskirätti.

Miehelle nainen on paras siinä parinkympin molemmin puolin, kauneus. 30+ ja siitä se rupsahdus alkaa.

Joillekin miehille nainen on vain ulkokuori, näyttelyesine ja panopuu. Joillekin miehille nainen on elämänkumppani.

Meille onnellisille miehille nainen on kaunotar, ylpeyden aihe kauneuden ja fiksuuden vuoksi. Onnellinen mies on myös tyytyväinen siitäkin, että nainen on miellyttävä rakastelukumppanina. Siitä koostuu hyvän elämänkumppanin ainekset. Kumpa suomalaiset naiset heräisivät tajuamaan noin yksinkertaisen asian.

Naiset näyttäisivät olevan hyvin perillä asiasta. Heille ei kelpaa kuka vaan joka ei omaa silmää miellytä ja jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Mutta se on väärin. Naisten pitäisi jo nuorena ottaa ihan kuka vaan jos vastaan ei tule sitä jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä koska miesten pitää saada vaikka vastentahtoita pillua jostain. Varmaan siksi että mies sitten myöhemmin pääsee uhriutumaan kuinka nainen pihtaa seksiä eikä näytä enää samalta kuin kolmikymppisenä.

Alku kuulosti lupaavalta, mutta sitten toit mukaan omat harhasi. Lopeta tuollainen, jos haluat vaikuttaa uskottavalta keskustelijalta.

Jos olet tuo toisten keskustelutaitoja jo aiemmin vähätellyt tyyppi, en kyllä sinuna röyhistelisi rintaani. Olet itse harvinaisen onneton siinä lajissa! :D

T. se sama eri, joka jo tuolla aiemmin totesi tämän tosiseikan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

saasasasasas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ikäiset tytöt pyörii ns seksisirkuksessa suosittujen miesten kanssa. Siksi se on niin vaikeaa..otan osaa oikeasti.

En kuitenkaan haluaisi tyttöystäväksi ketään seksisirkuksen lorttoa, josta olisi vain vaivaa. M19.

Niin ymmärrän hyvin. Vaihtoehdot on vain vähissä. Toisaalta se tyttöystävän saaminen sinulla on ajankohtaisempaa 10v kuluttua. Silloin oman ikäisesi naiset alkaa etsiä lapsilleen isää. Käytä nämä 10v hyvin. Opiskele, kun uraa, pidä itsestäsi huolta, niin olet silloin kovaa valuuttaa.

No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa? Lapsiluvun täytyttyä on tarjolla korkeintaan sääliseksiä, ja pettämisen todennäköisyys on korkea.

Itelläni on ollut 15 vuotiaasta saakka naisia. Ei ikinä niitä kauneimpia, mutta monella tapaa hyviä kyllä. Jos en olisi kelvannut nuorena, niin en varmana ottaisi vauvakuumeista kolmekymppistä. 

Ainoastaan jos omien lasten saanti olisi todella tärkeää.

M34

"No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa?"

Juuri näin ajattelen minäkin. Olen samasta puusta eli nuoresta saakka naisia ollut, muutaman kanssa seurustellut, kahdesti kihloihin ja kolmannen kanssa naimisiin. Kaikkein kauneimmille naisille en kelvannut tai ehkä olisin kelvannutkaan, mutta oma itsetunto ei silloin riittänyt. Nykyään pääsisin paljon pitemmälle kokemuksen kautta, mutta tuskin niin moni parikymppinen enää lähtisi mukaan kuitenkaan. Joku silti, tiedostan tämän siksi, että työelämässä tulee nuoremmiltakin naisilta flirttiä ja vastakaikua. Pettämään en tosissani lähde, perheellisenä miehenä ja hyvän naisen aviomiehenä, joten ihan teoriapohjalta mutuilen. Jos nuorena en olisi naisille kelvannut niin en todella haluaisi kelvata samoille naisille myöhemminkään vain siksi, että naiset itse ovat vanhempia, ei enää niin nättejä ja joutuvat laskemaan rimaa. Jos avioliittoni kariutuisi niin aika tarkkaan katsoisin minkälaisen naisen kelpuutan toiselle kierrokselle vai kelpuuta ko minkäänlaista. Lapsetkin on jo tehty, oma ura etenee, on harrastuksia ja aikaa, rahaakin omaan elämään riittävästi ja vähään seksiinkin jo tottunut.

