Miksi tyttöystävän löytäminen on niin vaikeaa nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymppinen mies on kyllä luonut mielenkiintoisen vankilan ihan itse itselleen, jos hän ei nuorempana saanut kaunista naista ja nyt ei huoli, koska niillä kauniilla naisilla on ehtinyt olla elämää (opintoja, töitä, matkailua, seurustelusuhteita, seksiä, harrastuksia) tässä välillä Ja rumaahan hän ei olisi huolinut nuorina eikä huoli nyt.

Vankilan mielenkiintoisuus ei paljon eroa nirson naisen vankilasta, joka valittaa että tapaamansa miehet haluaa vaan seksiä, tai että miehet ei sitoudu eikä halua perhettä. 

Minusta nuo ovat kaksi ihan eri maailmaa. Toisessa ihminen on itse tuominnut itsensä loppuelämän yksinäisyyteen, toisessa hän säilyttää vapautensa kokeilla, etsiä ja turhautuessaan vaikka välillä hieman valittaakin. Ennemmin tai myöhemmin se sitoutumishaluinen mieskin tulee vastaan, tai jos ei tule niin aika moni nainen tekee elämästään hyvän ilman miestäkin.

Sitten kun se sitoutumishaluinen mies ei tule vastaa nuorena vaan vasta perheenperustamisiässä ei miehelle enää kelpaa vaan nainen on paha hyväksi käyttäjä näiden mielestä. Ja silti on jotenkin naisten syy että syntyvyys laskee.

*Sitten kun sitä sitoutumishaluista miestä ei valita nuorena, ei huomata nuorena....

Jos nyt siis rehellisiä ollaan.

Ihan oikeasti, millaisissa piireissä sinä liikut, jos kaikki naiset valitsevat sellaisen miehen, jolle 10 vuotta sitten antoivat tylyt pakit? Eikö kukaan sinun tuttavapiirissäsi ole esim muuttanut eri paikkakunnille opiskelemaan?

Näillä on tosi pienet piirit kun heitä yrittävä vain ne naiset jotka antoivat pakit aikaisemmin. Mutta sen ymmärtää kun he eivät ole kasvaneet tai muuttuneet sitten teini-iän.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkään et voi sanoa "nykyään", jos olet 19-v. Et tiedä millaista se on ennen ollut.

Itse olen muutaman vuosikymmenen vanhempi ja voin ilokseni todeta, että naiset ei enää huoli niin helposti huonoa miestä. Jos sinua ei kukaan huoli, katso oikeasti peiliin ja mieti rehellisesti missä on vika. Hyvin monet miehet on todella epäkohteliaita eivätkä muka sitä edes tajua. Kohtelevat naisia alentuvasti ja korostavat koko ajan itseään. Kun karsit nämä kaksi asiaa käytöksestäsi, niin se auttaa jo huimasti paljon eteenpäin.

Ei ole 19-vuotias tämä ap. Pari viestiä kirjoitti tuolla määritteellä ja sitten ilmestyi Mies35v huseeraamaan kuin omassa ketjussaan. Omansa varmaan onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ikäiset tytöt pyörii ns seksisirkuksessa suosittujen miesten kanssa. Siksi se on niin vaikeaa..otan osaa oikeasti.

En kuitenkaan haluaisi tyttöystäväksi ketään seksisirkuksen lorttoa, josta olisi vain vaivaa. M19.

Niin ymmärrän hyvin. Vaihtoehdot on vain vähissä. Toisaalta se tyttöystävän saaminen sinulla on ajankohtaisempaa 10v kuluttua. Silloin oman ikäisesi naiset alkaa etsiä lapsilleen isää. Käytä nämä 10v hyvin. Opiskele, kun uraa, pidä itsestäsi huolta, niin olet silloin kovaa valuuttaa.

No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa? Lapsiluvun täytyttyä on tarjolla korkeintaan sääliseksiä, ja pettämisen todennäköisyys on korkea.

Itelläni on ollut 15 vuotiaasta saakka naisia. Ei ikinä niitä kauneimpia, mutta monella tapaa hyviä kyllä. Jos en olisi kelvannut nuorena, niin en varmana ottaisi vauvakuumeista kolmekymppistä. 

Ainoastaan jos omien lasten saanti olisi todella tärkeää.

M34

"No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa?"

Juuri näin ajattelen minäkin. Olen samasta puusta eli nuoresta saakka naisia ollut, muutaman kanssa seurustellut, kahdesti kihloihin ja kolmannen kanssa naimisiin. Kaikkein kauneimmille naisille en kelvannut tai ehkä olisin kelvannutkaan, mutta oma itsetunto ei silloin riittänyt. Nykyään pääsisin paljon pitemmälle kokemuksen kautta, mutta tuskin niin moni parikymppinen enää lähtisi mukaan kuitenkaan. Joku silti, tiedostan tämän siksi, että työelämässä tulee nuoremmiltakin naisilta flirttiä ja vastakaikua. Pettämään en tosissani lähde, perheellisenä miehenä ja hyvän naisen aviomiehenä, joten ihan teoriapohjalta mutuilen. Jos nuorena en olisi naisille kelvannut niin en todella haluaisi kelvata samoille naisille myöhemminkään vain siksi, että naiset itse ovat vanhempia, ei enää niin nättejä ja joutuvat laskemaan rimaa. Jos avioliittoni kariutuisi niin aika tarkkaan katsoisin minkälaisen naisen kelpuutan toiselle kierrokselle vai kelpuuta ko minkäänlaista. Lapsetkin on jo tehty, oma ura etenee, on harrastuksia ja aikaa, rahaakin omaan elämään riittävästi ja vähään seksiinkin jo tottunut.

Tällaisia pohdintoja lukiessa tulee kyllä naiselle kylmät väreet. Taitaa olla parasta näin nuorena ja nättinä olla uhraamatta aikaansa ja rahaansa jollekin luuserille, jolle ei kelpaisi sitten vanhempana ja rumempana kuitenkaan. Joka pitäisi minua nyt nuorenakin jonakin johon tyydytään ja joka koko ajan haikailisi sen paremman perään. Joka pitäisi minua vanhempana pelkkänä jämänä.

Jos miesten sielunmaisema on todellakin näin kammottava kuin mitä nämä palstamiehet antavat ymmärtää, taidan elää yksin tai siirtyä naisiin.

Jotenkin tuntuu, että missaat koko pointin tuosta. Kyse on siitä, että nainen kokee nuorena olevansa niin hyvä, ettei tarvitse kyseistä miestä edes kahta kertaa vilkaista ja jos se tulee juttelemaan niin lähdetään vaan vetää siitä. Sitten 10-15 vuoden päästä kun väkisinkin ulkonäkö on hieman laskenut eikä enää saakaan ravistella miehiä kimpussa alkaa tämä sama mies kiinnostaa. Mitä miehen pitäisi tästä ajatella kuin että nyt nämä naiset tyytyy minuun kun ei oikein muuta enää saa, biologinen klo tikittää ja tarvitaan elättäjä lapsille ja kulissiavioliitolle. Mies ajattelee, että kun en kelvannut silloin niin en halua nytkään vain siksi, että siinä on kusetettu olo. Miten sellaiseen naiseen voisi luottaa?

Ne missaa tahallaan pointin, jotta pääsee syyttämään miehiä. Kaikkihan on aina ainoastaan miesten vika.

No kenen vika se on ettet saa naista kaksikymppisenä, eikä kolmekymppisenä kelpaa kukaan vaikka saisikin jonkun? Kyllä minä ajattelisin, että se syy on ihan kyseisen henkilön oma. Ei naisilla ole mitään velvollisuutta alkaa olemaan jokaisen vonkaajan kanssa. Sitä paitsi kaikki miehet hinkuu niiden samojen tavoittamattomien naisten pöksyihin. Ei niitä tavikset ja sitoutuminen kiinnosta.

Niinpä. Jos nainen ei löydä kumppania, se on naisen oma vika, mutta jos mies ei löydä kumppania, sekin on naisten vika. Enpä ole nähnyt tällä palstalla yhtäkään aloitusta, jossa valitettaisiin, kun miehille ei kelpaa tavallinen nainen. Naiset valittavat sitä, että heissä itsessään on jotain vikaa tai sitä, että miehet ylipäätään eivät halua parisuhteita. 

Ei tietenkään ole sellaista aloitusta, kun tavisnainen elää nyt historian parasta aikaa. Kysyntä on tapissaan. Tinderissä lihavakin tyttö kirjoittaa profiilissa, että saan niin paljon "moi mitä kuuluu" viestejä, että kirjoita jotain omaperäisempää.

Kerro sitten, miksi nainen ei saisi elää sitä parasta aikaa? 

Tottakai saa"elää" sitä parasta aikaa.

Sillä voi vaan olla yhä useammin seuraamuksia, kun miehet ymmärtää mitä se oikeasti tarkoittaa. Kaikkea ei voi sentään saada, joskus kun kakku syödään, sitä ei enää ole.

Niin, kaikkea ei voi saada. Ehkäpä miestenkin tulisi hyväksyä tämä ja käsitellä pettymyksensä siitä, että "kelpaa vasta kolmikymppisenä"?

Niinhän miehet onkin käsitelleet sitä, ymmärtäneet miten homma toimii. Ja nyt opastaa 19v poikaa joka ei kelpaa naisille, ettei kannata lähteä elättäjäksi kolmekymppiselle. Se oikea suhde, aloitetaan nuorena, tai ei koskaan. Toki 19 vuotiaalla on muutama vuosi vielä aikaa. Toki suhteita voi olla läpi elämän, ei vaan kannata ottaa ase huonoin mahdollinen rooli, mikä miehelle on suhteessa tarjolla. Johon te, jotka mainostatte hänelle menestystä kolmekymmpisenä, kolmekymppisten kanssa, haluatte hänelle.

Jos ei nuorena tavannut ketään joka sinuun rakastui niin onnelliseksi tulee myöhemmin torjumalla ne jotka voisi? Voi opettaa töistä elämään onnellisena yksin sen itsensä kautta eikä vihaamalla muita, viha ei tee ketään onnelliseksi.

Jos ei nuorena...niin onnelliseksi ei tule, parisuhteista. Kaikkein vähiten, kun joku käyttää häntä lompakkona, ei rakasta, ja sitten jättää kun lapset on tarpeeksi isoja. Hetken tietysti näyttelee erilaista, kunnes on myöhäistä perääntyä.

Niin no vieläkin täällä on ollut vain mies joka kertoo ottaneensa jonkun vain jotta saa omat haaveet toteutettua tai sitten olevansa jonkun ihan ok kanssa eli tyytyneensä. Ja lisäksi mies odottaa että nainen elättää itsensä ja lapset ja hoitaa ruuhkavuodet yksin ettei miehen tarvitse osallistua.

Naisten pitää siis varoa tuota sinun mainitsemaan toimintaa eikä miesten.

Vaikuttaa siltä että naiset ovat hyväksikäyttetty osapuoli eli aika kysyä keskustelun mieheltä miksi he ovat suhteessa tai sellaisen haluavat?

Hyvät suomalaiset miehet. Annan teille viisaan neuvon.

Jos haluatte oikeasti itsellenne hyvän vaimon, etsikää se Filippiineiltä. Siellä naiset ovat vielä naisellisia naisia, toisin kuin Suomessa. He kunnioittavat sinua miehenä ja kunnioittavat muitakin ihmisiä, mukaanlukien itsensä. Alueesta riippuen voit löytää todella kauniin ja mukavan naisen, joka todennäköisesti on vielä neitsytkin, koska Filippiinien kulttuurissa kasvojen menettäminen on todella suuri häpeä ja irtosuhteet ovat häpeällisiin asioihin kuuluva juttu. Sopivasti uskonnollinen nainen on oikein hyvä kumppanina. Voit luottaa naiseen täysin ja voit olla varma, että hän pysyy rinnallasi kun rakkautta on molemmin puolin. Heille on kunnia-asia, että suhde voi hyvin.

Naiset siellä eivät ole kuitenkaan alistuvia tossuja, kuten kateelliset ja katkerat suomalaisnaiset valehtelevat, vaan tietenkin he vaativat samanlaista kunnioitusta itseään kohtaan, mitä he antavat toisia kohtaan. He eivät natkuta turhista ja ymmärtävät edelleen, miten erilaisia miehet ja naiset ovat.

Itse kokeilin kymmeniä suomalaisnaisia vain todetakseni, että ei helvetissä tuollaisten kanssa voi perustaa perhettä. Aivan liian epävakaita ja todella itsekkäitä, myöskin tunne-elämältään aivan liian kylmiä parisuhteen osapuoleksi.

Vierailija kirjoitti:

Hyvät suomalaiset miehet. Annan teille viisaan neuvon.

Jos haluatte oikeasti itsellenne hyvän vaimon, etsikää se Filippiineiltä. Siellä naiset ovat vielä naisellisia naisia, toisin kuin Suomessa. He kunnioittavat sinua miehenä ja kunnioittavat muitakin ihmisiä, mukaanlukien itsensä. Alueesta riippuen voit löytää todella kauniin ja mukavan naisen, joka todennäköisesti on vielä neitsytkin, koska Filippiinien kulttuurissa kasvojen menettäminen on todella suuri häpeä ja irtosuhteet ovat häpeällisiin asioihin kuuluva juttu. Sopivasti uskonnollinen nainen on oikein hyvä kumppanina. Voit luottaa naiseen täysin ja voit olla varma, että hän pysyy rinnallasi kun rakkautta on molemmin puolin. Heille on kunnia-asia, että suhde voi hyvin.

