Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi jotkut naiset ovat niin riippuvaisia miehistä?

02.07.2018 |

Tekevät kaikkensa saadakseen miesten huomion ja naivina uskovat miesten hyvyyteen? Jäävät miehen luo vaikka olisi epäkunnioittava? Johtuuko oletuksesta että yksin oleva nainen on jotenkin viallinen tms?

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
02.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja se sukunimikin vielä!

Vierailija
2/14 |
02.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole riippuvainen miehistä vaan miehestä. Koska hän on mulle kaikki.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
02.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei siinä järjellä ole sanan valtaa. Luonto se on joka tikantytön puuhun ajaa.

Vierailija
4/14 |
02.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä unohda Alba sitä sukunimiasiaa!

Vierailija
5/14 |
02.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Epävarmuus? Huono isäsuhde?

Samalla tavalla moni mies on kiinni äidissään. 

Naisilla riippuvuus on jotenkin sosiaalisesti hyväksyttävämpää kuin miehillä. Ripustautuvat naiset löytävät kumppaneita, ripustautuvat miehet jäävät kotiin äidin luokse. 

Olisihan se hienoa, jos kaikki saisivat kasvaa perheessä, jossa itsetunto kehittyisi normaalisti. 

Vierailija
6/14 |
02.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä miehet on enempi riippuvaisia naisista. Eivät erota persettään maahan kaivetusta kuopasta jos ei nainen oo sanomassa kumpi on kumpi

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
02.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se johtuu siitä, että he eivät ole saaneet feminististä herätystä.

Vierailija
8/14 |
02.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Naiset ovat parempi sukupuoli

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
02.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi jotkut miehet ovat niin riippuvaisia naisista, että koko elämä on pilalla jos sitä naista ei saa? Ja siis ihan mikä tahansa nainen kelpais?

Vierailija
10/14 |
02.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huono itsetunto. Roikutaan paskassa suhteessa, kun ajatellaan että "yhyy en saa koskaan parempaakaan." Tarvitaan jatkuvasti jonkun hyväksyntää, koska omanarvontunto on niin heikko. Itsenäistyminen jäänyt myös tietyllä tavalla kesken ja siksikin sinkkuna olo kauhistuttaa.

T. Nimimerkki been there done that! Repäisin itseni väkisin irti viimeisimmästä 3v. suhteesta. Päätin että jos en nyt opettele tätä yksinoloa, mikään ei ikinä muutu ja koko loppuelämä on samaa paskaa. Hitto noi ajat tuntuu nyt kaukaiselta! Puoli vuotta oli tuskaa, sitten alkoi helpottaa. Nautin nykyään yksinolosta täysin siemauksin, ihanaa kun ei ole riippuvainen kenestäkään! Ja on puhdas omatunto kun ei roiku kenessäkään vain ja ainoastaan kun ei uskalla olla yksin.

T. N29

Sisältö jatkuu mainoksen alla
11/14 |
02.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se on totta ettei naiselle tuo ripustautuvuus ja epävarmuus ole ollenkaan miesrintamalla huonoja piirteitä verrattuna siihen, jos mies on samanlainen.

Vierailija
12/14 |
02.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä kaipaan miehen läheisyyttä ja hellyyttä (en seksiä, mutta sekin saattaa tulla mukaan sivutuotteena). Nyt olen kuitenkin porskuttanut kohta vuoden yksinäni, ilman läheisyyttä, koska miehen mukana tulee aina niin paljon asioita, joita en elämääni halua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
02.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja jotku roikkuu vielä ex-miehessäkin tai jopa parissa exässä. Nää on kyllä varmaan jotain läheisriippuvaisia.

Vierailija
14/14 |
02.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mä kaipaan miehen läheisyyttä ja hellyyttä (en seksiä, mutta sekin saattaa tulla mukaan sivutuotteena). Nyt olen kuitenkin porskuttanut kohta vuoden yksinäni, ilman läheisyyttä, koska miehen mukana tulee aina niin paljon asioita, joita en elämääni halua.

Just kun mun suusta!

Erotuksena, että samasta syystä en kaipaa naista rasitteineen enää elämääni.

M. 43