Kaveri valittaa siitä, että rahat loppuvat ja elelee kuin miljonääri!

Jotkut on myös valeköyhiä. Valitetaan, kun ei ole rahaa. Oikeasti 20 000€ tilillä.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on myös valeköyhiä. Valitetaan, kun ei ole rahaa. Oikeasti 20 000€ tilillä.

No sellainen on kyllä järjenköyhä. Varsinkin jos se 20 000 on ainoa rahoitusomaisuus. Sitten jos muissa sijoituksissa on noin 80 000 niin tuo voi tehdä jo järkeäkin.

Itse työskentelen siivoojana ja minulla oli kerran kanssa yksi työkaveri, jolla rahaa tuntui riittävän. Käsittääkseni ei tehnyt muuta työtä, vaan eli yli varojensa. Tai sitten vanhemmat maksoivat. Tai jotain.

Osteli uuden kännykän noin 800 eurolla, vaikka vanhassa kännykässä oli vaan  joku pikkuvika. Kävi kampaajalla värjäämässä tukkaa, ruokatauolla ei ollut usein eväitä, vaan haki usein jonkun kalliin ateriasalaatin jostain kalliista ruokapaikasta. Kahvi haettiin vähintään 2 kertaa päivässä  huoltoasemalta tms.   Hankki  kalliin koiran. Kerran tuli töihin pyörällä ja ei todellakaan millään kirpputorilöydöllä... jne

Ja siis huom! Siivousalan palkat ei todellakaan ole korkeat. Ylitöitä ei suostunut tekemään ikinä. 

Ihmettelen vaan... ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kun tulee se päivä, että tulee vaikka vuoden työttömyys, niin korttitalo kaatuu.

Niin? Sitten loppuu luksusvaatteet ja etelänlomat, kalliit viinit ja ulkonasyöminen, sellasta se elämä on. Samanlailla vois sanoo että sitte ku tulee kuolema ni onneks säästössä on rahaa.. eiku

Antakaa nyt jokaisen elää sillä tavalla kun haluaa, jotkut arvostaa eri asioita elämässä ja hyvä niin.

Jos rahaa tuohon luksukseen ei oikein olisi töissä ollessakaan, niin kuinka luulet, että kulutustottumukset siitä muuttuvat, kun rahan tulo ehtyy? Mistäs nämä pikavippikierteet usein alkavatkaan.

Höpön höpön... Kyllä suurin osa pystyy kuitenkin suhteuttamaan ne tulonsa ja menonsa. Kun opiskelin, en tehnyt kalliita reissuja. Kun menin töihin, niin oli rahaa tehdä kaukomatkoja. Kun olin hoitovapaalla, ei matkustettu. Nyt ollaan molemmat taas töissä, tehdään useampi matka vuodessa - ja tingitään jostain muusta. Jos jäisin työttömäksi, loppuisi reissaaminen. Simple as that.

Miksi ihmeessä ne kulutustottumukset EIVÄT muuttuisi elämäntilanteen mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon sitä pitäisi matkustaa vuodessa? En halua olla nipottaja, mutta ihmisten pitäisi miettiä kuinka paljon lentäminen saastuttaa... Eikö n. pari kertaa vuodessa riitä?

Kerran vuodessa pitäisi riittää hyvinkin! Mutta tiedänpä erään julkkiksen, joka matkustelee 2 viikon välein. Ja iltalehdissä uutisoidaan suuresti hänen matkoistaan :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kun tulee se päivä, että tulee vaikka vuoden työttömyys, niin korttitalo kaatuu.

Niin? Sitten loppuu luksusvaatteet ja etelänlomat, kalliit viinit ja ulkonasyöminen, sellasta se elämä on. Samanlailla vois sanoo että sitte ku tulee kuolema ni onneks säästössä on rahaa.. eiku

Antakaa nyt jokaisen elää sillä tavalla kun haluaa, jotkut arvostaa eri asioita elämässä ja hyvä niin.

Jos rahaa tuohon luksukseen ei oikein olisi töissä ollessakaan, niin kuinka luulet, että kulutustottumukset siitä muuttuvat, kun rahan tulo ehtyy? Mistäs nämä pikavippikierteet usein alkavatkaan.

Höpön höpön... Kyllä suurin osa pystyy kuitenkin suhteuttamaan ne tulonsa ja menonsa. Kun opiskelin, en tehnyt kalliita reissuja. Kun menin töihin, niin oli rahaa tehdä kaukomatkoja. Kun olin hoitovapaalla, ei matkustettu. Nyt ollaan molemmat taas töissä, tehdään useampi matka vuodessa - ja tingitään jostain muusta. Jos jäisin työttömäksi, loppuisi reissaaminen. Simple as that.