Naiset siellä eivät ole kuitenkaan alistuvia tossuja, kuten kateelliset ja katkerat suomalaisnaiset valehtelevat, vaan tietenkin he vaativat samanlaista kunnioitusta itseään kohtaan, mitä he antavat toisia kohtaan. He eivät natkuta turhista ja ymmärtävät edelleen, miten erilaisia miehet ja naiset ovat.

Itse kokeilin kymmeniä suomalaisnaisia vain todetakseni, että ei helvetissä tuollaisten kanssa voi perustaa perhettä. Aivan liian epävakaita ja todella itsekkäitä, myöskin tunne-elämältään aivan liian kylmiä parisuhteen osapuoleksi.

Neuvosi on täysin turha kun täällä ei haluta niitä naisia jotka ovat miehen kanssa ja hyötyvät siitä jotain. Se on suuri HYI etenkin jos mies elättää naista eli nainen ei tienaa rahaa niin paljon että sillä hoitaa lapset ja ruuhkavuodet ilman miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ikäiset tytöt pyörii ns seksisirkuksessa suosittujen miesten kanssa. Siksi se on niin vaikeaa..otan osaa oikeasti.

En kuitenkaan haluaisi tyttöystäväksi ketään seksisirkuksen lorttoa, josta olisi vain vaivaa. M19.

Niin ymmärrän hyvin. Vaihtoehdot on vain vähissä. Toisaalta se tyttöystävän saaminen sinulla on ajankohtaisempaa 10v kuluttua. Silloin oman ikäisesi naiset alkaa etsiä lapsilleen isää. Käytä nämä 10v hyvin. Opiskele, kun uraa, pidä itsestäsi huolta, niin olet silloin kovaa valuuttaa.

No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa? Lapsiluvun täytyttyä on tarjolla korkeintaan sääliseksiä, ja pettämisen todennäköisyys on korkea.

Itelläni on ollut 15 vuotiaasta saakka naisia. Ei ikinä niitä kauneimpia, mutta monella tapaa hyviä kyllä. Jos en olisi kelvannut nuorena, niin en varmana ottaisi vauvakuumeista kolmekymppistä. 

Ainoastaan jos omien lasten saanti olisi todella tärkeää.

M34

"No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa?"

Juuri näin ajattelen minäkin. Olen samasta puusta eli nuoresta saakka naisia ollut, muutaman kanssa seurustellut, kahdesti kihloihin ja kolmannen kanssa naimisiin. Kaikkein kauneimmille naisille en kelvannut tai ehkä olisin kelvannutkaan, mutta oma itsetunto ei silloin riittänyt. Nykyään pääsisin paljon pitemmälle kokemuksen kautta, mutta tuskin niin moni parikymppinen enää lähtisi mukaan kuitenkaan. Joku silti, tiedostan tämän siksi, että työelämässä tulee nuoremmiltakin naisilta flirttiä ja vastakaikua. Pettämään en tosissani lähde, perheellisenä miehenä ja hyvän naisen aviomiehenä, joten ihan teoriapohjalta mutuilen. Jos nuorena en olisi naisille kelvannut niin en todella haluaisi kelvata samoille naisille myöhemminkään vain siksi, että naiset itse ovat vanhempia, ei enää niin nättejä ja joutuvat laskemaan rimaa. Jos avioliittoni kariutuisi niin aika tarkkaan katsoisin minkälaisen naisen kelpuutan toiselle kierrokselle vai kelpuuta ko minkäänlaista. Lapsetkin on jo tehty, oma ura etenee, on harrastuksia ja aikaa, rahaakin omaan elämään riittävästi ja vähään seksiinkin jo tottunut.

Tällaisia pohdintoja lukiessa tulee kyllä naiselle kylmät väreet. Taitaa olla parasta näin nuorena ja nättinä olla uhraamatta aikaansa ja rahaansa jollekin luuserille, jolle ei kelpaisi sitten vanhempana ja rumempana kuitenkaan. Joka pitäisi minua nyt nuorenakin jonakin johon tyydytään ja joka koko ajan haikailisi sen paremman perään. Joka pitäisi minua vanhempana pelkkänä jämänä.

Jos miesten sielunmaisema on todellakin näin kammottava kuin mitä nämä palstamiehet antavat ymmärtää, taidan elää yksin tai siirtyä naisiin.

Jotenkin tuntuu, että missaat koko pointin tuosta. Kyse on siitä, että nainen kokee nuorena olevansa niin hyvä, ettei tarvitse kyseistä miestä edes kahta kertaa vilkaista ja jos se tulee juttelemaan niin lähdetään vaan vetää siitä. Sitten 10-15 vuoden päästä kun väkisinkin ulkonäkö on hieman laskenut eikä enää saakaan ravistella miehiä kimpussa alkaa tämä sama mies kiinnostaa. Mitä miehen pitäisi tästä ajatella kuin että nyt nämä naiset tyytyy minuun kun ei oikein muuta enää saa, biologinen klo tikittää ja tarvitaan elättäjä lapsille ja kulissiavioliitolle. Mies ajattelee, että kun en kelvannut silloin niin en halua nytkään vain siksi, että siinä on kusetettu olo. Miten sellaiseen naiseen voisi luottaa?

Ne missaa tahallaan pointin, jotta pääsee syyttämään miehiä. Kaikkihan on aina ainoastaan miesten vika.

No kenen vika se on ettet saa naista kaksikymppisenä, eikä kolmekymppisenä kelpaa kukaan vaikka saisikin jonkun? Kyllä minä ajattelisin, että se syy on ihan kyseisen henkilön oma. Ei naisilla ole mitään velvollisuutta alkaa olemaan jokaisen vonkaajan kanssa. Sitä paitsi kaikki miehet hinkuu niiden samojen tavoittamattomien naisten pöksyihin. Ei niitä tavikset ja sitoutuminen kiinnosta.

Niinpä. Jos nainen ei löydä kumppania, se on naisen oma vika, mutta jos mies ei löydä kumppania, sekin on naisten vika. Enpä ole nähnyt tällä palstalla yhtäkään aloitusta, jossa valitettaisiin, kun miehille ei kelpaa tavallinen nainen. Naiset valittavat sitä, että heissä itsessään on jotain vikaa tai sitä, että miehet ylipäätään eivät halua parisuhteita. 

Ei tietenkään ole sellaista aloitusta, kun tavisnainen elää nyt historian parasta aikaa. Kysyntä on tapissaan. Tinderissä lihavakin tyttö kirjoittaa profiilissa, että saan niin paljon "moi mitä kuuluu" viestejä, että kirjoita jotain omaperäisempää.

Kerro sitten, miksi nainen ei saisi elää sitä parasta aikaa? 

Tottakai saa"elää" sitä parasta aikaa.

Sillä voi vaan olla yhä useammin seuraamuksia, kun miehet ymmärtää mitä se oikeasti tarkoittaa. Kaikkea ei voi sentään saada, joskus kun kakku syödään, sitä ei enää ole.

Niin, kaikkea ei voi saada. Ehkäpä miestenkin tulisi hyväksyä tämä ja käsitellä pettymyksensä siitä, että "kelpaa vasta kolmikymppisenä"?

Niinhän miehet onkin käsitelleet sitä, ymmärtäneet miten homma toimii. Ja nyt opastaa 19v poikaa joka ei kelpaa naisille, ettei kannata lähteä elättäjäksi kolmekymppiselle. Se oikea suhde, aloitetaan nuorena, tai ei koskaan. Toki 19 vuotiaalla on muutama vuosi vielä aikaa. Toki suhteita voi olla läpi elämän, ei vaan kannata ottaa ase huonoin mahdollinen rooli, mikä miehelle on suhteessa tarjolla. Johon te, jotka mainostatte hänelle menestystä kolmekymmpisenä, kolmekymppisten kanssa, haluatte hänelle.

Siis mitä? Mihin ihmeeseen 30-vuotias nainen kaipaa elättäjää? Eiköhän ne pahimmat golddiggerit etsi ne elättäjänsä nimenomaan nuorena ja ne, jotka elättävät itse itsensä, ovat hankkineet koulutuksen ja työn ilman miestäkin, jos ovat 30 vuotiaaksi pärjänneet yksin. En ymmärrä, miten se on vain elättäjäksi kelpuuttamista, jos ihminen ensin hankkii koulutuksen ja ammatin ennen perheen perustamista. 

Ruuhkavuosiin tietysti. Työhevoseksi ja lompakoksi. Koulutus ja ammatti pitääkin hankkia ensin, mutta siinä samalla ottaa se kumppani, jonka kanssa perhe perustetaan sitten kun on koulutus & ammatti. 

Siis naisellako pelkästään ne ruuhkavuodet on? Mistä se ruuhka muodostuu: työstä, kodinhoidosta, lapsista, vanhenevista vanhemmista. Mikä on miehen rooli tässä ruuhkassa? Haluaisiko mies olla vain vapaamatkustaja, vai mitä on tämä ihmeellinen ininä ja urputus? Minä olin kuvitellut, että ne ruukavuodet ovat ihan molempien vanhempien juttu, mutta ei näköjään.

Tuosta kumppanin hankkimisesta opintojen ohessa: Kuinka moni mies on valmis muuttamaan naisen opintojen/harjoittelujen/alkuaikojen pätkätöiden perässä sinne tänne? Tai vaihtoehtoisesti kuinka moni mies on halukas elämään etäsuhteessa kaikki nämä vuodet ennen perheen perustamista ja ruuhkavuosia? Taitaa olla perinteisesti niin, että nainen on jättänyt oman elämänsä ja seurannut miestä. Enää se ei pojat kuulkaa toimi niin, ja siitähän tämä koko kitinä taitaa juontaa juurensa.

Mies haluaa osallistua täysillä ruuhkavuosiin, naisen kanssa jolle oli rakastaja ensin, monta vuotta. Ja mieluiten naisen parhaimpina vuosina. Kaikkein pahin, on olla vain se elättäjä/työjuhta. Jos myöhästyy paljon, niin tietää että nainen tyytyy, että miehelle on se huonoin rooli varattu. 

Miehelle siis huonoin rooli on nähdä omien lasten syntyvän ja kasvavan. No se selittääkin paljon, miksi syntyvyys on niin alamaissa. En myöskään ymmärrä, mitä nämä naisen parhaimmat vuodet ovat. Itse olen ollut parhaimmillani ja onnellisimmillani 40 täytettyäni. Vielä parikymppisenä olin hyvin epävarma ja huonoitsetuntoinen, yritin kaiken aikaa miellyttää muita ettei kukaan vaan pettyisi minuun. Parisuhdekin parani joka osa-alueella, kun en ollut enää se perässä vedettävä tiskirätti.

Koska ei kiinnosta, ei halua, helpompi/kivempi olla yksin kuin kaksin jne jne

Vierailija kirjoitti:

Hyvät suomalaiset miehet. Annan teille viisaan neuvon.

Jos haluatte oikeasti itsellenne hyvän vaimon, etsikää se Filippiineiltä. Siellä naiset ovat vielä naisellisia naisia, toisin kuin Suomessa. He kunnioittavat sinua miehenä ja kunnioittavat muitakin ihmisiä, mukaanlukien itsensä. Alueesta riippuen voit löytää todella kauniin ja mukavan naisen, joka todennäköisesti on vielä neitsytkin, koska Filippiinien kulttuurissa kasvojen menettäminen on todella suuri häpeä ja irtosuhteet ovat häpeällisiin asioihin kuuluva juttu. Sopivasti uskonnollinen nainen on oikein hyvä kumppanina. Voit luottaa naiseen täysin ja voit olla varma, että hän pysyy rinnallasi kun rakkautta on molemmin puolin. Heille on kunnia-asia, että suhde voi hyvin.

Naiset siellä eivät ole kuitenkaan alistuvia tossuja, kuten kateelliset ja katkerat suomalaisnaiset valehtelevat, vaan tietenkin he vaativat samanlaista kunnioitusta itseään kohtaan, mitä he antavat toisia kohtaan. He eivät natkuta turhista ja ymmärtävät edelleen, miten erilaisia miehet ja naiset ovat.

Itse kokeilin kymmeniä suomalaisnaisia vain todetakseni, että ei helvetissä tuollaisten kanssa voi perustaa perhettä. Aivan liian epävakaita ja todella itsekkäitä, myöskin tunne-elämältään aivan liian kylmiä parisuhteen osapuoleksi.

Eli yritti hyväksi käyttää hyväksi kymmeniä naisia toteuttamaan perhehaaveesi kun sinulla alkoi se pahin vaihe ja sitten kun ne ei suostuneet hait jostain ulkomailta naisen joka on nyt riippuvainen sinusta. Vai asutteko te hänen kotimaassaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ikäiset tytöt pyörii ns seksisirkuksessa suosittujen miesten kanssa. Siksi se on niin vaikeaa..otan osaa oikeasti.

En kuitenkaan haluaisi tyttöystäväksi ketään seksisirkuksen lorttoa, josta olisi vain vaivaa. M19.

Niin ymmärrän hyvin. Vaihtoehdot on vain vähissä. Toisaalta se tyttöystävän saaminen sinulla on ajankohtaisempaa 10v kuluttua. Silloin oman ikäisesi naiset alkaa etsiä lapsilleen isää. Käytä nämä 10v hyvin. Opiskele, kun uraa, pidä itsestäsi huolta, niin olet silloin kovaa valuuttaa.

No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa? Lapsiluvun täytyttyä on tarjolla korkeintaan sääliseksiä, ja pettämisen todennäköisyys on korkea.

Itelläni on ollut 15 vuotiaasta saakka naisia. Ei ikinä niitä kauneimpia, mutta monella tapaa hyviä kyllä. Jos en olisi kelvannut nuorena, niin en varmana ottaisi vauvakuumeista kolmekymppistä. 

