Ihan käsittämätöntä että on naisia jotka eivät PÄÄSTÄ miestä minnekään!!!

Kyllä minä päästän, mutta Jarkko ei halua tulla!

Vierailija kirjoitti:

Miehet myös vaativat vaimojaan lähtemään lasten kanssa reissuun, jotta voivat sitten kutsua hutsuja kotiin pantavaksi. Näin eräs lähipiirissäni oleva mies tekee.

Samaa on alkanut omakin ukko vaatimaan, mutta en kiusallanikaan aio kotoani lähteä, tai jos lähden, lähden ilman lapsia ja mies jää heitä hoitamaan siksi aikaa ja minä olen lomalla kaikesta :)

Mä myös tiedän miehiä jotka tekee tätä: ostavat ”hyvää hyvyyttään” vaimolle ja lapsille kylpylälomia yms. että saavat nämä pois tieltä ja tuovat sitten kotiin salarakkaita tai säätöjä. En olisi ikinä uskonut miten yleistä tämä on, vasta kun aloitin uudessa työpaikassa missä paljon menestyviä bisnesmiehiä sain tahtomattani tietää heidän tavoistaan. Ja kaikki tosi mukavia, perhekeskeisiä esiintyviä miehiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet myös vaativat vaimojaan lähtemään lasten kanssa reissuun, jotta voivat sitten kutsua hutsuja kotiin pantavaksi. Näin eräs lähipiirissäni oleva mies tekee.

Samaa on alkanut omakin ukko vaatimaan, mutta en kiusallanikaan aio kotoani lähteä, tai jos lähden, lähden ilman lapsia ja mies jää heitä hoitamaan siksi aikaa ja minä olen lomalla kaikesta :)

Mä myös tiedän miehiä jotka tekee tätä: ostavat ”hyvää hyvyyttään” vaimolle ja lapsille kylpylälomia yms. että saavat nämä pois tieltä ja tuovat sitten kotiin salarakkaita tai säätöjä. En olisi ikinä uskonut miten yleistä tämä on, vasta kun aloitin uudessa työpaikassa missä paljon menestyviä bisnesmiehiä sain tahtomattani tietää heidän tavoistaan. Ja kaikki tosi mukavia, perhekeskeisiä esiintyviä miehiä!

Joo, ihmiset pettää, ne perhekeskeisinä esiintyvät naisetkin. Tuliko tämä tosiaan sinulle yllätyksenä?

Erilainen muori kirjoitti:

Mistä ihmeestä sinä ihmisten asiat tiedät noin tarkkaan?

Hän puhuu tietenkin vain omasta tilanteestaan. Rouvansa on kahlinnut hänet patteriin ja lähtenyt kahdeksi viikoksi Kuubaan. Jättänyt kaksi jälkiuunileipää ja patterin kaljaa evääksi.

Baarissa ei ole mitään rasittavampaa kuin äijjä, joka tulee iskemään ja kerjäämään sääliä sillä että valittaa kun vaimo on pirttihirmu, kotona huonosti jne. Sanon aina heille että mitäs jos menisit puhumaan niistä ongelmista sinne vaimosi tykö tai parisuhdeterapeutille. Mua ei todellakaan kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo vapaus tulla ja mennä miten huvittaa on ihan väärinymmärrys perheellisten osalta. Yleensä ihmisellä on vastuita ja velvoitteita, ja silloin tulemiset ja menemiset asetetaan niin, että muut ihmiset huomioidaan. Vain aikuisella lapsettomalla sinkulla on vapaus tulla ja mennä miten huvittaa ja käyttää rahansa mihin lystää. Lapset, nuoret, perheellit aikuiset, parisuhteessa elävät, he huomioivat läheisensä ja sopivat asioista. Ja sopiminenhan ei tarkoita sitä, että minä ilmoitan aikeeni ja toinen aina sanoo selvä juttu. Vielä vähemmän sitä, että minä vaan häivyn, ostan ja teen ja toinen saa sen selville aikanaan.