Tällaisia pohdintoja lukiessa tulee kyllä naiselle kylmät väreet. Taitaa olla parasta näin nuorena ja nättinä olla uhraamatta aikaansa ja rahaansa jollekin luuserille, jolle ei kelpaisi sitten vanhempana ja rumempana kuitenkaan. Joka pitäisi minua nyt nuorenakin jonakin johon tyydytään ja joka koko ajan haikailisi sen paremman perään. Joka pitäisi minua vanhempana pelkkänä jämänä.

Jos miesten sielunmaisema on todellakin näin kammottava kuin mitä nämä palstamiehet antavat ymmärtää, taidan elää yksin tai siirtyä naisiin.

Jotenkin tuntuu, että missaat koko pointin tuosta. Kyse on siitä, että nainen kokee nuorena olevansa niin hyvä, ettei tarvitse kyseistä miestä edes kahta kertaa vilkaista ja jos se tulee juttelemaan niin lähdetään vaan vetää siitä. Sitten 10-15 vuoden päästä kun väkisinkin ulkonäkö on hieman laskenut eikä enää saakaan ravistella miehiä kimpussa alkaa tämä sama mies kiinnostaa. Mitä miehen pitäisi tästä ajatella kuin että nyt nämä naiset tyytyy minuun kun ei oikein muuta enää saa, biologinen klo tikittää ja tarvitaan elättäjä lapsille ja kulissiavioliitolle. Mies ajattelee, että kun en kelvannut silloin niin en halua nytkään vain siksi, että siinä on kusetettu olo. Miten sellaiseen naiseen voisi luottaa?

Ne missaa tahallaan pointin, jotta pääsee syyttämään miehiä. Kaikkihan on aina ainoastaan miesten vika.

No kenen vika se on ettet saa naista kaksikymppisenä, eikä kolmekymppisenä kelpaa kukaan vaikka saisikin jonkun? Kyllä minä ajattelisin, että se syy on ihan kyseisen henkilön oma. Ei naisilla ole mitään velvollisuutta alkaa olemaan jokaisen vonkaajan kanssa. Sitä paitsi kaikki miehet hinkuu niiden samojen tavoittamattomien naisten pöksyihin. Ei niitä tavikset ja sitoutuminen kiinnosta.

Niinpä. Jos nainen ei löydä kumppania, se on naisen oma vika, mutta jos mies ei löydä kumppania, sekin on naisten vika. Enpä ole nähnyt tällä palstalla yhtäkään aloitusta, jossa valitettaisiin, kun miehille ei kelpaa tavallinen nainen. Naiset valittavat sitä, että heissä itsessään on jotain vikaa tai sitä, että miehet ylipäätään eivät halua parisuhteita. 

Ei tietenkään ole sellaista aloitusta, kun tavisnainen elää nyt historian parasta aikaa. Kysyntä on tapissaan. Tinderissä lihavakin tyttö kirjoittaa profiilissa, että saan niin paljon "moi mitä kuuluu" viestejä, että kirjoita jotain omaperäisempää.

Kerro sitten, miksi nainen ei saisi elää sitä parasta aikaa? 

Tottakai saa"elää" sitä parasta aikaa.

Sillä voi vaan olla yhä useammin seuraamuksia, kun miehet ymmärtää mitä se oikeasti tarkoittaa. Kaikkea ei voi sentään saada, joskus kun kakku syödään, sitä ei enää ole.

Niin, kaikkea ei voi saada. Ehkäpä miestenkin tulisi hyväksyä tämä ja käsitellä pettymyksensä siitä, että "kelpaa vasta kolmikymppisenä"?

Niinhän miehet onkin käsitelleet sitä, ymmärtäneet miten homma toimii. Ja nyt opastaa 19v poikaa joka ei kelpaa naisille, ettei kannata lähteä elättäjäksi kolmekymppiselle. Se oikea suhde, aloitetaan nuorena, tai ei koskaan. Toki 19 vuotiaalla on muutama vuosi vielä aikaa. Toki suhteita voi olla läpi elämän, ei vaan kannata ottaa ase huonoin mahdollinen rooli, mikä miehelle on suhteessa tarjolla. Johon te, jotka mainostatte hänelle menestystä kolmekymmpisenä, kolmekymppisten kanssa, haluatte hänelle.