Ainoastaan jos omien lasten saanti olisi todella tärkeää.

M34

"No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa?"

Juuri näin ajattelen minäkin. Olen samasta puusta eli nuoresta saakka naisia ollut, muutaman kanssa seurustellut, kahdesti kihloihin ja kolmannen kanssa naimisiin. Kaikkein kauneimmille naisille en kelvannut tai ehkä olisin kelvannutkaan, mutta oma itsetunto ei silloin riittänyt. Nykyään pääsisin paljon pitemmälle kokemuksen kautta, mutta tuskin niin moni parikymppinen enää lähtisi mukaan kuitenkaan. Joku silti, tiedostan tämän siksi, että työelämässä tulee nuoremmiltakin naisilta flirttiä ja vastakaikua. Pettämään en tosissani lähde, perheellisenä miehenä ja hyvän naisen aviomiehenä, joten ihan teoriapohjalta mutuilen. Jos nuorena en olisi naisille kelvannut niin en todella haluaisi kelvata samoille naisille myöhemminkään vain siksi, että naiset itse ovat vanhempia, ei enää niin nättejä ja joutuvat laskemaan rimaa. Jos avioliittoni kariutuisi niin aika tarkkaan katsoisin minkälaisen naisen kelpuutan toiselle kierrokselle vai kelpuuta ko minkäänlaista. Lapsetkin on jo tehty, oma ura etenee, on harrastuksia ja aikaa, rahaakin omaan elämään riittävästi ja vähään seksiinkin jo tottunut.

Tällaisia pohdintoja lukiessa tulee kyllä naiselle kylmät väreet. Taitaa olla parasta näin nuorena ja nättinä olla uhraamatta aikaansa ja rahaansa jollekin luuserille, jolle ei kelpaisi sitten vanhempana ja rumempana kuitenkaan. Joka pitäisi minua nyt nuorenakin jonakin johon tyydytään ja joka koko ajan haikailisi sen paremman perään. Joka pitäisi minua vanhempana pelkkänä jämänä.

Jos miesten sielunmaisema on todellakin näin kammottava kuin mitä nämä palstamiehet antavat ymmärtää, taidan elää yksin tai siirtyä naisiin.

Jotenkin tuntuu, että missaat koko pointin tuosta. Kyse on siitä, että nainen kokee nuorena olevansa niin hyvä, ettei tarvitse kyseistä miestä edes kahta kertaa vilkaista ja jos se tulee juttelemaan niin lähdetään vaan vetää siitä. Sitten 10-15 vuoden päästä kun väkisinkin ulkonäkö on hieman laskenut eikä enää saakaan ravistella miehiä kimpussa alkaa tämä sama mies kiinnostaa. Mitä miehen pitäisi tästä ajatella kuin että nyt nämä naiset tyytyy minuun kun ei oikein muuta enää saa, biologinen klo tikittää ja tarvitaan elättäjä lapsille ja kulissiavioliitolle. Mies ajattelee, että kun en kelvannut silloin niin en halua nytkään vain siksi, että siinä on kusetettu olo. Miten sellaiseen naiseen voisi luottaa?

Ne missaa tahallaan pointin, jotta pääsee syyttämään miehiä. Kaikkihan on aina ainoastaan miesten vika.

No kenen vika se on ettet saa naista kaksikymppisenä, eikä kolmekymppisenä kelpaa kukaan vaikka saisikin jonkun? Kyllä minä ajattelisin, että se syy on ihan kyseisen henkilön oma. Ei naisilla ole mitään velvollisuutta alkaa olemaan jokaisen vonkaajan kanssa. Sitä paitsi kaikki miehet hinkuu niiden samojen tavoittamattomien naisten pöksyihin. Ei niitä tavikset ja sitoutuminen kiinnosta.

Niinpä. Jos nainen ei löydä kumppania, se on naisen oma vika, mutta jos mies ei löydä kumppania, sekin on naisten vika. Enpä ole nähnyt tällä palstalla yhtäkään aloitusta, jossa valitettaisiin, kun miehille ei kelpaa tavallinen nainen. Naiset valittavat sitä, että heissä itsessään on jotain vikaa tai sitä, että miehet ylipäätään eivät halua parisuhteita. 

Ei tietenkään ole sellaista aloitusta, kun tavisnainen elää nyt historian parasta aikaa. Kysyntä on tapissaan. Tinderissä lihavakin tyttö kirjoittaa profiilissa, että saan niin paljon "moi mitä kuuluu" viestejä, että kirjoita jotain omaperäisempää.

Kerro sitten, miksi nainen ei saisi elää sitä parasta aikaa? 

Tottakai saa"elää" sitä parasta aikaa.

Sillä voi vaan olla yhä useammin seuraamuksia, kun miehet ymmärtää mitä se oikeasti tarkoittaa. Kaikkea ei voi sentään saada, joskus kun kakku syödään, sitä ei enää ole.

Niin, kaikkea ei voi saada. Ehkäpä miestenkin tulisi hyväksyä tämä ja käsitellä pettymyksensä siitä, että "kelpaa vasta kolmikymppisenä"?

Niinhän miehet onkin käsitelleet sitä, ymmärtäneet miten homma toimii. Ja nyt opastaa 19v poikaa joka ei kelpaa naisille, ettei kannata lähteä elättäjäksi kolmekymppiselle. Se oikea suhde, aloitetaan nuorena, tai ei koskaan. Toki 19 vuotiaalla on muutama vuosi vielä aikaa. Toki suhteita voi olla läpi elämän, ei vaan kannata ottaa ase huonoin mahdollinen rooli, mikä miehelle on suhteessa tarjolla. Johon te, jotka mainostatte hänelle menestystä kolmekymmpisenä, kolmekymppisten kanssa, haluatte hänelle.

Siis mitä? Mihin ihmeeseen 30-vuotias nainen kaipaa elättäjää? Eiköhän ne pahimmat golddiggerit etsi ne elättäjänsä nimenomaan nuorena ja ne, jotka elättävät itse itsensä, ovat hankkineet koulutuksen ja työn ilman miestäkin, jos ovat 30 vuotiaaksi pärjänneet yksin. En ymmärrä, miten se on vain elättäjäksi kelpuuttamista, jos ihminen ensin hankkii koulutuksen ja ammatin ennen perheen perustamista. 

Ruuhkavuosiin tietysti. Työhevoseksi ja lompakoksi. Koulutus ja ammatti pitääkin hankkia ensin, mutta siinä samalla ottaa se kumppani, jonka kanssa perhe perustetaan sitten kun on koulutus & ammatti. 

Siis naisellako pelkästään ne ruuhkavuodet on? Mistä se ruuhka muodostuu: työstä, kodinhoidosta, lapsista, vanhenevista vanhemmista. Mikä on miehen rooli tässä ruuhkassa? Haluaisiko mies olla vain vapaamatkustaja, vai mitä on tämä ihmeellinen ininä ja urputus? Minä olin kuvitellut, että ne ruukavuodet ovat ihan molempien vanhempien juttu, mutta ei näköjään.

Tuosta kumppanin hankkimisesta opintojen ohessa: Kuinka moni mies on valmis muuttamaan naisen opintojen/harjoittelujen/alkuaikojen pätkätöiden perässä sinne tänne? Tai vaihtoehtoisesti kuinka moni mies on halukas elämään etäsuhteessa kaikki nämä vuodet ennen perheen perustamista ja ruuhkavuosia? Taitaa olla perinteisesti niin, että nainen on jättänyt oman elämänsä ja seurannut miestä. Enää se ei pojat kuulkaa toimi niin, ja siitähän tämä koko kitinä taitaa juontaa juurensa.

Mies haluaa osallistua täysillä ruuhkavuosiin, naisen kanssa jolle oli rakastaja ensin, monta vuotta. Ja mieluiten naisen parhaimpina vuosina. Kaikkein pahin, on olla vain se elättäjä/työjuhta. Jos myöhästyy paljon, niin tietää että nainen tyytyy, että miehelle on se huonoin rooli varattu. 

No miksi nuoret miehet eivät sitten ole? Miksi suhde loppuu, kun nainen saa opiskelu- tai työpaikan toiselta puolelta Suomea tai ulkomailta? Miksi mies ei muuta mukana tai edes jaksa pysyä uskollisena etäsuhteessa? Vähän vaikea väkisin roikottaa mukanaan rakastajaa. 

Tunsin nuorena kaksi poikaa joilla oli etäsuhde. Molemmat pettivät kun pillu oli tärkeämpi kuin tyttöystävä. En ikinä alkaisi etäsuhteeseen.

Valitettavan usein näin. Nuorten miesten "rakkaus" on vielä jalkojen välissä eikä sydämessä, joten ei heistä edes ole monivuotiseksi rakastajaksi nuorelle naiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvät suomalaiset miehet. Annan teille viisaan neuvon.

Jos haluatte oikeasti itsellenne hyvän vaimon, etsikää se Filippiineiltä. Siellä naiset ovat vielä naisellisia naisia, toisin kuin Suomessa. He kunnioittavat sinua miehenä ja kunnioittavat muitakin ihmisiä, mukaanlukien itsensä. Alueesta riippuen voit löytää todella kauniin ja mukavan naisen, joka todennäköisesti on vielä neitsytkin, koska Filippiinien kulttuurissa kasvojen menettäminen on todella suuri häpeä ja irtosuhteet ovat häpeällisiin asioihin kuuluva juttu. Sopivasti uskonnollinen nainen on oikein hyvä kumppanina. Voit luottaa naiseen täysin ja voit olla varma, että hän pysyy rinnallasi kun rakkautta on molemmin puolin. Heille on kunnia-asia, että suhde voi hyvin.

Naiset siellä eivät ole kuitenkaan alistuvia tossuja, kuten kateelliset ja katkerat suomalaisnaiset valehtelevat, vaan tietenkin he vaativat samanlaista kunnioitusta itseään kohtaan, mitä he antavat toisia kohtaan. He eivät natkuta turhista ja ymmärtävät edelleen, miten erilaisia miehet ja naiset ovat.

Itse kokeilin kymmeniä suomalaisnaisia vain todetakseni, että ei helvetissä tuollaisten kanssa voi perustaa perhettä. Aivan liian epävakaita ja todella itsekkäitä, myöskin tunne-elämältään aivan liian kylmiä parisuhteen osapuoleksi.

Sadannen kerran: kiva, kun sinulla on ihana vaimo. Voit kehua vaimoasi maailman tappiin, mutta älä joka viestiin kerro, miten huonoja suomalaiset naiset ovat. Se saa sinut tuntumaan katkeralta ja siltä, että vaimosi ei todellakaan ollut mikään ykkösvaihtoehto. Vaimosi ei myöskään arvosta sitä, että sinulla on huono moraali.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä16049 kirjoitti:

Eiköhän se ole naisille vielä vaikeampaa, kun nuoria miehiä harvemmin sitoutuminen kiinnostaa. Se reikä niitä enemmän houkuttaa.

Ainakin tuossa apn iässä. Aika nopesti loppui treffeillä käyminen kun selvisi mitä ne kaikki miehet sieltä hakee.

Lopulta tapasin onneksi sen joka osasi kohdata minut ihmisenä ja yksilönä. Olin muuten yli 25 eli ei meillä taidakaan olla oikeaa suhdetta.

Niinpä. Harva edes kohtaa ihmisenä vaan pelkkänä panona. Oksettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ikäiset tytöt pyörii ns seksisirkuksessa suosittujen miesten kanssa. Siksi se on niin vaikeaa..otan osaa oikeasti.

En kuitenkaan haluaisi tyttöystäväksi ketään seksisirkuksen lorttoa, josta olisi vain vaivaa. M19.

Niin ymmärrän hyvin. Vaihtoehdot on vain vähissä. Toisaalta se tyttöystävän saaminen sinulla on ajankohtaisempaa 10v kuluttua. Silloin oman ikäisesi naiset alkaa etsiä lapsilleen isää. Käytä nämä 10v hyvin. Opiskele, kun uraa, pidä itsestäsi huolta, niin olet silloin kovaa valuuttaa.

No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa? Lapsiluvun täytyttyä on tarjolla korkeintaan sääliseksiä, ja pettämisen todennäköisyys on korkea.

Itelläni on ollut 15 vuotiaasta saakka naisia. Ei ikinä niitä kauneimpia, mutta monella tapaa hyviä kyllä. Jos en olisi kelvannut nuorena, niin en varmana ottaisi vauvakuumeista kolmekymppistä. 

Ainoastaan jos omien lasten saanti olisi todella tärkeää.

M34

"No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa?"

Juuri näin ajattelen minäkin. Olen samasta puusta eli nuoresta saakka naisia ollut, muutaman kanssa seurustellut, kahdesti kihloihin ja kolmannen kanssa naimisiin. Kaikkein kauneimmille naisille en kelvannut tai ehkä olisin kelvannutkaan, mutta oma itsetunto ei silloin riittänyt. Nykyään pääsisin paljon pitemmälle kokemuksen kautta, mutta tuskin niin moni parikymppinen enää lähtisi mukaan kuitenkaan. Joku silti, tiedostan tämän siksi, että työelämässä tulee nuoremmiltakin naisilta flirttiä ja vastakaikua. Pettämään en tosissani lähde, perheellisenä miehenä ja hyvän naisen aviomiehenä, joten ihan teoriapohjalta mutuilen. Jos nuorena en olisi naisille kelvannut niin en todella haluaisi kelvata samoille naisille myöhemminkään vain siksi, että naiset itse ovat vanhempia, ei enää niin nättejä ja joutuvat laskemaan rimaa. Jos avioliittoni kariutuisi niin aika tarkkaan katsoisin minkälaisen naisen kelpuutan toiselle kierrokselle vai kelpuuta ko minkäänlaista. Lapsetkin on jo tehty, oma ura etenee, on harrastuksia ja aikaa, rahaakin omaan elämään riittävästi ja vähään seksiinkin jo tottunut.