Esimerkiksi jos oma ilta "viihteellä" tarkoittaa, että puoliso on yksin vastuussa lasten hoidosta, niin totta kai siihen tarvitaan lupa. Eihän kukaan voi omavaltaisesti nakittaa omia hommiaan puolisolle, ei vaikka olisi mies.

Jos se ilta "viihteellä" tarkoittaa, ettei pysty seuraavana aamuna heräämään lasten kanssa, niin siihenkin tarvitaan puolison suostumus. Ei voi omavaltaisesti nakittaa puolisoa heräämään aikaisin aamulla, jos yhteisistä lapsista kyse. Ei voi, vaikka olisi mies.

Jos sitten puoliso ei suostu tuohon viihdeideaan, kyse ei ole välttämättä siitä, etteikö puoliso "päästäisi" menemään, vaan siitä, ettei puoliso hoida sinun hommiasi tuommoisen mieliteon vuoksi. Turha syyllistää.

Sama juttu vaika ei olisi lapsia, jos kyse on rahankäytöstä ja yhteistaloudesta tavalla tai toisella. Jos toinen ryyppää ruokarahansa, toisen pitää sitten loppukuun ajan hoitaa kauppareissut. Ihan ymmärrettävää, että ryyppyreissuun ei näillä ehdoilla heltiä lupaa. Ja taas, lupaa pitää kysyä, jos toinen sitten joutuu elättämään kun rahat menivät sinne baariin tai matkaan tai muuhun hömppään.

Vielä viimeisenä kyse on ajankäytöstä. Ihmisillä on rajallinen määrä lomaa, ja jos toinen lähtee viikon reissuun kavereiden kanssa, sehän tarkoittaa toiselle yksin lomailua. Kyllä parisuhteessa pitää keskustella lomanvietot niin, että molemmilla on hyvä loma. Samoin ihmisillä on yleensä suunnitelmia viikonlopuksi. Siksi ei voi tostanoinvaan sopia jotakin, joka määrittää myös puolison viikonlopun. Pitää kysyä puolisolta, sopiiko.

Useinkin sitten miehet varsinkin ovat sillä lailla "kohteiliaita" ystävilleen, että syyttävät vaimojaan, jos eivät halua lähteä ryyppäämään tai reissuun tai mitä nyt ystävät keksitävkään. Jotkut jopa käyttävät puolisoitaan äidin korvikkeina siten, että on puolison hommaa huolehtia alkoholinkäytön kohtuullisuudesta tai riittävistä yöunista. Itse mennään kuin kaksivuotias karkkikaupassa.

Tästä kaikesta paistaa läpi se, että kirjoittaja haluaa määrätä ja kontrolloida kaiken.  Kyllä se kunnollinen, työnsä, huushollinsa ja lastensa hoitava ja kotihommat tasapuolisesti jakava iskä pitäisi kohtuudella saada myös omaa aikaa ystävien kanssa  siten että puoliso huomaavaisesti antaa aikaa ja ja tilaa.   Ei niin, että jos vanha ystäväpiiri kokoontuu harrastuksen merkeissä viikonlopuksi vaikka jonkun mökille, mukaan tälläytyy muita tuntematon vaimo taaperon kanssa ja vielä määrää kovennettua lapsenhoitovuoroa isälle, joka ansaitsisi edes sen yhden viikonlopun kiireettömään ja häiriöttömään olemiseen ystäviensä kanssa. 

Tuo samainen äitirouva on järjestänyt myös itselleen lapsivapaan vierailun siskonsa - jota koko ajan muutenkin tapaa - luokse sille ainoalle viikonlopulle vuodesta, jolloin miehen harrastukseen liittyvä viikonlopun kestävä kisa on vuodesta toiseen (ajankohta on fiksattu)  ja käy kauppaa tyyliin osallistun viikonlopun harrastukseen kanssasi, jos vietetään sukulaisten Serbian-uima-altaalla kaksi viikkoa  40 asteen helteessä elokuussa.

Ymmärtäisin kontrollin, jos mies olisi rapajuoppo, joka katoaa viikoiksi, ryyppää kaikki rahat ja katkoo joka reissullaan jonkun luun ja harrastus tyyppiä nuuskan vetoa, uhkapeliä ja vieraita naisia paskojen kavereiden kanssa. Mutta sabotoidaan huolella ne pari kolme ajankohtaa vuodessa, ihmisen henkireiät.