Siis mitä? Mihin ihmeeseen 30-vuotias nainen kaipaa elättäjää? Eiköhän ne pahimmat golddiggerit etsi ne elättäjänsä nimenomaan nuorena ja ne, jotka elättävät itse itsensä, ovat hankkineet koulutuksen ja työn ilman miestäkin, jos ovat 30 vuotiaaksi pärjänneet yksin. En ymmärrä, miten se on vain elättäjäksi kelpuuttamista, jos ihminen ensin hankkii koulutuksen ja ammatin ennen perheen perustamista. 

Ruuhkavuosiin tietysti. Työhevoseksi ja lompakoksi. Koulutus ja ammatti pitääkin hankkia ensin, mutta siinä samalla ottaa se kumppani, jonka kanssa perhe perustetaan sitten kun on koulutus & ammatti. 

Siis naisellako pelkästään ne ruuhkavuodet on? Mistä se ruuhka muodostuu: työstä, kodinhoidosta, lapsista, vanhenevista vanhemmista. Mikä on miehen rooli tässä ruuhkassa? Haluaisiko mies olla vain vapaamatkustaja, vai mitä on tämä ihmeellinen ininä ja urputus? Minä olin kuvitellut, että ne ruukavuodet ovat ihan molempien vanhempien juttu, mutta ei näköjään.

Tuosta kumppanin hankkimisesta opintojen ohessa: Kuinka moni mies on valmis muuttamaan naisen opintojen/harjoittelujen/alkuaikojen pätkätöiden perässä sinne tänne? Tai vaihtoehtoisesti kuinka moni mies on halukas elämään etäsuhteessa kaikki nämä vuodet ennen perheen perustamista ja ruuhkavuosia? Taitaa olla perinteisesti niin, että nainen on jättänyt oman elämänsä ja seurannut miestä. Enää se ei pojat kuulkaa toimi niin, ja siitähän tämä koko kitinä taitaa juontaa juurensa.

Mies haluaa osallistua täysillä ruuhkavuosiin, naisen kanssa jolle oli rakastaja ensin, monta vuotta. Ja mieluiten naisen parhaimpina vuosina. Kaikkein pahin, on olla vain se elättäjä/työjuhta. Jos myöhästyy paljon, niin tietää että nainen tyytyy, että miehelle on se huonoin rooli varattu. 

Miehelle siis huonoin rooli on nähdä omien lasten syntyvän ja kasvavan. No se selittääkin paljon, miksi syntyvyys on niin alamaissa. En myöskään ymmärrä, mitä nämä naisen parhaimmat vuodet ovat. Itse olen ollut parhaimmillani ja onnellisimmillani 40 täytettyäni. Vielä parikymppisenä olin hyvin epävarma ja huonoitsetuntoinen, yritin kaiken aikaa miellyttää muita ettei kukaan vaan pettyisi minuun. Parisuhdekin parani joka osa-alueella, kun en ollut enää se perässä vedettävä tiskirätti.

Miehelle nainen on paras siinä parinkympin molemmin puolin, kauneus. 30+ ja siitä se rupsahdus alkaa.

Joillekin miehille nainen on vain ulkokuori, näyttelyesine ja panopuu. Joillekin miehille nainen on elämänkumppani.

Meille onnellisille miehille nainen on kaunotar, ylpeyden aihe kauneuden ja fiksuuden vuoksi. Onnellinen mies on myös tyytyväinen siitäkin, että nainen on miellyttävä rakastelukumppanina. Siitä koostuu hyvän elämänkumppanin ainekset. Kumpa suomalaiset naiset heräisivät tajuamaan noin yksinkertaisen asian.