Tällaisia pohdintoja lukiessa tulee kyllä naiselle kylmät väreet. Taitaa olla parasta näin nuorena ja nättinä olla uhraamatta aikaansa ja rahaansa jollekin luuserille, jolle ei kelpaisi sitten vanhempana ja rumempana kuitenkaan. Joka pitäisi minua nyt nuorenakin jonakin johon tyydytään ja joka koko ajan haikailisi sen paremman perään. Joka pitäisi minua vanhempana pelkkänä jämänä.

Jos miesten sielunmaisema on todellakin näin kammottava kuin mitä nämä palstamiehet antavat ymmärtää, taidan elää yksin tai siirtyä naisiin.

Jotenkin tuntuu, että missaat koko pointin tuosta. Kyse on siitä, että nainen kokee nuorena olevansa niin hyvä, ettei tarvitse kyseistä miestä edes kahta kertaa vilkaista ja jos se tulee juttelemaan niin lähdetään vaan vetää siitä. Sitten 10-15 vuoden päästä kun väkisinkin ulkonäkö on hieman laskenut eikä enää saakaan ravistella miehiä kimpussa alkaa tämä sama mies kiinnostaa. Mitä miehen pitäisi tästä ajatella kuin että nyt nämä naiset tyytyy minuun kun ei oikein muuta enää saa, biologinen klo tikittää ja tarvitaan elättäjä lapsille ja kulissiavioliitolle. Mies ajattelee, että kun en kelvannut silloin niin en halua nytkään vain siksi, että siinä on kusetettu olo. Miten sellaiseen naiseen voisi luottaa?

Ne missaa tahallaan pointin, jotta pääsee syyttämään miehiä. Kaikkihan on aina ainoastaan miesten vika.

No kenen vika se on ettet saa naista kaksikymppisenä, eikä kolmekymppisenä kelpaa kukaan vaikka saisikin jonkun? Kyllä minä ajattelisin, että se syy on ihan kyseisen henkilön oma. Ei naisilla ole mitään velvollisuutta alkaa olemaan jokaisen vonkaajan kanssa. Sitä paitsi kaikki miehet hinkuu niiden samojen tavoittamattomien naisten pöksyihin. Ei niitä tavikset ja sitoutuminen kiinnosta.

Niinpä. Jos nainen ei löydä kumppania, se on naisen oma vika, mutta jos mies ei löydä kumppania, sekin on naisten vika. Enpä ole nähnyt tällä palstalla yhtäkään aloitusta, jossa valitettaisiin, kun miehille ei kelpaa tavallinen nainen. Naiset valittavat sitä, että heissä itsessään on jotain vikaa tai sitä, että miehet ylipäätään eivät halua parisuhteita. 

Ei tietenkään ole sellaista aloitusta, kun tavisnainen elää nyt historian parasta aikaa. Kysyntä on tapissaan. Tinderissä lihavakin tyttö kirjoittaa profiilissa, että saan niin paljon "moi mitä kuuluu" viestejä, että kirjoita jotain omaperäisempää.

Kerro sitten, miksi nainen ei saisi elää sitä parasta aikaa? 

Tottakai saa"elää" sitä parasta aikaa.

Sillä voi vaan olla yhä useammin seuraamuksia, kun miehet ymmärtää mitä se oikeasti tarkoittaa. Kaikkea ei voi sentään saada, joskus kun kakku syödään, sitä ei enää ole.

Niin, kaikkea ei voi saada. Ehkäpä miestenkin tulisi hyväksyä tämä ja käsitellä pettymyksensä siitä, että "kelpaa vasta kolmikymppisenä"?

Niinhän miehet onkin käsitelleet sitä, ymmärtäneet miten homma toimii. Ja nyt opastaa 19v poikaa joka ei kelpaa naisille, ettei kannata lähteä elättäjäksi kolmekymppiselle. Se oikea suhde, aloitetaan nuorena, tai ei koskaan. Toki 19 vuotiaalla on muutama vuosi vielä aikaa. Toki suhteita voi olla läpi elämän, ei vaan kannata ottaa ase huonoin mahdollinen rooli, mikä miehelle on suhteessa tarjolla. Johon te, jotka mainostatte hänelle menestystä kolmekymmpisenä, kolmekymppisten kanssa, haluatte hänelle.

Siis mitä? Mihin ihmeeseen 30-vuotias nainen kaipaa elättäjää? Eiköhän ne pahimmat golddiggerit etsi ne elättäjänsä nimenomaan nuorena ja ne, jotka elättävät itse itsensä, ovat hankkineet koulutuksen ja työn ilman miestäkin, jos ovat 30 vuotiaaksi pärjänneet yksin. En ymmärrä, miten se on vain elättäjäksi kelpuuttamista, jos ihminen ensin hankkii koulutuksen ja ammatin ennen perheen perustamista. 

Ruuhkavuosiin tietysti. Työhevoseksi ja lompakoksi. Koulutus ja ammatti pitääkin hankkia ensin, mutta siinä samalla ottaa se kumppani, jonka kanssa perhe perustetaan sitten kun on koulutus & ammatti. 

Siis naisellako pelkästään ne ruuhkavuodet on? Mistä se ruuhka muodostuu: työstä, kodinhoidosta, lapsista, vanhenevista vanhemmista. Mikä on miehen rooli tässä ruuhkassa? Haluaisiko mies olla vain vapaamatkustaja, vai mitä on tämä ihmeellinen ininä ja urputus? Minä olin kuvitellut, että ne ruukavuodet ovat ihan molempien vanhempien juttu, mutta ei näköjään.

Tuosta kumppanin hankkimisesta opintojen ohessa: Kuinka moni mies on valmis muuttamaan naisen opintojen/harjoittelujen/alkuaikojen pätkätöiden perässä sinne tänne? Tai vaihtoehtoisesti kuinka moni mies on halukas elämään etäsuhteessa kaikki nämä vuodet ennen perheen perustamista ja ruuhkavuosia? Taitaa olla perinteisesti niin, että nainen on jättänyt oman elämänsä ja seurannut miestä. Enää se ei pojat kuulkaa toimi niin, ja siitähän tämä koko kitinä taitaa juontaa juurensa.

Mies haluaa osallistua täysillä ruuhkavuosiin, naisen kanssa jolle oli rakastaja ensin, monta vuotta. Ja mieluiten naisen parhaimpina vuosina. Kaikkein pahin, on olla vain se elättäjä/työjuhta. Jos myöhästyy paljon, niin tietää että nainen tyytyy, että miehelle on se huonoin rooli varattu. 

Miehelle siis huonoin rooli on nähdä omien lasten syntyvän ja kasvavan. No se selittääkin paljon, miksi syntyvyys on niin alamaissa. En myöskään ymmärrä, mitä nämä naisen parhaimmat vuodet ovat. Itse olen ollut parhaimmillani ja onnellisimmillani 40 täytettyäni. Vielä parikymppisenä olin hyvin epävarma ja huonoitsetuntoinen, yritin kaiken aikaa miellyttää muita ettei kukaan vaan pettyisi minuun. Parisuhdekin parani joka osa-alueella, kun en ollut enää se perässä vedettävä tiskirätti.

Kerrottakoon naisille ettei kaikki miehet ole tuollaisia. Osa haluaa rakkautta ja rakastaa lapsiaan ja haluaa olla osa heidän elämäänsä.

Nyt vaan pitää osata erottaa ne näitä toisista miehistä. Veikkaan ettei vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ikäiset tytöt pyörii ns seksisirkuksessa suosittujen miesten kanssa. Siksi se on niin vaikeaa..otan osaa oikeasti.

En kuitenkaan haluaisi tyttöystäväksi ketään seksisirkuksen lorttoa, josta olisi vain vaivaa. M19.

Niin ymmärrän hyvin. Vaihtoehdot on vain vähissä. Toisaalta se tyttöystävän saaminen sinulla on ajankohtaisempaa 10v kuluttua. Silloin oman ikäisesi naiset alkaa etsiä lapsilleen isää. Käytä nämä 10v hyvin. Opiskele, kun uraa, pidä itsestäsi huolta, niin olet silloin kovaa valuuttaa.

No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa? Lapsiluvun täytyttyä on tarjolla korkeintaan sääliseksiä, ja pettämisen todennäköisyys on korkea.

Itelläni on ollut 15 vuotiaasta saakka naisia. Ei ikinä niitä kauneimpia, mutta monella tapaa hyviä kyllä. Jos en olisi kelvannut nuorena, niin en varmana ottaisi vauvakuumeista kolmekymppistä. 

Ainoastaan jos omien lasten saanti olisi todella tärkeää.

M34

"No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa?"

Juuri näin ajattelen minäkin. Olen samasta puusta eli nuoresta saakka naisia ollut, muutaman kanssa seurustellut, kahdesti kihloihin ja kolmannen kanssa naimisiin. Kaikkein kauneimmille naisille en kelvannut tai ehkä olisin kelvannutkaan, mutta oma itsetunto ei silloin riittänyt. Nykyään pääsisin paljon pitemmälle kokemuksen kautta, mutta tuskin niin moni parikymppinen enää lähtisi mukaan kuitenkaan. Joku silti, tiedostan tämän siksi, että työelämässä tulee nuoremmiltakin naisilta flirttiä ja vastakaikua. Pettämään en tosissani lähde, perheellisenä miehenä ja hyvän naisen aviomiehenä, joten ihan teoriapohjalta mutuilen. Jos nuorena en olisi naisille kelvannut niin en todella haluaisi kelvata samoille naisille myöhemminkään vain siksi, että naiset itse ovat vanhempia, ei enää niin nättejä ja joutuvat laskemaan rimaa. Jos avioliittoni kariutuisi niin aika tarkkaan katsoisin minkälaisen naisen kelpuutan toiselle kierrokselle vai kelpuuta ko minkäänlaista. Lapsetkin on jo tehty, oma ura etenee, on harrastuksia ja aikaa, rahaakin omaan elämään riittävästi ja vähään seksiinkin jo tottunut.

Tällaisia pohdintoja lukiessa tulee kyllä naiselle kylmät väreet. Taitaa olla parasta näin nuorena ja nättinä olla uhraamatta aikaansa ja rahaansa jollekin luuserille, jolle ei kelpaisi sitten vanhempana ja rumempana kuitenkaan. Joka pitäisi minua nyt nuorenakin jonakin johon tyydytään ja joka koko ajan haikailisi sen paremman perään. Joka pitäisi minua vanhempana pelkkänä jämänä.

Jos miesten sielunmaisema on todellakin näin kammottava kuin mitä nämä palstamiehet antavat ymmärtää, taidan elää yksin tai siirtyä naisiin.

Jotenkin tuntuu, että missaat koko pointin tuosta. Kyse on siitä, että nainen kokee nuorena olevansa niin hyvä, ettei tarvitse kyseistä miestä edes kahta kertaa vilkaista ja jos se tulee juttelemaan niin lähdetään vaan vetää siitä. Sitten 10-15 vuoden päästä kun väkisinkin ulkonäkö on hieman laskenut eikä enää saakaan ravistella miehiä kimpussa alkaa tämä sama mies kiinnostaa. Mitä miehen pitäisi tästä ajatella kuin että nyt nämä naiset tyytyy minuun kun ei oikein muuta enää saa, biologinen klo tikittää ja tarvitaan elättäjä lapsille ja kulissiavioliitolle. Mies ajattelee, että kun en kelvannut silloin niin en halua nytkään vain siksi, että siinä on kusetettu olo. Miten sellaiseen naiseen voisi luottaa?

Ne missaa tahallaan pointin, jotta pääsee syyttämään miehiä. Kaikkihan on aina ainoastaan miesten vika.

No kenen vika se on ettet saa naista kaksikymppisenä, eikä kolmekymppisenä kelpaa kukaan vaikka saisikin jonkun? Kyllä minä ajattelisin, että se syy on ihan kyseisen henkilön oma. Ei naisilla ole mitään velvollisuutta alkaa olemaan jokaisen vonkaajan kanssa. Sitä paitsi kaikki miehet hinkuu niiden samojen tavoittamattomien naisten pöksyihin. Ei niitä tavikset ja sitoutuminen kiinnosta.

Niinpä. Jos nainen ei löydä kumppania, se on naisen oma vika, mutta jos mies ei löydä kumppania, sekin on naisten vika. Enpä ole nähnyt tällä palstalla yhtäkään aloitusta, jossa valitettaisiin, kun miehille ei kelpaa tavallinen nainen. Naiset valittavat sitä, että heissä itsessään on jotain vikaa tai sitä, että miehet ylipäätään eivät halua parisuhteita. 

Ei tietenkään ole sellaista aloitusta, kun tavisnainen elää nyt historian parasta aikaa. Kysyntä on tapissaan. Tinderissä lihavakin tyttö kirjoittaa profiilissa, että saan niin paljon "moi mitä kuuluu" viestejä, että kirjoita jotain omaperäisempää.

Kerro sitten, miksi nainen ei saisi elää sitä parasta aikaa? 

Tottakai saa"elää" sitä parasta aikaa.

Sillä voi vaan olla yhä useammin seuraamuksia, kun miehet ymmärtää mitä se oikeasti tarkoittaa. Kaikkea ei voi sentään saada, joskus kun kakku syödään, sitä ei enää ole.