Miksi ihmeessä ne kulutustottumukset EIVÄT muuttuisi elämäntilanteen mukaan?

Yllättävän moni ei pysty muuttamaan. Luottomerkintä on 379 000 henkilöllä. Tämä on järkyttävä määrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on myös valeköyhiä. Valitetaan, kun ei ole rahaa. Oikeasti 20 000€ tilillä.

No sellainen on kyllä järjenköyhä. Varsinkin jos se 20 000 on ainoa rahoitusomaisuus. Sitten jos muissa sijoituksissa on noin 80 000 niin tuo voi tehdä jo järkeäkin.

Nolla perään poju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on myös valeköyhiä. Valitetaan, kun ei ole rahaa. Oikeasti 20 000€ tilillä.

No sellainen on kyllä järjenköyhä. Varsinkin jos se 20 000 on ainoa rahoitusomaisuus. Sitten jos muissa sijoituksissa on noin 80 000 niin tuo voi tehdä jo järkeäkin.

Nolla perään poju.

Ketä sä muka pojuttelet? ja miksi. Ja sinä tietenkin kuulut tähän 1% suomalaisista joilla on 800 000?. Kyllä sellainen 20% osuus varsinkin tässä markkinatilanteessa on ihan järkevä käteisen määrä. Jos rahoitusomaisuus olisi 800 000, joita suomessa on alle 56 000 henkeä, niin käteisen määrä tässä markkinatilanteessa voisi olla hyvinkin 200 000 luokkaa.

Minkä takia nämä keskustelut aina kääntyvät siihen, että pitää olla sen ja sen verran säästössä tai sijoituksissa tai muuten elämänhallinta on täysin hukassa?

Kuitenkin nämä summat ovat sellaisia, että niiden säästämiseen menee kymmeniä vuosia, kun elääkin pitäisi.

Vai onko nämä niitä, jotka on "aina pärjänneet omillaan" = "isukki ja äitiliini maksanut opiskelujen ajan kaiken ja sen jälkheen taanneet asuntolainan tai jopa ostaneet sen ensimmäisen asunnon"

Mikäs pakko sinun on tuota katsella? Jätät huomioimatta tuollaisen 'kaverin'.

Kyllähän tuossa helposti herää sellainen "mikäs säkin oikein luulet olevasi" -ajatus, jos toinen elää kovin leveästi itseen nähden ja sitten vielä ihan tosissaan harmittelee, kun ei jää raha säästöön.

Siskoni on vähän tuollainen. Meillä on samat tulot, sisko elää paljon leveämmin. Tuhlaa rahansa juuri kivoihin matkoihin ja muuhun hulppeaan elintasoon. Sitten vinkuu äidiltämme rahaa, koska on epäreilua, että minulla on säästössä enemmän kuin hänellä. Eli sisko jotenkin kuvittelee olevansa oikeutettu joka suhteessa vauraampaan elämään kuin minä, vaikka tulot ovat samat. Koska hänen tekee mieli, tai koska hän on omasta mielestään niin ihanan valloittava persoona, tai jotain. Hän on siis omasta mielestään sellainen ihminen, jolla nyt vaan kuuluu olla tosi äveriäs elämä, toisin kuin minä, jolle riittää hänen mielestään vähempikin ja minun sopii ollakin "köyhä". Ja kun edelleen ne tulot ovat samat, sisko ajattelee, että vanhempien pitää mahdollistaa hänelle (mutta ei minulle) tuo hänen haluamansa elämä.

Ja kyllähän vanhemmat mahdollistavatkin. Jos ruokarahat ovat loppu kanarianmatkan jälkeen, niin eihän kullannuppu saa nähdä nälkää. Minä taas en tarvitse mitään, koska en lähtenyt matkalle ja siksi pystyn ihan itse ostamaan ruokaa pöytään myös loppukuusta. Ainoa vaan, että olisi minustakin ollut kiva käydä matkalla.

Onhan tuo nyt aika loukkaavaa, kun selvästi sisko on mielestään jotenkin parempi ihminen kuin minä. Luulisin, että aloittaja tarkoittaa tässä sitä samaa loukkaantumisen tunnetta, vaikka kyse onkin kaverista eikä hemmotellusta sisaruksesta.