Naiset näyttäisivät olevan hyvin perillä asiasta. Heille ei kelpaa kuka vaan joka ei omaa silmää miellytä ja jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Mutta se on väärin. Naisten pitäisi jo nuorena ottaa ihan kuka vaan jos vastaan ei tule sitä jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä koska miesten pitää saada vaikka vastentahtoita pillua jostain. Varmaan siksi että mies sitten myöhemmin pääsee uhriutumaan kuinka nainen pihtaa seksiä eikä näytä enää samalta kuin kolmikymppisenä.

Alku kuulosti lupaavalta, mutta sitten toit mukaan omat harhasi. Lopeta tuollainen, jos haluat vaikuttaa uskottavalta keskustelijalta.

Ei minulla ole harhoja, yritän vain tulkita miesten kirjoituksia tässä ketjussa. Ovat sen verran kaukana omasta elämästäni että saatan toki mennä pieleen kun eivät kunnolla avaa mitä oikein haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät suomalaiset miehet. Annan teille viisaan neuvon.

Jos haluatte oikeasti itsellenne hyvän vaimon, etsikää se Filippiineiltä. Siellä naiset ovat vielä naisellisia naisia, toisin kuin Suomessa. He kunnioittavat sinua miehenä ja kunnioittavat muitakin ihmisiä, mukaanlukien itsensä. Alueesta riippuen voit löytää todella kauniin ja mukavan naisen, joka todennäköisesti on vielä neitsytkin, koska Filippiinien kulttuurissa kasvojen menettäminen on todella suuri häpeä ja irtosuhteet ovat häpeällisiin asioihin kuuluva juttu. Sopivasti uskonnollinen nainen on oikein hyvä kumppanina. Voit luottaa naiseen täysin ja voit olla varma, että hän pysyy rinnallasi kun rakkautta on molemmin puolin. Heille on kunnia-asia, että suhde voi hyvin.

Naiset siellä eivät ole kuitenkaan alistuvia tossuja, kuten kateelliset ja katkerat suomalaisnaiset valehtelevat, vaan tietenkin he vaativat samanlaista kunnioitusta itseään kohtaan, mitä he antavat toisia kohtaan. He eivät natkuta turhista ja ymmärtävät edelleen, miten erilaisia miehet ja naiset ovat.

Itse kokeilin kymmeniä suomalaisnaisia vain todetakseni, että ei helvetissä tuollaisten kanssa voi perustaa perhettä. Aivan liian epävakaita ja todella itsekkäitä, myöskin tunne-elämältään aivan liian kylmiä parisuhteen osapuoleksi.

Sadannen kerran: kiva, kun sinulla on ihana vaimo. Voit kehua vaimoasi maailman tappiin, mutta älä joka viestiin kerro, miten huonoja suomalaiset naiset ovat. Se saa sinut tuntumaan katkeralta ja siltä, että vaimosi ei todellakaan ollut mikään ykkösvaihtoehto. Vaimosi ei myöskään arvosta sitä, että sinulla on huono moraali.

Täysin turhalla kommentillasi juuri todistit, ettei ainakaan sinun kohdalla voida puhua suomalaisen naisen hyvyydestä.

Sinä et tiedä minusta mitään. Mutta kokeile edes kerran kehua vaimoasi ilman, että vedät juttuun mukaan suomalaiset naiset. Turha kommentti ei ollut sekään, että yksikään nainen ei arvosta häntäheikkimiestä, se on vain miesten omaa kuvitelmaa.

Sinä et nyt ymmärrä miten epälooginen oletkaan.

Samalla kun ilmaiset, etten tiedä sinusta mitään, latelet lapsellisia ja täysin omasta päästäsi keksittyjä piirteitä, ikäänkuin ne olisivat totta ja juuri oikeanlaisia kuvauksia siitä, millainen minä olen. Huvittava olet. :D

En halua jatkaa keskustelua kanssasi. En todellakaan tunne sinua ja olet ehkä menettämässä hermosi, joten joku lähimmäisesi saattaa joutua aggressiivisuutesi kohteeksi. Hyvää illanjatkoa sinulle.

En ole keksinyt sinusta mitään piirteitä. Kerroin vain, että kirjoituksesi antavat sinusta katkeran vaikutelman. Puolisoonsa tyytyväisellä ei ole mitään syytä haukkua toisia ihmisiä, joten en ymmärrä, miksi teet niin. Oikaisin myös sen miesten kuvitelman, että naiset arvoistaisivat miestä, jos tällä on ollut kymmeniä seksikumppaneita.