Niin, kaikkea ei voi saada. Ehkäpä miestenkin tulisi hyväksyä tämä ja käsitellä pettymyksensä siitä, että "kelpaa vasta kolmikymppisenä"?

Niinhän miehet onkin käsitelleet sitä, ymmärtäneet miten homma toimii. Ja nyt opastaa 19v poikaa joka ei kelpaa naisille, ettei kannata lähteä elättäjäksi kolmekymppiselle. Se oikea suhde, aloitetaan nuorena, tai ei koskaan. Toki 19 vuotiaalla on muutama vuosi vielä aikaa. Toki suhteita voi olla läpi elämän, ei vaan kannata ottaa ase huonoin mahdollinen rooli, mikä miehelle on suhteessa tarjolla. Johon te, jotka mainostatte hänelle menestystä kolmekymmpisenä, kolmekymppisten kanssa, haluatte hänelle.

Eli viestisi 19-vuotiaalle pojalle on, että ellei hän saa naista pian, hän tulee jäämään/hänen kannattaa jäädä loppuelämäkseen yksin? Wow!

No jaa. Ainakin unohtaa haaveet siitä hehkutetusta oikeasta, ihmisestä ja suhteesta. Myöhemminkin voi toki olla erilaisia suhteita, mutta niissä pitää olla tarkkana mitä antaa ja mitä saa. Pitää varoa loukkuja, etenkin niitä jotka sitoo pariksikymmeneksi vuodeksi. Eikä kannata siinä vaiheessa enää luottaa toiseen, eikä tulevaisuuteen.

Homma pitää hoitaa alle kolmekymppisenä, tai sitten oppia kantapään kautta, mitä oikeasti olet naiselle.

Aloittaja tapaa kolmekymppisenä tosi kivan tuntuisen ja hänestä kiinnostuneen naisen, joka on ikävä kyllä samaa ikäluokkaa. Sen sijaan, että aloittaisi parisuhteen naisen kanssa, mies muistaa sinun sanat ja kieltäytyy naisen seurasta. Sitten mies pohtii seuraavat 60 vuotta, että olisi sittenkin pitänyt uskaltaa, kun elämä on tullut elettyä yksin. Siis todella hyvä neuvo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ikäiset tytöt pyörii ns seksisirkuksessa suosittujen miesten kanssa. Siksi se on niin vaikeaa..otan osaa oikeasti.

En kuitenkaan haluaisi tyttöystäväksi ketään seksisirkuksen lorttoa, josta olisi vain vaivaa. M19.

Niin ymmärrän hyvin. Vaihtoehdot on vain vähissä. Toisaalta se tyttöystävän saaminen sinulla on ajankohtaisempaa 10v kuluttua. Silloin oman ikäisesi naiset alkaa etsiä lapsilleen isää. Käytä nämä 10v hyvin. Opiskele, kun uraa, pidä itsestäsi huolta, niin olet silloin kovaa valuuttaa.

No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa? Lapsiluvun täytyttyä on tarjolla korkeintaan sääliseksiä, ja pettämisen todennäköisyys on korkea.

Itelläni on ollut 15 vuotiaasta saakka naisia. Ei ikinä niitä kauneimpia, mutta monella tapaa hyviä kyllä. Jos en olisi kelvannut nuorena, niin en varmana ottaisi vauvakuumeista kolmekymppistä. 

Ainoastaan jos omien lasten saanti olisi todella tärkeää.

M34

"No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa?"

Juuri näin ajattelen minäkin. Olen samasta puusta eli nuoresta saakka naisia ollut, muutaman kanssa seurustellut, kahdesti kihloihin ja kolmannen kanssa naimisiin. Kaikkein kauneimmille naisille en kelvannut tai ehkä olisin kelvannutkaan, mutta oma itsetunto ei silloin riittänyt. Nykyään pääsisin paljon pitemmälle kokemuksen kautta, mutta tuskin niin moni parikymppinen enää lähtisi mukaan kuitenkaan. Joku silti, tiedostan tämän siksi, että työelämässä tulee nuoremmiltakin naisilta flirttiä ja vastakaikua. Pettämään en tosissani lähde, perheellisenä miehenä ja hyvän naisen aviomiehenä, joten ihan teoriapohjalta mutuilen. Jos nuorena en olisi naisille kelvannut niin en todella haluaisi kelvata samoille naisille myöhemminkään vain siksi, että naiset itse ovat vanhempia, ei enää niin nättejä ja joutuvat laskemaan rimaa. Jos avioliittoni kariutuisi niin aika tarkkaan katsoisin minkälaisen naisen kelpuutan toiselle kierrokselle vai kelpuuta ko minkäänlaista. Lapsetkin on jo tehty, oma ura etenee, on harrastuksia ja aikaa, rahaakin omaan elämään riittävästi ja vähään seksiinkin jo tottunut.

Tällaisia pohdintoja lukiessa tulee kyllä naiselle kylmät väreet. Taitaa olla parasta näin nuorena ja nättinä olla uhraamatta aikaansa ja rahaansa jollekin luuserille, jolle ei kelpaisi sitten vanhempana ja rumempana kuitenkaan. Joka pitäisi minua nyt nuorenakin jonakin johon tyydytään ja joka koko ajan haikailisi sen paremman perään. Joka pitäisi minua vanhempana pelkkänä jämänä.

Jos miesten sielunmaisema on todellakin näin kammottava kuin mitä nämä palstamiehet antavat ymmärtää, taidan elää yksin tai siirtyä naisiin.

Jotenkin tuntuu, että missaat koko pointin tuosta. Kyse on siitä, että nainen kokee nuorena olevansa niin hyvä, ettei tarvitse kyseistä miestä edes kahta kertaa vilkaista ja jos se tulee juttelemaan niin lähdetään vaan vetää siitä. Sitten 10-15 vuoden päästä kun väkisinkin ulkonäkö on hieman laskenut eikä enää saakaan ravistella miehiä kimpussa alkaa tämä sama mies kiinnostaa. Mitä miehen pitäisi tästä ajatella kuin että nyt nämä naiset tyytyy minuun kun ei oikein muuta enää saa, biologinen klo tikittää ja tarvitaan elättäjä lapsille ja kulissiavioliitolle. Mies ajattelee, että kun en kelvannut silloin niin en halua nytkään vain siksi, että siinä on kusetettu olo. Miten sellaiseen naiseen voisi luottaa?

Ne missaa tahallaan pointin, jotta pääsee syyttämään miehiä. Kaikkihan on aina ainoastaan miesten vika.

No kenen vika se on ettet saa naista kaksikymppisenä, eikä kolmekymppisenä kelpaa kukaan vaikka saisikin jonkun? Kyllä minä ajattelisin, että se syy on ihan kyseisen henkilön oma. Ei naisilla ole mitään velvollisuutta alkaa olemaan jokaisen vonkaajan kanssa. Sitä paitsi kaikki miehet hinkuu niiden samojen tavoittamattomien naisten pöksyihin. Ei niitä tavikset ja sitoutuminen kiinnosta.

Niinpä. Jos nainen ei löydä kumppania, se on naisen oma vika, mutta jos mies ei löydä kumppania, sekin on naisten vika. Enpä ole nähnyt tällä palstalla yhtäkään aloitusta, jossa valitettaisiin, kun miehille ei kelpaa tavallinen nainen. Naiset valittavat sitä, että heissä itsessään on jotain vikaa tai sitä, että miehet ylipäätään eivät halua parisuhteita. 

Ei tietenkään ole sellaista aloitusta, kun tavisnainen elää nyt historian parasta aikaa. Kysyntä on tapissaan. Tinderissä lihavakin tyttö kirjoittaa profiilissa, että saan niin paljon "moi mitä kuuluu" viestejä, että kirjoita jotain omaperäisempää.

Kerro sitten, miksi nainen ei saisi elää sitä parasta aikaa? 

Tottakai saa"elää" sitä parasta aikaa.

Sillä voi vaan olla yhä useammin seuraamuksia, kun miehet ymmärtää mitä se oikeasti tarkoittaa. Kaikkea ei voi sentään saada, joskus kun kakku syödään, sitä ei enää ole.

Niin, kaikkea ei voi saada. Ehkäpä miestenkin tulisi hyväksyä tämä ja käsitellä pettymyksensä siitä, että "kelpaa vasta kolmikymppisenä"?

Niinhän miehet onkin käsitelleet sitä, ymmärtäneet miten homma toimii. Ja nyt opastaa 19v poikaa joka ei kelpaa naisille, ettei kannata lähteä elättäjäksi kolmekymppiselle. Se oikea suhde, aloitetaan nuorena, tai ei koskaan. Toki 19 vuotiaalla on muutama vuosi vielä aikaa. Toki suhteita voi olla läpi elämän, ei vaan kannata ottaa ase huonoin mahdollinen rooli, mikä miehelle on suhteessa tarjolla. Johon te, jotka mainostatte hänelle menestystä kolmekymmpisenä, kolmekymppisten kanssa, haluatte hänelle.

Siis mitä? Mihin ihmeeseen 30-vuotias nainen kaipaa elättäjää? Eiköhän ne pahimmat golddiggerit etsi ne elättäjänsä nimenomaan nuorena ja ne, jotka elättävät itse itsensä, ovat hankkineet koulutuksen ja työn ilman miestäkin, jos ovat 30 vuotiaaksi pärjänneet yksin. En ymmärrä, miten se on vain elättäjäksi kelpuuttamista, jos ihminen ensin hankkii koulutuksen ja ammatin ennen perheen perustamista. 

Ruuhkavuosiin tietysti. Työhevoseksi ja lompakoksi. Koulutus ja ammatti pitääkin hankkia ensin, mutta siinä samalla ottaa se kumppani, jonka kanssa perhe perustetaan sitten kun on koulutus & ammatti. 

Siis naisellako pelkästään ne ruuhkavuodet on? Mistä se ruuhka muodostuu: työstä, kodinhoidosta, lapsista, vanhenevista vanhemmista. Mikä on miehen rooli tässä ruuhkassa? Haluaisiko mies olla vain vapaamatkustaja, vai mitä on tämä ihmeellinen ininä ja urputus? Minä olin kuvitellut, että ne ruukavuodet ovat ihan molempien vanhempien juttu, mutta ei näköjään.

Tuosta kumppanin hankkimisesta opintojen ohessa: Kuinka moni mies on valmis muuttamaan naisen opintojen/harjoittelujen/alkuaikojen pätkätöiden perässä sinne tänne? Tai vaihtoehtoisesti kuinka moni mies on halukas elämään etäsuhteessa kaikki nämä vuodet ennen perheen perustamista ja ruuhkavuosia? Taitaa olla perinteisesti niin, että nainen on jättänyt oman elämänsä ja seurannut miestä. Enää se ei pojat kuulkaa toimi niin, ja siitähän tämä koko kitinä taitaa juontaa juurensa.

Mies haluaa osallistua täysillä ruuhkavuosiin, naisen kanssa jolle oli rakastaja ensin, monta vuotta. Ja mieluiten naisen parhaimpina vuosina. Kaikkein pahin, on olla vain se elättäjä/työjuhta. Jos myöhästyy paljon, niin tietää että nainen tyytyy, että miehelle on se huonoin rooli varattu. 

Miehelle siis huonoin rooli on nähdä omien lasten syntyvän ja kasvavan. No se selittääkin paljon, miksi syntyvyys on niin alamaissa. En myöskään ymmärrä, mitä nämä naisen parhaimmat vuodet ovat. Itse olen ollut parhaimmillani ja onnellisimmillani 40 täytettyäni. Vielä parikymppisenä olin hyvin epävarma ja huonoitsetuntoinen, yritin kaiken aikaa miellyttää muita ettei kukaan vaan pettyisi minuun. Parisuhdekin parani joka osa-alueella, kun en ollut enää se perässä vedettävä tiskirätti.

Miehelle nainen on paras siinä parinkympin molemmin puolin, kauneus. 30+ ja siitä se rupsahdus alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ikäiset tytöt pyörii ns seksisirkuksessa suosittujen miesten kanssa. Siksi se on niin vaikeaa..otan osaa oikeasti.

En kuitenkaan haluaisi tyttöystäväksi ketään seksisirkuksen lorttoa, josta olisi vain vaivaa. M19.

Niin ymmärrän hyvin. Vaihtoehdot on vain vähissä. Toisaalta se tyttöystävän saaminen sinulla on ajankohtaisempaa 10v kuluttua. Silloin oman ikäisesi naiset alkaa etsiä lapsilleen isää. Käytä nämä 10v hyvin. Opiskele, kun uraa, pidä itsestäsi huolta, niin olet silloin kovaa valuuttaa.

No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa? Lapsiluvun täytyttyä on tarjolla korkeintaan sääliseksiä, ja pettämisen todennäköisyys on korkea.

Itelläni on ollut 15 vuotiaasta saakka naisia. Ei ikinä niitä kauneimpia, mutta monella tapaa hyviä kyllä. Jos en olisi kelvannut nuorena, niin en varmana ottaisi vauvakuumeista kolmekymppistä. 

Ainoastaan jos omien lasten saanti olisi todella tärkeää.

M34

"No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa?"