No mitä sitten?

Elän itsekin aika huolettomasti ja rahat loppuu mutta omapahan on elämäni. Omia rahojani tuhlaan enkä muiden.

Vierailija kirjoitti:

No mitä sitten?

Elän itsekin aika huolettomasti ja rahat loppuu mutta omapahan on elämäni. Omia rahojani tuhlaan enkä muiden.

Mutta voi olla loukkaavaa valitella rahojen loppumista sellaisille, jotka luopuvat huvituksista että saavat rahat riittämään. Ajattele, että menet ystäväsi kanssa jätskikiskalle, ja molemmilla on viisi euroa. Ystävä ostaa mehujääpuikon ja sanoo, että tekisi kyllä mieli kolmen pallon irtojäätelötuuttia, mutta kun pitää vielä ostaa kaupasta leipää ja perunoita. Sinä ostat kolmen pallon tuutin ja teet ison numeron siitä, mitä makuja valitset. Syötyäsi suklaa-kinuski-mansikkatuuttisi vaaleanvihreillä strösseleillä lähdette kävelemään kotia kohti. Nyt alat avautua ystävälle, että kylläpä ahdistaa kun sinulla ei ole yhtään rahaa ruokakauppaan ja olisit halunnut ostaa edes perunoita, leipää, appelsiinituoremehua ja aamuksi croissanteja.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia nämä keskustelut aina kääntyvät siihen, että pitää olla sen ja sen verran säästössä tai sijoituksissa tai muuten elämänhallinta on täysin hukassa?

Kuitenkin nämä summat ovat sellaisia, että niiden säästämiseen menee kymmeniä vuosia, kun elääkin pitäisi.

Vai onko nämä niitä, jotka on "aina pärjänneet omillaan" = "isukki ja äitiliini maksanut opiskelujen ajan kaiken ja sen jälkheen taanneet asuntolainan tai jopa ostaneet sen ensimmäisen asunnon"

Ei vaan niitä jotka ovat tehneet kuten koittavat muita opettaa. Isukki ja äitiliini  eivät ole maksaneet mitään opiskelujen aikana eivätkä  taanneet asuntolainoja kämpän ostamisesta puhumattakaan. Osa ihmisistä vaan on jo  teineinä niin fiksuja että suunnittelevat taloudenpitoaan ja  ottavat sitä  sen työn minkä  sattuvat saamaan. Satu raha laitetaan poikimaan  ja vuosien kuluessa siitä  kertyy ihan kiva summa.

Tietenkin nämä hetikaikkimullevaikkaluotolla-tyypit katkeroituvat koska eivät itse ole yhtä harkitsevia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia nämä keskustelut aina kääntyvät siihen, että pitää olla sen ja sen verran säästössä tai sijoituksissa tai muuten elämänhallinta on täysin hukassa?

Kuitenkin nämä summat ovat sellaisia, että niiden säästämiseen menee kymmeniä vuosia, kun elääkin pitäisi.

Vai onko nämä niitä, jotka on "aina pärjänneet omillaan" = "isukki ja äitiliini maksanut opiskelujen ajan kaiken ja sen jälkheen taanneet asuntolainan tai jopa ostaneet sen ensimmäisen asunnon"

Ei vaan niitä jotka ovat tehneet kuten koittavat muita opettaa. Isukki ja äitiliini  eivät ole maksaneet mitään opiskelujen aikana eivätkä  taanneet asuntolainoja kämpän ostamisesta puhumattakaan. Osa ihmisistä vaan on jo  teineinä niin fiksuja että suunnittelevat taloudenpitoaan ja  ottavat sitä  sen työn minkä  sattuvat saamaan. Satu raha laitetaan poikimaan  ja vuosien kuluessa siitä  kertyy ihan kiva summa.

Tietenkin nämä hetikaikkimullevaikkaluotolla-tyypit katkeroituvat koska eivät itse ole yhtä harkitsevia.

Toisaalta myös se harkitseva työteliäs tyyppi voi pikku hiljaa katkeroitua, jos hetikaikkimulle-tyyppi vaatii etuja, koska hänellä on (taas kerran) rahat loppu. Kun eihän hänellä olisi rahat yhtään enempää loppu kuin muillakaan, jos hän eläisi yhtä säästäväisesti kuin muut. Ei kai kukaan fiksu ja suunnitelmallinen sitä varten sentään säästä, että voisi tarjota heinäsirkkaystävilleen ravintola-aterioita tai maksaa heidän bensojaan.