Lopeta jo. Teet itsestäsi vain naurettavan tuolla jankkaamisellasi ja omien harhojesi julkituomisella.

Viimeiseen lauseeseesi esitän kysymyksen, että miten sitten selität, että kaikkein pahimmat häntäheikit ovat käytännössä kaikkein suosituimpia naisten keskuudessa?

Minäkin kaadoin naisia eniten silloin, kun esitin paljon rentumpaa, kuin mitä oikeasti olen. Kun käyttäydyin naisia kohtaan kohteliaasti ja hienovaraisesti, monet halusivat olla vain kaveria. Keksitkö mistä tuollainen johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

saasasasasas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ikäiset tytöt pyörii ns seksisirkuksessa suosittujen miesten kanssa. Siksi se on niin vaikeaa..otan osaa oikeasti.

En kuitenkaan haluaisi tyttöystäväksi ketään seksisirkuksen lorttoa, josta olisi vain vaivaa. M19.

Niin ymmärrän hyvin. Vaihtoehdot on vain vähissä. Toisaalta se tyttöystävän saaminen sinulla on ajankohtaisempaa 10v kuluttua. Silloin oman ikäisesi naiset alkaa etsiä lapsilleen isää. Käytä nämä 10v hyvin. Opiskele, kun uraa, pidä itsestäsi huolta, niin olet silloin kovaa valuuttaa.

No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa? Lapsiluvun täytyttyä on tarjolla korkeintaan sääliseksiä, ja pettämisen todennäköisyys on korkea.

Itelläni on ollut 15 vuotiaasta saakka naisia. Ei ikinä niitä kauneimpia, mutta monella tapaa hyviä kyllä. Jos en olisi kelvannut nuorena, niin en varmana ottaisi vauvakuumeista kolmekymppistä. 

Ainoastaan jos omien lasten saanti olisi todella tärkeää.

M34

"No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa?"

Juuri näin ajattelen minäkin. Olen samasta puusta eli nuoresta saakka naisia ollut, muutaman kanssa seurustellut, kahdesti kihloihin ja kolmannen kanssa naimisiin. Kaikkein kauneimmille naisille en kelvannut tai ehkä olisin kelvannutkaan, mutta oma itsetunto ei silloin riittänyt. Nykyään pääsisin paljon pitemmälle kokemuksen kautta, mutta tuskin niin moni parikymppinen enää lähtisi mukaan kuitenkaan. Joku silti, tiedostan tämän siksi, että työelämässä tulee nuoremmiltakin naisilta flirttiä ja vastakaikua. Pettämään en tosissani lähde, perheellisenä miehenä ja hyvän naisen aviomiehenä, joten ihan teoriapohjalta mutuilen. Jos nuorena en olisi naisille kelvannut niin en todella haluaisi kelvata samoille naisille myöhemminkään vain siksi, että naiset itse ovat vanhempia, ei enää niin nättejä ja joutuvat laskemaan rimaa. Jos avioliittoni kariutuisi niin aika tarkkaan katsoisin minkälaisen naisen kelpuutan toiselle kierrokselle vai kelpuuta ko minkäänlaista. Lapsetkin on jo tehty, oma ura etenee, on harrastuksia ja aikaa, rahaakin omaan elämään riittävästi ja vähään seksiinkin jo tottunut.

Tällaisia pohdintoja lukiessa tulee kyllä naiselle kylmät väreet. Taitaa olla parasta näin nuorena ja nättinä olla uhraamatta aikaansa ja rahaansa jollekin luuserille, jolle ei kelpaisi sitten vanhempana ja rumempana kuitenkaan. Joka pitäisi minua nyt nuorenakin jonakin johon tyydytään ja joka koko ajan haikailisi sen paremman perään. Joka pitäisi minua vanhempana pelkkänä jämänä.

Jos miesten sielunmaisema on todellakin näin kammottava kuin mitä nämä palstamiehet antavat ymmärtää, taidan elää yksin tai siirtyä naisiin.