Juuri näin ajattelen minäkin. Olen samasta puusta eli nuoresta saakka naisia ollut, muutaman kanssa seurustellut, kahdesti kihloihin ja kolmannen kanssa naimisiin. Kaikkein kauneimmille naisille en kelvannut tai ehkä olisin kelvannutkaan, mutta oma itsetunto ei silloin riittänyt. Nykyään pääsisin paljon pitemmälle kokemuksen kautta, mutta tuskin niin moni parikymppinen enää lähtisi mukaan kuitenkaan. Joku silti, tiedostan tämän siksi, että työelämässä tulee nuoremmiltakin naisilta flirttiä ja vastakaikua. Pettämään en tosissani lähde, perheellisenä miehenä ja hyvän naisen aviomiehenä, joten ihan teoriapohjalta mutuilen. Jos nuorena en olisi naisille kelvannut niin en todella haluaisi kelvata samoille naisille myöhemminkään vain siksi, että naiset itse ovat vanhempia, ei enää niin nättejä ja joutuvat laskemaan rimaa. Jos avioliittoni kariutuisi niin aika tarkkaan katsoisin minkälaisen naisen kelpuutan toiselle kierrokselle vai kelpuuta ko minkäänlaista. Lapsetkin on jo tehty, oma ura etenee, on harrastuksia ja aikaa, rahaakin omaan elämään riittävästi ja vähään seksiinkin jo tottunut.

Tällaisia pohdintoja lukiessa tulee kyllä naiselle kylmät väreet. Taitaa olla parasta näin nuorena ja nättinä olla uhraamatta aikaansa ja rahaansa jollekin luuserille, jolle ei kelpaisi sitten vanhempana ja rumempana kuitenkaan. Joka pitäisi minua nyt nuorenakin jonakin johon tyydytään ja joka koko ajan haikailisi sen paremman perään. Joka pitäisi minua vanhempana pelkkänä jämänä.

Jos miesten sielunmaisema on todellakin näin kammottava kuin mitä nämä palstamiehet antavat ymmärtää, taidan elää yksin tai siirtyä naisiin.

Jotenkin tuntuu, että missaat koko pointin tuosta. Kyse on siitä, että nainen kokee nuorena olevansa niin hyvä, ettei tarvitse kyseistä miestä edes kahta kertaa vilkaista ja jos se tulee juttelemaan niin lähdetään vaan vetää siitä. Sitten 10-15 vuoden päästä kun väkisinkin ulkonäkö on hieman laskenut eikä enää saakaan ravistella miehiä kimpussa alkaa tämä sama mies kiinnostaa. Mitä miehen pitäisi tästä ajatella kuin että nyt nämä naiset tyytyy minuun kun ei oikein muuta enää saa, biologinen klo tikittää ja tarvitaan elättäjä lapsille ja kulissiavioliitolle. Mies ajattelee, että kun en kelvannut silloin niin en halua nytkään vain siksi, että siinä on kusetettu olo. Miten sellaiseen naiseen voisi luottaa?

Ne missaa tahallaan pointin, jotta pääsee syyttämään miehiä. Kaikkihan on aina ainoastaan miesten vika.

No kenen vika se on ettet saa naista kaksikymppisenä, eikä kolmekymppisenä kelpaa kukaan vaikka saisikin jonkun? Kyllä minä ajattelisin, että se syy on ihan kyseisen henkilön oma. Ei naisilla ole mitään velvollisuutta alkaa olemaan jokaisen vonkaajan kanssa. Sitä paitsi kaikki miehet hinkuu niiden samojen tavoittamattomien naisten pöksyihin. Ei niitä tavikset ja sitoutuminen kiinnosta.

Niinpä. Jos nainen ei löydä kumppania, se on naisen oma vika, mutta jos mies ei löydä kumppania, sekin on naisten vika. Enpä ole nähnyt tällä palstalla yhtäkään aloitusta, jossa valitettaisiin, kun miehille ei kelpaa tavallinen nainen. Naiset valittavat sitä, että heissä itsessään on jotain vikaa tai sitä, että miehet ylipäätään eivät halua parisuhteita. 

Ei tietenkään ole sellaista aloitusta, kun tavisnainen elää nyt historian parasta aikaa. Kysyntä on tapissaan. Tinderissä lihavakin tyttö kirjoittaa profiilissa, että saan niin paljon "moi mitä kuuluu" viestejä, että kirjoita jotain omaperäisempää.

Kerro sitten, miksi nainen ei saisi elää sitä parasta aikaa? 

Tottakai saa"elää" sitä parasta aikaa.

Sillä voi vaan olla yhä useammin seuraamuksia, kun miehet ymmärtää mitä se oikeasti tarkoittaa. Kaikkea ei voi sentään saada, joskus kun kakku syödään, sitä ei enää ole.

Niin, kaikkea ei voi saada. Ehkäpä miestenkin tulisi hyväksyä tämä ja käsitellä pettymyksensä siitä, että "kelpaa vasta kolmikymppisenä"?

Niinhän miehet onkin käsitelleet sitä, ymmärtäneet miten homma toimii. Ja nyt opastaa 19v poikaa joka ei kelpaa naisille, ettei kannata lähteä elättäjäksi kolmekymppiselle. Se oikea suhde, aloitetaan nuorena, tai ei koskaan. Toki 19 vuotiaalla on muutama vuosi vielä aikaa. Toki suhteita voi olla läpi elämän, ei vaan kannata ottaa ase huonoin mahdollinen rooli, mikä miehelle on suhteessa tarjolla. Johon te, jotka mainostatte hänelle menestystä kolmekymmpisenä, kolmekymppisten kanssa, haluatte hänelle.

Siis mitä? Mihin ihmeeseen 30-vuotias nainen kaipaa elättäjää? Eiköhän ne pahimmat golddiggerit etsi ne elättäjänsä nimenomaan nuorena ja ne, jotka elättävät itse itsensä, ovat hankkineet koulutuksen ja työn ilman miestäkin, jos ovat 30 vuotiaaksi pärjänneet yksin. En ymmärrä, miten se on vain elättäjäksi kelpuuttamista, jos ihminen ensin hankkii koulutuksen ja ammatin ennen perheen perustamista. 

Ruuhkavuosiin tietysti. Työhevoseksi ja lompakoksi. Koulutus ja ammatti pitääkin hankkia ensin, mutta siinä samalla ottaa se kumppani, jonka kanssa perhe perustetaan sitten kun on koulutus & ammatti. 

Sitten niiden poikaystävien pitää muuttaa tyttöystävien mukana sinne, minne tyttö haluaa lähteä opiskelemaan ja töihin. Ei se mene niin, että mies istuu kuin tatti kotipaikkakunnalla ja olettaa, että tyttöystävä luopuu kaikista haaveistaan poikaystävän vuoksi.

saasasasasas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ikäiset tytöt pyörii ns seksisirkuksessa suosittujen miesten kanssa. Siksi se on niin vaikeaa..otan osaa oikeasti.

En kuitenkaan haluaisi tyttöystäväksi ketään seksisirkuksen lorttoa, josta olisi vain vaivaa. M19.

Niin ymmärrän hyvin. Vaihtoehdot on vain vähissä. Toisaalta se tyttöystävän saaminen sinulla on ajankohtaisempaa 10v kuluttua. Silloin oman ikäisesi naiset alkaa etsiä lapsilleen isää. Käytä nämä 10v hyvin. Opiskele, kun uraa, pidä itsestäsi huolta, niin olet silloin kovaa valuuttaa.

No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa? Lapsiluvun täytyttyä on tarjolla korkeintaan sääliseksiä, ja pettämisen todennäköisyys on korkea.

Itelläni on ollut 15 vuotiaasta saakka naisia. Ei ikinä niitä kauneimpia, mutta monella tapaa hyviä kyllä. Jos en olisi kelvannut nuorena, niin en varmana ottaisi vauvakuumeista kolmekymppistä. 

Ainoastaan jos omien lasten saanti olisi todella tärkeää.

M34

"No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa?"

Juuri näin ajattelen minäkin. Olen samasta puusta eli nuoresta saakka naisia ollut, muutaman kanssa seurustellut, kahdesti kihloihin ja kolmannen kanssa naimisiin. Kaikkein kauneimmille naisille en kelvannut tai ehkä olisin kelvannutkaan, mutta oma itsetunto ei silloin riittänyt. Nykyään pääsisin paljon pitemmälle kokemuksen kautta, mutta tuskin niin moni parikymppinen enää lähtisi mukaan kuitenkaan. Joku silti, tiedostan tämän siksi, että työelämässä tulee nuoremmiltakin naisilta flirttiä ja vastakaikua. Pettämään en tosissani lähde, perheellisenä miehenä ja hyvän naisen aviomiehenä, joten ihan teoriapohjalta mutuilen. Jos nuorena en olisi naisille kelvannut niin en todella haluaisi kelvata samoille naisille myöhemminkään vain siksi, että naiset itse ovat vanhempia, ei enää niin nättejä ja joutuvat laskemaan rimaa. Jos avioliittoni kariutuisi niin aika tarkkaan katsoisin minkälaisen naisen kelpuutan toiselle kierrokselle vai kelpuuta ko minkäänlaista. Lapsetkin on jo tehty, oma ura etenee, on harrastuksia ja aikaa, rahaakin omaan elämään riittävästi ja vähään seksiinkin jo tottunut.

Tällaisia pohdintoja lukiessa tulee kyllä naiselle kylmät väreet. Taitaa olla parasta näin nuorena ja nättinä olla uhraamatta aikaansa ja rahaansa jollekin luuserille, jolle ei kelpaisi sitten vanhempana ja rumempana kuitenkaan. Joka pitäisi minua nyt nuorenakin jonakin johon tyydytään ja joka koko ajan haikailisi sen paremman perään. Joka pitäisi minua vanhempana pelkkänä jämänä.

Jos miesten sielunmaisema on todellakin näin kammottava kuin mitä nämä palstamiehet antavat ymmärtää, taidan elää yksin tai siirtyä naisiin.

Jotenkin tuntuu, että missaat koko pointin tuosta. Kyse on siitä, että nainen kokee nuorena olevansa niin hyvä, ettei tarvitse kyseistä miestä edes kahta kertaa vilkaista ja jos se tulee juttelemaan niin lähdetään vaan vetää siitä. Sitten 10-15 vuoden päästä kun väkisinkin ulkonäkö on hieman laskenut eikä enää saakaan ravistella miehiä kimpussa alkaa tämä sama mies kiinnostaa. Mitä miehen pitäisi tästä ajatella kuin että nyt nämä naiset tyytyy minuun kun ei oikein muuta enää saa, biologinen klo tikittää ja tarvitaan elättäjä lapsille ja kulissiavioliitolle. Mies ajattelee, että kun en kelvannut silloin niin en halua nytkään vain siksi, että siinä on kusetettu olo. Miten sellaiseen naiseen voisi luottaa?

Ne missaa tahallaan pointin, jotta pääsee syyttämään miehiä. Kaikkihan on aina ainoastaan miesten vika.

No kenen vika se on ettet saa naista kaksikymppisenä, eikä kolmekymppisenä kelpaa kukaan vaikka saisikin jonkun? Kyllä minä ajattelisin, että se syy on ihan kyseisen henkilön oma. Ei naisilla ole mitään velvollisuutta alkaa olemaan jokaisen vonkaajan kanssa. Sitä paitsi kaikki miehet hinkuu niiden samojen tavoittamattomien naisten pöksyihin. Ei niitä tavikset ja sitoutuminen kiinnosta.

Niinpä. Jos nainen ei löydä kumppania, se on naisen oma vika, mutta jos mies ei löydä kumppania, sekin on naisten vika. Enpä ole nähnyt tällä palstalla yhtäkään aloitusta, jossa valitettaisiin, kun miehille ei kelpaa tavallinen nainen. Naiset valittavat sitä, että heissä itsessään on jotain vikaa tai sitä, että miehet ylipäätään eivät halua parisuhteita. 

Ei tietenkään ole sellaista aloitusta, kun tavisnainen elää nyt historian parasta aikaa. Kysyntä on tapissaan. Tinderissä lihavakin tyttö kirjoittaa profiilissa, että saan niin paljon "moi mitä kuuluu" viestejä, että kirjoita jotain omaperäisempää.

Kerro sitten, miksi nainen ei saisi elää sitä parasta aikaa? 

Tottakai saa"elää" sitä parasta aikaa.

Sillä voi vaan olla yhä useammin seuraamuksia, kun miehet ymmärtää mitä se oikeasti tarkoittaa. Kaikkea ei voi sentään saada, joskus kun kakku syödään, sitä ei enää ole.

Niin, kaikkea ei voi saada. Ehkäpä miestenkin tulisi hyväksyä tämä ja käsitellä pettymyksensä siitä, että "kelpaa vasta kolmikymppisenä"?

Niinhän miehet onkin käsitelleet sitä, ymmärtäneet miten homma toimii. Ja nyt opastaa 19v poikaa joka ei kelpaa naisille, ettei kannata lähteä elättäjäksi kolmekymppiselle. Se oikea suhde, aloitetaan nuorena, tai ei koskaan. Toki 19 vuotiaalla on muutama vuosi vielä aikaa. Toki suhteita voi olla läpi elämän, ei vaan kannata ottaa ase huonoin mahdollinen rooli, mikä miehelle on suhteessa tarjolla. Johon te, jotka mainostatte hänelle menestystä kolmekymmpisenä, kolmekymppisten kanssa, haluatte hänelle.

Siis mitä? Mihin ihmeeseen 30-vuotias nainen kaipaa elättäjää? Eiköhän ne pahimmat golddiggerit etsi ne elättäjänsä nimenomaan nuorena ja ne, jotka elättävät itse itsensä, ovat hankkineet koulutuksen ja työn ilman miestäkin, jos ovat 30 vuotiaaksi pärjänneet yksin. En ymmärrä, miten se on vain elättäjäksi kelpuuttamista, jos ihminen ensin hankkii koulutuksen ja ammatin ennen perheen perustamista. 