Palsta mammojen vakio vastaus on, että se mies haluaa sitä itse, eihän se muuten olisi ottanut uutta akkaa ja tehnyt sen kanssa lasta. Jotkut vaan on niin kilttejä, että suostuvat mihin hyvänsä, että kotona rouva ei ole hyvin hyvin vihainen, koska pääsevät siten arjessa paljon helpommalla. Mutta oikeasti, miten kenelläkään riittää luontoa kohtelemaan toista kuin koiraa?

Mies itse valitsi tuon kotkan ja vieläpä lisääntyi sen kanssa, joten nyt kärsii seuraukset tai lähtee. Oma on valintansa. Ei kellään ulkopuolisella ole tuohon mitään sanomista.

Mun mies saa mennä joka kerta kun haluaa. Hän on sen verran viisas ettei sovi menojansa niille päiville/illoille kuin on jo menoa. Vastaavasti itse sovin sen enempää kyselemättä. Illan/päivän menot tällä logiikalla ja heti ilmoitetaan ajankohdasta ja menosta toiselle, jotta toinen tietää että silloin on lapsenvahtivuoro. Jos itse haluaa ko.ajankohtana jonnekin, niin itse sitten järjestää muun lapsenvahdin tai menon jonne voi ottaa lapsen mukaan. Muita lapsenvahteja ei kylläkään oikein ole käytettävissä. Hyvin on toiminut koko tämän ajan kun lapsi nyt kolme vuotta. Eikä kukaan huudata imuria seuraavana päivänä, mieluummin toinen lähtee lapsen kanssa ulos tms, sopii vaikka lapsikavereiden kanssa tapaamisen, niin ainakin itse teen niin ei todellakaan harmita jos ukko nukkuu krapulaansa kun itse ja lapseni näkee kavereita, leikkivät, jutellaan, uidaan ja grillataan, esimerkiksi. Ukko saa itse etsiä toki ruokansa krapulaansa, mutta osaa kyllä soittaa vaikka pizzan kotiin kuljetuksena. Illalla sitten palataan perhe-elämään tai vaihtuu vuoro. Eikä meillä tosiaankaan liuhuta mennen tullen, nyt ehkä heinäkuu on vähän täydempi, mutta muutoin todella maltillisesti, eli paljon vietetään perheenä aikaa ja tehdään yhdessä juttuja myös.

Olen samaa mieltä, parinvalintakysymys. Ihan kuten ammatinvalintakysymyskin.

Jos mies ei halua itse lähteä, on hyvä tekosyy ettei puoliso päästä

Vierailija kirjoitti:

Sitte on taas miehiä jotka käyttää naistaan tekosyynä ettei tarvitse lähteä.

Just näin. Mun mies on kauhea kotihiiri, vaikka omaakin hyvät sosiaaliset taidot, jotka ovat saaneet hänet vaikuttamaan monen silmään menevältä ekstrovertilta. Pari vuotta sitten vieteltiin juhannusta isolla porukalla ystävien ja tuttujen kesken mökillä. Pienessä humalassa sitten yksi miehen kavereista tuli avautumaan mulle about jotain että "miten sä voit muka olla niin kauhea pirttihirmu ettet päästä *Mattia* koskaan minnekään, vaikka päällisin puolin vaikutat niin rennolta..? Ethän pelkää että se pettää? Sehän on hyvä mies!" Hetken sitten tätä ihmettelin ja myöhemmin selvisi että mies on käyttänyt aina mua jollain tavalla tekosyynä kun ei ollut halunnut lähteä esim. ystäviensä kanssa baariin tai festareille. :D En ollut kyllä erityisen iloinen...

Vierailija kirjoitti:

Miehet itsekin ottavat itseensä, jos perheen äiti päättää viikonloput viettää muualla kuin kotonaan. Eikä ole kokkaamassa, pyykkäämässä, hoitamassa lapsia.