Jotenkin tuntuu, että missaat koko pointin tuosta. Kyse on siitä, että nainen kokee nuorena olevansa niin hyvä, ettei tarvitse kyseistä miestä edes kahta kertaa vilkaista ja jos se tulee juttelemaan niin lähdetään vaan vetää siitä. Sitten 10-15 vuoden päästä kun väkisinkin ulkonäkö on hieman laskenut eikä enää saakaan ravistella miehiä kimpussa alkaa tämä sama mies kiinnostaa. Mitä miehen pitäisi tästä ajatella kuin että nyt nämä naiset tyytyy minuun kun ei oikein muuta enää saa, biologinen klo tikittää ja tarvitaan elättäjä lapsille ja kulissiavioliitolle. Mies ajattelee, että kun en kelvannut silloin niin en halua nytkään vain siksi, että siinä on kusetettu olo. Miten sellaiseen naiseen voisi luottaa?

Ne missaa tahallaan pointin, jotta pääsee syyttämään miehiä. Kaikkihan on aina ainoastaan miesten vika.

No kenen vika se on ettet saa naista kaksikymppisenä, eikä kolmekymppisenä kelpaa kukaan vaikka saisikin jonkun? Kyllä minä ajattelisin, että se syy on ihan kyseisen henkilön oma. Ei naisilla ole mitään velvollisuutta alkaa olemaan jokaisen vonkaajan kanssa. Sitä paitsi kaikki miehet hinkuu niiden samojen tavoittamattomien naisten pöksyihin. Ei niitä tavikset ja sitoutuminen kiinnosta.

Niinpä. Jos nainen ei löydä kumppania, se on naisen oma vika, mutta jos mies ei löydä kumppania, sekin on naisten vika. Enpä ole nähnyt tällä palstalla yhtäkään aloitusta, jossa valitettaisiin, kun miehille ei kelpaa tavallinen nainen. Naiset valittavat sitä, että heissä itsessään on jotain vikaa tai sitä, että miehet ylipäätään eivät halua parisuhteita. 

Ei tietenkään ole sellaista aloitusta, kun tavisnainen elää nyt historian parasta aikaa. Kysyntä on tapissaan. Tinderissä lihavakin tyttö kirjoittaa profiilissa, että saan niin paljon "moi mitä kuuluu" viestejä, että kirjoita jotain omaperäisempää.

Kerro sitten, miksi nainen ei saisi elää sitä parasta aikaa? 

Tottakai saa"elää" sitä parasta aikaa.

Sillä voi vaan olla yhä useammin seuraamuksia, kun miehet ymmärtää mitä se oikeasti tarkoittaa. Kaikkea ei voi sentään saada, joskus kun kakku syödään, sitä ei enää ole.

Niin, kaikkea ei voi saada. Ehkäpä miestenkin tulisi hyväksyä tämä ja käsitellä pettymyksensä siitä, että "kelpaa vasta kolmikymppisenä"?

Niinhän miehet onkin käsitelleet sitä, ymmärtäneet miten homma toimii. Ja nyt opastaa 19v poikaa joka ei kelpaa naisille, ettei kannata lähteä elättäjäksi kolmekymppiselle. Se oikea suhde, aloitetaan nuorena, tai ei koskaan. Toki 19 vuotiaalla on muutama vuosi vielä aikaa. Toki suhteita voi olla läpi elämän, ei vaan kannata ottaa ase huonoin mahdollinen rooli, mikä miehelle on suhteessa tarjolla. Johon te, jotka mainostatte hänelle menestystä kolmekymmpisenä, kolmekymppisten kanssa, haluatte hänelle.

Siis mitä? Mihin ihmeeseen 30-vuotias nainen kaipaa elättäjää? Eiköhän ne pahimmat golddiggerit etsi ne elättäjänsä nimenomaan nuorena ja ne, jotka elättävät itse itsensä, ovat hankkineet koulutuksen ja työn ilman miestäkin, jos ovat 30 vuotiaaksi pärjänneet yksin. En ymmärrä, miten se on vain elättäjäksi kelpuuttamista, jos ihminen ensin hankkii koulutuksen ja ammatin ennen perheen perustamista. 