Ruuhkavuosiin tietysti. Työhevoseksi ja lompakoksi. Koulutus ja ammatti pitääkin hankkia ensin, mutta siinä samalla ottaa se kumppani, jonka kanssa perhe perustetaan sitten kun on koulutus & ammatti. 

Siis naisellako pelkästään ne ruuhkavuodet on? Mistä se ruuhka muodostuu: työstä, kodinhoidosta, lapsista, vanhenevista vanhemmista. Mikä on miehen rooli tässä ruuhkassa? Haluaisiko mies olla vain vapaamatkustaja, vai mitä on tämä ihmeellinen ininä ja urputus? Minä olin kuvitellut, että ne ruukavuodet ovat ihan molempien vanhempien juttu, mutta ei näköjään.

Tuosta kumppanin hankkimisesta opintojen ohessa: Kuinka moni mies on valmis muuttamaan naisen opintojen/harjoittelujen/alkuaikojen pätkätöiden perässä sinne tänne? Tai vaihtoehtoisesti kuinka moni mies on halukas elämään etäsuhteessa kaikki nämä vuodet ennen perheen perustamista ja ruuhkavuosia? Taitaa olla perinteisesti niin, että nainen on jättänyt oman elämänsä ja seurannut miestä. Enää se ei pojat kuulkaa toimi niin, ja siitähän tämä koko kitinä taitaa juontaa juurensa.

Mies haluaa osallistua täysillä ruuhkavuosiin, naisen kanssa jolle oli rakastaja ensin, monta vuotta. Ja mieluiten naisen parhaimpina vuosina. Kaikkein pahin, on olla vain se elättäjä/työjuhta. Jos myöhästyy paljon, niin tietää että nainen tyytyy, että miehelle on se huonoin rooli varattu. 

Miehelle siis huonoin rooli on nähdä omien lasten syntyvän ja kasvavan. No se selittääkin paljon, miksi syntyvyys on niin alamaissa. En myöskään ymmärrä, mitä nämä naisen parhaimmat vuodet ovat. Itse olen ollut parhaimmillani ja onnellisimmillani 40 täytettyäni. Vielä parikymppisenä olin hyvin epävarma ja huonoitsetuntoinen, yritin kaiken aikaa miellyttää muita ettei kukaan vaan pettyisi minuun. Parisuhdekin parani joka osa-alueella, kun en ollut enää se perässä vedettävä tiskirätti.

Miehelle nainen on paras siinä parinkympin molemmin puolin, kauneus. 30+ ja siitä se rupsahdus alkaa.

Ikävää, että sinulle nainen on sama kuin ulkonäkö ja ikä. Kunhan sinä tuosta vielä kasvat ja kehityt, niin ymmärrät, millainen hyvä ihmissuhde on oikeasti.

Sitoutumishaluttomien poikien pitää mennä naimisiin heti, kun kumpikin on täysi-ikäinen. Samalla yo- ja valmistusjuhlien ohella juhlittaisiin tuhansia vastavihittyjä. Sitten Pertti 30-vuotiaana voikin miettiä, oliko se valinta silloin 18-vuotiaana niin hyvä, että sen kanssa elää onnellisena kuolemaan asti.

saasasasasas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ikäiset tytöt pyörii ns seksisirkuksessa suosittujen miesten kanssa. Siksi se on niin vaikeaa..otan osaa oikeasti.

En kuitenkaan haluaisi tyttöystäväksi ketään seksisirkuksen lorttoa, josta olisi vain vaivaa. M19.

Niin ymmärrän hyvin. Vaihtoehdot on vain vähissä. Toisaalta se tyttöystävän saaminen sinulla on ajankohtaisempaa 10v kuluttua. Silloin oman ikäisesi naiset alkaa etsiä lapsilleen isää. Käytä nämä 10v hyvin. Opiskele, kun uraa, pidä itsestäsi huolta, niin olet silloin kovaa valuuttaa.

No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa? Lapsiluvun täytyttyä on tarjolla korkeintaan sääliseksiä, ja pettämisen todennäköisyys on korkea.

Itelläni on ollut 15 vuotiaasta saakka naisia. Ei ikinä niitä kauneimpia, mutta monella tapaa hyviä kyllä. Jos en olisi kelvannut nuorena, niin en varmana ottaisi vauvakuumeista kolmekymppistä. 

Ainoastaan jos omien lasten saanti olisi todella tärkeää.

M34

"No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa?"

Juuri näin ajattelen minäkin. Olen samasta puusta eli nuoresta saakka naisia ollut, muutaman kanssa seurustellut, kahdesti kihloihin ja kolmannen kanssa naimisiin. Kaikkein kauneimmille naisille en kelvannut tai ehkä olisin kelvannutkaan, mutta oma itsetunto ei silloin riittänyt. Nykyään pääsisin paljon pitemmälle kokemuksen kautta, mutta tuskin niin moni parikymppinen enää lähtisi mukaan kuitenkaan. Joku silti, tiedostan tämän siksi, että työelämässä tulee nuoremmiltakin naisilta flirttiä ja vastakaikua. Pettämään en tosissani lähde, perheellisenä miehenä ja hyvän naisen aviomiehenä, joten ihan teoriapohjalta mutuilen. Jos nuorena en olisi naisille kelvannut niin en todella haluaisi kelvata samoille naisille myöhemminkään vain siksi, että naiset itse ovat vanhempia, ei enää niin nättejä ja joutuvat laskemaan rimaa. Jos avioliittoni kariutuisi niin aika tarkkaan katsoisin minkälaisen naisen kelpuutan toiselle kierrokselle vai kelpuuta ko minkäänlaista. Lapsetkin on jo tehty, oma ura etenee, on harrastuksia ja aikaa, rahaakin omaan elämään riittävästi ja vähään seksiinkin jo tottunut.

Tällaisia pohdintoja lukiessa tulee kyllä naiselle kylmät väreet. Taitaa olla parasta näin nuorena ja nättinä olla uhraamatta aikaansa ja rahaansa jollekin luuserille, jolle ei kelpaisi sitten vanhempana ja rumempana kuitenkaan. Joka pitäisi minua nyt nuorenakin jonakin johon tyydytään ja joka koko ajan haikailisi sen paremman perään. Joka pitäisi minua vanhempana pelkkänä jämänä.

Jos miesten sielunmaisema on todellakin näin kammottava kuin mitä nämä palstamiehet antavat ymmärtää, taidan elää yksin tai siirtyä naisiin.

Jotenkin tuntuu, että missaat koko pointin tuosta. Kyse on siitä, että nainen kokee nuorena olevansa niin hyvä, ettei tarvitse kyseistä miestä edes kahta kertaa vilkaista ja jos se tulee juttelemaan niin lähdetään vaan vetää siitä. Sitten 10-15 vuoden päästä kun väkisinkin ulkonäkö on hieman laskenut eikä enää saakaan ravistella miehiä kimpussa alkaa tämä sama mies kiinnostaa. Mitä miehen pitäisi tästä ajatella kuin että nyt nämä naiset tyytyy minuun kun ei oikein muuta enää saa, biologinen klo tikittää ja tarvitaan elättäjä lapsille ja kulissiavioliitolle. Mies ajattelee, että kun en kelvannut silloin niin en halua nytkään vain siksi, että siinä on kusetettu olo. Miten sellaiseen naiseen voisi luottaa?

Ne missaa tahallaan pointin, jotta pääsee syyttämään miehiä. Kaikkihan on aina ainoastaan miesten vika.

No kenen vika se on ettet saa naista kaksikymppisenä, eikä kolmekymppisenä kelpaa kukaan vaikka saisikin jonkun? Kyllä minä ajattelisin, että se syy on ihan kyseisen henkilön oma. Ei naisilla ole mitään velvollisuutta alkaa olemaan jokaisen vonkaajan kanssa. Sitä paitsi kaikki miehet hinkuu niiden samojen tavoittamattomien naisten pöksyihin. Ei niitä tavikset ja sitoutuminen kiinnosta.

Niinpä. Jos nainen ei löydä kumppania, se on naisen oma vika, mutta jos mies ei löydä kumppania, sekin on naisten vika. Enpä ole nähnyt tällä palstalla yhtäkään aloitusta, jossa valitettaisiin, kun miehille ei kelpaa tavallinen nainen. Naiset valittavat sitä, että heissä itsessään on jotain vikaa tai sitä, että miehet ylipäätään eivät halua parisuhteita. 

Ei tietenkään ole sellaista aloitusta, kun tavisnainen elää nyt historian parasta aikaa. Kysyntä on tapissaan. Tinderissä lihavakin tyttö kirjoittaa profiilissa, että saan niin paljon "moi mitä kuuluu" viestejä, että kirjoita jotain omaperäisempää.

Kerro sitten, miksi nainen ei saisi elää sitä parasta aikaa? 

Tottakai saa"elää" sitä parasta aikaa.

Sillä voi vaan olla yhä useammin seuraamuksia, kun miehet ymmärtää mitä se oikeasti tarkoittaa. Kaikkea ei voi sentään saada, joskus kun kakku syödään, sitä ei enää ole.

Niin, kaikkea ei voi saada. Ehkäpä miestenkin tulisi hyväksyä tämä ja käsitellä pettymyksensä siitä, että "kelpaa vasta kolmikymppisenä"?

Niinhän miehet onkin käsitelleet sitä, ymmärtäneet miten homma toimii. Ja nyt opastaa 19v poikaa joka ei kelpaa naisille, ettei kannata lähteä elättäjäksi kolmekymppiselle. Se oikea suhde, aloitetaan nuorena, tai ei koskaan. Toki 19 vuotiaalla on muutama vuosi vielä aikaa. Toki suhteita voi olla läpi elämän, ei vaan kannata ottaa ase huonoin mahdollinen rooli, mikä miehelle on suhteessa tarjolla. Johon te, jotka mainostatte hänelle menestystä kolmekymmpisenä, kolmekymppisten kanssa, haluatte hänelle.

Siis mitä? Mihin ihmeeseen 30-vuotias nainen kaipaa elättäjää? Eiköhän ne pahimmat golddiggerit etsi ne elättäjänsä nimenomaan nuorena ja ne, jotka elättävät itse itsensä, ovat hankkineet koulutuksen ja työn ilman miestäkin, jos ovat 30 vuotiaaksi pärjänneet yksin. En ymmärrä, miten se on vain elättäjäksi kelpuuttamista, jos ihminen ensin hankkii koulutuksen ja ammatin ennen perheen perustamista. 

Ruuhkavuosiin tietysti. Työhevoseksi ja lompakoksi. Koulutus ja ammatti pitääkin hankkia ensin, mutta siinä samalla ottaa se kumppani, jonka kanssa perhe perustetaan sitten kun on koulutus & ammatti. 

Siis naisellako pelkästään ne ruuhkavuodet on? Mistä se ruuhka muodostuu: työstä, kodinhoidosta, lapsista, vanhenevista vanhemmista. Mikä on miehen rooli tässä ruuhkassa? Haluaisiko mies olla vain vapaamatkustaja, vai mitä on tämä ihmeellinen ininä ja urputus? Minä olin kuvitellut, että ne ruukavuodet ovat ihan molempien vanhempien juttu, mutta ei näköjään.

Tuosta kumppanin hankkimisesta opintojen ohessa: Kuinka moni mies on valmis muuttamaan naisen opintojen/harjoittelujen/alkuaikojen pätkätöiden perässä sinne tänne? Tai vaihtoehtoisesti kuinka moni mies on halukas elämään etäsuhteessa kaikki nämä vuodet ennen perheen perustamista ja ruuhkavuosia? Taitaa olla perinteisesti niin, että nainen on jättänyt oman elämänsä ja seurannut miestä. Enää se ei pojat kuulkaa toimi niin, ja siitähän tämä koko kitinä taitaa juontaa juurensa.

Mies haluaa osallistua täysillä ruuhkavuosiin, naisen kanssa jolle oli rakastaja ensin, monta vuotta. Ja mieluiten naisen parhaimpina vuosina. Kaikkein pahin, on olla vain se elättäjä/työjuhta. Jos myöhästyy paljon, niin tietää että nainen tyytyy, että miehelle on se huonoin rooli varattu. 

Miehelle siis huonoin rooli on nähdä omien lasten syntyvän ja kasvavan. No se selittääkin paljon, miksi syntyvyys on niin alamaissa. En myöskään ymmärrä, mitä nämä naisen parhaimmat vuodet ovat. Itse olen ollut parhaimmillani ja onnellisimmillani 40 täytettyäni. Vielä parikymppisenä olin hyvin epävarma ja huonoitsetuntoinen, yritin kaiken aikaa miellyttää muita ettei kukaan vaan pettyisi minuun. Parisuhdekin parani joka osa-alueella, kun en ollut enää se perässä vedettävä tiskirätti.

Miehelle nainen on paras siinä parinkympin molemmin puolin, kauneus. 30+ ja siitä se rupsahdus alkaa.

Noin lapsellinen ei kyllä minkäänikäistä naista tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

saasasasasas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies35v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ikäiset tytöt pyörii ns seksisirkuksessa suosittujen miesten kanssa. Siksi se on niin vaikeaa..otan osaa oikeasti.

En kuitenkaan haluaisi tyttöystäväksi ketään seksisirkuksen lorttoa, josta olisi vain vaivaa. M19.

Niin ymmärrän hyvin. Vaihtoehdot on vain vähissä. Toisaalta se tyttöystävän saaminen sinulla on ajankohtaisempaa 10v kuluttua. Silloin oman ikäisesi naiset alkaa etsiä lapsilleen isää. Käytä nämä 10v hyvin. Opiskele, kun uraa, pidä itsestäsi huolta, niin olet silloin kovaa valuuttaa.