Miesten vastuut lapsista?

Kuten tämä yksi tapaus joka jo kommentoikin, että mies on lähdössä saunailtaan huolimatta siitä, että oma lapsensa on tulossa ja jättää nyksänsä tämän perään katsomaan eikä voi jättää menemättä. Ei ole oikein. Miehen tulisi isänä ottaa vastuu omastaan eikä sysätä sitä vastuuta toiselle, jolla ei ole osaa eikä arpaa koko lapsen olemassa oloon ja jättää typerä menonsa väliin.

Näin naisena ei ole kovin rentouttavaa käydä ystävien luona, kun kotiin palatessa odottaa kaaos. Tiskit pöydillä, vaatteita sikin sokin, roskat viemättä, kauppaankin pitäisi heti lähteä ja ruokaa tehdä...

Mitä se päästämättä jättäminen aikuisen ihmisen kohdalla sitten konkreettisesti tarkoittaa, kun tuskin se puoliso siinä oven edessä haulikko kädessä vahtaa? Sitä, että teoilla on seuraamuksensa? Täälläkin jankutetaan, ettei parisuhde ole mikään vankila, mutta unohdetaan ettei se ole sitä myöskään sille kotihiiripuolisolle. Ketään ei voi pakottaa tai syyllistää jäämään suhteeseen joka ei itseä tyydytä.

Minä menin naimisiin ja tein lapset miehen kanssa, joka ihan oikeasti haluaa olla perheensä parissa ja viettää vapaailtoja pääasiassa minun kanssani yhdessä silloin kun lastenhoito järjestyy. Jos tilanne yhtäkkiä radikaalisti muuttuisi ja mies haluaisi viettää pitkätkin lomat erikseen, useimmista vapaailloista puhumattakaan, niin ei tämä olisi enää se suhde johon minä aikanaan sitouduin. Minulla on täysi oikeus toivoa ja etsiä perhekeskeistä elämäntapaa ja tiivistä kumppanuutta, ihan niinkuin kaikilla muillakin on oikeus etsiä itselleen sopivaan elämäntyyliin ja parisuhdemalliin soveltuvaa kumppania. Jos se "päästäminen" tarkoittaa sitä, että minulla olisi velvollisuus pysyä muuttuneessa suhteessa vaikkei se enää vastaisi tarpeitani, niin ei, siinä mielessä en sitten varmaan päästäisi. En minä millään tavalla miestä estäisi lähtemästä, mutta yksipuolisilla ja radikaaleilla muutoksilla yhteiseen elämäntapaan olisi väistämättä vaikutuksensa suhteeseen, mikä on minusta pelkästään luonnollista.

Prototyyppi kirjoitti:

Onko teidän miehet juoppoja, kun viihtyvät baareissa viikonloput? Mun silmiin tuollainen näyttäytyy väsyneenä ja säälittävänä elämäntapana.

Eri asia ne satunnaiset irtiotot arjesta, saunaillat, firman bileet jne. mutta että jatkuvasti pitäisi olla perheen kustannuksella viihteellä tai tehdä lomamatkat ulkomaille ilman perhettä. Tätä en ymmärrä mutta ei kai mun tarvitsekaan. Ei meillä ainakaan olisi varaa tehdä omia lomamatkoja ulkomaille erikseen siten, että mies lomailisi yksin/kavereiden kanssa ja minä vastaavasti myös samalla tavalla. Missä välissä sitä ehtii viettää vuosilomaansa lasten kanssa, jos itse huitelee muualla? Meillä tehdään ne lomamatkat mieluummin perheen kanssa kuin erikseen. Tuntuu jotenkin oudolta, jos haluaa lomansa viettää perheestä erossa.