Ruuhkavuosiin tietysti. Työhevoseksi ja lompakoksi. Koulutus ja ammatti pitääkin hankkia ensin, mutta siinä samalla ottaa se kumppani, jonka kanssa perhe perustetaan sitten kun on koulutus & ammatti. 

Siis naisellako pelkästään ne ruuhkavuodet on? Mistä se ruuhka muodostuu: työstä, kodinhoidosta, lapsista, vanhenevista vanhemmista. Mikä on miehen rooli tässä ruuhkassa? Haluaisiko mies olla vain vapaamatkustaja, vai mitä on tämä ihmeellinen ininä ja urputus? Minä olin kuvitellut, että ne ruukavuodet ovat ihan molempien vanhempien juttu, mutta ei näköjään.

Tuosta kumppanin hankkimisesta opintojen ohessa: Kuinka moni mies on valmis muuttamaan naisen opintojen/harjoittelujen/alkuaikojen pätkätöiden perässä sinne tänne? Tai vaihtoehtoisesti kuinka moni mies on halukas elämään etäsuhteessa kaikki nämä vuodet ennen perheen perustamista ja ruuhkavuosia? Taitaa olla perinteisesti niin, että nainen on jättänyt oman elämänsä ja seurannut miestä. Enää se ei pojat kuulkaa toimi niin, ja siitähän tämä koko kitinä taitaa juontaa juurensa.

Mies haluaa osallistua täysillä ruuhkavuosiin, naisen kanssa jolle oli rakastaja ensin, monta vuotta. Ja mieluiten naisen parhaimpina vuosina. Kaikkein pahin, on olla vain se elättäjä/työjuhta. Jos myöhästyy paljon, niin tietää että nainen tyytyy, että miehelle on se huonoin rooli varattu. 

Miehelle siis huonoin rooli on nähdä omien lasten syntyvän ja kasvavan. No se selittääkin paljon, miksi syntyvyys on niin alamaissa. En myöskään ymmärrä, mitä nämä naisen parhaimmat vuodet ovat. Itse olen ollut parhaimmillani ja onnellisimmillani 40 täytettyäni. Vielä parikymppisenä olin hyvin epävarma ja huonoitsetuntoinen, yritin kaiken aikaa miellyttää muita ettei kukaan vaan pettyisi minuun. Parisuhdekin parani joka osa-alueella, kun en ollut enää se perässä vedettävä tiskirätti.

Miehelle nainen on paras siinä parinkympin molemmin puolin, kauneus. 30+ ja siitä se rupsahdus alkaa.

Joillekin miehille nainen on vain ulkokuori, näyttelyesine ja panopuu. Joillekin miehille nainen on elämänkumppani.

Meille onnellisille miehille nainen on kaunotar, ylpeyden aihe kauneuden ja fiksuuden vuoksi. Onnellinen mies on myös tyytyväinen siitäkin, että nainen on miellyttävä rakastelukumppanina. Siitä koostuu hyvän elämänkumppanin ainekset. Kumpa suomalaiset naiset heräisivät tajuamaan noin yksinkertaisen asian.

Naiset näyttäisivät olevan hyvin perillä asiasta. Heille ei kelpaa kuka vaan joka ei omaa silmää miellytä ja jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Mutta se on väärin. Naisten pitäisi jo nuorena ottaa ihan kuka vaan jos vastaan ei tule sitä jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä koska miesten pitää saada vaikka vastentahtoita pillua jostain. Varmaan siksi että mies sitten myöhemmin pääsee uhriutumaan kuinka nainen pihtaa seksiä eikä näytä enää samalta kuin kolmikymppisenä.

Alku kuulosti lupaavalta, mutta sitten toit mukaan omat harhasi. Lopeta tuollainen, jos haluat vaikuttaa uskottavalta keskustelijalta.

Ei minulla ole harhoja, yritän vain tulkita miesten kirjoituksia tässä ketjussa. Ovat sen verran kaukana omasta elämästäni että saatan toki mennä pieleen kun eivät kunnolla avaa mitä oikein haluavat.

Sinun virheesi on se, että juurikin yrität tulkita sen sijaan, että yrittäisit ymmärtää mitä me miehet kirjoitamme.