No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa? Lapsiluvun täytyttyä on tarjolla korkeintaan sääliseksiä, ja pettämisen todennäköisyys on korkea.

Itelläni on ollut 15 vuotiaasta saakka naisia. Ei ikinä niitä kauneimpia, mutta monella tapaa hyviä kyllä. Jos en olisi kelvannut nuorena, niin en varmana ottaisi vauvakuumeista kolmekymppistä. 

Ainoastaan jos omien lasten saanti olisi todella tärkeää.

M34

"No huh huh. Minkä ihmeen takia haluaisi uhrata kaiken aikansa ja rahansa, jonkun alfan jämiin? Naiseen, joka "haluaa" minua vasta sitten kun ulkonäkö on mennyttä/lähtemässä, kun tarvitsee maksajaa ja työjuhtaa?"

Juuri näin ajattelen minäkin. Olen samasta puusta eli nuoresta saakka naisia ollut, muutaman kanssa seurustellut, kahdesti kihloihin ja kolmannen kanssa naimisiin. Kaikkein kauneimmille naisille en kelvannut tai ehkä olisin kelvannutkaan, mutta oma itsetunto ei silloin riittänyt. Nykyään pääsisin paljon pitemmälle kokemuksen kautta, mutta tuskin niin moni parikymppinen enää lähtisi mukaan kuitenkaan. Joku silti, tiedostan tämän siksi, että työelämässä tulee nuoremmiltakin naisilta flirttiä ja vastakaikua. Pettämään en tosissani lähde, perheellisenä miehenä ja hyvän naisen aviomiehenä, joten ihan teoriapohjalta mutuilen. Jos nuorena en olisi naisille kelvannut niin en todella haluaisi kelvata samoille naisille myöhemminkään vain siksi, että naiset itse ovat vanhempia, ei enää niin nättejä ja joutuvat laskemaan rimaa. Jos avioliittoni kariutuisi niin aika tarkkaan katsoisin minkälaisen naisen kelpuutan toiselle kierrokselle vai kelpuuta ko minkäänlaista. Lapsetkin on jo tehty, oma ura etenee, on harrastuksia ja aikaa, rahaakin omaan elämään riittävästi ja vähään seksiinkin jo tottunut.

Tällaisia pohdintoja lukiessa tulee kyllä naiselle kylmät väreet. Taitaa olla parasta näin nuorena ja nättinä olla uhraamatta aikaansa ja rahaansa jollekin luuserille, jolle ei kelpaisi sitten vanhempana ja rumempana kuitenkaan. Joka pitäisi minua nyt nuorenakin jonakin johon tyydytään ja joka koko ajan haikailisi sen paremman perään. Joka pitäisi minua vanhempana pelkkänä jämänä.

Jos miesten sielunmaisema on todellakin näin kammottava kuin mitä nämä palstamiehet antavat ymmärtää, taidan elää yksin tai siirtyä naisiin.

Jotenkin tuntuu, että missaat koko pointin tuosta. Kyse on siitä, että nainen kokee nuorena olevansa niin hyvä, ettei tarvitse kyseistä miestä edes kahta kertaa vilkaista ja jos se tulee juttelemaan niin lähdetään vaan vetää siitä. Sitten 10-15 vuoden päästä kun väkisinkin ulkonäkö on hieman laskenut eikä enää saakaan ravistella miehiä kimpussa alkaa tämä sama mies kiinnostaa. Mitä miehen pitäisi tästä ajatella kuin että nyt nämä naiset tyytyy minuun kun ei oikein muuta enää saa, biologinen klo tikittää ja tarvitaan elättäjä lapsille ja kulissiavioliitolle. Mies ajattelee, että kun en kelvannut silloin niin en halua nytkään vain siksi, että siinä on kusetettu olo. Miten sellaiseen naiseen voisi luottaa?

Ne missaa tahallaan pointin, jotta pääsee syyttämään miehiä. Kaikkihan on aina ainoastaan miesten vika.

No kenen vika se on ettet saa naista kaksikymppisenä, eikä kolmekymppisenä kelpaa kukaan vaikka saisikin jonkun? Kyllä minä ajattelisin, että se syy on ihan kyseisen henkilön oma. Ei naisilla ole mitään velvollisuutta alkaa olemaan jokaisen vonkaajan kanssa. Sitä paitsi kaikki miehet hinkuu niiden samojen tavoittamattomien naisten pöksyihin. Ei niitä tavikset ja sitoutuminen kiinnosta.

Niinpä. Jos nainen ei löydä kumppania, se on naisen oma vika, mutta jos mies ei löydä kumppania, sekin on naisten vika. Enpä ole nähnyt tällä palstalla yhtäkään aloitusta, jossa valitettaisiin, kun miehille ei kelpaa tavallinen nainen. Naiset valittavat sitä, että heissä itsessään on jotain vikaa tai sitä, että miehet ylipäätään eivät halua parisuhteita. 

Ei tietenkään ole sellaista aloitusta, kun tavisnainen elää nyt historian parasta aikaa. Kysyntä on tapissaan. Tinderissä lihavakin tyttö kirjoittaa profiilissa, että saan niin paljon "moi mitä kuuluu" viestejä, että kirjoita jotain omaperäisempää.

Kerro sitten, miksi nainen ei saisi elää sitä parasta aikaa? 

Tottakai saa"elää" sitä parasta aikaa.

Sillä voi vaan olla yhä useammin seuraamuksia, kun miehet ymmärtää mitä se oikeasti tarkoittaa. Kaikkea ei voi sentään saada, joskus kun kakku syödään, sitä ei enää ole.

Niin, kaikkea ei voi saada. Ehkäpä miestenkin tulisi hyväksyä tämä ja käsitellä pettymyksensä siitä, että "kelpaa vasta kolmikymppisenä"?

Niinhän miehet onkin käsitelleet sitä, ymmärtäneet miten homma toimii. Ja nyt opastaa 19v poikaa joka ei kelpaa naisille, ettei kannata lähteä elättäjäksi kolmekymppiselle. Se oikea suhde, aloitetaan nuorena, tai ei koskaan. Toki 19 vuotiaalla on muutama vuosi vielä aikaa. Toki suhteita voi olla läpi elämän, ei vaan kannata ottaa ase huonoin mahdollinen rooli, mikä miehelle on suhteessa tarjolla. Johon te, jotka mainostatte hänelle menestystä kolmekymmpisenä, kolmekymppisten kanssa, haluatte hänelle.

Siis mitä? Mihin ihmeeseen 30-vuotias nainen kaipaa elättäjää? Eiköhän ne pahimmat golddiggerit etsi ne elättäjänsä nimenomaan nuorena ja ne, jotka elättävät itse itsensä, ovat hankkineet koulutuksen ja työn ilman miestäkin, jos ovat 30 vuotiaaksi pärjänneet yksin. En ymmärrä, miten se on vain elättäjäksi kelpuuttamista, jos ihminen ensin hankkii koulutuksen ja ammatin ennen perheen perustamista. 

Ruuhkavuosiin tietysti. Työhevoseksi ja lompakoksi. Koulutus ja ammatti pitääkin hankkia ensin, mutta siinä samalla ottaa se kumppani, jonka kanssa perhe perustetaan sitten kun on koulutus & ammatti. 

Siis naisellako pelkästään ne ruuhkavuodet on? Mistä se ruuhka muodostuu: työstä, kodinhoidosta, lapsista, vanhenevista vanhemmista. Mikä on miehen rooli tässä ruuhkassa? Haluaisiko mies olla vain vapaamatkustaja, vai mitä on tämä ihmeellinen ininä ja urputus? Minä olin kuvitellut, että ne ruukavuodet ovat ihan molempien vanhempien juttu, mutta ei näköjään.

Tuosta kumppanin hankkimisesta opintojen ohessa: Kuinka moni mies on valmis muuttamaan naisen opintojen/harjoittelujen/alkuaikojen pätkätöiden perässä sinne tänne? Tai vaihtoehtoisesti kuinka moni mies on halukas elämään etäsuhteessa kaikki nämä vuodet ennen perheen perustamista ja ruuhkavuosia? Taitaa olla perinteisesti niin, että nainen on jättänyt oman elämänsä ja seurannut miestä. Enää se ei pojat kuulkaa toimi niin, ja siitähän tämä koko kitinä taitaa juontaa juurensa.

Mies haluaa osallistua täysillä ruuhkavuosiin, naisen kanssa jolle oli rakastaja ensin, monta vuotta. Ja mieluiten naisen parhaimpina vuosina. Kaikkein pahin, on olla vain se elättäjä/työjuhta. Jos myöhästyy paljon, niin tietää että nainen tyytyy, että miehelle on se huonoin rooli varattu. 

Miehelle siis huonoin rooli on nähdä omien lasten syntyvän ja kasvavan. No se selittääkin paljon, miksi syntyvyys on niin alamaissa. En myöskään ymmärrä, mitä nämä naisen parhaimmat vuodet ovat. Itse olen ollut parhaimmillani ja onnellisimmillani 40 täytettyäni. Vielä parikymppisenä olin hyvin epävarma ja huonoitsetuntoinen, yritin kaiken aikaa miellyttää muita ettei kukaan vaan pettyisi minuun. Parisuhdekin parani joka osa-alueella, kun en ollut enää se perässä vedettävä tiskirätti.

Miehelle nainen on paras siinä parinkympin molemmin puolin, kauneus. 30+ ja siitä se rupsahdus alkaa.

Ikävää, että sinulle nainen on sama kuin ulkonäkö ja ikä. Kunhan sinä tuosta vielä kasvat ja kehityt, niin ymmärrät, millainen hyvä ihmissuhde on oikeasti.

Sitoutumishaluttomien poikien pitää mennä naimisiin heti, kun kumpikin on täysi-ikäinen. Samalla yo- ja valmistusjuhlien ohella juhlittaisiin tuhansia vastavihittyjä. Sitten Pertti 30-vuotiaana voikin miettiä, oliko se valinta silloin 18-vuotiaana niin hyvä, että sen kanssa elää onnellisena kuolemaan asti.

hyi.

Vierailija kirjoitti:

On varmaan olemassa jokin joukko nuoria miehiä, joille tyttöystävän löytäminen on vaikeaa. Totta.

Minua kiinnostaisi tietää, keitä nämä pojat ovat. Omaan tuttavapiiriini ei heitä kuulu: omat ja sukulaisten pojat, heidän kaverinsa, tyttären kaveripojat - kaikki ovat seurustelleet tai seurustelevat parastaikaa. Teinit eivät toki vielä pariudu pysyvästi, eikä tarvitsekaan, mutta kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen on sekä kaveri- että seurustelupohjalta kaikilla.

Samoin homma toimi omassa nuoruudessani: tavattiin kavereina, pyörittiin porukoissa, ja sitten aina jotkut pariutuivat. 

En ollut ajatellut, että tämä olisi jokin laajamittainen ongelma, ennen kuin täällä av:lla törmäsin näihin avauksiin.

Veikkaan että teinisi (jos ovat suosittuja, seurustelevat jne.) eivät edes huomaa niitä koulunsa luuseri-ätmejä.

Niinkuin et sinäkään ole ikinä huomannut naisettomia miehiä.

Hence, 'ilmiötä ei ole olemassa'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät suomalaiset miehet. Annan teille viisaan neuvon.

Jos haluatte oikeasti itsellenne hyvän vaimon, etsikää se Filippiineiltä. Siellä naiset ovat vielä naisellisia naisia, toisin kuin Suomessa. He kunnioittavat sinua miehenä ja kunnioittavat muitakin ihmisiä, mukaanlukien itsensä. Alueesta riippuen voit löytää todella kauniin ja mukavan naisen, joka todennäköisesti on vielä neitsytkin, koska Filippiinien kulttuurissa kasvojen menettäminen on todella suuri häpeä ja irtosuhteet ovat häpeällisiin asioihin kuuluva juttu. Sopivasti uskonnollinen nainen on oikein hyvä kumppanina. Voit luottaa naiseen täysin ja voit olla varma, että hän pysyy rinnallasi kun rakkautta on molemmin puolin. Heille on kunnia-asia, että suhde voi hyvin.

Naiset siellä eivät ole kuitenkaan alistuvia tossuja, kuten kateelliset ja katkerat suomalaisnaiset valehtelevat, vaan tietenkin he vaativat samanlaista kunnioitusta itseään kohtaan, mitä he antavat toisia kohtaan. He eivät natkuta turhista ja ymmärtävät edelleen, miten erilaisia miehet ja naiset ovat.

Itse kokeilin kymmeniä suomalaisnaisia vain todetakseni, että ei helvetissä tuollaisten kanssa voi perustaa perhettä. Aivan liian epävakaita ja todella itsekkäitä, myöskin tunne-elämältään aivan liian kylmiä parisuhteen osapuoleksi.

Neuvosi on täysin turha kun täällä ei haluta niitä naisia jotka ovat miehen kanssa ja hyötyvät siitä jotain. Se on suuri HYI etenkin jos mies elättää naista eli nainen ei tienaa rahaa niin paljon että sillä hoitaa lapset ja ruuhkavuodet ilman miestä.

Tuollainen hyi-mentaliteetti koskee vain suomalaisia naisia, koska eiväthän ne oikeasti ole niin kotirouvia, kuin antavat olettaa. Somettavat päivät pitkät ja vauvat makaavat samalla tavalla paskoissaan kuin suomalaiset vanhuksetkin. Jännä yhteensattuma, että kumpiakin "hoitavat" suomalaiset naiset.