Baarissa voi käydä juomatta (alkoholia) pisaraakaan. Jos esim käy siellä baarissa klo 21-23 viikonloppuna tapaamassa kavereitaan, niin kyllä siinä päivän ja illan aikana ehtii muutakin tehdä. Kuulostaapa dramaattiselta, "joka viikonloppu" baarissa tai muuten menossa. Onpa hirveetä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se päästämättä jättäminen aikuisen ihmisen kohdalla sitten konkreettisesti tarkoittaa, kun tuskin se puoliso siinä oven edessä haulikko kädessä vahtaa? Sitä, että teoilla on seuraamuksensa? Täälläkin jankutetaan, ettei parisuhde ole mikään vankila, mutta unohdetaan ettei se ole sitä myöskään sille kotihiiripuolisolle. Ketään ei voi pakottaa tai syyllistää jäämään suhteeseen joka ei itseä tyydytä.

Minä menin naimisiin ja tein lapset miehen kanssa, joka ihan oikeasti haluaa olla perheensä parissa ja viettää vapaailtoja pääasiassa minun kanssani yhdessä silloin kun lastenhoito järjestyy. Jos tilanne yhtäkkiä radikaalisti muuttuisi ja mies haluaisi viettää pitkätkin lomat erikseen, useimmista vapaailloista puhumattakaan, niin ei tämä olisi enää se suhde johon minä aikanaan sitouduin. Minulla on täysi oikeus toivoa ja etsiä perhekeskeistä elämäntapaa ja tiivistä kumppanuutta, ihan niinkuin kaikilla muillakin on oikeus etsiä itselleen sopivaan elämäntyyliin ja parisuhdemalliin soveltuvaa kumppania. Jos se "päästäminen" tarkoittaa sitä, että minulla olisi velvollisuus pysyä muuttuneessa suhteessa vaikkei se enää vastaisi tarpeitani, niin ei, siinä mielessä en sitten varmaan päästäisi. En minä millään tavalla miestä estäisi lähtemästä, mutta yksipuolisilla ja radikaaleilla muutoksilla yhteiseen elämäntapaan olisi väistämättä vaikutuksensa suhteeseen, mikä on minusta pelkästään luonnollista.

"Päästämättä jättäminen" näyttää lukuisten palstavastausten perusteella olevan täysin sukupuolisidonnainen asia. Mies, joka ei päästä, on täysi narsistimulkku, jonka valta-asemaa ja sen väärinkäyttöä ei kyseenalaista kukaan yhtään. Sen sijaan nainen joka ei päästä.... eihän sitä voi määritellä, koska sellaista ei ole olemassakaan. Tai jos onkin, nainen tekee sen vain ja ainoastaan järkisyistä ja vastuuntunnosta.

Hohhoijaa teidän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se päästämättä jättäminen aikuisen ihmisen kohdalla sitten konkreettisesti tarkoittaa, kun tuskin se puoliso siinä oven edessä haulikko kädessä vahtaa? Sitä, että teoilla on seuraamuksensa? Täälläkin jankutetaan, ettei parisuhde ole mikään vankila, mutta unohdetaan ettei se ole sitä myöskään sille kotihiiripuolisolle. Ketään ei voi pakottaa tai syyllistää jäämään suhteeseen joka ei itseä tyydytä.

Minä menin naimisiin ja tein lapset miehen kanssa, joka ihan oikeasti haluaa olla perheensä parissa ja viettää vapaailtoja pääasiassa minun kanssani yhdessä silloin kun lastenhoito järjestyy. Jos tilanne yhtäkkiä radikaalisti muuttuisi ja mies haluaisi viettää pitkätkin lomat erikseen, useimmista vapaailloista puhumattakaan, niin ei tämä olisi enää se suhde johon minä aikanaan sitouduin. Minulla on täysi oikeus toivoa ja etsiä perhekeskeistä elämäntapaa ja tiivistä kumppanuutta, ihan niinkuin kaikilla muillakin on oikeus etsiä itselleen sopivaan elämäntyyliin ja parisuhdemalliin soveltuvaa kumppania. Jos se "päästäminen" tarkoittaa sitä, että minulla olisi velvollisuus pysyä muuttuneessa suhteessa vaikkei se enää vastaisi tarpeitani, niin ei, siinä mielessä en sitten varmaan päästäisi. En minä millään tavalla miestä estäisi lähtemästä, mutta yksipuolisilla ja radikaaleilla muutoksilla yhteiseen elämäntapaan olisi väistämättä vaikutuksensa suhteeseen, mikä on minusta pelkästään luonnollista.

Olet todella hyvä esimerkki kontrolloivasta naisesta, joka ei päästä toista menemään. Minä tai ei mitään. Hyi olkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se päästämättä jättäminen aikuisen ihmisen kohdalla sitten konkreettisesti tarkoittaa, kun tuskin se puoliso siinä oven edessä haulikko kädessä vahtaa? Sitä, että teoilla on seuraamuksensa? Täälläkin jankutetaan, ettei parisuhde ole mikään vankila, mutta unohdetaan ettei se ole sitä myöskään sille kotihiiripuolisolle. Ketään ei voi pakottaa tai syyllistää jäämään suhteeseen joka ei itseä tyydytä.

Minä menin naimisiin ja tein lapset miehen kanssa, joka ihan oikeasti haluaa olla perheensä parissa ja viettää vapaailtoja pääasiassa minun kanssani yhdessä silloin kun lastenhoito järjestyy. Jos tilanne yhtäkkiä radikaalisti muuttuisi ja mies haluaisi viettää pitkätkin lomat erikseen, useimmista vapaailloista puhumattakaan, niin ei tämä olisi enää se suhde johon minä aikanaan sitouduin. Minulla on täysi oikeus toivoa ja etsiä perhekeskeistä elämäntapaa ja tiivistä kumppanuutta, ihan niinkuin kaikilla muillakin on oikeus etsiä itselleen sopivaan elämäntyyliin ja parisuhdemalliin soveltuvaa kumppania. Jos se "päästäminen" tarkoittaa sitä, että minulla olisi velvollisuus pysyä muuttuneessa suhteessa vaikkei se enää vastaisi tarpeitani, niin ei, siinä mielessä en sitten varmaan päästäisi. En minä millään tavalla miestä estäisi lähtemästä, mutta yksipuolisilla ja radikaaleilla muutoksilla yhteiseen elämäntapaan olisi väistämättä vaikutuksensa suhteeseen, mikä on minusta pelkästään luonnollista.

Olet todella hyvä esimerkki kontrolloivasta naisesta, joka ei päästä toista menemään. Minä tai ei mitään. Hyi olkoon.

No siinä mielessä joo, että minä tiedän mitä elämältäni haluan ja haluan kumppanin jolla on samankaltaiset arvot, toiveet ja tavoitteet. En ymmärrä, miksi minun pitäisi olla yhdessä epäsopivan kumppanin kanssa. Halveksumisen sijaan ehkä sinunkin olisi kannattanut miettiä näitä asioita parinvalinnassa, niin ei tarvitsisi roikkua täällä valittamassa kun ne odotukset yhteiselämästä onkin sitten ihan erilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se päästämättä jättäminen aikuisen ihmisen kohdalla sitten konkreettisesti tarkoittaa, kun tuskin se puoliso siinä oven edessä haulikko kädessä vahtaa? Sitä, että teoilla on seuraamuksensa? Täälläkin jankutetaan, ettei parisuhde ole mikään vankila, mutta unohdetaan ettei se ole sitä myöskään sille kotihiiripuolisolle. Ketään ei voi pakottaa tai syyllistää jäämään suhteeseen joka ei itseä tyydytä.

Minä menin naimisiin ja tein lapset miehen kanssa, joka ihan oikeasti haluaa olla perheensä parissa ja viettää vapaailtoja pääasiassa minun kanssani yhdessä silloin kun lastenhoito järjestyy. Jos tilanne yhtäkkiä radikaalisti muuttuisi ja mies haluaisi viettää pitkätkin lomat erikseen, useimmista vapaailloista puhumattakaan, niin ei tämä olisi enää se suhde johon minä aikanaan sitouduin. Minulla on täysi oikeus toivoa ja etsiä perhekeskeistä elämäntapaa ja tiivistä kumppanuutta, ihan niinkuin kaikilla muillakin on oikeus etsiä itselleen sopivaan elämäntyyliin ja parisuhdemalliin soveltuvaa kumppania. Jos se "päästäminen" tarkoittaa sitä, että minulla olisi velvollisuus pysyä muuttuneessa suhteessa vaikkei se enää vastaisi tarpeitani, niin ei, siinä mielessä en sitten varmaan päästäisi. En minä millään tavalla miestä estäisi lähtemästä, mutta yksipuolisilla ja radikaaleilla muutoksilla yhteiseen elämäntapaan olisi väistämättä vaikutuksensa suhteeseen, mikä on minusta pelkästään luonnollista.

"Päästämättä jättäminen" näyttää lukuisten palstavastausten perusteella olevan täysin sukupuolisidonnainen asia. Mies, joka ei päästä, on täysi narsistimulkku, jonka valta-asemaa ja sen väärinkäyttöä ei kyseenalaista kukaan yhtään. Sen sijaan nainen joka ei päästä.... eihän sitä voi määritellä, koska sellaista ei ole olemassakaan. Tai jos onkin, nainen tekee sen vain ja ainoastaan järkisyistä ja vastuuntunnosta.

Hohhoijaa teidän kanssa.

No tässä tapauksessa sinä olet ilmeisesti lainannut väärää tekstiä, koska minä en ole puhunut narsistimulkuista mitään. Maailmassa on erilaisia ihmisiä joilla on erilainen läheisyyden ja oman tilan ja vapauden tarve, eikä siinä ole sinänsä mitään pahaa. Ääripäät eivät kuitenkaan sovi kovin hyvin yhteen, ja jokaisella ihmisellä on ihan täysi oikeus toivoa suhdetta, jossa molemmat ovat näissä asioissa edes suunnilleen samoilla linjoilla. Ei siinä ole mitään pahaa jos joku haluaa matkustella paljon omin päin, mutta minä en halua olla suhteessa sellaisen ihmisen kanssa, enkä ymmärrä miksi minun pitäisi. Eiköhän kaikki ole onnellisempia, jos ne poikaporukkareissaajat ja raikulimiehet etsivät itselleen sopivamman vastaparin.

Joo kyllä. Omat vanhempani ovat juuri tälläiset. Äiti voi lähteä kaveriporukalla, vaikka risteilyllä tai ulkomaille ja siis ilman isää. Isä nyt ei sano siihen juuri mitään. Mutta jos isä käy vaikka naapurissa kaljalla tms. ja viipyy vähän kauemmin, niin mutsi alkaa mäkättämään ja valittamaan. Isukkui ei voisi edes ehdottaa, että lähtisi jätkäporukalla johonkin risteilylle tms. 

Jos itselläni olisi tuollainen omistushaluinen ja määräilevä vaimo, kuin äitini, ottaisin kyllä avioeron samantien! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole kyse "mihinkään pääsemisestä" vaan siitä, ettei sitten makaa koko halvatun päivää tekemättä mitään. Sitä minä en jaksa katsella yhtään. Enkä kyllä säälikään. Laitan joka kerta imurin huutamaan. Tulee pakollinen tarve imuroida just silloin, kun toinen on tullu kotiin klo 5.00 aamulla ympäripäissään eikä ole nukkunut kuin korkeintaan kolme tuntia.

Ja sitten täällä kuorossa syytetään miehiä lapsellisiksi...

Ei tämä mikään hotelli ole jossa voi vaan maata koko helvetin päivän tekemättä mitään. Jos jaksaa yöt läpeensä kännätä, sitä jaksaa myös seuraavana päivänä kotihommista tehdä osuutensa. Ja lastenhoitoon osallistua.

Meille taas on itsestäänselvää että jos toisella on jokin myöhään kestävä iltameno tai vaikka lento tulee myöhään / jetlagit jne niin toinen ottaa vetovastuun lapsesta ja kotihommista seuraavana päivänä, jotta toinen saa levättyä.

Harvoin sitä on mitään pakollista ryyppäämistä aamuyöhön asti. Voisi käyttää järkeään ja lopettaa ajoissa. Työmatkat yms ovat ihan eri asia.

Ei miehen tarvitsekaan mennä minnekään muualle kuin töihin. Sitten pienen nyrkin ja hellan väliin kokkaamaan.